Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutta löysin sentään toukokuulle yhden uuden maan, josta en ollut lukenut. Kohtahan tuo jo onkin - toukokuu. Luettuja kirjoja 42.  

Atkinson Kate Liian kirkas taivas oli eka Atkinson, jonka olen lukenut. 

"Elämä on liian lyhyt ja Netflix liian hyvä." 

Kertoo päähenkilö siitä, miksi ei lue edes hauskoja dekkareita saati sitten pohjoismaisia synkkiä. Englanti (11.2.) 🌟

Berkeley Anthony Myrkytetyn suklaarasian arvoitus. Mies saa englantilaiselle klubille postitse suklaarasian, antaa tämän miehelle, joka on hävinnyt vaimolleen vedon, vaimo kuolee myrkytykseen syötyään 7 liköörikonvehtia. Sitä seuraa monia käänteitä ennen kuin totuus selviää, sillä rikosta selvittelee dekkariharrastajien ryhmä, jolle uhri on tuttu. (9.2.)

Berkeley Anthony Silkkisukkamurhat. Tämänkin kirjan lukeminen vaatii lukijalta tarkkuutta, mutta kun etsiviä on ryhmän sijaan vain kaksi, poliisi ja toimittaja, on seuraaminen helpompaa. Englanti. (9.2.)

Booth Stephen Umpikuja. Rehurekka ajaa jumiin Englannin maaseudulla sillan alle, kuski katoaa, mutta hytissä on verta. Tutkija saa uuden parin ja sekin tuottaa haasteita. Uskon palaavani Boothiin jatkossakin, eikä vähiten kahvin vuoksi:

"Hän oli havainnut, ettei pärjännyt ilman joitain asioita. Kunnon yöunet eivät olleet aina välttämättömiä, mutta kahvi oli."(10.2.)

Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee? eli jotain kirjallista. Kirjassa Nobelin palkinnon vuonna 1972 saanut, vuonna 1917 syntynyt saksalainen kirjailija kuvailee elämistä 1930-luvun koulumaailmassa ja mm. välttelyään joutumista mukaan Hitler-Jugend - yhteisöön. Kirja on julkaistu saksaksi 1981 ja suomeksi Böllin kuolinvuonna 1985.

" Hylättyäni kirjastonhoitajan ammatin, joku perheenjäsen, kuka sitä en tiedä, toi julki ajatuksen, että minun tulisi valita alakseni jotakin kirjallista. 

- Harmi, ettei poikaa saatu vallitsevissa oloissa innostumaan teologiasta." 🌟

Coles Richard Murha seurakunnassa, kirkkoherra Clementin tutkimuksia osa 2. Pastori viettää iltapäivisin omaa aikaa opiskelemalla mm. perinnöksi saamansa haitarin soittoa, jonka hänen äitinsä kuvailee kuulostavan:

"Verilöylyltä baltialaisissa häissä." 

Uuttakin opin. Anglikaanisen papin kaftaanissa on  Englannissa aina 39 nappia. Mukavan leppoisa dekkari meille CozyCrime ystäville. (16.2.)

Carpelan Bo, Rannekello [selkokirja]. Olipa hyvä, että annoin Carpelanille uuden mahdollisuuden. Tämä oli tosi hyvä tarina, vaikka olikin valitettavan lyhyt. (11.2.) 🌟🌟

Chase James Hadley Kuollut kulkee keveästi. Mies palkkaa Englannissa voodoo-noidan tuomaan veljensä takaisin manan mailta. Kaikki ei mene ihan putkeen. Ihme sekoilua. Koska opin olemaan edes aloittamatta näitä... Myönnän, että minulle todella väärät kirjat lopetan nykyään alkuunsa, joten jotain tässä oli. Parani loppua kohden, kuin sika juoksuaan tai sitten vaan totuin kirjailijan rytmiin... Mutta hei, kahvi mainittu. 

"Hänen pohkeitaan jomotti ja hänen ruumiinsa tuntui liukenevan uupumuksen lätäkköön. 

- Oh, minä luulin – minä halusin vain kupillisen kahvia."  (10.2.)

Colling Nielsen Karpar Tanskan sisällissota 2018-24. Meinasin lukea tämän jo viime vuonna, mutta jätin sitten kuvitellun sodan päättymisvuoteen. Päähenkilö, (475 v.), muistelee sotaa 350-vuotiaalle koiralleen. Asetelma on mitä herkullisin, joku joka on elänyt 475 vuotta....  Mutta omaa lukuintoani pilasi sinänsä hyvässä kirjassa pahasti elämä koirana, tomaattipurkin tomaatin elämä ja sangen värikkäät sänkykohtaukset. (3.2.)

Haavisto Pekka Lipunnosto ja räätälin viisaus. Olipas mielenkiintoisesti lipunnostoteeman ympärille koottu rakenne. Tykkäsin. Opin joitain uusiakin asioita, mutta paljon oli vanhan kertausta. Paljon kirjaviisautta/havaintoja, vähän politiikkaakin. (6.2.) 🌟🌟

Hermans Daniëlle Tulppaanimurhat. Kirja on dekkari, minkä tapahtumat ovat seurausta 1600-luvun hollantilaista tulppaanikatastrofista. Joko en keskittynyt riittävästi tai tämä oli aikatasoineen vähän sekava. Saattoi olla edellistä enemmän kuin jälkimmäistä. (23.2.)

Herrndorf Wolfgang Ladaromaani. 'Myyty Saksassa yli 100.000 kpl, joten ei se vissiin huono voi olla', ajattelin, kun aloitin lukemisen. Kirjan pääosissa on kiltti berliiniläinen teinipoika, jonka äiti lähtee pojan kesäloman alkaessa erikoiskylpylään (=katkaisuhoitoon) ja yrittäjä-isä siitä innostuneena sihteerinsä kanssa lomalle. Poika jää yksin ja jo samana iltana hän ystävystyy uuden venäläisen luokkatoverinsa kanssa, jota koulu ei kiinnosta. Seuraavana aamuna uusi kaveri ajaa pihaan romulla Ladalla ja alkaa The kesäloma. 

"Mika Häkkinen on surkimus muhun verrattuna. " 🌟🌟🌟 (18.2.)

Iles Francis Vakain tuumin ja harkiten. Alfred Hitchcock oli kiinnostunut tästä kirjasta, ja se kyllä näkyi - kirja meni liikaa mukavuusalueeni ohi, mutta sitkeästi luin loppuun. Kirja ei ollut missään nimessä huono, se ei vaan sopinut minulle. Englanti (8.2.)

Irvine Alex Tintin seikkailut - romaani elokuvasta. Kuvittelin lukevani Ranskasta, mutta enämpi tässä oltiin Saharan liepeillä. Tykkään kyllä Tintistä enemmän sarjakuvakirjoina, mutta tämäkin oli kelpo kirja. (23.2.)

Jacobsen Roy Rajat kirjassa ollaan Saksan, Luxemburgin ja Belgian rajaseuduilla Ardenniassa. Eletään sodan jälkeistä aikaa. Päähenkilöinä on sodassa sokeutunut Markus, joka muistelee mm. Stalingradin piiritystä ja amerikkalaisen sotilaan poika, jonka opettaja-äiti joutui kasvattamaan aviottomana lapsena. 

Sota ei ole helppo asia. Mieleeni jäi erityisesti kohta, missä sodan kauhut nähnyt kertoi kysyttäessä sotineensa kuudennessa jalkaväkikomppaniassa ikään kuin se selittäisi kaiken. Kuulijalle se ei kuitenkaan merkinnyt yhtään mitään. Luin kirjaa heti Böllin kirjan jälkeen ja hauska sattuma oli, että tässäkin kirjassa jätettiin haaveet teologian opiskelusta. Niin paljon asioita sodat muuttaa nuorten elämässä. 

"Tämä oli oikeastaan Markuksen erikoisalaa: kärsivällisyys ja ojennettu käsi, sävyisyys. Nuoruudessaan hän oli suunnitellut, että olisi mennyt opiskelemaan teologiaa ja asettunut Herran palvelukseen, jos se vain olisi sopinut yhteen hänen Nellaa kohtaan tuntemansa lihallisen kiinnostuksen kanssa. " (29.2.)

Jalonen Olli 14 solmua Greenwichiin kirja imaisi mukaansa heti. Viime kesänä purjehdin maapallon lännestä itään ja idästä länteen. Tammikuussa seilasin koillisväylän ja luoteisväylän, nekin ees taas. Mutta että joku on keksinyt kulkea maapallon ympäri lähtien Lontoosta etelään ja saapuen vuoden kuluttua pohjoismantereen yli takaisin 1700-luvun kulkuvälinein ja 0-mediaania pitkin. Wau. Itse tarinakin oli kiinnostava. Amazing raceen tätä on verrattu, mutta katsoisin kyllä tätä mieluummin jos tulisi telkkarista. Kuvittelin solmut nopeudeksi, mutta haittasiko se? Ehei. 🌟🌟🌟 (24.2.)

Kazinski A. J. Viimeinen hyvä ihminen sarjan osa 1. Erään juutalaisen perinteen mukaan maailmassa on kerrallaan 36 hyvää ihmistä. Mitä jos niistä 34 on kuollut viimeaikoina? Selviää, että seuraava kuolema on Venetsiassa tai Kööpenhaminassaa. Mielenkiintoista. Jään odottamaan jatkoa ja tarinan seuraavaa tasoa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

Kinnunen Tommi Ei kertonut katuvansa kirjan kuuntelin heti Satu Saarisen kirjan jälkeen. Kinnunen luo täysin erilaisen kuvan saksalaisten kanssa oleilleista naisista. 

Norjassa suomalaisiltakin naisilta leikattiin hiukset. Sitten joku ajoi naiset valtakunnan rajalle Pohjois-Suomessa, siitä piti kävellä matkalaukun kanssa maantietä. Lappi oli poltettu. Sillat oli tuhottu ja myöhemmin kävi selväksi, että miinojakin saattoi olla. Kävelymatkaa oli satoja kilometrejä Rovaniemelle ja Kemiin. Osa naisista, etenkin ne, joilla oli lapsia, jäivät löytämäänsä joukkuetelttaan heti alkumatkasta. Heidän tarinaansa ei kerrottu. Viisi naista jatkoi kävellen kohti etelää. (20.2.)

MacLean  Alistair Kahlenukke. Pitääkö olla huolissaan vai tyytyväinen: jo toinen perättäinen kuukausi, kun luin vuosien jälkeen MacLeania. Tämäkin kirja oli hengästyttävää toimintaa Alankomaissa ihan ensi sivuilta lähtien ja sitä jatkui koko kirjan verran. 

Interpol-huumetutkija Paul Sherman-parka asui kyllä tosi hienossa hotellissa Amsterdamissa, mutta ei ehtinyt nukkumaan juuri lainkaan. Saatan lukea ensi kuussakin MacLeania. Vanhuus ei tule yksin vaan nuoruuden suosikkidekkaristin kanssa 🙃. Tämä ja viimekuun kirja olivat itselleni ihan uusia. Luin nuorempana vain suosituimmat kirjat kuten Navaronen tykit. 🌟 (27.2.)

Malvaldi Marco Viiden korttipeli on ensimmäinen kirja, joka kertoo älykkään Massimon pitämästä Bar Lume-kahvilasta Italian Toscanassa ja sen asiakkaista. Massimo on itsetapaamianikin italialaisia baristoja tiukempi siitä, milloin mitäkin juomaa on hyvä juoda. Viiden korttipeli alkoi kiinnostaa niin, että sitä olisi kiva kokeilla. Kepeän nokkela dekkari. Kunpa muutkin kirjat käännettäisiin. 

" Sisällä baarissa seudun alkuperäisasukkaat syventyivät iloisina siihen ruuansulatukseen liittyvään riittiin, jonka perusteella italialaiset erottaa muista kansallisuuksista ja jonka voi suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ilman, että tulee saapasmaan kirjoittamattomien baarisääntöjen  mukaan automaattisesti luokitelluksi sakemanniksi. Toisin sanoen: joivat espressoa. Siihen aikaan, josta tässä kerrotaan, Bar Lumessa oli tarjolla kymmentä eri kahvilaatua, joiden lähes pakkomielteinen harrastaja Massimo italialaisena ja matemaatikkona oli. Alkaen käsityönä paahdetusta arabicasta, jota hän tilasi eräästä Stravesan paahtimosta, ja jota tarjoiltiin niille, jotka tilasivat yksinkertaisesti vain kahvin ja päättyen caracolitoon, jonka pavut olivat pikkuisia ja huumaavan tuoksuisia ja jota ei valitettavasti aina ollut saatavilla, mutta josta Massimo oli salaa lähes yhtä ylpeä kuin olisi paahtanut sen itse." 🌟 Jösses. Minäkin tahdon caracolitoa. (26.2.)

Malvaldi Marco Kolmen kortin temppu. Italian Toscanassa pidetään kansainvälinen konferenssi. Bar Lumen pitäjä Massimo ratkoo japanilaisen konferenssiluennoitsijan kuolemaa. 

"Päivät jolloin tapahtuu onnettomuus alkavat aivan samoin kuin kaikki muutkin päivät. Niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut, ne ovat aivan tavallisia päiviä. Myöskään World international workshop jne. ensimmäinen päivä ei tee tästä poikkeusta. Kuten mikä hyvänsä konferenssi, missä ketään ei tapeta alkaa erityisen arvostetun puhujan luennolla, johon hän tiivistää elämäntyönsä tulokset. Sen jälkeen alkavat ensimmäiset sessiot, jotka kestävät yhteentoista saakka, jolloin ohjelman mukaan pidetään kahvitauko." 🌟 (26.2.)

Manner Max et. al. Brysselin Esso, novellikokoelma, missä kaikki novellit liittyy Brysselin tiettyyn Esso huoltoasemaan, paitsi yksi, jossa seikkailee Bryssel ja Esso. Yksi novelleista tapahtuu pääosin Luxemburgissa. (14.2.)

Moyes Patricia Setä kuolema Hollannissa. Tämä oli toinen lukemani Henry Tibbet kirja, ensimmäisessä aiheena oli niin ikään huumekauppa mutta kuvitteellisella saarella Karibialla. Kirja oli Musta tyttö, valkoinen tyttö. Tässä kirjassa Henry ja vaimo lähtevät Alankomaihin rikollisten perässä. 🌟 (16.2.)

Moyes Patricia Yölautta tuonelaan. Tibbetit ovat lomalla Alankomaissa tässäkin kirjassa. He menevät yölauttalla kanaalin yli. Murha ja jalokiviryöstö on tarinan aiheena. 🌟 (25.2.)

Moyes Patricia Kuka on Simon Warwick. Mies muuttaa testamenttia ja kuolee luonnollisen kuoleman. Omaisuuden perii Simon Warwick, mutta kuka hän on, vai onko Simonia lainkaan. Liikutaan välillä Englanti-Amerikka 🌟 (25.2.)

Mustonen Enni Näkijä osa 9. Viena on leski ja työskentelee pukijana Hollywoodissa. Hän asuu Martan ja tämän kumppanin kanssa rantatalossa. Marilyn Monroe on Vienan tuttava. (26.12.-4.2)  Usa🌟

Mustonen Enni Tekijä osa 10. Viena työskentelee Marimekolla. Omista suosikeistani mukana hengailee myös lempikeittokirjailijani Mysi Lahtinen. Tykkäsin kovasti koko sarjasta, mutta tästä osasta vähiten. (5.2.)

Nokelainen Pasi Maailmanloppu peruutettu. Vaatteet, kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet, työ, energia, asuminen.... Kattava kokoelma pohdintaa miten asiat voisi olla 2038. Tykkäsin erityisesti esim. vinkistä valtakunnallisesta vaatekorjausfirmasta. 🌟 (19.2.)

Parvela Timo Ella ja Yön ritarit. Mitä tapahtuukaan, kun ei pääse mukaan joukkueeseen. Kaikki on menossa pieleen, mutta joskus on tähdet kohdillaan: sää suosii ja sattuma löytää oikeat apulaiset. Sarjan osa 15. (2.2.)

Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. (15.2.) 🌟🌟

Saarinen Satu Annikin sota ja rauha. Millainen oli Saarisen äidin äidin sota ja rauha saksalaisen "Peterin" kihlattuna ja lapsen äitinä. Saksan vuoden jälkeenkin yhteys säilyi ja jatkuu nykyisinkin. Saarinen luo kuvan, että ongelmia ei ollut, ei ainakaan heidän perheessään, vaikka pari ei asunutkaan yhdessä 1940-luvun jälkeen. 🌟 (20.2.)

Salminen Sally Aikani Tanskassa. 

Salminen kuvailee vanhaa päiväkirjaansa lukien elämää Tanskassa sodan aikaan, mutta siitä sotaelämästä puhutaan melko vähän. Jotain sentään, joka muistuttaa, että Suomea ei valloitettu, kuten Tanska. 4.9.1943 Kotielämää - maa pimenee:

 "Katujen on oltava tyhjät kello 21." (1.2.)

Sheared L.T. Kissa joka pyydysti tappajan. Condrard-kissan tutkimuksia osa 1. 

Eläkkeellä oleva, leskeksi jäänyt naispoliisi asuu jokilaivassa ja saa yllättäen asuinkumppanikseen puhuvan kissan. Kun anoppi kuolee, he alkavat tutkia kuolemaa yhdessä. Englanti (16.2.) 🌟🌟🌟

Snow Christal Penni Pähkinäsydän Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Kirjassa Penni lukee salaa äitinsä kirjoittamia tarinoita Pennin elämästä. Kirja on jo sarjan neljäs ja innolla odotan viidettä. (21.2.)🌟

Strauss Botho Ei kukaan muu novelleja 1980-luvun Saksasta. Odotin enemmän tarinaa saksalaisesta arjesta ja vähemmän elämänkatsomuksellista lätinää, mutta tulipa luettua. Tämä oli niin kuin katselisi television keskusteluohjelmaa (joista en pidä), missä istutaan epämukavan näköisillä nojatuoleilla 10 cm korkokengissä toimittajan käydessä läpi kysymyspatteria, joka ei anna oikeasti asiantuntijalle mahdollisuutta kertoa taustoja. Hirveästi ei tästä tarttunut mieleen, vaikka odotin nimenomaan elämän kuvausta 1980-luvulta. No, olihan sitäkin vähän... (18.2.)

Ševtšenko Taras Unkaina - valitut runot. Voi kun olis oppinut muistamaan ulkoa runoja! 

Osan runoista luin monet kerrat, mutta säettäkään ei jäänyt mieleen. Osasta en juuri tykännyt. Mutta niinhän kokoelmissa usein on. Onneksi ei kuitenkaan siinä suhteessa kuin nuoruuden lp-levyissä. Yhdessäkin Remu Aaltosen soololevyssä oli vain yksi kappale josta todellakin tykkäsin... Täysikuu.... (29.2.)

Taylor Patric Irlantilainen maalaislääkäri. Kirjasta tuli mieleen hyvällä tavalla Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni.  Niin samankaltaista elo maalaislääkärin assistenttina oli verrattuna eläinlääkärin kotiin. Tykkäsin tästäkin, kuten eläinlääkärikirjastakin. Sarjassa taitaa olla englanniksi pari muutakin. Toivottavasti nekin käännetään pian. (21.2.)🌟🌟

Terras Antto Suomalaisuuden kultainen kirja. Terraksella on sana hallussa ja kepeä kynä, ei voi muuta todeta. Tämä on koettava itse. (2.2.) 🌟🌟

Theils Lone Näkymättömät. Nora Sand sarjan viides osa. Nora on lomalla Tanskassa kun naapurissa syttyy tulipalo. Jäljet johtaa Englantiin, missä Nora asuu. (7.2.)

Ukkonen Jyrki Ahneuden kartta. Norja, Bergen. Norjalainen tutkija kutsutaan venäläiseen tutkimusryhmään. Ennen kuin ehditään lähteä napa-alueelle, tapahtuu murha. Mutta miksi?  

Kirjassa puhuttiin hämärän asteista. Olin jo unohtanut ne. Porvarillinen hämärä on se, kun ensimmäiset tähdet näkyy, mutta vielä voi tehdä töitä ulkona. Aurinko on max 6° taivaan rannan alapuolella. Sitä seuraa merenkulkijan hämärä, jolloin horisontti vielä näkyy, (max 12°). Astronominen hämärä on sen ja täyden pimeyden välillä. (1.2.)

Zweig Stefan Shakkitarina on kirja siitä, kuinka vanki shakin avulla selvisi ylellisestä vankeudesta ilman virikkeitä. Mielikuvitusshakki koetellaan laivalla satunnaisessa ottelussa shakin maailmanmestaria vastaan. Itävalta 🌟🌟🌟  (17.2.)

Zweig Stefan Reise nach Russland. Shakkitarina oli niin hyvä, joten luin e-kirjana lyhyehkön matkakertomuksen Neuvostoliittoon 1928.Matkan tarkoitus oli osallistua Tolstoi museon avajaisiin Moskovassa. (17.2.)🌟

* * * * *

Lopuksi kirjattakoon tähän myös puolet kuunneltu kirja, jota en tule koskaan kuuntelemaan loppuun. 

Huom! Jos aiot lukea kirjan, alla oleva saattaa spoilata jotain, joskin tietoni päättyvät kirjan puoliväliin. 

Hoover Colleen Verityn varjo -kirja on maailmanlaajuinen Booktok suosikki. En usko, että olisin edes aloittanut kirjaa ilman Satakirjastojen lukuhaasteen Booktok-suosikki kohtaa, mutta ymmärrän kyllä täysin miksi kirja on suosittu. 

Loppujen lopuksi jätin kirjan kesken vähän ennen puoliväliä. Se ei vaan ollut mun genreä. 

Köyhä kirjailija saa unelmaduunin haamukirjailijana. Sopimus käsittää puoli miljoonaa dollaria ilman pr-velvoitteita ja kolme viimeistä kirjaa Jalot hyveet -sarjasta, eli osat Rohkeus, Totuus ja Kunnia. Aiemmat kirjat on kirjoitettu rikollisen silmin. 

Alkuperäinen kirjailija, Verity, on ollut kolarissa eikä pysty liikkumaan eikä puhumaan... (Kirjassa puhutaan koomasta, mutta hän istuu kyllä silmät auki pyörätuolissa ja nielee ruuat muusina, joten onko se koomaa... ). 

Ennen kolaria parin kaksoistyttäret ovat kuolleet. 

Jännitys tiivistyy. 

Ensimmäisenä työpäivänä nuori haamukirjailija löytää päiväkirjan, jossa paljastuu...

Lopetin kirjan kohtaan, jossa haamukirjailija palaa Verityn miehen ja pojan kanssa hampurilaiselta. Itse tuskin unelmoisin elämästä neliraaja-halvaantuneen, puhekyvyttömän pomoni miehen kanssa viikon tuttavuuden jälkeen kuvitellen auvoista perhe-elämää, kun pomo asuu saman katon alla... Mutta kuten sanottu. Ymmärrän suuren Booktok suosikki -maineen. 

Itse en vain halua lukea tällaista, vaikka tarina olisi kehitelty kuinka taitavasti, kuten tämäkin. Itselleni tästä tuli mieleen kirja Nainen junassa (somesuosikki kirja sekin muutama vuosi sitten), jonka luettuani olin pettynyt samalla tapaa kuin kuvittelisin pettyväni tämänkin jälkeen. 

Kirjassa juodaan 

Moskovan muulia 

4 cl vodkaa

1/4 limetti 

8 cl inkivääriolutta 

kuparimukista, joka täytetään ensin jäillä ja koristellaan mintunoksalla ja puristetulla limelohkolla. Saattaisin kokeilla. 

Kahvia, kahvia, kahvia

Postimuseo antoi vapaalipun näyttelyyn, mutta kirjat ja ajatukset ovat omiani. 

* * *

Minä ja kahvi. Me ollaan oltu kimpassa jo lähes 50 vuotta. Aloitin kahvinjuonnin viimeistään 5-vuotiaana  syömällä pullamössöä... Jap jep, pullamössösukupolvea ollaan. Kahvinjuonti on geeneissä, olen perinyt sen isän äidiltä, jolta perin myös vahvat hiukset.

Vaikka kaikki muuttuisi, kahvia pitää saada. Marzi Nyman, Kuppi kahvia, tilkka toivoa. 

Tuo oli myös mummoni motto sota-aikana. Mummo vaihtoi maatilan tuotteita kahviin. Jostain sitä aina löytyi, kun monet saivat Amerikan paketteja.Toisilla on erilaiset arvot ja mielihalut, sota-aikanakin. 

Muutkin suomalaiset ovat kovia juomaan kahvia. Suomi taitaa olla ainoa valtio, jossa jo työehtosopimuksissa on määritelty kahvihetki kaikelle kansalle. Tosin ruotsalaiset ovat brändänneet kahvitaukonsa meitä paremmin; jopa matkailumainoksissa näkemäni fika on rentouttava hetki kahvin ja leivonnaisen, esimerkiksi kahvipullan kanssa.  

Ensimmäiset kahvit juotiin Suomessa 1700-luvulla. 1756-61 kahvin juonti oli kielletty koko Ruotsissa, mutta kahvin makuun päässyt kansa ei alistunut, vaikka kieltoja asetettiin senkin jälkeen lyhyemmiksi ajoiksi. 

Vuonna 1802 Ruotsin kuningas antoi luvan juoda kahvia "toistaiseksi". Se sattuikin sopivaan aikaan. Sitä myötä kahvinjuonti oli meillä erikseen sallittua, kun Suomi liitettiin Venäjään... eikä lupaa ole sen jälkeen poistettu. Tosin kahvia ei ole aina ollut saatavilla. Silloin on tartuttu korvikkeisiin, erityisesti paahdetuista rukiinjyvistä tai vaikkapa voikukan juurista tehtyyn kahvin kaltaiseen juomaan. 

Itse olen maistellut viljasta paahdettua kahvin korviketta muutamia kertoja. Korvikkeen väri on ollut sameampaa ja kahvin joskus niin huumaava tuoksu on puuttunut, mutta veikkaan, että sokkotestissä en ainakaan nuhaisena erottaisi kahvia hyvästä korvikkeesta. ---- Paitsi juomisen jälkeen, sillä korvikkeista puuttuu kahvin piristävä vaikutus. Juuri siihen olen ainakin itse koukussa pahan kerran. 

Muutama vuosi sitten päätin viettää alkuvuoden ilman kahvia, mutta pakko tunnustaa, että aivot eivät toimineet totuttuun tapaan vaan tuntui, että ajatuksia piti kaivaa kuin sumun keskeltä. Varsinaiset vieroitusoireet sentään hävisivät parissa viikossa. Sen jälkeen olen todennut, että vaarallisempiinkin aineisiin voisi olla riippuvainen. Olen lähes 60-vuotias, joten onko kahviriippuvuudella enää mitään väliä.  

Keväällä kävimme marttaporukalla Tampereella Vapriikissa. Liian harvoin tulee lähdettyä varta vasten "vain" museoon. Usein se museo on reissun sivuasia. 

Vapriikissa oli Postimuseon puolella kaksikin kahvinäyttelyä, jotka halusin ehdottomasti nähdä. 

Toinen oli Kahvi kortilla, johon oli valittu seinällinen postikortteja Seppo Louhivuoren mahtavasta, noin 2000 kortinkahvikorttikokoelmasta. Kokoelma on ollut esillä muuallakin, ja toivon että on jatkossakin. Monet kortit nostivat muistoja pintaan. 

Itsekin keräilen kahvikortteja, mutta oma kokoelmani käsittää vain muutaman kymmenen korttia, kenties vähän yli sata, joten ihmettelemistä riitti.

Näyttelyn kortit oli ryhmitelty eri aiheiden mukaan. Esillä olevissa korteissa oli joitain samoja, mitä itsellänikin on. Oli mukava bongata tuttuja kortteja. 

Toinen näyttely oli nimeltään Aamukahvi ja tuore lehti. Se olikin mielenkiintoinen näyttely vaikka kahvilla ei pettymyksekseni näyttelyssä ollut juurikaan merkitystä. 

Toki suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kotiin yöllä kannettu sanomalehti ja sen seurassa juotu aamukahvi. 

Näyttelyssä sai paljon informaatiota lehden synnystä ja sen saamisesta omaan postilaatikkoon. Sain mm. soittaa toimitukseen, ja istua postinjako "mönkijän" kyytiin. 

Hienot näyttelyt siis tälläkin kertaa. Kannatti lähteä. Etenkin, kun kahvilasta löytyi vielä Apina-näyttelyä varten valmistettua suklaa-banaanikarkin makuista kahvia. Nam. 

Kuppi kahvia, tilkka toivoa on Laura Siltalan kokoama kirja julkkisten suhteesta kahviin. En ole yleensä kovin innostunut novelleista tai monen ihmisen kirjoittamista kokoelmista. Olen sitä mieltä, että lyhyet tarinat ovat pintaraapaisuja. Tässä kirjassa oli toisin, sillä suhde kahviin on loppujen lopuksi sangen suppea aihepiiri. Niinpä pidin kirjasta ja opin tuntemaan hieman paremmin tunnettuja ihmisiä ja etenkin heidän kahvisuhteitaan. 

Aira Samulinin suhde ohuisiin, posliinisiin ruusukuppeihin oli entuudestaan tuttu, mutta monien muiden kahvisuhde oli itselleni uusi ja löytyipä muutama henkilökin, joista en ollut kuullutkaan aiemmin. 

Jos päivään sisältyy palavereja, niissä kuluu kuppi puoleen tuntiin. Toni Wirtanen, Kuppi kahvia, tilkka toivoa

 

Yksi omastakin kirjahyllystä löytyvä kahvikirja on Tuija Saarisen Pannu kuumana. Siitä löytyy monenlaista muistoa ja tietoa kahvista. Kirjaan on aina kiva palata. 

Viihdyn kahviloissa, ja niin viihtyy moni muukin; esimerkiksi Satu Waltari kirjassa Kahvila Mabillon. Siinä Waltari kertoo nuoruusmuistojaan Pariisista. Pariisilaiseen kahvilaan voisin lähteä oitis, vaikka muuten Pariisi ei tehnyt suurta vaikutusta, kun siellä muutama vuosi sitten kävin. 

Kahvin maailmanmarkkinahinta on viime vuosina kohonnut huonojen satojen ja kasvaneen kulutuksen vuoksi. Viimeaikoina tummapaahtoiset kahvit ovat maksaneet reilun 8 euroa paketti, kun vielä pari vuotta sitten kympillä sai 3-4 pakettia, kunhan hiukan vertaili kauppojen tarjouksia. Myös pakkauskoot ovat pienentyneet 25-50 grammaa. 

Sofia Laineen ja Kaisa Kyllikki Karjalaisen kirja Kahvin hinta - kertomuksia nicaragualaisista kahvintuottajista kertoo kahvin tuotannosta Etelä-Amerikassa. Olen lukenut vuosien saatossa useampia lehtijuttuja eri maiden kahvin tuottajista ja Reilun kaupan kanvista, mutta jotain uutta tästäkin kirjasta jäi käteen. 

Suurimmat kahvintuottajamaat löytyvät Keski-Amerikasta ja Afrikasta Kenian ja Etiopian tietämillä. Tänä kesänä luin, että myös Sisiliassa on alettu kasvattaa kahvia. 

Itselleni maistuu parhaiten 3-4 paahtoasteiset, italialaisittain paahdetut kahvit, mutta aina ei voi valita. Pääasia on, että kahvia on saatavilla. Onneksi kahviloissa on nykyään lähes itsestään selvyytenä se, että tarjolla on sekä tummaa että vaaleaa paahtoa. 

Työpaikat voivat sen sijaan olla haasteellisempia kahvikissojen mielitekojen täytössä. Pari vuotta sitten aloitin uudessa työpaikassa, missä oli Mocka-master -keitin, jolla voi keittää samaan aikaan kahvia kahteen kannuun. Parin viikon pehmittämisen jälkeen sain kahviostajan ostamaan tummapaahtoista kahvia. Merkitsin keittimeen kumpaa kahvia kannuun valui. Itsekin hieman yllätyin, että tummapaahtoisen kahvin ystäviä oli erityisesti aamuisin tasan puolet juojista. Joskus on hyväksi miettiä käytäntöjä uusiksi. 

Monilla kirjoilla on houkuttelevia nimiä kuten Jouni Lompolon Pieni kuppi kahvia. Itselleni kirja oli toisaalta pettymys - kahvi ei ollut keskilssä, ja toisaalta mukava lisänautinto kahvihetkiin. Kirjan novelleista löytyi mm. jännitystä ja kivan humoristisia kielikuvia. 

Kahvitaukoihin sopii myös äänikirja Virkistävä kahvitaukomeditaatio. Kahvi toimii taukona työstä, mutta lyhyt meditaatio toimii vähintäänkin yhtä hyvin. Työehtosopimuksissa on määritelty päivän kahvitauot, mutta ei sitä, että kahvia olisi aivan pakko juoda. Saa sen ajan rentoutua tai vaikka nukkuakin. 

Koronabreikien aikana myös minä tutustuin YouTubessa Lotta-Sofia Saahkoon ja hänen pappaansa. Itselleni ei koskaan ehtinyt muodostua suhdetta tuffan tai pappaan, jotka kuolivat kun olin 3-5-vuotias, joten on aina innostavaa lukea muiden pappakokemuksista. 

Lotta-Sofian pappasuhde parani, kun hän tuli koronabreikin ajaksi Lontoosta papan luo asumaan. Yhteiselon aikana alkoi syntyä kirjoja, joista olen lukenut nyt Papan evakkomatkasta ja elämästä kertovan Papan kanssa kahvilla sekä Kahvia ja karjalanpiirakoita, missä Lotta haastattelee muitakin evakkoja. 

Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia -kirjassa ja sen jatko-osassa Huolet pois, elämä on helppoa päähenkilö omistaa Pariisissa kirjakahvilan, mutta henkilökohtaisen surun vuoksi hän päätyy pitämään taukoa yrittämisestä ja muuttaa joksikin ajaksi Irlantiin. Päähenkilön parhaita nautintoja on kuppi hyvää kahvia. Siihen on helppo samaistua. Luin kirjat ihan tätä kirjoitusta varten, mutta yllätyin siitä, että jopa tykkäsin niistä. Hyvin kirjoitettuja kirjoja. Tosin en voisi kuvitella lukevani tämän genren kirjoja montaa peräkkäin. Kahdessa oli aivan tarpeeksi, luultavasti koko vuodelle. 

Book Voyage 2021 - 2 February

 Helmikuu/February- Länsi-Eurooppa (West-Europe)

Länsi-Euroopan valloitus on tuttua puuhaa. Skandinavia, Englanti, Ranska, Saksa eteni helposti, mutta monta pienempää maata toki jäi lukematta. Jos oikein muistan, niin koko Länsi-Eurooppa on kokomaailma haasteessani jo suoritettuna lukuun otamatta lilliputteja. Niihinkin on kirjat hankittuna San Marinoa ja Maltaa lukuun ottamatta, jälkimmäinen menee kyllä tässä haasteessa kesäkuun saariin. 
West-Europa is quite easy, because a lot of books aren translated in Finnish from there. 

1. Jacky Durand Sydämeni reseptit kertoo kokkipojan mietteitä hänen kokki-isänsä ollessa kuolinvuoteella. Samalla tulee kerrottua koko perheen tarina. Isä on kotoisin Algeriasta, mutta hänen ravintolansa on Ranskassa, maalaiskylässä Dijonin lähellä. 

Jacky Durand Recipe book. French son (cook) tells his and his fathers memoirs while father, the chef, is living his last days. This is book of food and how to make it and family and how to love it. I liked. 

2. Selma van de Perre Nimeni on Selma on Selman oma tarina Alankomaiden maanalaisen armeijan toiminnasta ja joutumisesta keskitysleirille. Kirjan lopussa on myös lyhyt kertomus siitä, Selman loppuelämästä Englannissa, missä hän mm. työskenteli BBC:llä. Vastarinnassa toimiessaan ja keskitysleirillä Selma esiintyi toisella nimellä. 

My name is Selma is Selma's own history from Netherlands during Word War II. 

3. Mahhew Costello & Neil Richards Lumisokea dekkari on Cherringhamin mysteeri numero 8 ja sen tapahtuma paikkana on vanhusten hoitolaitos. Olen lukenut sarjaa osan silloin toisen tällöin tyylillä ja tykkään Costellon ja Richardsin tavasta tiivistää tarinat lyhyiksi, vaikka itse tapahtumissa olisi ainesta paksummallekin romaanille. Tapahtumapaikka Englantilainen Cherringhamin pikkukaupunki. 

In English this book is Snowblind and it is written by Mahhew Costello & Neil Richards. I like those short stories. This book tells mystery in retirement home. Place England. 

4. Pekka Pirin Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu imaisi mukaan merimatkalle avoveneellä Suomesta Islantiin. Nautin matkasta.... jolle en ikimaailmassa lähtisi livenä mukaan vapaaehtoisesti. En vaikka pläkää keliä luvattaisiin takuuvarmasti koko matkalle. Mutta upea kirja, joka kertoi niin matkan hyviä kuin huonojakin puolia. Kirjassa poikettiin Suomen ja Islannin ohella Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa. Norja taidettiin jättää väliin.

Pekka Piri has written a book about how he and his friend drove in an open motor boat from Finland to Iceland. They visited Sweden, Danmark and a isle in England while that trip. Unfortunately this is not translated in English. I think that was amazing trip, but I never ever would like to do it by myself. Little boat in big ocean! Book is in Finnish Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu. 

5. David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 

David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany. 

6. Sven Rodqvistin Viiru kateissa kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. Luin kirjan siksi, että kannessa oli kissa (Helmet haaste, mutta kissa oli kyllä suoritettu jo edellisessä kirjassa). Hauskinta kirjassa oli muistella, kuinka hauskaa oli Porin teatterissa, kun kävin katsomassa jonkun Viiru ja Pesonen tarinan joskus noin 10 vuotta sitten. Viiru ja Pesonen asustavat Ruotsissa. 

When Findus was Little and Disappeared is children's book of Sven Rodqvist. I think this was not his best book, but I like a lot Findus and his owner Pettson. I have seen Pettson and Findus also in the theater, and it was marvelous to see it with kids. Findus comes from Sweden. 

7. Katarina Mazetti Voroja ja vompatteja - Seikkailuserkut sarjan toinen osa. Serkukset palaavat Uikkusaarelle tätinsä luo viettämään pääsiäistä. Täti on tilannut Australiasta vompatteja ja ne saapuvatkin sopivasti serkusten ollessa saarella. Jännitystä saaren elämään tuo prätkäjengi. Serkukset tapaavat toisensa Öölannin lähistöllä Ruotsissa.

This Katarina Mazetti's book is not jet translated in English, but her book Benny & Shrimp is. This book is part of adventure cousins (four cousins and the cat  = five like Enid Blyton's Five). Book for children. Adventure happens in Sweden. 

8. Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. Tykkäsin kirjasta kovasti. Joskus reilu 10 vuotta sitten mietin, että omastakin elämästäni saisi tuollaisen kirjan. Mitä jos olisinkin mennyt kouluun vuotta aiemmin ja päässyt oppikouluun, entä jos olisin päässyt oikeustieteelliseen, entä jos olisin viettänyt välivuoden ruotsinkieliesessä käsityökoulussa enkä emäntäkoulussa... Näemmä juuri nyt on trendikästä pohtia erilaisia loppuja. Matt Haigin Keskiyön kirjastossakin sellaista pohditaan. 

The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life. Book begins from Austria and last story is from Germany.  

9. Elizabeth Adler Talo Amalfissa on kirja, jonka nimeä olen haikaillut useasti. Luin syksyllä Adlerin Monte Carlosta kertovan dekkarin ja dekkariksi kuvittelin tätäkin, mutta aika köykäiseksi tutkimiseksi jäi isän kuolema tässä ja pääasiaksi nousi rakkaustarina. Maisemat oli kuitenkin huikaisevia ja paikat todella tuttuja lukuisilta Italian matkoiltani, joten kirja oli kuin olikin kiva kirja. Italia ja Amalfin rannikko ovat sydäntäni lähellä, kuin toinen kotimaa. 

Elizabeth Adler's The House in Amalfi was too much love for me, but Amalfi and Rome is my favourite places in Italy... so that was quite journey now, when we may not travell because of corona-virus. 

10. Meksikolaisen kirjailijan Jorge Zepeda Pattersonin kirja Kuolema kelloa vastaan yllätti täysin. Dekkari kertoo ranskalaisen kilpapyöräilijän silmin Tour de Francen kulisseissa tapahtuvista murhista. Pyöräilijä joka on kirjan kertojana joutuu avustamaan poliisia, sillä hän on koulutettu armeija-aikana sotapoliiksiksi ja kilpailuun osallistuvana on aina paikalla. Kirjan tapahtumapaikkana on Ranska, Kolumbiassakin käydään, sillä päähenkilö on elänyt siellä lapsuuttaan äitinsä kanssa. Ihastuin pyöräilykilpailuun niin, että harkitsen vakavasti katseluoikeuden ostoa Italian ympäriajoon toukokuussa. En olisi itsestäni uskonut. 

Jorge Zepeda Patterson book The black Jersey is crime book from Tour de France. I loved it. I think, I have to pay Eurosport channel in next Tour de France... I... usually I don't like sport. 

11. Norjassa tuli vierailtua helmikuussa vain yhden kirjan verran. Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. 

I visited in February in Norway only with one childrens book: Operasjon Tordensky (not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

12. Toinen tänne kirjaamani kotimainen kirja on Tim Walkerin kirja Lost in Suomi. Tim Walker on amerikkalainen, joka rakastui suomalaiseen vaihto-oppilaaseen ja asuu nyt Suomessa.

From my own country - Finland i have chosen not so typical Finnish book.  An American Tim Walker found a girl from Finland, and now they live in Finland. His book Lost in Finland tells what is living and working in Finland. 

13. Skotlannista kertoi sarjakuva Asterix ja Piktit. Se olikin ainoa sarjakuva helmikuussa. 

Asterix and the Pikts tell's how Asterix travels to the North Scotland. 

14. Enid Blyton Viisikko ja salakuljettajat ei ehkä ollut ihan paras Viisikko, mutta kelpo kirja uutena käännöksenä. Olen kuunnellut nyt näitä uusittuja käännöksiä uudelleen kirjan silloin toisen tällöin. Seikkailusarja on suosikkini nykyisin. Lapsena tykkäsin Viisikoista, yläasteenpuolella oli luettavana myös Sos, jota ei löytynyt pikkukouluni kirjastosta. 

I have reread Enid Blyton's books during some years. Five go To Smuggler's Top was ok, but not the best one. I read those books seven times when I was at school (we had very little library in the little country school, so I had to read and reread all. Five was my favourite, so I read those seven times. This is eight time. 

15. Maria Langia olen lukenut niin ikään muutaman kirjan vuositahdilla pari vuotta. Nyt oli vuorossa Aavejuna, joka puksutteli vakaasti kohti loppuaan. Kiinnostava kertomus. Sanoisin jopa että mielestäni yksi parhaista näistä loppupään dekkareista joissa ei ole enää Puckia. 

Maria Lang was Swedish crime writer. Ånglok 16 på fel spår is not translated in English. Maria Lang is kind of Swedish Agatha Christie. She wrote crime books from different parts of Sweden. 

16. Kolmas luettu kirja helmikuussa Englannista oli Edgar Wallacen Mies joka tiesi. En olekaan hetkiin lukenut Wallacea, joten mikäs sen mukavampaa, tai niin kuvittelin, kunnes muistin lukeneeni viime vuonna Punaisen ympyrän. Timanttibisneksistä on tässä kyse ja ympyrät on hieman suuret omaan makuuni. Maria Lang uppoaa paremmin. 

Edgar Wallace is not my favourite, but I read The Man Who Knew (written in 1918). Diamond business is not familiar with me, but this was quite nice book. 

17. Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää kirja oli luultavasti ensimmäinen irlantilainen kirja, jonka olen lukenut kokonaan. Mukaan ei lasketa Patricia Moyesin Musta tyttö, valkoinen tyttö -kirjaa, jonka luin muutama vuosi sitten maahaasteen aloitettuani kuvitellen sen olevan jostain tietystä maasta Karibialla, mutta ei sitten ollutkaan vaan maa oli kuviteltu. Kirjailija Moyes on kyllä irlantilainen ja sieltä itse tarinakin alkaa. James Joycen Odysseusta olen selaillut niin monta kertaa, että senkin melkein voisi jo laskea luetuiksi, mutta ei nyt kuitenkaan vielä.
Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! 

Maeve Binchy's A Week in Winter was my first Irish book ever. It was very good in it's own genre, but maybe too much for me after that Adlers book :) Book was written with care, and I liked the way that Binchy write stories of so different guest in hotel. Usually I don't like that people in books try to remember their lifes before, but Binchy did it well. I think, I may read more Binchy in future - book in year or so.

18. Jyrki Erran Lyijyvalkoinen oli mielestäni erinomaisen mukavasti kirjoitettu kirja. Rooman ja Vatikaanin tuntevalle siitä löytyi paljon tuttuja paikkoja niin, että välillä tuntui, että itsekin voisi olla porukoissa. Jännitystäkin piisasi loppumetreille saakka. Tykkäsin. Ensi kuussa sitten Kaunasin sivut ja Liettua; menee kyllä väärässä järjestyksessä, mutta kestänen senkin. Tämä kirja käsitteli Vatikaania ja Italiaa. 
(Jyrki Erra's book Lead white is crime novel from Vatican and Italy. It is quite new and is not translated in English (yet). I liked this book lot and I will read Erra¨s ohter book in next month.)

19. Aloitin tammikuussa lukemaan Anu Patrakan Rui Santos dekkareita. Helmikuussa luin kirjat Totuuden portaat ja Huomenna sinä kuolet. Häpeän aukio jäi maaliskuun alkuun, mutta tätä kirjoittaessa on sekin luettuna. Olen tykännyt Patrakan tyylistä kirjoittaa ja odotan innolla että sarja jatkuu pitkään. Hienoa työtä!  Patrakalta olikin ensimmäiset portugalilaiset kirjat, joita olen luultavasti koskaan lukenut.
(I also read two detectivestories written by Finnish novellist Anu Patrakka. Those tell about police Rui Santos and his colleagues in Portugal. Anu Patrakka lives in Portugal. I really hope, that Patrakka's books will be translated in English. Those books are not like "Nordic Noir" -books but more like Agatha Christie. Something, that would happen in our village.)

20 Sain vihdoin luettua myös Fernando Pessoan Anarkistipankkiirin, joka on ollut lukupinossa makuuhuoneessa jo useamman kuukauden ajan. Pessoa on niitä Keski-Euroopassa kuuluisia kirjailijoita, joista en olisi ilman Twitterin Roomassa tänään päivityksiäni koskaan kuullut. Kiitokset tämän upea kirjan löytämisestä kuuluvat siis koronabreikille ja sen aikana löytämälleni Twitterin suositeltua minulle Roomassa tänään ehdotuksia, joihin olen jäänyt koukkuun. 

My 12th land in Fabruary was Portugal. I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. 

21. Toinen Itävaltaan sijoittuva kirja tässä kuussa oli itselleni yllätyksenä Tapani Immosen Kissat ovat pimeässä harmaita, jossa tapahtuu suomalaisten silmien alla murha suolakaivoksessa. Tästä kirjoitan oman tekstin myöhemmin, sillä ihastuin Immosen kirjoihin. 

I actually read one finnish book from Austria too. It was book of Tapani Immonen: Kissat ovat pimeässä harmaita (The cats are grey in the dark, not translated in English). In that book there is a murder in the salt main. 

22. James Joycen Kamarimusiikkia ei oikein vakuuttanut. En tiedä, olivatko runot vain huonoja vai oliko käännös huono, mutta ei iskenyt. Nyt olen kuitenkin ensimmäisen Joyceni lukenut, joten kaiketi pian sitten pääteosten kimppuun. 

I actually read also James Joyce's poems Chamber music, but I did not like it, maybe poems was not anymore best after translation in Finnish. But I am very happy, that at least I have managed to read a book (two books) from Ireland.

Counties that I visited by reading: 12
Austria
England and Scotland too
Finland
France
Germany
Ireland
Italy
Neatherlands
Norway
Portucal
Sweden
Vatican