Dekkariviikko Italiassa 2026 lauantai Milano

Dekkariviikon lauantaina pistäydytään Milanossa. Tämä onkin itselleni puhdas soffamatkalla, sillä Milanossa en ole koskaan käynyt itse.

Minun on jo pitkään pitänyt lukea Vera Valan Milanon nukkemestari. Nyt sekin on sitten tehtynä. Aiemmin olen pistäytynyt Valan ja Ariana de Belliksen seurassa Roomassa ja Seychellien rannoilla. Ihan oikeassa järjestyksessä lukeminen ei ole siis sujunut, mutta ei tuo hieveästi haitannut. 

Milano on muodin Mekka, mutta kirjassa ei juuri muodista puhuta. Papinkaapuu taidettiin mainita, mutta kuitenkaan ei sellainen sateenkaarenvärinen muotiluomus, jonka näin jossain näyteikkunassa (ei Vatikaanin papeille tarkoitetussa kaupassa, vaan Tiberi toisella rannalla). Siitä voisi suomalaisetkin papit ottaa mallia ainakin pride-kuukauden aikana. Oli siinä väriä!

Suomalaissyntyinen Ariana on töissä yliopiston oikeuspsykologian laitoksella Milanossa. Hänen katolliseksi papiksi vihitty veljensä Areskin on paikalla. 

Milanossa on tapahtunut murhia, joissa ruumiin mukana on nukke. Vähitellen löytyy myös tauluja, missä on surmattu nainen. 

Valan tapaan tämäkään kirja ei ollut minun makuuni liian raaka, vaikka hyvinkin epämiellyttäviä asioita mainittiin. 

Pienoinen pettymys oli, että kirjasta en kovin paljon uutta oppinut. Caravaggiota vähemmän tunteville uutta tietoa maalauksista varmasti kuitenkin löytyy. Moneskohan Italiaan sijoittuva dekkari tämä oli, missä osana on Caravaggion maalaukset? Olisi niitä kyllä muitakin italialaisia maalareita. Tosin ei muita, jotka ovat itse murhanneet. 

Dekkariviikko Italiassa 2026 perjantai Firenze

Dekkariviikon perjantain matkakohteena on Firenze. Se on Toscanan maakunnan pääkaupunki ja historiallisesti tunnettu mm. taidemaalareista.

En ole koskaan käynyt Firenzessä, se ja autonvuokraus Toscanan maaseuturetkiä varten oli kyllä lomasuunnitelmissamme, mutta Italian matkakumppanini kuolema ja yyteet vuonna 2010 muutti lomarutiinini. 

Lähimpänä Firenzeä olen ollut viimeisellä Italian matkallani saman vuoden lokakuussa Orvietossa, mistä on Firenzeen matkaa vielä noin 165 km.

Yllättävää kyllä, Firenze on jäänyt väliin myös useammilta Italiaa rakastavilta tuttaviltani. Yhtäkkiä muistan kuulleeni vain kahden tuttavani Firenze kertomuksia.

Päivän dekkariksi valitsin ensimmäisen Marco Vichin dekkarin Komisario Bordelli. Muistan, kuinka kirjastossa aikanaan innostuin uudesta dekkari sarjasta, mutta kirja lojui yöpöydällä pitkään aloittamatta komisarion nimen vuoksi. Ei olisi kannattanut siirrellä kirjaa pinossa viikko toisesta alaspäin, sillä kirja oli hyvä, eikä nimi miestä pahenna. Useammassakin lehtihaastattelussa Vichi mainitsee, että Bordellin nimeen liittyy jotain, mutta mistään en ole löytänyt mitä. 

Iäkkäämmän, 53-vuotiaan, Bordellin työparina kirjasarjassa on Sisiliasta kotoisin oleva konstaapeli Piras ja mukavasti he tulevatkin juttuun ikäerosta huolimatta. Piraksen isäsä on Bordellin aseveli sodasta. Kannattaa huomioida, että kirja ei missään nimessä ole tapahtumarikasta 2000-luvun skandidekkarityyyyliä, vaan hidastempoinen, nautiskeleva ja pohdiskeleva. Dekkari, mutta jollain tapaa myös romaani. 

Vichi on kertonut haastatteluissa kertonut, että ei ole tuntenut intohimoa dekkareista kohtaan ennen kuin tutustui sveitsiläiseen Friedrich Dürrenmattiin. Luettuaan hänen kirjojaan, Vichi oli tajunnut, että myös dekkarit voivat olla kunnon kirjallisuutta. Vichin itse ei halua tulla kutsutuksi dekkarikirjailijaksi. 

Itsekin olen pari Dürrenmattia lukenut. Ne ovat niin lähellä perinteistä romaania, että puhuttaessa harvinaisemmista eurooppalaisista dekkarimaista, unohdan joka kerta Sveitsin, vaikka muistan esimerkiksi Slovakiasta ja Latviasta kertovat dekkari heti. 

Kirjassa on tuskaisen kuuma. Kesällä 1963 ei ollut tarjolla samanlaista ilmastointia kuten nykyisin. Kuolleena löytyy kuusikymppinen nainen vierellään astmapiippu, jonka korkki on kuitenkin kiinni... Hauska yhteensattuma, että tämä oli viikon toinen dekkari, missä astmapiipulla on oma roolinsa. Lopputarina kannattaa lukea itse. 

Sieluni on Italiassa, joten tämänkin kirjan kanssa seikkailin myös GoogleMapsinnkanssa. Murha tapahtuu Via della Piazzuolalla, ja tuolta kapealta, korkeiden aitojen reunustalta, upeiden rautaporttien takaa toden totta löytyy isoja huviloita, jotka hyvinkin voivat olla barokkityyylisiä. Jos koskaan Firenzeen pääsen, katua voisi hyvinkin ajella pikkuisella kuplavolkkarin kaltaisella Fiatilla. Niitä taisetaan valmistaa edelleen, ainakin niitä näkee Italiassa enemmän kuin kuplavolkkari, jota Bordelli käyttää. 

Ensimmäinen komisario Bordellinista kertova dekkari ilmestyi Italiassa 2002, suomeksi 2016. Se sijoittuu vuoteen 1963. Sarjassa on tällä hetkellä 15 kirjaa, joista viime vuotinen sijoittui vuoteen 1970, kuten koko loppupään tuotanto. Silloin Bordelli saavutti eläkeiän. Sarja ei kuitenkaan pääty. Vuonna 1970 kirjailija itse oli 13-vuotias. Vichi on vakuuttanut haastatteluissa, että sarja ei pääty ennen kuin hän lopettaa kirjoittamisen kokonaan, Bordelli menee hautaan vasta Vichin kanssa. Suomennettuna kirjoista on neljä, viimeisin vuodelta 2022. 

Toisin, kuin Vichin lehtihaastattelujen mukaan yleensä Firenzessä, Bordelli ratkaisee kaikki rikokset. 

Vichi on kirjoittanut lisäksi 16 muuta kirjaa sekä lukuisia tarinoita ja näytelmiä. Hänet tunnetaan myös tv-käsikirjoituksista, kuten aiemmin tällä viikolla esitelty barilainen Carofigliokin

Dekkariviikko Italiassa 2026 torstai Bari

Dekkariviikko jatkuu Etelä-Italiassa, Barissa, saapasmaan kengänkoron tienoilla. 

Se on alue, missä en ole käynyt, mutta joka on kyllä ollut lomatoivelistalla pitkään. 

Bariin tutustuin ensi kertaa 20 vuotta sitten. Seurasin silloin blogia, jonka pitäjä opiskeli Barissa. Erityisesti jäi mieleen kuinka Barissa oli satanut lunta, ja blogin pitäjä oli ottanut valokuvan, missä oli kaksi dalmatialaista kirmaamassa lumisessa puistossa. Niin etelässä lunta tuskin nähdään usein. 

Päivän kirjaksi valikoitui Gianrico Carofiglion Todennäköinen syyllinen. Kirja oli toinen Carofiglion dekkari, jonka olen lukenut, mutta itse asiassa tämä sarjan ensimmäinen kirja. 

Carofiglio on toiminut mafian vastaisena tuomarina. Tässä sarjassa on ilmestynyt 7 dekkaria, vanhin vuodelta 2002, muita kirjoja on 12.

Kirjasarjan päähenkilö on puolustusasianajaja Guido Guerrieri. Guerrieri on eronnut ja viihtyy kotona musiikin ja kirjojen kanssa. 

Kirjassa ratkotaan 9-vuotiaan pojan murhaa, mistä syytetään senegalilaista kulkukauppiasta. Italian matkoilla näimme monissa kaupungeissa siirtolaisia, jotka myivät koruja, aurinkolaseja, laukkuja ym. kadulle levitettyjen vilttien päällä. 

Muista dekkareista olen oppinut, että osa kauppiasta toimii ilman myyntilupaa, ja ovat valmiina nappaamaan tavarat kainaloon pakenemaan, jos talouspoliisi lähestyy. Kirjan kauppias ei ole tätä lajia. 

Guerrierista jäi hyvä käsitys. Sääli, että kirjoista ei liene käännetty kuin 3. 

Dekkariviikko Italiassa 2026 keskiviikko Venetsia

Dekkariviikon keskiviikkona on hyvä muistella erästä syyskuista keskiviikkoa vuodelta 2009. 

Päivän kirjaksi valitsin kuitenkin tuoreemman kirjan - tältä vuodelta. 

Donna Leonin 33. Venetsiaan sijoittuva on Puhdistava tuli. On virkistävää, että Guido Brunetti on saanut viime kirjojen aikana hyväksi työparikseen naisetsivän Claudia Griffonin. Sarjan alkuosa olivat melkoisen miesvaltaisia. 

Parin mitäänsanomattomamman osan jälkeen nautin taas Brunetti seurasta. Kirjassa tuntui olevan jälleen enemmän Brunetti perhe-elämää ja kirjojen lukemista. 

Myös poliisipäällikkö Pattasta ja hänen sihteeristään Elettrasta löytyi hieman uusia piirteitä. Patta pääsee jopa hieman yllättämään, jos oikein tulkitsin, mutta uskon kyllä usein ihmisistä parempaa, mitä monet muut. 

Itse tarinakin oli kiintoisa. 

Yksi kirjasarjan suuremmista ja kenties myös parhaimmista "päähenkilöistä" on Venetsia.

Leonin eduksi voin mainita, että kertaakaan en ole ajatellut kirjoista, että ne ovat Venetsian matkailumainoksia. Toisin on käynyt minulle esimerkiksi joidenkin Berliiniin liittyvien sarjojen kanssa. 

Yhteensä 33:n Brunetti-kirjan, sekä monien muiden Venetsia-romaanien lukeminen on opettanut paljon venetsialaisesta elämästä ja kaupungin erityispiirteistä. 

Paljon lienee itse kaupunkikin muuttunut siitä, kun Leon vuonna 1992 julkaisi sarjan ensimmäisen osan. 

Itsekin olen käynyt siellä kerran.  Kuvakollaasissa on muutamia matkakuviani, joissa näkyy niin Venetsian vesiväyliä kuin katujakin. Päiväreissun aikana näimme elokuvan kuvausryhmän, kuulimme livemusiikkia ja katselimme gondoliajelulla muotikuvauksia, joista otin kuvan ruskeapukuisesta naisesta odottelemassa vuoroaan. Rappioromantiikkaa kallellaan olevat seinät antavat hyvän taustan glamour-puvuille. 

Dekkariviikko Italiassa 2026 tiistai Vatikaani

Italiaan sijoittuvien dekkareiden viikkoni toinen päivä. 

Hieman oudompi dekkari, David Hewsonin (1953-) Kuoleman vuodenaika  valikoitui tiistain dekkariksi. Hewsonin on brittiläinen kirjailija, jolta on ilmestynyt useamman kirjan sarja roomalaisesta nuoresta poliisista Nic Costasta, joka sattuman kaupalla ajautuu tutkimaan Vatikaaniin liittyvää murhaa. 

Usein dekkareiden poliisit ja yksityisetsivät ovat vanhempia ja heidän asemansa poliisissa on korkeampi. Costa on 27-vuotias ja vasta uransa alkuvaiheissa. Virkistävä poikkeus siis. 

Nic Costa on älykkö, kuten melkein kaikki Italiasta lukemieni dekkareiden etsivät... Mutta miksikä ei. Tankki täyteen -sarjan poliisipäällikköä löyhästi siteeraten: 

"Eihän sitä muuten dekkarisarjan pääosaan pääsisikään." 

Costan isä harrastaa Caravaggion taidetta, joten ainakin taide/kirkkohistoriaa on tullut ilmeisesti imettyä jo äidinmaidosta. Itsekin olen joitain Caravaggioita nähnyt, mutta jotenkin minua puhuttelee vaaleammat värit. Kauniitahan nekin on, ja katselin kyllä itsekin koronakaranteeniaikaan opastuskierroksen, missä liikuttiin Caravaggion töiden jäljillä Roomassa. 

Kuoleman vuodenajassa murha liittyy siis olennaisesti Vatikaaniin. Mukana on, kuten usein Vatikaaniin liittyvissä dekkareissa, varhaiskristillisiä salaisuuksia. Mikään kirkkohistoriallinen eepos kirja ei ole, joten sitä voi kyllä sen puolesta suositella kaikille. 

Italian poliisijärjestelmä on erilainen kuin Suomessa. Siellä on sotilaallisesti järjestäytynyt, eritoten maaseudulle keskittynyt Carabinieri, jolle nykyisin kuuluu myös metsä ja ympäristöasiat, rikostutkintaa suorittavat valtion poliisi (Polizia di stato) ja erillinen talousrikoksiin erikoistunut poliisi (Guardia di Finanza), joka sijoittuu tullin ja poliisin välimaastoon. Lisäksi löytyy erikoispoliiseja: Paikallispoliisi (Polizia Locale), joka vastaa mm. pysäköinnistä, liikenteestä ja järjestyssääntöjen noudattamisesta, vankila-asioista ja vankikuljetuksista huolehtiva Polizia Penitenziaria sekä meriliikennettä ja satamia valvova Corpo delle Capitanerie di Porto – Guardia Costiera. 

Tässäkin kirjassa käy ilmi, kuinka Vatikaani toimii itsenäisesti omin poliisivoimin, mutta tekee tiivistä yhteistyötä myös Roomassa toimivien poliisien kanssa. 

Vatikaanistakin löytyy kaksi erillistä poliisilaitosta: valtion poliisi (Corpo della Gendarmeria dello Stato della Città del Vaticano) ja paavin turvallisuudesta huolehtiva Sveitsin kaarti (Pontificia Guardia Svizzera), jonka edustajia jokainen Vatikaanissa käynyt turisti on nähnyt värikkäissä univormuissaan. 

Yhteistyön lisäksi ollaan myös välillä jonkilaisella törmäyskurssillakin. 

Vatikaanin erityispiirteisiin liittyvän murhan ohessa ratkottavana on Sara Farnesen ympärillä sattuneet rikokset. 

Tykkäsin dekkareista erityisesti siksi, että se liittyi Vatikaanivaltioon ja tuo esiin yhteistyön haasteita. 

Valokuvan Vatikaanin yhdeltä portilta olen ottanut 2010.  Kuvaa zoomatessa huomasin, että kuvassa näkyy yllättäen molemmat Vatikaanin poliisit. Etualalla se värikkäämpi, jonka työnkuva on alkanut jo 1500-luvulla, ja on siten maailman vanhin poliisilaitos. 

Olen lukenut myös sarjan toisen osan Mysteerien huvila, missä siinäkin tutkittavana oli kaksi eri tapausta, joiden aikaero oli 16 vuotta. 

Hewsonilta on ilmestynyt Nic Costa sarjassa ainakin 10 kirjaa englanniksi ja noin 20 muuta kirjaa. Suomennettu on Costa-sarjasta ainakin Kultainen leikkaus ja Pahan ruusun puutarha. 

Toukokuussa 2026 luetut

Toukokuun saldoksi tuli 17 kirjaa, eikä vieläkään yhtään uutta maata, vaikka pyhästi itselleni lupasin, että tänä vuonna on koko maailma luettuna. Pah. Mutta oli kiva lukukuukausi. Hyvin erilaisia kirjoja, joista vain pari tuntui olevan huonoja valintoja tälle toukokuulle. Jonain muuna kuukautena ainakin toinen kirja olisi saattanut imaista totaalisesti mukaansa. 

Areklew Lisa Juhannusruusut.  Kohta se on. Juhannus. Kirja alkaa Estonian uppoamisesta 28.9.1994. Sitä hyppy nykyaikaan vuoteen 2019. Ja vielä joku muu hyppy muuhun aikaan. Ei puhutellut tällä kertaa, mutta 10 vuotta sitten olisin ollut kirjasta enemmän kuin innoissani. Ruotsi. (26.5.) 

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau kotona Sveitsissä. Oops, luin tämän jo viime vuonna! Kesti kyllä toisenkin lukemisen, vaikka hyvin muistin tarinat kun vauhtiin pääsin. Sveitsi. (9.5.) 🌟🌟 

Kantanen Emma Nimi jolla kutsutaan öisin. Omaelämäkerrallinen romaani työskentelyjaksosta Kiinassa ja pekingiläisestä lesboyhteisöstä. Kiina, Peking. (24.5.) 🌟🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat Ryöväriliitto. Sarjan neljäs osa kokoaa vaakunatavut ja lopussa juhlitaan rosvohäitä. (10.5.) 🌟🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat Karkkikumous. Jyrängin karkkitehtaan toiminnan etiikka arveluttaa nuoria rosvoja. (13.5.) 🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat ja kaverikaappari. Tämän kirjan pääoisissa on Viljan ohella erityisesti Hele ja salaperäinen Kuuska Jaskari (ei  se saari Rauman edustalla). (13.5.) 🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat Nolo fani. Jösses. Mä haluun tälle jatkoa! Kirjan loppu jää sen verran kutkuttavaan vaiheeseen, että piti oikein tarkistaa onko tullut uusia osia. Ei ollut. Jos sarja jää tähän, niin Vaativan V:n tyyliin toteaisin, että "En kestä". Mutta toisaalta ymmärrän, että tarina jää sen verran auki, että mielikuvituksen voi päästää itse laukalle, jos jaktoa kaipaa. Jotenkin vaan oli katsottava myös Me Rosvolat -elokuva Areenalta, mutta ei, sielläkään ei kerrottu, miltä Markus ja sen keltainen auto näyttää. Hyvä lopetus sarjalle, jos tämä nyt oli lopetus. Täydet pisteet. (13.5.) 🌟🌟🌟 

"Mies on mies, ei meritähti." (Hurja-Kaarlo Rosvola) 

Kolu Siri Tarina taistelu. Nuotio tarinoita rosvotyyliin. Tämän jätin viimeiseksi, vaikka ilmestyi ennen Nolo fani kirjaa. Aiemmalla lukukerralla pidin tätä tylsimpänä kirjoista, mutta keplo kirja oli tämäkin. (25.5.25, mikä ihana päiäväys!)🌟🌟

"Mä näytin Viljalta ennen kuin Rosvolat ryösti sen, anteeksi nyt, ihan kamalalta. Noppe Normilta. Elämäni-­on-ohi -viulistilta, joka vain odottaa lauantaita, jolloin voi alkaa elää vähän. Ja kun tarkemmin ajattelin sitä, tajusin, että musta vielä tuntui siltä. Musta tuntui ­lauantaityypiltä. Mä olin kadottanut jonnekin sen Vaativan Veen, jolla on oma kulma kaikkeen. Joka osaa sanoa täydessä bussissa väistäks vähän niin että koko bussi tyhjenee. Olen tottunut sellaiseen. Olen tottunut liian hyvään. Ja sitten eräänä päivänä Vaativa Vee oli kadonnut. Siksi ne kuteetkaan ei sopineet mulle enää." (Viileä V) 

Melin Mårten Att vara eller inte vara - dikter om dig. 

Ensivierailu paikkakunnan uudessa ruotsinkielisessä kirjastossa. Lainasin pari ohutta kirjaa, joita oli kevyt kantaa. Runoja joista tykkäsin. (15.5.) 🌟🌟🌟 

Mueenuddin Daniyal Hunajaa ja tomua. Novelleja jotka kaikki liittyy rikkaaseen maanomistaja K. K. Harouniin. Ihastuin kirjaan. Pitkästä aikaa Novellikokoelma, joka sykähdytti. Tarinat oli hyviä ja yhtenäisyys viehätti. Loppu novelli surullisuus itketti, mutta muitakin tunteita nousi pintaan. Lahore, Pakistan. (11.5.) 🌟🌟🌟+

"On Kolme minkä vuoksi me tapamme: maa, naiset ja raha." Bunjabilainen sananparsi. 

Murakamin Haruki Pimeän jälkeen. Japanilainen Kissaten hiljaisin lp-levymusiikkeineen, opiskelijatyttö lukee kirjaa kahvin ja voileipien äärellä. Puolituttu opiskelija pistäytyy salaatille. Mitä kaikkea yö voikaan tarjota. Japani. (28.5.) 🌟🌟🌟 +

Paarlahti Teemu Jäminkipohjan maksimi. Runoja Ruovedenmaisemista. Miehen saa pois Jäminkipohjasta, mutta ei Jäminkipohjaa miehestä... Kuten me porilaiset sanomme Porista. Runokirja, Ruovesi. (10.5.) 🌟🌟🌟 

Steen Hanna van der Senttu ja seikkailu Mumbaissa. Senttu, Bubba ja Intiasta Suomeen adoptoitu Neea perheineen lomalla Intiassa. Lomalla tavataan mm. suomalainen 87-vuotias tuore yksityisetsivä ja maaginen apina. Mumbai, Intia (12.5.) 🌟

"Tää Mumbai on kyllä ihmeellinen paikka, jatkoi Neea, jotenkin maaginen. Intia on kaikkea mitä kuvittelinkin ja silti erilainen."

Takula Mia Eloonjäämisopas. Toukokuun ilmastolukupiirikirja ei jaksanut innostaa riittävästi. Syytän itselleni sopimatonta alkua. Ensin puhuttiin hevosista, sitten luontoon ilman sopeuttamista vapautetuista häkkieläimistä ja äitiyden onnesta. Mikään niistä ei ole henkilökohtainen suosikkini. Huonon alun jälkeen loppu oli parempi, mutta onko mikään huonon ensivaikutelman jälkeen parhaimmillaan? Tietokirja. (18.5.) 

Virtanen Rauha S. Seljan tytöt. Toukokuussa aloitettiin Seljan tytöt -lukupiiri. Muistan kun nuorena luin kirjaa ja nolotti ja pelottikin tyttöjen kotihipat, vaikka viattomat hipat ne olikin. Tunnemuistista kumpusi sama tunne, vaikka tiesinkin juonen. Yllättävän hyvin se muistui, vaikka seuraava kirja ei niin tuttu ollutkaan. (14.5.) 🌟🌟 🌟 

"Ja minusta rouva Pirinen on oikein mukava ihminen», puolusteli Miili­täti. »Kyllä kai», tuhahti isä. »Pinnalta lirkun-lirkun, mutta alla vaanii saaliinhimoinen sakaali. Minä sanon teille, että voin jotenkuten ymmärtää sellaisia naisihmisiä, jotka juoruilevat iltojensa iloksi, kun heillä ei valitettavasti ole hengenlahjoja parempaan."

Virtanen Rauha S. Tapaamme Seljalla. 

Nautin, mutta kun viimeksi luin Me Rosvolat, niin seikkailut jäi puuttumaan. Toisaalta onneksi, sillä tämän kirjasarjan etuna on se, että se kertoo tavallisesta arjesta, tavallisesta elämästä. Kirja voi olla hyvä, kertomatta ihmistä kohdanneista katastrofeista. (15.5.) 🌟🌟 

Virtanen Rauha S. Virva Seljan yksityisasia. Tämä kirja kuulosti niin oudolta, että olen varmaan hypännyt tämän yli sarjaa lukiessa. Ehkä tämä puuttui koulun kirjastosta. Aikaisempiin verrattuna tämä tuntui jopa seikkailukirjalta.  (16.5.) 🌟🌟 

Dekkariviikko Italiassa 2026 maanantai Sisilia

Taas tekee mieli Italiaan. Kun ei ole mahdollisuutta matkustaa livenä, voi aina soffamatkailla. Niinpä tämän dekkariviikon kohteena on Italia.

Aloitetaan viikko Sisiliasta. Olen viettänyt siellä kaksi viikkoa. Toisen Taorminassa, jonka amfiteatteri on akustiikaltaan uskomaton, toisen Cefalussa. Jos ystäväni olisi selviytynyt leikkauksesta, olisin viettänyt myös 2 viikkoa Naxoksessa ja junamatkaillut ympäri saarta ja käynyt myös maakunnassa, missä Montalbano-sarja on kuvattu. Yksin en sille matkalle lähtenyt.

Montalbano-sarjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Vigatan kaupunkiin. Tv-sarja on kuvattu pääosin Ragusan maakunnassa, joka sijaitsee Etelä-Sisiliasta lähinnä Maltaa. Esimerkiksi sarjan poliisilaitos sijaitsee Sciclin kaupungissa. 

Kirjat on kirjoittanut Andrea Camilleri (1925-2019). 

Camilleri oli tuottoisa kirjailija. Teoksia syntyi yli 100. Montalbanosta kertovia kirjoja on 28, joista 9 on suomennettu.

Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi Italiassa 1994, jolloin Camilleri oli 69-vuotias. Hän pelkäsi muistisairautta, joten hän kirjoitti sarjan viimeisen kirjan kustantajan kassakaappiin hyvissä ajoin. Sitä kirjaa ei ole suomennettu.

Oma suosikkini sarjasta on Retki Tindariin, joka löytyy myös omasta kirjahyllystäni.

Retki Tindariin alkaa kun samassa talossa tapahtuu kaksi poliisia vaativaa asiaa: nuori mies ammutaan kotiovelle ja vanha pariskunta katoaa. En lähde esittelemään juonta enempää, sillä en itsekään pidä siitä, että tiedän liikaa dekkarin alussa.

TV-sarjan Montalbano on hyvässä kunnossa ja olen kuvitellut hänet enemmänkin 35-40-vuotiaaksi, mutta kirjassa hän on viisikymppinen ja ihmettelee, miksi ei pysy muiden vauhdissa, kunnes tajuaa muiden olevan 20 vuotta nuorempia. Niin on joskus käynyt myös itselleni. 

"Mieli on kuin rippikoululaisen, mutta eläkeikä lähenee" , totesi eräs torikahvituttava Mikkelissä kauan sitten.