keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Vuodenvaihteen lukumaraton

Mikäs sen mukavampaa vuoden ensimmäiselle päivälle kuin tarttua kaksi käsin kirjaan ja antautua uusiin maailmoihin. Kuunnellut äänikirjat -dekkariblogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia. Kiitos siitä. Oli mukava osallistua jälleen ja saada uusi lukuvuosi vauhdilla käyntiin. 

Mukava, että huomasin tsekata löytyisikö maratonia. Kerrankin löytyi maratonin täysin sopivalle viikonlopulle.
Tarkoitus oli kyllä lukea perjantaista maanantaihin, mutta loppujen lopuksi yhtenäistä lukuaikaa löytyi vain vuoden ensimmäiselle päivälle. Toki luin kaikki joutoajat kuten ihan normaaleinakin päivinä. 

Vuorokauden aikana luin neljä kirjaa ja nukuin melko normaalit yöunet. 

Costaricalaiset novellit jätin aiemmin välipäivinä kesken heti, kun näin Satakirjastojen haasteen.  Satakirjastojen haastekohta 18 on minulle sen verran haastava, että säästin kirjan lopun alkuvuoteen. Maita, joiden kirjailijaa en ole lukenut on jäljellä vuoden vaihteessa 16, joista suurin osa pieniä saarivaltioita, joissa ei välttämättä edes ole kirjailijoita, joita olisi helppo löytää. 

Luin e-kirjasta loput heti kun ilotulitus oli vaiennut. Jäljellä siis 15 maata. Sitten menin nukkumaan.

Muut lukemani kirjat sijoittuvat Napapiirin pohjoispuolelle. Molemmat napapiirit on alue, josta olen tottunut lukemaan tammikuussa, joten sieltä oli hyvä aloittaa uudella kirjalla. 

Aloitin Itä-Lapista. Tykkäsin Tuomo Pirttimaan Hete-kirjasta, kunhan pääsin sen kanssa alkuun. Tovi meni ennen kuin hoksasin, että kaksi lukijaa luki ainakin viiden henkilön ajatuksia.

Kirjan taustalla oli lestadiolaisten ääri-ilmiöt. Asiasta mainittiin hienotunteisesti myös Bengt Pohjasen Jopparikuninkaan pojassa. Aikamoista joppausta siinä olikin. 

Odotin Pohjasen kirjalta paljon enemmän meänkielisiä sitaatteja, mitä kirjassa lopulta oli. Kirjailija on myös kääntänyt  esimerkiksi Raamattua meänkieleltä ja kirjoittanut sillä romaaninkin. Lukuaika ei kuitenkaan mennyt hukkaaan, sillä tarina oli mielenkiintoinen eikä yhtään teennäinen lapsen kertomaksisi laitettu kirja, niin kuin jotkut lapsuusmuistelmat ovat olleet.

Ella-Maria Nutti Pohjoisessa kahvi on juotu mustana -kirjassa äiti asuu Jällivaarassa ja tytär Tukholmassa. Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei ollut minun genreäni.

Neljäs kirja loppui vähän yli puolenyön ja oli aika siirtyä unten maille. Olipa pirtsakka aloitus vuodelle - etenkin kun ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta eikä ollut mitään himoa lähteä ulos palelemaan. 

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Vaimoni on toista maata

Facebookin muistoja tältä päivältä vuosien varrelta on kerrassaan mainio asia. Olen saanut viikon sisällä itseni kahdesti kiinni siitä, että...