Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perinteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perinteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. syyskuuta 2023

I. K. inha kansallisvalokuvaajamme

Kondrad Into Nyström syntyi Virroilla ja opiskeli Hämeenlinnassa. Myöhemmin hän otti sukunimekseen Inha kuolleen siskonsa mukaan. Hän oli toimittaja, kirjailija ja ennen kaikkea valokuvaaja, joka kuvasi Lönnrotin jalanjäljissä Karjalassa, mutta kävi myös Suomen jokaisessa pitäjässä ja monissa Euroopan maissa. 

Itse tutustuin Inhaan lukemalla hänen lukioaikana kirjoittamansa kirjan Lähetyssaarnaaja, kertomus Etelämeren saarelta kirjoitettu 1884

Kun tajusin, ettei Inha ollut lähetyssaarnaaja vaan kirjailija, piti tutustua mieheen paremmin. 

Nyströmien koti oli monipuolisesti kultturelli ja niin vauras, että lapset saatettiin kouluttaa kunkin mieltymyksen mukaan kotimaassa ja täydentävillä opintomatkoilla ulkomailla. Esimerkiksi Imatran Valtionhotellin suunnitellut Usko Nyström kävi opintomatkalla Ranskassa. 

Vuonna 1897 Uusi Suometar-lehti lähetti Inhan Ateenaan seuraamaan Turkin ja Kreikan välistä sotaa, ja oli siten ensimmäinen Suomesta ulkomaille lähetetty toimittaja. Tuo sota oli se, jonka rauhan jälkeen Turkki ja Kreikka vaihtoivat väestöään, kuten olen oppinut Victoria Hislopin Elämänlanka-kirjasta, joka sijoittuu yhteen vaihtokohteista, Tessalonikiin.

Toimittajan työn ohella Inha kirjoitti ja käänsi kirjoja, mm. L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö on hänen kääntämänsä. 

Kirjoittaminen oli työ, mutta valokuvaaminen oli hänen intohimonsa. 

Seuraavaksi luin I. K. Inhan Unelma maisemasta -kirjan, jossa on paljon Inhan ottamia kuvia. Oli hauska huomata, että Inha kierteli paljon kuvaamassa paikkoja, joissa Elias Lönnrot oli käynyt, mutta vielä hauskempaa oli kuulla, että karkkulainen kielitieteilijä Pertti Virtaranta, emäntäkouluaikaisen kodinhoito-opettajani veli, kävi Karjalassa Inhan jalanjäljissä ja otti selvää mitä kuului Inhan valokuvaamille henkilöille. 

Olen monesti miettinyt, että olisi ollut hienoa ja todennäköisesti myös itselleni uraa luovaa, jos olisi voinut tuolloin tutustua Virtarantaan jossain vaiheessa. 

Itseäni on kiehtonut muinaiset tulevaisuuden ennustamiset siitä lähtien, kun talvella 1983/1984 luin Orwellin 1984

Niinpä bongasin riemuiten Aamu Nyströmin I. K. Inha - valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä -kirjasta Inhan vuonna 1901 tekemät ennustukset vuodesta 2001. Inha mm. ennusti kännykän ja internetin seuraavasti:

"Telefooni on kaikkialla, eikä Telefooni tarvitse johtoja. Valokuvat lähetetään sähköitse minkä matkan päähän tahansa, ja esimerkiksi Kiinasta lähetettynä ne ovat muutaman tunnin kuluessa maapallon toisella puolella."

Ruuanlaittoennusteet menivät inhaltakin pieleen. Inha arveli, että" ruoka noudetaan surista ruuanlaityokeskuksista tai se johdetaan koteihin ilmaputkien välityksellä".

Useampi ennusteli 100-120-vuotta sitten keskuskeittiöiden syntymistä kaupunkikortteleihin. Näin ei sitten käynyt, vaikka 1917 tienoilla kansankeittiöitä Suomeen perustettiinkin. Esimerkiksi Mikkelissä se sijaitsi torin ja tuomiokirkon välillä olevalla kadulla.

Aamu Nyströmin kirjassa oli niin ikään paljon kuvia ja kivasti selitettynä monia asioita. Esimerkiksi koko sisarusparvi esiteltiin ja tajusin että niistä löytyi yksi aiemminkin itselleni tuttu henkilö, Toini Nyström, joka teki mittavan työuran suomalaisen käsityö historian säilyttämisen hyväksi. 

Inhan omasta kirjasta jäi itseäni mietityttämään millaista polkupyörää Inha toi maahan. Sellaisenkin kuva löytyi Aamu Nyströmin kirjasta. 

Jälleen kerran totesin, että oli antoisaa tutustua kirjailijaan tarkemmin. 

Sen verran kiintoisasti Inha itse kuvasi omassa matkakirjassaan polkupyöräilyä Keski-Suomen maanteillä, että mielenkiinto heräsi. Pitäisi kaivaa jostain esiin, mitä Inha kertoi ja kuvasi Pohjois-Satakunnassa. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Quinming ja tuonpuoleista rahaa

Kiinalaisiin perinteisiin kuuluu vainajien muistaminen. Tänään on Kiinassa vapaapäivä, joka on pyhitetty hautojen hoitoon ja vainajien muisteluun. Perinteistä haudanlakaisupäivää vietetään vuosittain 15 päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Tänä vuonna päivä on siis 5.4.

Päivän aikana puhdistetaan hauta ja vaihdetaan kukat tuoreiksi. Suitsukkeet ja etenkin tuonpuoleisen rahan eli tarkoitusta varten ostetun 'leikkirahan', polttaminen ovat niin ikään yleisiä juhlimismuotoja. 
Kuva: qipao Unsplash/East meets dress ja rahat Unsplash/Winston Chen

Rahajäljitelmiä poltetaan, jotta vainajilla olisi tuonpuoleisessa riittävästi rahaa käytettävissä. 

Nykyään voidaan polttaa rahan ohella myös vaikkapa iPhoneja, merkkikaukkuja, urheiluautoja, taloja tai mitä nyt rikas vainaja voisi tuonpuoleisessa tarvita (toki kaikki vain ostettuina kuvina), mutta yleisimmin poltetaan vain paperirahajäljitelmiä. 

Haudalle voidaan tuoda myös vainajan herkkuruokia tai viettää piknik-hetki perheen ja vainajien kanssa haudalla. Yleisin ruokalaji on vihreäksi värjätty, kylmä, tahmea riisi, qīngtuán. Muutkaan ruuat eivät ole lämpimiä. Perinne syödä kylmää ruokaa on 2500 vuoden takaa. 

Kiinnostuin tuonpuoleisesta rahasta ja samalla tästä haudanlakaisupäivästä, kun luin Qiu Xiaolongin kirjaa Punapukuiset naiset. Kirjassa tuonpuoleisesta rahasta ja sen taittelusta ja polttamisesta puhutaan useampaan kertaan. 

Kirja on viides Chen Cao -sarjan kirja. 

Punainen mekko, josta kirjassa puhutaan on kiinalainen perinteinen naisten vartalonmyötäinen mekko, qipao oli cheongsam, jonka käyttö on viime vuosikymmeninä jälleen yleistynyt. 

Olen tykästynyt Chen Caon hahmoon. Poliisi on nokkela ja oppinut. Hän lukee paljon ja kirjoittaa runoja. Hän osaa lukuisia sananparsia ja runoja ulkoa ja siteeraa niitä karehdittavan usein. 

Aikani karehdittuani totesin, että ei kannata. Itsekin siteeraan suomalaisia sananparsia ja laulujen sanoja. Vaikka runoja luenkin, harvoin jaksan opetella niitä ulkoa, edes osittain. 

Jos olisin kiinalainen, siteerasin varmasti kiinalaisia sanontoja. Niissä ehkä sanotaan asiat eri sanoin, mutta varmasti sieltäkin löytyy vastine yhdelle lempisanonnoistani: 

Edit 6.5.23 katselin tällä viikolla kiinalaisen elokuvan Jäähyväiset, jossa perhe kävi haudalla. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä vainajien muistelupäivä, vai liittyikö käynti häihin, veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa olin onnesta soikeana, kun saatoin kertoa kaverille mistä oli kyse, kun paperia poltettiin haudalla. 

*  *  *
Tämän jutun tiimoilta en vastaan ottanut tuonpuoleista rahaa enkä muitakaan hyödykkeitä, mutta pakko todeta, että tuonpuoleinen raha ja eritoten tuonpuoleiset kännykät alkoivat kiinnostaa niin, että pitänee etsiä paikka, josta niitä löytyy. 

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Miesten viikko 11.9. Aleksanteri

Syksy alkaa olla käsillä ja illat pitenee. Aleksanterin/Santerin päivä oli ennen kisälleille juhlapäivä. Verstaalla sytytettiin ensi kertaa ...