Dekkariviikko on loppusuoralla. Päätän viikon Amalfille, sillä Amalfin rannikko on se osa Italiaa, jonne unohdin sydämeni 2000-luvun alkupuolella.
Päivän kirja on Anders ja Anette de la Motten Vehkeilyä Amalfin rannikolla, joka on Lomaparatiisi murhat -sarjan toinen osa. Ensimmäisen kirjan tapahtumapaikkana oli Capri.
Lomaparatiisi Murhat sarjan toisessa osassa ollaan Amalfin rannikolla. Majoituspaikkana on hotelli lähellä Amalfia.
Itse rakastuin Amalfiin 2005 lokakuussa, jolloin kävin siellä kahdesti bussilla ja 2007 jolloin kävimme siellä laivaristeilyllä.
Kirjassa yksityisellä lomaretkellä osallistuu suklaakonvehdeistaan tunnettu ruotsalainen yrittäjä perheineen ja läheisineen. Mukana myös johtajan tytär äiteineen, joka on yrittäjän entinen vaimo.
Sarjan päähenkilöinä on ruotsalainen leski, opettaja Hugo ja italialainen matkatoimistoyrittäjä Lara. Hugo on Caprin matkan jälkeen jäänyt auttamaan Laraa, jonka bussikuski on estynyt työtehtävistä.
Hugolla on korkeanpaikan kammo, ja tunsin kauhunsekaista myötätuntoa jo kun kirjassa lähdettiin Napolin lentokentältä. Kuunaan en lähtisi ajamaan autoa, en isoa enkä pientä, Amalfin rannikko teitä, vaikka minulla ei edes ole korkeanpaikan kammoa.
Kelpo Cozy Crime dekkarin ohella kirja tarjoaa ihastuttavia matkailuvinkkejä tai kuten minun tapauksessani, ihania muisteluhetkiä menneiltä matkoilta.
"Hugo kääntyi katsomaan loittonevaa kaupunkia. Amalfi oli jos mahdollista mereltä entistäkin kauniimpi, koska sieltä näki kaikki rinteitä koristavat värikkäät talot."
Totta. Amalfi on kaunis mereltä. Olen itsekin käynyt ihailemassa sitä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kävimme ryhmän kanssa vähän kirjan kuvailema kaltaisella veneajelulla, toisella kertaa kävimme Amalfissa Sorrennosta vuorolaivalla. Se oli lokakuussakin hermoja säästävämpi vaihtoehto, kuin tupaten täynnä oleva paikallisbussi, joista ensimmäiseen emme Amalfin päässä edes mahtuneet sisälle ja toisessa vaihtoehdossa, illan viimeisessä, olimme kuin sillit suolassa, vaikka saimmekin istuinpaikat.
Ensimmäisellä Amalfin reissulla olimme ryhmä matkalla, ja kävimme opastuskierroksella duomosta. Kirjan opas näyttää olleet pikkutarkempi kuin omani, mutta kirjan ryhmä olikin paljon pienempi... Ja luultavasti maksoi enemmän kuin iso ryhmämme yhteensä.
Duomon kuuluisin nähtävyys on kaupungin suojeluspyhimyksen, Jeesuksen opetuslapsi Andreaksen pronssinen patsas ja reliikki. Mutta on kirkko muutenkin kaunis.
Pyhän Andrean patsaan (veistänyt 1604 Michelangelo Naccherino) molemmilla puolilla on vaaleat marmoripatsaat, jotka kuvaavat Pyhää Stefanusta ja Pyhää Laurentiusta (veistänyt Pietro Bernini).
Yksi alueen kuuluisuuksista on myös kirjassakin syöty torta al limone, sitruunapiiras, josta itsellenikin jäi hyvät muistot sillä pystyin vielä tuolloin syömään sekä vehnää että lisättyä sokeria.
Kirja sopii erinomaisesti matkailusta kiinnostuneille dekkarifaneille. Vaikka kirjailijat ovat ruotsalaisia, mitään skandinaavista dekkariotetta tältä ei tarvitse odottaa.
Itse sanoisin, että tämä on todellakin oikeaa kevyttä kesälukemista, vaikka lukeminen onnisuu yhtä hyvin talven räntäsadepäivänä lomasta unelmoidessa.
"Kevyttä kesälukemista" on itselleni sisäpiirin vitsi vuosien takaa. Bongasimme kaverin kanssa Suomi24-ryhmässä kauan sitten pyynnön suositella kevyttä lukemista tyyliin Tuhat loistavaa aurinkoa. Itse olimme juuri lukeneet kirjan ja itkeneet kirjan surullisuutta vuolaasti.
