Honkajoen markkinat ovat kuuluneet kesääni vuosikausia, vaikka välissä on ollut vuosia, jolloin työkiireiltä en ole paikalle ehtinyt. Paistettujen markkinamuikkujen ja sukulaisten tapaamisen ohella mieleen on jäänyt markkinoiden kulttuuriohjelmat.
Esiintyjistä tulee ensimmäisenä mieleen Jaakko Teppo sekä muut huumorimiehet ja -naiset. Jonain vuonna nähtiin myös hienoja tauluja.
Tänä vuonna markkinoilla voi bongata kirjastopolkupyörän, jonka kyydistä voi napata mukaan kesälukemista. Kannattaa osallistua myös arvontaan.
Honkajoen vanhaa slogania kunnan itsenäisyyden ajalta en enää muista, enkä löytänyt sitä nettihaulla, mutta sellaiseksi sopii Lauri Miikkulaisen ja Aarne Kantolan Honkajoen laulun kertosäe, jonka bongasin vuoden 1966 Honkajoen joulu -lehdestä kertoo:
"Vedet soilta virtailee,Kotikuntani rauhaisaan rantaanSillä Honkajoki onKotikuntani verraton! "
Honkajoki tosin ei ole ollut kotikuntani, vaan äitini kotikunta, mutta aina voi laulella naspurinkin lauluja. Mahdetaanko laulua tuntea enää?Nykyään Honkajoki kuuluu Kankaanpään kaupunkiin, mutta kotiseuturakkaus ei kuntaliitoksilla muutu yhdessä sukupolvessa. Ajan kanssa muutoksen huomaa. Harva muistaa että vielä parisataa vuotta sitten kuuluimme kaikki Ikaalisiin.
Googlen haulla 'Honkajoki' saa kirjallisuusviitteitä lähinnä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan suuntaan. Onneksi Kankaanpään kirjastosta löytyi apua tähänkin ongelmaan.
Ari Pitkäranta on kirjoittanut muutaman kirjan verran paikallishistoriaa. Valitsin Honkajoki-viikolle tuoreimman, eli viime vuonna ilmestyneen Vatajan kylän miehiä ja ruokia.
Lueskelin keinussa istuskellen alkuviikosta ruokaosuuden, ja nälkähän siinä tuli. Tuttuja ruokia yhtä kaikki. Paistettuja muikkuja saa markkinoilta. Silakkalaatikkoa, karjalanpaistia, suutarinlohta... Hyvin tuli lapsuuden arki mieleen. Ja miksei tulisi, sillä linnuntietä kotikylälleni ei Vatajasta huima matka ole.
Ainoa oudompi ruoka itselleni oli kaalipata, jonka pohjalle laitetaan punajuuria ja pinnalle lihapullataikina kanneksi. Keskelle tulee ne kaalit. Kuulosti mielenkiintoiselta sekin.
Iltaisin sängyssä keskityin muihin kirjan tarinoihin. En tiedä olemmeko kirjailijan kanssa samaa ikää, mutta kovasti tutulta kuulosti esimerkiksi:
"Sanottiin että kansakoulussa olivat hyviä tunteja välitunnit, mutta paras tunti oli ruokatunti."
Honkajoella syntynut Jaakko Vihtori Kallio (1860-1921) oli raittiuskirjailija, jolta wikipedian mukaan löytyy neljä kirjaa. Nimet viittaisivat vähän näytelmien suuntaan. Tarkastin omat näytelmäkirjaset, mutta niiden joukosta en Kalliota löytänyt. Omat kokoelmani ovat kyllä tuolta ajalta.
Ensimmäinen kirja oli Kuivalan kestikievarin ja maisteri Aholin'in ensimmäinen ja toinen keskustelu. Muutkin kirjat sijoittuvat Kuivalan kylälle ja mietin, oliko Kuivalan esikuvana sahdistaan tunnettu Honkajoki.
Entuudestaan tiesin, että Pohjois-Satakunnassa "kaikki" ovat sukua keskenään. Sukupuun tarkastelun jälkeen havaitsin, että J. V. Kallion isoisän veli on ollut yksi esi-isistäni. Hivenen samaa verta siis suonissamme on virrannut, mutta lähisukulaisiksi meitä ei voi kutsua.
Kalliosta löytynee enemmän tietoa kirjasta Tarinoita Honkaluoma-Kalliomäen suvusta. Se löytyy Satakirjaston kokoelmista, Kallion kirjoja näkyi löytyvän nettiantikvariaateista.
Ja sitten eikun markkinoille bongaamaan kirjastofillari!
