Windsorin solmut sentään

Windsor solmun teko on keskivaikeaa, kolme tähteä viidestä. Solmu on kauniin täyteläinen ja symmetrisen siistimpi kuin helpommat solmut. Oma suosikkini on Eldredge, jota en ole edes yrittänyt, mutta muistelen, että jossain lukemassani kirjassa vaimon tekemä Eldredge johti siihen, että uskoton mies jäi kiinni pettämisestä. Eli jos joskus menen uudelleen naimisiin, pitänee opetella tuokin solmu.

Elisabeth II:n viime viikkoinen kuolema sai kaivamaan lukupinosta S. J. Bennettin Windsorin solmu - Hänen majesteettinsa tutkimuksia I -kirjaan. Varasin myös kirjastosta Alan Bennettin Epätavallisen lukijan.

Windsorin solmussa Elisabethin ja Philipin keskustelu tuntuu juuri sellaisen luontevan leikilliseltä, miksi sen olen kuvitellut.

Epätavallisessa lukijassa keskustelun ote on etäisempi ja kylmempi.

"Meillä käy kirjastoauto", kuningatar kertoi miehelleen illalla. "Joka keskiviikko."

"Sepä mainiota. Ihmeiden aika ei ole ohi."

Epätavallinen lukija pitää kuitenkin lukijaansa hyppysissään mukavasti. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, eikä olekaan ihme, että Kirjailijaa kehutaan palkituksi ja maansa valioksi. Tosin viime aikoina olen miettinyt, että sanotaanko nykyään niin jokaisesta kirjailijasta, sen verran useasti olen tuollaisen maininnan nähnyt kirjan takakannessa. 

Epätavallinen lukija (kirjan kuningatar)  ei lukijana ole kovin epätavallinen. Hän innostuu lukemisesta yhä enemmän, mitä enemmän lukee, ja samalla kehittyy alkavasta lukijasta yhä kehittyneemmäksi. Myös empatia lisääntyy. 

Kirjassa hovin työntekijät ja etenkään pääministeri (joka kuningattaren 80-vuotispäivien aikaan taisi olla Tony Blair) ei tykännyt siitä että kuningatar luki ja esitti hankalia kysymyksiä. Soppaan siitä syntyi. 

Windsorin solmussa ja sen jatko-osissa, joista suomennettuna on nyt Kolme koiraa haudattuna, kuningattarella on  lukemisen sijaan vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen harrastus: rikosten ratkominen. 

Petyin hieman, kun kravattisolmun malli ei ollutkaan kirjan pääosissa, mutta muuten S. J. Bennettin on luonut erinomaisen viihdyttävän sarjan. Elän toivossa, että saamme jatkossa vielä lukea monia Elisabethin  ratkomia rikoksia, olivatpa ne sitten nykyisen apulaisen kanssa ratkottuna uusia tapauksia tai joitain niistä kymmenistä rikoksista, joita Elisabeth on Windsorin solmu kirjan mukaan ratkonut aiempia avustajien kanssa kymmenittäin. 

*  *  *  *  *

Lukuretriitin ensimmäisenä iltana luin majoittautumisen ja grillailun jälkeen Epätavallisen lukijan ja kuuntelin tovin Kolme koiraa haudattuna kirjaa. Aika köykäinen aloitus, kun ottaa huomioon noin 15 cm korkean tavoitepinoni ja varmuuden vuoksi vaihteluksi mukaan otetut kirjat. Luettuna noin 150 sivua. 

Päivällä kuuntelin kirjasto reissulla Windsorin solmua ja kun kuuntelin kohtaa, jossa Elisabeth ja avustaja ratsastivat ja tumman harmaat pilvet kerääntyi yhtäkkiä taivaalle, havaitsin niin käyneen myös omassa lähiössäni.