Nyt on juhla ja juhannusilta

En muista mistä olen kuullut ensi kertaa termin käenkukuntayöt. Liitän sanan juhannukseen, mutta kukkuuuuhan käki aiemminkin, jo toukokuussa. Tässä muutama vinkki juhannuslukemiseksi.

Hyvää juhannusta!

Toiset 20 yötöntä yötä. Suomalaiset dekkarikirjailijat ovat jälleen koonneet kirjan ilahduttamaan dekkarien ystäviä juhannuksena. Mutta sopii tämä luettavaksi koska vaan. 

Lisa Areklew Juhannusmurhat. Tarina alkaa Estonian uppoamisesta 1994. Nykyajassa eletään vuotta 2019. Kirjassa limittyy monien nykykirjojen tapaan useampi aikakausi. 

Laura Arikka Synkeä juhannus. Kirja aloittaa Kuolema Farlaxissa -sarjan. Tapahtumapaikkana on Farlaxin, suomeksi Vaarlahden saaristokunta, Lounais-Suomessa. Vivi Lönin suunnittelema poliisiasema oli ennen täynnä poliiseja, nykyjään siellä on muutaman poliisin lisäksi joukko käsityöalan ammattilaisia. Synkeäksihän vetäjää tämäkin juhannus.

Kerstin Eglundin Tapahtui veden äärellä -dekkarin murhat tapahtuu 1970-luvun Pohjois-Ruotsissa. Opettaja aloittaa tyttärensä kanssa uutta elämää tunturiseudulla asuvan miehen luona Svartvetetin tienoilla. Opettaja löytää kaksi telttailijaa murhattuna. Murhat ratkeavat 18 vuotta myöhemmin. Kirja on julkaistu ruotsiksi 1993, ja on aikalaisekseen paksu rai sitten luin itse silloin vain ohuita kirjoja. Kirjasta on tehty tv-sarja ja kirja palkittiin vuoden pohjoismaalaisena kirjana.

Samuel Karlsson: Kirkkosaaren murhat. Jessica Jackson -sarjan viides osa. 

"Kuvaustiimi matkaa Västervikin edustalla sijaitsevalle pienelle saarelle, missä on hylätty vanha kirkko. Juhannuspyhien aikana on tarkoitus kuvata aaveita ja spiritistinen istunto. Juhannuksen jälkeen kirkosta löytyy kuolleina Kuvaustiimi jäseniä."  (Takakansiteksti).

Siirtolapuutarhan varjossa osa 2

Pari vuotta sitten juhannuksena tein edellisen siirtolapuutarhoja käsittelevän päivityksen. Nyt tuntui siltä, että olisi aika tehdä uusi päivitys samalla teemalla. Itseäni on lapsesta asti kiehtonut siirtolapuutarhojen pikkuiset puutarhat, vaikka itse en juurikaan ole innostunut itse puutarhan hoitamisesta. Haravointi ja kitkeminen on kivaa kerran kesässä, mutta jokapäiväiseksi puuhaksi se ei maittaisi. Mieluummin ihailen kukkia kuin kitken niitä. Uskoisin viihtyväni siirtolapuutarhamökissä koko kesän, jos joku muu vain hoitaisi sen puutarhaosuuden.   

Kun ensimmäisessä osassa käsiteltiin pääasiassa kotimaisia siirtolapuutarhoja, keskitytään tässä osassa Ruotsiin. 

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Cecilia Sahlströmin Oikeudentuoja. Päähenkilö Sara Wallen asuu Skonessa ja on töissä Lundin poliisiasemalla. Kirjassa siirtolapuutarhamökillä surmattu on kolmikymppinen miespuolinen sosiaalityöntekijä. 

Taustalta löytyy muutto uudelle paikkakunnalle, pakistanilainen tyttöystävä, jupihtavat ystävät... 

Christoffer Holstin Suviunelmia ja verenpunaa -kirjassa toimittaja Cilla Storm on haaveillut kesämökistä. Isoon huvilaan ei ole varaa, mutt siirtolapuutarhamökki Bullholmenilta, Tukholman saaristosta irtoaa. 

Juhannusaamulla rannalta löytyy surmattuna nuori nainen, jonka Storm näki ennen murhaa....

Siirtolapuutarha esiintyy myös Cilla Storm -sarjan toisessa osassa Syysaallokkoja ja myrskynsineä. Siinä rikostoimittajaksi siirtynyt Storm tutkii 1980-luvulla kadonneen seurapiirikaunottaren tapausta.  

Tämän CozyCrime-sarjan kolmas osa sijoittuu Åreen, mutta neljännessä osassa, Kevättuulia ja petoksen vihreää, ollaan jälleen siirtolapuutarhassa. Ellei hiihtely juhannuksen tienoilla häiritse, kannattaa lukea sarja järjestyksessä. 

Selkeästi raaempi dekkari-kirja on Liselotte Rollin Kolmas aste. Kirjassa murhataan Tukholman lähistöltä siirtolapuutarhamökissä lievästi kehitysvammainen, alkoholisoitunut mies, jota on kidutettu. Itselläni on vielä harkinnassa, luenko kirjan, mutta lisäsin sen tähän, koska monet pitävät näistä verisemmistäkin tapauksista. 

Ihan juhannuslukemiseksi ei ole Åsa Liabäckin Siirtolapuutarhaunelmia kirjasta, joka ilmestyy ainakin suoratoistopalveluihin vasta heinäkuussa, mutta kannattanee laittaa muistiin tämäkin. 

Kirjan siirtolapuutarha sijaitsee Etelä-Ruotsissa. Päähenkilö Anna purhaa sydänsuruaan uuden mökin puutarhaan. Naapurissa asuu iäkäs leksimies, joka tutustuttaa Annan muihin siirtolapuutarhan asukkaisiin. Kirja ei ole dekkari vaan FeelGood-romantiikkaa, mutta kaiketi kesässä yksi sellainenkin pitää lukea. 

Kirja on sarjan ensimmäinen osa, eli jatkoa on tulossa, kenties jo ensi kesäksi. 

Siirtolapuutarhan varjossa

Valitsin tämän juhannuksen teemaksi siirtolapuutarhamökit ja -palstat. Sieluni silmin näen pyöräilijän polkaisevan pyöränsä kohti puutarhaansa pyörän kori täynnä herkkuja ja takahäkillä haitari. On juhla, ja juhannusaaton aamu. 

Edesmenneellä ystävälläni oli siirtolapuutarhamökki. Se oli hänen unelmansa omakotitalon myymisen jälkeen. Onneksi hän ehti nauttia siitä pari-kolme kesää. Olisi ihanaa viettää siellä hänen kanssaan kesä iltoja, mutta onneksi edes ehdin nähdä mökin aikanaan ja tuntea hänen ilonsa siitä. 

Tätini siirtolapuutarhamökki oli 1970-luvulla satopuutarha ja työmaa, tuttavani mökillä ehti vähän nauttimaankin. 

Viimeaikoina siirtolapuutarhamökki ovatkin enemmän nautinnon kuin ruuan hankinnan tyyssijoja, vaikka monet kasvattavat tontillaan talven marjat ja omenat. Mökit ovat pieniä, mutta se ei haittaa, jos tilat on hyvin suunniteltu. 

Edullisempi vaihtoehto on kiinteä palsta siirtolapuutarhassa. Sekin on ihana. Mökkiä ei ole, mutta oma sänky on aina oma sänky, joten ei haittaa, vaikka kotiin täytyy lähteä yöksi. Jos itselläni olisi auto voisin kuvitella vuokraavani omaa 20 aaria. 

Kasvun ihme on joka vuosi kasvun ihme, vaikka en minä mikään puutarhatyöläinen ole. Kaiketi sitä voisi kuitenkin taipua muutamaan työntäyteisen päivään, jos palsta olisi lähellä ja sinne saisi kivan terassin. 

Suomeen perustettiin ensimmäinen siirtolapuutarha 1916. Nykyisin siirtolapuutarhamökit ovat hinnoissaan, mutta palstat on edullisia. Omistajan täytyy hoitaa maataan huolella, sillä hoitamattomat tontit pistetään uudelleen kiertoon. Itse voi valita, kuinka paljon viljelee, mutta siisteyttä täytyy pitää yllä, ja jokainen kompostoi jätteensä omalla tontillaan. 

Vuosien saatossa olen löytänyt siirtolapuutarhahistoriikkien ohella muutaman dekkarin, joissa Siirtolapuutarha on keskiössä. 

Saana Saarisen Siirtolapuutarhan varjossa -dekkarissa toimittajanainen, joka on toipumassa mönkään menneestä suhteesta, on menossa kirjoittamaan lehtijuttua kuvitteellisen Jokitörmän siirtolapuutarhan 80-juhlavuoden merkeissä. Haastattelu keskeytyy, kun naapurustosta löytyy ruumis. 

Olen lukenut kirjan aiemminkin, mutta kuuntelin sen nyt uudestaan ajatuksella, että luen seuraavankin osan. Tykkään kirjasta, koska siinä on jotenkin elämänmakua ja sopivasti myös faktaa. 

Violan mielihyväperiaatteet ja heronistisäännöt, jotka sopivat hyvin myös siirtolapuutarhanaapuruston hyvien suhteiden ylläpitoon:

Varmista seuraava ateria

Tee muille niinkuin soisit itsellesi tehtävän

Tee itsellesi niinkuin soisit muiden itsellesi tekevän.

Tämän kirjan mökeillä ihaillaan perenoita, kompostoidaan ja kasvatetaan ruokaa. 

Tommi Laihon Uhanalaiset oli uusi tuttavuus. Siinä keskiössä on Hettoniemen siirtolapuutarha ja siellä mökin omistava rikostutkija Karita Haapakorven sisar puutarhatuttavineen.

Epäselviä kuolemantapauksia alkaa tutkia rikostutkija, ja hänen pitkäaikainen tuttava sekä sisaren mökki naapuri. 

Tässä kirjassa mökillä ollaan enemmän ystäviä tapaamassa tai asumassa elämäntilanteen niin vaatiessa. Uusia puita istutetaan lähistölle, mutta puutarhatöitä muuten ei juuri mainita. 

Palstaviljelyä harrastetaan Metropoliitta Panteleimonin Särkynyt sydän -kirjassa, missä edesmenneen poliisin leski ratkoo rikoksia Kuopiossa ja siinä sivussa kasvattaa ruokaa palstallaan. 

Tykkään tästä sarjasta, joten tätä on helppo suositella niille, jotka eihät halua lukea psykologista jännitystä. Itse olen lukenut tämän jo kahdesti. 

Nuoruudesta muistan Anni Polvan Rakkautta ja kaalin taimia -kirjan, jossa pari nuorta naista hankkii siirtolapuutarhamökin ja kohta alkaa sutinat naapuritontin miesten kanssa. Nyt mietin, voisiko tuota kokeilla uusiksi, vai onko se nyt yhtä vaivaannuttava, kuin Tiina-sarja lapsuudessa.

Useasti kuulee, että palstanaapurit ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Kai siellä romanssejakin saattaa syntyä...

Omalla kuuntelulistalla on tänä juhannuksena Eila Piekkarin Kaislikon kätkössä, joka on Lahteen sijoittuvan Kristiina Elo -sarjan kuudes osa. Saas nähdä, millaisia siirtolapuutarha palstoja on Lahdessa. 

Kuvaan mahtui vielä yksi kirja, ja siihen valitsin Eeva Tikkaa. Hidas intohimo lienee keskikesään sopiva novellikirja. Ainakin yhdessä novellissa näkyy olevan siirtolapuutarhasta. Juuri tätä Eeva Tikan kirjaa en ole vielä lukenut, mutta monista muista olen tykännyt. 

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminkin. Lapsuudessa serkun mies soitteli haitaria kotinsa rappusilla ja se kuului mukavasti makuuhuoneeseen, kun ikkuna oli auki. Nykyisin en oikein tiedä, mitä musiikkia kuuntelisin. En oikein fanita mitään. 

Mutta aina voi kuunnella äänikirjoja. 

Aloitin juhannusviikon kuuntelemalla vihdoin viimein Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Aiemmin olen lukenut Toven alkuperäisistä kirjoista vain Taikatalven.

Se olikin kiva seikkailu. Koskaan en ole puussa nukkunut, mutta jonkinlainen maja meillä oli puussa. Lapsuuden juhannusöihin liittyi puhtaat lakanat ja syreenin tai pihlajan tuoksu. 

Lapsena en innostunut muumeista. Näin televisiosta lapsena muumiohjelman, jossa Muumien sisällä oli ihminen. Valkoiset isot peikot oli pelottavia. Aikuisena tuli sitten japanilaiset pulskat animoidut muumit, jotka eivät olleet lainkaan pelottavia. 

Toiseksi kirjaksi valitsin Laura Suomelan Kiss My JUHANNUS. Kaksi teinipariskuntaa vuokraa kivan kesämökin maalta. Kuskiksi saadaan ei niin kivaksi oletettu kaveri, jolla on auto ja ajokortti. Mökki ei olekaan ihan mainoskuvien veroinen, vaikka elementit onkin likimain kohdallaan.

"Ymmärrän kyllä, että kesämökkien pitää olla vaatimattomia, mutta että tällaisia..."

No, kaikkea voi mökki juhannuksena sattua... mutta pienet kriisit opettaa näkemään, mikä on todella tärkeää, ja Himokseen juhannuskin tuli nähtyä, vaikkei pitänyt. 

Kolmantena otin käsittelyyn Teuvo Kauppon Kukkivan juhannuksen. Siinä eletään 1940-lukua, jolloin 16-vuotias nuorimies ei lähtenyt festareille vaan korkeintaan oman kylän juhannuskokolle. 

On juhannus koivujen hakua, vihdan tekoa, juhannus sauna, pannukakkua, soutelua, ja paljon ihmissuhteita.

Kalle ja Hugo-maisteri ovat vaarilla kesärenkinä. Kalle ja vaari viettävät juhannusta ja samalla Kalle oppii paljon elämisestä ihmisten kesken. 

"Mitä me miehet siitä välitämme jos tuo Miina sattuu jotain hahmottelemaan."

Paljon mietteitä pakkautuu yhteen päivään. Mutta saakohan Hugo 50-vuotislahjakseen hopeapäisen kävelykepin, kuten kaikki muutkin suvun miehet ja juodaanko tänä juhannuksena kihlajaiskahveja? 

Kirja ei ollut täysin mieleeni, mutta herätti monia ajatuksia. Aikuiseksi kasvamisesta tässäkin oli kyse. Paikoitellen kieli imaisi mukaansa. 

En olekaan aikoihin lukenut Anna-Leena Härköstä ja siksi löytöni Juhannusvieras-kirjasta oli tervetullut sattuma, vaikka ei kirjassa mitenkään oltu minun mukavuusalueellani. En juuri lue kirjoja jotka kertovat tavallisista ihmisistä tavallisessa elämässä. 

Kirja oli jollain tapaa kotoisan tuttu, vaikka tapahtumat eivät juurikaan olleet omasta elämästäni, mutta olisivat hyvin voineet ollakin. Ikä täsmää ja Taiska kyllä laulelen joskus itsekseni.

Luultavasti tunne kumpuaa siitä, että ollaan kirjailijan kanssa samaa ikäluokkaa ja kotoisin pienestä kunnasta. 

"Mummut vanhenee, rikokset ei." 

Hassu sattuma, mutta toinen kirja peräkkäin, missä puhutaan kanttorista. Kuinkahan monta muuta ei-papeista kertovaa kirjaa olen lukenut, missä mainitaan kanttori, pari dekkaria? 

Markku Ropposen Kuhala ja musta juhannus (Kuhala 2) oli juhannusviikon ainoa dekkari. Olen sen aiemminkin lukenut, mutta nyt tuntui siltä, että voisin lukaista uudestaan. Sen verran monta Kuhalaa olen lukenut, että tarina ei muistunut heti mieleen. Loppuratkaisukin tuli ihan uutena. 

Kuhala asuu toimistossa, uutta asuntoa ei ole löytynyt, jos on tullut haettuakaan. Avioero etenee pikkuhiljaa. Uusi heilakin löytyy. Lemmikkinä on lisko, ei vielä koiraa. Elkeet on samat mitä nykyäänkin, vaikka mies on parikymmentä vuotta nuorempi. 

Huonomminkin voisi mennä

Parempaankin olisi mhdollisuus. 

Olen kuvitellut lukeneeni yliopistoaikana Hannu Salaman Juhannustanssit, mutta hirveän tuttu ei tarina ollut. 

Kirja on omaa ikäluokkaani, mutta ainakin alkupuolella teksti ja ajatukset ovat yllättävän moderneja. Kirjassa on samaa sanallista imua kuin Volter Kilven Alastalon salissa, vaikka kieli ei missään nimessä ole samanlaista. Vaikea selittää... No. Lukemista on vaikea keskeyttää, mutta on välillä pakko. Loppu kirja jää auttamattomasti juhannuspäivälle, sillä torstaina piti leipoa ja säilöä raparperiä (Huom! olen vihdoinoppinut kirjoittamaan sen ilman B kirjainta), shoppailla, fiilistellä torilla, kahvitella... Ja perjantai on juhlapäivä sukulaisten kesken, johon tuskin mahtuu lukemista. Ehtiihän tuota. 

Mutta kohdassa neljäsosa kirjaa luettu, vahva suositus Juhannustansseille. 

Reaalimaailman juhannustansseista on vuosia. Lienen tanssinut viimeksi juhannujuhlilla 1980-luvulla. Ehkä sitten joskus taas, kun ikä alkaa seiskalla. 

Mieleenpainuvaa juhannusta, se on kuitenkin vain kerran vuodessa. 

23.6. Suomen ensimmäinen kirjakauppa

Kuten Julia on luvannut, esitellään blogissa myös uusia juhlapäivien aiheita. Innokkaana lukijana Julia ehdottaakin että tämä päivä nostettaisiin kesäiseksi lukupäiväksi.

Vuonna lyypekkiläinen Laurentius Jauchius hyväksyttiin Pietari Brahen suosituksella yliopiston kirjakauppiaaksi Turussa ja hän oli näin ollen maamme ensimmäinen kirjakauppias.

Julia ei tiedä, onko libristeillä omaa merikkipäivää, mutta tässä sellainen olisi tyrkyllä. Mainittakoon vielä, että apostoli Johannes on libristien ja kirjailijoiden suojeluspyhimys, vaikka se ei tähän päivään nyt mitenkään liitykään :)

21.6. Kesäpäivänseisaus

Tähtitieteellinen kesän alku osuu 20.-22.6. väliselle ajalle. Tänä vuonna se on 21.6. Tuolloin aurinko on taivaalla korkeimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla ja yö on vuoden lyhyin.

Vanha kansa uskoi, että ukkonen ennen seisausta ennusti kylmää kesää. Tänä vuonna ukkosti pariinkin kertaa jo kesäkuun alussa, joten kylmä kesä on senkin mukaan tulossa.

Kesäpäivän seisauksen aikaan ei saanut aloittaa mitään pitkää työtä. Se olikin erinomainen asia, sillä Juhannus kolkutteli jo ovella. Vuoteen 1954 saakka Juhannusta vietettiin joka vuosi 24.6.

Juhannusaatto

Juhannusta vietetään 20.-26.6. välille sattuvana lauantaina. Vuoteen 1954 asti kiinteällä paikalla 24.6., vuonna 1955 päivä siirrettiin viikonloppuun.

Juhannusruusut Kenkäverossa

Juhannus on vanha keskikesän juhla, jota vietetään vuoden valoisimman ajan kunniaksi. Kukoistavan luonnon, kukkien ja tuoreiden lehvien juhla.

Kirkko viettää juhannusta kuusi kuukautta ennen Jeesusta syntyneen Johannes Kastajan päivänä.1920-luvulla päivästä tuli myös Suomen lipun päivä, lippua pidetään salossa poikkeuksellisesti perjantai-illasta lauantai-iltaan.

Alunperin juhannus oli juhla Ukko Ylijumalan kunniaksi, josta nykypäivän runsas ryypiskely on kenties lähtöisin: väkevien juomien nauttimisen uskottiin nimittäin auttavan kylvön ja viljan kasvun onnistumista.

Luonnon vehreyttä haluttiin erityisesti korostaa, jonka vuoksi kukkia ja lehviä tuotiin sisälle kaikkiin huoneisiin aina ullakkoa myöten. Pihalle laitettiin koivut molemmin puolin sisäänkäyntiä. Tapa noudatetaan vieläkin ainakin maaseudulla.

Kokonpoltto juhannuksena on alunperin Itä- ja Pohjois-Suomalaisten tapa, joka on levinnyt tehokkaasti myös muualle Suomeen. Länsi-Suomessa kokkoja poltettiin helatorstaina, helluntaina tai pääsiäisenä. Kokon polttaminen oli aikanaan merkittävin aattoillan tapaus. Koko kylän väki saapui paikalle ja kokon äärellä vietettiin aikaa aamuun asti seurustellen, leikkien ja laulaen. Kylillä oli ennen vakituinen kokkopaikka, jonne pitkin alkukesää kerättiin kokkotarpeita.

Juhannus on ollut (ja lienee edelleenkin) lemmenkipeiden neitojen otollisin lemmentaikojen yö. Erilaisia taikoja on tuhansia suosituimpina esimerkiksi alastomana kieriskely ruispellossa, tyynyn alle laitettavat esineet tai kasvit, saunan kiertäminen sekä erilaisiin paikkoihin kurkistelu. Epätoivoisimmille vanhoille piioille (eli noin 20-vuotiaista ylöspäin) tehtiin lemmensaunassa saunomisen lomassa lemmenloitsuja.

Nykyään juhannuksessa yhdistyy vanhat perinteet ja uudet tuulet. Perinteistä ovat säilyneet juhannuskokot, -koivut, -salot sekä -taiat. Usein juhannusta vietetään mökillä järven rannalla, luonnon helmassa saunoen. Juhannuksen viettoon kuuluu usein edelleen myös yletön ryyppääminen. Vaikka juhlinta ei aina perinteisiä latuja kulkisikaan, niin mikä estää festarikansaakaan keräämästä päänsä alle juhannusyöksi muutamia kukkia. Voipi olla, että unelmien prinssi löytyy näinkin.

18.6. Kesä-Heikki

Kesä-Heikiksi kutsuttu päivä oli keskiajan Suomessa merkittävä juhlapäivä jota vietettiin Pyhän Henrikin, Suomen suojeluspyhimyksen translaation eli Henrikin jäännösten siirtämisen kunniaksi. Luut siirrettiin vuonna 1300 Nousiaisten kirkosta Turun tuomiokirkkoon, joka oli juuri valmistunut.

Viime vuosina Kesä-Heikki on alkanut saada mediassakin palstatilaa, sillä päivää vietetään mm. pyhiinvaelluksen merkeissä. Valitettavasti Julian kesä kuluu työn merkeissä, joten patikkaretki Köyliöstä Turkuun jää tänäkin vuonna tekemättä.

17.6. Kansainvälinen aavikoitumisen ja kuivuuden vastaisen toiminnan päivä

Lapsena ja nuorena sitä vieroksui kaikenlaisia YK:iin liittyviä lyhenteitä, joita oli niin vaikea kokeissa muistaa. Tällaista otsikkoa kirjoittaessa kyllä kaipaisi lyhennettä :)

Julian kamarissa on jo vuosia, voi melkein sanoa vuosikymmeniä, tunnettu huolta aavikoitumisesta. Viime vuonna Julia teki päätöksen ostaa puita joka kuukausi ja istututtaa niitä Afrikkaan. Tätä kirjottaessa Julialla on 255 puuta. Se olisi jo pieni metsä, jos puut olisi istutettuna samalle aukealle.

Kimmokkeen puiden ostoon Julia sai vihdoin viimein luettuaan vanhasta lehdestä S-ryhmän joskus vuosikymmeniä sitten jonkun ostoskampanjan yhteydessä ostamista puista. Puut kuulemma voivat hyvin Afrikassa. On hienoa ajatella, että joskus myös Julian istuttamat puut ovat suuria ja sitovat maaperää paikalleen estäen tuulia viemästä multaa taivaan tuuliin.

Toinen mieleen jäänyt artikkeli asian tiimoilta kertoi paimenesta, joka Ranskan nummialueella otti aamulla taskuunsa tammenterhoja ja istutti ne päivän aikana maahan. Vähitellen niistä kasvoi metsä.

Jotain pitäisi varmasti tehdä kuivuuden ja aavikoitumisen estämiseksi Espanjassakin, jossa kuivuus on ollut viime vuosina vitsaus joskus pitkiäkin aikoja.

Julia haastaakin tässä kaikki lukijat istuttamaan itse tai ostamaan puun tai useampia jonkun järjestön kautta. Eräs taloustieteilijä sanoi aikoinaan, että kannattaa istuttaa puu, jos haluaa lastenlastensa nauttivan varjosta, toinen kansantaloustieteilijä on sitten sanonut, että istuttamalla porkkanaa, saa lyhyellä tähtäimellä paremman voiton :)

16.6. Bloomsday

Julian kamarissa on mietitty useampaankin hengenvetoon kuinka ihmeellistä on, ettei Bloomsday ole vielä saavuttanut Suomessa laajempaa vuosittaista juhlintaa. Julian kyökissä on valmistettu päivän kunniaksi pötyä pöytään ja kakkua jääkaappiin. Olutta ei löydy, sillä Julia ei pidä oluen tuoksusta, mutta viiniä on kyllä tarjolla.

Mikä sitten on Bloomsday? Se on vuodesta 1954 vietetty sangen maallinen juhla James Joycen romaanin Odysseus kunniaksi. Odysseus on kuvaus yhdestä päivästä 16.6.1904 Irlannin Dublinissa. Kirjan päähenkilön nimen mukaan nimettyä juhlapäivää vietetään erityisesti Dublinissa vuosittain, mutta muuallakin juhlia on pidetty, myös Suomessa.

Päivän viettoon sopii erinomaisesti kapakkakierrokset ja Joycen tekstien lukeminen ja niistä keskusteleminen. Julia suosittelee kirjan lukemista kaikille. Hieno kirja. Ja jos ei ole tullut aiemmin luettua, niin tänään kirjan voi loistavasti ottaa mukaan terassille. Ellei satu tulemaan tuttuja paikalle, voi aina kaivaa repusta kirjan :)

Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että samaisena päivänä jota Odysseus-kirja kuvaa, sattui Suomessakin historiallisesti harvinainen tapahtuma: Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä.

13.6. Suomalaisen urheilun päivä

Paavo Nurmen syntymän (1897) kunniaksi on 13.6. päivää suunniteltu jossain vaiheessa suomalaisen urheilun päiväksi. Vaikka Nurmi aikoinaan juoksi Suomea maailmankartalle, ei päivää ole vieläkään virallistettu.

Julia kannattaisi kovasti päivän muuttamista liputuspäiväksi. Olisi niin juhlallista katsella Suomen lipun liehumista urheilun kunniaksi ja miettiä samalla, kuinka mukavaa aikoinaan oli, kun Elisabeth Rehnistä tehtiin 13.6.1990 maamme ensimmäinen puolustusministeri.

12.6. Eskon päivä

Nauriin kylvön ajoittaminen on yksi mielenkiintoisimmista vanhoissa kansanperinteissä ilmenevistä merkkitapauksista. Aikoinaan, kun nauris oli elintärkeä ravintoaine ennen perunan tuloa maahamme, oli varmasti tärkeää määritellä kullekin paikkakunnalle sopiva nauriinkylvöpäivä, mutta Julian tutkimusten mukaan päivämääriä on pilvin pimein joten olisi varmaan aiheellista tehdä asiasta oikein karttamerkinnät päivämääristä, jotta löytyisi sopivaiset päivät.

Eskon päivä on joka tapauksessa yksi tunnetuimmista nauriinkylvöpäivistä ja luultavasti myös yksi varhaisimmista. Julia on joskus miettinyt kuinka pahasti pielessä omat kylvötyöt ovat olleet, kun Julia on kylvänyt kaikki siemenet maahan samana päivänä kuin sipulitkin eli 15.5. tai sateen sattuessa lähipäivinä myöhemmin. Joka tapauksessa: Eskelin päivänä kylvetty nauris on kaikkein onnellisin, väittää kansanperinne. Tänään voi kylvää myös hamppua, jos tarvitsee hyvää, itsetehtyä köyttä.

9.6. Ahvenanmaan itsehallintopäivä

Ahvenanmaan kaunis lippu liehuu tänään saloissaan. Julian kotikonnuilla sitä ei näy, kuten ei muuten näkynyt kuukausi sitten EU-lippuakaan, vaikka se valtion virastotalon tangossa olisi suositusten mukaan pitänyt näkyä. Julia oli pettunyt, niin pettynyt.

Koska Julia ei tänäkään vuonna ehdi matkustaa Ahvenanmaalle, on Julian kamarissa varauduttu viettämään tänään Aku Ankan munasta kuoriutumisjuhlaa. Julia onnistui saamaan käsiinsä muutamia ankanmunia, ja suunnitteleekin ankanmunasta tehtyä munakasrullaa illaksi. Töiden jälkeen pitäisi yrittää ehtiä kirjastoon ja katsoa löytyykö kirjaston kokoelmista Viisas Kana Kananen piirroslyhytelokuvaa, jossa Aku Ankka debytoi aikoinaan. Julia epäilee löytymistä, mutta aina kannattaa yrittää.

8.6. Salomonin päivä

Vanha kansa uskoi Salomonin määräävän säätä. Pävän sää ennusti heinä- ja elokuun sään. Kesäsään ennustaminen on aina akuuttia, etenkin näin kylmän kesän alussa. Päiväksi on lupailtu 14 asteen lämpöä, joten loppukesänin mennee viileissä merkeissä.

Julian kamarissa ei tätä panna suinkaan pahaksi. Päinvastoin. Otetaan ilolla vastaan. Muutama lämpimämpi päivä voisi mukana olla, jotta pääsee silloin tällöin piknikille.

Mikäli kellään on tarvetta kylvää pellavaa, olisi Salomonin päivä siihenkin sopivainen päivä, mikäli nyt sääntarkkilulta joutaa.