Kummisetäni, ja jossain vaiheessa 1960-luvun lopussa myös isäni, olivat Mäntyluodon satamassa hommissa ja onkin hauska ajatella, että he luultavasti näkivät useammankin kerran Santun työssään.
Hinaajat ovat vankkaa tekoa. Santtukin on rakennettu 1894 ja se puksutteli ensin S/S Bombana, sitten Santahaminana ja lopuksi Santtuna aina 1970-luvulle saakka. Bombana ja Santahaminana laiva toimi kuljetusaluksena. Sotavuosina laiva toimi vartiotehtävissä ja miinanraivauksessa. Siitä muistona on laivalle myönnetty Miinanraivausmitalli.
Sota-aikaa lukuun ottamatta Santtu on seilannut Porissa 1938 vuodesta saakka.
Haastattelin laivalla Museonystäviä, jotka ovat adoptoineet Santun lisäksi Reposaaren tienoilta Tylttyn, Merikappelin ja Merimiinan. On hienoa, että vapaaehtoisia löytyy tällaiseen työhön.
Miehistön tilat laivalla olivat pienet. Museonystävät kertoivat, että hinaajalla työskenteli aikanaan neljä miestä: kapteeni, konemies ja kaksi merimiestä. Koska alus toimi kuljetusaluksena ja hinaajana, oli työpäivä useimmiten muotoa yöksi kotiin.
Santusta en kirjaa löytänyt, eikä hinaajakirjoja muutenkaan löytynyt muita kiinnostavia, kuin suosikkini Arto Paasilinnan romaanien joukosta: Parasjalkainen laivanvarustaja. Olen lukenut kirjan useampaan kertaan ja kuunnellutkin pari kertaa. Äänikirjan lukijana on Kauko Helovirta, jonka ääntä kuuntelen vähintäänkin yhtä mielelläni kuin lempilukijaani Lars Svedbergiä.
Aikanaan olin yksi niistä, jotka joka vuosi jonottivat Paasilinnan uusinta kirjaa. Rakastin kirjojen sattumanvaraisuudesta syntyvää huumoria. Kirjoissa voi tapahtua päähenkilöille mitä vaan. Niin kuin tässäkin. Löytyy villisika, löytyy keihästä kantava koira, otetaan perhepotretteja avioeron kynnyksellä... ja paljon muuta.
Arto Paasilinnan kirjoissa on hyvää myös se, että vaikka päähenkilö olisi jossain vaiheessa täysin pohjamudissa, niin loppu on aina onnellinen. Useimmiten jollain tapaa kaikille.
Tässäkin kirjassa oli kaikki hyvät elementit mukana. Paitsi Arto Paasilinnan useissa kirjoissa mukana ollut "herra Hakkarainen" eli Seppo Sorjonen, joka on milloin missäkin roolissa. Ainakaan kuuntelemalla en bongannut Sorjosta tästä kirjasta.
Kirjan laivanvarustaja omistaa kirjan alussa hinaajan Helsingissä, kivan asunnon Laivanvarustajankadulla ja kesämökin saaressa Helsingin edustalla.
Kirjan tapahtumapaikkoina on Helsinki, Imatran Valtionhotelli ja Albania.
Huumoriotteella kirjoitettuja kirjoja tulee luettua edelleen liian vähän, vaikka olen yrittänyt petrata siinä asiassa vuosi vuodelta enemmän. Uutta Arto Paasilinnaa en ole löytänyt, mutta nautin nykyään mm. Antto Terraksesta, Kalle Isokalliosta ja Jonas Jonassonista.
