Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Naisten viikko 12.-20.5. kuudes päivä

Maila, Maisa

Päivän itseoikeutettu kirjailija olisi ollut Maila Talvio, jonka kootut teokset olen joskus omistanut, mutta en lukenut. Talviokin olisi tähän päivään sopinut, sillä hän on kirjoittanut ainakin yhden tietokirjan, Johan Ludvig Runebergistä, mutta valitsin kuitenkin toisin. Annetaan Talvion vielä odottaa lukuvuoroaan. 

Maila Henriksson on kirjoittanut kirjan Miinan murju ja muita kirjoituksia. 

Kirjassa on nimensä mukaisesti erilaisia kertomuksia. Taustalla on Henrikssonin miehen sukuhistoria, mutta kirja ei ole sukuhistoriikki. 

Tarinoissa on hivin erilaisia elämänkokemuksia. Siitä löytyy mm. kieltolain aikaista trokaamista ja Lapin sotaa. 

Itse tykkäsin erityisesti Lapin sodasta kertovasta osasta, sillä se nivoutui sopivasti hiljaittain lukemiini Lapin sodan erilaisista kotirintama tunnelmista ja evakkomuistoista kertoviin kirjoihin. 

Erään entisen työkaverini sanontaa siteerataksenii: "Ei tämä mitään korkeakirjallisuutta ollut", mutta ei myöskään mitenkään huonoin lukukokemus tässä genressä. 

Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain. Ei ole montaa päivää, kun luin siitä, kuinka Virginia Woolf on aikanaa ollut samaa mieltä. 

keskiviikko 13. toukokuuta 2026

Naisten viikko 12.-20.5. toinen päivä

 Kukka ja Floora 

Flooran-päivä oli aiemmin ylioppilaiden keväinen juhlapäivä, jota vietettiin 1800-luvulla Helsingin yliopiston piireissä Kumtähden kentällä Kumpulassa. Kevään juhlimiseen ajankohta sopiikin paljon paremmin, kuin usein kylmä kostea, joskus jopa räntäsateinen vappu, mutta niin vain vapusta on jäänyt perinne. Floran-päivää vietetään enää harvoin akateemisissa piireissä. Porissa Akavan järjestämät Floran-päivät loppuivat noin 7 vuotta sitten. 

Erityisen mieleenpainuvaa kemut pidettiin Kumtähden kentällä 1848, jolloin esitettiin ensi kertaa J.L.Runebergin ja Frederik Paciuksen Maamme-laulu. 

Päivän kirjaksi valikoitui Kukka Rannan ja Jaana Kannisen Vastatuuleen. 

En lukenut kirjaa nyt uudestaan, mutta tämä oli lähes pakko valita, koska oli ainoa Kukan kirjoittama kirja, jonka löysin. 

Monenlaisia kukkien nimiä naisilla on, nykyisin tosin Orvokki. Lehdokki, Vuokko ja moni muu eivät ole kovinkaan suosittuja. Vanamoja näkyy kastetuissa silloin tällöin. Omassa tuttavapiirissä on löytynyt myös Talvikki ja Ruusu. Määrällisesti Vuokko vie voiton ystävälistalla. Yhtään Kukkaa en tunne, enkä kyllä Floraakaan. 

Luin kirjan aikoinaan saamelaisen ystäväni suosituksesta tehdessäni saamelaiskirjojen haastetta. 

Kirjan kirjoittajat ovat tietokirjailijoita. Yleensä pidän tämän tyylisistä kirjoista paljonkin, mutta tältä olisin toivonut kevyempää kynänjälkeä, vaikka itse aiheet eivät aina kevyitä olleetkaan. Kulttuurihistorian opintoja suorittaessani tajusin, että tietokirjankin voi kirjoittaa niin, että sitä voi ahmia kuin romaania. 

lauantai 5. huhtikuuta 2025

Maaliskuussa luetut 2025

Päätin pelata maaliskuun ajan Kirja-Monopolia. Olen bongannut Pinterestistä useita erilaisia. Valitsin sellaisen, mikä näytti eniten Monopoli-lautapeliltä. Suomensin pelilaudan tekstit. Monopolin yksin pelaaminen ei tuntunut oikein järkevältä niin, että käyttäisin rahaa ja ostelisin hotelleja, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla... kerran. Geo-polystä oppineena päädyin siihen, että peli päättyy kuun lopussa tai kun jokaisessa ruudussa on käyty vähintään kerran. Vankilasta tein lukukiellon, joka kestää pelihetkestä vuorokauden loppuun. Jotta peli kulkisi jouhevasti ja lukemista riittäisi, kyselin muutamalta lukijakaverilta kirjoja 'kaverin valinnoiksi' jo etukäteen. En tehnyt niistä kortteja, vaan listan. Lupailin itselleni edetä ylhäätä alas, mutta sitten tuli eteen miesten viikko, joka toi pientä lisähaastetta, joten valitsin sopivan kirjan listalta kun tuli sen aika. 

Ja eikun sitten vaan pelaamaan. 

Pientä lisätwistiä kuukauteen toi siis aiemmin kalenteriin laittamani miesten viikko, jossa oli sen verran "ei-tavallisia" (lue haastavia) miesten nimiä, että tekemäni lukulistat muodostui mielenkiintoiseksi. Vielä helmikuun viimeisenä päivänä en tosin ollut päättänyt, lukisinko miesten viikkoni Kirjailijoiden niminä vaiko kirjan päähenkilöinä. Molemmista tein listan, mutta päädyin kirjailijoihin. 

Laitan tähän alkuun kirjat siinä järjestyksessä missä ne luin, mutta tulevia selailujani varten pistän loppuun samat kirjat tekijän mukaan aakkosiin. 

1. Ihmissuhteet: Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

2. Perinteinen: Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 
"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"
"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)
3. Vankilassa viime kuussa aloitettu loppuun:  Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).
Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:
"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 
4. Matkakirja: Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

5. Bookgram suosikki: Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 
" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟
6. Mysteerikirja/dekkari: Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

7. ja 8.  Ohut kirja: Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Oli niin ohut kirja, että kuuntelin sitten myös Holapan itse lukeman Elävänä Bulevardilla -kirjan.  (6.3.) 

9. Luonto: Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 
Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 
"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟
10. Kirjastosta: Elly Griffits Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

11. Paksu: 1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:
"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟
12. Palkittu: Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

13. Kaverin valinta: Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

14. Ihmissuhteet: Ihastuin kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös Rosa Liksomin Everstinnan. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön). Kemi. (14.3.) 🌟🌟

15. Sota: József Debreczeni Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

16. Elämäkerta: Eppu Salminen Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

17. Sarjan osa: Victor Dixen Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

18. Ya/nuoret: Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

19. Vapaa valinta: Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Salme Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan Arpalippu. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

20. Luonto: Akseli Gallen-Kallela Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .
Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

21. Yhteisö: Gabriel García Márquetz Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia
 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)
22. Hyllyn lämmitin: Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani Birger Widtin Togon urhea muukalainen - Sotekertomus -kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

23. Ilmasto: Saari Kankaanrinta ja Ilkka Herlin Luonnollisia ajatuksia.
Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

24. Tulevaisuus: 
Piia Leino Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 
-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 
-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

25. Kaukomatka: Miikka Anttonen Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

26. Ihmissuhteet: Julia Chapman Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

27. Julkaistu 2025: Julia Chapman Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Yhteenveto: 

En tiedä, olisiko tämä monopoli ollut hauskempi kokeilu kaverin kanssa. Itsekseenkin tehtynä ihan ok, kuten Geo-polykin, mutta pakko todeta, että jossain välissä halusin kyllä lukea dekkarin, vaikka noppa näytti jotain ihan muuta. 

Siitä huolimatta kuukausi ei ollut lainkaan huono lukumielessä. Kohdalle osui muutama todellinen helmi, 

*  *  *

Ja sama aakkosissa

Anttonen Miikka Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

Chapman Julia Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

Chapman Julia Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

Corfixen Kristian Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

Debreczen József  Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 
"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"
"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)
Dixen Victor Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 
" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟
Gallen-Kallela Akseli Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .
Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

García Márquetz Gabriel Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia
 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)
Griffits Elly Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

Holappa Pentti Elävänä Bulevardilla on Holapan itse lukema kirja. (6.3.) 

Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Mukava runokirja. (6.3.)

Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).
Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:
"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 
Kankaanrinta Saari ja Herlin Ilkka Luonnollisia ajatuksia.
Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

Kawaguchi Toshikazu Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

Leino Piia Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 
-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 
-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

Liksom Rosa Everstinna. Ihastuin Väylä kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös tämän. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön)- Everstinnalla oli ollut puoliso ja saksalainen rakastaja, joita hän muisteli tässä kirjassa. Kemi. (14.3.) 🌟🌟

Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

Salminen Eppu Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

Setälä Salme Arpalippu. Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 
Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 
"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟
Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

Wallace David Foster Päättymätön riemu    1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. 
. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:
"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟
Widt Birger Togon urhea muukalainen - Sotekertomus. Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

tiistai 25. maaliskuuta 2025

Lehmien kanssa evakkomatkalla

Noin 30 vuotta sitten kuulin marttatuttavaltani, kuinka hän oli 14-vuotiaana kävellyt toisen tytön kanssa parin talon lehmien kanssa Karjalasta Savo-Karjalaan. En enää muista, millä paikkakunnalla he olivat vihdoin saaneet lehmät junaan ja päässeet Porin maalaiskuntaan. Kävelymatkan aikana tyttöjä ei ollut pääsetty taloihin nukkumaan, vaan he olivat joutuneet yöpymään talleissa tai salaa ladoissa. 

Muistan, kuinka ajatus siitä, että tuon ikäiset tytöt saivat tuollaisen kohtelun satutti. Edelleen se tuntuu huutavalta vääryydeltä. 

Tytöt selvisivät iloisen ja elämänmyönteisen luonteensa vuoksi. Silloin se oli ollut myös vähän kuin seikkailu, mutta mitä kaikkea matkalla olisi voinut sattua. Matkaa oli kuitenkin muutama sata kilometriä. He seurasivat junarataa, ja aina välissä oli tullut vastaan evakoille tarkoitettuja muonituspaikkojakin, mutta pääasiallinen ravinto oli ollut lehmistä saatava maito ja repussa olleet eväät. Kovin paljon he eivät olleet saaneet vaihdettua maitoa esimerkiksi leipään, jota maalaistaloissa varmasti olisi ollut. 

Niin mielelläni oleisin pistänyt tähän jonkun kuvan lapsuuden kodin lehmistä, mutta sellaista ei ole. 

Maaliskuun lukupiirissä aiheena on Rosa Liksom. 

Minulla on pitkään ollut suunnitteilla Väylän lukeminen ja nyt siihen oli loistava tilaisuus. Kirjan kannessa väylällä lukee: Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.

Väylässä tyhjennetään jatkosodan loppuessa Lappi asukkaista ennen kuin saksalaissotilaiden karkoitus maastamme alkoi. Eletään syyskuuta 1944. Työkyvyttömän väestön siirto aloitettiiin 2.9. takaa lähtöpäivää en äänikirjasta havainnut, mutta ilmoista päätellen se ei ollut ihan syyskuun alkua. 

Lueskelin myös Brita-Kaisa Välimaan pro gradu -työtä "Miehet lähti rintamalle ja me lähettiin karjan kansa Ruotsiin" -Lapin sodan naisevakkojen kokemukset evakkoajasta ja Ruotsista. Gradu löytyy netistä PDF:nä ja se on vuodelta 2022. Kirjaa varten on tehty 12 haastattelua karjan kanssa evakoitujen kanssa.

Tutkimuksessa kerrottiin, että ensin evakuoitiin vanhukset, lapset, heidän hoitajansa, sairaat ja raskaana olevat. Toisessa vaiheessa evakuoitiin karja ja sen hoitajat. Väylässä lähtö oli samaan aikaan, mutta niin varmasti jouduttiin tekemään kun hallittua kuntien evakuoinnin porrastusta ei aina pystytty noudattamaan. Jo kesän aikana lähtijöitä oli ollut pari tuhatta. Elo-syyskuun vaihteessa lähdettiin isolla porukalla. Lapin väestöstä evakuoitiin 74%, sekä Ruotsiin, että etelämmäs Suomeen. 

Kirjassa kaksii tyttöä ja 13-vuotiaan kertojan nuori veli kävelevät lehmien kanssa Ruotsiin. Lapin sodan päätyttyä tyttö ja lehmät palaavat takaisin kotikylälle. Ruotsiin kävelytettiin Lapista muutama kymmenen tuhatta lehmää. Etelää kohti kulkin noin 8000 lehmää. Pienemmät eläimet lahdattiin ennen lähtöä. 

Entisenä Emäntäkoulun käyneenä, ja rehuopin laskut kiitettävästi suorittaneena maalaistyttönä mietin, että miten ihmeessä Ruotsi pystyi ruokkimaan tuollaisen määrän lehmiä yhtäkkiä. Ainakin Väylässä kerrottiin lehmien lihoneen matkarasituksen aikana laitumansa kilot talven aikana. Jostain piti löytyä paljon ylimääräistä heinää!

Evakunointiohjeiden mukaan karjan ja tavaran evakuointi oli sotilaisviranomaisten tehtävä, mutta käytännössä karja jäi nuorten tyttöjen ja poikien kontolle. Osa karjan saattajista oli myös nuoria, lapsettomia naisia, kuten Sanna-Leena Knuutilan kirjassa, josta enemmän jutun loppupuolella. 

Matkaan lähdettiin Väylässä niin myöhään, että perässä tuli sitten jo saksalaisia, jotka räjäyttelivät siltoja. 

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja Anna Saksman oli tornionjokilaakson murteelle lukijana loistava. 

Olen kuunnellut jonkun muunkin Pohjois-Suomeen sijoittuvan kirjan hänen lukemanaan ja jotenkin hänen äänensä toimii todella hyvin pohjoisten murteiden kanssa. Etukäteen olin kuullut, että kirjassa on meän-kieltä, mutta pakko todeta, että en erota sitä muista alueen murteista. Joka tapauksessa nautin kielestä. Ehkä tuo olisi itse lukien ollut haastavampaa. Lukupiirissä muut kertoivat, että aluksi murteen lukeminen oli haastavaa, mutta siihen kuulemma tottui nopeasti. Kuultuna Liskomin kieli eli kuin viimeistä päivää, tai kuin elämän kevättä... miten sen sitten ottaa. 

Saima leirintäkäskyn... ootima Marttaa... molin patikoinu... en pystyny syöhmään... tallustelin tunnista toiseen....

Ruotsissa tyttö oli talvisydämen ilman lehmiä, kun hän etsi äitinsä, mutta muuten lehmät kulkivat mukana koko kirjan. Välillä lehmien saattajia oli enemmänkin, välillä vähemmän. Perille löydettiin aina. 

Matkalla lehmät laihtuivat, mutta talven aikana pulskistuivat takaisin. Ei ole lehmiä tarkoitettu kävelemään kilometrikaupalla päivittäin. Sorkkien kestävyyttä ajatellen lehmien päivittäinen kävelymatka oli valtion antamien ohjeiden mukaan korkeintaan 15-20 kilometriä. Väylässäkin yhden lehmän sorkkiin tulee vaurioita menomatkalla. Paluumatkalla kiirettä oli vähemmän, jos vain malttoi kävellä hitaammin. Kotiin päin kun on aina kepeämpää kulkea kuin kotoa pois. 

Välimaan mukaan lehmiä ohjeistettiin kuljettamaan 60-100 lehmän ryhmissä ja niille katsottiin etukäteen laidunpaikat yöksi. En tiedä, miten oli Karjalasta lähteneiden kanssa. Tuttavani kertoi, että hän ja toinen tyttö kuljettivat vain kahden talon lehmiä, mutta emme puhuneet määrästä. Isoja taloja oli sielläkin. Väylässäkin kertojan perheellä lehmiä oli nimistä päätellen useampi, mutta en laskenut montako. 

Rovaniemeltä rajalle oli matkaa 100 kilometriä, joten aikaakin kului useampia päiviä. Väylä-kirjassa lähtöpaikka lieni lähempänä rajaa. Välimaan gradussa kerrotaan, että kauempaa evakuoidut kuljetettiin moottoriajoneuvoilla tai junalla, jos sellaisia oli vapaana sotilaiden siirtelyltä. Rajaa lähellä olevat kävelivät. Väylä-kirjan kuntaa ei mainittu, mutta matkaa rajalle ei kovin montaa päivää ollut. 

"Omin avuin ylimenopaikalle liikkumisesta tuli rasittavaa karjaa jalkaisin kuljettaville karjanhoitajille sekä myöhemmin evakuoiduille Tornionjokivarren kuntien asukkaille."

Sen verran maalaistyttö olen joskus ollut, että kateeksi ei käynyt lehmien kanssa kävely yhtään. En tiedä, miten paljon helpompaa lehmien kuljetus olisi, jos niihin olisi hoitosuhde, mutta aika pääkköjä elukoita ne lapsuuden lehmät olivat, kun niitä yritti ajaa muualle kuin navettaan lypsylle. Sinne ne tulivat mielellään, kun tissejä pakotti maito. Monesti olen ajatellut, että ei minusta olisi ollut lehmipaimeneksi, onneksi sitäkään ei ole tarvinnut kokeilla. Tosin paimenet varmasti oppivat miten lehmät ajattelevat toisin kuin tällainen lukutoukka.  

Väylässä, kuten myös Välimaan tutkimuksessa kerrotaan, kuinka lehmä palasi pelästyttyään kodin lähitienoilla omaan navettaan. Molemmissa tapauksissa toinen lähtö onnistui. 

Lehmä oli perheille tärkeä eläin. Se eli pitkään ja sitä täytyi hoitaa päivittäin. Siihen syntyi kiintymys kuten miehille hevosiin. Niinpä monet vasikoista lehmäksi naudan kasvattaneet tytöt olivat voimakkaasti lehmiensä puolella. Lehmä oli ystävä, jonka tappamista ei hyväksytty. Näin se tuntui olevan kirjassakin. 

Sorkkansa vioittaneelle lehmälle etsitään hoitajaa, piikkilankaan raapeutuneet tissit hoidetaan tervalla ja lehmän poikimista odotellaan porukalla, vaikka evakkomatkalla oltiinkin. 

Rajan ylitys tapahtui lautalla, kuten monet matkan aikanaa tekivätkin. Lehmät eivät olleet innoissaan lautalle menosta, vaan enemmänkin peloissaan, mutta tutun hoitajan rauhoittelemana lastauskin onnistui paremmin. 

Vaikka kulku lehmien kanssa oli raskasta, niin Ruotsin puolella evakossa tilanne lehmien kanssa oli parempi. Ilman eläimiä tulleet majoitettiin usein myös leireille. Eläinten kanssa tulleet saivat takuuvarmasti kotimajoituksen. Välimaan mukaan: 

"Kaikki pidemmän aikaa evakossa olleet, jotka majoittuivat lehmien kanssa, päätyivät yksityismajoitukseen."

Myös Väylän tyttö päätyi yksityismajoitukseen, mutta hän lähti kuitenkin etsimään äitiään, joka oli raskaana. 

Vuoden alussa luin Sanna-Leena Knuuttilan selkokirjan Jäätyneet tiet, missä nuori tyttö kävelytti lehmiä kohti etelää. Evakkoon päädyttiin Kauhajoelle. Siinä kirjassa yksi lehmistä jouduttiin lopettamaan, sillä se ei selvinnyt matkan rasituksista. 

Yritin etsiä muitakin lehmän kanssa kulkukertomuksia. Muutaman löysinkin:  

  • V. Erkkilä ja P. Iivari Jätetyt kodit, tulotut sillat. 
  • Matti Helelän Karjalasta Karunaan - Anttalaisten evakkomatkat ja sotavuodet.
  • Lassi Rämö Takaisin Karjalaan -kirjassa palataan Muolaan 1942 keväällä. 
  • Osmo Heinosen Evakkotaival-kirjassa lehmät pääsevät junalla Rantasalmen asemalle. 
  • Minna Kettusen Jaetun maan lapset kertoo Salmin evakoiden matkasta Lapinlahden Alapitkän kylään. Itsekin olen Alapitkässä poikennut. Salmilaisten karja on komeaa ayshire-rotua, joten perillä lehmät aiheuttavat myös kateutta. 
  • Evakoista ja karjasta kerttova sarjakuvaromaani Kannas on Hanneriina Moisseisen käsialaa. 
Yksikään noista ei ollut se, jonka muistan lukeneeni. Tätä viimeistellessäni kaipaamani teos tuli mieleeni. Se on Merja Mäen Ennen lintuja, jonka luin pari vuotta sitten. Kirjassa tyttö pakenee raskaana olevan kälynsä kanssa kävellen kahden lehmän ja hevosen kanssa Sortavalasta suuntana Pohjanmaa. 

lauantai 1. maaliskuuta 2025

Ei kertonut katuvansa - enkä katunut minäkään teatteriin menoa

Kolmentoista vuoden jahkailun jälkeen sovittiin kaverin kanssa, että mennään vihdoin Porin Contakti-teatteriin. Näytelmä tutusta kirjasta kannusti ostamaan liput, joten ostettiin. Emme katuneet. 

Luin viime vuonna Tommi Kinnusen kirjan Ei kertonut katuvansa. En minä katunut lukemista, harvoin kadun, mutta se ei jotenkaan tehnyt vaikutusta. Paljon puhetta, vähän villoja... No ei ehkä sitäkään, mutta en vaan vaikuttunut. Ihan kiva tarina, mutta... no... ei siinä minulle kovin paljon mitään uutta ollut. En katsele koskaan televisiosta ohjelmia, missä pari, kolme ihmistä puhuu taukoamatta. Kirjasta jäi vähän samanlainen fiilis. 

En oikein tiedä, mitä olisin kaivannut. Samaan aikaan luin Satu Saarisen pääosin Kemiin sijoittuvan Annikin sota ja rauha kirjan. Siitä tykkäsin. Enkä pelkästään sen vuoksi, että se oli ensimmäinen kirja, missä nainen todellakin päätyi Saksaan. 

Tältä pohjalta lähdettiin tutustumaan teatteriin, jonne suunnittelin meneväni edellisellä Porin kaudella ja jälleen oitis palattuani 13 vuotta sitten. Ei odotettu suuria itse näytelmältä, mutta haluttiin nähdä teatteri. Saada ns. jalka oven väliin jotta voitaisiin mennä toistenkin. 

Oli vähän liukasta ja satoi. Mentiin taksilla. Oltiin hieman liian ajoissa sisällä, mutta kahvi oli hyvää ja kavereiden syömät herkku croisantit näytti herkullisilta. Jos vatsa kestäisi sokeria ja vehnää, olisin syönyt sellaisen. Ja ostanut väliajalle toisen. Niin hyviä kuulemma oli, että en ehtinyt kuvaamaan. 

Kuvasin sen sijaan seinää, jossa toistui kivasti esitetekstin väri. Lämpiössä oli muutenkin lämmin tunnelma. Vähitellen tila täyttyi ääriään myöten. Eli viimeinen esityskerta ja esitys oli loppuun myyty.

Tykkään istua teatterissa melko edessä, jotta varmasti näen kaikki yksityiskohdat. Tällä kertaa päästiin myös keskelle, joten nähtiin hyvin sekä oikealle että vasemmalle. Kannatti tulla ajoissa, niin oli hyvissä asemissa oven lähellä, vaikka totuuden nimessä, puoli tuntia myöhemminkin oltaisiin hyvin ehditty. 

Ennen esitystä katselin, että lavastus on melkein yhtä niukka, kuin kerran Lahdessa yhdessä Niskavuori-sarjan näytöksessä, missä lavastaja oli saanut virikkeitä japanilaisesta edokauden kabuki-teatterista ja jättimäisellä näyttämöllä oli vain koroke jolla oli yksi tuoli. Itse näytelmä oli sielläkin ihan ok. 

Heti esityksen alettua huomattiin, että lavasteet oli sangen liikkuvia. Milloin ne olivat keskellä ryhmänä, milloin sivuilla, milloin esittivät kuorma-auton lavaa, milloin kiveä tai muuta istuinpaikkaa. Näppärää. 

Kirjassa ei kovin montaa muuta hahmoa ollut kuin naisten ryhmä, mutta sen verran kuitenkin, että näytelmässäkin löytyi miehiä siirtelemään laatikoita sopiviin kohtiin aina tarvittaessa. 

Olen nähnyt melkoisen määrän näytelmiä eri paikkakunnilla neliössä Turku-Lappeenranta-Kuopio-Vaasa ja vähän sen ulkopuolellakin, mutta en ole aiemmin nähnyt näytelmää, missä kävellään luontevasti koko esityksen ajan. Täällä se oli aikaansaatu niin kiinnostavalla tavalla, että melkeinpä tekisi mieli käydä jossain muualla katsomassa, miten he ovat asian ratkaisseet. 

Katsellessa tuli mieleen parikin ohjaajaa, jotka olisivat saaneet esityksen näyttämään marssimiselta, mutta AaPee Söderdahl oli onnistunut luomaan toisenlaisen tunnelman. Ehdittiin ihmetellä maisemien vaihtumista ja pitää huilaustaukoja. 

Kävelymatkaa on Norjan rajalta Kemiin noin 450-600 kilometriä riippuen lähtöpaikasta. En muista enää, mainittiinko kirjassa paikkaa, mistä kävely aloitettiin. Joku mielikuva olisi, että leiri olisi ollut Norjan Ruijassa, joten kävely olisi aloitettu Nuorgamin tienoilta ja matkaa siis 600 km Kemiin. Ajassa se tekee tietä myöten rajalta noin 70-110 tuntia Rovaniemelle ja siitä vielä alle 30 tuntia Kemiin. Vähällä ruualla ja tottumatta, matkalaukkua kantaen melkoinen rupeama. Ehtii siinä ajatella ja puhua kaikenlaista.

Pääosissa on viisi eri-ikäistä naista: Aili, Irene, Katri, Siiri ja Veera. Kirjassa oli muistaakseni aluksi mukana muitakin, ainakin joku nainen pienen lapsensa kanssa, mutta he eivät lähteneet kävelemään. Näyttämöllä heitä ei tarvittu. 

Vähitellen vaelluksen aikana alkaa selvitä naisten menneisyys. Jokaisella on omat taustansa. Nuorin on rakastunut ensi kertaa täysin sydämin, keski-ikäisemmät ovat halunneet rinnalleen miehen eri syistä, vanhin ei ollut lähtökohtaisesti edes samoilla kalkkiviivoilla muiden kanssa, koska oli lähtenyt saksalaisten matkaan potilasta hengissä pitävänä sairaanhoitajana eikä sussuna, mutta yhtä kaikki, samassa veneessä ollaan. 

Askel painaa, nälkäkin on, mutta nuorena jaksaa. Vanhin ei jossain vaiheessa enää jaksa nostaa jalkojaan esteiden yli. 

Kuva: Contakti teatteri

Varjeluskin on mukana. Metsäpissallakaan käydessä ei osuta miinoihin saati silloin kun ylitetään tuhotun sillan jäänteitä. 

Matkan aikana naisille selviää toistensa tarinat, mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että heille selviää oma selviytymistarina. Näistä jutuista ei kylillä huudella. Ei huudeltu vuosikymmeniin. Vasta aivan hiljattain on voinut puhua, jos on halunnut puhua. 

En ollut tehnyt lukiessani paljon muistiinpanoja tästä kirjasta, mutta yhden sitaatin olin kirjoittanut. Se kuvastaa mielestäni edelleenkin hyvin sitä, miten näille naisille muodostui selviämisstrategia siinä kävellessä toisten kohtalotovereiden kanssa: 

"Kotiin päästyä hän ei aikonut olla syyllinen mihinkään sellaiseen, mistä miehiäkään ei syytetty."

Porukkamme oli sitä mieltä, että näytelmä oli vaikuttava ja hienosti toteutettu. Itselleni se tosiaan tuntui paljon paremmalta kuin kirja, kaverit eivät kirjaa olleet lukeneet aiemmin. Kappale näyttää olleen suosittu, sillä monet näytökset olivat loppuunmyytyjä. Hieno juttu.

Oma istumapaikkani oli sellainen, että näin paikaltani hyvin tuon alimman kuvan asetelman. Edessäni istui lapsuuden naapurin tyttö, näyttämöllä toisen naapurin lapsen lapsi. Heitä nuorempana oli parina kesänä mukana heidän näytelmäleikeissään minäkin. 

tiistai 31. joulukuuta 2024

Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi
1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 
Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 
Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa
A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin
Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 
Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa
Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole
Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto
Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟


keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 4. luukku 2024

Tämän päivän joulukalenterikirja vie Suomen Koilis-Lappiin Ämmänkurun maisemiin. Lapin henkeä on luvassa, sillä murha tapahtuu noitarumpu kurssilla.

Kaarina Griffithsin Murha tunturissa -kirjan voi kuunnella vaikka kerralla, sillä se on ilmestynyt jo pari vuotta sitten. Toisaalta on myös mukava kuunnella/lukea pätkä kerrallaan, etenkin jos aika on kortilla niin, ettei pysty lukemaan koko kirjaa yhteen menoon. Voisin kuvitella, että osa kerrallaan ilmestyvät kirjat olisivat hyviä esimerkiksi töihin mennessä tai iltalenkillä.

En ole lukenut Griffithsiä ennen tätä kirjaa. Joitain samoja henkilöitä on käsittääkseni joissain aikaisemmissa kirjoissa, mutta ainakaan minä en lukiessani osannut kaivata lisätietoja henkilöistä.

Kurssipaikkana on kurssikeskus, mistä löytyy mm.jääbaari. Mikä mainio idea. Hyvinkin voisin lähteä tuollaiseen paikkaan kursseille, kunhan aihe olisi kiinnostava. Oma noitarumpuni kyllä kaipaisikin vielä kuvioita...

torstai 1. helmikuuta 2024

Tammikuussa luetut kirjat

Tammikuussa 2024 luetut kirjat 
54 kpl, uusia maita tuli Costa Rica. Luetuista mausta puuttuu viitisentoista. 

Aalto Ilari ja Helkala Elina Vuosi Keskiajan Suomessa: Kirjassa eletään vuotta 1480, aikaa, jolloin ikaalislaiset ensi-isäni aloittelivat eränkäyntiä Pohjois-Satakunnan asumattomilla erämailla. Melko tuttua oli sisältö itselleni, mutta paketti oli sujuva ja kiinnostava. Entuudestaan tiesin ohjeen, että kesällä kannattaa juoda viilentävää kaljaa, talvella lämmintä kaljaa. Uutta oli, että talvella papit seisoivat alttarilla karhuntaljan päällä joka eristi maan kylmyyttä pitkän toimituksen aikana. En myöskään ollut kuullut, että majavan virtsa auttoi synnytyksessä. Mitenkähän sitä käytettiin. (25.1.)
Amnell Anna Kyynärän mittainen tyttö. 1500-luvulla kyynärän mittaiset olivat painonsa arvosta kultaa. Tämä Lucia-tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabeth I hoviin. Kun matka on tehty, on hyvä todeta:
"Täällä kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta minä olen muuttunut." 
Kirjaan näyttää olevan jatkoakin. (31.1.)

Arhippa, Pirkko, Katso koiraa syvälle korvaan, Naantali. Muistin heti alkusivuilla lukeneeni kirjan kauan sitten, mutta luin sen silti. Kirja on vuodelta 1997 ja Pia on päässyt työllisyystöihin kenneliin. Aikanaan oli helppo samaistua Pian työttömyysjaksoihin ja pätkätöihin. Olisi kiva kuulla, vieläkö Pia tekee niitä, vai saiko vihdoin vakituisen paikan ja vakaan elämän. Tässä kirjassa se on vielä kaukana. Itselleni kennelin olisi ollut kauhistus. 
" Koira on erittäin merkittävä osa meidän nykyistä yhteiskuntaamme. Kylmässä ja kovenevassa, keinotekoisessa maailmassamme se edustaa lämpöä ja aitoa pysyvyyttä. Avioliitot hajoavat, ihmissuhteet ovat hauraita, mutta koira on uskollinen, siihen voi luottaa." (6.1.)

Bruce, Leo, Murha kävelykadulla, Englanti. Eka kirja, mistä luen herrasmiesetsivä Carolus Deenestä. Huvittaa, kun niin monissa kirjan takakansiteksteissä kerrotaan kirjailijan olevan maansa parhaimpia. Kirja on vuodelta 1961, joten ehkei ole ihme, etten ole kuullut aiemmin. Ulkona oli pakkasta - 24° ja kirjassa myrskytuulta ennen joulua. 
"Kuolema laskee kylmän kätensä myös kuninkaan olkapäälle." (6.1.)

Doyle, Sir Arthur Conan, Der Gouverneur von St. Kitts, St. Kitts. Utrechtin rauhan, 1713, jälkeen monet sotilaat jäivät työttömiksi. Osa ryhtyi merirosvoiksi. Tuo aika vaati kauppalaivojen kapteeneilta paljon. Yksi heistä oli Jack Sparrow, joka oli lähdössä sokeri ja pippurilastissa St Kittsin satamasta Englantiin Morning Star -laivallaan.... Mutta kaikkihan Sparrown tuntee elokuvasta. Sitä en tiennyt, että tarina perustuu Doylen novelliin. 
"No niin!, huudahti kapteeni hieman hämmentyneenä: Olen tavallinen merimies, enkä tunne paljoakaan kuvernöörejä ja paronetteja ja heidän tapojaan. En muista, että olisin koskaan puhunut kenellekään. Mutta jos se on kuningas Yrjön palveluksessa, ja hän pyytää päästä Morning Starissa Lontooseen asti, teen mitä voin hänen hyväkseen." oma käännös (5.1.)

Eddings, David Velhojen taistelu, Belgarionin taru 3. Alornit saa Kiven takaisin.  (11.1.) 🌟

Eddings, David, Rivan kuningatar, Belgarionin taru 4. Melkein Rivan kuningatar toteuttaa oman osansa ennustuksesta. (12.1.) 🌟

Eddings, David, Kohtalon täyttymys, Belgarionin taru 5. Tarina päättyy. Sankari saa ikiaikaisen palkintonsa, puolison. (14.1.) 🌟

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Atlantille - Alaskasta. 
Heikki Haapavaara on itse todennut:

 "Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma."

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan. 


Haapavaara Heikki Luoteisväylä. Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Datchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Luoteisväylän löysi Armurdsen Gjøa-laivalla 1903-1906. Sitä kirjaa en lukenut, mutta Haapavaara kertoo matkasta mielenkiintoisen kuvauksen:

Hannula, Päivi, Väärän auton kyytiin, Suomi, eri kuntia. True crime -kirja kadonneista. Iso osa tarinoista oli pääosin tuttuja entuudestaan, mutta esim. Pia Ristikankareen tapauksen yhteydessä oli uutta perheen arkielämää käsittelevä osuus. Jokainen tapaus oli erilainen, joten kirjasta saa monipuolisen kuvan katoamisista, ellei ne ole entuudestaan tuttuja. 
"Ei tässä sitten mitään." sanoi Pia ja lähti ulos eikä koskaan palannut. (4.1.)

Indriðason Arnaldur  Hyytävä kylmyys. Tammikuun alussa oli kylmä, Islannissa on kylmä, mutta millaista kylmyytyä on kirjan hyytävä kylmyys. Poliisi kartoittaa itsekseen outojen katoamisten ja itsemurhien taustoja. (27.1.) 🌟

Irjala Auli. Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta 2001-2005. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huviveneen, joka rantautui Grönlantiin 2001. Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Kirjaa lukiessa muistan lukeneeni Irjalan blogia kun he olivat Tyynellä valtamerellä. Nytkin luin blogia samalla kun kirjaa, koska kirja tuntui liian suppealta. Ps. Tonga mainittu. (16.1.) Kirja+bloginyhdessä=🌟

Kallio, Aino Marjatta, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun, Pomarkku. Raimo Tanskanen oli lukiossa musiikinopettajana, mutta itse en musiikkia opiskellut. Omat kokemukset Tanskasen musiikista jäi vuotuiseen yhteiseen Hoosiannaan koulun aulassa. Muistan ihmetelleen tuolloin, miksi Hoosiannaa laulettiin adventtina. Nyt muistelmia lukiessa harmittelen, että olisi ollut hienoa oppia esperantoa tuolloin. Yllätyin sävellysten määrästä. 
"2. Saitko korvasi auki, mitä uinailet siellä, tokko kukunnan kaukaisen kuulit? 
Oli peipponen työs, metsäkirvinen myös, sinä kelloksi käkeä luulit."
 (Tanskasen keväisellä, lenkillä Pomarkussa syntyneen runon toinen säkeistö). Ihastuin runoon niin, että se jäi korvamadoksi. (6.1.)

Katajavuori Maria Valas lasimaljassa oli tammikuun kirja Marttojen lukupiirissä. Tästä tuli mieleen SuomiAreenan keskustelut. Vaikka SA keskustelujen sisältö lähtee joka vuosi alkeista ja on siksi aina jotenkin pintaraapaisu, niin sisältöä kuunnellessa tulee hyvä fiilis, mutta jälkeenpäin mitään ei tapahdu. Siltä tuntui tämäkin kirja. 
Itse aloin miettiä työmatkajuttuja, vaikka olen aina kieltäytynyt lentämästä, ellei ole todellakin pakko, mutta Katajavuori toteaa, että tutkijan on pakko lentää jotta kerää CV:tä ja pysyy verkostoissa sekä apurahageimeissä mukana. (17.1.)

Kiiskinen, Jyrki, Nenän edessä vuori. Runokirja.  Alussa toistava rakenne puhutteli, mutta loppua kohti ärsytti, vaikka periaatteessa tykkäsin. (5.1.)

Koivisto Aura, Mies ja merilehmä, luonnontutkija Stellerin kohtalokas merimatka. Mies ja merilehmä kertoo samaa tarinaa Alaskasta kuin Elolliset. 
Jälkimmäisestä tykkäsin enemmän, mutta hyvä oli tämäkin. Mutta vähänkö oli huono reissu 🙃:
"Revontulia näin yhden ainoan kerran."  (18.1.) 🌟🌟

Kontio Tomi, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi. Hyvin toimi edelleen tämä 12 vuotta vanha kirja. (20.1.) 🌟

Kristensen Monica, Amundsenin viimeinen matka. 
Amundsenin lähti etsimään Huippuvuorille 1928 kadonnutta ilmalaiva Italiaa. Kun sen miehistö oli löytynyt, etsittiin Amundsenia, muttei löydetty. En tiennyt, että pohjoisnavalle lennettiin ilmalaivalla ja kun googletin 100 vuotta vanhat lentovene et oli nekin ihan uutta. (9.1.)🌟🌟

Lampedusa, Giuseppe Tomasi di Tiikerikissa, Sisilia, Italia. Selätetty klassikko (7.1.-29.1.) 🌟

Lang Maria Ei enää murhia! Täsmäkirja Ruotsista, jonka nimessä on muutakin kuin kirjaimia, että on vaikea löytää hakukoneella 🤔 Mutta Langit on aina hyviä. Tässä seikkaili Puck ja Einar ja Crister Wiik oli mukana, hänkin lomalla. 🌟 (27.1.)

Liuksiala, Antti, Vuoret meren takana, Merimatka Trømsasta Karhusaaren ohi Huippuvuorille. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Kirjan alussa maininta suomalaisista, jotka olivat käyneet Huippuvuorilla 1955. Pekka Virolaisen muistot tuolta reissulta olenkin lukenut aiemmin. 
"Kaikkialla minne silmä kantoi, oli vettä eri olomuodoissa... Virtaavan ja seisovan veden lisäksi näkyi kaikkialla kyseisen nesteen toista olomuotoa: jäätä." (4.1.) 🌟🌟

Louko Eeva Pakene ennen aamua. Parista edellisestä kirjasta tuttuja hahmoja matkustaa syksyiselle majakkasaarelle Bengtskärin, Kemiön saareen. Syysmyrsky saapuu, ja lisää jännitystä, jossa vilahtelee keltaisia takkeja ha punaisia pipoja. 🌟 (25.1.)

Lybeck, Sebastian, Latte-siili Lofooteilla, Lofootit, Norja. Kirjassa on eläinten ohella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Lastenkirja, missä on lentävä Matto, ja opitaan, että yhteistyössä on voimaa.
"Kun minulla oli yskä, hän antoi minulle käenkaalitippoja, rouva teeri kertoi, ja paranin samantien." (4.1.)

Maltese Corto, Herra presidentin voodoo. Vähän oli pitkässä juoksussa tämän lukeminen. Tykkään näistä, mutta ei vaan tullut tätäkään aiemmin alettua. (24.1.) 🌟

Marklund Lisa Myrskyvuori. Ruotsalaisen Napapiiri-sarjan kolmas osa, Vikingin sukutarina. Tykkään sukujutuista, mutta nyt ei vaan imaissut mukaansa. Parani loppua kohti. Joko kirja tai mun fiilis. (25.1.)

MacLean Alistair, Loputon yö. englantilainen lentokone putoaa tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. On pakko lähteä ihmisten ilmoille, vaikka on kylmä. (22.1.) 🌟🌟

Mäkelä Petri et.al. Arktisia kertomuksia. Huippuvuorilta Pohjoisnavalle ja muita kertomuksia. 
Kirjassa on koottuna lyhyitä muistelmia suomalaisten arktisista retkeilystä molemmilla napa-alueilla. Suomen Arktiseen klubiin kuuluu nykyisin yli 150 jäsentä. Jäseneksi voi yrittää, kun on ollut vähintään 2 viikon vaelluksella tundran yläpuolella tai etelämantereella. Klubi perustettiin 1983. Tarkoitus oli jakaa yhdistyksessä tietoa hiljaisesta tiedosta. Kertomukset ovat sangen lyhyitä pitkistä matkoista, eli pintapuolisia, mutta ummikolle hyvä katsaus monipuolisesti retkistä arktisille alueille. Tähtiä olisiropissut, jos tarinat olisivat olleet edes hiukan pidempiä, vaikka melkein puolet oli tuttuja. 
"Aloittakaa aina hyvässä säässä, huono tulee kyllä vastaan." (10.1.) 

Mäki Reijo Tolvana. Kelpo dekkari, ei missään nimessä Mäen huonoimpia, mutta minä tolvana luin tämän etsien joukkuelajin pelaamista. Aika niukasti jääkiekosta puhuttiin. Ajankohtainen kirja, ajatellen 2022 tapahtumia, vuodelta 2019. Mainittiinpa kirjassa myös pesäpallo!
" Maru huokaisi:
- Mä olen aina ollut tosi suuri metsän ystävä. Mänty hieno, kuusi bueno, haapakin kelpaa, mutta tämä Härkmeri on kyllä yhtä umpipuuta kuin Kankaanpään Maila." (27.1.)

Nelimaa Mikko Meidän kimppa kirjan on kirjoittanut ryhmä Porin Työväenopiston kirjallisuuspiirin opiskelijoita vuonna 1971. Kirja on Tammen kustantama nuorten kirja. Yksi kirjoittajista on porilainen elokuvamies Reijo Varpainen, johon itse tutustuin ensi kerran hänen ja kuvaamataidonopettajani vetämässä elokuvakerhossa 1980-luvulla. Kirjan teksti on yllättävän tuoretta edelleen, vaikka aika on vienyt hellahuoneet. Kännyköitä ei ole, mutta puhelimessakin tieto leviää:
"Reiskan äiti nousee joka aamu viideltä ylös. Mut se on kumma ettei se tee siitä numeroa. Se ei tee mistään numeroa. Jos mun äiti nousi joskus viideltä ylös niin se alkais kaikki puheli juttunsa viikkoja sillä että 'tiätsä mä nousin sillo ja sillo viideltä ylös'." (29.1.) 🌟

Nemo August, Lyra Carmen, Troyo Rafael Angel, Gagini Carlos , Conzález-Magón Manuel , Fernández-Guardian Ricardo, 7 mejores cuentos - Costa Rica. Costa Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

Nore, Aslak, Meren hautausmaa, Hurtigruten-laivareitti, Lofootit, Norja, Höyrylaiva upposi Lofoottien lähellä. Yli 140 laivalla ollutta pystyttiin pelastamaan. Kirja olisi ollut selkeämpää ilman Lähi-Itää, eli jos olisi keskitytty vaan hylkyyn liittyviin asioihin. Tietty tämä on sarjan eka osa, ja Lähi-Itään päädyttäneen enemmän jatkossa. 
"Historia painoi häntä kuin ies." (3.1.) Ilman Lähi-Itää olisin antanut kolme tähteä. 🌟

Nutti, Ella-Maria, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, Jällivaara, Pohjois-Ruotsi . Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei minun genreä. Äidillä on tytölle tärkeää sanottavaa, mutta sen sanominen on vaikeaa. Kahvia kuluu. Mustana. Jaloissa pyörii koira, joka ei osaa pidättää pitkään. 
"Hän taipuu Angnetan tahtoon kuin olisi voista koko mies." (2.1.)

Piekkarin Eila Pako portin alta kirjassa hirvimiehet ampuu hirven, joka kellistyy naisen ruumiin päälle Hollolassa. Elon ihanat naapurit, jotka elävät TrueCrimellä, palaavat asumaan kylälle. Kristiina Elo sarjan 3.osa.
"– Näetkö?
 – Ei voi olla näkemättä.
Kaatuneen eläimen alta pilkisti jalka, naisen jalka, hoikka ja siro, vaaleanruskean sukan verhoama, housunlahje oli noussut ylös. Kenkä oli pudonnut viereen." (25.1.) 🌟

Pirkola Matti Tämä on viimeinen yösi. Komisario tulee Turun junalla lomailemaan viikoksi sukulaisiin, on talovahtina ja hoitaa koiraa, jonka nimi on Kissa. Kirjasampo kertoi, että ollaan Satakunnassa, mutta kirjan mukaan ollaan kuitenkin Salon seudulla. Baarin jukeboxi soittaa Pekka Himankaa.
"Olo oli kuin supikoiran aivastus." Välillä dekkari on sanojen ilotulitusta, mutta juonessa pysytään. 
"Sinä olisit ollut upea jossain Aarne Tarkaksen filmissä yhdessä Uljas Kandolinin kanssa kirjoittamassa raporttia kaksisormijärjestelmällä yksi sormi kummaltakin. 
–Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 
–Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkuja osuuskaupan portailla tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta. Tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamassa lihapiirakkaa kahdella nakilla kioskilla. 
–Sinä olet hullu! " (30.1.)

Pirttimaa, Tuomo, Hete, Itä-Lappi, Suomi. Kaksi lukijaa kirjassa, silti alussa hieman sekava ennen kuin pääsi juonesta kiinni niin että toivoin että lukijoita olisi ollut enemmänkin. Sen jälkeen, kun pääsin alkuun, en malttanutkaan taukoa pidellä. Lestadiolaisuuden ääri-ilmiöitä, hyvin käärityssä paketissa. (1.1.)

Pohjanen, Bengt, Jopparikuninkaan poika, Pajala, Ruotsi. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Bengt syntyi jatkosodan aikaan 1944. Lapsuusmuistot perustuvat suvun muistiinpanoihin. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Mielenkiintoinen elämäntarina. (1.1.) 🌟

Rafaelsen, Ellinoor, Katja Huippuvuorilla, Huippuvuoret. Katja lensi saarelle Norjan mantereelta. Ensimmäinen lukemani Katja-dekkari. Ohuehko, mutta mielenkiintoinen vähästä sivumäärästä huolimatta. Lukenen muutkin Katja-kirjat.  (5.1.) 🌟🌟

Rafaelsen Ellinor Katja tuntureilla. Aika saman tyylinen tarina tämä oli kuin Katjan Norjan kesäkin. Kirjat ei ole lempeää Viisikko-tasoa, vaan Katja kohtaa väkivaltaa ja käy lähellä kuolemaa. 
"Katjan mieleen muistui eräs toinen samanlainen tilanne, johon hän oli joutunut kesällä Tromsassa. Mutta silloin hän oli ollut yksin, nyt sentään Ajax oli hänen kanssaan. Ajax alkoi haukkua vimmatusti." (30.1.)

Refaelsen Ellinor Katja Norjan kesässä. Edellinen lukemani Katja kirja oli Huippuvuorelta. Siitä tykkäsin. Tämä kirja oli selkeästi nuoremmille suunnattu, mutta ei nyt kovin huono. 
"Se ei huku, joka on määrätty hirtettäväksi." (30.1.)

Ramsey Henrik, Nordenskiöld - merenkulkija. Suomalainen, venäläisten Ruotsiin karkoittama tutkimusmatkailija löysi Koillisväylän 1878-1879 moottorilaiva Vegalla, jossa oli myös purjeet. (20.1.)

Sairanen Petter Naali kulki tundran halki. Nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin ja takaisin ja takaisin ja takaisin. Kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta ei puhutellut, puhutellut minua. Mutta pääsin pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 
"Edessä näkyy Tanskan rannikko niin kuin horisonttiin olisi noussut helmi yö. Vene näyttää suuremmalta kuin rannikon kaukainen hahmo. Aurinko on pienempi kuin purje, niin kuin purje olisi suurinta maailmassa. 
Edessä taas on rantaa. Tuuli kääntyy styyrpuurin puolelle. Se tuulee edelleen takaa ja pullistaa purjeita. Puoli päivää, niin olemme kotisatamassa. Miten ommella purjehdus, että se saataisiin syntymään uudelleen ja olisi taas olemassa. Matkalla loppuu tuuli ja viriää uudelleen." (24.1.)

Sandberg, Riikka Ørja, Norjan rannikko, Lofooteilta koilliseen. Ei mennyt hyvin norjalaisillakaan naisilla ja pikkulapsilla sodan jälkeen. Nykyajassa esitetään elokuvaa ja kuunnellaan 1940-1950-luvulla äänitettyjä muistoja. Tältä kirjalta odotin paljon, sain hieman vähemmän. Näin lehtijutun joskus siitä, kun kirjailija oli pienessä mökissä kirjoittamassa saarella. (2.1.)

Sarkkinen Esko, Lumi. Huippuvuoret. Sarkkinen lensi Huippuvuorilla Helsingistä niin ikään Karhusaaren ohi. Sarkkinen kuvailee lumen ja valon maalaamista ja muistelee samalla menneitä. 
"Pitääkö käydä kaukana, että oppii näkemään lähelle, mutta kuinka kaukana?" (7.1.) 🌟

Shakespeare, William, Loppiaisaatto, Illuvia, nykyinen Albania. Luulin etten ollut lukenut, mutta olinhan mä jo 1980-luvulla.
"Tekisin pajumajan portillenne, kutsuisin armaintani, joka asuu täällä. Tekisin lauluja torjutusta rakkaudesta ja laulaisin niitä ääneen joka yö. Huutaisin nimeänne kaikuville vuorille ja itse kaiutar minulle vastaisi: Oi Vivian."(5.1.)

Skeslien Charles Janet  Kirjasto Pariisin sydämessä. Odliella on unelmatyö Ranskassa Pariisin amerikkalaisessa kirjastossa (se täytti 100 v 2020 ja sitten tulee sota ja natsit marssivat Pariisiin. Mitä Odilelle ja kirjastolle käy ja miten hän on päätynyt Lilyn naspuriksi 1983 Montanaan? 
"Olin kuullut keltaisista tähdistä, mutta tämä oli ensimmäinen, jonka näin."  Toisaalta: 
"Kengät kuluvat, mutta hatut eivät." sanottiin muotilehdessä sodan aikana. (31.1.)

Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. En yleensä ihastu novellien lukemiseen koska ne on liian lyhyitä, mutta tykkäsin näistä. En nyt ihan kaikista, mutta melkein kaikista. 
"Punainen on elämän ja kotilieden väri. Vaaleanpunaiset pilkut siinä on järviä ja jokia, vettä. Keltainen hyvä ja ilahduttaa silmää, kuin auringonsäde tunkeutuisi raosta. Kuvion täydentää valkoinen väri kuin timantti, siinä paitsi toteutuu koivut ja kuuset." Elviira Gartne (26.1.)

Thórarinsson Arní Ylitse muiden - rikosromaani kirjassa perustetaan sanomalehden toimistoa Pohjois-Islantiin. Toimittaja kirjoittaa juttuja ja tutkii samalla outoja kuolemia. Tämä taisi olla ensimmäinen islantilaisen kirjailijan kirja, josta tykkäsin. (22.1.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Suurpyytäjä. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana rakkaus. 
Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista. (15.1.)

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki Japanista, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Funiculì Funiculà -kahvilassa kerrotaan olevan tuoli, jossa voi matkata menneisyyteen. Kirjassa kerrotaan neljä tarinaa tuolissa istumisesta. Sääntöjä on monia. Tässä tärkeimmät:
"1. Menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet kyseisessä kahvilassa.
2. Nykyhetki ei muutu, vaikka menneisyyteen palattuaan kuinka ponnistelisi.
3. Mikäli tuolilla istutaan jo: tuolille voi istua vasta, kun edellinen henkilö on noussut paikalta.
4. Menneisyyteen palattuaan tuolilta ei voi siirtyä.
5. Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä."
Säännöistä huolimatta jotain tapahtuu silti. (26.1.) 🌟🌟

Tuomola Olavi  Konsuli Hallan murhaa oli selvittelemässä kaupungin nimismies, tuomari Korpela, ja kirjan kertoja. Paikkakuntaa ei ole mainittu, mutta kyseessä on pienehkö kaupunki, jonka elämää leimaa tehdaa. Järvi on lähettyvillä ja rautatie kulkee kahteen suuntaan. Tällainen paikkakunta voisi olla esimerkiksi Nokia tai Forssa, jossa tosin rautatie kulkee vain Jokioisten suuntaan. Kolmikko kerää faktoja, joista osa sekoittaa ajatuksia. 
"Jättiläishongallakin saattaa olla laho sydän, Korpela virkkoi hiljaisesti, —mutta sitä ei huomata, ennen kuin puu on kaatunut." (29.1.)

Uusma Bea Naparetki Minun rakkaustarinani. Uusma ihastuu 1897 tapahtuneeseen kuumailmapallolento-tarinaan niin, että päättää tutkia sen pohjamutia myöten Huippuvuorilla. Mielestäni hän löytää loogisen ratkaisun sille, mitä ruotsalaiselle miehistölle samppanjapulloineen kaikkineen tapahtuu (no oli niillä mukana myös 3 rekeä ja kangasvene railojen ylitykseen).🌟🌟🌟 (17.1.)

Virtanen Rauha S.  Seljan Tuli ja Lumi. Kitja on sarjan kuudes ja viimeinen. Chileen muuttanut seljalaisen sukua ja heitä sekä seljalaisten tuttavia on Suomessa paossa syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen. 
"Intiaanien eivät hermostu. Intiaanit eivät ole heikkoja." -mantra auttoi Suomessa elämiseen sopeutumisessa. (29.1.)

Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jään. Petrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. (15.1.)

*. *. *. *. *

Ps. Tähdet on vähän hetken lapsia. Melkein kaikista tykkäsin, sillä huonoja kirjoja tulee aloitettua harvoin, vaikka bloigia varten tulee kerättyä lukupinoon monta kirjaa pelkän nimen perusteella. 

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Vuodenvaihteen lukumaraton

Mikäs sen mukavampaa vuoden ensimmäiselle päivälle kuin tarttua kaksi käsin kirjaan ja antautua uusiin maailmoihin. Kuunnellut äänikirjat -dekkariblogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia. Kiitos siitä. Oli mukava osallistua jälleen ja saada uusi lukuvuosi vauhdilla käyntiin. 

Mukava, että huomasin tsekata löytyisikö maratonia. Kerrankin löytyi maratonin täysin sopivalle viikonlopulle.
Tarkoitus oli kyllä lukea perjantaista maanantaihin, mutta loppujen lopuksi yhtenäistä lukuaikaa löytyi vain vuoden ensimmäiselle päivälle. Toki luin kaikki joutoajat kuten ihan normaaleinakin päivinä. 

Vuorokauden aikana luin neljä kirjaa ja nukuin melko normaalit yöunet. 

Costaricalaiset novellit jätin aiemmin välipäivinä kesken heti, kun näin Satakirjastojen haasteen.  Satakirjastojen haastekohta 18 on minulle sen verran haastava, että säästin kirjan lopun alkuvuoteen. Maita, joiden kirjailijaa en ole lukenut on jäljellä vuoden vaihteessa 16, joista suurin osa pieniä saarivaltioita, joissa ei välttämättä edes ole kirjailijoita, joita olisi helppo löytää. 

Luin e-kirjasta loput heti kun ilotulitus oli vaiennut. Jäljellä siis 15 maata. Sitten menin nukkumaan.

Muut lukemani kirjat sijoittuvat Napapiirin pohjoispuolelle. Molemmat napapiirit on alue, josta olen tottunut lukemaan tammikuussa, joten sieltä oli hyvä aloittaa uudella kirjalla. 

Aloitin Itä-Lapista. Tykkäsin Tuomo Pirttimaan Hete-kirjasta, kunhan pääsin sen kanssa alkuun. Tovi meni ennen kuin hoksasin, että kaksi lukijaa luki ainakin viiden henkilön ajatuksia.

Kirjan taustalla oli lestadiolaisten ääri-ilmiöt. Asiasta mainittiin hienotunteisesti myös Bengt Pohjasen Jopparikuninkaan pojassa. Aikamoista joppausta siinä olikin. 

Odotin Pohjasen kirjalta paljon enemmän meänkielisiä sitaatteja, mitä kirjassa lopulta oli. Kirjailija on myös kääntänyt  esimerkiksi Raamattua meänkieleltä ja kirjoittanut sillä romaaninkin. Lukuaika ei kuitenkaan mennyt hukkaaan, sillä tarina oli mielenkiintoinen eikä yhtään teennäinen lapsen kertomaksisi laitettu kirja, niin kuin jotkut lapsuusmuistelmat ovat olleet.

Ella-Maria Nutti Pohjoisessa kahvi on juotu mustana -kirjassa äiti asuu Jällivaarassa ja tytär Tukholmassa. Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei ollut minun genreäni.

Neljäs kirja loppui vähän yli puolenyön ja oli aika siirtyä unten maille. Olipa pirtsakka aloitus vuodelle - etenkin kun ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta eikä ollut mitään himoa lähteä ulos palelemaan. 

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Joulukalenteri etkot 22.11.

Tuomiosunnuntai ja viikko aikaa ensimmäiseen adventtiin. Kun loppusyksystä selasin lukupinoa, tajusin, että minulla oli suunnitelmissa lukea...