Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää. Tänään jos koska kannattaa tarttua konkreettisesti kirjaan. Ja koska on lämmintä, kannattaa suunnistaa lukemaan puistoon tai kahvilan terassille, rannalle tai bussiin kaiken kansan näkyville.
Olen aina ihaillut luonnosta poimittuja nimiä. Oma nimeni tarkoittaa kotikonnuillani lähinnä keväistä kovaa hankikantoa, joka kestää aikuisen painon ja joskus jopa hevosenkin: sanotaan, että on kirsikanto. Muualla Suomessa kirsi tarkoittaa routaa. Toinen mummoistani oli Lauha, ja syntynyt samoihin aikoihin kun oli myös Taimien, etenkin miespuolisten Taimien kulta-aikaa.
Kirjan yhdeksi päähenkilöksi oli haastavaa löytää edes naispuolista Taimia, ja koko Miesten viikko -ajatus meinasikin tyssätä siihen.
Mutta sitten löytyi pelastava kirja. Ja siitä löytyi jopa miespuolinen Taimi.
Nuoruuteni suosikkikirjailijoihin kuului Arto Paasilinna, jonka tuotantoa on tullut kerrattua tämän tästä. Paasilinnan mielikuvitus oli lähes vailla vertaa.
Pääosissa on lähestulkoon aina tavallinen ihminen, usein onnetonkin. Sattuman, usein jopa hämmästyttävänkin sattuman jälkeen pieni asia alkaa poikia uusia ja uusia tapahtumasarjoja.
Kun Paasilinnan tuotanto väheni ja loppui, löysin tilalle pari samaan humoristiseen/ satiiriseen genreen kuuluvaa kirjailijaa. Ensin Lasse Lehtisen Uskottuine miehineen, ja sittemmin Kalle Isokallion.
Kun Arto Paasilinnan tuotannossa tapahtumat alkavat usein hieman onnettomissa fiiliksissä: on burnouttia, avioeroa, itsemurhasuunnitelmia, konkurssia toheloituja töitä... niin Isokallion kirjoja voi useimmiten kuvailla ajatuksella että yrittäjä pyrkii tekemään hyvää, mutta priimaa pukkaa.
Päähenkilö Taimi löytyy Isokallion kirjasta Maailmanparantaja.
Maailmanparantaja on firmansa hyvällä voitolla myynyt, eläkkeelle jäänyt yrittäjä. Hän muuttaa maalaiskuntaan, ja päättää sijoittaa rahojaan kuntalaisten hyvinvointiin.
Talokauppojen mukana tulee koiranpentu Taimi, jonka koiria itseäni paremmin tunteva tuttavani analysoi urokseksi, sillä naaraskoirat eivät kuulemma merkkaa lyhtypylväitä.
Kirjan tapahtumat kerrotaan pääosin Taimin silmin.
Talokauppojen mukana tulee myös tuttaviksi paikallinen vanhempi remonttimies ja kaikki tunteva ravintolan/kahvilan pitäjä, jotka pitävät rikkaan miehen jalat maassa. Työtön nuori saa työtä ja muitakin onnistaa. Ei kuitenkaan liikaa, siitä pitää päähenkilöt huolen.
Itse olen lopettanut Isokallion kirjojen kuuntelemisen julkisella paikalla samoin kuin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-sarjakin. On hiukan noloa nauraa yksikseen ilman juttulaveria bussissa - etenkin kun en käytä jättimäisiä kuulokkeita, joista kaikki näkee kauas, että liikutaan eri maailmoissa.
Mutta muutoin kyllä; vahva suositus.
