Huhtikuussa luetut kirjat

Maaliskuussa luin kasan runokirjoja. Piti lukea enemmän Pohjois-Aasiasta, mutta en löytänyt juuri mitään, joka olisi innostanut. Kiinalaisten ja japanilaisten runojen ohella taisin lukea vain yhden kirjan Japanista ja yhden itäisimmältä Venäjältä, Vladivostokin tienoilta. Lukupinon päällä kyllä keikkui joku kiinalainen Robert van Gulikin dekkari, mutta ei tullut avattua sitä... Ja Paimenkello moukui sen alla edelleen odottavasti. Ei uusia maita. Muuta uusi kunta sentään. Mutta oli kiva lukea eri maiden runoja. 

Aigin Gennadi (s.1934) Tuntematon tuli. Aigi on kerännyt paljon Tšuvassian perinnettä ja hänen runoutensa noudattaa osin vanhaa tsuvassilaista kansanperinnettä, osin 1990-luvun neuvostoliittolaista kokeilevampaa runoutta. 

Tšuvassia sijaitsee itselleni lukemattomille alueilla, 500 kilometriä Moskovasta itään. Melkein sama matka on Kazakstanin rajalle. Väestöstä iso osa on kristityiksi kääntyneitä turkkilaisperäisiä tataareita. Alueella on oma kieli. Tšuvassia/Venäjä

"Antakaa minun olla 

Mitätön kolikko seurassanne

Kahisevat setelit kirkkaassa silkkitaskussa

Tilanteella kiihkeästi

Osumatta mihinkään kilahtaa..." (11.4.) 🌟

Amihai Jeduha Jerusalem. Runoja Israelista. Yritin googlata mutta löytyi enemmän tietoa Yehuda Amichai (1924-2000) nimellä. Runoissa kerrotaan myös teknisistä jutuista kuten tankeista. Tykkäsin, mutta vaikea kuvitella näitä laulettuna suomeksi. Jostain syystä tykkään monista israelilaisista lauluista, erityisesti jiddišillä lauletuista. 

" Saksalaispariskunta sovittaa 

hiljaisella keskustelullaan 

muualla tehtyä syntiä. 

Avaimet taskussa kilisevät, 

Kutsuvat yksityiseen rukoukseen. 

Kolikot vaikenevat kädessäni. 

Jos elämä on sota, miksi minä elän? 

Kahvia, teetä ja ja kuumas sahlamia. 

Kyyneleet ovat ilmaisia. 

Itsepalvelu." (1.4.)

Anhava Jaakko Sateen ääni sillalla : japanilaista runoutta  sisältää parisataa ennen julkaisematonta runoa Tuomas Anhavan käännösjäämistöstä. Japani. 

Vuoden 844 jKr syntynyt waka-runoilija Sosei on runoillut keväästä: 

" Kevään rinteitä 

lähden nyt vaeltamaan

Jos ilta ehtii

On kirsikankukkia

Joiden alle levähtää." 🌟🌟

Bashoo Alati matkalla. Japanilaisen Bashoon (n. 1644-1694) ketjurunoja, haikuja ja matkakertomuksia. Osa runoista on Bashoon matkakumppaneiden tekemiä. Suomentaja Kai Nieminen. En ole ennen paneutunut ketjurunouteen, nyt ihastuin ideaan kirjoittaa yhdessä. Vitsit kun olis kiva osallistua haikai-partyihin! Saa kutsua.

"Luminen aamu:

tuiottelen kaikkea, 

hevosiakin" (vuodelta 1684) (9.4.) 🌟🌟🌟

Bellman Carl Michael Fredmanin epistoloita. Nämä on kyllä parempia yksi kerrallaan luettuna/laulettuna, mutta tykkäsin. Ruotsi. 

Fedmanin epistolassa 38:

"Freyan mailla, symbaaleilla 

Soi laulu kauneudesta

Saat ylistyksen sävelein 

Kuin vestaaleilta Vesta." (10.4.) 🌟

Breitholtz Monsen Anna Salaisuuksien ranta aloittaa Lina Lantz sarjan. CozyCrimeä, mutta paikoitellen pois mukavuusalueeltani. Ruotsi.

"Jos Peter oli häipynyt, mitä hän oli ilman Peteriä." (24. 4.) 🌟

Blyton Enid Viisikko löytää jäljen. En olekaan tätä ennen lukenut. Vähän erilainen tarina, sillä alussa Anne, Pauli ja Tim on kolmistaan ja Timillä on raapimiskaulus. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Ensimmäinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen sisäoppilaitos, jonka tarkoitus on kasvattaa reippaita ja kohtelijaita tyttöjä. Mietin, oliko Rowling lukenut tätä ennen Pottereita. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Toinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen seikkailut jatkuu. Kiva, että kirjan tytöistä löytyy rehtiä puolia. Englanti (27.4.)

Carofiglio Giabrico Todennäköinen

syyllinen. Italian Bariin sijoittuva asianajajavetoinen dekkari. Kirjassa puolustetaan senegalilaista kulkukauppiasta, jota syytetään pojan murhasta, ja etsitään oikeaa syyllistä. Olen lukenut aiemmin Silmät ummessa. Kirjailija itse on tuomari ja ollut myös senaatin jäsen. 

"Pyysin häneltä kohtuuttoman suuren ennakon. Hän otti housuntaskustaan tukon rullalle käärittyjä 50.000 ja 100.000 liiran seteleitä. Älkää nyt ainakaan niitä antako, jossa on majoneesitahroja, ajattelin alistuneesti. Hän laski peukalon ja etusormen välissä summan, jonka olin pyytänyt." (29.4.) 🌟🌟

Christie Agatha Kohtalokas viikonloppu. Kuvittelin, että tämä Poirot-kirja olisi lukematta, ja niin varmasti olikin, mutta heti kun puhuttiin Edda-taruston puun piirtämisestä pöytään, tarina muistui mieleen muulta kuin syyllisen osalta. Englanti. (17.4.)

Christie Agatha Kuolleen miehen huvimaja. Kirjassa Ariana Oliver kutsuu Poirotin jakamaan palkintoa murhakilpailuun ja samalla tarkkailemaan josko perheessä olisi rikos mielessä. Ja olihan siellä. Englanti. 🌟🌟 (17.4.)

Christie Agatha Neiti Pinkertonin salaisuus. Aasiasta Englantiin eläkkeelle palaava poliisi tapaa junassa neiti Pinkertonin, joka kertoo epäilevänsä että hänen kotikylällään liikkuu sarjamurhaaja. Kun neiti ja neidin seuraavaksi uhriksi epäilevä ihminen kuolee, lähtee rentonomi-poliisi tutkailemaan asiaa. (18.4.) 🌟

Christie Agatha Lomahotellin murha. Neiti Marple Karibialla kuvitteellisella St.Honorén saarella. Tuttu tarina, mutra halusin varmistua, että paikka todella on kuvitteellinen. Oli se. 

"Ei kaikki ole niin huomaaavaisia että käyttäisivöt arsenikkia."  (19.4.) 🌟

Christie Agatha Odottamaton vieras. Näytelmästä jälkikäteen tehty romaani. Olis kiva nähdä näytelmänä, mutta toimi näinki. Englanti. (20.4.)

Christie Agatha Rakkauskirjeiden salaisuus. Pätkätyöläinen pestautuu viemään paketin Englantiin. Samalle reissulle osuu toinenkin paketin toimitus. Asiasta kehittyy selkkauksia ja murhia. (19.4.)

Christie Agatha Ruskeapukuinen mies. Kirjan murha tapahtuu Lontoossa, mutta muuten kirjassa ollaan Etelä-Afrikassa tai matkustetaan sinne laivalla. Etsivänä on nuori nainen. 🌟 (16.4.)

Christie Agatha Väärän vänkyrä talo. Kirja on julkaistu myös nimellä Murhaaja kujeilee. Murhatun lapsenlapsi Sophie on Charlesin rakkauden kohde. Rakkaudesta huolimatta Sophie kuitenkin torjuu Charlesin murhan jälkeen joten Charlesin on pakko tutkia tapausta. Englanti. 

"Ei ole kyse rahasta, hänen huulillaan häivähti hymy. Uskon, että huolisit minut vaikka alushameisillani, kuten vanha sanonta kuuluu." Diplomaatti Charles Hayward ratkaisee kreikkalaisen maahanmuuttaja-ravintoloitsijan ja yritysten omistajan murhaa poliisi-isänsä kanssa. (16.4.) 🌟🌟

Englund Peter Murha Sunnuntaitiellä. TrueCrime murhasta vuodelta 1965 Tukholman lähiöstä. Parhaiten kurjoitettu TrueCrime, jonka olen lukenut, vaikka aiiemminkin on tullut luettua hyviä. Englund on historian Tutkija (todellakin iso T),  ja se näkyy tässä kirjassa. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Pultavan, josta myös tykkäsin. (28.4.) 🌟🌟🌟

Hafiz Muhammed Semseddin Hafizin runoja. (s.1320-luku). Hafiz eli nykyisen Iranin alueella Persiassa. Tykkäsin kuten muistakin persialaisista runoista. (9.4.) 🌟

Hjulström Carin Pikku murha vain. Uusi Taimitarhamurhat-sarja. Pääosissa pikkurikollinen ja hänen työttömäksi jäänyt näyttelijätäti. Ruotsi. (23.4.) 🌟🌟

Johansson Peter Murha taukopaikalla 58,  TrueCrime murhasta matkalla työpaikkahaastatteluun Pohjois-Ruotsiin. Jos en olisi just lukenut aiemmin Murha Sunnuntaitiellä, joka oli kymppi plus, niin tämä sai nyt "vaan" yhden. Jällivaara. 

"Sitten jätin hänet kuin perunasäkin." 🌟

Johnson Kirk Wallace Sulkavaras

Voi jösses. En voi muuta sanoa.... Mitä hulluutta muoti onkaan ollut! Titanicin kalleimmin vakuutettu rahti oli 40 laatikkoa höyheniä naisten hattuihin. Eikä siinä vielä kaikki. Naiset hurahtivat hattuihin ja koristeisiin, mutta jotkut miehet sekosivat yhtälailla höyhenistä perhojen sidonnan materiaalina. Todella mielenkiintoinen kirja, jossa puhutaan mm. sulkakuumeesta 1800-luvulla. Englanti. (3.4.) 🌟🌟🌟

Kataja Väinö Vallesmannina :Kuvia Perä-Pohjolasta. Katajan isä oli nimismies, ja Väinö Kataja toimi muutaman vuoden isänsä sairastellessa vt. nimismiehenä Ylitorniossa. Kirjassa muistellaan joitain tapahtumia siltä ajalta. Kirja on ilmestynyt 1906 eli heti nimismiespestin päätyttyä. Työ vallesmannina oli moninaista. Piti tuntea laki ja ihmiset. Kirjan tapahtuma-aikana, 1902-06, oltiin vielä Venäjän vallan alla ja osa kertomuksista liittyykin noihin tapahtumiin. Esimerkiksi arvannosto (johti Venäjän armeijaan). Rikollista metsästä etsiessä todettua:

"Ei se ole lintu silti häkissä, vaikka sen metsässä laulavan kuulee." (8.4.) 🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat ja nolo fani. Olen odottanut jatko-osaa niin, että meni uuden kirjan julkkarit sivu suun. Nyt nautiskelin. 

"Sano sinä nyt jotain, Vilja, elämäni valo."  (22.4.) 🌟🌟🌟

Kunnas Noora, Kaheli sakki ja mysteeri majatalossa. Vappuaattoa vietetään tässä kirjassa ja reikäkauha on hukassa, on ollut edellus vapusta lähtien. Taloudessa ei näemmä tehdä usein munkkeja. Kirjassa on nokkelaa sanailua, kuten esim. ruumiin löytymisen jälkeen muistellaan että Rigori Mortensonin biisi on Kaikki paitsi juhliminen on turhaa... 

"Vuoden vitsikkäin tekari." (30.4.)

Kurkov Andrei Harmaat mehiläiset. Kun sodan alettua kuin reilut 30 kirjaa Ukrainasta, Kurkovin Kuolema ja pingviini nousi helmenä esiin. Samaa tasoa on tämä donetskilainen mehiläisfarmarikirjakin. Mehiläispesiä oli 6. Opin, että mehiläispesien päällä nukkuminen voi olla parantava kokemus (googlasin, sitä todellakin tehdään, sieluni silmin näin Ville Haapasalon sitä kokeilemassa...). Kirjassa käytiin vähän kaikkien osapuolien luona, myös Krimillä tataarikodissa. Säästelin kirjaa huhtikuun lukupiiriä varten. 

"Maaliskuun kahdeksannen jälkeen päivät lähtivät kiitämään nopeammin. Siihen asti ne olivat  venyneet kuin pikaliimaputkilosta puristaen."  (5.4.) 🌟🌟🌟

Kuronen Kirsti Vili Voipio ulvoo ja unelmoi. Toukokuun viimeisenä kirjana tarina siitä kuinka 15 vuotias Breikkikoulun apuopettaja lähtee vappuna ensi kertaa elämässään larppaamaan. Kasnäs (Kemiönsaari, aiemmin Hiittinen). 

"Miten voi olla, että lähes 15-vuotiaan urhon syvimmät ajatukset voi kiteyttää kolmeen kysymykseen:

1. Milloin saa lihapullia? 

2. Onko windmill vaikeampi breikkiliike kuin turtle? 

3. Pussaako Aada mua enää ikinä? 

No, okei, on myös neljäs kysymys:  Jäänkö mä alle 170-senttiseksi?"

Pakkaaminen retkelle on äidin mielestä taitolaji:

" Aina pitää varautua, äiti perustelee, hirmumyrskyyn, horkkaan ja hyytäviin hallaöihin."

(30.4.)🌟

Lind Jakob Isoisän pistooli : tositarina häpeästä, rakkaudesta ja fiaskosta Suomen sisällissodassa. Sodassa kuoli yhteensä 38.400 ihmistä, joista 35 kuului ruotsalaiseen prikaatiin, kertoo kirja. 12.000 suomalaista jäi leskeksi.  

"Kaikilla meillä on luurankoja kaapeissaan. Ensimmäinen sukupolvi koittaa unohtaa, toinen ottaa vanhempiin etäisyyttä tai puolustaa heitä. Minä olen kolmatta sukupolvea. Sanotaan, että se kantaa menneisyyttä mukanaan ymmärtämättä sitä, mutta elää kuitenkin esivanhempien odotusten mukaan. Ja siksi kolmas sukupolvi tahtoo tietää ja ottaa selville."🌟🌟🌟 (26.4.)

Miller C. L. Antiikinmetsästäjän murhaopas. En oikein ymmärtänyt kirjan nimeä, tykkäsin tarinasta, mutta en kerrontatyylistä, joten vähän ristiriitainen fiilis. Kirja on kuitenkin sarjan ensimmäinen, joten luen varmasti toisenkin. Usein sarjat paranevat edetessään. (4.4.) 

Mustonen Enni Verenpisara ikkunalaudalla kirja aloittaa Oittiin sijoittuvan Koskivuori-sarjan. Kirjassa eletään sisällissodan aikaa. Kirja aloitettiin pääsiäispalapelin kanssa. Nyt jatkettiin uuden pelin parissa. (20.4.)

Mustonen Enni Ruiskukkaseppele. Koskivuori-sarjan toinen kirja sijoittuu vuoteen 1928. 🌟

Nevander Erik Uotilan isäntä. Ison talon isäntä nai hyvän työihmisen. Lasta ei tule ja hyvä piika alkaa kiinnostaa. Kirja on julkaistu ensi kerran ruotsiksi 1863. Nyt kirjasta on otettu uusi versio, jossa on myös toinen rikostarina Kaisasta. Suomen eka rikoskirja. Harjavalta. (1.4.) 🌟🌟

Ohlsson Kristina Korkein tarjous kuolemasta. Sattumalta toinen asianajaja dekkari perään. Mutta kyllä oli niin erilainen asianajaja tämä kuin Carofiglion kirjassa. Ruotsi (30.4.) 🌟🌟

Oksanen Aulikki Tryffelikoira on toinen lukemani Oksanen. Kirjan keskiössä on antiikki. Rikoskin tapahtuu. Tästäkin tarinasta pidin kovasti, mutta tyylissä on jotain joka ei sytytä. Ehkä lyhyet lauseet. Ehkä lapsena koetut asiat. Nostalgiaa toi ajan kuvaus. Kirjassa käytiin mm. Urpo Leppäsen omistamassa kapakassa ajalta jolloin Ana oli kuvioissa. Helsinki. 

"Oli harvinaisen hiljaista. Sitten joku alkoi ulvoa metron suunnalla: koira, ihminen tai auton varashälytin." (5.4.)

Rupikonnakultin jälkiä : uuden liettualaisen runouden antologia. Kirjassa esitellään 14 runoilijan runoja ja lyhyesti runoilijoita itseäänkin. Vanhin näistä nykyrunoilijoista on syntynyt 1943. Useimmissa runoissa oli itselleni mieluisa poljento, joten niitä oli kiva lukea. Arnas Ališauskas (s. 1970) mm. on todennut ”Joskus täytyy uskaltaa muistaa – tai unohtaa” 

ja kirjoittanut runon:

"Tyttö

Omapa syyni on, kun taikauskoisesti omin käsin temmoin huovan syrjään

Kotien takana toiset, mitä sitten paljastui

Näin pahalta ei ennen tuntunut mikään

Avaimet hukkasin

Nyt itken - en avaimia varmasti

Mutta ympyrä sulkeutuu.  (3.4.)🌟

Škvorecký Josef Luutnantti Boruvkan murheet. Tsekkiläinen poliisiluutnantti Josef Boruvka tutkii kirjassa useampaa rikostapausta. Ihan alussa tuli mieleen tsekkiläinen kunnon sotamies Švejk, mutta aika pian siirryttiin poliisilaitosmoodiin ja Boruvka osoittautui ihan tavalliseksi poliisiksi. Nuorempi poliisi Pavel Malekin into on välillä liikaa Boruvkalle. 

"-Meillä on käytössä uudenaikaisin tiede, se on mahtava ase. Sille hän ei pärjää. Kutsuttiin koira. 

-Koiran, kauhistui luutnantti. 

-Niin, meidän Ajaxin tunnethan sen Josef, upea elukka. Koiran ja suden ristytys. Mikä purenta! Yhtä satumaista purentaa en ole nähnyt koskaan. 

-Aivan, sanoi luutnantti ankeasti. Satumaisen Ajaxin leukatyö ei ollut hänelle tuntematonta. Kehuttu eläin oli yrittänyt esitellä sitä vain hetkeä aikaisemmin hänen takamukseensa matkalla autosta pihan poikki teon tapahtumapaikalle. Oli tarvittu kahden kokeneen kouluttajan rajuja otteita ennen kuin luutnantin ruumiista tunkeutuvan hajun korkeimpaan työkykyyn  kiihoittama peto oli saatu taltutettua." (11.4.)

Summanen Juhani Lähtö Äänislinnasta. 

Veteraanipäivän kunniakau luin sotamuistoja Äänislinnasta. Kelpo kirja. Sodittiin ja rakastettiin. 

"Vanha ruuna antaa hyvän vauhdin kun mennään kotiin päin."  (27.4.)

Sund Lars Aamu-unisen lintubongarin vuosi. Kirjassa kerrotaan vuonna 2020 nähdyistä linnuista ja korona-pandemian etenemisestä Ruotsin Uppsalassa. (4.4.) 🌟

Tennilä Esko Juhani Torppari Arkadianmäellä. Proosarunon muotoon kirjoitettu elämäkerta. En ollut nuorena innostunut politiikasta, mutta tykkäsin Tennilä ja Ilkka Kanervan äänestä. Tämä elämäkertakin oli kiva. Tässä pätkä muistoista Sevettipubin Sergeistä. Jännä sattuma, että tämä odotti pinossa lukuvuoroa Tennilän kuoleman aikaan. Tennilän metsäaiheisen kirjan luin viikkoa aiemmin. 

(7.4.) 🌟

Tóth Erzsébet  Aamut, hiukset hajallaan : valikoima runoja, nykyrunoilijatar Unkarista, (s. 1951). 

Variksenpelätin-runo alkaa:

"Vähin sanoin niin kuin kevättalvinen maisema, 

Ahkerasti kuten sen pakanalliset korut, varikset, 

Anna anteeksi Herra, että niin harvoin puhun sinulle, 

Mutta minä näen enää kuin valtavan röntgenkuvan kun katson isänmaatani. 

Lääke on kassakaapissa heti mafiapääliköiden kassatalletusten vieressä... " (12.4.) 

Valentine Carla Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin. Tämä taisi olla ensimmäinen kirja ikinä, joka vei ruokahalut. Rikostutkimuksen vaiheita kuvailtiin hyvin, mutta lounastani ajatellen liiankin pikkutarkasti. Annan tähdet ajattelematta ruokaa. (15.4.) 🌟🌟🌟

Vuori Katariina, Merireittejä menneisyyteen. 

"Heidän [A. E. Nordrnskiöldin Koilisväylä-löytöretkeläisten] 

ohittaessaan Beringin saarta miehistö huomasi valaanpyytäjien leirin, josta lähti joku soutelemaan kohti Vegaa. Se oli ensimmäinen laivan ulkopuolinen  ihmiskontakti moniin kuukausiin. Mahtoivat laivalla miesten suut loksahtaa auki, kun veneen viereen soutanut mies sitten huusi: 'Onko se Nordenskiöld? Täällä Andersson Kemiöstä. Tervetuloa! 

Nordenskiöldin ja Anderssonin kohdatessa Suomen väkiluku oli juuri ylittänyt nipin napin kahden miljoonan rajan, ja silti meitä riitti soutelemaan Beringinsalmellekin."

Hupaisa ajatus joka on helppo luoda silmien eteen... Mutta eikös Nordenskiöldin talvileirillä tavattu paikallisia alkuasukkaita ja Vega oli jotain muuta kuin vene... se oli jäät kestävä laiva. Venäjä. 🌟

Vuoristo Aira Hiisi vieköön hengen. Rovaniemellä  löytyy hiidenkirnusta ruumis. Jäljet johtavat menneisyyteen, muttei sentään hiidenkirnujen syntyajoille. (29 4.)

Westmacott Mary Ruusun aika. 

Mielenkiintoinen kirja erilaisista rakkauksista. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen aikakeskustelu:

"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät."  (23.4.)

Yögi Emi Tyhjyyspäiväkirja. No olipas mielenkiintoinen idea. Viikko viikolta toppausmäärät kasvaa ja kuviteltu synnytys lähenee. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta ajatus hieman liian omaperäinen minun makuuni. Jotain kuvaa sekin, että viikon päästä en enää muistanut lukeneeni tätä. Japani. 

"Hampaat kuin aatelisella." (13.4.) 🌟

Maaliskuussa luetut kirjat

Maaliskuun piti olla Itä-Eurooppa painotteinen, mutta oliko, no ei ollut. Virolaisten romaanien lisäksi luin kuitenkin ainakin slovakialaisia runoja. Edelleen hieman vanhemmat dekkarit kiinnostavat. Loppukuusta innostuin lukemaan runoja, joten sivumäärän sijaan kappalemäärä kasvoi. Kappalemäärää en edes kehtaa sanoa. 

Airaksinen Heidi Maa jota ei ole -kirja on jatkoa Vierge Modernelle. 1920-1930-luvun transvestiittien tarinalle. Freddy vie masentuneen Harrietin hoitoon Berliiniin tohtori Hirschfieldin klinikalle, missä ensimmäisenä maailmassa tehdään tarvittaessa sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ennen kuin Harriet ehtii instituuttiin, tapahtuu murha, josta epäillään Harrietia. Freddy ryhtyy uuden vuokraemäntänsä Vivecan kanssa selvittämään rikosta. Itse tykkäsin enemmän ykkösosasta. Berliini ei vaan ole mun juttu, vaikka tässä kirjassa oli kerrottu mielestäni hyvin aikakauden Saksaa. (24.3.)

Canth Minna Lehtori Hellmanin vaimo. Minna Canthin päivän tienoilla olen lukenut usein jonkun Canthin teoksen. Tänään luin Lehtori Hellmanin rouvan. Ei hassumpi klassikko. (19.3.). 

Cedervall Marianne Haudataan menneet on Ruotsin Gotlantiin sijoittuvan Mullvaldsin murhat sarjan toinen osa. Cozy crime genreen kuuluu tämäkin dekkari, jossa syödään paljon tryffeli-sieniä. Onhan ne hyviä, mutta vähän yliarvostettuja minun makuuni. (4.3.) 🌟

Cedervall Marianne Talo Kallion katveessa -kirja on Mullvalds-sarjan kolmas osa. Ruotsalaiseläkeläisten päivät ei käy pitkiksi kun rikoksia ilmaantuu tämän tästä. Tässä kirjassa ihmettelin kuinka isoäiti ei yhtään ajatellut, että lapsenlapsi saattaisi joutua vaaraan kun mummo intoutuu tutkimaan rikosta ominpäin. (5.3.) 🌟

Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Toinen Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, tällä kertoo Skotlannista. Tässäkin on persoonallinen vanhempi lääkäri joka saa nuoren assistentin. Lääkärintointa esitellään tässä vähemmän, pääosissa on tohtorien muu elämä: rakkauselämä ja hyväntekeväisyys ym. seuraelämä. Croninin (1896-1981) romaaneita (lähinnä lääkäreistä) on käännetty yli kaksikymmentä kirjaa.  (11.3.) 🌟

Devine Domenic Kuoleman päiväkirja. Vähän öykkäröivä kirjailija kuolee syntymäpäivien aikaan. Hetken aikaa hänen sijaisperheveljenään ollut historiantutkija pyydetään tekemään hänen päiväkirjansa julkaisukuntoon, mutta mitä tapahtui aikanaan Itävallassa? 🌟

Dibdin Michael Kuollut laguuni. Italian Venetsia, kuollut turisti. Aurelio Zen palaa kotitalonsa Venetsiasta tutkiakseen turistin tapausta. Paikallinen poliitikko on Zenille haasteellista. Olen lukenut kirjan joskus 20 vuotta sitten. Kelpo kirja edelleen. Pidän Zenistä, mutta en Italiasta, jota Dibdin kuvaa. 🌟

Gimenéz Bartlett Alicia Petra Delicado ja merkityt tytöt on ensimmäinen espanjalainen dekkari, jonka olen lukenut, ellei oteta lukuun Baskimaan murhat-sarjaa. Kirja on sarjan ensimmäinen. Uusi alainen, 60 v., joka ei osaa katalaania: 

"Ei tässä iässä oppi enää tartu. Tämä on siinä mielessä huono ikä, että tajuaa, mitä ei tiedä, mutta ei enää huvita oppia uutta."  (12.3.) 🌟

Giménez Barttlett Alicia Petra Delicado ja vihaiset koirat. Petra Delicado saa alaisensa kanssa uuden tehtävän ottaa selvää koomaan hakatun miehen tapauksesta. Tapaus on monimutkaisempi kuin luultiin. Selvittelyn aikana molemmat ihastuvat - eivät kuitenkaan toisiinsa. Espanja. 

"Tuossa rupuisessa baarissa olimme kuitenkin kitanneet yhdessä sellaiset määrät kahvia että kokonaisen budhalaisen luostarin munkeilta olisi mennyt uni." 🌟 (25.3.)

Haahtela Joel Adèle-kirjan tapahtumapaikka on Ranska, Pyreneiden rinteillä oleva luostari. Toulouseen on matkaa tunnin verran.

Luostarissa, jossa päähenkilö tutkii Adèlen kuolemaa, päähenkilö löytää uuden alun ja selviää asumuserostaan. (22.3.) 🌟🌟🌟

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Sen verran absurdeja nämä lastenjutut oli, että lukenen joskus Ensiksikin ja toiseksi -kirjankin. Wikipedia teksti tuo mieleen suomalaiset Tulenkantajat, joskin he eivät joutuneet Siperiaan. Neuvostoliitto

"Metsät heiluttelevat latvuksia

Ihmiset kanniskelevat kattiloita

Ilmasta vettä nappaavat. 

Meressä vesi vaipuu, 

Mutta tuli ei taivu milloinkaan. 

Tuli tuulessa vapautta rakastaa."  (30.3.)

Huovinen Veikko Rauhanpiippu. Alku tuntui takkuiselta, mutta sitten ilmiinnyin itsekin sotatantereille. Paikoitellen kirja alkoi tuntua lähes tsekkiläisen Kunnon sotamies Švejkin seikkailuilta. 

"Tahtoisin ensi kertaa elämässäni rientää ääntänopeammin liemilautasen ja sievoisen kyljyksen ääreen. Niskat, nilkat nurin. Huomio kersantti! Verta imisän kattilaan, joka söi yhdeksän porsastaan. Tuleen pala rosvon ihraa, joka hirsipuusta tihraa. Ja kuuletkos mitään? - Herrai'jumala, älkää noin rallatelko, kauhistui Milita Forto." (20.3.)

Jäntti Mari ja Mäntysalo Jesse Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?  -kirja on TrueCrime turkulaisesta rikoksesta 1960-luvulta. (3.3.) 🌟 

Kataja Väinö (1867-1914) Heinärannan olympialaiset on vuodelta 1914. Alussa puhutaan Tukholman olympialaisista (1912), sitten päätetään juosta kilpaa ja lopussa pidetään sitten pitäjän johtomiesten suunnittelemat oman pitäjän olympialaiset. Mutta kuka voittaa? Kansanopiston käynyt nuorimies, joka on opistolla oppinut juoksemistakin vaiko pitäjän ikämiehet, jotka aikanaan juoksivat nopeammin kuin hyvä hevonen? Ihanan lempeän letkeän leppoisa välipala. Kiitos geokätköilyn, tämäkin kirja löytyi sen vuoksi. Kirja löytyi Dorianista. 🌟🌟

Kivikuu eesti luulet - virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Nämä kutsuttiin Suomeen esiintymään, runot käännettiin ja tehtiin myöhemmin kirjaksi. Eniten huvitti Väike perenaine:

"Olen pikku perheenäiti

Vartun perheen iloksi

Hyörin, häärin, ahertelen

Kodin puunaan siloksi. 

Olen kelpo perheenäiti

Paistan, ruskistan ja keitän

Illalla kun työt on tehty, 

Olalleni perseet heitän." (30.3.)

Kivirähk Andrus Kun Musti muni mummon. Hauska, Heli Laaksosen kääntämä lastenkirja Virosta. Suosikkini oli tarinat Oskarin matematiikan opettelusta sekä Lindan tietokoneesta:

"Kun Linda käynnisti tietokoneen seuraavana päivänä, se pyysi taas hilloa.

- Pliis, minun tekee hirveästi mieli hilloa!, luki näytöllä.

Linda mietti. Hänen kävi sääliksi konetta. Hän tiesi itse oikein hyvin, miltä tuntuu, kun tekee mieli karkkia, mutta äiti ja isä sanovat: ”Et saa! Keitto täytyy syödä ensin!” Tai väittävät, että liika makea ei ole muka lapselle hyväksi. Sellaiset puheet vetävät mielen matalaksi." (22.3.) 🌟🌟🌟

Leinonen Maaria Otsalla perhosen varjo on runokirja, joka toimii paremmin työpöydällä, soffapöydällä tai kahvinkeittimen vierellä kuin bussimatkan ainoana luettavana. Tästä runosta tuli mieleeni Edda-runojen suosikkini Korkeimman runo. 

"Haluaisin sanoja. Tuuleen hajoneita. 

Haluaisinko pyyhkiä yli. 

Peruuttaa? 

En. En yhtä ainutta

Haluaisin sanoa uudelleen. 

Haluaisin huutaa tuuleen. Peruuttaa. 

Se oli työ. 

Minulle annettu

Se oli tehtävä. 

Enkä kadu."  (29.3.)

Leone Donna Pedon palkka. En ollut ihan varma olenko lukenut tämän, mutta Italiassa on aina kiva seikkailla ja venetsialaisen Guido Brunettin kanssa hengailee mielellään toisenkin kerran. Vaikea sanoa, kenestä pidän eniten. Pattan sihteeri on yksi suosikeistani.  

"Porsaanreäissä on vaikea olla röhkimättä."

"Luin jostain, että pinkki on Intian laivastonsininen." (17.3.)

Leone Donna Pimeillä vesillä. Toinen suosikkini on Paola Brunetti, joka on selkeästi paljon lukenut ja pohtinut. Olisipa itsellänikin ollut enemmän tuollaisia opettajia. Esimerkiksi tässä kirjassa Paola toteaa kolonalistisen nykykirjallisuuden lehtorin vaalin muistuttavan kabukinäytelmää. Itseäni harmittaa tavattomasti, että en ole koskaan nähnyt Kabuki-näytelmää livenä. Italiassa kyllä japanilaista nukketeatteria. :

"Kaikki henkilöt puhuvat tyylitellysti, alku on verkkainen, näytöksiä on viisi. Toisinaan joudutaan välien selvittelyyn ja loppuratkaisu sopii sekä useimmille päähenkilöille että yleisölle. - Puhutko sinä komitean kokouksesta? - Me komitean jäsenet olemme tyylitellyt henkilöt, jotka lausuvat asiaan kuuluvat vuorosanat. Seuraa myrskyisää draamaa ja pian puolenvälin jälkeen myös välienselvittely. Mutta voin kertoa jo nyt kuka voittaa ja että voittaja tyydyttää meitä kaikkia. - Brunetti näki vaimonsa ilmeestä kuinka ylpeä tämä oli vertauksestaan ja sanoi: - Kuten amerikassa sanottaisiin: The fix is in. Sovittu juttu.  - Fiksu poika, Paola sanoi ja taputti Brunettin poskea." (18.3.)

Leone Donna Hetken huumaa. Brunetti tutkii turistityttöjen merionnettomuutta ja siinä sivussa isompiakin asioita. Venetsiaan voisi mennä taas, vaikka Brunettikin on alkanut inhota turisteja. Italia (18.3.)

Lewis Carroll Kraukijahti : kuolinkamppailu kahdeksassa näytöksessä. Kirja on kuulemma nonsenserunouden merkkipaalu, mutta minä kyllä pysyin kärryillä hyvin. Suomennos on kirjoitettu trokeen muotoon. Itseäni hyvitti Pitsinnyplääjä-majava. 

"Istuskeli nypläämässä laivan kannella pitsinnyplääjä-majava

Päällikön mukaan se usein oli pelastanut  haaksirikosta. 

Mutta miten? 

Eipä tiennyt kukaan."  (29.3.)🌟

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä kerran Norjassa. Kyseessä on siis kirjoitusopas, ei murhaopas. Asian voi sanoa monella tapaa. Alkuperäisteksti sanoo mm. : 

"Anja pakeni miehen otteesta ja haku siivouskomerosta kiväärin. Laukaus osui Thorvaldia rintaan, ja hän kuoli heti." 

Tässä katkelma pleonasmi-tyylillä:

"Kun sitten koitti mainittu syksyinen kohtalonyö ja Anja, taivaan kiitos, sai lopultakin tarpeekseen, niin tämä henkilö, tämä Anja, tämä juoppollin vaimo, riensi hakemaan komerosta tuliaseen, jonka hän oli vieraalla paikkakunnalla edeltävästi käynyt vaihtamassa käteiseen. Pamaus vain, ja kohtapuolin lattialla jo lojuikin Thorvaldin, tuon väkivahvan luontokappaleen, hengetön ruumis."  

Ja oma lempparini - sanontoja:

" Anjan mitta tuli täyteen: hän pakeni Thorvaldin otteesta pää kolmantena jalkana ja haki kiväärin. Se luoti tiesi paikkansa: Thorvaldin elämä katkesi kuin kanan lento." 

Vois näistä jotain kokeilla itsekin. (29.3.) 🌟🌟

Magnusson Roine, Ottosson Mats ja Åsa Linnut lähellä. Huikaisevan upea kirja linnuista. Kuvat hurmasivat ja tarinatsykähdyttivät. Varasin kirjan siksi, että se oli voittanut Ruotsin kaunein kirja palkinnon. Luin kirjan suomennettuna, mutta molemmissa on sama taitto. Suomenkielisestä painoksesta bongasin vain kaksi Suomea koskevaa alaviitettä, joita ei ole Ruotsin painoksessa. Niin samanlainen on linnustomme. Vahva suositus Ruotsin kauneimmalle kirjalle. 🌟🌟🌟 (27.3.)

Melleri Arto Ilmalaiva "Italia" runokirjaa selasin jo tammikuussa, mutta nyt luin sen kannesta kanteen. Tykkään Mellerin runoista. Ne sisältävät sopivasti kulttuurin ja historian tietämystä ja ovat juoneltaan nokkelia. (8.3.) 🌟 🌟 

Kuva: Melleri-fani lappajärveläisen pellon laidalla.

Milne A. A. Punainen talo on Nalle Puhin tekijän englantilainen dekkari. Tämäkin on odottanut lukemistani pidemmän aikaa. Ihan kelpo dekkari. (6.3.)

Moyes Patricia Syntymäpäivälahjaksi kuolema. Tippetit pariskunta joutuu jälleen vaikean tapauksen eteen, tällä kertaa Englannissa. 70-vuotissankari, joka on kutsunut Tippetit synttäreilleen suojelemaan henkeään, kuolee kesken kakun syönnin. Kirjan lopussa selviää, että tapaus on oikeastikin sattunut Italiassa. Enpä olisi uskonut. Suosittelen lukemista jo pelkästään oudon kuolinsyyn vuoksi. 🌟

Mustonen Enni Lapinvuokko aloittaa Pohjatuulen tarinoita -trilogian. Kirjassa eletään Rovaniemellä talvi- ja jatkosotaa ja Ruotsissa lapinsodan aikaan. Pääosassa on Annikki Hallanvaara (mikä ihana sukunimi) joka pääsee ylioppilaaksi 1939 ja menee naimisiin lentäjän kanssa. 🌟 (1.3.)

Mustonen Enni Jääleinikki Pohjatuulen tarinoita 2, tapahtumapaikkana Saksa ja Sveitsi. Annikin tytär lähtee sairaanhoitajaksi Saksaan. Menee naimisiin ja muuttaa Sveitsiin. (30.3.)

Mustonen Enni Keltarikko Pohjatuulen tsrinoita 3 tapahtumat alkaa Hong Kongista, mutta päätyvät nopeasti Lappiin. Annikki on ollut kolarissa ja  hotellialalta vasta valmistunut Annikin tyttären tytär tulee auttamaan. Siinä sivussa löytyy elämänura Lapissa. (31.3.) 🌟

Mäkelä Hannu Canal Grande. Suomalainen asiantuntija on kutsuttu Venetsiaan, Italiaan. Sataa lunta. On karnevaaliaika. Canal Grande jääty... Monenlaista tietoa Raittila on saanut mahdutettua hyvän kirjan sisään. Tykkäsin erityisesti kirjan kerrontatyylistä. 🌟🌟 (25.3.)

Mäkivalli Jani Marssi kuoleman rinnalla kertoo sodasta Karjalassa ja Porissa. Saksassakin käytiin. Kirjoittaja on kotoisin Porista, joten kirjan näkökulmat on läheisempiä itselleni kuin sotakirjoissa yleensä. 

"Kirjoituskone on minun konekiväärini." 

Helena, porilainen naistoimittaja. (8.3.) 

Nevalainen Liisa Musta sinfonia on Nevalaisen viides dekkari. Tapahtumapaikkana on Eira ja pääosissa nuori opiskelija tyttö ja vanha kapellimestari. Useampaa henkilöä koskee läheltä tämäkin murha, jota ratkoo komisario - ei Puolukka vaan Karpalo. (6.3.) 🌟

Nevalainen Liisa, Paratiisilintu-kirjassa Krisse on pitkän odotuksen jälkeen viimeisillään raskaana ja lomailee pikkukaupungissa, missä teatterissa harjoitellaan paikallisen kirjailijan Paratiisilintu-näytelmää. (7.3.)

Nevalainen Liisa, Everstintalo-kirjassa Karpalon perhe muuttaa Helsingin Eirassa olevaan kauniiseen kivitaloon, joka alunperin oli yhden suvun omistuksessa. Kun luin sarjan ensi kertaa noin 30 vuotta sitten, tykkäsin tästä eniten. Kirjassa tehdään murhan ohella myös huumerikos. (9.3.) 🌟

Nevalainen Liisa Viimeinen rooli. Kirja on sarjan viimeinen ja sijoittuu Porin teatteriin, joka on monien mielestä kaunein teatteri Suomessa. Suomenkielinen teatteri alkoi Porista, ja sekin kirjassa mainitaan. Vaikka Maantiekadulta ei merta oikeasti näykään, tuntui kirja kotoisalta ja muut paikalliset faktat oli likimain oikein. Teatterin kummituksestakin puhuttiin. (10.3.) 🌟

Quentin Patrick Viisi askelta murhaan. Heti alussa mietin, että onpa tutun kuuloinen ketunmetsästys, mutta sitten tuli vastaan Raamattu sitaatti, jonka muistan googlettaneeni edellisellä lukukeralla:

"Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan ja Iisebel on niin kuin pellon lanta Jisreelin vainiolla niin, ettei voida sanoa : tämä on Iisebel." (en löytänyt mistä Raamatun käännöksestä kirjan isän sanoma sitaatti on, mutta oikea kohta Raamatussa on 2. Kun 9:10). 

Jisreelin viljava tasanko on Juudean ja Samarian rajamailla lähellä Harmageddonia. Baalia palvovan, foinikialaisen kuninkaan tyttären ja Israelin kuningas Ahabin puilison, Iisebelin tulevasta kohtalosta kertova sitaatti löytyy Kuningasten kirjasta. Kirja kesti toisenkin lukemisen, sillä en enää muistanut kuka oli syyllinen, vaikka kirja muuten oli tuttu. Armias unohdus! Englanti. 

Rankin Ian Musta kirja. Ei iskenyt Rankin tälläkään kerralla, mutta Satakirjastojen haasteeseen tuli "kirja"-kirja luettua. Englanti. 

Ropponen Ville, Sutinen Ville-Juhani Luiden tie : Gulagin jäljillä. Kirjan lukeminen vei aikaa varmaan vuoden, mutta hiljaa hyvää tulee. Ei ollut helppoa gulageilla, ei. Osa gulagien leireistä on rapistunut, osa on nykyäänkin vankikäytössä. Venäjä. (luettu loppuun 19.3.)

Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Katti Kasanoovan elämänohje lienee lyhin. Siitä tulee mieleen Kiira Korven runokirja. 

"Haista, 

maista 

jokaista"  (27.2.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Booktok suosikki, joka itketti alusta loppuun saakka. Onneksi kaikki kirjat ei ole yhtä tunteita nostattavia. Usa. (22.3.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. New York, Usa. Jatko-osa, joka kertoo Kuolin hetken julkisen toiminnan ensimmäisestä päivästä.

Ensimmäiset kirijät ovat saaneet soiton heti puolen yön jälkeen. 

Orionia hoitava sydänlääkäri toteaa:

”Kukaan ei tiedä, mihin tieteenalaan nämä ennustukset perustuvat tai onko taustalla mitään tieteellistä. Mutta minulla ei ole yhtä vilkasta mielikuvitusta kuin lapsillani, joten uskon että siellä operoidaan tällä samalla alalla. En jaksa edes ajatella mitään avaruusolioita tai taikuutta, ellen sitten joku päivä saa pitäviä todisteita”, lääkäri jatkaa pieni hymy huulillaan. ”Meidän on tärkeä muistaa, että siinä missä elämä muuttuu ja tiede edistyy, tehdään aina myös virheitä.” (23.3.) 🌟

Susi Pauliina Polttopiste. Ex-lentoemäntä seikkailee jälleen uudessa etsivän työssään. (2 3.) 🌟

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. (27.3.)

Tammsaare A. H. Korpinojan isäntä. Kesäinen tarina Viron maaseudulta. Kesäinen tarina voisi olla yhtä hyvin Suomestakin. (11.3.) 🌟🌟🌟

Taska Ilmar Popeda 1946. Kirja miehitetystä Virosta. Metsäveljetkin mainittu. Uudella kiiltävällä Popedalla ajeleva kiltti setä saa pikkupojan pään pyörälle ajeluttamalla poikaa ja poika toimii kuten lapset yleensä: äitini sanoin "kliputtaa" kaikki asiat kun joku vaan äkkää kysyä. Ja setähän kyselee. Sitä myöten ensin isä, sitten äiti katoavat. Poika jää Johanna tädin hoitoon, mutta on tädilläkin salaisuus. Hän kuunteleen BBC:tä ja toivoo pääsevänsä pojan kanssa sulhasensa luo Englantiin. Niin toimi salakavala turvallisuuspalvelu.  

"Radio! Hän puuskahti närkästyneenä. Ennen vanhaan oli sanomalehdet, nyt on radio. Millä meitä huomenna uhataan." (20.3.) 🌟🌟🌟

Tennilä Esko Metsän väristä en väittele enää : runoja. Vuonna 1996 julkaistuja runoja ja mietteitä kuullusta ja nähdystä vuosien varrelta. Runoissa puhutaan sillanrakennusarkkitehdeistä, pultsareista, lehmistä ja sateenkaarista. 

"Sateen jälkeen sateenkaari

Kauniimpi kuin koskaan. 

Mutta ei sen toista päätä 

Viitsi yksin etsimään mennä."  (26.3.)🌟

Valek Miroslav Rakastelua kananlihalla. Rauhattomuutta. Slovakialaisia runoja. Joku mielikuva, että olen lukenut slovakialaisia runoja aiemminkin. 

Vargas Fred Normandialainen tapaus : komisario Adamsbergin tutkimuksia. Tämä olikin itselleni viimeinen käännetty Vargas tältä erää. Olen vissiin vihdoin päässyt samalle aaltopituudelle Adamsbergin outojen ajatusten kanssa, joten tästä pidin. Aiemmin olen pitänyt enemmän evankelista-sarjasta.  Tämän pohjalla on ennustus, joka tietää pahaa, ellei ennustuksen kohde korjaa käytöstään. Ranska. (10.3.) 🌟

Zweig Stefan Amok kirja alkaa kuvauksella Napolissa 1912 tapahtuneesta oudosta onnettomuudesta. Kirjan ensimmäinen kappale oli sen verran outo, että asia selvisi vasta viimeisellä sivulla. Siinä välissä oli hyvä mutta surullinen tarina. Tapahtumapaikka meri välillä Kalkutta-Napoli 🌟🌟(28.3.)

Minne katosi Antti Järvi?

Pitkästä aikaa eläydyin Finlandia-humussa mukana... Tai no, eihän se ole oikeastaan totta, en ole seurannut palkintojen jakoa kuin silloin kun oli koronabreikki, mutta siis, katselin palkintojen jaon. 

Etukäteen tiesin, että kaunokirjallisista ehdokkaista lukupinooni tulee pääsemään korkeintaan Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, jos sekään. Sen sijaan Tietofinlandiaa tavoitteli tänäkin vuonna neljä "pakko lukea" -kirjaa ja lisäksi kaksi ehkäpä kirjaa. 

Edelleen ihmettelen, miksi aikanaan on Finlandia palkintoa alettu jakaa vain näille kolmelle ryhmälle. Mielestäni myös novellit, esseet ja pakinat tarvitsisivat oman palkinnon ja ehkä myös runot ja miksi ei myös kepeät kesäromaanit ja dekkarit. 

Tietofinlandian voittanut Antti Järven kirja Minne katosi Antti Järvi kiehtoi eniten, joten aloin lukemisen siitä. 

Olen harrastanut jonkin verran sukututkimusta, ja omastakin suvusta pari henkeä lähti lamaa pakoon Kanadasta Neuvostoliittoon ja hävisi sukulaisilta. Siksikin oli mielenkiintoista lukea miten Antti Järvi löysi isoisoisänsä. 

Olen lukenut viimeaikoina vähän kuin vahingossa vastaavan tyylisiä kirjoja, joissa on kerrottu miten on etsitty historiallista henkilöä, viimeksi pari Natasha Lesterin Pariisi/Amerikka/Australia kirjaa. 

Järven kirja oli minusta sujuva. Piti jännityksessä loppuun saakka. Tykkäsin, että tutkija reilusti puhui itsestään (sain kirjenipun, kävin siellä ja siellä). 

Kirjassa oli sopivasti selitetty millainen paikkakunta oli Jaakkima, Sortavala ja Rovaniemi 1940 tienoilla. Olen tutustunut jonkin verran Sortavalan 1930-lukuun (kun vaan ehtis valmistella blogitekstin), ja sujuvasti pysyin mukana kun Järvi kertoi kävelystä seminaarilta seurahuoneelle. 

Vertaisin kirjan tyyliä kirjaan jossa kerrotaan ukrainalaisesta Rotkosta, josta löytyi joukkohauta yhden valokuvan avulla. Kirja on Wendy Lowerin Rotko, ja kertoo siis Ukrainasta, (Italiasta kertovaan Rotkoon en ihastunut). 

Parissa kohtaa lukiessani vähän itkeä tirautinkin, joten ihan kepeää kesälukemista tuo ei ollut kaikilta kohdin. Osaksi eläydyin silloiseen elämään, osaksi itketti Stalin. Mutta kirja oli vireeltään enemmän helpotusta huokuva kuin surun mustissa aalloissa kyntävä.

Annoin täydet 5 pistettä, koska tykkään historiasta. Kuuntelin kirjan, koska en viitsinyt odotella sitä kirjastosta. Lukija sopi mielestäni kirjan tunnelmaan hyvin. 

Lähdeluettelon luen, kun kirjan varannut kaveri saa kirjan. Varauksia oli heti palkinnon jaon jälkeen reilu 50, nyt, kolme päivää myöhemmin niitä näkyy olevan yli 100. Kirjoja on Satakunnassa 12.

Jaakkiman kunnan kaupallinen keskus oli Lahdenpohjan kauppala. Kuten monista muistakin rajan taakse jääneistä kunnista, on Jaakkimastakin tehty pitäjän- ja kyläkirjoja. Esimerkiksi Sirolan kylästä on kirja Souda souda Sorolaan - Jaakkiman kylä Laatokan sylissä. 

Jaakkima oli tunnettu etenkin Suomen ensimmäisestä puuelementtitalotehtaastaan, joka työllisti noin sata henkeä.

Jaakkiman yhteiskoulu tunnettiin myöhemmin Nokian yhteiskouluna. Jaakkiman kristillinen kansanopisto löysi uuden kotipaikan Ruokolahdelta. Jaakkimassa koulutettiin myös puuseppiä.