Mutta aina voi kuunnella äänikirjoja.
Aloitin juhannusviikon kuuntelemalla vihdoin viimein Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Aiemmin olen lukenut Toven alkuperäisistä kirjoista vain Taikatalven.
Se olikin kiva seikkailu. Koskaan en ole puussa nukkunut, mutta jonkinlainen maja meillä oli puussa. Lapsuuden juhannusöihin liittyi puhtaat lakanat ja syreenin tai pihlajan tuoksu.
Lapsena en innostunut muumeista. Näin televisiosta lapsena muumiohjelman, jossa Muumien sisällä oli ihminen. Valkoiset isot peikot oli pelottavia. Aikuisena tuli sitten japanilaiset pulskat animoidut muumit, jotka eivät olleet lainkaan pelottavia.
Toiseksi kirjaksi valitsin Laura Suomelan Kiss My JUHANNUS. Kaksi teinipariskuntaa vuokraa kivan kesämökin maalta. Kuskiksi saadaan ei niin kivaksi oletettu kaveri, jolla on auto ja ajokortti. Mökki ei olekaan ihan mainoskuvien veroinen, vaikka elementit onkin likimain kohdallaan.
"Ymmärrän kyllä, että kesämökkien pitää olla vaatimattomia, mutta että tällaisia..."
No, kaikkea voi mökki juhannuksena sattua... mutta pienet kriisit opettaa näkemään, mikä on todella tärkeää, ja Himokseen juhannuskin tuli nähtyä, vaikkei pitänyt.
Kolmantena otin käsittelyyn Teuvo Kauppon Kukkivan juhannuksen. Siinä eletään 1940-lukua, jolloin 16-vuotias nuorimies ei lähtenyt festareille vaan korkeintaan oman kylän juhannuskokolle.
On juhannus koivujen hakua, vihdan tekoa, juhannus sauna, pannukakkua, soutelua, ja paljon ihmissuhteita.
Kalle ja Hugo-maisteri ovat vaarilla kesärenkinä. Kalle ja vaari viettävät juhannusta ja samalla Kalle oppii paljon elämisestä ihmisten kesken.
"Mitä me miehet siitä välitämme jos tuo Miina sattuu jotain hahmottelemaan."
Paljon mietteitä pakkautuu yhteen päivään. Mutta saakohan Hugo 50-vuotislahjakseen hopeapäisen kävelykepin, kuten kaikki muutkin suvun miehet ja juodaanko tänä juhannuksena kihlajaiskahveja?
Kirja ei ollut täysin mieleeni, mutta herätti monia ajatuksia. Aikuiseksi kasvamisesta tässäkin oli kyse. Paikoitellen kieli imaisi mukaansa.
En olekaan aikoihin lukenut Anna-Leena Härköstä ja siksi löytöni Juhannusvieras-kirjasta oli tervetullut sattuma, vaikka ei kirjassa mitenkään oltu minun mukavuusalueellani. En juuri lue kirjoja jotka kertovat tavallisista ihmisistä tavallisessa elämässä.
Kirja oli jollain tapaa kotoisan tuttu, vaikka tapahtumat eivät juurikaan olleet omasta elämästäni, mutta olisivat hyvin voineet ollakin. Ikä täsmää ja Taiska kyllä laulelen joskus itsekseni.
Luultavasti tunne kumpuaa siitä, että ollaan kirjailijan kanssa samaa ikäluokkaa ja kotoisin pienestä kunnasta.
"Mummut vanhenee, rikokset ei."
Hassu sattuma, mutta toinen kirja peräkkäin, missä puhutaan kanttorista. Kuinkahan monta muuta ei-papeista kertovaa kirjaa olen lukenut, missä mainitaan kanttori, pari dekkaria?
Markku Ropposen Kuhala ja musta juhannus (Kuhala 2) oli juhannusviikon ainoa dekkari. Olen sen aiemminkin lukenut, mutta nyt tuntui siltä, että voisin lukaista uudestaan. Sen verran monta Kuhalaa olen lukenut, että tarina ei muistunut heti mieleen. Loppuratkaisukin tuli ihan uutena.
Kuhala asuu toimistossa, uutta asuntoa ei ole löytynyt, jos on tullut haettuakaan. Avioero etenee pikkuhiljaa. Uusi heilakin löytyy. Lemmikkinä on lisko, ei vielä koiraa. Elkeet on samat mitä nykyäänkin, vaikka mies on parikymmentä vuotta nuorempi.
Huonomminkin voisi mennä
Parempaankin olisi mhdollisuus.
Olen kuvitellut lukeneeni yliopistoaikana Hannu Salaman Juhannustanssit, mutta hirveän tuttu ei tarina ollut.
Kirja on omaa ikäluokkaani, mutta ainakin alkupuolella teksti ja ajatukset ovat yllättävän moderneja. Kirjassa on samaa sanallista imua kuin Volter Kilven Alastalon salissa, vaikka kieli ei missään nimessä ole samanlaista. Vaikea selittää... No. Lukemista on vaikea keskeyttää, mutta on välillä pakko. Loppu kirja jää auttamattomasti juhannuspäivälle, sillä torstaina piti leipoa ja säilöä raparperiä (Huom! olen vihdoinoppinut kirjoittamaan sen ilman B kirjainta), shoppailla, fiilistellä torilla, kahvitella... Ja perjantai on juhlapäivä sukulaisten kesken, johon tuskin mahtuu lukemista. Ehtiihän tuota.
Mutta kohdassa neljäsosa kirjaa luettu, vahva suositus Juhannustansseille.
Reaalimaailman juhannustansseista on vuosia. Lienen tanssinut viimeksi juhannujuhlilla 1980-luvulla. Ehkä sitten joskus taas, kun ikä alkaa seiskalla.
Mieleenpainuvaa juhannusta, se on kuitenkin vain kerran vuodessa.
