tiistai 30. marraskuuta 2021

Book Voyager 8 - Middle East

Elokuun vietin Lähi-idässä. Uusia maita ei tullut kuin Libanon, mutta sinne jumiuduinkin sitten reiluksi viikoksi.

Afganistan Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 

Egypti Agatha Christie Kuolema Niilillä oli entuudestaan tuttu, mutta kesti hyvin uudelleen kuuntelun etenkin, kun valitsemani Egyptin historia ei sittenkään imaissut mukaan tällä kertaa. 

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin olikin yllättäen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. 

Israel Yasmina Khadra Attentaatti kirjan olen omistanut pitkään. Nyt tuli sekin luettua. 

Libanon Markus Falk Profeetan soturit on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. 
Kahlil Gibranin runoista luin tällä kertaa Merta ja hiekkaa. Gibran kiehtoo aina.
Joakim Zanderin Ystävä kirjassa suurlähetystössä olevan ruotsalaismiehen elämä muuttuu vähitellen jännittäväksi, kun hän saa uuden ystävän. 
Emila Nasranah Muistot kirja ei juuri muistoja jättänyt. 
Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat kirjassa kerrotaan rauhanturvaajan työstä Libanonissa. 

Palestiina Ya Hya Hassan Runot ja Runot 2 - tykästyin näihin runoihin ja luin heti molemmat. 
Marjut Helminen Appelsiinilehto oli kolmas palestiinalainen kirja. 

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri oli surullinen, mutta hyvin kiehtova kirja. En tiedä mitä odotin, mutta sain paljon enemmän. 

Turkki Seppo Mustaluodon kolmas kirjan Totuuden kuriirit sijoitin Turkkiin, jossa päähenkilöllä on tehtävä. Tämä kolmaskin osa oli hyvä. 

14 books
8 countries - only one New for me, Lebanon. 






















lauantai 20. marraskuuta 2021

Book Voyager 2021 - 6 Islands

Kesän tullen merimatkat saaristossa virkistää aina. Tänä vuonna täytynee vielä tyytyä virtuaalimatkailuun, mutta kaiketi lähivuosina korona-breikki päättyy ja palataan taas perinteisempään matkailuun. Aika monella saarella sitä ehti käydä yhden vaivaisen kuukauden aikana. Kuukauden saldoksi tuli 12 saarta joista yhdessä kävin kahden kirjan voimin. Uusia maita kertyi vain Itä-Timor sekä Seychellit, jonne minut johdatti mm. kilpikonnia katselemaan Vera Vala. Poikkeuksellinen kuukausi mahdollisti myös ahkeran vierailun kotimaassa ja käytin sitä hyväkseni täysin rinnoin. 

1. Söderskär Christian Rönnbacka Majakka. Majakan valo syttyy jälleen ja mitä löytyykään lähistöltä, no ruumishan sieltä löytyy, ja poliisin vapaapäivät häviävät kuin tuhka tuuleen.

Söderskärd is island with lighthouse in South Finland. Christian Rönnbacka's book Lighthouse (not in English), is Novel with murder in that Söderskär island. 

2.3. Utössä kävin kahden kirjan voimin. Molempien kirjoittaja oli sama, Juha Laaksonen. Luin ensin kuvapäiväkirjan Utö syksy ja kevät lintusaarella ja heti sen jälkeen dekkarin Murha lintusaarella

Utö is island with old lighthouse in South-West Finland. Nowadays it is also famous place where you can see birds especially in spring and autumn. I read 2 books by Juha Laaksonen. First photodiary Utö and then Murder in birdisland. Not translated in English. 

4. Kökar Ulla Lundbergin Jää voitti Finlandia-palkinnon 2012. Minun on pitänyt lukea kirja siitä lähtien. Se on niitä harvoja Finlandia-palkittuja jotka koskaan ovat kiinnostaneet. Syynä kiinnostukseen on tietysti Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Sally Salmisen Katriina. Hyvää kannatti odottaa. 

Kökar is little island country region in the South-West of Finland. There is old churse, made of rock and this book, Ice, tell's about New priest and his family in the Island. Ulla Lundberg is writer and book won the biggest prize in Finlnd 2012. She writers in Swedish and you may read Ice in German, Russia or Dutch, but not yet in English. 

5. Porkkalan edustalla sijaitsee Eva Frantz Suvisaari, missä viettää kesäistä viikkoa työkaverilauma perheineen. Osa perheistä on ensikertalaisia, osa on kotiutunut vuosien varrella niin, että nykyään tuo mukanaan verhotkin saarelle, mikä ei todellakaan tulisi itselleni mieleen. Genrenä cozy crime, joka nimenä tuo jostain syystä mieleen pehmoporno - sanan. Pehmoilua se cozykin on - - > ei verta eikä suolenpätkiä. 

In the little island near Helsinki in Porkkala is summer-cottages of insurance company. Ewa Frantz's book Summer-island tell's about week in the company's villa. Cozy crime. Not translated in English. Frantz writes in Swedish. 

6. Bengtskär Matti Remeksen Sukellus kirjassa sukelletaan Bengtskärin majakkasaaren lähistöllä. Matti Remeksen dekkareihin olen ihastunut erityisesti merellisen tunnelman ja leppoisan salapoliisiparivaljakon vuoksi. 

Matti Remes writes about Hanko, the southest city of Finland. In his book Diving he tells about enviromental crime and driving near Bengtskär Lighthouse island in South Finland. Not translated in English. 

7. Nimetön saari Helsingin edustalla Virpi Hämeen-Anttilan Juhannysyön painajaisessa lähtee juhannusyön vietto väärille raiteille ja murhahan sielläkin tapahtuu. Kirjassa eletään 1920-lukua ja murhaa tulee ratkaisemaan aiemmista kirjoista tuttu Karl Alex Björk. 

Virpi Hämeen-Anttila writes criminal stories in 1920's. In book Midsummer Night's Nightmare murder take place in little island near Helsinki, Finland. Not translated in English. 

8. Seychellit Vera ValaSuden hetki on sarjan kuudes osa. Aiemmin olen lukenut vain kaksi ensimmäistä, mutta uusi valtio ja vieläpä saarivaltio kiehtoi sen verran, että päädyin harppomaan. Hieman harppominen harmittaa, sillä tulihan kirjassa juonipaljastuksia, mutta tehty mikä tehty. Kirjassa Ariana lähtee Bartolomeuksen seuraksi työmatkalle Seychelleille. Upea hotelli, hiekkarantaa, kilpikonnia, mereneläviä.... ja kauhistuttavia tapahtumia. Niistä oli koottu tämä kirja. 

Vera Vala is Finnish writer, who lives in Italy and writer detective stories. Book The Moment of Wolf is part 6 and protagonist Ariana travels with her husband to Seychells, where he have to work little. Ariana's mystical past will be present there... Not translated in English. 

9. Vietnam Phu Quoc -saari  Marja-Leena Tiainen Maiju ja Bao oli kiva lastenkirja ystävyydestä ja kansainvälistä avustustyöstä, johon lapsetkin voivat osallistua. Luin kirjan, koska se sijoittuu Vietnamissa olevalle lomasaarelle, jonne Maiju perheineen on tullut lomalle. Phu Quocia pidetään Vietnamin kauneimpana lomasaarena. Googlattu on, mutta liian kuuma minulle. 

Maiju flies with her family on holiday from Finland to Vietnam and Phu Quoc island. There Maiju make friends with poor boy Bao. After holiday Maiju begins relief work to help Bao and his family after fire of his home. And in the lucky end Maiju's father get a new job. Book is not translated in English.  

10. Itä-Timor Jaco, Per Ole Persson Jaco vie miehen ja sitä myötä lukijan Itä-Timoriin ja siellä Jaco nimiselle saarelle. Kuten oudoilla matkoilla, ei täältäkään selvitä takaisin samana ihmisenä. Itä-Timor on monille kaukainen paikka Aasiassa Australian yläpuolella. Itsekin muistan kuulleeni tämän tästä Itä-Timorista jotain, mutta mitään konkreettista ei kriisin ja YKn siellä olon lisäksi ole jäänyt mieleen. Jonkinlaisia kriisejä on ollut 1975 vuodesta aina 2000-luvulle saakka. Nykyisin maalla taitaa vihdoin olla turvallisempi aika. Kirja oli outo, mutta toisaalta kiehtova. 

Swedish author Per Ole Persson writes about Jaco island in East Timor. Book was good but some kind of strange. Not translated in English. 

11. Marstrand Ann Rosman Majakkamestarin tytär kirja toi mieleeni jostain syystä ensin Camilla Läckbeckin Majakanvartijan, joka jäikin viimeiseksi Läckbeckiksi jonka olen lukenut. Mielikuva oli onneksi vain mielikuva, sillä tykästyin Rosmanin Majakkakirjaan oitis. Ihmettelin marraskuisessa kirjabloggauksessani raskaana olevista Karin/Karen poliiseista kertoessani itsekseni Karen ja Karin nimien samankaltaisuutta. Nyt huomaan, että myös Rosmanin poliisi on nimeltään Karin. Eihän nimi naista pahenna, mutta kai nyt Ruotsin kokoisessa maassa on muitakin naisen nimiä...  Murha on tapahtunut kauan sitten ja paljon pitää selvitellä, ennen kuin rikos on selvitettynä. Aivan varmasti luen jatkossakin Rosmania, kunhan siihen löytyy sopivaa aikaa. Kirjassa kiehtoi kuitenkin eniten meri, jota ei ehkä seuraavissa osissa ole. 

Ann Rosman's The Lighthouse Keeper's Daughter is part one of this criminal serial. I liked a lot this book with sea, lighthouse, island and police woman who moves to live in a boat. Book tells about Marstrand island Swerige.

12. Sandham/Lökholm Viveca Stenin murhasaaren Sandhamin tuntumassa Lökholmilla tapahtuu jälleen murha kirjassa Totuuden nimessä. Murhaan liittyy lasten purhehdusleiri, joka ei kaikkien osalta mene niin kuin oli suunniteltu. Kaikilla ei ole kivaa. Thomas saa selvitettäväkseen tapahtunuta ja sattumalta jälleen kerran Noora jahkaantuu avuksi tutkintaan. Totuuden nimessä on pakko sanoa, että mukavampiakin Stenin kirjoja olen lukenut. Lasten leirielämä ei ole koskaan kiehtonut, koska lapset osaavat olla julmia toisilleen niin livenä kuin kirjoissakin. 

Viveca Sten In the Name of Truth is Sandham Murders part 8 from Sweden. I like this serial, but this part was not so pleasant. I do not like children's summer camp, so I do not like books that tells about it either. But I do like Sten's books. 

13. Tuntematon saari Enid Blyton Seikkailujen meri. Seikkailijat ovat tällä kertaa päässeet viettämään Billin kanssa lomaa kaukaiseen saaristoon. Billillä on töitä ja seikkailijat törmäävät jälleen kerran vaaralliseen salaisuuteen. 

Enid Blyton The Sea of Adventure from 1948 is again new arventure of four friends and parrot Kiki.

14. Sansibar Tansania, M.M.Kaye Kuolema Sansibarissa. Mielenkiintoinen ja tarkan tuntuinen kuvaus saarella vietetyistä hetkistä ja siellä tapahtuneesta murhasta. 

Zanzibar, M.M.Kaye Death in Zanzibar. It is said, that Kaye wrote very exactly notes in her diary about all places she visited and when she had time, she wrote a books. So also in this book I can feel that she has seen all those places. I almost saw that she had looked grom Google Maps all streets and places like I do. I liked this book a lot and will read all other her Death in... books too. 

15. ja 16. Nousuvesisaaresta Englannin rannikolla kertoo kaksi Jenny Colganin kirjaa: Majakanvaloa ja leivän tuoksua sekä Auringonsäteitä ja vuorovetten vaiheita. Kolmas kirja ilmestyy äänikirjana ennen joulua ja aion kuunnella sen silloin. Kun lukee nelisen sataa kirjaa vuodessa, ehtii kokeilla genrejä, joihin ei tarttuisi, jos lukisi vain 100 kirjaa. Tämä sarja kuuluu ehdottomasti niihin. Sarja oli kuitenkin ihan kiva ja sopi hyvin kesäkuun kuumiin päiviin juhannuksen tienoilla. Vuorovetten vaiheita kirjassa oli jännitystäkin enemmän. Majakka oli näissäkin kirjoissa keskeisessä roolissa. 

I read also two books by Jenny Colgan: The Little Beach Street Bakery and Summer at Beach Street Bakery. Before christmas I will read the last one of this serial. I do not like this kind of "love stories" but this was good. 

16 books from islands, 

14 islands, 

2 new countries East-Timor and Seychells. And ofcourse a lot of other books made my June.








torstai 18. marraskuuta 2021

Raskaana ja vaarallisissa töissä

Yhdessä kirjallisuusryhmässä ihmeteltiin hiljattain raskaana olevia poliiseja murhatutkimuksen vaarallisissa tilanteissa. Raskaus ja työnteko sinänsä ei ole ihmeellistä. Kaikissa töissähän se on mahdollista, mutta nyt olikin tarjolla kovempaa settiä. Raskaana on noin 50-vuotiaita naisia, joka sinänsä on jo pienoinen ihme.

Tartuin ensimmäisenä Maria Adolfssonin Juokse ja kuole -teokseen. Kirja on Doggerland-sarjan neljäs osa. Poliisi Karen Eiken Hornby (selkeyden vuoksi korostan tässä nimet värillisiksi) on viimeisillään raskaana ja jäämässä vapaille noin kuukautta ennen synnytystä. Sitten ammutaan väkijoukkoon jossa Karen on mukana ystävineen ja Karen siirtää lomaansa. 

Poliisi raskaana

Paljon tapahtuu ennen loppua. Raskaus mainitaan usein erityisesti tihentyneen vessassa käynnin merkeissä. 

Luonnollisesti tässäkin kirjassa, kuten muutenkin usein kirjallisuudessa, on ah niin sopivaa poliisin liikkumista yksin siellä ja täällä. Se tuntuu aina järjettömältä, mutta viimeisillään raskaana olevan äidiksi vanhan naisen tuskin voi olettaa vaarantavan ainokaiseksi jäävän iltatähtensä turvallisuutta näin järjettömällä tavalla. 

No, tätähän me lukijat kuitenkin haluamme: vaaraan joutuvia poliiseja ja kunnon seikkailua. Sitä tarjoaa tämäkin kirja. 

Toinen kirja oli Mari Jungstedtin Viimeisen lampun loisteessa, joka on Gotlanti-sarjan 16 osa. Ihmettelin kirjan nimeä ennen lukemista, ja ihmettelen yhä lukemisen jälkeenkin. Yhtäkkiä en muista mitään, mikä olisi viitannut lamppuihin. Siitä huolimatta tämäkin kirja oli ihan lukemisen arvoinen. 

Jungstedtin dekkareissa raskaana on Karin Jakobsson, poliisi hänkin. Toisin kuin Karenin, Karinin raskaus on tuoreempi tapaus. Se ei vielä näy päälle. Sikiö ei vielä paina niin, että tulisi jatkuvasti pissahätä, mutta Karin voi pahoin ja se huolestuttaa työkavereitakin. 

Karenin myöhäisiän raskaus arveluttaa työkavereita, Karin miettii samaa ongelmaa itse kumppaninsa kanssa. Miten sujuu raskaus, onko lapsi terve, entäs se, kun äiti on seitsemänkymppinen, kun tenava pääsee ylioppilaaksi.... Karenia nämä mietteet ei näy niinkään vaivaavan, mutta Karenin mies onkin häntä kymmenisen vuotta nuorempi, kun Karinin mies on vastaavan määrän vanhempi. 

Tätäkin asiaa pohtisin, jos sattuisi omalle kohdalle (tuskin sattuu, sillä olen nyt 56-vuotias), sillä tuttavapiirissä on ollut yksi isoisäikäinen isä, jonka lapset eivät sopeutuneet isänsä vanhuuteen vaan häpesivät sitä koko kouluajan. Onhan se selvää, että 30-vuotias isä jaksaa ja ymmärtää ihan eri asioita, mitä 60-vuotias ja lapsista nyt vaan monet asiat ovat noloja, jos asia poikkeaa totutusta. 

Viime vuosina on lehdistössä ollut paljon uutisia ja juttuja iäkkäämmistä synnyttäjistä. Ennätyksiäkin on tehty, kun eläkeikäinen äiti sai taannoin lapsen. 

Perinteisemmin viimeaikoina on pidetty 40-vuotiasta naista riskisynnyttäjänä. Raskaaksi tulokaan ei ole enää niin helppoa, kun ikä kasvaa, mutta keinohedelmöitys on tuonut hieman helpotusta biologisen kellon tikitykseen. Naisilla lasten saantiin ei ole hirveän montaa vuotta, kun huomioidaan että koulutustakin pitäisi hankkia. Jotkut tekevät uraakin. Muistan lukeneeni, että amerikkalaiset uraohjusnaiset ovat pakastaneet munasolujaan tulevaa käyttöä varten jo parikymppisenä, jotta olisi mistä ottaa, kun omat munasolut eivät enää toimi kuten nuorena. 

Ensisynnyttäjät ovat yleensä olleet nuorempia, sillä perinteinen synnytys on elimistölle rankka tapahtuma. Nykyään keisarinleikkaus on yleistynyt, joten Hedwik Rohden Syntyminen-kirjan kaltaista 33-vuotiasta "vanhaa" ensisynnyttäjää ei enää pidetä ihmeenä. Rohteen kirja on kirjoitettu 1965 ja siitä on ajat muuttuneet, vaikka ihmisen biologia ei muutukaan. Syntyminen kirjassa kuvataan lähes minuutti minuutilta kuinka ensisynnyttämiseen "liian vanha" kroppa toimii. Lisäväriä tuo toinen maailmansota, jonka pommitukset tärisyttävät sairaalaakin synnytyksen aikana. 

Karen ja Karin eivät ole ensisynnyttäjiä, mutta 50-vuoden ikä on keholle biologiaa ajatellen paljon. Kuinka monta ruotsalaisnaista tulee nykyään raskaaksi noin 50-vuoden iässä vuosittain. Onko heitä edes kaksi ja jos onkin, niin tuksin ovat molemmat poliiseja. 

Synnyttämisen lukemisesta on itselläni jo muutama vuosikymmen, mutta se muistui mieleeni kun pohdiskelin näitä kahta kirjaa. Miten onkin mahdollista, että kaksi kirjailijaa samassa maassa sattuvat kirjoittamaan likimain saman nimisisten naispoliisien riskiraskaudesta samaan aikaan? 

No, kaikkea tapahtuu, ja vanha sananparsikin sanoo, ettei kahta ilman kolmatta, eli lisää lienee tulossa. 

Yhtäkkiä ajatellen suomalaiset naispoliisit ovat olleet melko vähän raskaana. Itselleni tuli mieleen vain Leena Lehtolaisen Maria Kallio, joka odotti lasta ainakin kirjassa Kuoleman spiraalissa. Maria Kallio oli kuitenkin tuolloin nuori ja hyvässä synnytysiässä. Hieman mietiskelin myös, oliko Seppo Jokisen ensimmäisissä kirjoissa Ulla Lundell pieniin päin, mutta kirjan lukemisesta on vuosikymmeniä enkä alkanut lukemaan nyt uudestaan. Sen muistan, että viitisen vuotta sitten Ullan tytär oli kadoksissa ja oli tuolloin parikymppinen tai sen alle.  

Joka tapauksessa jännä yhteensattuma tämä reippaasti keski-ikäisten naisten raskausaaalto. Liekö koronavuoden syytä. 

torstai 11. marraskuuta 2021

Se tunnetuin suomalainen murhatapaus

Ensimmäinen surmatyö, josta kuulin, tapahtui omalla kotikylälläni 1970-luvulla. Siitä ei romaaneja kirjoitettu eikä lauluja laulettu. Itseänikään asia ei juuri koskettanut, koska sekä uhri että surmaaja olivat pienelle koululaiselle tuntemattomia. Yläasteella kuulin Kyllikki Saaresta. Ammoin kuolleesta neidosta, josta puhe ei ollut laantunut. Eikä laannu. Tänäkin vuonna ilmestyi tapauksesta uusi kirja

Suohaudalla kävin 2016

Lapsuuden naapurikunnassa sattunut tapaus Kyllikki Saari oli siis tuttu, kun tartuin kesällä uuteen Teemu Keskisarjan kirjaan. Lehdistö ei ole jättänyt mysteeriä rauhaan. Viime vuonnakin kuuntelin aiheesta podcastin ja lueskelin pari laajahkoa lehtijuttua. 

Ennen Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten tarina -kirjan julkaisua seurasin netissä jo unohtuneesta lähteestä Keskisarjan live-esitystä kirjasta. Se ei oikein vakuuttanut. Sen sijaan syksymmällä, Kouvolan Dekkaripäivien verkkolähetyksissä Keskisarja pani parastaan. Melkeinpä halusin lukea kirjan sen jälkeen uudestaan. 

En kuitenkaan lukenut. Yksi kerta riitti hyvin. Kovin paljon uutta en kirjasta löytänyt, sillä aihe oli todellakin entuudestaan tuttu. Yläasteella kaverit puhuivat tapauksesta, ja ainakin kahden vanhemmat olivat pyöräilleet Kyllikki-neidon hautajaisiin. Pienoinen pettymys oli, että täysin selkeää murhaajaa ei tämäkään teos julkaissut, vaikka Keskisarjan kirjoittaessa teostaan, oli arkistolähteitä käytössä enemmän kuin aiempien murhajulkaisujen aikaan, mielestäni se ei kuitenkaan vaikuttanut kirjan lopputulokseen. (Osa esitutkinta-aineistosta vapautui tutkijoille 2018.) 

Isojoen kirkko ja suohauta

Heti Keskisarjan kirjan jälkeen luin Juha Saaren Kuuluisan kuoleman varjo - Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? -kirjan. Myös tämä viime vuonna julkaistu kirja on kirjoitettu käyttäen laajempaa arkistoaineistoa. 

Saaren kirjan ote olikin virkistävästi erilainen. Monet kriitikot ovat pitäneet kirjaa kuivahkona, mutta itse tykkään, että asiatekstissä lähdeviitteet ovat kunnossa. Muiden moittima pieni pränttikään ei häirinnyt kun käytti E-kirjaa ja kuunteli tekstin. 

En tiedä olisiko ollut antoisampaa lukea kirjat toisessa järjestyksessä. Ainakin näin jälkikäteen ajatellen (blogitekstin viimeistely venyi 5 kuukauden päähän lukemisesta) olisi ollut mieleenpainuvampaa lukea kirjat eri aikaan. 

Molemmissa kirjoissa oli itselleni uutta tietoa. Yllättävää oli Kyllikin Kokemäen kausi poikaystävineen, mistä en muista lukeneeni aiemmin, samoin epäily siitä, että Kyllikki saattoi jopa olla hengissä kun hänet haudattiin, sillä kuolinsyy ei ole täysin selvä. 

Keskisarjan kirjaa on moitittu joissain kirjoituksissa siitä, että tapahtumaan ehkä liittyviä ihmisiä käsiteltiin siinä laajastikin. Jännä juttu sinänsä, että Saaren kirjan kohdalla en muista sellaista keskustelua, vaikka käytössä oleva aineisto oli sama ja epäilys lankeaa siinäkin melkolailla samoihin henkilöihin. Ehkä Keskisarjaa on helpompi kritisoida, kun hän on ollut enemmän julkisuudessa. 

Oli miten oli: kelpo kirjoja molemmat omalla tavallaan. Mainittakoon sekin, että tämä oli ensimmäinen Keskisarja, josta tykkäsin. Kerpeikkarin tarina kyllä oli hyvä, mutta en koskaan ole jaksanut lukea sitä kirjasta vaan geokätkökuvauksista. Muutkin aloittamani Keskisarja ovat jääneet kesken. 













maanantai 1. marraskuuta 2021

Book voyager - 10 South America

Lokakuu oli Etelä-Amerikka-kuu. Etelä-Amerikka on lukemisen kannalta tuottanut enemmän pettymyksiä kuin haltioitumisia, joten mitään suurta intohimoa en tunne etukäteen. 

Muutamia elämyksiä löysin tällä kertaa. 

  1. Kolumbia. Anni Valtonen Elämäni Kolumbia kirjassa Valtonen muistelee Kolumbia jossa on asunut aiemmin. 
  2. Kolumbia Gabriel García Marquez Pelon hetki sijoittuu ajallisesti aikaan ennen tunnetumpaa Sadan vuoden yksinäisyyttä samaan kylään Kolumbiassa. 
  3. Peru Michael Bond Karhuherra Paddington. Karhuherra tuli Englantiin salamatkustajana Perusta, ja lienee siten tutuin perulainen Suomalaisille. 
  4. Venezuela Mikko Pyhälä, Kun yö saapuu Venezuelaan. Kiva iskelmä johti ajatuksiani ihan muuhun suuntaan, mistä kirja kertoi. Kaikenlaista sitä on tapahtunut Venezuelassa, enkä ole yhtään huomannut. Niin paljon oli tietoa, että päähän tuskin jäi kymmenettä osaa. 
  5. Brasilia Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs. Kirja oli mielenkiintoinen kahden ihmisen näkökulmasta kerrottu tarina siitä, mitä tapahtui, kun Suomen Brasilian suurlähetystö joutuu ottamaan vastaan suomalaisen psykiatrin joka tulee tukemaan työyhteisöä vaikeana aikana. Ääneen pääsee psykiatri ja lähetystön työntekijän mies, joka on Brasiliassa vaimonsa seurana, mutta perinteisten diplomaattinen rouvien tapaan avustaa siellä, missä pyydetään. Kirja oli genressään loistava ja itselleni ensimmäinen kahden ihmisen lukema äänikirja. 
  6. Argentiina Mariana Enrique Mitä liekit meiltä veivät. Olipa mielenkiintoinen kirja. Alussa tuntui, kuin kirja olisi erillisiä, mutta tosi mielenkiintoisia tarinoita. Sitten tuntui, että jos en olisi jo lukenut likimain puolia, niin olisin luovuttanut, sillä hirveästi ei innosta esim. kun kertoja murtautuu naapuriin ja löytää märäntynyttä naudanlihaa, mutta etsimänsä hän löytää vasta kotoaan ja sangen puistattavassa puuhassa. Inhottavan keskiosan jälkeen päästiin vihdoin tarinaan, johon kirjan nimi viittaa. Lopputulema oli vaihtelevasti keskinkertainen lukukokemus, joka vahvisti outojen eteläamerikkalaisten kirjojen perinpohjaista outoutta, vaikka toden puhuakseni muutaman normaalimmankin olen lukenut. 
  7. Ecuador, Elisabeth Elliot Operaatio Auca : uskalias ristiretki tuonen tuville - villien auca-intiaanien keskuuteen. Vaikea käsittää sinisilmäisyyttä, millä ristiretkeä tehtiin. Lentokoneen käyttö tosin oli nerokasta, mutta aika soitellen pojat lähti työhön. Silmiä avaava tarina, monella tapaa. 
  8. Bolivia, Ernesto Che Guevara Moottoripyöräpäiväkirja. Kirjasin Boliviaan, josta Che on kotoisin. Sielläkin oltiin, mutta pääosin muualla.  Aika köyhiä poikia oli nämä välivuotta pitävät veikkoset reissullaan. Selvisivät kuitenkin. Moottoripyörä vaihtui jossain välissä autoiluun ja lopuksi lentokoneeseen. Jotenkin tykkäsin enemmän Lady Warrenin Moottoripäiväkirjasta. Mutta paljon tuli opittua tästäkin reissusta. Niin matkalaisille kuin minullakin. 
  9. Surinam, Clark Accord Paramaribon kuningatar - Max Linderin kronikka. Sitä on hienovaraisia geishoja ja Max, joka ei omin sanoin sanoen ole "mikä tahansa motioletukka". Max on kallis, mutta hän ei kerää rahaa vaan on jakanut omastaan jo lapsuudesta saakka. Yllättävän hyvä elämäkerta. 
  10. Chile Pablo Neruda Kapteenin laulut. Runot Neruda kirjoitti Caprin vuosinaan rakastajattarelleen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa. 
  11. Chile Rauha S. Virtanen Seljalta maailman ääreen. Sarjan viides osa, jossa osa tytöistä jää Chilen vallankumouksen jalkoihin 1973 kun Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta kaappasi vallan. Pinochetistä tulee aina mieleen Pave Maija sen laulu jossa lauletaan "Augusto Pinochet rintamerkin ostaa missä ihminen hallitsee, ok". Itselläni on jonkinlainen aavistus tuosta ajasta, vaikka olin vasta aloittanut toka-luokalla. Mitään faktaa en muista, mutta kaiketi asiat jäi mieleen televisiouutisista ja lehdistä. Myöhemmin muistan, kuinka kuulin Chilestä tulleista pakolaisista, mutta siihen taisi mennä vuosia. Yllättävän surullinen oli tämä kirja lastenkirjaksi. Ehkä tämä on kirjoitettu "entisten nuorten lastenkirjaksi". 
  12. Uruguay Eduard Galeano Tulen muistot : vanha uusi aika, sarjan 1.osa. Kirja alkaa eteläamerikkalaisesta maailman synnystä, jonka mukaan ihminen syntyi luomisen 13.päivänä, muutama päivä myöhemmin saatiin aurinko joka tuli kuppaisesta Jumalan käppänästä (ei ole kirjoitusvirhe, vaikka niitä harrastankin). Siitä se lähti. Tarinat etenivät siitä 1600-luvulle saakka. Tarinat on koottu eri puolilta eteläistä Amerikkaa. Välillä joku miete tuntuu niin kiehtovalta, että yritän muistaa sen ja merkitä muistiin, mutta seuraavassa hetkessä se unohtuu kuitenkin. Kuppaisen jumalankäppänän sentään muistin. Kiva näitä oli lukea, mutta epäilen, että kaksi seuraavaa jää lukematta. 
  13. Brasilia Anders C Krogh Jaguaarin voima - vuosi Amazonian sademetsässä oli yllättävän mielenkiintoinen kirja. Toisin kuin minä, norjalainen Andets on kiinnostunut amerikkalaisista alkuperäiskansoista. Hän on ollut kiinnostunut niistä niin paljon, että osti menolipun ja muutti Amazonian viidakkoon asuakseen siellä kuten alkuasukkaat. Andersin repussa oli 2 kiloa muovihelmiä ja paljon rahaa, mutta ei juuri muuta, koska tarkoitus oli todella asua kuten alkuasukkaat. Vähitellen Anders oppi tavat ja kielen. 
  14. Argentiina Graham Greene Kunniakonsuli. Konsuli kidnapataan, mutta miten sujuu hänen nuoren vaimonsa elämä? 
  15. Chile, Pablo Neruda Maremoto. Pablo Neruda kirjoitti merelliset runot Karin Oldfelt Hjeronssonin puupirroksiin. Idea oli Nerudan, joka näki ensimmäisen, delfiiniä esittävän puupiirroksen ja tilasi kymmenen lisää. Kirjassa piirroksia on 16.
  16. Paraguay, Marton Taiga, Valehtelin sinulle Zorilla. Kirjassa seikkailee suomalainen Jussi (José Rojo nimellä) Paraguayssa. Kirja on vuodelta 1944. Pitäisi metsästää myös Taigan Kuka murhasi konsulin, kirja. Se sopisi hyvin Greene Kunniakonsulin kumppaniksi. 
Luetut maat lihavoituna, Guyana ja parit saaret jäi lukematta. Guyanasta en vielä kirjaa löytänyt suomeksi. 
Argentiina
Bolivia
Brasilia
Chile
Ecuador
Etelä Georgia ja Eteläiset Sandwich saaret
Falklandin saaret
Guyana
Kolumbia
Paraguay
Peru
Ranskan Guyana (luettu aiemmin) 
Surinam
Uruguay
Venezuela













.


Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...