Yksin maailman ympäri

Ihmisen täytyy olla aikalailla sinut itsensä kanssa, kun lähtee lähes vuodeksi purjehtimaan yksin maapallon ympäri. Hitaamminkin reissun voi tehdä, jos ei kilpaile, mutta ei se yksinäisiä hetkiä merellä poista. Vietin toukokuun melko tiiviisti maailman ympäri kierrellen. Kierroksia taisi tulla kymmenkunta. 

Tiettävästi ensimmäinen maailman ympäri yksin purjehtinut mies oli Joshua Slocum, joka kertoo matkastaan Yksinpurjehdus maapallon ympäri. Kirja on ilmestynyt vuonna 1900, joten purjehdus tapahtui 1800-luvun puolella. Matka kesti kolme vuotta, kun kilpailutilanteessa siihen kuluu nykyään hyvällä kelillä vajaa pari sataa päivää. Paljon ehti tapahtua, mutta perille päästiin. 

Naomi James oli ensimmäinen nainen joka purjehti yksin maailman ympäri suurella clipper-purjehdusreitillä. Hän käytti siihen aikaa 272 päivää, mikä oli 2 päivää vähemmän kuin Francis Chrichesterin ennätys.

Jamesin tavoite oli kiertää maapallo astumatta maan pinnalle, mutta hän joutui korjauttamaan venettä Kap Hornissa ja Falklandin saarilla. 

Kirjassa Yksin maailman merillä James kertoo kokemuksistaan.

Sen verran monta yksinpurjehduskirjaa olen lukenut, että tuntui siltä, että kirjassa vähäteltiin purjehtijan taitoja ja huonoja kelejä tai sitten Jamesilla oli uskomaton tuuri säiden suhteen. 

James oli koulutukseltaan kampaaja ja parin vuoden purjehduskokemuksella päätti lähteä reissuun. Kirjan myötä käy selväksi, että joko opastus oli täydellistä ennen lähtöä tai lapsuus maatilalla hevosia hoidellen opetti navigointia, purjeen ja köysistön ym hoitoa, radion kunnostusta jne. 

Ihmettelystäni huolimatta, en tämänkään kirjan perusteella lähtisi matkaan - en yksin enkä porukalla. James ei osallistunut kilpailuun, mutta seilasi pari viikkoa kilpapurjehtijoiden perässä.

Aivan ensimmäinen maailman yksin kiertänyt seilori James ei ollut, mutta ensimmäinen tällä useimmin käytetyllä reitillä. 

Tapio Lehtinen kiersi maapallon 2018. Lehtisen ja Ari Pusan kirja Yksin seitsemällä merellä oli ensimmäinen purjehduskirja, jonka luin 2020. Innostuin asiasta, ja seurasin hänen uutta matkaansa joka päättyi veneen uppoamiseen. Aivan varmasti seuraan hänen seuraavaakin matkaansa. 

Vuoden 2018 matka oli mielenkiintoinen, sillä tässä Golden Globe Race kilpailussa sai käyttää vain teknologiaa, joka oli käytössä 50 vuotta aiemmin, ensimmäisessä kisassa. Eli vain teknologiaa, mitä oli vuonna 1978 - ei GPS laitteita, ei kännykkää... kasettimankka soittimena... 

Ari Huusela purjehti kilpaa maapallon ympäri 2020-2021.

Reijo Ruokasen kirja Tahdolla maailman ympäri Ari Huuselan tarina -kirjassa seurataan Huuselan yksinpurjehduksen harjoittelua ja osallistumista ensimmäisenä pohjoismaalaisen hurjaan Vendee Globe kilpailuun, jossa maapallo kierretään käymättä maissa lainkaan. 

Viimeinen nyt lukemani yksinseilaaminen päättyi onnettomasti heti Ranskan jälkeen. Pete Suhosen kirjassa Myrskyn ratsastaja Seppo Muraja lähti reissuun moottoriveneellä. Tarkoitus oli huristella vähin varoin toisia reittejä, mitä kilpapurjehtijat, mutta meri ei ole aina suosiollinen... Kirja oli silti mielenkiintoinen. 

Ihan susi - haaste

Talvella luettu susikirjojen sikermä oli hauska ja hivenen opettavainenkin pariviikkoinen projekti. Yllättäen yksinäisyyttä lukuun ottamatta kirjat tulivat kerralla luettua. 

Keväiset kirjoitustyöt vei mehut istua kirjoittamaan iltaisinkin, joten tämän susihaasteenkin päivitys jäi silloin, vaikka kirjat luin 14.2.-3.3. välisenä aikana. 

Myöhemmin luin vielä kirjan, jossa tyttö oli yksinäinen ja susia mainittiin, mutta näin jälkeenpäin ei ole mitään ajatusta, mikä kirja se oli. Joku historiasta kertova... Mutta kaiketi kolme pientä possuakin olivat yksinäisiä kun olivat omillaan Olivathan he tottuneet asumaan tiiviisti samassa pahnueessa.

Lukujärjestyksessä:

1. Karin Ekman Suden jälki 🐺

2. Päivi Alasalmi Suden raudat 🐺🐺🐺

3. Jouni Tikkanen Lauma - 1880-luvun lasten surmat ja susiviha Suomessa 🐺

4. Mia Takula Susien mailla

5. Juha Ruusuvuori Kaniikki Lupaus 🐺🐺🐺

6. Jorma Kurvinen Suden merkki

7. Leonie Swann Ihmissutta ken pelkäisi

8. Ilona Taimi Suden lahja

9. Pauliina Susi Yksityisalue 🐺🐺

10. Kristina Ohlsson Ihmissuden salaisuus

11. Mauri Sariolan Susikosken ajojahti 🐺

12. Farley Mowat Älä hukkaa hauku

13. Walt Disney Kolme pientä porsasta

14. Kirsti Manninen Suden arvoitus 🐺🐺

15. Antti Lappalainen Suden jäljet

16. Helena Waris Uniin piirretty polku 🐺🐺

Huonojen muistiinpanojen vuoksi poikkeuksellisesti tällä kertaa ilman kommentteja, arvioin vain parhaat lukukokemukset. 

Eniten miellytti Suden raudat ja Kaniikki Lupus, jossa muistelen että Lupuksen perässä oli yhdellä matkalla susiakin. Pauliina Sutta aion lukea myöhemminkin. Susikoskessa ei tainnut olla susia, mutta metsästettiin susien ruokaa, hirviä. 

Kiitokset haasteesta Nerium Black. Viihdyin suuresti haasteen parissa. 

Iloisen raskas 1920-luku

Olen haikaillut 1990-luvulla kuulemani musiikkikuunnelma Ankkurilyhdyn perään kohta 30 vuotta. Pari vuotta sitten bongasin sattumalta Tapani Maskulan kirjan Houkutuslintu, joka osoittautui olevan kirja tuosta kuunnelmasta.

1920-luku iloineen ja kehityksineen on aina kiehtonut. Oman värinsä siihen toi kieltolaki, joka tuntuu tavattoman järjettömältä keksinnöltä - ihan kuin ihmiset lopettaisivat juomisen jos laillista viinaa ei ole saatavilla.

Virosta tuotiin silloinkin juotavaa, ja kotona poltettiin salaa. Rikkailla oli suhteet lääkekonjakkia kirjoittaviin lääkäreihin.

Mutta kirjallisuutta ajatellen kieltolaki oli historiallinen helmi. Monen moista kirjaa siitä olen itsekin lukenut. 

Yksi lukemistani on Kieltolain Korkeajännitys Jari Rasin Kovanen

Mutta palatakseni Ankkurilyhtyyn...

Mielikuvani on, että tarina rakentui sattumalta löydettyjen kieltolain aikaisten levyjen ympärille. Jokainen kuunnelman jakso taisi päättyä uuteen levyyn. Ne taisi olla mainittu kirjassakin. Sitä en muista, soitettiinko kuunnelmassa enemmänkin levyjä. 

Olen tällä viikolla kuunnellut Niina Niskasen Hatuntekijä-sarjaa, joka tämän tästä tuo mieleen Ankkurilyhdyn/Houkutuslinnun.

Päähenkilö Rouge laulaa iltaisin jazzia, kunnes päätyy iltatöihin veljensä ravintolaan Kobraan. Veljellä ei mene hyvin. Laulun sanoja toistellaan. Teksti on jotenkin ulkopuolista kerrontaa. Pirtus trokataan, on varpusia, jadoittain kanisteteita. Velkojiakin on. Vakoilijoita piisaa ja taustalla häänöttää sisällissota.

Kuva: Pikkukuvat tein tätä varten tekoälyn avulla. 

Hatuntekijä sarjassa on kuunneltavana Yönpunainen höyhen, Hatuntekijän kuolema ja Rihkama.

Silkit, sarssit

Villit villat ja

Alimpana arka nahka.

Silloin tällöin, ainakin elämän laitapuolella arka nahka saa osan kolhuista, olipa sitten mies tai nainen.

Sarja oli kiva välipala. Jatkoakin voisi seurata. Kenties 1930-luvulla.

Quinming ja tuonpuoleista rahaa

Kiinalaisiin perinteisiin kuuluu vainajien muistaminen. Tänään on Kiinassa vapaapäivä, joka on pyhitetty hautojen hoitoon ja vainajien muisteluun. Perinteistä haudanlakaisupäivää vietetään vuosittain 15 päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Tänä vuonna päivä on siis 5.4.

Päivän aikana puhdistetaan hauta ja vaihdetaan kukat tuoreiksi. Suitsukkeet ja etenkin tuonpuoleisen rahan eli tarkoitusta varten ostetun 'leikkirahan', polttaminen ovat niin ikään yleisiä juhlimismuotoja. 

Kuva: qipao Unsplash/East meets dress ja rahat Unsplash/Winston Chen

Rahajäljitelmiä poltetaan, jotta vainajilla olisi tuonpuoleisessa riittävästi rahaa käytettävissä. 

Nykyään voidaan polttaa rahan ohella myös vaikkapa iPhoneja, merkkikaukkuja, urheiluautoja, taloja tai mitä nyt rikas vainaja voisi tuonpuoleisessa tarvita (toki kaikki vain ostettuina kuvina), mutta yleisimmin poltetaan vain paperirahajäljitelmiä. 

Haudalle voidaan tuoda myös vainajan herkkuruokia tai viettää piknik-hetki perheen ja vainajien kanssa haudalla. Yleisin ruokalaji on vihreäksi värjätty, kylmä, tahmea riisi, qīngtuán. Muutkaan ruuat eivät ole lämpimiä. Perinne syödä kylmää ruokaa on 2500 vuoden takaa. 

Kiinnostuin tuonpuoleisesta rahasta ja samalla tästä haudanlakaisupäivästä, kun luin Qiu Xiaolongin kirjaa Punapukuiset naiset. Kirjassa tuonpuoleisesta rahasta ja sen taittelusta ja polttamisesta puhutaan useampaan kertaan. 

Kirja on viides Chen Cao -sarjan kirja. 

Punainen mekko, josta kirjassa puhutaan on kiinalainen perinteinen naisten vartalonmyötäinen mekko, qipao oli cheongsam, jonka käyttö on viime vuosikymmeninä jälleen yleistynyt. 

Olen tykästynyt Chen Caon hahmoon. Poliisi on nokkela ja oppinut. Hän lukee paljon ja kirjoittaa runoja. Hän osaa lukuisia sananparsia ja runoja ulkoa ja siteeraa niitä karehdittavan usein. 

Aikani karehdittuani totesin, että ei kannata. Itsekin siteeraan suomalaisia sananparsia ja laulujen sanoja. Vaikka runoja luenkin, harvoin jaksan opetella niitä ulkoa, edes osittain. 

Jos olisin kiinalainen, siteerasin varmasti kiinalaisia sanontoja. Niissä ehkä sanotaan asiat eri sanoin, mutta varmasti sieltäkin löytyy vastine yhdelle lempisanonnoistani: 

Edit 6.5.23 katselin tällä viikolla kiinalaisen elokuvan Jäähyväiset, jossa perhe kävi haudalla. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä vainajien muistelupäivä, vai liittyikö käynti häihin, veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa olin onnesta soikeana, kun saatoin kertoa kaverille mistä oli kyse, kun paperia poltettiin haudalla. 

*  *  *

Tämän jutun tiimoilta en vastaan ottanut tuonpuoleista rahaa enkä muitakaan hyödykkeitä, mutta pakko todeta, että tuonpuoleinen raha ja eritoten tuonpuoleiset kännykät alkoivat kiinnostaa niin, että pitänee etsiä paikka, josta niitä löytyy. 

Luostarin varjoissa

On jotenkin käsittämätöntä, kuinka pitkä historia maallisesta elämästä vetäytymisellä on, kun ajattelee tämän päivän ammatteja. Luterilaisille Luostari laitos on jäänyt vieraammaksi, mutta meilläkin sen suuntaisia yhteisökokeiluja on ollut.

Itse olen vieraillut muutamia kertoja Valamossa ja Lintulassa sekä turkulaisessa birgittalaisnunnien hostellissa, ja lukenut erilaisista luostarikokemuksisra vuosien saatossa niin katolisen, ortodoksisen kuin itämaistenkin luostarien piiristä. 

Noin 25 vuotta sitten kun pohdin mitä tekisin isona. Pappi ja nunna olivat parin-kolmenkymmenen vaihtoehtoisen ammatin joukossa. Työvoimatoimiston ammatinvalinnanpsykologi tyrmäsi molemmat, tai itse asiassa kaikki, koska yksi hyödytön yliopistotutkinto oli kuulemma tarpeeksi. Sittemmin sekin laitos on vähitellen kallistunut elinikäisen oppimisen suuntaan. 

Minusta ei siis tullut nunnaa, mikä on tietysti hyväkin, sillä minusta ei ehkä ole uskonnonvaihtajaksi vain ammatinvalinnallisista syistä 🤔. Enonkosken luterilainen luostari oli liian pieni mielikuviin, ja se lakkautettiinkin muutama vuosi sitten. 

On silti ollut mielenkiintoista seurata, kuinka luostareissakin eletään ajassa. 

Kun ensi kertaa näin Amalfissa 2004 syksyllä nunnan ottamassa lomaselfietä Amalfin tuomiokirkonnedessä, tuntui, että oltiin todellakin uuden äärellä, vaikka tiesin katolisen kirkonkin elävän ajassa ja Vatikaanilla olleen kotisivut jo pitkään. 

Kevyitä dekkareita etsiessäni törmäsin mielenkiintoiseen italialaisesta nunnasta kertovaan dekkari sarjaan Luostari, murha ja dolce vita. 

Rikoksia ratkova nunna on piristävä poikkeus yksityisetsivän perinteisempiin ammatteihin. 

Sarjan toinen osa on Kuolema joella. Sekin oli yhtä piristävä. 

Sarjassa nuori nunna saa luostarissa yllättävääkin vapautta pyöräillä ja hoitaa luostarin myyntityötä kylän markkinoilla turisteille. Samalla voi ratkoa rikoksia. 

Sarjan on kirjoittanut Valentina Morelli

ja lukemani kahden kirjan lisäksi näitä on kirjoitettuna saksaksi enemmänkin.

 

Toivottavasti muutkin osat ilmestyvät suomeksi. Pian. 

Kirjat toivat löyhästi mieleeni Ellis Petersin munkki Cadfaelin, joka ratkoo murha Shrewburynluostarssa 1100-luvulla.

Olen lukenut kirjat pari-, kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt uudestaan. Suosikkini on Munkin huppu.

Cadfael lienee löyhästi italialaisen Don Matteon esikuva. Molemmat palvelevat samalla innokkuudella sekä Jumalaa että totuuden etsintää kun kyse on rikoksesta.

Tällä viikolla luin mielenkiintoisen Juha Ruusuvuoren kirjan Kaniikki Lupus. 

Kaniikki on tuomiokapitulissa töissä oleva pappi, mutta tämä kaniikki asustelee Sastamalassa ja pitää taloa Turun ohella myös Raumalla, missä vierailee säännöllisesti luostarissa. 

Raumalla oli fransiskaaniluostari 1400-luvun alusta 1538 vuoteen saakka. Ruusuvuoren kirja ajoittuu 1350-luvulle, mutta eipä tuo ajallinen epätarkkuus haitannut.

Lukemista helpotti, että alue oli tuttu, ja luostaristakinntiedän jotain. 

Katselin pari viikkoa sitten Satakunnan Museon YouTube videon Rauman luostarista.

Maija Helamaa Terveisiä tuhansien vuosien takaa - Kadonneen luostarin jäljillä, jossa Helamaa kertoi Rauman Pyhän ristin kirkon lähellä tehdyistä kaivauksista, jossa löydettiin paljon kirkon aidan taakse mereen heitettyjä luita ja muita jätteitä ha kadonneita esineitä. Itselleni oli uutta, että meri oli tullut tuohon luostarin aikaan oli uusi, muuten en kuullut yllätyksiä. 

Porin Lukuhaaste 2022 Säeromaani-versio

Vuosi sitten en juurikaan tiennyt mitä on säeromaani. Niinpä piti tarttua härkää sarvista jne. ja tutustua asiaan kunnolla. Luin kaikki käsiini saamani säeromaanit, runoromaanit, runotarinat tai romaanityyppiset runot (paitsi kansaneepoksia, koska niistä olen lukenut suurimman osan joskus). Osa tilatuista viipyi reissussa vuoden vaihteen yli, joten mukana on myös runokirjoja ja pari muuta kirjaa. 

Kuvassa viime vuonna leutut säeromaanit ja pari runoromaania. 

Tässä vuoden 2022 viides ja viimeinen raportoitu lukuhaaste, uusikin on jo hyvässä alussa, 62 kirjaa on luettu, mutta kovin montaa osumaa ei vielä ole. 

1. Säeromaani Kirsti Kuronen Paha puuska. Oli se. Paha puuska. Tarina olisi saattanut olla tarina yhdestä kauan sitten tapaamastani pikkupojasta joka aikuistuttuaan sai pahan puuskan. Valitettavasti niitä esiintyy. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Harri Nordell Valkoinen kirja, tuli taas mieleen että pitäisi kirjoittaa se runokirja... Vuoden 2023 puolelle jäi luettavaksi Elizabeth Acevedon Runoilija X, joka todellakin jäi mieleen, vaikka en yhtään haluaisi muistella. Hyvä kirja rajusta asiasta. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Markus Similä Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät, piano ja palli kannessa. Kirjasta tuli nostalginen fiilis. Lapsuuteni radioääni haastatteli minua 20 vuotta sitten jotain kirjaansa varten. Kirjassa liuta joululaulua taustoineen. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Janne Hurme Tiu tau tilhi, Sortavalassakin vois käydä. Blogiin on soffamatka sinne tulossa. Kirjoitin sitä niihin aikoihin kun kuuntelin tätä kirjaa ja pari kohtaa täydentyi tästä sopivasti. Kirja kertoi yhdestä laulusta mielettömän monta faktaa. Ihana kirja. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Elizabeth Acevedo Maata jalkojen alle, no ei 2 ole monta, mutta tämä oli säeromaani, joten olkoot kaksi sitten monta. Ja taisi äänessä olla vähän äitejäkin. Yksi suosikkini näistä. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät, enkelit ja paholaiset, ei ole ainakaan enemmistöä. Lasten runoromaaniksi luokittelisin. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Jason Reynolds Minuutin mittainen ikuisuus. En oikein ymmärrä, miksi kaikki muut on tykänneet tästä niin paljon... En tykännyt. Mistään. Mutta säeromaanihan tämäkin. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Dess Terentjeva Ihana. No, ihan ihanainen säeromaani tämäkin oli. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Kirsti Kuronen Pönttö, pakko lukea valokuvaus kädentaidoksi, kun parempiakan säkeitä ei nyt löytynyt. Kokemäelläkö sitä valokuvausta voi Satakunnassakin opiskella vai Nakkilassa? 
10. Kirjassa kerätään jotakin J. S. Meresmaa Kenties tapa(a)n sinut vielä, e-urheilija kerää voittoja ja palkintoja. Sydäntä sykähdyttävä säeromaani ❤️ Jatko-osakin ilmestyisi just kun tätä olin julkaisemassa. 5 tähteä, sydäntä tai jotain. Vampyyrit vei sieluni 12 vuotta sitten. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Olet kuin ohdake : Runoja rakkaudesta Poriin. Harmittaa edelleen kun missasin oman runon lähettämisen. 
12. Unohdettu kirja Volter Juva Kuvia ja säveliä, Harva muistaa. Kivan tunnelmaisia runoja Juvan Tunisian matkalta. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Po Chü-I Korotan ääneni ja laulan, nolottaa kun en ole noteerannut ennen koko kirjaa. Kivoja runoja. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Uuno Kailas Paljain jaloin, melkein kaikki luettu, myös suorasanaiset tekstit. Tämä oli runoteos. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Hanna van des Steven Punapipoinen poika. Nyt on pakko todeta, että muistan kyllä tämän säeromaanin juonen pääkohtia, mutta en muista miksi pistin kirjan tähän. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Aleksandr Puskin Jevgeni Onegin, nimi itsestään kuulostaa laululta. Mainittakoon, että luin tämän runoromaanin vuosi sitten tammikuussa. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Sarah Crossnan Yksi. Tykkäsin. Itkin. Koskettava säeromaani. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Janne Holmström Kauan sitten hukkunut, lasten siirto evakkoon Tanskaan. Tämäkin taisi olla säeromaani. Tai sitten runoromaani. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Susan Crossnan, Kuunnousu. Minulla on muutamia esineitä nousevalla kuulla, mutta kuvassa on kyllä laskeva kuu. Tosin voi laskeva kuukin nousta ha nouseva laskea. 

    
20. Kirjan nimessä on alkuaine LUistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän ongelmia... Lu=lutetium. Tämä oli haasteellinen kohta tässä tyylilajissa. En löytynyt yhtään pii-sanaakaan runokirjoista. Runot kirjassa on Poliittinen runo nyt -kilpailun parhaimmistoa. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Eeva Åkerblad Huolenpitoja. Villeissä unelmissa kirja olisi saattanut saavuttaa ehdokkuuden, jos säeromaanityylinen kirja sinne kelpaisi. Vakkurin Leokongo olisi ollut kyllä tähänkin sopiva, kirjasin alemmas. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi V. S. Luoma-Aho delete. Runoja on aina kiva lukea. Tarkoitus oli lukea tähän kivan pinkki Maria Matinmikon Kolkka -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Nyt sekin on luettu. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Anneli Kanto Ihan pähkinöinä. Tämä oli ihan romaani, mutta mukavaa arkista ruokaa, alussa fiinimpääkin. Jostain syystä en keksinyt ainuttakaan runokirjaa jossa mässäillään jotain oikein hyvää. Tapahtumapaikkana Seinäjoki. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Sanni Ylimartimo Pimeässä hohtavat tähdet, Korea-popista kertova säeromaani. Kivaisa kirja. Tapahtumapaikkana Jurva. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Uuno Kailas Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, eikös runot kerro runoilijasta itsestä. Tähän piti pistää samoin perusteluin myös silmälasipäisen Hannu Virolaisen Sekunda jo syntyessään -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Onneksi idästä tulee uusia aamuja ja vuosia. Nyt sekin on luettu. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ngaio Mars Mustaa miestä ken pelkäisi. Dekkari. Rasismisäkeet tuli jo käytettyä muualle. Juha Vakkurin Leokongon olisin pistänyt tähän, jos se olisi saavuttanut minut ennen vuodenvaihdetta. Se olisi ollut kyllä lähempänä tietofinlandia-ainesta kuin tuo Huolenpitoja, jonka sinne laitoin. Leokongo lukeminen jäi siis 2023 puolelle. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Uuno Kailas Uni ja kuolema. Kailas on yksi pitkäaikaisista suosikeistani. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Lasse Eerola Unohdetut voittajat, olympiavoittajia nämäkin. Kaikki. Suosittelen. Olisin voinut lukea tähän Aale Tynnin olympiavoittorunon, mutta eipä tullut viime vuonna mieleen. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa A. W. Yrjänä Joonaan mäen valaat, päähenkilöllä on paljon kirjoja ja kirjassa jopa opetellaan uusi kieli, jotta voidaan lukea kirjoja. Hatunnoston arvoista! Säeromaani pitkin säkin. Tapahtumapaikkana Porvoo. 
30. Kirjassa suudellaan Eino Leino Yksi on laulu ylitse muiden. Suudeltiinkohan tässä runokirjassa. Kaiketi. Eino oli naisten mies. Hassua, mutta säeromaani ja runot on usein sangen siveitä. Nyyrikki-kamaa. Perjantaissa sentään joskus suudeltiinkin. 2023 lukemissani kirjoissa noustiin päälle ja kai suudeltiinkin Juuli Niemen Pitkästä ilosta runotarinassa, Kirja vaan ei ehtinyt perille viime vuonna. 

Oi sallithan että...

Ylin riemuni oot mitä toivoisin

Sä kun istut mun rinnallain...

Että se itkettää vuosi vuodelta enemmän. Laulajat vanhenee, mutta ne laulavat yhä siitä, kuinka toinen on kaikki kaikessa. Niin kuin tuo Gröönin Eikkakin Porin Sinfoniettan konsertissa huomenna. 

Kuva Sinfonietan sivuilta

Työnantaja tarjosi ystävänpäiväkahvit ja pienet maistiaiset konsertin harjoituksista. 

Siitä onkin aikaa, kun olen käynyt konsertissa. Viimeksi viikkoa ennen korona sulkua. Ehkä minä tästä taas innostun. 

Mutta musiikin koskettavuudesta kai olin puhumassa. 

Eniten musiikissa koskee itseäni eletty elämä. Niinkuin vaikka tuo Eino Grön. Hän oli ensimmäisiä laulajia Lea Lavenin sekä Matin ja Tepon ohella, joita kuulin lapsena radiosta säännöllisesti. 

En ole enää itsekkään lapsonen, mutta joka kerta vain Lea Lavenin Tumma nainen tuo mieleen kesäillan jolloin saunan jälkeen vaaleanvihreässä flamencotanssijan mieleen tuvassa yöpaidassa tanssahteli kappaleen tahtiin kun perheen kanssa valmisteltiin takapihan lämmössä iltakahveja. 

Eino Grönin Lazzarella oli yksi teini-ikäni suosikki, Bay City Rollersin ohella. 

Ja yhä vain, 50 vuotta myöhemmin sedät jaksaa heilua ja Gröönin Eikka laulaa kuin silloin ennen. Eino Grön on laulanut 65 vuotta. 

Sinfoniettaa johtaa tässä ystävän konsertissa Antti Rissanen. Eino Grönin kanssa laulaa tangokuningatar Heta Halonen. 

Makupalat tuli nautittua, tuli hyvä fiilis. 

Kotona muistelin lukeneeni Reposaaren omasta pojasta, Eino Grönistä yhden kirjan. Tarkastuksen jälkeen totesin sen olleen Elämäni laulut.