Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa ei tullut uusia maita. Ilmeisesti laiskotti, sillä yksi paperikirja olisi ollut jemmassa. Saintäytettyä dekkarimatka maailman ympäri -haastelapun. Aikaa oli tammi-helmikuu, joten ei rasittanut. Tosin vähän piti enemmän miettiä, sillä halusin, että kirjat ovat eri maista. Mieltä lämmitti erityisesti Sariolan dekkari, missä risteilyltä poikettiin myös Togossa, missä ajeltiin taksilla katselemassa nähtävyyksiä. Togo on yksi niistä maista, joista on likimain mahdoton löytää luettavaa. Aiemmin olen lukenut pari togolaisen taiteilijan tekemää lasten katselukirjaa. Nyt sain kerättyä mielilkuvia myös pääkaupungin katolisen kirkon mosaiikeista ja maan kapeudesta.  

Brown Fredric Syntipukin yö. Dekkari, missä siteerataan Liisan seikkailuja ihmemaassa. Yksi oudoimmista dekkareista, jota olen hetkeen lukenut. En ole lukenut Liisa Ihmemaassa -kirjaa, mitä kirjassa siteerataan monessa kohdin, joten olin vähän ulkona. USA  (8.2.)

Coles Richard Murha luostarissa Kirkkoherra Clementine tutkimuksia osa 3. Mukavan leppoisa sarja. Tässä osassa kirkkoherra on saanut vääriä signaaleita ja pakenee mietiskelemään luostariin. Aiemmista luostarikokemuksistavin apua murhan ratkaisussa. Englanti. 

"Liian kiire olla Martta, että en ehdi ollenkaan ryhtyä Mariaksi. Ja tätäkin pitää yrittää hoitaa." (27.2.) 🌟🌟

Cussler Clive Jäätikön uhka. Kun ei tammikuussa tullut käytyä palelemassa Etelämantereella, lähdin sinne viettämään hiihtolomaa. Oli taas vaihtoa ja vaarallisia tilanteita kuten Cusserin jännäreissä aina. Heti alkuunsa tehtiin toistakymmentä ruumista, oli lentokone, laiva, helikopteri ja sukellusvene... Tapausta tutkivat määrätään Helsinkiin tutkimaan Etelämantereen jääkairausnäytteitä, joten Suomen talvikin mainittu. Kirjan alussa mainittu saksalainen tutkimusretkikunta oli oikeastikin reissussa 1938. Kunnon konjakin pitää antaa hengittää minuutti/2 vuotta.

"Varpaitani olisi taatusti palellut." (19.2.) 🌟🌟

Dardenne Sabine 80 päivää Belgian hirviön vankina - tosi tarina. Oli tiistai 28.5.1996, kun hirviö tappoi Sabinen lapsuuden. Hän oli silloin 12-vuotias. Ihan hirveä kohtalo. Jos tarinassa on jotain hyvää, niin se että myös belgialaiset 12-vuotiaat tytöt pitivät 1990-luvulla kahvista. Kirja itse oli hyvin kirjoitettu. Belgia.

"Ei sitä joka aamu koulumatkalla kuvittele joutuvansa pakettiautossa piileskelevän pedon sieppaamaksi." (22.2.) 🌟🌟🌟

Dexter Colin Nicholas Quinnin hiljainen maailma. Quinn palkataan laitokseen, joka tarkastaa yliipiston ulkomailla sijaitsevien yhteistyökoulujen tutkintoja. Quinn on lähes kuuro, mutta erinomainen huuliltalukija. Sitä taitoa pitäisi itsekin alkaa opetella. Monimutkainen rikos vyyhti pistää Morsen ja Lewiksen koville. Englanti. (7.2.) 🌟

Dibdin Michael Salaseura. Vatikaanissa on tapahtunut itsemurha, ja päivystysvuorossa oleva Aurelio Zen ryhtyy sitä tutkimaan. Heti ensi alkuun selviää, että uhrilla on väärät kengät: 

"Zen ojensi hänelle toisen kengistä. 

-Ensinnäkin nämä kengät eivät koskaan ole olleet ruumiin jalassa. Sitä paitsi ne ovat massatuotantoa, mikä ei sovi alkuunkaan yhteen uhrin muiden vaatekappaleiden kanssa. Kaiken kukkuraksi ne ovat ruskeat. Tämän kaltainen mies, niin sanoakseni, ennemmin kuolee kuin näyttäytyisi ruskeissa kengissä sinisen puvun kanssa."

Onneksi en ole syntynyt mittatilauspukujen maailmaan. Jos ostaisin muita kuin mustia kenkiä, yhdistäisin siniseen ruskeat, sillä sininen ja ruskea ovat olleet aina yksi lempiyhdistelmistäni. Itselläni on aina ollut Dibdiniin kaksijakoinen mielipide. Toisaalta Zen-kirjat ovat hienoja kirjoja joista tykkään, toisaalta ne eivät ole kuin Donna Leoniin Guido Brunetti -kirjat. Jostain syystä veraan noita aina toisiinsa, vaikka Zeniä pitäisi verrata ennemminkin Montalblanoon. Uuttakin opin. Italiassa koskevaan metallia hyvän onnen saamiseksi. Vatikaani. (11.2.) 🌟🌟

Gayle Katie Puutarhamurha englantilaisittain. Avioero ja muutto maalle. Samassa kylässä asuu entinen koulukaveri. Hän päättää rakennuttaa kanakopin ja ottaa muutaman kanan. Kirjakerho, tai oikeastaan lukupiiri tulee ohjelmistoon. Kanoille maistuu kirjan mukaan ruusun lehdet ja luumut. Englanti.

"Luoja tiesi totisesti mitä teki, kun loi kanat." (4.2.) 🌟

Griffiths Kaarina Meren sylissä. Pappi puhuu paikallisesta merenneito-legendasta. Edellisvuonna on kadonnut nainen. Nyt löytyy luolasta tuore, merenneidon näköinen ruumis. Kirjassa esiintyy pari suomalaista. Cornwall, Englanti. Ruusut, runous ja rikokset yhdistää rikostutkija ja profiloijaa. (8.2.) 🌟🌟

Griffiths Kaarina Lintumies. Samalla kylällä herää eloon legenda lintumiehestä ja joku kuolee. Cornwall, Englanti.

"Vanhat sanovat että Lintumies ei tiedä ollenkaan hyvää." (9.2.) 🌟🌟

Griffits Kaarina Trennan sokkelo.. Kirja kertoo kuinka Antti Honkasesta tulee kartanon isäntä. Cornwall, Englanti (16.2.) 🌟

Juntti Pekka Villikoira. Ylitornio.

"Mitä saatoin unohtaa, ettei metsästä koskaan oteta. Se antaa jos haluaa." (26.2.) 🌟

Jæger Jørgen (1946-) Varjojahti. Ole Vik sarjan 1. osa. Skitsofreniaa sairastava, rikas romukauppias meinataan tappaa ja hänen pitkäaikainen taloudenhoitajana kuolee. Mielenkiintoinen alku sarjalle. Ole Vik ja kumppanit kuulostavat mielenkiintoisilta tyypeiltä. Poliisipäällikkö tuo ikävällä tavalla mieleen Tree pines -sarjan, mutta ei tässä mitassa vielä häiritse. Norja.(15.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kameleontti. Ole Vik sarjan 2. osa. Pankkiryöstöjen sarja ravisuttaa Borgin kaupunkia. Äänikirjassa Borg kuulostaa kotoisasti Porilta, mutta meiltä ei noin montaa pankkia taida edes löytyä nykyään. Vik on lähdössä lomalle uuden naisystävänsä kanssa, mutta kuinkas siinä käykään... Poliisipäällikkö ei ainakaan parane, mutta muuten genressäänntäydet pisteet. Norja. (16.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kuoleman sinfonia. Ole Vik sarjan 3. osa. Ihan pakko jatkaa sarjan kuuntelua. Mielenkiintoinen oli tämäkin tarina. Vähän häiritsee se, että itse poliisilaitoksella tapahtuu niin paljon kaikenlaista muutakin, mutta loppu oli tässäkin melkoinen yllätys. Murhien ohella tutkitaan myös raiskausta. Norja (17.2.) 🌟🌟-

Jæger Jørgen Verellä kirjoitettu. Ole Vik sarjan 4. osa. Kirja perustuu löyhästi aitoihin uhkauskirjeisiin. Niitä on saanut aikoinaan yksi jos toinenkin Fjellberghavnin asukas. Sitten yksi kirjeen saanut surmataan. Vikin omistama 4 kerroksinen kerrostalo palaa vieden mukanaan niin Vikin kodin kuin nimismiehen kanslian. Norja. (18.2.) 🌟🌟+

Kafka Franz Amerikka. Tunnetaan myös nimellä Mies joka katosi. Tämä ei oltu taas mun mukavuusalueella. Kivasti kirjoitettu tarina, mutta sääliksi kävi. Päähenkilö on kohta 16-vuotias Karl Rossman, jonka perhe passittaa Amerikkaan, koska tämä on kotipuolessa pakotettu seksiin ja siittänyt kotiapulaisen raskaaksi. Lueskelin 1001 kirjaa jotka pitäisilukea ennen kuolemaa -listaa ja tajusin, etten ole lukenut Kafkaa koskaan ennen, aloittanut olen jotain pari sivua teini-iässä, mutta siihen se jäi. Kirjassa päähenkilölle ei käy Amerikassakaan kovin hyvin.  Usa (14.2.) 🌟

Korhonen Tero ja Nousiainen Miika Paskapokkari. Lueskelin uusiksi geokätkötehtävää varten. Paskakirjan ensimmäisen painoksen olen lukenut aiemmin. Kirjassa arkipäiväinen asia esitetään sangen monelta kantilta. Edelleenkin mietin, miten joku onnistuu tekemään metrin mittaisen tortun. Ja kyllä. geomysteerikin ratkesi.  (7.2.) 🌟

Markkanen Reino Komisario parka. Eletään vuotta 1969, on tupakkaa, viiniä ja villejä naisia, rahanlainaajia ja uhkapeliä sekä ylempää keskiluokkaa mukaan rötöksiin haaliva salaseura. Poliisi on juuri muuttanut Pasilaan. Paikoitellen sanonnat nauratti, mutta vakavan asian äärellä oltiin. Helsinki, Pasila. (23.2.)

Patrakka Anu Arvoton. Kirja aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilö Nelson Monteiro on saanut viinitilalliseksi siirtyneen Rui Santosin paikan Porton poliisilaitoksella. Kirjan teemana on tapa, millä eri maista tulleita työntekijöitä kohdellaan. Portugali. (5.2.) 🌟🌟

Patrakka Anu Kiusaaja. Toinen osa Nelson Minteiro -sarjaa. Jotkut koulukiusaajat eivät osaa lopettaa. Taitavasti rakennettu Murha vyyhti. Portugali. (6.2.) 🌟🌟

Pirandello Luigi Mennyttä miestä. Pirandello (1867-1936) voitti Nobel-palkinnon 1934. Mennyttä miestä ilmestyi italiaksi 1904, suomeksi 1992. Mies joka kuoli kolmesti. Mielenkiintoinen alkuasetelma. Onnistunut tarina. Paikoin vetävää tekstiä, muutamassa kohtaa ehkä vähän liikaakin sanoilla leikkimistä. Mutta kelpo klassikko. Monia vähemmän tenhoaviakin olen lukenut. 

"Ei kai sitä voi syntyä pilvissä kuu kätilönä." Italia (10.2.) 🌟

Räihä Anna-Katri Menolippu kaikkialle : yksinmatkaajan käsikirja. Tykkäsin matkatarinoista, mutta niitä oli yllättävän niukasti. Kirja oli suunnattu selkeästi niille, jotka normaalisti jäävät kotiin jos eivät saa kaveria. Itse olisin jo kuollut tylsyyteen, jos en voisi mennä milloin haluan ja minne haluan yksin (tai ottaa mukaan kaverin, joka todella haluaa mukaan, jos joku ylipäätään haluaa). Muuten kirjan vinkit tuntui ihan hyviltä...ja luonnollisilta. Luultavasti olin kirjaa ajatellen 30 vuotta liian vanha lukija.  (12.2.) 

Sariola Mauri Susikoski päiväntasaajalla. Matkalukemiseksi Susikoski on varannut kolmen viikon risteilylle ainakin Douglas Reemanin meriromaanin. Se lienee ollut Hyökkäys mereltä, joka ilmestyi 1979. Reemania en ole lukenut vielä koskaan, luulen niin. Pitkästä aikaa Susikoski, jota en ollut lukenut aiemmin ja joka oli mielestäni tosi hyvä. Togo. (21.2.) 🌟🌟🌟

Theils Lone 87 sekuntia. Theilsin nuusi dekkarisarjat alkaa Wagnerin sävelin. Tykkään oopperasta, mutta Wagner ei niinkään sykähdytä. Nieberlungin sormus on ihan jees, mutta muuten preferoin enemmän eteläisempiä oopperoita. Vaikka Wagner ei kiehdo, niin tästä tykkäsin. Tanska. (15.2.) 🌟🌟🌟

Thorogood Robert Myrkkyjen kuningatar, Thamesjoenmurhat osa 3. Tuttu naisporukka pääsee heti alkuunsa poliisin avustajaksi. Enää tutkimuksia ei tarvitse salailla, vaan naiset saavat heti avustajakortit. Tutkimuksen kohteena on rakennuslautakunnan jäsenen murha. Ja voih. Lopussa tulipalo täälläkin. Englanti. (3.2.) 🌟

Kesäkuussa luetut kirjat

Kesäkuu hurahti nopeasti ohi. Lukurintamalla sitä piristi dekkariviikko ja valmistautuminen Eino Leinon päivään. Uusia maita ei tullut, mutta Satakirjastojen haasteeseen tuli sentään uusi kirjailija maasta, josta en ole lukenut ennen. Kirjankin voisi hyväksyä, mutta merenalainen utopia on liian utopistinen omiin kriteereihini luetuksi maaksi. 

Arhippa Pirkko Jo katkee maalinauha. Ennen olympialaisia kannattaa virittäytyä teemaan lukemalla urheiluaiheisia dekkareitakin. Tämä ei ollut mielestäni parasta Arhippaa, mutta kelpo kirja. Tapahtumapaikkana Turku ja Suomi-Ruotsi maaottelu. (14.6.)

Autere Terttu Kaatuvat kulissit. Sortavalaan sijoitin tämänkin kirjan, vaikka paikkaa ei mainittu. Onervan raskaus etenee, on kesä ja Kuikat viettävät lomaa Kuikan äidin luona. Kesä kuluu vauvan vaatteita tehden ja lastenhoitoa opiskellen, kunnes herra Kuikka saa ratkottavakseen teatterinjohtajan murhan. (29.6.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Ritchards Neil Vanhan linnan arvoitus, Cherringhamin mysteerit 14. Kiva tarina. Ei yhtään kuollutta. Englanti (2.6.)

Giménez Bartlett Alicia Petra Delicado ja vaaran viestit. Dekkariviikon lauantaina käväisin Espanjan Barcelonassa. Tämä oli neljäs Delicado-dekkari, jonka luin. (15.6.)🌟

Goethe Johann Wolfgan Jälkisointuja, Goethen kirkkaimmat runot. Goethe (1749-1832) on saksalaisen runouden klassikkokirjailija. (19.6.)

Guillevic Riittejä. Ranskalaisia runoja. (20.6.)

Heine Heinrich Firenzen öitä sisältää myös kertomuksen Becherachin rabbi. Firenzen parissa yössä kerrotaan tarinoita sairasvuoteella makaavaa viihdyttäen vähän kuin 1001 yön tarinoissa. Saksa (20.6.)

Hyttinen Veli-Matti Vanhan kaivoksen salaisuus : salapoliisiromaani. Yksityisetsivä Varjonen Enon uraanivaltausalueella ja Keretin kaivoksella etsimässä kadonnutta kaivosinsinööriä. Eno on muuten joen keskellä oleva nopean virtauksen alue. Sijoitin Kaaville, missä Varjosen businekset on. (28.6.)

Jószef Attila Läpinäkyvä leijona : runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. Jälleen kerran runoilija, jota tituleerataan maansa merkittävämpänä. Tällä kertaa se taitaa pitää paikkaansa. Unkarissa on vietetty 60 vuotta Jószefin syntymäpäivää vietetään Runouden päivänä. (5.6.)

Kányádi Sándor On seutuja : runoja ja runoelmia. Kányádi (1929-2018) on ensimmäinen romanialainen runoilija, jota olen lukenut. En ole mikään hevostyttö, joten minulle olisi riittänyt vähempikin hevosia. Poljento oli paikoin kivaisa. Nämä runoelmat edustavat Romanian unkarilaisvähemmistöä. 

 (2.6.)

Korkman Julia Muistin varassa : Oikeusprosessi ja totuus. Todistajien muistista kertova tietokirja, joka jäi itselleni vähän pintapuoliseksi. (27.6.)🌟

Kourallinen valoa - Nykykreikkalaisen runouden antologia. Kirjassa on mukana parikymmentä runoilijaa 1930-luvulta lähtien mukaan lukien kaksi Nobel-runoilijaa. Kirja on vuodelta 1997, joten ihan "nyky" se ei ole. Viime vuosisadalla toisto näkyi olleen yksi kreikkalaisen runouden tehokeino. 

Otetaan esimerkiksi Nikos Engonopolosin (1910-1985) Edessä:

"Hänen hiuksensa ovat kuin pahvi, kuin kala. 

Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset. 

Hänen suunsa kuin sisällissota espanjassa... " (26.6.)

Lang Maria Kielojen kuningas. Tuli kuunneltua vahingossa jo aiemmin luettu kirja, mutta ei haitannut. Wiik aikoo osallistua häihin, joiden morsiamella on kielokimppu. Ruotsi. (2.6.) 🌟

Lehtinen Olli Sokea etsivä. Kostean illan jälkeen melkein näkökyvytön, sokea mies huomaa tyttöystävän ja äidin kadonneen ja asunnosta löytyvästä paidastakin löytyy verta. Mies aloittaa etsinnät Helsingissä. Kirja on mielenkiintoinen, sillä kirjailija tietää, miten vastaavalla tavalla sokea toimii. Vielä kuun lopussakin, kun viimeistelen päivitystä huvittaa:

"Tapu tapu." (6.6.)🌟

Leroux Gaston Keltaisen huoneen salaisuus : Reportteri Josef Rouletabillen ihmeelliset seikkailut.  Vuosina 1868-1927 elänyt Leroux kuulosti tutulta, mutta vasta kun olin lukenut kirjan googletin ja huomasin, että tottahan tyyppi tuttu on, ei ole hirveän montaa kuukautta, kun luin Oopperan kummituksen. Jos nyt oikein käsitin, häneltä on suomennettu vain nämä kaksi kirjaa sekä novelleja. Keltaisen huoneen salaisuus on suljetun huoneen mysteeri. Rouletabille sarjassa ilmestyi seitsemän kirjaa, joista tämä oli ensimmäinen vuodelta 1908. Olisi kyllä kiva lukea ne kaikki. Muita kirjoja Leroux kirjoitti kolmisen kymmentä ja lisäksi lukuisia novelleja. Ranska. (17.6)

Littlewood Kathlyn Ripaus taikaa, Lumoleipomo 2. Jotta perhe saisi takaisin keittokirjansa, pitää hakea apuun isoisä Meksikosta ja lentää Pariisiin kokkikilpailuun. Ranska (2.6.) 🌟

Macciavelli Ruhtinas. Olen aloittanut tämän joskus viime vuonna, tai ehkä edellisenä. Kirja on hyvä, ja soisin sen kuuluvan kaikkiin ammatillisiin koulutuksiin, joissa koulutetaan ryhmän vetäjiä. Italia, Firenze (4.6.) 🌟🌟

Manner Max Idyllin hinta. Ensimmäinen Storytel Only kirjani. Tapahtumapaikkana Vaxholmin kunta lähellä Tukholmaa. (13.6.) 🌟🌟

Messi Mikael X. Mynämäen motellin munamällit kirjalla kuittasin Mynämäen luetuksi, ilman haastetta en olisi lukenut loppuun. Kirja on rikosromaani ja samalla tarina kirjan kirjoittamisesta. Olen ennenkin ollut sitä mieltä, että dekkareissa on liikaa seksiä, mutta tässä muuta on enää siteeksi. En suosittele kainoille. Itse kestin. (28.6.)

Michaux Henri (1898-1984) Harhailla, laiskotella : runoja. Michaux on Belgiassa syntynyt runoilija. Kirjaan on valikoitunut paljon lyhyitä runoja, kun mietteitä, joista tuli mieleen joku Nerudan kirja. 

"Sarvirouskut eivät putoa puista

eivätkä liioin kiipeä niihin. 

Joissain suhteissa luonto on terve." 

"Kahdeksan vuotiaana vielä haaveilin, että minut hyväksyttäisiin kasviksi."  (26.6.) 🌟🌟

Musset Alfred de Yöt ja muita runoja. Ranskalaisen runoilijan ihania runoja rakkaudesta ja vähän muustakin. Kirja oli jo lainattunakin, mutta Mauri Sariolan Revontulet eivät kerro -kirjan innoittamana luin tämän oitis.  (11.6.) 🌟🌟🌟

Mustonen Enni Unikkoja Ikkunassa, Koskivuori-sarjan 5.osa. Jo edellisessä kirjassa häiritsi naisten himokkuuus petipuuhiin. Kuvittelin tämän historiallisesti yhtä kiinnostavaksi kuin Syrjästäkatsojan tarina tai Lappiin liittyvä sarja, mutta jäi jotain puuttumaan. Kirjassa palaillaan porukalla Oittiin (1.6.)

Mäki Reijo  Köyhä ritari. Luin kaksi Mäkeä peräkkäin ja Köyhä ritari oli enemmän minun mieleeni. Turku. 

"Se hoitaa homman hemmaan." (10.6.)

Mäki Reijo Maitolasimies.  Köyhä ritari oli kiva kesäkirja Turusta, joten otin sitten toisenkin kirjan perään. Mäen kirjoissa kiehtoo tarinan ohella nimet. Kirjoissa esiintyvät kitjojen nimetkin kiehtovat. Hyvinkin voisin ostaa tässä kirjassa mainittua Kinkkukiusaukset kautta aikojen -kirjaa jota Luusalmi suunnitteli. 

Kirjassa esiintyi melkein kaikki harrastukseni, kirjonta, geokätköily, marttakerho, kahvikupin äärellä istuminen.... 

"Älä martta muuta virkkaa!"     "Ainahan mulla kiire on jonnekin. Hoppu on mun tyttönimi." (kiireinen miesyrittäjä) (10.6.) 

Nuotio Eppu  Pitkäsoitto Puuseppä Raakel ratkoo jo kolmatta tapausta. CozyCrimeä, jossa murha on tosi taka-alalla, mutta tykkään. Helsinki. (16.6.) 🌟

Outsider Keskiyön murha. Ensimmäinen Karma-sarjan dekkari vuodelta 1941. Karma sattuu lehden toimitukseen Helsingissä keskiyöllä juuri, kun on tapahtunut murha. (30.6.) 🌟

Pakkanen Outi Rakkaudesta kuolemaan : jännitysromaani. Kirjan tapahtumapaikka on Olostunturi Muoniossa, minne Anna Laine lähtee maalaamaan näyttelyä varten, kun Helsingissä ei ole lama-aikaan freelle tarpeeksi töitä. Murhan ratkaisuksi menee sekin reissu. (12.6.)

Passoa Fernando Hetkien vaellus. Portugalilaista Passoaa olen lukenut aiemminkin, mutta en runojaan. Tykkäsin. 

"Syö suklaata tyttö pieni

Syö suklaata.

Muista että maailmassa ei ole muuta metafysiikkaa kuin suklaa

Muista ettei mikään uskonto opeta enempää kuin suklaa kauppa." (17.6.) 🌟

Patrick Quentin Rakas vaimoni Maureen. Mies löytää Maureeninsa kuolleena kotoa. Oliko Maureen rakastettava vaimo vai oliko mennyt naimisiin muista syistä? Ja kuka oikein tappoi Maureenin. Sitä selvitellään kirjassa poliisin ja veljesten voimin. Usa. (8.6.) 🌟🌟

Patrick Quentin Takaa-ajaja. Usa. Toinen kirja tyyliin mies tulee kotiin ja löytää kotoa murhatun ihmisen ei uponnut ihan yhtä kepeästi kuin ensimmäinen. Veikkaan, että syynä oli se, että en nykyään fanita kirjoja, joissa lennähdellään paikkakunnalta toiselle. Myöskään huumeet ei kiinnosta. Ei tullut fiilistä, että tälle tipahtelisi tähtiä, mutta hyvä lukea välillä tasapaksujakin kirjoja, ei pelkkä hypetys hyvää tee. (9.6.)

Quentin Patrick Mies menettää muistinsa. Mies palaa laivastokomennukselta ja hyvästelee samalla näyttelijävaimonsa, joka lentää Japaniin. Kotimatkalla mies menettää muistinsa. Herätessään hän on isossa talossa ja totuttelee elämään, joka ei tunnu omalta. Muistin palaamista odotellessa hän ratkaisee rikoksen. Usa (7.6.) 🌟🌟🌟

Pistän tämän tietoisesti vääriin aakkosiin, sillä Patrick Quentin on likimain sama nimimerkkiporukka kuin Quentin Patrick. Kirjasammossa nämä ovat eri kirjailijoina. 

Perrin Valérie Vettä kukille. Joku ihme Ranska kausiko taas menossa... Useampikin tätä suositteli. Tykkäsin tarinasta, mutta ei ihan minun mukavuusalueellani. Plussaa siitä, että päähenkilö meni eteenpäin, vaikka elämä oli rankkaa. Kirja kuunneltiin juhannuksena palapeliä tehden. (22.6.) 🌟

Plutharkos. Kolmas pitkään keskeneräisenä ollut kirja tuli lopetettua putkeen. Suoratoistopalvelu menee vaihtoon ja puran lukupinoa. Hyviä ajatuksia sisälsi tämäkin kirja, jonka on koonnut Juhana Torkki. Kreikka. (4.6.) 🌟

Remarque Erich Maria Yö Lissabonissa : romaani. Portugalista tulee luettua ihan liian vähän. Tästä tuli jotenkin mieleen kirja Lissabonissa muistin sinut. 

Kirjassa eletään toista maailmansotaa ja ollaan paettu saksalaisia Portugaliin. Kirja oli taas näitä 'hyvä kirja, kun ensin vaan viitsisi aukaista' - kirjoja. Luin tätä helmikuulta lähtien. Kirjailija on saksalainen ja tunnetaan kirjasta Länsirintamalta ei mitään uutta. Kirja alkaa takakannessa olevasta tilanteesta:

"Lissabonissa, vapauden kynnyksellä vaimo kuitenkin kuolee."  (27.6.) 🌟

Ropponen Markku Kuhala ja vaiennut viulu. Kirjassa Kuhala seikkailee nuorena poliisina vankien kanssa. Kirja ei ole dekkari vaan taustoittaa totutulla Ropposen kepeällä otteella Kuhalan nuoruutta ja sitä, miten hän päätyi Jyväskylään. Saas nähdä, kuullaanko nuoresta Kuhalasta lisää. Rääkkylässä ainakin oltiin tässä kirjassa. (3.6.) Tapahtumapaikkoina Rääkkylä ja Utajärvi. 🌟

Sariola Mauri Revontulet eivät kerro. Yllästunturilla  Muoniossa on nainen kuollut 200 metrin päästä hotellista. Alussa asia tuntuu luonnolliselta, mutta sitten Susikoski lähetetään tutkimaan asiaa. Tapaus on kinkkinen, ratkaisua tuo Mussetin runot, jotka itsekin luin. (11.6.) 🌟

Sariola Tuula, Hirtetty hiljaisuudessa. Miesporukka Mäntyharjulla, mutta missä on isäntä? Kirjassa liikutaan tutuissa maisemissa, Salmela, kirkko ja antiikkiliike mainittu. Viihdyin tälläkin lukemalla kirjan parissa.  (8.6.) 🌟

Seifert Jaroslav Ruttopylväs. Tsekkiläisen Nobel-runoilijan 'jäähyväisrunot', joiden jälkeenkin hän kyllä vielä runoili pitkään. (27.6.)🌟

Skyttä Jenni Martta Saxin murha. Kuka surmasikaan kempeleläisen osuuskaupanhoitajan ja miksi? Kempele lauantai 5.5.1934. TrueCrime. Yksi tuosta rikoksesta istuikin, mutta istuiko rahasta? Muistissa vielä loistava Murha sunnuntaitiellä, joten vain 1 tähti. (28.6.) 🌟

Sunzi Sodankäynnin taito. Ruhtinaan jälkeen luin loppuun myös tämän mestari Sun mietteisiin pohjautuvan kirjan. Ruhtinaan tavoin tämä kirja tulisi olla oppikirjana kaikissa ryhmänjohtajien koulutuksessa. Kiina.

"Se, joka saapuu taistelukentälle ensin, saa tehdä sen rauhassa."  (4.6.)🌟🌟

Szymborska Wislawa Täällä. Szymborska (1923-2012) on saanut runoistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1996. Nämä runot ovat kuin ystävän puhetta minulle tai ylipäätään lukijalle. Helposti lähestyttäviä. Puola. (17.6.) 🌟🌟🌟

Ta-wei Chi Kalvot. Noin 100 vuoden päästä tulevaisuuteen Taiwanin aluevesillä meren alla elävistä ihmisistä kertova tarina. Tästä on vaikea kertoa mitään spoilaamatta, mutta kolme tähteä annoin. Suosittelen jos Rotukarjaa lohdullisempi tulevaisuuden näkymä kiinnostaa. Ei niitä verrata voi. Molemmat upeita kirjoja. Eikä kumpikaan nyt välttämättä ole sitä, mitä jälkipolvien kohtaloksi toivoisi, mutta Kalvot-tulevaisuuden taitaisin ottaa mieluummin. Kirja oli ehkä lempeäkin, jos ei ajattele, että ihmisten on pakko elää meren alla tulevaisuudessa. Ja jihaa! Tällä kuittasin Satakirjastojen haasteen itselleni haastavimman kohdan, eli kirja kirjailijalta, jonka maasta et ole lukenut.  (12.6.) 🌟🌟

Tóth Erzsébet  Aamut hiukset hajallaan: valikoima runoja. Unkarilaisia nykyrunoja kirjoittava, 1951 syntynyt taloustieteilijä. 

"Sillä kevät on juuri sellainen

et voi muuta muistaa, et sanoa

vaikka hyvä olisi valikoida 

niin kuin nainen kokeilee hattuja yhtä toisensa jälkeen." (18.6.)

Valkama Heikki Kätkö. Kirja eteni niin sujuvasti, että oli ihan liian pian lopussa. Kokki Riku Mäki - sarja Japanista. 

"Miksi syödä vain omenoita kun on kokonainen hedelmäkori tarjolla." (24.6.) 🌟🌟

Walker Martin Poliisimestari Bruno. Saint-Denisin pikkukaupungissa Ranskassa 2000-luvun alkuvuosina on poliisina Benoît "Bruno" Courrèges. Mies on orpo, entinen sotilas, sympaattinen melkeinpä omavaraistaloudessa asuva mies, joka on kaupungin tavoitelluin poikamies. Harrastuksia miehellä on niin paljon, että vaikea siihen olisi perhettä mahduttaa, tennistä, rugbya, ja tenniksen opettamista lapsille, metsästystä, gourmet kokkailua... Koira sentään löytyy ja liuta hyviä ystäviä. Niistä kaikkia tarvitaan, kun ratkotaan maahanmuuttajan kuolemaa. Maahanmuuttajan sukulainen on kaupungin matematiikan opettaja, jonka kaikki tuntevat. Yllättävän mielenkiintoinen kirja. Pakko lukea toinen heti perään. 

"Onnellisuuden huipentuma on elää kuin Jumala Ranskassa." Saksalainen turisti ranskalaisesta ruuasta. (17.6.) 🌟🌟

Walker Martin Poliisimestari Bruno ja viinitarha. Brunon tarina Ranskassa jatkuu. Tästä dekkarista opin paljon viininteosta. (24.6.) 🌟🌟🌟

Weis Margaret Hengen miekka. Dragonlance tarina. Luin 2000 tienoilla Weisin kirjat Kaksosten seikkailuista. Nyt löytyi kirja siitä, miten pojat kasvoivat aikuisiksi ja oppivat ammattinsa. Kokeilin alkua seuraavasta sarjasta Syyshämärän lohikäärmeet, mutta se ei nyt lähtenyt lentoon uudestaan. Eka kerralla aikanaan olin lähes hurmioitunut. (26.6.) 🌟🌟🌟 

Zi Hai Näkyä valtamerelle. Zi Hai (suomeksi "Meren Poika") eli 1964-1986. Hän ihannoin maaseutua ja vieroksui kaupunkeja, vaikka asuikin Pekingissä Kiinassa. Paikoitellen runot tuntuivat kuin suomalaiselle kirjoitetuilta: 

"Kun ihmiset kokoontuvat joen partaalle , ja ylistävät lauluillaan elämää, minä palaan varmuudella yksin autiolle, tyhjälle vuorelle". (19.6.)

Å Emma eli Laila Tuure on kirjoittanut dekkareita. Samuelin kirja alkaa 88-vuotisjuhlista. Tartuin kirjaan kun sen nimessä oli 'kirja'. Kirjailijan googletin, kun Satakunnan Kansa mainittiin heti alussa. Pori. (22.6.) 🌟

Å Emma Musta, mustempi, punainen. Samuelin kirja oli sen verran hyvä, että luin heti perään toisenkin Ån dekkarin. Tässä lääkäri havahtuu koomassa, mutta ei herää, ja miettii, mitä on sattunut. Yllättäen toinen muistinsamenettämiskirja tässä kuussa. Pori. (23.6.)

Porin kaupunginkirjaston lukuhaaste 2019

"Vaatii paljon, antaa enemmän." (Pori)
Tadaa, tässä se sitten on vuoden viimeinen raportoitu lukuhaasteeni.

Porin kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen osallistuin nyt kolmatta kertaa. Ei ollut tarkoitustakaan kokeilla tänä vuonna(kaan) tuplia, mutta samalla twistillä mentiin kuin aiempinakin vuosina. Pyrin siihen, että samasta maasta ei kovin montaa kirjaa olisi. Tänä vuonna suomalaisia oli yllättävänkin monta, mutta osin pakosta (maahanmuuttajille suunnattu kirja ja Minna Canth kirja), loput oli sitten vaan sattumaa. Tänä vuonna EN yllättäen lukenut yhtään ulkomaalaista tietokirjaa. Yrityksessä oli Ville Haapasalon Georgia aiheinen keittokirja, mutta jäin heti kokeilemaan yhtä reseptiä ja lukeminen on siis sangen alkutekijöissä.

Tämän vuoden vaikein oli löytää jostain tosi oudosta maasta kirjaa, jonka nimessä oli päivä, kuukausi, tai vuodenaika. Jotenkin sen ymmärtää, Talvimyrskyn kourissa Joulusaarilla ei ehkä ole niitä kirjoja, joita ensimmäisenä olettaa näkevänsä kirjakaupan matkailuhyllyllä. Mutta siitäkin selvittiin.

Pisimpään taisin miettiä, mikä oikeastaan on trendin aallonharja. Sovittelin siihen kaikenlaisia kirjoja. Valinnanvaraa toki oli, onhan tänä vuonna tullut luettua tähän mennessä 174 kirjaa. Vielä on vuorokausi aikaa rutistaa yksi, niin on pyöreämpi tulos.

Tässä oli tämän vuoden haaste: 

Ja sitten raportointiosuus:

1. Arttu Tuominen Verivelka, julkaistiin toukokuussa ja luin sen itse asiassa jo ennen julkaisua.

2. Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijaa on sekä haukuttu että kritisoitu kriittisesti ja positiivisesti. Aika moni lyttää tarinan köykäiseksi, mutta itse mietin, että kun tarina perustuu jonkun ihmisen henkilökohtaiseen muisteluun, niin pitääkö siihen sitten ympätä jotain ihme tarinaa kylkeen vain, jotta lukijat saisivat lisää juonenkäänteitä (vrt. myöhemmin kohdassa 20 Minna C.).

3. Abdrés Calledo Eläköön Rumba! Kummallinen kirja, joka olisi saanut jäädä lukemattakin, mutta niin vaan tavasin senkin loppuun. Kirja on kuitenkin palkittu ja hyvinhän se varmasti sellaisesta maailmasta kertookin. Pakko kuitenkin todeta, että tykkäsin vuoden toisesta kolumbialaistani huomattavasti enemmän. Se oli Gabriel García Márquezin Kuulutetun kuoleman kroniikka.

 
4. Cecilia Samartinin Mofongo hurmasi. Olen aiemminkin lukenut Samartinin teoksia ja tykännytkin, mutta Mofongo oli vuoden tähtikaartia.  Tämä oli siis yksi vuoden äänikirjoista.

 
5. Mm. Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa vei päiväntasaajan eteläpuolelle Ruandaan, josta olen aiemmin lueskellut Huomenna minut ja perheeni tapetaan -kirjaa, mutta se on sen verran rankka, että jäi tältäkin vuodelta viimeistelemättä. Jonain vuonna pääsen senkin loppuun. Kakkukauppa sen sijaan oli kepeämmällä otteella kirjoitettu, vaikka kansanmurha ja Afrikan Aids kuolleisuusluvut sieltäkin paistoivat läpi. Jotenkin on ihana huomata aina välissä, että kaikesta hirveydestä huolimatta rouvat haluavat punata huulensa ja maistella hyvää kakkua.

6. Rafael Cadenas Ilman aikomustakaan osua oli yksi niistä kirjoista, jotka luin loppuun Nörttityttöjen lukumaratonpäinänä keväällä. Palannen siihen myöhemmin.

7. Maahanmuuttajille voisi suositella ensihätään selkokirjoja, joita olenkin lukenut aiempina vuosina muutamia joka vuosi, kun olen harjoitellut itsekin selkokieltä (ei uskoisi, ei). Nyt valitsin kirjan, joka johdattaa suomea paremmin omaavia suomalaiseen sielunmaisemaan. Kalevauva.fi on kirjoittanut Kalevauvala nimisen runoteoksen Suomi24 keskustelupalstojen tekstien avulla. Samalla idealla on kirjoitettu Rob Searsin kirjat mm. Donald Trumpin kauneimmat runot ja Vladimir Putinin menestyvän johtajan opetukset. Molemmat tuli luettua tänä vuonna.

8. Blog by the Book oli ainoita tietokirjoja, joita kahlasin sanasta sanaan läpi kun opiskelin Marttojen erikoisavainta. Muut tuli sitten kahlattua kursorisemmin, joten niitä en ole listannut edes luetuksi. Itse asiassa olisin halunnut lukea uusimman blogi-kirjan, mutta se oli tuolloin lainassa joten etsin virikkeeni tuosta kirjasta. Ei ne tiedot mihinkään ole karisseet muutamassa vuodessa. Kuvia ihmiset edelleen haluaisivat blogeissa nähdä. Ja oppia tuntemaan ihmisen blogin takana.

 
9. Pablo Nerudaa on pitänyt lukea, mutta ei vaan ole tullut aloitettua. Keväällä halusin kuitata Chilen luetuksi, joten valitsin lukumaratonpäivälleni Pablo Nerudan Kysymysten kirjan. Myönnän, että ei Neruda täysin outo runoilija ole. Nuorempana 1980-luvun runokautenani törmäsin Nerudaan useasti, sillä hänen runojaan löytyi monista kokoelmistakin, mutta yhtään hänen kirjaansa en ole lukenut kannesta kanteen aiemmin. Kysymysten kirjaa minulle on suositeltukin aiemmin, mutta nyt tuli siis sekin luettua. Hyviä kysymyksiä!

10.  Juha Ruusuvuoren Tarzanin hauta kirjan päähenkilöiden kanssa minulla on paljon yhteistä. Olen työtön (vaikka en perunanviljelijä) ja tykkään tutkia vaikka mitä perin pohjin innostuen kuten kirjan miespäähenkilö. Myös hänen vaimonsa kanssa on yhteisiä harrasteita. Päähenkilön vaimon toi saarivaltioon marttatoiminta, jota olen itsekin harrastanut pitkään. Myös suklaan maistelu kuuluu omiinikin harrasteihini, joskaan makuaistini ei ole sen suhteen yhtä terävä, kuin kirjan suklaan maistajalla.

11. Sota on aina suuronnettomuus, joten Nujeen Mustafan Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan kuittaa hyvinkin tämän kohdan. Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä taisi vähän itkettääkin. Ei tosin niin paljon, että olisi tarvinnut turvautua lohtukirjaan, kuten Rotukarjan jälkeen kirjaan numero 12:

 
12. C. J. Forssen Ehrlin Kani joka tahtoi nukahtaa lohdutti Rotukarjasta (18) järkyttynyttä mieltäni niin, että sain nukahdettua. Harvoin näin käy. Ehkä tämä oli jopa ensimmäinen kerta.

13. Hedge Tintti Tiibetissä edustakoon sarjakuvaa. Niitä tuli luettua muitakin, kuten seuraavakin kirja:

14. Maguerite Abouct Aya : Elämää YOP cityssä, joka vei minut Norsunluurannikolle, jonka elämä oli ennen tätä tuttua lähinnä vain Afrikantähti pelistä.

15. Seiväshyppääjä Eeles Landströmin Elämäni otekorkeuksia -elämäkerta oli yksi niistä omakustanteista, joita luin tänä vuonna. Eeles asui jossain vaiheessa elämäänsä myös Porissa, mutta urheilu vei maailmalle ja kansanedustajuus sitten pois Poristakin.
16. Alain Manckoun Pikku pippuri kirjan kannesta löytyy kasvi. Tulisen pikkumiehen elämä taisi olla yhtä vaikea kuin hänen oikea nimensä on muistaa.

17. Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä kirja kertoo, yllätys yllätys, kiitospäivästä. Tämä haastekohta tuntui vaikealta, sillä olisin halunnut jostain syystä tähän jonkun kirjan jossa olisi pääosissa ollut hanuka tai ramadan tai jotain muuta vähemmän tutuksi käynyttä perinnejuhlaa. Parempi vaihtoehto koko maailman haastetta ajatellen tähän olisi kirja, jonka laitoin kohtaan 31. Kiitospäivän lisäksi tuli luettua tänä vuonna myös Juhannuksesta ja joulusta - joulusta jopa useammassakin kirjassa. Ekstoottisin juhla johon törmäsin, löytyi Satu Rämön kirjasta Islantilainen voittaa aina, jossa juhlittiin muutaman kappaleen verran sitä, että Rämön puoliso toi maahan uutta geeniperimää naimalla ulkomaalaisen.

18. Agustina Bazterrican Rotukarja on voittanut karjankasvattajien rodunjalostuspalkinnon... no, ei vainenkaan vaan Clarínin romaanikilpailun, joka on espanjankielisen Latinalaisen-Amerikan arvostetuimpia kirjapalkintoja. Kirja oli yhtä aikaa upea ja järkyttävä. Itseäni kauhistutti eniten, niin että uni ei meinannut tulla lukemisen jälkeen, se kuinka helposti Bazterrican hienovarainen kerrontatapa sai unohtamaan, että rotukarja oli todellakin ihmislihaa, sitä samaa, mitä itsessänikin löytyy sangen monia kiloja. Argentiina on tunnettu pihvilihasta, mutta että tämmöistäkin se voisi olla...

19. Matkakirjaksi valitsin tänä vuonna Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kirjan, joka kertoo taiteilijan elämästä Kenian matkan aikana. Nykyään matkat kestävät yleensä maksimissaan 2 viikkoa. Gallen-Kallelan perhekunnan Kenian reissu ajoittui kolmelle kalenterivuodelle.

 
20. Minna Rytisalon Minna C. liittyi tavalla tai toisella Minna Canthiin. Pitkään olin sitä mieltä, että riittää, kun luin alkuvuodesta Canthin näytelmän Köyhää kansaa (muut näytelmät taisin lukea viime vuonna, kun en löytänyt mitään muuta, mitä en olisi muistanut), mutta erehdyin sitten kuuntelemaan myös Rouva C:n kun "kaikki" muutkin olivat sen jo lukeneet. Olihan tarina mukavan soljuva. Mutta herra isä sentähären kun otti ihan sydämestä, kuinka kirjailija oli ottanut vapaudekseen tehdä Cygnaeuksen Uunosta jonkinlaisen pedofiilin. Jotenkaan minusta ei ole reilua keksiä muinoin eläneille ihmisille elämä vain parista lauseesta. Käsitin, että ajatus oli kummunnut sellaisesta päiväkirja tai kirje merkinnästä, että Uuno C. katseli mielellään tyttöjen voimistelutuntia....
Kirjan kuuntelu siis vahvisti ajatustani siitä, että en välttämättä halua lukea tarinoita joilla luodaan muinaisille henkilöille negatiivisempaa julkisuuskuva fiktion varjolla. Samaa olen pohtinut aiemminkin esimerkiksi Veikko Huovisen Veitikan ja Kati Tervon Iltalaulajan suhteen. Jälkimmäinen ei tosin korostanut negatiivisia piirteitä, mutta en silti juurikaan tykännyt. Mielestäni jos tämän kaltaista fiktiota kirjoitetaan, pitäisi todelliset asiat erottaa fiktiosta niin, että ne lukiessa (ja mieluiten myös kuunnellessa) voisi erottaa yhtä selkeästi kuin Rob Searsin teoksissa (kohta 7). Tai sitten kirjoittaa puhtaampaa fiktiota kuten Jari Tervon Koljatti. Mutta tämä siis oma mielipiteeni ja faktojen puolustuspuheeni. Samoja aatoksia on toki ollut muillakin. Muistelen tässä nyt esim. Mannerheimistä tehtyä piirrossarjaa muutama vuosi sitten tai kulttuurihistorian opiskeluaikanani kuulemiani pohdintoja siitä, oliko Lucina Hagman ja samalla monet muut 1800-1900 -lukujen vaihteessa eläneet naimattomat naiset lesboja vai asuivatko naisystävät muuten vaan samaa taloutta ja kävelivät kadulla käsikynkkää tuohon aikaan. Tutkimukset eivät tukeneet tuolloin lesbosuhdetta, mutta eivät kumonneetkaan, joten kauhunsekaisin ajatuksin odottelen, koska joku alkaa kirjoittaa kuviteltua totuutta sen ajan vaikuttajanaisista.

21. Gaêl Fayen Pienen pieni maa -kirjan nimi houkutti lukemaan. Maa osoittautui Burundiksi, jota ennen tätä en osannut sijoittaa Afrikan kartalla oikealle paikalle. Nyt onnistuu. Myönnän toki, että vihreällä kannellakin saattoi olla osuutta houkuttelussa.

 
22. Augusto Monterroson Musta lammas ja muita eläinsatuja oli pirtsakka kirja Guatemalasta. Muita iloisia kirjoja oli tänä vuonna erityisesti Markku Ropposen Koirapuistoromaani ja Hautaustoimisto Wähähappinen.

23. Tulkitsin tässä upean kansikuvan vuoksi 2-osaisen kirjaparin kirjasarjaksi. Elän toivossa, että Gaile Parkinin Kigalin kakkukauppa muuttaa kirja saa jatkoa, kun perhe muuttaa Swazimaasta pois. Vielä sellaista kirjaa ei taida olla edes englanniksi. Noh. Muitakin sarjoja tuli luettua, mm. Max Seeckin koko tuotanto ja tietysti vuoden Reijo Mäki jne.   

 
24. Olen tutustunut Max Manneriin seuraamalla sometiliä. Niinpä oli helppo tarttua kirjaan Loiset, joka olikin ensimmäinen luxemburgilaiseni. Samalla vauhdilla meni toinenkin kun luin myös Matadorin. Mannerta (ja Arttu Tuomista) enemmän olen seurannut Enni Mustosta, kun hän kirjoitti Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaansa ja päivitti lähes viikoittain kirjan vaiheista. Sarjasta tuli tänä vuonna luettua pari ensimmäistä osaa, mutta niissä liikutaan vain Suomessa, joten en kirjannut sitä tähän haasteeseen.

25. Andre Aciman Kutsu minua nimelläsi -kirjan otaksun olevan trendin aallon harjalla, tai sitä se oli ainakin Pride kulkueiden aikaan, jolloin kirjan luin.

26. Markku Toimelan ja Kai Aallon kirjoittama Salakahvila Pohjois-Koreassa oli suomalaisen kirjailijan kirjoittama elämäkerrallinen kirja joka kuljetti lukijaa kehitysyhteistyömatkoilla Aasiassa. Pohjois-Korean ohella oltiin paljon Bangladeshissa. Molemmissa maissa Toimela auttoi korjaamaan luonnonkatastrofien vahinkoja. Koreassa vaivasi kuivuus, Bangladeshissa suuret tulvat.

 
27. Amélie Nothobbin Anti-Kristan löysin kirjaston eteisen kierrätyshyllystä. Se oli nuortenkirja, jota tuskin olisin lainannut, mutta belgialaisena ensilöytönä se tarttui mukaan ja tuli luetuksikin. Jostain syystä lukiessa tuli mieleen toinen opiskelijatarina, ja sen yksi päähenkilöistä P.C. ja Kristen Castin Yön talo -kirjasarjassa, vaikka muistaakseni kyseinen henkilö ei lainkaan muistuta Anti-Kristaa.

28. Kuukauden nimi löytyy Maria Langin Pimeä elokuun yö kirjan kannesta. Samaan syssyyn kuuntelin sitten myös J.P.Koskisen kuukausi-sarjan kirjat tammikuusta maaliskuuhun, kun kerran nekin löysin. Elokuun öistä lui elokuussa, ja mikäs sen somempaa! Pimeähän se elokuun yö alkaa olla. Kirjan nimi sai muistelemaan lomasta kaverin kanssa Särkisalossa ja Kustavissa joskus 1998 tienoilla. Miten lämmintä olikaan maata laiturilla ja katsella täysin valosaasteettomassa paikassa tähtiä elokuisessa yössä!

29. Nobel-palkittu V.s. Naipaulin Täysin oppinut hieroja kirjan olen kirjannut näemmä kansalaisvaikuttamisen kohdalle, mutta pakko todeta, että näin likimain vuotta myöhemmin ei ole mitään mielikuvaa miksi juuri tähän. Hieroja toki kirjoitti kirjoja ja antoi neuvoja joilla voi vaikuttaa ihmisten elämään, mutta saattoi hän tai hänen sukulaisensa olla myös kansanedustaja. En muuttanut tähän Greta Thunbergin perheen kirjoittamaa Sydämen asioita kirjaa, jonka luin syksymmällä. Vaikuttaa kuitenkin voi niin monilla tavoin.  

 
30. Jossain lukuryhmässä Nadia Muradin Viimeinen tyttö - olin Isisin vanki -kirjaa suositeltiin minulle, kun kerroin, että en ole vielä lukenut irakilaista kirjaa. Kannatti lukea tämäkin tarina, jonka kirjoittaja olikin tälle vuodelle jo toinen Nobel-palkittu. Murad tosin on voittanut Nobelin rauhan palkinnon.

31. Viimeiseksi kohdaksi, joka on kirja, joka ei sovi mihinkään muuhun haastekohtaan, kirjaan angolalaisen Manuel Ruin Olisinpa aalto kirjan, jossa perhe kasvattaa possua kerrostalossa. Kirjan lopussa vietetään Angolan kansallispäivää, mutta koska itse juhlapäivästä kerrotaan vain muutamalla sivulla, en oikein voinut kirjata sitä juhlapäiväksikään. Kelpo kirja tämäkin, ja melkolailla hauska, vaikka olihan siinäkin ainakin yksi kuolema.

Näin on valmiiksi taputeltu tämäkin haaste (oli itse asiassa jo lokakuussa) ja nyt raportoitukin sopivasti, kun uusi haate julkaistiin ja voi suunnata oitis katseet tulevaan.