Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 

Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 

Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin

Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 

Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole

Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟

Syyskuussa luetut kirjat

Syyskuussakin tuli hidasteltua maltillisesti. Osa kirjoista oli paksuja, mutta juuri mikään ei kovin ohukainen. Luettua tuli viidestä maasta, Syyskuiset Afrikka-kirjat ovat edelleen kesken tätä lokakuun lopussa kirjoittaessani. Ja niin pyhästi päätin, että syyskuun lopussa palautan Afrikka-pinon kirjastoon. Se tarkoittaa sitä, että ei vieläkään tullut uusia maita. Lähellä se on, sillä kolmen maan kirjat on puolivälissä. Kaikki periaatteessa hyviä, mutta jotenkaan ei ole omakohtaisista työmatkoista kertovien kirjojen fiilistä juuri nyt. Ehkä marraskuussa sitten loppukiriä. Se on nyt jo varmaa, että kymmenkunta maata jää ensivuodelle, ja kenties ensi vuosikymmenellekin, ellen innostu lukemaan ranskaksi. Luettuja kirjoja 20. 

Beaton M. C. Tappavan piirakan tapaus. Olen aina ihaillut englantilaisia käsityö-, puutarha- ja leivontakilpailuja. Tässä kirjassa kuolema sattuu kilpailujen jälkeen. Päähenkilö osti piirakan Lontoosta. Jos nyt oikein huomioin, piirakka oli leivottu viikonloppuna ja kilpailu oli perjantaina. Kuinka kauan englantilaiset piirakat oikein kestävät priimakunnossa? Mielenkiintoinen cozy crime dekkari yhtä kaikki. Englanti (16.9.) 🌟🌟🌟

Flach Jakob Kiitos pyystä, parsasta ja porsaasta. Olipas maukas matkakirja halki Euroopan. Flach (1894-1982) oli sveitsiläinen taidemaalari, joka kaverinsa kanssa käveli Euroopan halki ja kirjoitti ihanan kirjan ruuasta. Kirjassa tehdään minestronekeittoa, majoneesia, risottoa, fondueta ja muita kotoisia ruokia erimaista.

"Sielu on parannettava aistien avuin."

"Me syömme myös siksi, että sielu ei kuihtuisi." (5.9.) 🌟

Grimes Martha Viisi kelloa ja lapaluu. Kirja on ensimmäisiä dekkareita, jota olen lukenut lukioaikana. Olen aina harmitellut, että näitä ei ole käännetty enempää kuin muutama. Ne kaikki olen aikanaan lukenut. Nyt tämä sattui jälleen käsiini, joten katsoin olevan soveliaan ajan lukea uusiksi. Rikostarkastaja Richard Jury Scotland Yardsista tutkii rikosta. Kirjasarjan nimet on poimittu pubien nimistä, kuten tämäkin. Nuorena näistä jäi tosi hyvä mielikuva, mutta nyt tämä tuntui vähän välipalalta. 

"Lipastonhan minä ostin enkä ruumista."  (26.9.) 🌟

Gustafsson Madeleine Murha linnassa Henny Hoff sarjan ensimmäinen osa (Storytel only) Ruotsista. Dekkarikirjailija Henny Hoffilla käy mäihä. Hän pääsee mukaan tosi-tv kuvauksiin. D niin kuin dekkari ohjelma kuulostaa sellaiselta, että voisin katsoa, vaikka viime vuosina telkkarin katselu on jäänyt lähinnä vanhempien luona katseluksi. No. Tapahtuu murha. Mikä on motiivi: seksi, valta, raha, kosto?... Eikä kartanokaan ole täydellinen. Talon rappaus:

"Se oli vain shabby ei shappy chic. Puutarha, joka oli joskus ollut rakastettu keidas, levittäytyi joka suuntaan kuin sokerihumalsiset lapset."  (1.8.)🌟

Gustafson Madeleine Murha vuorilla. Henny Hoff sarjan 2 osa. Hiihtoloma Alpeilla ei suju niin kuin Henny toivoisi lukeminen takkatulen äärellä vaihtuu ampumahiihtäjäleiriläisten murhajutuksi. Storytel only. Tämän olisi voinut säästää talviolympialaisten aikaan. 

(2.9.) 🌟

Katajamäki Unto Kosolan kujanjuoksu, Leo Virta - sarjan ensimmäinen osa. Toimittaja Leo Virta pestautuu Ilkka-lehteen vuonna 1929. Kirjassa toimittaja kirjoittaa juttuja Lapuan liikkeen vaiheista. Iso osa kirjasta sijoittuu Lapualle. (13.9.) 🌟

Katajamäki Unto Maanpetturi. Leo Virta -sarjan toinen osa sijoittuu pääosin Helsinkiin ja 1940-luvun lopulle, ja maanpetturuudestahan tässä on kyse. Vakoojajutut ei oikein sytytä, mutta kivasti kirjoitettu tarina. Totuutta tämänkin pohjalla. (14.9.) 🌟

Katajamäki Unto Veritorstai. Sarjan kolmas osa sijoittuu Kemiin ja vuoteen 1949. Kemin veritorstai oli 18.8.1949, jolloin heinäkuun ensimmäisenä päivänä alkaneesta palkkariidasta alkanut sahatyöläisten lakko kärjistyi kahakkaan poliisien kanssa. Palkkariidan osapuolena oli myös hallitus. Kirjassa kuvataan tätä tapahtumaa lehtimiehen silmin, mutta ratkotaan myös Suojelupoliisin agenttia, joka on kadonnut työmaaltaan Kemin poliisista. (15.9.) 🌟🌟

Kolmonen Anu Taapelitaivas. Kemin puunjalostusteollisuudesta kertoo tämäkin kirja. Nuori, parikymppinen leskiäiti pääsee sahalle tapuloimaan lautoja. Tarina oli hieno, mutta kerronta paikoin poljennoltaan outo. Silti hyvällä tapaa. Tarinan punaisena lankana on isän ostamat ruusukupit, jotka päätyvät sotalasten mukana Ruotsiin ja takaisi. Kemiin. Alkupuolella mieltä vaivaava seikka ratkesi hienosti lopussa. Katajamäen Veritorstain tapahtumat mainitaan lyhyesti tässäkin kirjassa. 

"Taapeleista häätyy tehä niin lujia, että ne kantavat vaikka koko taivaan painon." (17.9) 🌟🌟🌟

Laukka Petri K. J. Ståhlbergin armoton matka. Suomen ensimmäinen presidentti kyyditettiin kesken aamukävelyn 1930, puoliso Ester Ståhlberg halusi mukaan. Ja pääsi, vaikka se tiesi sitä, että autossa oli täyttä ja uuden vihreän Chevroletin etupenkillä joutui istumaan kaksi miestä sylikkäin. 

Kirja kertoo Ståhlbergin huonosti suunnitellusta kyydityksestä jonka aikana Ståhlberg muistelee elämäänsä ja Suomen kehittymistä. Reissu Helsingistä Joensuuhun autolla ja junalla takaisin tapahtui 14.-16.10.1930. Tykkäsin kirjan tyylistä. Kovin paljon uutta ei tullut opittua, sillä olen lukenut aiheesta sangen paljon. Jotain sentään, kuten sen, että martoistakin tuttu opettaja ja koulun omistaja Dagmar Neovius oli merkittävä alkuunpanija suuren adressin keräyksen alkuunpanossa. 

"-Mitä tämä merkitsee? Mitä miehiä te olette? - Ester huutaa. 
  -On saatu käsky viedä professori Ståhlberg vähän keskustelemaan."
"On lokakuu. Meidät on siepattu." 

Kirjailijan kynä on terävä ja kepeä:

"Innostuttaa niin että hihkasuttaa." (6.9.) 🌟🌟🌟

Pirtola Matti Tämä on viimeinen yösi. 

Tämä dekkari tuli jostain syystä lainattua uudestaan. Ei ole pitkä aika kun tämän luin. Näköjään ei jäänyt mieleen edes kirjan kansi, vaikka yleensä ainakin se jää mieleen. Poliisi lomailee Salossa tuttavansa kirjavahtina ja selvittää samalla paikallisia tapahtumia. Kertaus oli hyvästä, sillä en ollut kirjannut tätä Saloon viime lukemalla. 

"-Te yritätte olla kovanaama vai.
 -Miten niin yritän? 
-Tyhmään kysymykseen saa yleensä järjettömän vastauksen. 
-Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 
- Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkua osuuskaupan portailla. Tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta, tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamalla lihapiirakkaa kahdella nakilla grillikioskilla.
-Sinä olet hullu! " (21.9.)

Raevaara Tiina Hukkajoki. Suomussalmi on ollut otsikoissa metsähakkuiden ja raakkujen vuoksi Raevaaran Hukkajoen tuntumassa on toisenlaista elämää. Maaseutumaisemissa elää voimakkaasti ihmisten ohella mytologia. Pahimpana kaikista olennoista sfatoligra, kaikista hirviöistä ehkä hirmuisin vaanii hukkajokelaisia.

"Hukkajoelta on vaikea lähteä pois, joskus jopa mahdotonta." (14.9.)

Repo Nina ja Kouki Akseli Titanicin suomalaiset - Kuohuihin uponneet unelmat. Audiodraama Atlantin aalloilta. Höyrylaiva Titanicin neitsytmatka 1912 vei mukanaan 64 suomalaistakin. Hyvin toteutettu, mutta olisin kaivannut enemmän tietoa. (julkaisupäivänä 9.9.) 🌟🌟

Rintala Paavo Lakko. Loppukesästä 1949 Kemissä on sahatyöläisten lakko. 

Lakon jatkuessa, suma kasvoi kilometrien mittaiseksi. Aikaa myöten se kasvoi myös korkeutta. Sanottiin, että se oli maailman isoin suma. 

"Lakko jatkui, sumat seisoi, miehet makasivat, akat riitelivät, rahat loppuivat."  (24.9.) 🌟🌟🌟

Rintala heittelee kirjoissaan välillä sekaan faktaa. Tässä puhuttiin mm. perheiden puun kulutuksesta.

Joulunalusviikolla hankitaan puita niin että riittää hyvin yli vuodenvaihteen, säästä riippuen syli tai puolitoista. Koivuhalkoja talveksi. Helmikuun lopulla tilataan toinen erä, jolla toivotaan päästävän kevääseen asti. Keväällä tilataan puoli syltä ja se riittää heinäkuulle. Seuraava erä riitti syyskuulle. 

Skiftesvik Joni Isäni, sankari. Kirja kertoo Taavetti Vakkurin tarinan tyttärensä Elina Vakkurin muistiinpanojen mukaan. On vuosi 1915, tulevia jääkäreitä kuskataan Kemistä Ruotsiin. Taavetti ilmoittautuu vapaaehtoiseksi luotsiksi veneeseen. Kirjan edetessä paljastuu koko tarina. Kirja on vuodelta 1997, mutta edelleen tuore, kuten muutkin lukemani Skiftesvikit. (25.9.) 🌟🌟

Stewart Mary Lähdettekö ajelulle rouva? Serkku vinkkasi kirjaa, jossa on hauska nimi. Pakkohan se oli lukea. Luin samalla kaksi muutakin Stewaeria. Tässä kirjassa oltiin Etelä-Ranskassa. Nainen tapaa hotellissa fiksun pojan koirineen ja alkaa suojella poikaa. Kiperä seikkailuhan siitä syntyy. Hassua, mutta kuvittelin heti alusta lähtien Bentley-kuskin mielessäni Lovejoyn kilpailijaksi, näyttelijä Malcolm Tierneyksi. Jossain vaiheessa selviää, että Bentley-mies onkin kirjassa rikas antiikkikauppias aivan kuten Lovejoynkin kilpailija. (2.9.) 🌟🌟

Stewart Mary Tapaaminen Korfussa. Loma Kreikassa siskon luona kuulostaisi viehkeältä, ellei Kreikassa 8lisi nykyään niin tuskaisen kuuma. Toisaalta kuka käskee lähteä kesällä. Maan talvilämpötila on inhimillisempi. Tällä lomalla ratkotaan rikosta, joka selviääkin. (3.9.) 🌟

Stewart Mary Gabrielin koirat. Esipuheen mukaan Gabrielin koirat ulvovat talon kattojen yllä ja se merkitsee kuolemaa. 

Tässä kirjassa ollaan Beirutissa Libanonissa. 

"Tästä kaikesta voi tosiaan päätellä, että jotain on vinossa."

"Meidän sukumme oli pankkiirisukua ja ollut haisevan rikas jo kolmen sukupolven ajan."  (4.9.) 🌟

Thorogood Robert Thamesjoen murhat.Sarjan ensimmäisessä osassa 77-vuotias ristikoiden laatija  kuulee kuinka hänen joenrantanaapurinsa joen toiselta puolen ammutaan. Alkaa tutkimus, johon ottaa osaa kirkkoherran rouva ja pitäjän koirahoitaja sekö naispoliisi, joka toimii rikoskonstaapelin viransijaisena. (11.9.) 🌟

Thorogood Robert Kuolema kylässä Thamesjoen murhat osa 2. Tässä toisessa osassa rouvat kutsutaan tarkkailijaksi juhliin. Juhlien tiimellyksessä rikas lordi kuole jäätyään kaatuneen kaapin alle. 

"-Arvaatteko mitä? Tämä vaatii ehdottomasti pientä juhlistamista.

-Pötyä nyt juhlitaan!"  (12.9.) 🌟

Tuure Laila Tuulentuojat jatkaa porilaisen apteekkariperheen tarinaa. Ajallisesti edetään 1920-luvulta lähes toiseen masilmansotaan. Porilaisena sitä lukee mielellään omasta kotikaupungista erilaisia kirjoja. (24.9.) 🌟🌟

Heinäkuussa luetut kirjat

Heinäkuu alkoi Runon ja suven päivään liittyvillä runoilla. Siirryin Iin ja Kempeleen tienoille. Onnistuin hävittämään puolen kuun tekstit, joten tässä kuussa on sitaatteja todella vähän verrattuna muihin kuukausiin. Muutaman sentään olin kirjoittanut paperillekin tai ottanut kuvan myöhempää kirjaamista varten. Hyvä niin, ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa uusiksi. 

Al-Sabah Souad Alussa oli nainen. Kuwaitilaisia runoja, josta tykkäsin tosi paljon. Kirjottaja on elänyt elämää, jossa matkustellaan Euroopassa ja juodaan kahvia italialaisissa kahviloissa. Siitä tuli mieleen joku lukemani arabimaista kertova kirja, jossa naiset pukeutuivat lentokoneessa ennen laskeutumista kotimaansa vaatimiin vaatteisiin. Runot kertoivat pääasiassa rakkaudesta mutta tunnelmakuvat esimerkiksi kahvinjuonnista toivat lisäulottuvuutta romantiikkaan.

Älä lue minua

oikealta vasemmalle

arbialaisittain

äläkä vasemmalta oikealle 

latinalaisittain

älä ylhäätä alas 

kiinalaisittain

Lue minua yksinkertaisesti

niin kuin aurinko ruohon lehtiä

niin kuin pikkulintu ruusun kirjaa.  (1.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuinka kuolema kohdataan. Kotkan Kaunissaareen sijoittuva murhatutkimus, jossa on tapahtunut pari murhaa viime vuosituhannella ja pari nyt.  (15.7.) 🌟🌟

Bei Dao Puhun peilille kiinaa : valitut runot. Kiinan suosituimman nykyrunoilijan kokoelmateos. (31.7.) 🌟

Blomster Tapani Rakkauden hinta. Kirja aloittaa Kemi-sarjan. Poliisit olivat Kemistä ja varsinainen murhakin sattui Kemin puolella, mutta osa henkilöistä oli Iistä ja Iin puolella käytiin ainakin haastattelemassa todistajaa ja kahvilla paikassa, jossa itse olen syönyt Poropizzaa. (7.7.) 🌟

Catullus Gaius Valerius Kaikki runous, suomentanut ja valinnut pois pari runoa Jukka Kemppinen. Kirjan lopussa oli hyvät selitykset. Tykkäsin. Italia. (3.7.) 🌟

Clarke Lucy Haaksirikkoutuneet. Mainoslauseiden mukaan tämä oli psykologinen jännityskirja, trilleri. Tuskin oli. En olisi psykologiseen jännitykseen tarttunut, ellei Fidzi olisi siihen houkuttanut. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan Fidzistä, mutta kuinka moneen Fidzi-kirjaan sitä törmäilee... joten pakkohan tämä oli lukea. Ei psykologista eikä juuri jännitystäkään! Kirjan takakansi puhuu tappajan vaanimisesta saarella, mutta ei se mitään vaaninut puskissa, kuten jotenkin mielsin Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan henkeä muistellen. Pah. Mutta mielestäni tämä oli kyllä tavallista parempi avioerosta selviytymistarina. (19.7.) 🌟

France Anatole (1844-1924) Aadamin ensimmäisen vaimon tytär. Kirjassa on viisi erillistä tarinaa. Lilith oli entuudestaan tuttu, mutta tyttärestään Leilasta en ollut kuullut. Lilithistä olen lukenut mm. vampyyrikirjoista, joissa Lilith esitellään ensimmäiseksi vampyyriksi. Leilan lisäksi tarinoissa esiintyy neljä muuta mystistä olentoa, mm. egyptiläinen kissa. Muutkin tarinat oli ok. 

"Leilan, Lilithin tyttären, rukous:

Jumalani, lupaa minulle kuolema jotta voisin nauttia elämästä. Jumalani, lahjoita minulle tunnontuskat, jotta voisin tuntea nautintoa. Jumalani, tee minut Eevan tytärten kaltaiseksi!" 🌟🌟 (22.7.)

Haanpää Pentti Isännät ja isäntien varjot. Kempeleeseen sijoittuva tarina, jonka virikkeenä on toiminut Martta Saxin murha, josta luin kesäkuussa. Ensimmäinen Haanpääni ja vaikutti ihan hyvältä.  (2.7.)

Haanpää Pentti Vääpeli Sadon tapaus. Hyvin rakennettu tarina, mutta… Oli se vaan kenkku vääpeli! (3.7.)

Hulkko Kaisa Kiitäjien kylä. Kuvittelin kirjan sijoittuvan Ulvilaan, niin kuin edellinenkin Hulkon kirja, mutta kirja alkoi Karviasta ja suurin osa kirjaa seikkailtiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lomamatkalla raskaana oleva Tiina ja Veini, lapsen isä, poliisi (eivät asuneet yhdessä tuolloin) sanailevat paljon. Veini on mieltynyt sitaatteihin. Kun hän kertoo Tiinalle jonkun videopelin ideaa, kuinka 10.000 pisteestä saa uudeen elämän, hän siteeraa Anatole Francea: 

"Useimmat jotka eivät tiedä, mitä tekisivät tässä elämässä, toivovat toista, joka ei pääty koskaan." 

Googlaillessa törmäsin Nobel-voittajaan vuodelta 1921 Anatole Franceen. Varasin oitis muutaman hänen kirjoistaan. Tätä kohtaa kirjoittaessani aloittamani Francen kirja Aatamin ensimmäisen vaimon tyttärestä on kesken, mutta olen vampyyrikirjoja lukeneena vahvasti epäilen, että sitaatti löytyy tästä kirjasta.  (15.7.)

Hyry Antti Uuni. Kirjassa vanheneva mies muuraa uunin. Antti Hyry muurasi itsekin ison uunin Iissä sijaitsevaan taloonsa. (11.7.) 🌟🌟

Jutila Niko Kytäjän kartanon kolmoissurma. TrueCrime. Toukokuu 1972, kolme nuorta (14-18 -vuotiaat) oli telttailemassa Kytäjän kartanon mailla hieman väärässä paikassa. Kirjassa esitellään nuoret ja heidän koulumenestyksensä, ystävänsä ja harrastuksensa kuten kalastus ja viinaa halvemmat päihteet sekä murhan tekijä sekä hänen lähipiirinsä. Surmaaja oli aikanaan Suomen rikkain kuritushuonevanki. Itse en tätä tapausta muista, vaikka tuolloin jo sanomalehtiä selailinkin. Hyvinkää (20.7.) 🌟

Kevätsateiden aikaan. Arto Lapin kokoama runokirja japanilaisia tankarunoja. Runot oli sellaisia, joita Tuomas Anhava ei aiemmin ole kääntänyt. (30.7.) 🌟🌟

Lehtonen Joel Kuolleet omenapuut. Putkimotkotrilogian toinen osa, missä esitellään Putkinotkon henkilöt. Sääminki/Savonlinna. (28.7.)

Lehtonen Joel Putkinotko. Verrattoman loistava klassikko  Sääminki/Savonlinna. (30.7.) 🌟🌟🌟

Levola Kari Rouslainin ilmapuntari. Nappasin kirjastokäynnillä mukaan Levolan ala-asteikäisille suunnatun Rouslain kirjan. Kirja on kuulemma jo kahdeksas osa Rouslainista kettovaa sarjaa, mutta hyvin pysyin kärryillä vilkkaan Rouslainin kanssa näinkin. Muille toki suosittelen aloittamista ensimmäisestä osasta. Tässä kirjassa Rouslainin perhe muuttaa toiseen koulupiiriin, mutta kuitenkin lapsille sopivan pyöräilymatkan päähän luokkatovereista. Tykkäsin, kuten muistakin Levolan kirjoista. 🌟🌟 (21.7.)

Lipasti Roope Ruotsinlaiva. Ensin tuntui, että miten Helsinki-Tallinna tunnelityömaasta saa Ruotsinlaivaa, mutta kyllä se onnistui. (10.7.)

Mendelin Irene Koivikossa II. Runoja vuodelta 1899. Kirjan parasta antia oli Suomea koskevat runot. Yhtään näistä en tuntenut entuudestaan. Vähiten innosti runot Topeliuksesta ym. suurmiehistä. Vaikka en tykännyt kaikista runoista, on pakko todeta, että riimittelyt rimmasi, mikä osoittaa, että ainakin tällä nuorella naisella suomenkielen sanavarasto oli hallussa. Tuuliseen lukuhetkeen ennen sadetta sopii runo Ulkona tuulee:

Ulkona tuulee, tuulee
Luonto ei rauhaa saa; 
Syömmeni värjyin kuulee, 
Koivut kun valittaa. 

Kaihoten koivut sorjat
Kevättä ikävoi, 
Vinkuen oksat norjat

Kattoa äsken löi. (18.7.)

Mårtenson Jan Noitavasara. Olen lukenut muutamia Mårtensoneja ja pääsääntöisesti tykännyt kuten tästäkin. On sillä antiikkimiehellä vaan aikamoinen kissa! Tässä kirjassa puhutaan noituuteen liittyvistä esineistä.Ruotsi. (8.7.) 🌟

Murhat Itämeren rannikolla. Odotin jotenkin enemmän Itämerta. Sarjassa oli 6 osaa. Niiden murhat oli lähes yöunet vieviä ja tapahtuivat Viro, Latvia, Puola -akselilla.  (12.7.)

Omenakasvoinen morsian mordvalaista kansanrunoutta valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Luin runoja reilun kuukauden, mutta olisi pitänyt ehkä lukea vielä hitaammin. Runot oli kivoja, mutta ihan liian samankuuloisia. Parhaimmillaan nämä olisi luettuna pari silloin toinen tällöin. Mordva, Venäjä (1.1.)

Outsider Lasilinnan salaisuus Arkkitehti Karma avustaa tällä kertaa Lasilinnassa, helsinkiläisessä huvilassa, josta on tehty kylpylä. Talolla on historia, jonka tuntija kolkataan. (10.7.)

Pakkanen Outi Naistenkutsut. Mediasta tutulla narsistimiehellä on monta naista - entisiä, nykyisiä, tulevia. Sitten mies kuolee. Mutta kuka olikaan murhaaja? Helsinki. (5.7.) 🌟

Pasanen Eero Kononen ja keltainen ruusu. Kononen on mielenkiintoinen tyyppi ja tuttu entuudestaan. Piipunpoltto ajoi poliisin yksityisklubin jäseneksi tupakkalain tultua voimaan. Tämä Ahtisaaren näköinen mies ajattaa hiukset kaljuksi, ettei ihan samalta näyttäisi. Parturien smalltalk on kuitenkin kärsimys :

"Väkinäinen päivittäisten sääilmiöiden ja tyhjänpäiväisten asioiden jauhaminen ei ollut Konosen ominta osaamisaluetta."

Martat mainittu, tällä kertaa Elimäen Martat. Tässä Kononen tutkii satunnaisen tuttavan kuolemaa, mutta ylhäältä tulee tutkimuskielto. Se antaa vapaata matkustaa junalla melkein Thaimaalle. Helsinki/Kruunuhaka.(31.7.)

Paulow Ari Surmankarin vangit. Nuorten kirja. Neljä nuorta ( noin 11-15 v) haaveilevat seuraavasta kesälomasta Glasgowssa, mutta toteavat, että jo pelkkä matka Kempeleestä Vantaalle maksaa maltaita. Helpotusta rahoitukseen tarjotaan kuitenkin heti, kun yhden pojan äiti tarjoaa maalaushommia huvilalla. Kivan jännä kesäkirja, joka alkaa vähän vaarallisellakin veneretkellä ja jatkuu Viisikkoa jännemmällä seikkailulla Iissä. (4.7.) 🌟🌟

Pitkäranta Ari Vatajan kylän miehiä ja ruokia. Honkajoen markkinoiden innostamana luin ensimmäisen Honkajokea käsittelevän kirjan jonka sain käsiini. (26.7.)

Puiden lohtu saksankielistä runoutta 1946-2000. Kirjassa likimain puolet ja puolet runoilijoita Saksasta ja Itävallasta, Sveitsistä kirjassa oli yksi runoilija, jos oikein laskin. Kultakin runoilijalta oli keskimäärin 6 runoa. Osaan ihastuin, yhteenkään en vihastunut. (3.7.) 🌟

Pulla Armas J. Epäylevien ajatusten sanakirja. Kirjassa on erilaisten kuuluisuuksien ajatuksia eri asioista. Osa niistä oli tuttuja, osasta kuuluisuuksista en ollut edes kuullut. Kiitos Pulla!  

"Meistä on tullut keski-ikäisiä silloin, kun joutuessamme valitsemaan kahdesta kiusauksesta valitsemme sen, josta pääsemme aikaisin kotiin." Fermand. (17.6.) 

Pääskysaari Jenni Martta – Nainen joka kuoli eläessään. Storytel Original kirja. Paikoitellen olisin kaivannut kustannustoimittajaa. Vuonna 1923 syntynyt Martta jäi jumiin Sinebrykoffin hissiin Bulevardin tienoilla (juomatehdas, ei se nykyinen museo) 1971 joulukuussa. Hississä paloi valot ja hissin hälytys raikui hissin sisällä, mutta ei sen ulkopuolella. Kukaan ei huomannut asiaa ennen kuin oli kulunut kaksi viikkoa. Martan tarina oli tietysti lyhyt, kirjaa venytti Pääskysaaren omat ongelmat tai niiden puute. Itse Martan tarina oli surullinen. Onneksi sellaista ei voine enää tapahtua. Itsellekin tuli silti mieleen eräs perjantai-ilta, jolloin marttojen arkistoasioissa juutuimme Matin ja Tepon studion hissiin. Kaverin kännykkä oli mukana, omani latautui toimistolla, ja saatiin soitettua hissimies päästämään meidät pihalle, mutta muistot jäi. Hissistä löytyi jopa penkki, mitä nykyään näkee hississä harvoin. Martan tarinan ohella kirjan parasta antia oli kulttuuhihistorialliset muistelot, kuten se, että Sylvi Kekkonen sai Urkin kutsumaan linnan juhliin 1971 enemmän taiteilijoita. Mukana juhlissa oli mm. Veijo Meri, Veikko Huovinen ja Kalle Päätalo sekä muistelot influenssoista kuten honkongilainen 1969.  Helsinki, Bulevardi. (9.7.) 🌟

Selznick Brian Hugo Cabret - kuvaromaani. Tästä ei voi antaa kuin täydet pisteet! Yksi vuoden parhaista kirjoista. Istuin ulkona ja luin koko 550 sivua yhteen menoon. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kuvia (ei siis kuvituskuvia, vaan kuin mykkäelokuvaa kirjassa) noin 2/3 kirjasta, joten se selittää sen, että lukuaikaa kului vain pari tuntia. (17.7.) 🌟🌟🌟

Sinkkonen Lassi, Sumuruisku. 1968. Kirja työttömästä, perheellisestä miehestä, joka saa töitä maalarina Helsingissä. Kirjassa mainittiin hauska termi syrjähypystä: vällykäärmeen purema.  Olen kuvitellut V-sanan tuoreemmaksi, mutta näköjään jo 1968 se on ollut käytössä.

”Viimeistään tässä vaiheessa totaalinen vitutus iskee miehen kuin miehen. Alemmuudentunteet ja kiukku repivät jo ennestään huonoja hermoja. Ja jos talossa oli liuta sikiöitä, ovat ainekset valmiina suomalaiseen murhenäytelmään. Tapetaan kaikki ja mennään itse mukana. Helvetissä tavataan.”  (16.7.) 🌟🌟🌟

Tuure Leila Apteekki. Poriin sijoittuvan apteekki-sarjan aloitus. Apteekkarin tytär on kiinnostunut apteekkityöstä, mutta sata vuotta sitten naisen ura ei ollut itsestään selvyys. Sisällissota vei neidon Merikarvialle turvaan ja joukkosidontahommiin. Sen jälkeen oli hyvä ottaa opiskelu puheeksi. (6.7.) 🌟

Vainio Virpi Petsamon enkeli. Petsamo ennen talvisotaa. Kirja alkaa vuodesta 1937. Rakastunut Valeria ottaa kalatehtaalta loparit ja aikoo lähteä miehen perään etelään, vaikka ei puhukaan kunnon suomea. Taiteilija, valokuvaaja Maija ottaa hänet avukseen valokuvaamoon töihin. 

"Varjele Herra Petsamoa, joka ottaa siipiensä suojaan niin meistä vähäisimmän kuin kaikki maailmalla virkansa menettäneetkin."  (9.7.)

Maaliskuussa luetut kirjat

Maaliskuun piti olla Itä-Eurooppa painotteinen, mutta oliko, no ei ollut. Virolaisten romaanien lisäksi luin kuitenkin ainakin slovakialaisia runoja. Edelleen hieman vanhemmat dekkarit kiinnostavat. Loppukuusta innostuin lukemaan runoja, joten sivumäärän sijaan kappalemäärä kasvoi. Kappalemäärää en edes kehtaa sanoa. 

Airaksinen Heidi Maa jota ei ole -kirja on jatkoa Vierge Modernelle. 1920-1930-luvun transvestiittien tarinalle. Freddy vie masentuneen Harrietin hoitoon Berliiniin tohtori Hirschfieldin klinikalle, missä ensimmäisenä maailmassa tehdään tarvittaessa sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ennen kuin Harriet ehtii instituuttiin, tapahtuu murha, josta epäillään Harrietia. Freddy ryhtyy uuden vuokraemäntänsä Vivecan kanssa selvittämään rikosta. Itse tykkäsin enemmän ykkösosasta. Berliini ei vaan ole mun juttu, vaikka tässä kirjassa oli kerrottu mielestäni hyvin aikakauden Saksaa. (24.3.)

Canth Minna Lehtori Hellmanin vaimo. Minna Canthin päivän tienoilla olen lukenut usein jonkun Canthin teoksen. Tänään luin Lehtori Hellmanin rouvan. Ei hassumpi klassikko. (19.3.). 

Cedervall Marianne Haudataan menneet on Ruotsin Gotlantiin sijoittuvan Mullvaldsin murhat sarjan toinen osa. Cozy crime genreen kuuluu tämäkin dekkari, jossa syödään paljon tryffeli-sieniä. Onhan ne hyviä, mutta vähän yliarvostettuja minun makuuni. (4.3.) 🌟

Cedervall Marianne Talo Kallion katveessa -kirja on Mullvalds-sarjan kolmas osa. Ruotsalaiseläkeläisten päivät ei käy pitkiksi kun rikoksia ilmaantuu tämän tästä. Tässä kirjassa ihmettelin kuinka isoäiti ei yhtään ajatellut, että lapsenlapsi saattaisi joutua vaaraan kun mummo intoutuu tutkimaan rikosta ominpäin. (5.3.) 🌟

Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Toinen Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, tällä kertoo Skotlannista. Tässäkin on persoonallinen vanhempi lääkäri joka saa nuoren assistentin. Lääkärintointa esitellään tässä vähemmän, pääosissa on tohtorien muu elämä: rakkauselämä ja hyväntekeväisyys ym. seuraelämä. Croninin (1896-1981) romaaneita (lähinnä lääkäreistä) on käännetty yli kaksikymmentä kirjaa.  (11.3.) 🌟

Devine Domenic Kuoleman päiväkirja. Vähän öykkäröivä kirjailija kuolee syntymäpäivien aikaan. Hetken aikaa hänen sijaisperheveljenään ollut historiantutkija pyydetään tekemään hänen päiväkirjansa julkaisukuntoon, mutta mitä tapahtui aikanaan Itävallassa? 🌟

Dibdin Michael Kuollut laguuni. Italian Venetsia, kuollut turisti. Aurelio Zen palaa kotitalonsa Venetsiasta tutkiakseen turistin tapausta. Paikallinen poliitikko on Zenille haasteellista. Olen lukenut kirjan joskus 20 vuotta sitten. Kelpo kirja edelleen. Pidän Zenistä, mutta en Italiasta, jota Dibdin kuvaa. 🌟

Gimenéz Bartlett Alicia Petra Delicado ja merkityt tytöt on ensimmäinen espanjalainen dekkari, jonka olen lukenut, ellei oteta lukuun Baskimaan murhat-sarjaa. Kirja on sarjan ensimmäinen. Uusi alainen, 60 v., joka ei osaa katalaania: 

"Ei tässä iässä oppi enää tartu. Tämä on siinä mielessä huono ikä, että tajuaa, mitä ei tiedä, mutta ei enää huvita oppia uutta."  (12.3.) 🌟

Giménez Barttlett Alicia Petra Delicado ja vihaiset koirat. Petra Delicado saa alaisensa kanssa uuden tehtävän ottaa selvää koomaan hakatun miehen tapauksesta. Tapaus on monimutkaisempi kuin luultiin. Selvittelyn aikana molemmat ihastuvat - eivät kuitenkaan toisiinsa. Espanja. 

"Tuossa rupuisessa baarissa olimme kuitenkin kitanneet yhdessä sellaiset määrät kahvia että kokonaisen budhalaisen luostarin munkeilta olisi mennyt uni." 🌟 (25.3.)

Haahtela Joel Adèle-kirjan tapahtumapaikka on Ranska, Pyreneiden rinteillä oleva luostari. Toulouseen on matkaa tunnin verran.

Luostarissa, jossa päähenkilö tutkii Adèlen kuolemaa, päähenkilö löytää uuden alun ja selviää asumuserostaan. (22.3.) 🌟🌟🌟

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Sen verran absurdeja nämä lastenjutut oli, että lukenen joskus Ensiksikin ja toiseksi -kirjankin. Wikipedia teksti tuo mieleen suomalaiset Tulenkantajat, joskin he eivät joutuneet Siperiaan. Neuvostoliitto

"Metsät heiluttelevat latvuksia

Ihmiset kanniskelevat kattiloita

Ilmasta vettä nappaavat. 

Meressä vesi vaipuu, 

Mutta tuli ei taivu milloinkaan. 

Tuli tuulessa vapautta rakastaa."  (30.3.)

Huovinen Veikko Rauhanpiippu. Alku tuntui takkuiselta, mutta sitten ilmiinnyin itsekin sotatantereille. Paikoitellen kirja alkoi tuntua lähes tsekkiläisen Kunnon sotamies Švejkin seikkailuilta. 

"Tahtoisin ensi kertaa elämässäni rientää ääntänopeammin liemilautasen ja sievoisen kyljyksen ääreen. Niskat, nilkat nurin. Huomio kersantti! Verta imisän kattilaan, joka söi yhdeksän porsastaan. Tuleen pala rosvon ihraa, joka hirsipuusta tihraa. Ja kuuletkos mitään? - Herrai'jumala, älkää noin rallatelko, kauhistui Milita Forto." (20.3.)

Jäntti Mari ja Mäntysalo Jesse Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?  -kirja on TrueCrime turkulaisesta rikoksesta 1960-luvulta. (3.3.) 🌟 

Kataja Väinö (1867-1914) Heinärannan olympialaiset on vuodelta 1914. Alussa puhutaan Tukholman olympialaisista (1912), sitten päätetään juosta kilpaa ja lopussa pidetään sitten pitäjän johtomiesten suunnittelemat oman pitäjän olympialaiset. Mutta kuka voittaa? Kansanopiston käynyt nuorimies, joka on opistolla oppinut juoksemistakin vaiko pitäjän ikämiehet, jotka aikanaan juoksivat nopeammin kuin hyvä hevonen? Ihanan lempeän letkeän leppoisa välipala. Kiitos geokätköilyn, tämäkin kirja löytyi sen vuoksi. Kirja löytyi Dorianista. 🌟🌟

Kivikuu eesti luulet - virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Nämä kutsuttiin Suomeen esiintymään, runot käännettiin ja tehtiin myöhemmin kirjaksi. Eniten huvitti Väike perenaine:

"Olen pikku perheenäiti

Vartun perheen iloksi

Hyörin, häärin, ahertelen

Kodin puunaan siloksi. 

Olen kelpo perheenäiti

Paistan, ruskistan ja keitän

Illalla kun työt on tehty, 

Olalleni perseet heitän." (30.3.)

Kivirähk Andrus Kun Musti muni mummon. Hauska, Heli Laaksosen kääntämä lastenkirja Virosta. Suosikkini oli tarinat Oskarin matematiikan opettelusta sekä Lindan tietokoneesta:

"Kun Linda käynnisti tietokoneen seuraavana päivänä, se pyysi taas hilloa.

- Pliis, minun tekee hirveästi mieli hilloa!, luki näytöllä.

Linda mietti. Hänen kävi sääliksi konetta. Hän tiesi itse oikein hyvin, miltä tuntuu, kun tekee mieli karkkia, mutta äiti ja isä sanovat: ”Et saa! Keitto täytyy syödä ensin!” Tai väittävät, että liika makea ei ole muka lapselle hyväksi. Sellaiset puheet vetävät mielen matalaksi." (22.3.) 🌟🌟🌟

Leinonen Maaria Otsalla perhosen varjo on runokirja, joka toimii paremmin työpöydällä, soffapöydällä tai kahvinkeittimen vierellä kuin bussimatkan ainoana luettavana. Tästä runosta tuli mieleeni Edda-runojen suosikkini Korkeimman runo. 

"Haluaisin sanoja. Tuuleen hajoneita. 

Haluaisinko pyyhkiä yli. 

Peruuttaa? 

En. En yhtä ainutta

Haluaisin sanoa uudelleen. 

Haluaisin huutaa tuuleen. Peruuttaa. 

Se oli työ. 

Minulle annettu

Se oli tehtävä. 

Enkä kadu."  (29.3.)

Leone Donna Pedon palkka. En ollut ihan varma olenko lukenut tämän, mutta Italiassa on aina kiva seikkailla ja venetsialaisen Guido Brunettin kanssa hengailee mielellään toisenkin kerran. Vaikea sanoa, kenestä pidän eniten. Pattan sihteeri on yksi suosikeistani.  

"Porsaanreäissä on vaikea olla röhkimättä."

"Luin jostain, että pinkki on Intian laivastonsininen." (17.3.)

Leone Donna Pimeillä vesillä. Toinen suosikkini on Paola Brunetti, joka on selkeästi paljon lukenut ja pohtinut. Olisipa itsellänikin ollut enemmän tuollaisia opettajia. Esimerkiksi tässä kirjassa Paola toteaa kolonalistisen nykykirjallisuuden lehtorin vaalin muistuttavan kabukinäytelmää. Itseäni harmittaa tavattomasti, että en ole koskaan nähnyt Kabuki-näytelmää livenä. Italiassa kyllä japanilaista nukketeatteria. :

"Kaikki henkilöt puhuvat tyylitellysti, alku on verkkainen, näytöksiä on viisi. Toisinaan joudutaan välien selvittelyyn ja loppuratkaisu sopii sekä useimmille päähenkilöille että yleisölle. - Puhutko sinä komitean kokouksesta? - Me komitean jäsenet olemme tyylitellyt henkilöt, jotka lausuvat asiaan kuuluvat vuorosanat. Seuraa myrskyisää draamaa ja pian puolenvälin jälkeen myös välienselvittely. Mutta voin kertoa jo nyt kuka voittaa ja että voittaja tyydyttää meitä kaikkia. - Brunetti näki vaimonsa ilmeestä kuinka ylpeä tämä oli vertauksestaan ja sanoi: - Kuten amerikassa sanottaisiin: The fix is in. Sovittu juttu.  - Fiksu poika, Paola sanoi ja taputti Brunettin poskea." (18.3.)

Leone Donna Hetken huumaa. Brunetti tutkii turistityttöjen merionnettomuutta ja siinä sivussa isompiakin asioita. Venetsiaan voisi mennä taas, vaikka Brunettikin on alkanut inhota turisteja. Italia (18.3.)

Lewis Carroll Kraukijahti : kuolinkamppailu kahdeksassa näytöksessä. Kirja on kuulemma nonsenserunouden merkkipaalu, mutta minä kyllä pysyin kärryillä hyvin. Suomennos on kirjoitettu trokeen muotoon. Itseäni hyvitti Pitsinnyplääjä-majava. 

"Istuskeli nypläämässä laivan kannella pitsinnyplääjä-majava

Päällikön mukaan se usein oli pelastanut  haaksirikosta. 

Mutta miten? 

Eipä tiennyt kukaan."  (29.3.)🌟

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä kerran Norjassa. Kyseessä on siis kirjoitusopas, ei murhaopas. Asian voi sanoa monella tapaa. Alkuperäisteksti sanoo mm. : 

"Anja pakeni miehen otteesta ja haku siivouskomerosta kiväärin. Laukaus osui Thorvaldia rintaan, ja hän kuoli heti." 

Tässä katkelma pleonasmi-tyylillä:

"Kun sitten koitti mainittu syksyinen kohtalonyö ja Anja, taivaan kiitos, sai lopultakin tarpeekseen, niin tämä henkilö, tämä Anja, tämä juoppollin vaimo, riensi hakemaan komerosta tuliaseen, jonka hän oli vieraalla paikkakunnalla edeltävästi käynyt vaihtamassa käteiseen. Pamaus vain, ja kohtapuolin lattialla jo lojuikin Thorvaldin, tuon väkivahvan luontokappaleen, hengetön ruumis."  

Ja oma lempparini - sanontoja:

" Anjan mitta tuli täyteen: hän pakeni Thorvaldin otteesta pää kolmantena jalkana ja haki kiväärin. Se luoti tiesi paikkansa: Thorvaldin elämä katkesi kuin kanan lento." 

Vois näistä jotain kokeilla itsekin. (29.3.) 🌟🌟

Magnusson Roine, Ottosson Mats ja Åsa Linnut lähellä. Huikaisevan upea kirja linnuista. Kuvat hurmasivat ja tarinatsykähdyttivät. Varasin kirjan siksi, että se oli voittanut Ruotsin kaunein kirja palkinnon. Luin kirjan suomennettuna, mutta molemmissa on sama taitto. Suomenkielisestä painoksesta bongasin vain kaksi Suomea koskevaa alaviitettä, joita ei ole Ruotsin painoksessa. Niin samanlainen on linnustomme. Vahva suositus Ruotsin kauneimmalle kirjalle. 🌟🌟🌟 (27.3.)

Melleri Arto Ilmalaiva "Italia" runokirjaa selasin jo tammikuussa, mutta nyt luin sen kannesta kanteen. Tykkään Mellerin runoista. Ne sisältävät sopivasti kulttuurin ja historian tietämystä ja ovat juoneltaan nokkelia. (8.3.) 🌟 🌟 

Kuva: Melleri-fani lappajärveläisen pellon laidalla.

Milne A. A. Punainen talo on Nalle Puhin tekijän englantilainen dekkari. Tämäkin on odottanut lukemistani pidemmän aikaa. Ihan kelpo dekkari. (6.3.)

Moyes Patricia Syntymäpäivälahjaksi kuolema. Tippetit pariskunta joutuu jälleen vaikean tapauksen eteen, tällä kertaa Englannissa. 70-vuotissankari, joka on kutsunut Tippetit synttäreilleen suojelemaan henkeään, kuolee kesken kakun syönnin. Kirjan lopussa selviää, että tapaus on oikeastikin sattunut Italiassa. Enpä olisi uskonut. Suosittelen lukemista jo pelkästään oudon kuolinsyyn vuoksi. 🌟

Mustonen Enni Lapinvuokko aloittaa Pohjatuulen tarinoita -trilogian. Kirjassa eletään Rovaniemellä talvi- ja jatkosotaa ja Ruotsissa lapinsodan aikaan. Pääosassa on Annikki Hallanvaara (mikä ihana sukunimi) joka pääsee ylioppilaaksi 1939 ja menee naimisiin lentäjän kanssa. 🌟 (1.3.)

Mustonen Enni Jääleinikki Pohjatuulen tarinoita 2, tapahtumapaikkana Saksa ja Sveitsi. Annikin tytär lähtee sairaanhoitajaksi Saksaan. Menee naimisiin ja muuttaa Sveitsiin. (30.3.)

Mustonen Enni Keltarikko Pohjatuulen tsrinoita 3 tapahtumat alkaa Hong Kongista, mutta päätyvät nopeasti Lappiin. Annikki on ollut kolarissa ja  hotellialalta vasta valmistunut Annikin tyttären tytär tulee auttamaan. Siinä sivussa löytyy elämänura Lapissa. (31.3.) 🌟

Mäkelä Hannu Canal Grande. Suomalainen asiantuntija on kutsuttu Venetsiaan, Italiaan. Sataa lunta. On karnevaaliaika. Canal Grande jääty... Monenlaista tietoa Raittila on saanut mahdutettua hyvän kirjan sisään. Tykkäsin erityisesti kirjan kerrontatyylistä. 🌟🌟 (25.3.)

Mäkivalli Jani Marssi kuoleman rinnalla kertoo sodasta Karjalassa ja Porissa. Saksassakin käytiin. Kirjoittaja on kotoisin Porista, joten kirjan näkökulmat on läheisempiä itselleni kuin sotakirjoissa yleensä. 

"Kirjoituskone on minun konekiväärini." 

Helena, porilainen naistoimittaja. (8.3.) 

Nevalainen Liisa Musta sinfonia on Nevalaisen viides dekkari. Tapahtumapaikkana on Eira ja pääosissa nuori opiskelija tyttö ja vanha kapellimestari. Useampaa henkilöä koskee läheltä tämäkin murha, jota ratkoo komisario - ei Puolukka vaan Karpalo. (6.3.) 🌟

Nevalainen Liisa, Paratiisilintu-kirjassa Krisse on pitkän odotuksen jälkeen viimeisillään raskaana ja lomailee pikkukaupungissa, missä teatterissa harjoitellaan paikallisen kirjailijan Paratiisilintu-näytelmää. (7.3.)

Nevalainen Liisa, Everstintalo-kirjassa Karpalon perhe muuttaa Helsingin Eirassa olevaan kauniiseen kivitaloon, joka alunperin oli yhden suvun omistuksessa. Kun luin sarjan ensi kertaa noin 30 vuotta sitten, tykkäsin tästä eniten. Kirjassa tehdään murhan ohella myös huumerikos. (9.3.) 🌟

Nevalainen Liisa Viimeinen rooli. Kirja on sarjan viimeinen ja sijoittuu Porin teatteriin, joka on monien mielestä kaunein teatteri Suomessa. Suomenkielinen teatteri alkoi Porista, ja sekin kirjassa mainitaan. Vaikka Maantiekadulta ei merta oikeasti näykään, tuntui kirja kotoisalta ja muut paikalliset faktat oli likimain oikein. Teatterin kummituksestakin puhuttiin. (10.3.) 🌟

Quentin Patrick Viisi askelta murhaan. Heti alussa mietin, että onpa tutun kuuloinen ketunmetsästys, mutta sitten tuli vastaan Raamattu sitaatti, jonka muistan googlettaneeni edellisellä lukukeralla:

"Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan ja Iisebel on niin kuin pellon lanta Jisreelin vainiolla niin, ettei voida sanoa : tämä on Iisebel." (en löytänyt mistä Raamatun käännöksestä kirjan isän sanoma sitaatti on, mutta oikea kohta Raamatussa on 2. Kun 9:10). 

Jisreelin viljava tasanko on Juudean ja Samarian rajamailla lähellä Harmageddonia. Baalia palvovan, foinikialaisen kuninkaan tyttären ja Israelin kuningas Ahabin puilison, Iisebelin tulevasta kohtalosta kertova sitaatti löytyy Kuningasten kirjasta. Kirja kesti toisenkin lukemisen, sillä en enää muistanut kuka oli syyllinen, vaikka kirja muuten oli tuttu. Armias unohdus! Englanti. 

Rankin Ian Musta kirja. Ei iskenyt Rankin tälläkään kerralla, mutta Satakirjastojen haasteeseen tuli "kirja"-kirja luettua. Englanti. 

Ropponen Ville, Sutinen Ville-Juhani Luiden tie : Gulagin jäljillä. Kirjan lukeminen vei aikaa varmaan vuoden, mutta hiljaa hyvää tulee. Ei ollut helppoa gulageilla, ei. Osa gulagien leireistä on rapistunut, osa on nykyäänkin vankikäytössä. Venäjä. (luettu loppuun 19.3.)

Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Katti Kasanoovan elämänohje lienee lyhin. Siitä tulee mieleen Kiira Korven runokirja. 

"Haista, 

maista 

jokaista"  (27.2.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Booktok suosikki, joka itketti alusta loppuun saakka. Onneksi kaikki kirjat ei ole yhtä tunteita nostattavia. Usa. (22.3.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. New York, Usa. Jatko-osa, joka kertoo Kuolin hetken julkisen toiminnan ensimmäisestä päivästä.

Ensimmäiset kirijät ovat saaneet soiton heti puolen yön jälkeen. 

Orionia hoitava sydänlääkäri toteaa:

”Kukaan ei tiedä, mihin tieteenalaan nämä ennustukset perustuvat tai onko taustalla mitään tieteellistä. Mutta minulla ei ole yhtä vilkasta mielikuvitusta kuin lapsillani, joten uskon että siellä operoidaan tällä samalla alalla. En jaksa edes ajatella mitään avaruusolioita tai taikuutta, ellen sitten joku päivä saa pitäviä todisteita”, lääkäri jatkaa pieni hymy huulillaan. ”Meidän on tärkeä muistaa, että siinä missä elämä muuttuu ja tiede edistyy, tehdään aina myös virheitä.” (23.3.) 🌟

Susi Pauliina Polttopiste. Ex-lentoemäntä seikkailee jälleen uudessa etsivän työssään. (2 3.) 🌟

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. (27.3.)

Tammsaare A. H. Korpinojan isäntä. Kesäinen tarina Viron maaseudulta. Kesäinen tarina voisi olla yhtä hyvin Suomestakin. (11.3.) 🌟🌟🌟

Taska Ilmar Popeda 1946. Kirja miehitetystä Virosta. Metsäveljetkin mainittu. Uudella kiiltävällä Popedalla ajeleva kiltti setä saa pikkupojan pään pyörälle ajeluttamalla poikaa ja poika toimii kuten lapset yleensä: äitini sanoin "kliputtaa" kaikki asiat kun joku vaan äkkää kysyä. Ja setähän kyselee. Sitä myöten ensin isä, sitten äiti katoavat. Poika jää Johanna tädin hoitoon, mutta on tädilläkin salaisuus. Hän kuunteleen BBC:tä ja toivoo pääsevänsä pojan kanssa sulhasensa luo Englantiin. Niin toimi salakavala turvallisuuspalvelu.  

"Radio! Hän puuskahti närkästyneenä. Ennen vanhaan oli sanomalehdet, nyt on radio. Millä meitä huomenna uhataan." (20.3.) 🌟🌟🌟

Tennilä Esko Metsän väristä en väittele enää : runoja. Vuonna 1996 julkaistuja runoja ja mietteitä kuullusta ja nähdystä vuosien varrelta. Runoissa puhutaan sillanrakennusarkkitehdeistä, pultsareista, lehmistä ja sateenkaarista. 

"Sateen jälkeen sateenkaari

Kauniimpi kuin koskaan. 

Mutta ei sen toista päätä 

Viitsi yksin etsimään mennä."  (26.3.)🌟

Valek Miroslav Rakastelua kananlihalla. Rauhattomuutta. Slovakialaisia runoja. Joku mielikuva, että olen lukenut slovakialaisia runoja aiemminkin. 

Vargas Fred Normandialainen tapaus : komisario Adamsbergin tutkimuksia. Tämä olikin itselleni viimeinen käännetty Vargas tältä erää. Olen vissiin vihdoin päässyt samalle aaltopituudelle Adamsbergin outojen ajatusten kanssa, joten tästä pidin. Aiemmin olen pitänyt enemmän evankelista-sarjasta.  Tämän pohjalla on ennustus, joka tietää pahaa, ellei ennustuksen kohde korjaa käytöstään. Ranska. (10.3.) 🌟

Zweig Stefan Amok kirja alkaa kuvauksella Napolissa 1912 tapahtuneesta oudosta onnettomuudesta. Kirjan ensimmäinen kappale oli sen verran outo, että asia selvisi vasta viimeisellä sivulla. Siinä välissä oli hyvä mutta surullinen tarina. Tapahtumapaikka meri välillä Kalkutta-Napoli 🌟🌟(28.3.)

Vapahtaja vapahtaa

Yhdeksän kirjaa kirjoittanut Arttu Tuominen julkaisi Porin kirjojen yössä uusimman kirjansa, Vapahtajan. 

Julkkarit pidettiin Porissa, joten tottakai olin paikalla. Tämä taisikin olla itselleni seitsemäs kerta. Arttu Tuomista haastatteli Itätuulen kirjastosta Erkka Ojanen, jonka olen aiemminkin kuullut haastattelevan Tuomista. Joiltakin haastattelu käy luonnostaan, niin, että tilaisuudesta tulee yhtenäinen. Niin kävi nytkin. 

Ennenkin olen Tuomisen kuullut asiasta puhuvan, mutta kertauksen vuoksi aloitettiin siitä, että 'kuka teki' ei ole kiinnostava kysymys Tuomiselle, vaan se, 'miksi näin tapahtui'. Hän ei jätä kirjoissaan puolitiehen sen tarinan kertomista. Sen vuoksi itse tykkään Tuomisen kirjoista niin paljon, vaikka käsi sydämellä pitääkin sanoa, että joskus väkivallan kuvaus on ollut liian tarkkaa makuuni.

Kirjassa löytyy kuntolenkin varrelta poltettu ruumis. Paikkana lienee Isomäen ja Katinkurun maasto ja uhrina syrjäytynyt henkilö. Kodittomalla ja syrjäytyneelläkin on tarinansa, ne ovat ihmisiä kuten mekin, kertoo Tuominen.

Ojanen totesi, että tämäkään Tuomisen kirja ei päästä lukijaa helpolla. Aiemmissa kirjoissa on ollut joskus paljonkin pureskeltavaa niin rikollisuuden kuin tavallisten ihmisten moraalivalintojen kanssa. 

Kirjojen yön teema oli tänä vuonna synti ja huuma. Vapahtaja-kirja istuu siihen seuraan hyvin. Tuominen kuitenkin pohtii, onko ihmisen väärä valinta aina syntiä, joskus on vain tullut valittua huonoista vaihtoehdoista toinen ja vähitellen valinnat kasautuu, yksi johtaa toiseen ja ongelmat kumuloituu.

Erkka Ojanen kertoi, että Delta-kirjasarjan hahmoilla on jokaisella omat faninsa. Oksmanilla on jopa omat fanisivut Facebookissa. Tässä kirjassa esille nousee Susanna Manner ja hänen poikansa.

Tässä kirjassa kerrotaan myös mitä kuuluu Verivelka kirjan Antille. 

Erkka Ojanen kyseli lopuksi jatkosta. Kuudes kirja on teon alla. Tuominen lupasi kunnon paukut kirjasarjan, viimeisenkin osaan, joka ilmestyy ensi vuonna. 

Kirjoittaminen silti jatkuu. Hieman eri näkökulmilla. 

Vuoden 2021 positiivisin porilainen pitää vahvasti jalat maassa, vaikka kirjoja on myyty seitsemällä eri kielellä, Tanskasta hän sai vuoden dekkaripalkinnon ja Suomessakin on yli 100.000 kirjaa myytynä, mottona Tuomisella on kuitenkin "Pessimisti ei koskaan pety. "

Ps. Lööppeihin voi laittaa: Arttu Tuominen ei pidä kaalikääryleistä.

Ja eikun lukemaan. Kirja tulee myyntiin huomenna, mutta Tuominen myi kirjaa julkkareissa. Jono oli luultavasti kirjaston historian pisin ja ulottui ulos saakka. Joku totesi väliajalla, että kohta taitaa kiertää koko korttelin. 

Maan äitejä

Lapsuuden kirjahyllystä löytyi Maan äitejä kirja. Se on ilmestynyt 1961, ja lienee mummuni saama syntymäpäivälahja. Kirjaa en lukenut lapsena, vaan paljon myöhemmin, hieman ennen, kuin kirjasta ilmestyi uusi versio, missä oli myös Tellervo Koivisto. Sen kirjan kuuntelin kaseteilta uutena. Nämä tuli mieleeni, kun kuuntelin nykyisen maan äidin muistelmia presidentin puolisona. 

Hieman myöhemmin luimme Marttojen taitoavainopintokerhossa Tellervo Koiviston Päiväkirjan uudet sivut. Kirjasta jäi erityisesti mieleen kuinka Tellervo koulumatkallaan joutui kahlaamaan lumessa, ja reisille meni lunta, kun villaiset sukat oli lyhyet ja aluspöksyt ilmeisesti lyhyemmät kuin mamelukkimallia. Asia järkytti, sillä itse käytin tuolloin hametta aina mamelukkien kanssa.... Enkä kahlannut lumihangessa, tosin niitä ei juuri ollut 1990-luvun loppupuolella.

Sylvi Kekkosesta olen lukenut useammankin elämäkerran ja hänen itsensä kirjoittamat kirjat. Ainakin olen lukenut Johanna Venhon Ensimmäinen nainen, Aino Suholan Luja ja urhoollinen sydän ja viimeksi Anne Mattssonin Sylvi Kekkosen elämäkerran. Sylvistä mieleen on jäänyt, kuinka Urho jätti hänet pärjäämään lehmien kanssa, kun itse lähti Helsinkiin tekemään politiikkaa. Ensimmäinen oma muistikuvani Sylvi Kekkosesta on kun koulussa kerrottiin, miksi lippu oli puolitangossa kun presidentin puoliso oli kuollut. 

Alli Paasikiven elämäkerta alkuvuodesta oli pieni pettymys, sillä laajempikin se olisi voinut olla, kun kerran oli niin kivasti kirjoitettu. Alli Paasikivi - Eturivin taustavaikuttaja on Aura Korpi-Tommolan kirjoittama. Allista tulee tietty mieleen allit, mutta myös se, kuinka Alli toimi puskurina JK:n ärtyisinä hetkinä. Lapsettomana minun on ollut helppo samaistua Allin elämään.

Marttana läheinen on myös Ester Svinhufvud, jonka resepteistä Sirkka-Liisa Lehtisen ja Sirkka Svinhufvudin Ester Svinhufvud Rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan tekemä kirja löytyy omastakin kirjahyllystä. Ester tunnetaan kakustaan ja tarmokkaasta järjestötyöstä. Martatkin hän oli, ja eikös se ollut Ester, joka toi kangaspuut linnaan. 

Toisen Esterin, Ester Ståhlbergin kirjat olen lukenut, mutta elämäkertaa ei ole tullut vastaan. 

Kiehtovin maan äideistä on mielestäni Gerda Ryti. Matkustelusta pitävä ahkera opiskelija, perheenäiti,  tarot kortit ja ennustaja tuovat eksotiikkaa, toisaalta Risto Rytin presidenttikausi ja sitä seurannut Rydin vankilatuomio... ja sitten siihen lisäksi silminnäkijänä ministeri Ritavuoren murhasta. Hanna-Liisa Ryti- Erkinheimo kirjoittaa isoäitinsä elämästä mielenkiintoisesti kirjassa Gerda Rytin elämänkerta 1, että on ihan pakko kaivaa käsiin kakkososakin, sillä kirjassa käsitellään vain vuodet 1886-1939.

Yhtä kaikki, mielenkiintoisia elämäkertoja maan äideistä. Muutama on vielä lähempää tuttavuutta vailla. 

Se, miksi kirjoitin tämän koosteen, oli kuitenkin se, että kuuntelin äidin kanssa juhlavalmisteluita tehdessä tohtori Jenni Haukion Sinun tähtesi täällä - Vuodet tasavallan presidentin puolisona  -kirjan heti, kun se oli ilmestynyt. 

Haukio on lukenut kirjan itse äänikirjaksi ja se toi kirjaan selkeää lisäarvoa. Paljon kirjassa oli tuttua entuudestaan, ja siksi tykkäsin kin erityisesti osudesta, joka käsitteli Kultarannan uusia patsaita ja historiaa. Patsasfriikkinä on hieno huomata, kuinka vihdoin, noin 100 vuoden jälkeen Kordelinin toive on toteutunuy, ja Kultaranta on saanut lisää patsaita. 

Mielenkiintoista nähdä, mitä tohtori Haukio tekee, kun presidenttikausi päättyy. Villi veikkaus on, että hän jatkaa kirjojen ja kulttuurin parissa, ellei työnä, niin rakkaana harrastuksena. 

Hinaajan kannella

Porinpäivän kunniaksi pistäydyttiin kaveriporukalla Reposaaressa katsomassa museolaiva M/S Santtua. Santtu on pirteän vihreä hinaajan, ja löytyy Reposaaren Varvinrannasta.

Kummisetäni, ja jossain vaiheessa 1960-luvun lopussa myös isäni, olivat Mäntyluodon satamassa hommissa ja onkin hauska ajatella, että he luultavasti näkivät useammankin kerran Santun työssään.

Hinaajat ovat vankkaa tekoa. Santtukin on rakennettu 1894 ja se puksutteli ensin S/S Bombana, sitten Santahaminana ja lopuksi Santtuna aina 1970-luvulle saakka. Bombana ja Santahaminana laiva toimi kuljetusaluksena. Sotavuosina laiva toimi vartiotehtävissä ja miinanraivauksessa. Siitä muistona on laivalle myönnetty Miinanraivausmitalli. 

Sota-aikaa lukuun ottamatta Santtu on seilannut Porissa 1938 vuodesta saakka.

Haastattelin laivalla Museonystäviä, jotka ovat adoptoineet Santun lisäksi Reposaaren tienoilta Tylttyn, Merikappelin ja Merimiinan. On hienoa, että vapaaehtoisia löytyy tällaiseen työhön. 

Miehistön tilat laivalla olivat pienet. Museonystävät kertoivat, että hinaajalla työskenteli aikanaan neljä miestä: kapteeni, konemies ja kaksi merimiestä. Koska alus toimi kuljetusaluksena ja hinaajana, oli työpäivä useimmiten muotoa yöksi kotiin. 

Santusta en kirjaa löytänyt, eikä hinaajakirjoja muutenkaan löytynyt muita kiinnostavia, kuin suosikkini Arto Paasilinnan romaanien joukosta: Parasjalkainen laivanvarustaja. Olen lukenut kirjan useampaan kertaan ja kuunnellutkin pari kertaa. Äänikirjan lukijana on Kauko Helovirta, jonka ääntä kuuntelen vähintäänkin yhtä mielelläni kuin lempilukijaani Lars Svedbergiä.

Aikanaan olin yksi niistä, jotka joka vuosi jonottivat Paasilinnan uusinta kirjaa. Rakastin kirjojen sattumanvaraisuudesta syntyvää huumoria. Kirjoissa voi tapahtua päähenkilöille mitä vaan. Niin kuin tässäkin. Löytyy villisika, löytyy keihästä kantava koira, otetaan perhepotretteja avioeron kynnyksellä... ja paljon muuta.

Arto Paasilinnan kirjoissa on hyvää myös se, että vaikka päähenkilö olisi jossain vaiheessa täysin pohjamudissa, niin loppu on aina onnellinen. Useimmiten jollain tapaa kaikille. 

Tässäkin kirjassa oli kaikki hyvät elementit mukana. Paitsi Arto Paasilinnan useissa kirjoissa mukana ollut "herra Hakkarainen" eli Seppo Sorjonen, joka on milloin missäkin roolissa. Ainakaan kuuntelemalla en bongannut Sorjosta tästä kirjasta. 

Kirjan laivanvarustaja omistaa kirjan alussa hinaajan Helsingissä, kivan asunnon Laivanvarustajankadulla ja kesämökin saaressa Helsingin edustalla. 

Kirjan tapahtumapaikkoina on Helsinki, Imatran Valtionhotelli ja Albania. 

Huumoriotteella kirjoitettuja kirjoja tulee luettua edelleen liian vähän, vaikka olen yrittänyt petrata siinä asiassa vuosi vuodelta enemmän. Uutta Arto Paasilinnaa en ole löytänyt, mutta nautin nykyään mm. Antto Terraksesta, Kalle Isokalliosta ja Jonas Jonassonista. 

Kirjojen yö Porissa

Kirjojen yö. Mikä ihana ajatus : kuunnella hyvistä kirjoista koko ilta. Taitaa olla viisi vuotta kun töiden ja koronabreikien vuoksi olen pääsyt osallistumaan, joten jo oli aikakin. 

Tapahtuma alkoi neljältä, mutta olin paikalla jo kolmen jälkeen. Ennen haastatteluja katselin läpi myyntipöydät onneksi löytämättä yhtään kirjaa, joka olisi huutanut perääni, että Osta minut! Tämän vuoden projekti hävittää 365 tavaraa junnaa helmikuussa, joten ei uusia kirjoja. Sen sijaan repussa oli mukana yksi hävitystyö, kesken jäänyt virkkaus, josta valmiina tulee jotain. Lasken hävitetyiksi myös esim. virkaamalla hävitetyt lankakerät. 

Näyttelytilassa oli nurkkaus, jossa voi kertoa mielipiteitä tulevaisuuden kirjastosta. Ne kerroin jo netissä, mutta silmäilin muiden kirjoittamia lappuja. 

Loput näyttelytilasta täytti Apila Pepita Miettisen hienot kirjan kuvitukset Ulla Mursun Myrtti-kirjoihin. Oma suosikkini oli tietty tämä käsityökuva. Kiva kuvitus houkutteli, joten pitänee lainata nuokin kirjat jossain välissä. 

Sitten olikin aika varata istumapaikat. Hyvä oli, että tulin ajoissa, sillä tuolit täyttyivät nopeasti, ja niitä kannettiin paljon lisää. En laskenut, mutta Arttu Tuomisen Häväistyt kirjan julkkareissa oli varmasti reilu sata kuulijaa. 

Arttu kertoi kirjasta ja kirjoittamisesta. Äänentoisto pelasi hyvin, joten kuulemisen kanssa ei tarvinnut pinnistellä. Viihdyin. 

Kirja on kuulemma siinä mielessä omakohtainen, että omien lasten kasvaessa myös lasten some käyttö mietityttää. Oli kiva pitkästä aikaa kuulla jonkun myös kehuvan nuoria. Olen itse ollut samaa mieltä, että iso osa nuorista on valveutuneita ja taitavia verrattuna siihen, mitä itse olimme 1970-80-luvun lapsina ja nuorina. Nuorten verkostot on toista luokkaa kuin omat pihapelikaverit 1970-luvulla. 

Palaan kirjaan ja Arttun puheisiin kun olen kirjan lukenut. Muiden kiireiden vuoksi siihen menee hieman aikaa. 

1980-luvun porilaisista lapsista oli puhe illan toisissa julkkareissa. Janne Oran Amsterdam blackout kertoo ystävistä ja veriveljistä, joista toinen menestyy Jalkapallomaailmassa ja toinen ei. Kirja sopii kuulemma hyvin myös naisille, vaikka päähenkilöt ovat miehiä. Itse en ole mikään urheilufani, mutta käsittääkseni Musan jalkapalloa pelaavat mimmit ovat tehneet hyvää työtä, joten kaiketi Porista löytyy myös jalkapallofaninaisia. 

Molemmissa kirjoissa on siis porilaisten paikkojen bongausmahdollisuuksia. Iloinen asia se lienee myös raumalaisille, kun kumminkin nekin tuntevat monet paikat. 

Tähänkin kirjaan palaan varmasti myöhemmin. Veikkaan, että tulee luettua samalla aiemmatkin kirjat. 

Illan kolmas tunti vierähti kuunnellen Maisku Myllymäen esikoiskirjasta Holly. Se oli illan kirjoista se, jota etukäteen ajattelin vieroksuvani eniten. Kun vielä haastattelija esitteli kirjan neljä päähenkilöä vastenmielisiksi, niin oli vähiltä, että en vienyt kolottavaa iltakahvihammastani kahvikylpyyn siltä istumalta.

Onneksi en lähtenyt, sillä suljetun huoneen arvoitus lienee kiva, vaikka arvoitus olisikin vain se, nähtiinkö saarella vihermehiläissyöjää vaiko ei. Tämäkin kirja menee siis lukupinoon ja lisää kirjoittanen myöhemmin. Luultavasti paljon myöhemmin. 

Kysyin kirjailijalta, sijoittiko hän kirjan Kalajoelle, missä on tehty aikanaan kaksi havaintoa vihermehiläissyöjästä, mutta hän totesi että paikka voi olla mikä vaan saari Pohjois-Euroopassa, jonne yhteysaluksella pääsee kerran viikossa. 

Lihakset kesti vielä neljännenkin tunnin istumisen, joten ilta jatkui Antti Tuomaisen kanssa. 

Kuvittelin, että olen lukenut Tuomaiselta vain kirjan Mies joka kuoli, joka olikin yksi sen lukuvuoteni parhaista kirjoista, ja josta tekemänki kirjoitus on edelleen kesken. Aihe oli läheinen, koska suvussa on ollut siitakesienikasvattamo. Ehkä pitää viimeistellä kirjoitus sieniviikolle.

Haastattelun aikana ilmeni, että olen lukenut alkuvuodesta juuri ennen Ukrainan sodan alkamista myös Tuomaisen dystopiakirjan Parantaja, ja jopa kirjoittanut siitä, kuten muistakin silloin lukemistani dystopioista. 

Tunnin aikana Antti kertoi miten hänestä tuli kirjailija. Haastattelija kyseli hyvin Tuomaisen hyvin eri tyyppisten kirjojen taustoista. 

Kirjailijan mielestä kirjoittaminen on hauskaa ja hauskinta silloin, kun saa luoda uuden kirjan uuden maailman kerran vuodessa. Trilogian kirjoittaminen oli kiva kokemuksena, mutta seuraavat kirjat tulevat olemaan yksittäisiä kirjoja kuten ennen trilogiaa. 

Reilun kuukauden päästä saankin ryhtyä lukemaan Jäniskerrointa ja Hirvikaavaa, sillä vain järjellä ajattelevan, putkiaivoisen vakuutusmatemaatikon Seikkailupuiston johtamiskokemuksista kertovan sarjan viimeinen osa, Majavateoria ilmestyy äänikirjana 18.10.

Tässä vaiheessa iltaa kirjaston kahvila houkutteli enemmän kuin Ulla-Maija Paavilaisen Rohkeudella Elina Gustafsson -kirjasta kertova haastattelu. Haastattelu näemmä kiinnosti monia ja se sai paljon uusia kuulijoita. Itsekin olen lukenut monia urheilijaelämäkertoja, mutta neljä haastattelua putkeen oli tällä kertaa tarpeeksi. 

Ihana ilta. Luultavasti myös kirjaston työntekijät olivat tyytyväisiä kävijämäärään. Ainakin yksi virkailija sanoi, että he tykkäävät kovasti järjestää tätä tapahtumaa. Ensi vuoteen siis. 

. 

Naistenviikko täynnä porilaisia muijia

Porilaisena muijana innostuin naistenviikko-teemasta, mutta valitettavasti vähän jälkijunassa. Tätä kirjoittaessa on viikkoa takana jo kolme päivää. Niinpä poikkeuksellisesti esittelen kokoelman, josta olen lukenut vain kome ja puoli kirjaa varmasti ja viidennestä en ole ihan varma. Lupaan paikata tämän puutteen heti kohta, kun lukupino antaa myöden. 

Valitsin naistenviikon teemaksi siis porilaiset naiskirjailijat. Yllättävää kyllä, sain koko viikon kasaan, vaikka porilaisten kirjailijoiden listaa katsellessa mietin aina, että missä on naiskirjailijat. Lista kun on perin miesvoittoinen. Wikipedian listalta puuttui Marketta Juntunen ja Leena-Teinilä Huittinen. Edellinen on kertonut internetissä olevansa porilainen ja jälkimmäisen otaksuin niin ikään asuneen Porissa, kun kerran on kirjoittanut kirjan vanhasta Porista. 

RIIKKA

Hanna-Riikka Kuismalta olen silmäillyt kaikkia kirjoja ja lukenut noin puolet Kerrostalosta. Huomasin vasta nyt, että kirja jäi kesken keväällä, kun tutustuin Kuisman tuotantoon ennen kuin hän kävi vierailulla marttaillassa. Tykkäsin Kuisman kielestä, mutta kirjojen sisältö ei oikein imaissut mukaansa tällaista dekkarifriikkiä lukijaa.  

Kuva marttaillasta 2022 ja porilaisesta sähkökaapista syksyllä 2019.

SALLI

Salli Katilan Lintukoto vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka en olekaan novellien ystävä. Kirjan novellit liittyvät näemmä lestadiolaisuuteen, mistä olen lukenut muutamia romaaneita aiemmin. 

MARKETTA

Marketta Juntusen Järvi on tyyni on runokirja ja runokirjojahan on aina kiva lukea. Harmittavaa todeta, että en ole kuullut tästä kirjasta aiemmin, joten pitänee varata kirja oitis ja paikata tilanne. 

JENNA ja JENNI

Jenna Mäkelä Kun pielihimo ottaa vallan - peliriippuvuus ja siitä selviytyminen on sekin menossa lukukistalle jollain aikavälillä. Pelihimosta en muista lukeneeni kuin yhden kirjan, luultavasti Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää ja kiusantekijät, mutta en löytänyt vahvistusta asialle. 

Jenni Haukion runokirjan Sinä kuulet sen soiton olen lukenut uutena. 

LEENA

Leena Teinilä-Huittinen ja Raimo Huittinen on tehnyt kirjan Vanha Pori, jonka olen lukenut viime vuosituhannella. Tykkään lukea vanhoja tarinoita tutuista paikoista, joita ei tarvitse googlettaa lukiessa. 

OILI

Oili Suominen ansaitsee suuren hatunnoston. Hän on kääntänyt koko Gynter Grassin tuotannon. Niistä olen lukenut Peltirummun luultavasti 1980-luvun puolella, mutta harmittelen tämän tästä, kun ei ole tullut luettua enempää. Ehkä joku päivä pitäisi lukea muitakin. On harmi, että Grassia ei juuri löydy äänikirjoina. 

Kuva Gdansk 2018 Günter Grassin kotimuseon pihalta. Harmikseni museo oli kiinni kun ohi kävelin, mutta piha oli kiva.

KIRSTI

Meinasin pistää tähän omat historiikkini, mutta valitsin kuitenkin Kirsti Ellilän Miestenvaihtoviikot. Muistelen lukeneeni sen, mutta en ole varma ennen kuin saan kirjan silmäiltäväksi. 

Hyvää naistenviikkoa kaikille, erityisesti porilaisille muijille ja Karim Z. Yskovitsille hienon termin julkituomisesta.

EDIT 21.7.

Huomasin tämän sopivan Kirjabloggarien naistenviikon lukuhaasteeseen, jonka olin tyystin unohtanut.