Syyskuussa 2026 luettu

Hyvin lukupainotteisen heinäkuun ja melko normaalisti edenneen elokuun jälkeen oli sitten vuodossa maltillisempi syyskuu. Itselleni puolustelin hidasta lukutahtia sillä, että vihdoin sain luettua loppuun uuden maan. Siihen meni melkein viikko. Saint Luciasta kertova nobelisti Wallcotin kirja teetti töitä tosiaan pitkään, mutta kannatti. Toisaalta, kuinka hidas lukutahti on 10 kirjaa kuukaudessa, jos ajattelee kaikkia maapallon ihmisiä... Mutta Saint Lucian selättämisestä olen todella tyytyväinen. 

Affonço Denise Elossa kuoleman kentillä. Ranskalainen nainen oli leirillä 4 vuotta, ja painoi lopulta 30 kiloa. Ranskalainen isä, vietnamilainen äiti. Kirjassa usein mainittu Angkar tarkoittaa kirjaimellisesti ”järjestöä” / ”organisaatiota”, mutta punaisten khmerien aikana sillä tarkoitettiin salaperäistä vallanpitäjää eli käytännössä Kommunistisen Kampuchean puolueen (CPK) johtoa. Kambodza.

 (5.9.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Ryöstöjä ja vankilapakoja sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat 5. Elokuun lopussa aloitetun sarjan kaksi seuraavaa osaa jäi syyskuulle, koska ne ilmestyi 1.9. Tämä osa kertoo Volvo Markkasesta, joka tunnetusti tykkäsi Volvoista. Ryöstely alkoi Tanskasta. Siikaislainen pakokaveri Mikko Salminenkin tietty mainittu (pako 1980). TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟🌟 

"Isän opeista parhaiten jäi mieleen kaksi: keneenkään ei koskaan voi luottaa ja mitä vaan voi tehdä, mutta häntä ei saa jäädä oven väliin."

Junttila Harri Aurinkoinen autokauppias sarjassa Kuusi kelmiä ja kadonneet miljoonat 6. Sunny Car Centerin tarina. TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟 

Lapinoja Sannaleena Sirkuselämää. Runoteos tekijän nukkehahmojen ympäriltä. (12.9.). 🌟 

Liksom Rosa Väliasema Gagarin. Otin kirjan kuunteluun lukijan, Anna Saksmanin vuoksi. Jotenkin tykkään hänen äänestään. 41 katkelmanovellia. Mongolia ja Venäjä, Siperia. 🌟 

Sandberg Inger ja Lasse Pikku Anna matkustaa Ylösalaisinmaahan . Lastenkirja. Kohdemaana Uusi-Seelanti. (21.9.) 🌟 

Somin Yeon Pieni korealainen keramiikkapaja. Tämä kirja oli vireillä koko kesän. Tykkäsin, mutta kirja ei vain edennyt. Vihdoin syyskuussa sitten tuli kuunneltua kirja loppuun. Etelä-Korea. (11.9.) 🌟🌟 

" Saven muovaaminen on kuin sydämen muovaamista. "

Stark Ulf  Jaguaari. Runomuotoinen tarina kuinka pikkupojasta tulee jaguaari kun hän nukahtaa. (21.9.) 🌟 

Taylor Patrik Irlantilainen maalaisjoulu. Kirja jatkaa Irlantilaisesta maalaislääkäristä kertovaa sarjaa. Olin säästellyt tätä joulukuulle, mutta teki mieli lukea neljäs osa, mutta koska sarja on hyvin kronologinen, täytyi sitten lukea tämä ensin. Ei huono. Irlanti. (30.9.) 🌟🌟🌟

"Tule auttamaan. Abbedissa pyörtyi." 

Walcott Derek Anotger Life. Walcottin omaelämäkerrallinen, runollinen teos, jonka Walcott kirjoitti Saint Luciasta, Karibian maisemasta, siirtomaahistoriasta, taiteesta ja omasta nuoruudestaan. Walcott on poiminut kirjaan muistoja ja tunnelmia, joita kuvailee runsassanaisesti ja ainakin niin minusta tuntuu, välillä uusia sanoja keksien. Onko englannissa esimerkiksi sanaa gibboned (gibboni en tapaan, kuin gibbonit?) kuten alla olevassa katkelmassa oli? Nobel. Runokirja. Saint Lucia. (9.9. Mutta totuuden nimissä, aloitin kirjan noin vuosi sitten) 🌟🌟 

Vanhatalo Antti Henkivartijat : Presidentin turvallisuusvartioston tarina. Mielenkiintoinen historiaa luotaava kirja. Tietokirja. 🌟🌟 

"Tilasto­keskuksen mittaushistorian aikana henkirikoksia tapahtui Suomessa eniten 1920-luvulla. Vuonna 1918 tehtiin peräti 60,6 henkirikosta 100 000 asukasta kohden, kun 1920-luvun jälkeen vastaava määrä on vaihdellut 1,7:n ja 5:n välillä. Yhteiskunnan väkivaltaisuus alkoi saada poliittista huomiota kunnolla vasta vuonna 1926 "

Soffamatka Saint Luciaan

Ekonomistina olen kiinnostunut taloustieteestä, vaikka se ei koskaan ole tuonut euroakaan eläkesäästöihini. Sen vuoksi jännitän joka vuosi yhtä paljon taloustieteen Nobel-palkinnon saajaa kuin kirjallisuudenkin. Aika harvoin kumpikaan vuoden arvauksistani osuu oikeaan. Saint Lucia on erityisen kiinnostava tästä Nobel-näkökulmasta. Maa on pieni, melkein pikkuruinen, mutta sieltä on silti löytynyt palkinnon saajaksi niin kirjailija kuin taloustieteilijä. Toki se ei ole maailmanlaajuisesti ainutlaatuista, onhan esimerkiksi Suomellakin (pieni tai keskisuuri maa tämäkin) palkinto molemmista (F.E. Sillanpää ja Bengt Holmström). 

Kun puhutaan pienestä maasta, niin mittakaavaa on hyvä tarkastella heti alkuun. Saint Lucian maapinta-ala pienine sisävesineen on pienempi, kuin Porvoon maapinta-ala tätä kirjoittessani 2026 keväällä. Saint Lucian maapinta-ala sisävesineen on 616 neliökilometriä, Porvoon maapinta-ala ilman merivettä on noin 650 neliökilomertiä. 

Kun mittakaava on näin asetettu kohdilleen, voidaan todeta, että Saint Lucian Nobel-tiheys on omaa luokkaansa. 

Millainen maa sitten on tämä pieni maa, jolla on ollut antaa meille kaksi Nobel-voittajaa? 

Se on saarivaltio Karibianmeren Pienillä-Antilleilla Saint Vincent ja Grenadinien sekä Martiniquen välissä. Asukkaita saarella on noin 179 tuhatta. Suomalaisessa mittakaavassa se sijoittuu asukasluvultaan Turun ja Jyväskylän välimaastoon. Maan pääkaupunki on Castries.

Saint Lucia on kielellisesti mielenkiintoinen maa. Maa on vaihtanut isäntävaltiota historiansa aikana peräti 14 kertaa. Vuorotellen se on ollut Britannian ja Ranskan alaisuudessa. Maa itsenäistyi vihdoin 1979, mutta koska se kuuluu Kansanyhteisöön, sen kuningas on tätä kirjoittaessa Charles III. 

Walcott voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1992. 

Minulla on ollut pienen ikuisuuden ajan (kohta kymmenen vuotta) lukupinossa David Walcottin Another Life. Lukemisen aloitin varsinaisesti noin vuosi sitten ja nyt vihdoin se on täytetty. 

Itselleni on ollut ongelmana se, että en juuri jaksa lukea englanniksi muuta kuin fantasiaa. Jostain syystä englanniksi lukeminen väsyttää aivojani paljon enemmän kuin esimerkiksi ruotsiksi ja saksaksi lukeminen. Heikompi italiakin on kevyempää kesälukemista, kuin englanti, mitä kuitenkin osaan eniten. Hassu juttu, mutta luulen sen johtuvan siitä, että englantia puhutaan ja kirjoitetaan niin eri tavalla. Siinä täytyy osata sekä kirjoitusasu että ääntäminen. 

Kun olin kielikylpenyt viisi kuukautta katselemalla aasialaisia elokuvia englanniksi puhuttuna tai tekstitettynä, päätin, että sekin elämänkokemus pitää nyt hyödyntää ja vihdoin lukea puuttuvat maat. Saint Lucia osui valinnaksi ensimmäisenä ja se taas johtuu siitä, että satuin törmäämään listaan pienten valtioiden kulttuureista. 

Pelkkä kevyt päätös ei johtanut rutiineihin, joten nyt, vuoden lielikylpemisen jälkeen sateisena syyskuisena aamuyönä päätin, että tämä on se päivä, jolloin luen loput 89% kirjasta. 

Kielikylpemisestä on ollut kieltämättä apua uutisten kuuntelussa ja tavallisen tekstin lukemisessa, mutta tämän teoksen kohdalla perin paljon olisi jäänyt ymmärtämättä ilman kääntäjää. 

Otan esimerkiksi eläimet, joita tekstissä on enemmän kuin pienessä eläintarhassa. Tiedän kyllä ketut, liskot ja kuningaskalastajat, gibbonikin tunnistan apinalajiksi, mutta en tajunnut että poikien 'gibboned' kulkeminen kadulla oli keikkumista kuin gibbonit. Puhumattakaan sitten koista, surviaissääskistä tai muusta, mihin en ole törmännyt fantasiakirjoissa tai koulun penkillä. Miksi muuten koulussa ei opetettu niitä 1970-1980-luvuilla? Opetetaankohan nykyisin... 

Muutenkin tuntui siltä, että Walcott oli ex-anoppini kanssa hengenheimolainen, mitä tulee sanojen keksimiseen silloin, kun sopivaa sanaa ei ollut heti mielessä, jos kohta sellaista olikaan olemassa. Sanon tämän hyvällä, sillä ihailin anoppini kieltä ja meillä synkasi muutenkin hyvin. Myös Walcottia ihailisi vielä enemmän, jos joku olisi ymmärtänyt kääntää teoksen puolestani. 

Mutta kyllä kirjasta oppi jotain Saint Luciasta ja sen ihmisten tavata katsoa maailmaa. Esimerkiksi:

"Pilvet käpristyivät reunoiltaan kuin loppuun palaneet paperit,/ puhelinlangat lauloivat pylväästä pylvääseen/ pilkaten perspektiiviä./ Kuumuden muuri,/ milloin uhkaavana, milloin perääntyvänä varkaana,/ vetäytyi taaksepäin jokaisella askeleella,/meri oli samalla tasolla kuin katu."

Paljon enemmän olisi varmaan pitänyt pysähdellessä lukiessa ja googlettaa villisti. Mielestäni olen lukenut paljon vähän kaikesta, mutta vaikka Raamattukin Apokryfeineen päivineen olen lukenut kerran kokonaan (sukutaulut kyllä harpoin) ja paikoitellen ueamminkin. 

Mutta niin oli vaan Assyrian sotapäällikkö Holofernes päässyt unohtumaan, mies, jonka Judith surmasi. Tuttu ei ollut myöskään Caravaggion maalaus siitä kun Judith leikkaa päätä irti. 

" Näen hänen askelluksensa,/ yhtä armottomana kuin tuon pellavankeltaisen sadonkorjaajan,/ Judithin,/ Holoferneen lyhty kädessään."

Helppojakin kohtia löytyy, mutta ei nekään kaikki ihan helppoja ole, kuten vaikka tämä rakastumisen varhaisesta hetkestä, kuin rakastumisen aamusta, kertova kohtaus, joka voisi olla kenen tahansa nuorukaisen tanssien jälkeisen aamun tunnelma vanhempien kotona, mutta otsan metallinhohtoinen henkisyys on selvästi Walcottia...

"Minä keitän kahvia./ Valo, kiivaampana kuin aamunkoitto, kärventää hiusteni pehmeät, untuvaiset reunat, ja kuumuus päällystää otsani niin, että se kiiltää./ Sen hiki yhtyy viekkauteni kiihkoon./ Äiti, minä olen rakastunut."

Kirjan voi toki lukea miten vaan, mutta itselleni enemmän nautintoa olisi tuoneet valmiit lähdeviitteet, niin ei olisi tarvinnut esimerkiksi miettiä, mitä yhteistä olikaan Anna Ahmatovalla ja Boris Pasterakilla. Neuvostoliittolainen runous kun ei ole vahvinta tietämysaluettani, vaikka luinkin Neuvostoliittolaisia nykykirjoja 1980-luvulla. Niistä muuten nykyisin latvialaisen Bellsin Häkki oli paras, vahva suositus sille.

Van Goghin ja Gauguinin värimaailma sentään tunnistin posliininmaalauskauteni taideinnostuksen vuoksi.... Aikamoinen kulttuuri kuluttaja täytyy olla, jos kaikki kohdat ymmärtää suveneeristi, olipa kielitaito mitä oli. 

Mutta ei lukeminen pelkää tuskaa ollut. Välillä hykertelin hienojen kielikuvien, mielleyhtymien ja tuokiokuvien äärellä:

"Säleverhot sulkeutuivat kuin laulajan silmät. "

Koska kirja on omaelämäkerrallinen, siinä esiintyy myös muita tunnettuja ihmisiä yksi niistä on Saint Luciassa elänyt taidemaalari Dunstan St. Omer, jota kirjassa puhutellaan nimellä Gregorias. Hän oli Walcottin ystävä jo lapsena. Muut kolme päähenkilöä ovat Walcott itse, Walcottin ja St. Omerin taideohjaaja Harry eli Harold Simmons sekä ensirakkaus Anna eli Andreuille Alcée. 

Britanniassa, mihin Saint Luciakin tuolloin kuului, lakkautettiin orjuus 1834. Walcott kirjoittaa kirjassa, että sata vuotta myöhemmin saintlucialaiset ovat palanneet vapaaehtoisesti eräänlaiseen orjuuteen, jossa eurooppalainen kulttuuri dominoi paikallista kulttuuria. 

Walcott ja St. Omer päättävät tehdä tälle jotain ja tekevätkin. Walcott kirjoittaa ja saa Nobelin palkinnon, St. Omer tekee upeita muraaleja ja kirkkomaalauksia. 

Koko kirja oli hengästyyttävää sanojen ilotulitusta kuten tästä esimerkistä selviää (käännös ChatGpt):

"Siellä patriarkaaliset banyanpuut,

köynnösten parran peittäminä, joista mustat koulupojat

keinuivat kuin gibbonit,

hautoivat kuolleiden lehtien maustaman laguunin yllä,

ja mangrovepuut, polviaan myöten vedessä,

kyyristelivät kuin kotiloiden kerääjät ruskeilla, honteloilla jaloillaan,

hajottaen ympärilleen punaisia sotilasrapuja,

jotka rapistelivat etsiessään punatakkien lihaa.

Lehdot oli sahattu,

niiden symmetria ja ääriviivat murentuivat,

kaartuvien kasarmiparvekkeiden alapuolella,

joilta everstit viskinvärisessä valossa

olivat katselleet vihreän välähdyksen, kuin liskon kielen,

nappaavan viimeisen purjeen. Tänä iltana

rivi rivin jälkeen oranssit leimat toistivat

ylennettyjen virkamiesten huviloita.

Kuu tuli ikkunaan ja jäi siihen.... "

Itselleni kirjan lukeminen oli toisaalta nautinto (tykkäsin tavasta kirjoittaa ja kielestä ja kaikesta...) mutta toisaalta se oli myös hirveä ponnistus, sillä runojen kieli ei ollut helppoa ja joskus tuntui siltä, että Walcott oli keksinyt omiakin sanoja joukkoon, kun viralliset sanat eivät riittäneet, mutta se on luultavasti vain liian yksipuoliseksi jääneen kielitaitoni vika. Ilman kääntäjää tuskin olisin selvinnyt kirjasta näin laajoin tiedoin. 

Kirjasta jäi samanlainen fiilis kuin Päättymättömästä riemusta. Ellei kirjan lukeminen olisi ollut niin työlästä, olisin aloittanut samoin tein alusta uudelleen. 

Teksti julkaistu viikolla, jolloin julkaistaan Nobelin palkinnot. Edelleen jännitän sekä taloustieteen Nobelin että kirjallisuuden Nobelin valintaa. 

Elokuussa 2026 luetut

Syyskuu meni lomaillessa, perhehuolissa ja geokätköillessä, joten jäi elokuun luetutkin julkaisematta. Lokakuulle on luvassa aktiivisempaa otetta joten aloitetaan elokuun luettujen päivityksellä. Luettua tuli 36 kirjaa, mikä on loistava tulos syyskuuhun verrattuna, saatte uskoa. Aktivoiduin elokuussa tekekemään suunnitelmallisesti tämän vuoden Aasia-haasteen puuttuvia maita mm. tietokirjoina ja kuuntelin yksin ja äidin kanssa palapeliä tehden lyhyempiä kirjoja (kirjat luokiteltu kirjoiksi suoratoistopalveluiden perusteella). Ainakin yksi todellinen klassikkokin tuli luettua vuosien odottelun jälkeen, nimittäin Kwai-joen silta. Innostuin kuuntelemaan myös itselleni uusien kirjailijoiden lastenkirjoja. 

Björnstjerna Jonna Setä surkeus : Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä. (4.8.) 🌟

Boulle Pierre Kwai-joen silta. Rautatiesillan rakentamista joen yli Burmasta Thaimaahan. Siltaa rakentaa brittiläisiä sotavankeja johtajanaan eversti Nichilson joka rakastaa muodollisuuksia ja nuhteettomuutta. Rakentamista johtaa japanilainen eversti Saito, joka vastaavasti inhoaa brittejä. Yhdistelmä ei anna hyvää lähtökohtaa rakennustyössä. Burma. (13.8.)

Denysenko Larysa Ilmahälytyksen lapset. Lyhyitä eri lasten tarinoita Ukrainasta. Surullista. Lapset. Ukraina. (14.8.) 🌟🌟

Ekholm Kai Kulttuurin varkaat. Taidetta, karttoja ym. On varastelu, Suomestakin. Mutta myös Suomi lienee tallentanut kulttuuriesineitä väärin aikein. Tietokirja. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Ensihoitajat Ivalosta: Jari Sarre ja Piia Kaukovalta sarjassa Lapin puheenvuoro osa 11. Storytel original äänikirja ensihoitajien elämästä Ivalosta. Inari. 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Petri Kokkosen elämää erämaassa sarjassa Lapin puheenvuoro osa 13. Vätsärin erämaahan vanhaan hirsimökkiin vetäytynyt Kokkonen kertoo elämästään Inari-järven rannalla. Tilastofanina tarkistin. Ei kyllä kuole joka vuosi ihmisiä Inarinjärveen. Edellinen hukkuminen on vuodelta 2018, ja 2021 joku löytyi kuolleena järven jäältä. Edes koko Inarissa ei huku ihmisiä joka vuosi. Inari (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Tanssitaiteilija Auri Ahola Onko Lappia edes olemassa? sarjassa Lapin puheenvuoro osa 15. Saari Muddusjärvellä, missä suku on asunut samalla paikalla jo 1500-luvulla, jolloin talo oli tsaarin alaisuudessa oleva metsästystorppa. Ahola on kansainvälisesti kuuluisa tanssitaiteilija. Porilaisen nuoren kätilön ekassa työpaikassa ekalla työkeikalla ollut kätilö oli ollut ihmeissään kun Aholan mies haki porolla ja moottorikelkalla kätilön paikalle katsomaan vauvaa. Inari. (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Kuuluttaja Jarkko Ylläsjärven tarina sarjassa Lapin puheenvuoro osa 14. Ammattilainen kuuluttaja, Ylläsjärven suku on asunut kotitilallaan jo 250 vuotta Yllästunturin eteläpuolella. Koulumatkaa Kurtakkoon Ylöjärvellä oli sama 16 km kuin itsellänikin yläasteella Pohjois-Satakunnassa. Kokovuotinen työ vei Ouluun ja Norjaan, palasi takaisin 2011. Kolari. (22.8.)🌟🌟 

Galga Kuoleman kätilö Miyuki Ishikawa : Aasian sarjamurhaajat osa 1. Opin, että Shōwa-kausi (1926-1989 shōwa= valaistunut rauha) tarkoittaa keisari Hirohiton hallitsijakautta. Kuoleman kätilö otti vauvoja hoitaakseen, mutta antoi niiden kuolla nälkään. Tokio. (29.8.) 🌟🌟 

"12.1.1948 oli kylmä ja kostea." 

Galga Twitter-tappaja Takahiro Shiraishi : Aasian sarjamurhaajat osa 2. Nainen kertoo Twitterissä haluavansa kuolla ja Takahiro vähintään viidellä Twitter-tilillään riensi apuun. Surmat alkoivat elokuussa 2017. Tokio (29.8.)🌟🌟 

"Hänen sanaansa saattoi luottaa kuin kallioon." 

Galga Medanin velho Ahmad Suradji : Aasian sarjamurhaajat osa 3. Jaavalla on uskottu, että kun juo 70 nuoren naisen sylkeä, saa yliluonnollisia kykyjä, mutta Suradji meni tätäkin pidemmälle...  Indonesia. (29.8.) 🌟🌟 

García Márquez Gabriel Elokuussa nähdään. Ana Magdalena Bach matkustaa joka vuosi yksin 16.8. äitinsä haudalle saarelle, minne on merimatkaa 4 tuntia. Jossain vaiheessa, kun tytär on jo aikuinen, Bach päätyy sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa. Kirjassa luetaan useampia kirjoja mm. Draculaa. Kolumbia. (14.8.) 🌟🌟🌟 

"Kaikki oli kuin ennen. Säälittävässä kylpykopperossa ei ollut sadesuihkua."

Haridi Alex, Davidsson Cecilia, Widlund Filippa Joulu saapuu Muumilaaksoon : Tove Janssonin kertomuksen mukaan. Tarina jouluvalmisteluista Muumilaaksossa. Lapset. (9.8.) 🌟🌟

Itkonen Jukka Sirkusjuna saapuu. Sirkus tulee kaupunkiin, isä juoksee karkuun poliiseja ja vankikarkuri joutuu töihin ...Lapset. (15.8.) 🌟🌟🌟

Itkonen Jukka Taikuri Into Kiemura. Kuvittelin sirkuksirjalsi tätäkin, mutta kirjasta löytyikin parikymmentä runoa eri ammateista. Runot. Lapset. (20.8.) 🌟🌟 

Jokinen Pauli Tampereen Murha historia : 30 tatinaa henkirikoksista. Hyvin kirjoitettuja lyhyitä kertomuksia rikoksista. TrueCrime. Tampere. (29.8.) 🌟🌟 

Junttila Harri Kunnollinen postimies sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 1. Toimelias postimies tappoi vaimonsa ja kavalsi postinsa. TrueCrime. Tornio. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Bling blingiä savolaiseen tapaan sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 2. Jouko Juvonen alias Carl J. Danhammer, hurjapää, mutta reilu sellainen muistelee koulukaveri. Pieksämäki. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Rikas nainen arkussa sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 3. Herlingin perillisen kidnappaus. Taustalla 3 vuodessa suoritetut oikeustieteen opinnot! Opintoja myös 2 muussa yliopistossa ja puhuu kuutta kieltä... Turku. (29.8.) 🌟🌟 

"Turusen työura onkin ollut eloisa ja täynnä lyhyitä työsuhteita."

Junttila Harri Dubain aduntoparoni sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 4. Kansainvälinen One coin -pyramidihuijaus. Arabiemiraatit. (29.8.)🌟 

Kampusch Natasha 3096 päivää. 10-vuotiaana kaapattu Natasha joutui asumaan 5 neliömetrin kokoisessa huoneessa kahdeksan vuotta 1998-2006. Ymmärtäisi ehkä vielä, jos siepattaisiin, jotta voisi pitää hyvänä, mutta väkivaltaa, nälässä pitämistä ym. Kirja on käännetty noin 30 kielelle. Wien, Itävalta. (18.8.) 🌟🌟 

Kim Helen Pitkä sadekausi. Eteläkorealainen Chung-hi sai jo sikiöaikana pojan nimen, koska hänestä toivottiin poikaa. Sitä ei tullut, mutta adoptoiko perhe pojan? Se selviää kirjasta. En oikein viihdy yleensä kirjojen parissa, missä aikuinen muistelee lapsuutta lapsen äänellä, mutta tästä pidin vaikka se kertoikin vain yhdestä kesästä. Etelä-Korea. (19.8.) 🌟🌟🌟

Laurén Anna-Lena Vuorilla ei ole herroja : Kaukasiasta ja sen kansoista. Laurén toimi Ylen Moskovan kirjeenvaihtajana ja kävi usein myös Kaukasuksella. Kirja oli yhdistelmä lähihistoriaa ja matkakertomuksia. Sijoitin kirjan Georgiaan, mutta koko Kaukasus mm. Armenia, Azerbaidžan ja Ossetia sekä tietty Venäjään kuuluvat alueet olivat esillä. (9.8.) 🌟 

"-Tähän me perustamme puutarhan. Ei mitään erikoista, sipulia, yrttejä ja persiljaa, sanoo Važa. 

Niin tietysti. Georgialainen ruoka perustuu kaikkeen vihreään, etenkin persiljaan. Muistelen mitä etäs osseetti sanoi Vladikavkazissa elokuun sodan aikana: 'Georgialaiset ovat Kaukasian parhaita kokkeja, mutta sotimisesta he eivät ymmärrä mitään.' "

Laurén Anna-Lena Kuinka kallis vapaus – Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Kolmen Neuvostoliitosta itsenäistyneen valtion viime vuosikymmenten historiaa. Itselleni mielenkiintoisempi kuin edellinen, kun oli vain 3 aluetta, jota miettiä. Kirjassa kerrottiin mm. että Georgia tavoittelee Kaukasian Singaporeksi. Sijoitin kirjan Kirgisiaan, kun se puuttui vuoden luetuista kirjoista. (12.8.) 🌟🌟 

"Morsiamen ryöstäminen tuntuu monista miehistä niin yksinkertaiselta jutulta, ettei siinä edes pohdita onko todella rakastunut naiseen. Usein käy niin, että mies kyllästyy naiseen parin kuukauden päästä ja jättää hänet. Hänen elämänsä on silloin pilalla. Varsinkin jos hän jo odottaa lasta." 

Leka Kaisa Kaisa & Christoffer Leka's Expedition no 3 Cycling Around Iceland. Omaelämäkerrallista sarjakuvaa vuodelta 2012, jolloin tekivät

polkupyöräretken Islantiin. (8.8.) 🌟🌟

Maristo Irja, Sysikaski Kalle, Ylivakkuri Juhani Itä-Timor : tragediasta nousee toivo. Itsenäistymisprosessi vuodesta 1975 vuoteen 2002, jolloin vihdoin vapaa itsenäisyys. Kirja on julkaistu vuonna 2000. Itä-Timor.  (7.8.) 🌟 

Mishima Yukio (1925–1970) Kunnia on katkera juoma. 13-vuotias poika, leskiäiti, perämies, johon äiti rakastui ja alaikäinen poikajengi. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Ollaan Tokion lähellä Jokohamassa 1960-luvulla. Japani. (26.8.) 🌟🌟 

"Satoi. Sinooperin värinen vesi valui vanhoja tiiliseiniä pitkin ja muodosti lammikoita kadulle. Satama-altaan mastometsä kiilteli märkänä. Ettei heittäisi huomiota Fusako odotti auton takaistuimella."

Mrožek Sławomir Elämää aloittelijoille. En edes muista, koska aloin lukea tätä satiironovellikirjaa. Jäi jostain hiljaisesta lukupiiristä kesken. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä kaikissa tarinoissa. Novellit, Puola. 🌟🌟 

Mulder Caroline de Elämän lähde : Romaani Lebensborn-kodista. Saksa. (30.8.) 

" Miten epäoikeudenmukaista että sotilas kuolee hetkessä, mutta sotilaaksi varttuminen kestää 16 vuotta." 

Nopola Sinikka Mustekala löytää trikoot : Riimirunoja. Eläinrunoja. (29.8.) 🌟🌟 

Parvela Timo, Pitkänen Pasi Pate Lumimiehen jäljillä. HImalajalla.... Onkohan Parvela käynyt Nepalissa.... Pate viihdyttää aina. Nepal. (14.8.) 🌟🌟

Qaderi Homeira Tanssia moskeijassa : afgaaniäidin kirje pojalleen. 985 yötä sitten poika riistettiin äidiltään. Äiti kirjoittaa kirjettä. Afganistan.(30.8.)🌟🌟🌟 

Rosavaara Katriina Leijonankesyttäjä. Riitelevät vanhemmat muuttuu sirkusleijoniksi leijonkiksi. Lapset. (20.8.), 🌟🌟 

Sokkelopilvenpiirtäjän arvoitus, Sakke sokkelo salapoliisi -puuhakirja. Lapset tykkää etsiä Mauri Kunnaksen kirjoista Herra Hakkaraista, mutta tämä oli haastavampi. Sokkelon ohella joka aukeamalla piti etsiä tiettyjä esineitä. Ja joka kerta kun piti etsiä esimerkiksi viisi jotain, ensimmäiset neljä löytyi nopeasti, viimeisen etsintään kului useimmiten ikuisuus. (4.8.) 🌟🌟 

Sugawara Takasuen tytär (s. 1008) Keisarinnan hovineidon päiväkirja. Ei ihan tuoreemmasta päästä tämä kirja. Tämäkin aloitettu lukemaan viime vuonna. Hyvin kirjoitettu nikki (eräänlainen päiväkirja runoilla ja muistelmilla) jonka kesken jääminen ei johtunut itse kirjasta, vaan Tyynynaluskirjan suomentamisen odottelusta. Japani. (8.8.) 🌟🌟🌟 

Teir Philip Elokuun varjot. Pietarsaaren reissun jälkeen oli sen verran väsy, että tartuin äänikirjaa ja käperryin soffalle. Yllättäen siinä puhuttiin tupakkatehtaasta ja muista tutuista paikoista. Eletään vuotta 1993. Pietarsaari. 🌟

Heinäkuussa 2026 luetut

Heinäkuussa luin sangen monta ohutta kirjaa. Osa oli kevyttä kesälukemista, mutta mahtui mukaan painavampaakin tekstiä. Dekkareitakin lukaisin muutaman. Kappalemäärää tuli sen verran, että ensimäistä kertaa täytyi pilkkoa kirjankansikuvat kahteen eri kuvaan. Edelleen olen hieman jäljessä kirja/päivä tahdista Aasialaisen kauteni vuoksi, mutta kyllä tämä tästä tasaantuu, uskon niin. Pienoisesta kiinnostuksestani huolimatta heinäkuukaan ei ollut niin pitkä, että olisin saanut englanninkielisen runokirjan Karibialta puuttuvasta maasta loppuun, mutta ehkä jo elokuussa.... Kuka ties. Luettua taisi tulla 73 kirjaa. Kirjat olen laskenut suoratoistopalveluiden tapaan, paitsi tyyliin päivittäin ilmestyvät joulukalenterikirjat (heinäkuussa oli yksi lomakirja), jonka laskin yhdeksi, koska kyseessä oli oikeasti romaani eikä novelli- tms. kokoelma. 

Aarnipuro Marja Murha retriitissä : Kaarina Riikonen ratkaisee osa 1. Joogaretriitistä on kyse. Kirja on ilmestynyt Avun kesädekkarina. Mikähän se on tänä vuonna, täytyy käydä kirjastossa lukemassa. (27.7.) 🌟🌟 

Muitakin kirjoja oli hyviä, mutta eikös 6 riitä parhaiksi?

Ahn Lars Seinien sisällä Pelon atlas osa 2. Kertojan muurari setä-Erik katoaa, miten käy kertojan. Tanska. (2.7.) 🌟🌟 

Aho Elisabet Helmi salaperäinen tyttö. Vappu ja Annika tutustuu hylättyyn päiväkotiin. Joku nukkunut päiväkodin leikkimökissä... Lukijana Maija Lang jonka ääni ei oikein sovi korvilleni, mutta kuuntelin. Lapset. (23.7.) 

Aho Juhani (1961-1921) Käynti Kolilla. Ajo taisi käydä Kolilla 1892, jolloin kirjoitti tuon. Lieksa tai tuolloin itse asiassa Pielisjärven pitäjä. (4.7.) 🌟🌟 

Aho Juhani Laatokka ja Valamo. Aho kävi Sortavalassa, Laatokalla ja Valamossa 1890-luvun alussa ja vertailee luostarin sisäpuolta Italiassa näkemiinsä luostareihin, jotka ovat koristeellisia ja Valamo taas pelkistetty. Kun roomalaiskatolisissa maissa luostarit on. Täynnä kuuluisien maalareiden tauluja, on venäläiset ikonit Ahon mukaan räikeitä ja pelkistettyjä. Toisena lukuna kokemuksia junamatkalta. Salmi. (4.7.) 🌟 

Aho Juhani. Pikimmiltään Venäjän-Karjalassa. Mieleen jäi oikeastaan vaan vaatetuseroja. Tämä oli pisin kirjanen näistä kolmesta. Alunperin taisivat olla jatkokertomuksena sanomalehdessä. Pielisjärveltä kohti Karjalaa. (4.7.) 🌟 

Alsanea Rajaa Riadin tytöt. Luulin lukeneeni tämän, mutta oli uusi tuttavuus. Perjantaisin on mahdollisuus saada sähköpostiin uutiskirje Riadin mehukkaimmista juoruista ja railakkaimmista bileistä... Kirjan pääosissa on neljä parikymppistä naista: Michellen, Sadimin, Lamisin ja Gamran. Sähköposteissa seurataan naisten siirtymistä avioliittoon vuosina 2004-2005. Kaikki ei ole aina auvoista: torstai ei ole toivoa täynnä sen enempää kuin muutkaan päivät, kuten jossain kirjan kirjeistä sanaillaan. Mukana on myös joitain sähköpostien lukijapalautteita. Saudi-Arabia. (9.7.) 🌟 

"Mitä sanoa miehistä vahvimmalle, kun hän on vanhemmillensa rumpu, jolla soitetaan vanha heimolaulu. Tyhjyyttään kumiseva rumpu oli vielä hiljan piripintaan täynnä rakkautta, jonka vain kiittämätön päästää käsistänsä."

Andersson Laura Malja uudelle : viinikylän mysteerit osa 1-3. Suomalainen nainen, eronnut matkustaa Ranskaan. Lähtökuopissa tulee kirje nuoruuden poikaystävältä ja naisen ero päätyy iltapäivälehtien lööppeihin. Edessä on matka viinitilalle. Siellä alkaa selvitystyö, mitä tapahtui Michaelille. Ranska. (21.7.)

Bagge Tapani Oravanpyörä. Aika mainio minidekkari. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Chizmar Richard Gwendyn lumottu sulka. Tarina jatkuu Gwendyn ollessa aikuinen. Gwendy saa lippaan takaisin... USA (30.7.)

"Kirjoittaminen on käytännössä leikkimistä." Stephen King kirjan esipuheessa. 

Chun Shu Beijing Beibi. Ikuisuusprojekti. Hyvä kirja, mutta jostain syystä sain kuunneltua vain pätkissä ja sitten muutaman päivän/viikon tauko. Kirja on nuoren punkkaritytön muistelmat. Peking, Kiina. (7.7.) 🌟🌟 

"Minulla oli värjätyt hiukset enkä pelännyt mitään." Beijing beibi, 17 v.

Dickson Brian Sokea lasku. Jösses, miten uskomaton suoritus! Nepal. 🌟🌟 

"Kaikki tuntuu oikein mukavalta kun vatsa on täynnä ja kädessä on kuumaa juotavaa." 

Dusapin Elisa Shua Sokcho talvella. Sokcho on kesäkaupunki itärannikolla 60 km Pohjois-Korea rajalta. Hotelli on melko tyhjä talvella ja sinne majoittuu ranskalainen sarjakuvapiirtäjä. Kirjailija on Sveitsissä asuva ranskalais-eteläkorealainen ja teos on voittanut parhaan käännös kirjapalkinnon 2021. Pitänee lukea myös Pachinko-kuulat. Etelä-Korea. (5.7.) 🌟🌟 

Gendrot Adrian ja Ryf Robert Dangerous Assignment: Macau Smuggle Agent Out of Country. Steve Mitchell seikkailee. Macao. (3.7.) 

Gogol Nikolai Nevan valtakatu. Pietarin valtakatu, 4,5 km pitkä bulevardi (Venäjän pisin) Nevski Prospekt, puhtaaksi lakaistu ja köyhällekin sopiva katu, jota alettiin rakentaa valtakaduksi 1710. Veikko Honkasen lukemien runojen jälkeen oli pakko etsiä toinen Honkasen lukema kirja. Tämä löytyi onneksi eilen tallentamistano. Venäjä. (5.7.) 🌟🌟 

Haahtela Joel Talvikappeli. Vuosi 1348 ja ruhtinaan tilaaman kappelinnmaalaus talvella. Maalarien ja ruhtinattaren välille syntyy yhteys. Pohjois-Italia. (26.7.) 🌟🌟🌟 

Haahtela Joel Sielunpiirtäjän ilta. 1600-luku, eläköityvän taidemaalari elämää ja muistoja. Hollanti.  (26.7.) 🌟🌟

Haavikko Paavo Tiet etäisyyksiin. Runoja voi lukea uudestaannja uudestaan. Tämä alieni kolmas kerta. Edelleen se yksi sykähdyttää, kuin kotiinsa tulisi. Runot. (3.7.) 🌟🌟 

Haukio Jenni Paitasi on pujahtanut ylleni. Haukion Runo-Kaarina -palkinnon saanut Esikoisteos. Runoja lapsuudesta, muoruudesta ja ensirakkaudesta. Runot. (18.7.) 🌟 

Hollola Maikku Murhia ja kenkiä, T. Lángos ratkaisee sarjan aloituskirja. Kismóran kylpyläkaupunki Unkarin ja Serbian rajalla. Pari kuollutta naista, dekkari kirjailija, melkein eronnut poliisi ja mitä olikaan tapahtunut Pekalle? (2.7.) 🌟🌟🌟 

Hurme Vuokko Mitä karhu sanoo? Rikastettu äänimaailma. Olipa outo käki. Mutta muuten tuttuja ääniä. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Häkämies Kari Kuuma puhelu. Poliittiset dekkarit ei ole suosikkejani. Mutta nyt on koko sarja luettu. (27.7.) 

Ihalainen J. K. Kultaiset vuoret : Mongolian matkalla. Melkein olin H-Moilasena kun luin Homoolista: parhaimman lastuisesta la nasta. Lopussa Sanakirja, joka sai miettimään, että kielissämme todellakin on jotain samaa. Mongolia. (28.7.) 

"Kaupunkien ulkopuolella yleisimmät kulkuvälineet ovat kaksikyttyräinen kameli, hevonen, moottoripyörä ja hajoamaisillaan oleva kuorma-auto." 

Jarla Pertti Fingerpääkaupunki . Fingerporin sarjakuva joka esittelee Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle sijoittuvia strippejä. Nautin. Sarjakuva. (16.7.)🌟🌟🌟 

Kallas Aino Reigin pappi. 1600-luku pappi joutuu virkaan Hiidenmaalle. Vaimo kohtaa viettelyksen. Klassikko, Viro. (26.7.) 🌟🌟 

Kallio Pauli & Kovács Kati: Väritetyt unet. Sarjakuvakirja unista. Tätä en ollutkaan aiemmin nähnyt, vaikka tykkään Kallion tarinoista. (22.7.) 🌟🌟🌟 

Kallioniemi Tuula Jäniksenpapanapolku : iloisia satuja. En ehkä lukisi lapsilleni känkkäränkästä, etteivät saisi vaikutteita 🙃. Mutta hauskoja nämä oli. Sadut. (11.7.) 🌟

"Puuro on ällöä."

Kauranen (Snellman) Anja Elämää Bulevardilla. Noin 30-vuotta sitten tehty äänikirja jossa katkelmia kirjailijan tuotannosta Kaurasen itsensä lukemana. Alkaa tietty Sonja O kävi täällä kirjasta, jo ja olen lukenut uudehkona. (10.7.) 🌟🌟🌟 

Kilpi Eeva (1928-2026) Animalia. Toinen lukukertaa, eka oli kauan sitten. Ei romantiikkaa. Tämä on se kirja, missä on myös ristinilmoituksista tuttu mummo-runo. Runot. (6.7.) 🌟🌟 

Kilpi Eeva Ennen kuolemaa. Tässä ei ollut juuri tuttua runoa. Runot. (10.7.) 

Kilpiläinen Katri Poikani, rikollinen : neljän äidin tarina. Kristiina, Helena, Päivi ja Saija kertoo tarinaansa. Rikos vaikuttaa muihinkin kuin syylliseen ja sen uhrin läheisiin. TrueCrime. (4.7.) 🌟🌟 

King Stephen & Chizmar Richard  Gwendyn lipas Gwendy-sarjan eka osa, seuraava osa on kokonaan Chizmarin kirjoittamana. Kingeihinhän en koske... Ja katso, koskin kuitenkin... Gwendy saa lippaan. Kauhukertomus tämäkin on, mutta lapsille... Vaalean vihreä Aasia, tummanvihreä Afrikka, oranssi Eurooppa, keltainen Australia, sininen Pohjois-Amerikka, violetti Etelä-Amerikka ja musta Etelämanner. Jaksaako Gwendy pitää näppinsä erossa nappuloista? (30.7.) 🌟🌟 

Klingenberg Malin Viima ja Kuris. Viisilapsisessa perheessäriittää vilinää. Tämän kirjan keskiössä on kaksi nuorimmaista, Paavo ja Pate, joilla monien veljesten tapaan on omat kujeensa ja kiusana, mutta yhteinen sävel löytyy kun on tarvetta. Lukemaan opetteleville kiva kirja. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Kunnas Kirsi Villi omenapuu. Runot. (24.7.) 🌟 

Laine Emilia Kulisseja ja koirankujeita. Ensimmäinen kuuntelemani heinäkuun lomakalenterikirja. Pygmalion, tunnetummin My Fair Lady on kesäteatterin näytelmänä. Elizan rooliin tarvitaan yhtäkkiä uusi esiintyjä ja kuinka ollakaan, eläinhoitaja Iiris tulee valituksi. (1.-31.7.)

Lampers Lars Olof Jääkiekkoilija murha : Henrik Myllykosken tapaus. Alingsås, Länsi-Ruotsi. Truecrime. 

Lasse jänis ja unohtumaton kilpajuoksu. Itsevarmuutta puhkuva jänis ja tahdonvoimalla valettu kilpikonna lähtevät kilpajuoksuun. Vanha faabeli Disney Lasten kirjakerhoversiona. (20.7.)

Lehtinen Tuija Mansikkakesä. Aika itsestään selvää oli heti alkumetreillä kenestä tulee pari. Mutta muuten kelpo kesäkirja. Tämä jos mikä oli kevyttä kesälukemista. Suonenjoki. (5.7.) 🌟🌟 

Lindholm Iris Snälla bli min. Pitkästä aikaa kuuntelin kirjan ruotsiksi. Onneksi suoratoistopalvelussa pystyy synkronoimaan tekstin, sillä vaikka ymmärsin lauseet, keskittyminen herpaantui kuunteluun tämän tästä. Vika oli kyllä ihan itsessäni, sillä lukijasta, Gunilla Leiningistä tuli heti suosikkini. Hänen äänensä on yhtä helppo kuunnella kuin kestosuosikkini Mirja Turestedtin. Maarianhamina. (23.7.) 🌟 

Meresmaa J. S. Hirviöhoitola Hirveä Helkatti. Luulin, etten ole ennen lukenut sarjaa, mutta lempikakut muistutti mieleen että jotain tuttua tässä on. Lapset. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Meresmaa J. S. Hirviöhoitola Vikkelä Vetikko. Tässä henkilögalleriassa esitellään lempilimsa. Äiti tykkääninkiväärilimusta. Mäkin tykkäisin, v mutta löytää liian harvoin ilman sokeria. Lapset. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Meriluoto Katja Mehiläisen paino. Runoja, mietteitä. Ihminen ja mehiläiset. Äänikirjan taustalla vienoa musiikkia. Esikoisteos. Runot. (4.7.) 🌟🌟 

Miklu Paras kirja ikinä. Löysin kirjan pitsiviikolla Rauman kirjastossa kierrätyshyllyssä ja luin sen kahvin lomassa. Wau. Ollappa nuori. Nuoret. (20.7.) 🌟🌟🌟 

Miler Zdeněk Myyrän satuaarre. Olen ollut vuosikymmeniä tietoinen Myyrästä, mutta en ole koskaan tutustunut siihen mitenkään. Nyt kun sattumalta törmäsin tähän satukokoelmaan, oli pakko lukea se. Sadut. Tšekki. (9.7.) 🌟🌟 

Möller Kristiina Maiseman halkaisema hämärä. Veikko Honkanen luki nämä runot upeasti. (4.7.) 🌟 

"Katselen ulos ikkunasta, pimeää tunkeutuu sisälle, lävitse ruudun ja takaisin huonetta myöten. Hämärä peittää kaiken alleen. Nämä ovat pahoja päiviä, ne syövät sydäntäni pohjasta saakka."

Mörö Mari Aasin kosto. Outo minidekkari. Mutta aasi mainittu... (11.7.)

Naghian Siamäk ja Sonninen Marjatta (toim. ja kääntänyt) Ikuisuuden arvoitus : persialaista runoutta. Vanhoja runoja mm. Omar Khajan, Rumi, Sayeh ja Siamäk Naghian. Kuuntelin version, missä oli runot suomeksi ja arabiaksi santur-musiikilla yhteen nivottuna. Viottuneella kuulollani musiikki olisi saanut olla hiljaisempaa runojen välissä, kovempaa ääntä taisi tuottaa säestyskitara. Runot. (4.7.) 🌟🌟 

"Armaani kasvot kuvastui pikarin pintaan ja siksi juomistani, en saata lopettaa." 

Neubauer Annette kuvitus Bux Alexander Hälytys avaruudessa. Tavutettu lasten kuvakirja. Saksalainen kirjailija, mutta nyt oltiin avaruudessa. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Nigra Ciurana Carla Minne Paula katosi? Pelon atlas osa 10. Paula, Monica, Carlos... Barcelona, Espanja. (2.7.) 🌟 

Nykänen Harri Pelimies. Lyhyt dekkari. Nykyään näitä näemmä julkaistaan erikseen, ennen kokoelmana. (27.7.) 🌟 

Page Martin Kuinka minusta tuli tyhmä. Älykäs nuorimies Antoine halusi nuorempana Väiski Vemmelsääreksi, myöhemmin Vasco da Gamaksi. Opinto-ohjaaja ei suositellut kumpaakaan, joten hän opiskeli kaikkea työmarkkinoita ajatellen hyödyllistä ja oli koulutukseltaan Aramean kielen maisteri, biologian humanisten tieteiden kandidaatti, elokuvatieteen maisteri. Enää hän ei jaksa olla fiksu ja yksinäinen. Heinäkuun 19. päivä hän aloittaa uuden elämän ja ryhtyy tyhmäksi. Helpo samaistua. Omat kansantaloustieteenopinnot johti aikanaan samaan lopputulemaan työkkärissä. Ranska. (4.7.) 🌟🌟 

"-Toinen asia, Clemance sanoi. Minusta maailman voi jakaa, siis kaikkien sosiaaliluokkien lisäksi, niihin jotka käyvät bileissä ja niihin jotka eivät. Ja tuo ihmiskunnan jako, joka alkaa yläasteelta, jatkuu eri muodoissa koko elämän. Minua ei koskaan kutsuttu bileisiin. 

-Ei minuakaan." 

Pakkanen Jukka Hotelli Destino. Suomalainen valokuvaaja lähtee Annansa luota Italiaan työtehtävänä kuvata Spalenzan kellotorni. Yksinkertainen tehtävä, mutta sitten vastaan astuu Carla, joka vie jalat alta... Ja Carla on terroristi, jonka tarkoitus on tuhota samainen kellotorni. Spalenza, Italia. (3.7.) 🌟🌟  

"Annan kasvot… silmät kysyvät… painuvat kiinni…Käännyin niiltä. Ne vaativat jotakin mihin minä en kyennyt, en nyt enkä koskaan. Niissä oli kysymys, ja minä tein siitä syytöksen, haaksirikon merelle joka oli tyyni ja vaaraton."

Paloniemi Milla Maailman komein karhu. Sarjakuva mäyrästä joka rakastaa karhua. (16.7.) 🌟 

Richards Neil ja Costello Matthew Kadonnut matkailija : Cherringhamin mysteerit 18. Englannin sisällissota 1646 Cherringhamin taistelun opastuskierroksella häviää turisti. Jack ja Sarah saavat taas tutkittavaa. Nyt olikin pitkä tauko osien kuuntelussa. Olen tykännyt näistä ja tykkäsin tästäkin. Englanti. (28.7.) 🌟🌟

”Tuon verivirran kerrotaan olleen niin syvä, että ankat saattoivat kylpeä siinä!”  kuvailee paikallinen historian opas taistelun verisyyttä: 

Ropponen Markku Neljäs enkeli. Minidekkari. (27.7.) 🌟 

(Haudalla) " Enkelit edustivat rihkamateollisuuden viheliäisintä laitaaa: erittäin huonoa makua." 

Saahko Lotta-Sofia Juhannustanssit. Lotta ja pappa puhuvat rakkaudesta. Kirja on suunnattu 3-6 vuotiaille, mutta sopi se yli 60-vuotiaallekin. Satu. (10.7.) 🌟🌟 

Sánchez  Sergio Augusto Pikku avokadon tarina. Laura tykkää avokadoista. Hän istuttaa siemenen. Siemenestä kasvaa puu, mutta täytyy odottaa 5 vuotta ennen kuin puu tuottaa hedelmää. Kirjan ohjeilla ole kokeillut avokado kasvatusta 1980-luvulla. Onnistui, vaikka ei kyllä jaksettu odottaa satoa. Kolumbia. (27.7.) 🌟🌟🌟

Sipilä Jarkko Veri luottoa lisää. Minidekkari. Voi José... Menestyisit paremmin, jos eläisit lain mukaan. Eka Sipilä, joka ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta. USA. (27.7.) 

Sundström Josefine Saagan seikkailu. Luetaan yhdessä sarjaa. Pyöräseikkailu. Lapset. (27.7.) 🌟 

Teräs Mila Hotelli Hämärä ja kirotut kirjat. Mitä saa kun keittää varjoja ja Pöllön sulkia? Lue itse -sarjan kirja. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Tiihonen Ilpo (1950-2021) Elävänä Bulevardilla. Kirjassa runoilija lukee runojaan kuudesta eri teoksesta. Tunnistin nimen ja yhden runokirjoista kun nimeltä, mutta jos olenkin lukenut, ei ole jäänyt muistijälkiä. Ihan ok. Kirja on osa noin 30-vuotta sitten tehtyä äänikirja sarjaa. Runot. (10.7.) 🌟

Trellis K. G. Hidastettu aika. Jo toinen kirja, missä mainitaan tänä kesänä Baudelaire, pitäiskö lukea sitä taas... Bod Runot. (26.7.) 

"Yksinäisen murre on hiljaisuus."

"... Kun keitän viimein pannullisen vahvaa kahvia,/ hiljaisuus kurkistaa ovelta./ Rakas ystävällinen yksinäisyys." 

Tuokko Kaisu Petos. Kristiinan kesämarkkinat. Kristiinankaupunki. (11.7.) 🌟🌟 

Tuuri Antti Lintujen kesyttäjä. Vuosi 1960, maalaiskunta. Eläinlääkäri suunnittelee eduskuntaan pyrkimistä. 15-vuotias poika saa saunakamariin viikoksi vieraaksi lintujen kesyttää. Loistava tarina. Lappajärvi. (5.7.) 🌟🌟🌟 

Vittenlind Katharina Ihania taikasatuja - 1 Lohikäärmesade. Äiti ja tytär havahtuvat lohikäärmesateeseen. Satu. (10.7.)

Voogd Barend de Tervetuloa Amsterdamiin! Pelon atlas osa 3. Ihan ei mennyt maaliin tämä valinta. Kuvittelin TrueCrime käsi, mutta oli futurologista kauhua. Kaiketi. Alku vaikutti ihan hyvältä, Hollanti, jonka nimi oli nyt Amsterdam, vuonna 2088. Sitten alkoi se kauhuosuus, joka kyllä enemmänkin yökötti. Ei jatkoon (no, kuuntelin pari muutakin jaksoa), kuukauden vähiten kiinnostava kirja. Alankomaat (1.7.) 

Vuortama Juri Talviyön kutsumaton vieras :  Hirsipuun pitkä varjo osa 1. Truecrime- sarja 1940-luvulta. Jatkosodan aika, Maaliskuu 1943 tarina alkaa Huittisten varavankilasta, mistä Toivo Koljonen karkaa. Siitä edetään Sastamalan kautta kohti Sääksmäkeä, vaikka Laihia olisi ollut tavoitteena. Tekijän veli, Olavi oli itselleni tuttu Teemu Keskisarjan Kirves-kirjasta. Huittinen. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Kolme laukausta pimeässä : Hirsipuun pitkä varjo osa 2. Truecrimea, kuka surmasi Porkkalaan matkalla olleen  Neuvostosotilaan marraskuussa 1944. Lauttasaari, Helsinki. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Rantakadun vaiettu synti : Hirsipuun pitkä varjo osa 3. Yleinen sauna herätti pahennusta 1946. Oli ilotyttöjä, mustaa pörssiä... Lappeenranta. (2.7.) 🌟🌟🌟 

Vuortama Juri 31 tunnin ihmisjahti Helsingissä :  Hirsipuun pitkä varjo osa 4. Kuristettu nainen penkin alla, heinäkuu 1947. Tuli mieleen, että oliko tämä innottajana Waltarin Tähdet kertoo komisario Palmu kirjaan. Tähtitorninmäki, Helsinki. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Kyyti, jota kukaan ei jäänyt kertomaan : Hirsipuun pitkä varjo osa 5. Tuoreen taksikuskin surma, joka ei ollut ryöstö. Ruissalo, Turku. (3.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri : Lasipalatsin särkynyt yö : Hirsipuun pitkä varjo osa 6. Lasipalatsi 1948, yövartija Murha. Tilapäiseksi aiottu Lasipalatsi valmistui 1936 (kuvittelin, että tehtiin 1940 olympialaisia varten) ja siellä oli talvipuutarha. Martoilla oli siellä sota-ajan neuvontaa, mitä ei kirjassa kyllä mainittu. Helsinki. (3.7.) 🌟🌟 

Widmark Martin Leirintäalueen arvoitus. Mikä onkaan parempi aika telttaretkelle kuin elokuu. Eikun polkupyörän selkään ja matkaan. Maija, Lasse ja Miranda + Sylvester-apina lähtee leirintäalueelle. Matkalla löytyy kantarelleja. Oivallinen sattuma, sillä tänään oli pari tuttua löytänyt kesän ekat kantarellit. Tykkään sarjasta, mutta ei ole tullut aikoihin kuunneltua. Lapset. (10.7.) 🌟🌟🌟 

Muumin päivä

Olen televisiota katsoessani pelännyt kolmea asiaa : kauhuelokuvia kuten Alienia ja Hohtoa, käärmeitä ja Muumeja joskus ennen joulua 1972. Omistan hyllyllisen muumimukeja, mutta mitään muumityttöä minusta ei koskaan tullut. Televisiosta olen katsellut piirrettyjä Muumeja muutamia jaksoja 1990-luvun lopulla. Ennen tammikuuta olin lukenut muutaman Muumi-kirjan ja kourallisen Tove Janssonin kirjoittamia tai hänestä kirjoitettuja kirjoja. 

Muumikirjojen suhteen tilanne parani kertaheitolla tammikuisen Ylen Muumit lukumaratonin aikana. Kuuntelin koko maratonin alkusanoista hamaan loppuun saakka, joten nyt olen lukenut kaikki Muumi-kirjat ainakin kerran. 

Maratoni oli sangen vaikuttava, ja näkyy edelleen Yle Areenalla, joten sitä voi suositella edelleen. 

Useampi tunti siinä vierähti, mutta se viikonloppu jäi kyllä erityisen hyvin mieleen. 

Hyviä lukijoita oli kaikki, mutta aivan erityisesti ihastuin pariin, joka luki Tiuhti ja Viuhti osuuden sekä tietty Osmoon ja sen isään. 

Hyvien lukijoiden ohella ihastelin myös itse lukupaikkaa. Siitä oli tehty viihtyisä ja kirjoihin hyvin sopiva. 

Lempikirjani Tove Janssonin tuotannosta on Kuka lohduttaisi Nyytiä. 

Sitä kirjaa käytin yhteen opettajankoulutustehtävään, missä piti pohtia muistaakseni erilaisia oppijoita. Lainasin tuolloin kirjan kaikilla kielillä, mitä löytyi Satakunnasta ja joku taisi tulla kaukolainana pääkaupunkiseudultakin. Jokaisen luvun alussa oli sitaatti kirjasta eri kielellä. 

Toinen kirja, joka on ollut harvoista lukemistani mieleeni, on Muumipapan urotyöt. Viime aikoina Muumi-kirjoja on ilmestynyt useampien kirjailijoiden kirjoittamana. Näistä olen lukenut muutamia pieninä välipaloina raskaampien kirjojen välissä. Kirjojen pituudet vaihtelevat äänikirjoissa vartista reiluun tuntiin. 

Esimerkiksi Johanna Sinisalo on kirjoittanut Ilta saapuu Muumilaaksoon sarjassa Tapahtui Muumilaaksossa -kirjan , Tapani Bagge Muumilaakson aarteet sekä Johanna Davidsson ja Alex Haridi Joulu saapuu Muumilaakson. Jälkimmäisessä kirjassa "joku kamala" (joulu) saapuu Muumilaakson. 

Tove Janssonin elämäkerroista olen lukenut ainakin hänen itsensä kirjoittaman elämäkerroista Kuvanveistäjän tyttären.

Sitä olen suositellut myös kavereille. Kirja kertoo nimensä mukaisesti kuvanveistäjästä ja hänen tyttärestään Tovesta. 

Muista Janssonin kirjoista olen tähän mennessä lukenut Haru, eräs saari, Kesäkirja sekä novellikokoelman Bulevardi ja muita juttuja. 

Monet ovat kehuneet Kesäkirja, mutta jostain syystä Haru oli enemmän mieleeni. 

Tove Jansson tunnetaan yleisesti Muumeista, mutta kirjoitti hän paljon muutakin. Kannattaa kokeilla. 

Mitä tulee sitten niihin pelottaviin muumeihin lapsuudestani, niissä seikkaili ihmiset muumipuvussa, ja jos oikein muistan, ne olivat vieläpä ruotsinkielisiä, joten en ymmärtänyt niistä paljonkaan. Opin jo viiden vanhana kyllä lukemaan, mutta en usko olleeni tuolloin kyllin nopea lukemaan tekstitystä. 

Joten hyvää syntymäpäivää Tove! 

Itse vietin sitä lempi-muumimukini kanssa. 

Klassikkohaaste : Yasunari Kawabata Lumen maa

Heinäkuu ja klassikko kirja, mikä ihana yhdistelmä. Tällä kertaa reissataan Japaniin ja muistellaan vuotta 1958. Tuolloin käännettiin ensimmäinen japanilaisen kirjoittama kirja suomeksi. Kirja oli Yasunari Kawabatan (1899-1972) Lumen maa. Kawabata sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1968.  

Kaksi ensimmäistä lukemaani japanilaista kirjaa olivat Yasunari Kawabatan Lumen maa ja Junichiro Tanizakin Avain. Ajankohta oli 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Lukemisesta on niin kauan aikaa, että en muista kumpi oli käsissäni ensin. 

Se, kohta, joka jäi mieleeni jommasta kummasta kirjasta oli seremoniallinen teen juonti. Jo tuolloin mietin, että Japanissa arvostetaan teeseremoniaa edelleen, mutta meillä Suomessa kukaan ei ole tajunnut alkaa arvostaa tapaa, jolla kahvi keitettiin arvostetulle vieraalle tavallisissa maaseudun kodeissa. Pestiin pannu, nopsajalkainen lapsi haki vettä kylän parhaasta lähdevesikaivosta, laitettiin pöytään puhdas pöytäliina ja vieraalle paras kahvikuppi. Kaadettiin kahvia, kursailtiin, mutta otettiin kolmaskin kuppi. 

Lumen maan uusi lukukerta todisti sen, että muistamani teeseremoniaa ei ollut tästä kirjasta. 

Kirja vie lukija lumisen vuoriston kylpyläkaupunkiin Echigo-Yuzawaan Japanissa. Paikka sijaitsee Japanin länsirannikolla, Niigatan prefektuurissa kuumien lähteiden äärellä, missä nykyisinkin käy paljon turisteja. Vuonna 1885 maakunnan pääkaupunki oli väkirikkain koko Japanissa, koska se oli tärkein satamakaupunki ajatellen kauppaa naapurimaihin: Venäjälle ja Koreaan. Nykyään alueen tärkeimmät tuotteet ovat maanviljelystuotteita ja niistä jalostettuja elintarvikkeita. Eniten tuotetaan riisiä, mutta esimerkiksi suurin osa Japanin tulpoaaneista tulee tuolta alueelta. 

"Juna vyöryi pitkästä tunnelista lumen maahan. Maa loisti valkoisena yötaivaan alla. Juna pysähtyi eräälle pikku asemalle..."

Kirjassa eletään noin vuosia 1935-1947.

Kirjan päähenkilöinä on tokiolainen mies, Shimamura ja häneen rakastunut paikallinen geisha Komako sekä kolmantena pyöränä nuori kaunotar, Yoko. 

Miljöönä lumen maassa sijaitseva kylpylähotelli, jonne mies matkustaa säännöllisesti yksin ilman perhettään. Näissä kuumien lähteiden kylpylöissä ei käydä perhekuntina, vaan lähinnä miehet yksin ja paikalliset naiset toimivat seuralaisia.  

Geisha on perinteisesti huippukoulutettu nainen joka osaa täydellisesti kaiken seurusteluun ja viihdyttämiseen liittyvän, mutta ei ole seksityöläinen. Kurtisaani saattoi olla myös koulutettu taiteiden osalta, mutta kurtisaanin kimono obi solmittiin kiinni edestä, koska se avattiin usein, geishan selkäpuolelta, koska se avattiin vasta yöksi. 

Länsimaissa geishan ja kursisaani ero on hämärtynyt ja syynä on myös se, että toisen masilmansodan myötä myös geishoilla meni huonosti, ja monet heistä alistuivat amerikkalaisten sotilaiden viihdyttäjiksi myös sänkypuuhissa. Itselleni on vaikea kuvitella, että amerikkalaiset sotilaat olisivat maksaneet illasta toiseen teeseremonioista tai shamisen/koton/kokyūn/bambuhuilun soiton kuuntelusta, niin hienoja kuin ne ovatkin, ja kielimuuri esti runoudesta keskustelun. 

Itse epäilin käännös virhettä, sillä kirja on käännetty englannin- ja saksankielisistä käännöksistä, mutta Komako on käsittääkseni kuitenkin myös Kawabatan alkutekstissä nimenomaan geisha. 

Minun piti lukea ennen Lumen maata Sōseki Natsumen Kokoron (mutta sitten unohdin koko kirjan). Kirja kertoo vanhan ja uuden ajan murroksesta Japanissa - suljetusta feodaaliajasta siirrytään rajat avoimempaan modernimpaan valtioon. Kirjassa eletään meiji-kauden (1868-1912) loppua, 

Lumen maa kuvaa seuraavaa murrosta. Tokio on jo modernisoitunut, mutta vuoristoseuduilla eletään vielä osin vanhaa aikaa. Samurait ovat hävinneet, ja geishatkin ovat katoavaa ammattikuntaa, vaikka eiväthän geishat täydellisesti ole kadonneet vieläkään. Itse olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että vaikka geishakouluja on, on geisha nykyään enemmän ammatti, kuin täydellinen elämäntapa, kuten vielä meiji-kaudella. 

Meiji-kauden geishat olivat koskemattomia, ei ehkä mitään antiikin Rooman Vestan neitsyitä, jotka muurattiin kivimuurin, jos he menettivät neitsyytensä, mutta siveitä joka tapauksessa. Maailmansotien välissä erityisesti kirjan tapahtumapaikan kaltaisella maaseudulla geishojen rooli alkoi hämärtyä. Niinpä Kokorokin on 1930-luvun syrjäisen kuumien lähteiden kylpyläkaupungin onsen-geisha, joiden asema oli huomattavasti monitulkintaisempi kuin kuuluisien geisha-alueiden taiteilijoilla.

Ja Kokoro oli rakastunut. 

"Helmikuun neljäntenätoista pidettiin lintujen karkoittajaisia, Lumen maan lasten juhlaa. Kymmenenä päivän ajan sitä ennen lapset polkevat lunta töppösillään, lohkovat siitä sitten kahden kuutiojalan möhkäleitä ja rakentavat niistä temppelin, jonka lattia on kuusi neliömetriä ja korkeus kolme metriä. Neljäntenätoista päivän illalla he kokoavat perinteiseen uudenvuoden viettoon liittyvät olkiköydet ja tekevät niistä hauskasti roihuvan nuotion temppelin eteen. Koska uuttavuotta vietetään tässä kylässä vasta helmikuun yhdentenätoista, on olkiköysiä vielä saatavissa."

Kirjassa Kawabata kuvailee ihmisten elämää ja tapoja tarkkuudella, joka piirtää tarkkaa mielikuvaa myös meille, jotka emme ole asuneet japanilaisella maaseudulla 1930-luvulla.

" Erään valkoisen seinän vierellä räystään alla teki lumipalloja vuoristohousuinen pikku tyttö, jolla oli yllään punainen flanellitakki, ilmeisesti upouusi. Shimamurasta tuossa näyssä oli syksyn henki."

Sitten sataa ensilumi ja Shimamura alkaa muistella kirjassa kerrotusta hamppukankaasta (oikeasti kyseessä lienee paikallinen kiinannokkonen) chijimi-vaatteitaan, joita valmistetaan vuoristossa talvisin lumiseen aikaan ja käyttää kesäisin. Kankaiden kuitu on niin ohutta, että parhailta kutojilta vaadittiin sorminäppäryyden vuoksi alle 34-vuoden ikää. Sitä vanhempia pidettiin kankeasormisina. 

Kawabatan kieli on jollain tapaa runollista. Sitä on kuvailtu kielikuviltaan haikurunojen kaltaiseksi. Paljon kerrotaan, mutta paljon jätetään myös kielikuvien varaan. Itse olen lukenut 1980-luvulta lähtien melko paljon japanilaisia kirjoja, joten kuvittelen ymmärtäväni kirjaa, mutta silti tuntuu välillä etten ymmärrä. 

Luin pari vuotta sitten Päättymättömän riemun, amerikkalaisen mammuttiopuksen, josta on sanottu, että kirja ei avaudu kerralla ja että vasta sen luettua loppuun, tulee halu lukea se heti uudestaan. Itsellenikin kävi samoin. Tosin yli 60 tunnin ja lähes viikon äänikirjasession jälkeen tuntui, että niin mammuttimaiselle teokselle ei ole aikaa, joten uudelleen lukeminen jäi ja on jäänyt. Toisin kävi vietnamilaiselle Rulle, jonka luin välittömästi uudelleen. Siirryin suoraan viimeiseltä sivulta takaisin ensimmäiselle. Niin taitaa käydä tällekin kirjalle, kun ylihuomenna pääsen taas lukemaan. 

Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Jotakin syötäväksi kelvotonta. Linkistä voi katsoa mitä muut lukivat. 

Kiitos. 

Itse olen osallistunut näkökään 31.1.2022 alkaen, paitsi viime vuoden heinäkuussa, jolloin unohdin.

Ristiina - Portti Saimaalle

Naisten viikkoni alkoi Kristiinankaupungista ja päätän sen nimipäivänäni Ristiinaan. Nimenä Ristiina löytyi suomalaisesta nimipäiväkalenterista ainakin vuonna 1858. Ristiinan kunta liitettiin Mikkeliin vuonna 2013, mutta ehdin käydä ennen sitä Ristiinassa useammankin kerran. Ensi kerta oli vuonna 2003, jolloin kävin perheen kanssa risteilyllä Astuvansalmella. Kalliomaalauksistaan tunnetussa kohteessa emme nähneet Astuvansalmen amatsoneja, vaan punaisen, 5000 vuotta vanhan kämmenen jäljen. Saman vuoden marraskuussa kävin Vatikaanissa ja ihailin kirkkoarkkitehtuurin suuruutta ja kauneutta. Marmoria ja kultaa ei ollut säästelty, mutta ristiinalainen kämmenen jälki vei kulttuurielämyksenä voiton. Myöhemminkin siellä on tullut geokätköilyä. 

Kunnan muita nähtävyyksiä on mm. Brahelinnan rauniot. Tämä linnakartano perustettiin Pietari Brahen toimesta 1600-luvulla. 

Annika Erosen Ristiinan enkeli on kolmas osa Hannu Savolaisen rikostutkimuksia esittelevästä sarjasta. Kirjassa Savolainen lomailee uusioperheineen Ristiinassa, mutta pianonvirittäjä Lasse Kankaan kuoleman selvittely on kiinnostavampaa kuin löhöloma perheen parissa. Vaimo ei ajatuksesta tykkää. 

Minä sen sijaan olen tykännyt koko sarjasta. 

Marja-Liisa Kakkonen Kesämökki. En nykyisin juuri lue psykologisia trillereitä, mutta tämä heinäkuun loppuun sijoittuva perintöriita innosti lukemaan. 

Kirjassa sisarukset, jotka eivät juuri ole olleet puheväleissä pariin vuosikymmeneen koko tuvat mokille eikä siinä juuri hyvä heilu. 

Mikkelin vuosina tuli silmäilyä matkailualan työpaikan ohella myös jonkin verran kesäisiä maisemia Etelä-Savossa. Niinpä tuosta Kesämökki-kirjan kannesta tulikin oitis mieleeni yhden samalla alueella työskennelleen tuttavan Kesämökki. Erittäin osuva kansikuva. 

Kollaasi kuvat: 

Maisemakuva kalliomaalauskalliosta. Taskinen, Helena, kuvaaja 1998, Museovirasto. 

Punainen käsi Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaus (osa) Luukkonen, Ismo, kuvaaja 2001, Museovirasto. 

Brahelinnan kyltti Ristiinassa, Kyytinen, Pekka, kuvaaja 1960–1969, Museovirasto. 

Brahelinnan rauniot. Tirilä, Soile, kuvaaja 2006, Museovirasto. 

*  *  *  *  *

Naisten viikon lukuhaastetta emännöi tänä vuonna Yöpöydän kirjat. Kiitos. 

Kirsikonttuurissa pistäydytään tällä viikolla muutamissa kaupungeissa naiskirjailijoiden seurassa. Aiemmilta vuosilta löytyy mm. tällä viikolla nimipäiväänsä viettävien porilaisten naiskirjailijoiden lista.