Karstiin alueen rikoksista kirjoittaa saksalaissyntyinen Veit Heinchen. Hänen kirjasarjansa komisario Proteo Laurenti asuu Triestessä. Sarjan ensimmäinen osa on Kullekin suo kuolemansa. Muita suomennettuja on Karstin kuolleet ja Kuolema odotuslistalla.
Heinchenia voi verrata Donna Leonin siinä, että molemmat ovat muuttaneet Italiaan ja kirjoittavat dekkareita kotiseudustaan. Molempien kirjailijoiden etsivät rakastavat ruokaa...
... Itselleni saksalaiset dekkarit eivät ole olleet suosikkeja. Monet niistä tykkäävät, mutta vain Nele Neuhausin Lumikin on kuoltava, on saanut minulta täydet pisteet. Niinpä en ollut yllättynyt, kun en tähänkään sarjaan innostunut, vaikka sen seurassa viihdyinkin.
Sarjan kolmas suomennettu kirja on vielä lukematta, ja olen ajatellut että täytynee antaa sarjalle uusi mahdollisuus. Nyt, kun olen tutustunut alueeseen enemmän, voisin lukea kaikki kolme kerralla. Vaikka tarinat eivät imaisseet minua mukaansa, alueen omaperäisyys imaisi.
Kirjasarjan yksi keskeinen asia on itse alue. Italiasta kulttuurinsa puolesta eroava Balkan ei ole jossain "kaukana", vaan käytännössä lyhyen veneilymatkan päässä. Se tekee alueen rikoksista eri tavalla kiinnostavia.
Vaikka Laurentin tutkimukset eivät nousseet omiksi suosikeikseni, kirjojen vahvuus on niiden miljöössä. Heinichen näyttää Italian, joka ei muistuta postikorttia vaan Euroopan rajaseutua, jossa Balkan, Keski-Eurooppa ja Välimeri kohtaavat. Triesten ympäristön karstimaa, historian kerrostumat ja monikielinen kulttuuri jäivät kirjoista paremmin mieleeni kuin itse rikosjuonet.
Muualta Italiasta ei voisi kirjoittaa samanlaisia tarinoita, joissa kohtaa useamman valtion historia sekä rajan (salaa) ylittämisen vaivattomuus. Tosin nykyteknologialla se salaa ylittäminenkin lienee haastavampaa kuin 27 vuotta sitten, mistä ajasta ensimmäinen kirja kertoo.
Trieste on omanlaisensa. Jos barilainen tai venetsialainen etsivä kohtaa salakuljetusta tai vaikka rajat ylittävää elinkauppaa, heidän pitää puksutella veneellä pidempi tovi meren toiselle puolen.
Triestessä Slovenia Koperiin lyhyimatka on 12-15 km. Siihen menee merikelpoisella moottoriveneellä 20 solmun nopeudella 20-25 minuuttia. Venetsiasta Kroatian Porečiin on matkaa likimain 100 km, ja aikaa kuluu samalla nopeudella 2 h 40 minuuttia. Barista Albanian pääkaupungin lähelle Durrësiin on matkaa 220 km, ja aikaa kuluu samalla nopeudella jo 6 tuntia. (Vertailun vuoksi matka Vaasasta Uumajaan on noin 80 km eli noin 2 h 10 minuuttia. Nopeammilla veneillä matka tietty taittuu nopeammin.)
Rex Stoutin Mustan vuoren varjossa - kirjassa Nero Wolfe ja Archie Goodwin matkustavat vastaavalla kalastajapaatilla jostain Bari tienoilta (suhteellinen käsite, en tarkastanut tätä kirjoittaessani) Montenegroon. Aikaa kuluu lähes koko yö, mutta kuljettaja ehti kuitenkin yön turvin takaisin omille aluevesille aamukalaan.
Kullekin suo kuolemansa -kirja alkaa luksusjahdista joka ajautuu rantaan miehittämättömän. On kuuma kesä. Tapaus johdattaa komisario Proteo Laurentin tutkimaan vanhaa epäiltyä murhaa, prostituutiota, ihmiskauppaa ja korruptiota.
Taustalla vaikuttavat Balkanin sotien jälkimainingit ja järjestäytynyt rikollisuus. Laurenti joutuu pohtimaan myös omaa perhe-elämäänsä.
