tiistai 31. joulukuuta 2019

Porin kaupunginkirjaston lukuhaaste 2019

"Vaatii paljon, antaa enemmän." (Pori)
Tadaa, tässä se sitten on vuoden viimeinen raportoitu lukuhaasteeni.

Porin kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen osallistuin nyt kolmatta kertaa. Ei ollut tarkoitustakaan kokeilla tänä vuonna(kaan) tuplia, mutta samalla twistillä mentiin kuin aiempinakin vuosina. Pyrin siihen, että samasta maasta ei kovin montaa kirjaa olisi. Tänä vuonna suomalaisia oli yllättävänkin monta, mutta osin pakosta (maahanmuuttajille suunnattu kirja ja Minna Canth kirja), loput oli sitten vaan sattumaa. Tänä vuonna EN yllättäen lukenut yhtään ulkomaalaista tietokirjaa. Yrityksessä oli Ville Haapasalon Georgia aiheinen keittokirja, mutta jäin heti kokeilemaan yhtä reseptiä ja lukeminen on siis sangen alkutekijöissä.

Tämän vuoden vaikein oli löytää jostain tosi oudosta maasta kirjaa, jonka nimessä oli päivä, kuukausi, tai vuodenaika. Jotenkin sen ymmärtää, Talvimyrskyn kourissa Joulusaarilla ei ehkä ole niitä kirjoja, joita ensimmäisenä olettaa näkevänsä kirjakaupan matkailuhyllyllä. Mutta siitäkin selvittiin.

Pisimpään taisin miettiä, mikä oikeastaan on trendin aallonharja. Sovittelin siihen kaikenlaisia kirjoja. Valinnanvaraa toki oli, onhan tänä vuonna tullut luettua tähän mennessä 174 kirjaa. Vielä on vuorokausi aikaa rutistaa yksi, niin on pyöreämpi tulos.

Tässä oli tämän vuoden haaste: 


Ja sitten raportointiosuus:

1. Arttu Tuominen Verivelka, julkaistiin toukokuussa ja luin sen itse asiassa jo ennen julkaisua.

2. Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijaa on sekä haukuttu että kritisoitu kriittisesti ja positiivisesti. Aika moni lyttää tarinan köykäiseksi, mutta itse mietin, että kun tarina perustuu jonkun ihmisen henkilökohtaiseen muisteluun, niin pitääkö siihen sitten ympätä jotain ihme tarinaa kylkeen vain, jotta lukijat saisivat lisää juonenkäänteitä (vrt. myöhemmin kohdassa 20 Minna C.).

3. Abdrés Calledo Eläköön Rumba! Kummallinen kirja, joka olisi saanut jäädä lukemattakin, mutta niin vaan tavasin senkin loppuun. Kirja on kuitenkin palkittu ja hyvinhän se varmasti sellaisesta maailmasta kertookin. Pakko kuitenkin todeta, että tykkäsin vuoden toisesta kolumbialaistani huomattavasti enemmän. Se oli Gabriel García Márquezin Kuulutetun kuoleman kroniikka.
 
4. Cecilia Samartinin Mofongo hurmasi. Olen aiemminkin lukenut Samartinin teoksia ja tykännytkin, mutta Mofongo oli vuoden tähtikaartia.  Tämä oli siis yksi vuoden äänikirjoista.
 
5. Mm. Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa vei päiväntasaajan eteläpuolelle Ruandaan, josta olen aiemmin lueskellut Huomenna minut ja perheeni tapetaan -kirjaa, mutta se on sen verran rankka, että jäi tältäkin vuodelta viimeistelemättä. Jonain vuonna pääsen senkin loppuun. Kakkukauppa sen sijaan oli kepeämmällä otteella kirjoitettu, vaikka kansanmurha ja Afrikan Aids kuolleisuusluvut sieltäkin paistoivat läpi. Jotenkin on ihana huomata aina välissä, että kaikesta hirveydestä huolimatta rouvat haluavat punata huulensa ja maistella hyvää kakkua.

6. Rafael Cadenas Ilman aikomustakaan osua oli yksi niistä kirjoista, jotka luin loppuun Nörttityttöjen lukumaratonpäinänä keväällä. Palannen siihen myöhemmin.

7. Maahanmuuttajille voisi suositella ensihätään selkokirjoja, joita olenkin lukenut aiempina vuosina muutamia joka vuosi, kun olen harjoitellut itsekin selkokieltä (ei uskoisi, ei). Nyt valitsin kirjan, joka johdattaa suomea paremmin omaavia suomalaiseen sielunmaisemaan. Kalevauva.fi on kirjoittanut Kalevauvala nimisen runoteoksen Suomi24 keskustelupalstojen tekstien avulla. Samalla idealla on kirjoitettu Rob Searsin kirjat mm. Donald Trumpin kauneimmat runot ja Vladimir Putinin menestyvän johtajan opetukset. Molemmat tuli luettua tänä vuonna.

8. Blog by the Book oli ainoita tietokirjoja, joita kahlasin sanasta sanaan läpi kun opiskelin Marttojen erikoisavainta. Muut tuli sitten kahlattua kursorisemmin, joten niitä en ole listannut edes luetuksi. Itse asiassa olisin halunnut lukea uusimman blogi-kirjan, mutta se oli tuolloin lainassa joten etsin virikkeeni tuosta kirjasta. Ei ne tiedot mihinkään ole karisseet muutamassa vuodessa. Kuvia ihmiset edelleen haluaisivat blogeissa nähdä. Ja oppia tuntemaan ihmisen blogin takana.
 
9. Pablo Nerudaa on pitänyt lukea, mutta ei vaan ole tullut aloitettua. Keväällä halusin kuitata Chilen luetuksi, joten valitsin lukumaratonpäivälleni Pablo Nerudan Kysymysten kirjan. Myönnän, että ei Neruda täysin outo runoilija ole. Nuorempana 1980-luvun runokautenani törmäsin Nerudaan useasti, sillä hänen runojaan löytyi monista kokoelmistakin, mutta yhtään hänen kirjaansa en ole lukenut kannesta kanteen aiemmin. Kysymysten kirjaa minulle on suositeltukin aiemmin, mutta nyt tuli siis sekin luettua. Hyviä kysymyksiä!

10.  Juha Ruusuvuoren Tarzanin hauta kirjan päähenkilöiden kanssa minulla on paljon yhteistä. Olen työtön (vaikka en perunanviljelijä) ja tykkään tutkia vaikka mitä perin pohjin innostuen kuten kirjan miespäähenkilö. Myös hänen vaimonsa kanssa on yhteisiä harrasteita. Päähenkilön vaimon toi saarivaltioon marttatoiminta, jota olen itsekin harrastanut pitkään. Myös suklaan maistelu kuuluu omiinikin harrasteihini, joskaan makuaistini ei ole sen suhteen yhtä terävä, kuin kirjan suklaan maistajalla.

11. Sota on aina suuronnettomuus, joten Nujeen Mustafan Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan kuittaa hyvinkin tämän kohdan. Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä taisi vähän itkettääkin. Ei tosin niin paljon, että olisi tarvinnut turvautua lohtukirjaan, kuten Rotukarjan jälkeen kirjaan numero 12:
 
12. C. J. Forssen Ehrlin Kani joka tahtoi nukahtaa lohdutti Rotukarjasta (18) järkyttynyttä mieltäni niin, että sain nukahdettua. Harvoin näin käy. Ehkä tämä oli jopa ensimmäinen kerta.

13. Hedge Tintti Tiibetissä edustakoon sarjakuvaa. Niitä tuli luettua muitakin, kuten seuraavakin kirja:

14. Maguerite Abouct Aya : Elämää YOP cityssä, joka vei minut Norsunluurannikolle, jonka elämä oli ennen tätä tuttua lähinnä vain Afrikantähti pelistä.

15. Seiväshyppääjä Eeles Landströmin Elämäni otekorkeuksia -elämäkerta oli yksi niistä omakustanteista, joita luin tänä vuonna. Eeles asui jossain vaiheessa elämäänsä myös Porissa, mutta urheilu vei maailmalle ja kansanedustajuus sitten pois Poristakin.
16. Alain Manckoun Pikku pippuri kirjan kannesta löytyy kasvi. Tulisen pikkumiehen elämä taisi olla yhtä vaikea kuin hänen oikea nimensä on muistaa.

17. Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä kirja kertoo, yllätys yllätys, kiitospäivästä. Tämä haastekohta tuntui vaikealta, sillä olisin halunnut jostain syystä tähän jonkun kirjan jossa olisi pääosissa ollut hanuka tai ramadan tai jotain muuta vähemmän tutuksi käynyttä perinnejuhlaa. Parempi vaihtoehto koko maailman haastetta ajatellen tähän olisi kirja, jonka laitoin kohtaan 31. Kiitospäivän lisäksi tuli luettua tänä vuonna myös Juhannuksesta ja joulusta - joulusta jopa useammassakin kirjassa. Ekstoottisin juhla johon törmäsin, löytyi Satu Rämön kirjasta Islantilainen voittaa aina, jossa juhlittiin muutaman kappaleen verran sitä, että Rämön puoliso toi maahan uutta geeniperimää naimalla ulkomaalaisen.

18. Agustina Bazterrican Rotukarja on voittanut karjankasvattajien rodunjalostuspalkinnon... no, ei vainenkaan vaan Clarínin romaanikilpailun, joka on espanjankielisen Latinalaisen-Amerikan arvostetuimpia kirjapalkintoja. Kirja oli yhtä aikaa upea ja järkyttävä. Itseäni kauhistutti eniten, niin että uni ei meinannut tulla lukemisen jälkeen, se kuinka helposti Bazterrican hienovarainen kerrontatapa sai unohtamaan, että rotukarja oli todellakin ihmislihaa, sitä samaa, mitä itsessänikin löytyy sangen monia kiloja. Argentiina on tunnettu pihvilihasta, mutta että tämmöistäkin se voisi olla...

19. Matkakirjaksi valitsin tänä vuonna Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kirjan, joka kertoo taiteilijan elämästä Kenian matkan aikana. Nykyään matkat kestävät yleensä maksimissaan 2 viikkoa. Gallen-Kallelan perhekunnan Kenian reissu ajoittui kolmelle kalenterivuodelle.
 
20. Minna Rytisalon Minna C. liittyi tavalla tai toisella Minna Canthiin. Pitkään olin sitä mieltä, että riittää, kun luin alkuvuodesta Canthin näytelmän Köyhää kansaa (muut näytelmät taisin lukea viime vuonna, kun en löytänyt mitään muuta, mitä en olisi muistanut), mutta erehdyin sitten kuuntelemaan myös Rouva C:n kun "kaikki" muutkin olivat sen jo lukeneet. Olihan tarina mukavan soljuva. Mutta herra isä sentähären kun otti ihan sydämestä, kuinka kirjailija oli ottanut vapaudekseen tehdä Cygnaeuksen Uunosta jonkinlaisen pedofiilin. Jotenkaan minusta ei ole reilua keksiä muinoin eläneille ihmisille elämä vain parista lauseesta. Käsitin, että ajatus oli kummunnut sellaisesta päiväkirja tai kirje merkinnästä, että Uuno C. katseli mielellään tyttöjen voimistelutuntia....
Kirjan kuuntelu siis vahvisti ajatustani siitä, että en välttämättä halua lukea tarinoita joilla luodaan muinaisille henkilöille negatiivisempaa julkisuuskuva fiktion varjolla. Samaa olen pohtinut aiemminkin esimerkiksi Veikko Huovisen Veitikan ja Kati Tervon Iltalaulajan suhteen. Jälkimmäinen ei tosin korostanut negatiivisia piirteitä, mutta en silti juurikaan tykännyt. Mielestäni jos tämän kaltaista fiktiota kirjoitetaan, pitäisi todelliset asiat erottaa fiktiosta niin, että ne lukiessa (ja mieluiten myös kuunnellessa) voisi erottaa yhtä selkeästi kuin Rob Searsin teoksissa (kohta 7). Tai sitten kirjoittaa puhtaampaa fiktiota kuten Jari Tervon Koljatti. Mutta tämä siis oma mielipiteeni ja faktojen puolustuspuheeni. Samoja aatoksia on toki ollut muillakin. Muistelen tässä nyt esim. Mannerheimistä tehtyä piirrossarjaa muutama vuosi sitten tai kulttuurihistorian opiskeluaikanani kuulemiani pohdintoja siitä, oliko Lucina Hagman ja samalla monet muut 1800-1900 -lukujen vaihteessa eläneet naimattomat naiset lesboja vai asuivatko naisystävät muuten vaan samaa taloutta ja kävelivät kadulla käsikynkkää tuohon aikaan. Tutkimukset eivät tukeneet tuolloin lesbosuhdetta, mutta eivät kumonneetkaan, joten kauhunsekaisin ajatuksin odottelen, koska joku alkaa kirjoittaa kuviteltua totuutta sen ajan vaikuttajanaisista.

21. Gaêl Fayen Pienen pieni maa -kirjan nimi houkutti lukemaan. Maa osoittautui Burundiksi, jota ennen tätä en osannut sijoittaa Afrikan kartalla oikealle paikalle. Nyt onnistuu. Myönnän toki, että vihreällä kannellakin saattoi olla osuutta houkuttelussa.
 
22. Augusto Monterroson Musta lammas ja muita eläinsatuja oli pirtsakka kirja Guatemalasta. Muita iloisia kirjoja oli tänä vuonna erityisesti Markku Ropposen Koirapuistoromaani ja Hautaustoimisto Wähähappinen.

23. Tulkitsin tässä upean kansikuvan vuoksi 2-osaisen kirjaparin kirjasarjaksi. Elän toivossa, että Gaile Parkinin Kigalin kakkukauppa muuttaa kirja saa jatkoa, kun perhe muuttaa Swazimaasta pois. Vielä sellaista kirjaa ei taida olla edes englanniksi. Noh. Muitakin sarjoja tuli luettua, mm. Max Seeckin koko tuotanto ja tietysti vuoden Reijo Mäki jne.   
 
24. Olen tutustunut Max Manneriin seuraamalla sometiliä. Niinpä oli helppo tarttua kirjaan Loiset, joka olikin ensimmäinen luxemburgilaiseni. Samalla vauhdilla meni toinenkin kun luin myös Matadorin. Mannerta (ja Arttu Tuomista) enemmän olen seurannut Enni Mustosta, kun hän kirjoitti Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaansa ja päivitti lähes viikoittain kirjan vaiheista. Sarjasta tuli tänä vuonna luettua pari ensimmäistä osaa, mutta niissä liikutaan vain Suomessa, joten en kirjannut sitä tähän haasteeseen.

25. Andre Aciman Kutsu minua nimelläsi -kirjan otaksun olevan trendin aallon harjalla, tai sitä se oli ainakin Pride kulkueiden aikaan, jolloin kirjan luin.

26. Markku Toimelan ja Kai Aallon kirjoittama Salakahvila Pohjois-Koreassa oli suomalaisen kirjailijan kirjoittama elämäkerrallinen kirja joka kuljetti lukijaa kehitysyhteistyömatkoilla Aasiassa. Pohjois-Korean ohella oltiin paljon Bangladeshissa. Molemmissa maissa Toimela auttoi korjaamaan luonnonkatastrofien vahinkoja. Koreassa vaivasi kuivuus, Bangladeshissa suuret tulvat.
 
27. Amélie Nothobbin Anti-Kristan löysin kirjaston eteisen kierrätyshyllystä. Se oli nuortenkirja, jota tuskin olisin lainannut, mutta belgialaisena ensilöytönä se tarttui mukaan ja tuli luetuksikin. Jostain syystä lukiessa tuli mieleen toinen opiskelijatarina, ja sen yksi päähenkilöistä P.C. ja Kristen Castin Yön talo -kirjasarjassa, vaikka muistaakseni kyseinen henkilö ei lainkaan muistuta Anti-Kristaa.

28. Kuukauden nimi löytyy Maria Langin Pimeä elokuun yö kirjan kannesta. Samaan syssyyn kuuntelin sitten myös J.P.Koskisen kuukausi-sarjan kirjat tammikuusta maaliskuuhun, kun kerran nekin löysin. Elokuun öistä lui elokuussa, ja mikäs sen somempaa! Pimeähän se elokuun yö alkaa olla. Kirjan nimi sai muistelemaan lomasta kaverin kanssa Särkisalossa ja Kustavissa joskus 1998 tienoilla. Miten lämmintä olikaan maata laiturilla ja katsella täysin valosaasteettomassa paikassa tähtiä elokuisessa yössä!

29. Nobel-palkittu V.s. Naipaulin Täysin oppinut hieroja kirjan olen kirjannut näemmä kansalaisvaikuttamisen kohdalle, mutta pakko todeta, että näin likimain vuotta myöhemmin ei ole mitään mielikuvaa miksi juuri tähän. Hieroja toki kirjoitti kirjoja ja antoi neuvoja joilla voi vaikuttaa ihmisten elämään, mutta saattoi hän tai hänen sukulaisensa olla myös kansanedustaja. En muuttanut tähän Greta Thunbergin perheen kirjoittamaa Sydämen asioita kirjaa, jonka luin syksymmällä. Vaikuttaa kuitenkin voi niin monilla tavoin.  
 
30. Jossain lukuryhmässä Nadia Muradin Viimeinen tyttö - olin Isisin vanki -kirjaa suositeltiin minulle, kun kerroin, että en ole vielä lukenut irakilaista kirjaa. Kannatti lukea tämäkin tarina, jonka kirjoittaja olikin tälle vuodelle jo toinen Nobel-palkittu. Murad tosin on voittanut Nobelin rauhan palkinnon.

31. Viimeiseksi kohdaksi, joka on kirja, joka ei sovi mihinkään muuhun haastekohtaan, kirjaan angolalaisen Manuel Ruin Olisinpa aalto kirjan, jossa perhe kasvattaa possua kerrostalossa. Kirjan lopussa vietetään Angolan kansallispäivää, mutta koska itse juhlapäivästä kerrotaan vain muutamalla sivulla, en oikein voinut kirjata sitä juhlapäiväksikään. Kelpo kirja tämäkin, ja melkolailla hauska, vaikka olihan siinäkin ainakin yksi kuolema.

Näin on valmiiksi taputeltu tämäkin haaste (oli itse asiassa jo lokakuussa) ja nyt raportoitukin sopivasti, kun uusi haate julkaistiin ja voi suunnata oitis katseet tulevaan.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Dekkarihaaste 2019

Ja vielä on pari haastetta raportoimatta! Kiri-kirjastot Haapajärven tienoilta ovat julkaisivat helpohkon Dekkarihaasteen, jonka täyttymistä aloin pohdiskella vasta nyt, kun vuosi alkaa olla taputeltuna melkolailla loppuun.

Niinpä juurikaan mitään ei ollut enää tehtävissä itse lukemisen suhteen vaan piti pärjätä sillä mitä oli tullut luettua (onneksi sitä oli paljon). Kummasti niitä kirjoja vain löytyi oikeille paikoille. Täytetyksi katson tämänkin haasteen.

1.   Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi     Ainakin Mauri Sariolan Kohtalokas Itämeren-risteily, Ruth Waren Hytti numero 10, Lone Theilsin Kohtalokas merimatka, Enid Blytonin Seikkalilujen saari ja Pirkko Arhippan Kuolema
 Antarktiksella täyttää tämän kohdan ehdot.

2.   Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut     Arttu Tuomisen Verivelka täytti tämän kohdan (uusi kirja) ja myös Carolyn Keenen Neiti etsivä -sarja sen täytti, koska yhtään kirjaa en ollut lukenut, yhtä sentään selannut. Neiti etsivän laitoin tässä toiseen kohtaan.

3.   Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt    Ingred Harglan Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru täyttää tämän ehdon loistavasti, sillä olen käynyt sekä Tallinnassa että Gotlannissa. Mutta ehdot täyttyvät monen muunkin kirjan kohdalla. Erityisesti tähän olisi voinut laittaa Sebastian Lindellin kirjan Rajatapaus, jonka lukemisen aloitin Haaparanta-Tornio reissulla. Viro. 

4.   Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)   Agatha Christien kirjoista on tehty tv-sarjaa jos jonkinlaista.  Tänä vuonna luin mm. Salainen vastustaja kirjan. Englanti. 

5.   Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å, ä tai ö     Kuvittelin jo, että tämä kohta ei täyttynyt, mutta Samuel Björkin Minä matkustan yksin täyttää tämän, vaikka kirjan kannessa Ö onkin kirjoitettu norjalaisittain. Tämä olikin ensimmäinen Björkini mutta tuskin viimeinen.

6.   Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo     Olen kerännyt itselleni tiedostoa johon olen valinnut kännykän kuvagalleriassa parhaiten näkyvimpiä kirjan kansia niistä kirjoista joita olen lukenut. Tänä vuonna tuli luettua lähes 10 risteily/veneilykirjaa, mutta valitsin näemmä kansia, joissa laivaa ei ole kuvattu. Niinpä laitoin sitten tähän kohtaan Carolyn Keenen Neiti etsivä ja teatterilaivan arvoitus -kirjan purjeveneineen ja teatterilaivoineen. Usa. 

7.   Dekkari, jossa on useampi tekijä    Olen lukenut useamman kirjan tänä vuonna, joissa tekijänä on ollut Kirsti Manninen&Jouko Raivio (mm. Ruumisvaunut Bulevardilla - kulkuneuvo sekin) ja Eppu Nuotio&Pirkko Soininen (mm. Nainen parvekkeella) ja Cherringham mysteerit sarjan kirjoja kuten Viimeinen juna Lontooseen, joiden tekijöinä on Matthew Costello&Neil Richards. Lisäksi tietty sarjakuvat ja elämäkerrat, joissa useimmiten on kaksi tekijää. 

8.   Tieteis- tai fantasiadekkari   Tämä kohta osoittautui vaikeimmaksi täyttää näin jälkijunassa katsottuna. Loppujen lopuksi pistin tähän Matt Haigin Miten aika pysäytetään -kirjan, jossa muistelen tapahtuneen murhia, vaikka kirja ei nyt ihan dekkari ollut. Fantasiamaailmassa elettiin, sillä en ole kuullut kenenkään ikääntyvän 6 kertaa muita hitaammin.

9.   Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi    Satakuntalaisena tunnen todella hyvin merikarvialaisen salapoliisin Jussi Vareksen. Reijo Mäen Gekko oli kirja, jonka valitsin tähän, mutta Tolvanakin tuli luettua. Muita ehdokkaita olisi ollut ainakin Tintti, Montalblano, Brunetti, Kuhala, Takamäki ja Koskinen. 

Kovin suurena ihmeenä en pidä, että tämä haaste valmistui, koska luultavasti vähintäänkin puolet lukemistani kirjoista on tavalla tahi toisella dekkareita. 

Perkeet lukuhaaste 2019 loppuraporttini


Perkeet haaste aiheutti tänä vuonna suorittamistani lukuhaasteista eniten pään vaivaa, kun sitä on tähän ikään mennessä tullut luettua joka tapauksessa yhtä ja toista, ja yhdellä jos toisellakin kielellä. Muutama vuosi sitten mietin, että suurimmasta osasta kirjastoluokkia on jossain vaiheessa tullut luettua ainakin kirja tai kaksi jollain kielellä. 

Erityisen vaikea oli etsiä kirja kielellä, jolla en ole ennen lukenut mitään sekä miettiä väitöskirjaa, alalta jota en tunne. Sen vuoksi väitöskirjan löytäminen kesti liian kauan, ja sitten ei enää innostanut lukea sitä. Loppujen lopuksi väitöskirjoja on nyt lukupinossa parikin kappaletta, mutta eipä niitä ole tullut luettua. Myös kirjallisuustieteen kirja sieltä lukupinostani löytyy, koska törmäsin kesällä jotain kirjaa lukiessani Kalevpoeg eepokseen, ja jostain syystä alkoi himottaa lukea kirjan taustoja enemmänkin, mutta sekin kirja on siis edelleen lukematta. Näin ollen pitää todeta, että suoritettua tuli haasteesta 11/13.

1. Kirja, jonka olet aiemmin jättänyt kesken. Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja oli perin tylsä eka kerralla, mutta kun pääsiäisenä ei ollut iPodilla mitään muutakaan kuunneltavaa, niin kuunneltiin sitten sitä palapeliä kootessa ja kas, se olikin ihan kelpo kirja.

2. Kirjassa on ruma tai luotaantyöntävä kansi. Eppu Nuotio Anopinhammas. Erehdyin jakamaan kirjan kansikuvan yhdessä ryhmässä kun kannustin sen ryhmän lukuhaasteeseen. Kun katselin kansikuvasta tehtyä postausta, ajattelin, että kyllä pitää outo tyyppi olla, jos tuon kuvan perusteella haasteeseen tarttuu :)
 
3. Yksi kokonainen Valittujen Palojen Kirjavaliot -nide. Niteestä löytyi mm. tarina Moriartystä. Luettu tämäkin, mutta kirja on nyt toisaalla, joten täydennän tätä kohtaa myöhemmin.

4. Kirja, jonka kannet ovat kokonaan

tai osittain irronneet ja hävinneet: W. E. Johns Biggles autiomaassa. Kirjasta oli kannet irti jo ennen kuin sain sen, mutta ei siinä vielä kaikki, pakko on nimittäin todeta, että kun kirja oli melkein luettuna, unohdin sen parvekkeelle ja ikkunan auki. Sade alkoi ja ennen kuin ehdin sulkea ikkunan, kirjan loputkin kastui. Noh, helppo se oli kuivatella pyykkitelineellä kuivaksi, mutta kastumisen jälkeen kirjasta alkoi irrota sivuja ryppäinä… Joten todellakin Perkeet –ainesta oli tämä kirja

5. Isän- tai äitienpäivälahjaksi mainostettu kirja. Arttu Tuominen Verivelka, mainostettiin myös isäinpäivänä, vaikka äitienpäiväksi tuo lähes ilmestyi. Oli loistava kirja tämä.
 
6. Kirjallisuustieteellinen teos.
 
7. Kirja kielellä, jolla et ole aiemmin lukenut kirjoja. Tämä paha. Olen lukenut kirjan kaikilla osaamillani kielillä, joten oli pakko valita espanja, jota olen lukenut vain yhden kesän 1980-luvulla. Kindlestä löytyi vähäsivuinen kirja jossa oli riittävän kevyt juoni, jotta pysyi kärryillä H. Héx Pillanda in fraganti la detective. En suosittele, mutta sen tiesin jo alkaessani.. 
 
8. Väitöskirja alalta, jota et ole opiskellut (ei popularisoitu versio, vaan nimenomaan väitöskirjaversio).
 
9. Blogiin tai vlogiin perustuva kirja. En oikein ymmärtänyt, mitä tässä tarkoitetaan, mutta haasteissa tulkinta on lukijalla… Enni Mustonen Paimentyttö-kirjan etenemistä olen seurannut Mustosen pitkien FB postausten myötä viikko viikolta, tämä riittänee. Tykkäsin kirjasta, mutta enemmän tykkäsin FB postauksista.
 
10. Urheilijan elämäkerta. Eeles
Landström Elämäni otekorkeuksiin. Totuuden nimessä kuuntelin tämän haasteen vuoksi, mutta olen omistanut kirjan Elisa-kirjassa useamman vuoden ajan. Yllätys oli, että Eeles on asunut Porissakin. Ihan outo urheilija entuudestaan. Kirjaan tartuin, koska Kimi Räikkösen elämäkerta tuli luettua jo viime vuonna. Tykkäsin silti kirjasta. Jos olisin tiennyt, että kirja oli kelpo kirja, olisin lukenut sen aiemminkin jossain välissä, kun ennen BookBeatia ei ollut "mitään kuunneltavaa".
 
11. Täysin ohi aiheestaan menevä kirja (jos et tiedä ennalta, lue niin monta kirjaa, että tällainen löytyy). Rob Sears Donald Trumpin kauneimmat runot. Ellei tämä mene täysin ohi aiheesta, niin ei sitten mikään. Pakko kuitenkin myöntää, että kirjassa oli pari helmeäkin, vaikka en minä niitä runoiksi olisi sanonut.  
 
12. Kymmenes tai myöhempi osa sarjasta, josta et ole lukenut vielä yhtään kirjaa (älä lue niitä edeltäviä osia ennen tätä).Tämä vaati pidempää pähkäilyä. Vaihtoehtoja kaunokirjallisuudesta en juuri löytänyt, kun pitkiä sarjoja rakastavana ihmisenä olen lukenut suurimman osan kokonaan tai jättänyt kesken, joten pakko oli tarttua siihen lähes ainoaan vinkkiin, mikä löytyi kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja käsittelevästä kirjasta. Adam Hallilta löytyi yli 10 kirjan sarja, jota en ollut lukenut yhtään ja valitsin 12. osan Surmantanssi Singaporessa, koska Singaporesta en ollut tuolloin lukenut mitään.
 
13. Kirjan formaatti, asettelu tai kirjasin on vaikealukuinen ja silmille raskas.
Tuohon viimeiseen haastekohtaan ei ollut vaikeaa löytää sopivia kirjoja. Lukuisia on tullut jätettyä valitsematta lukupinoon huonon fontin vuoksi. Yllättävän monessa kirjassa on nykyään ihan käsittämätön fontti.
Iso osa kirjojen ostajista on yli 40-vuotiaita, joiden näkökyky alkaa vähitellen heiketä. Olen monta kertaa miettinyt, että mikä idea on kehitellä koko ajan uusia fontteja, joiden ääriviivat ovat hentoisia ja siroja ja joita en oikein kenenkään muun kuin graafista alaa lukeneiden ole kuullut kehuvan, kun kerran meillä kerran on vuosikymmeniä ollut selkeitä fontteja, joiden ääriviivat ovat kyllin paksuja, jotta tekstiä on mukava lukea. Puhun nyt nimenomaan fonteista, joiden korkeus on sama, pari milliä normaalia matalampi fontti on sitten eri asia. Niitäkin olen joissain vanhoissa pokkareissa nähnyt. Itse en tarvitse lukulaseja, mutta omistan kyllä sellaiset, sillä luennolla missä tarvitsen silmälasit esitysten katsomiseen, en kykene lukemaan muistiinpanoja ilman moniteholaseja tai alituista lasien pois ottamista. Noilla monitehoilla en kuitenkaan kykene lukemaan makuuhuoneen hämärässä näitä uusia himmeitä fontteja. Sääli sinänsä, mutta onneksi pidän enemmän vanhoista kirjoista.

Perkeet haasteen suorittaminen oli nautinto, koska se mahdollistaa lukemisen silloinkin, kun se ei sisällä glamouria. Niinpä uskon suorittavani Perkeitä muinakin vuosina.

Kiitokset Tarulle upeasta haasteesta!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2019

Seinäjoen kaupunginkirjaston vuoden 2019 lukuhaaste oli yksinkertainen: lukea kirjoja eri maasta. Haaste oli kuin minulle tehty, sillä 1.1.2017 aloittamani koko maailman haaste oli … etten sanoisi vielä ”vaiheessa”. 

Haaste antoi mukavasti potkua etsiä uusia maita luettavaksi ja lukuhaasteen FaceBook –tilillä sai muilta mukavasti lukuvinkkejä oudompiin maihin. Sen sijaan kirjaston viikoittain ilmestyvissä maavinkeissä ei juurikaan ollut itselleni apua, sillä suurin osa vinkatuista maista oli jo listallani vähintäänkin yhden kirjan verran, vaikka eihän lisä pahaa tee.

Tänä vuonna tuli luettua 76 maata joista uusia (lihavoituja) oli 42. Ei huono. Muutamista maista tuli tänäkin vuonna luettua useampiakin kirjoja, mutta tässä listassa oli vain ensimmäinen kirja kustakin maasta.  

1 Suomi Ropponen Markku Kuhala ja isku Helsingissä
2 Burundi Faye Pienen pieni maa
3 Trinirad&Tobago Naispau Täysin oppinut hieroja
4 Guatemala Monterroso Musta lammas ja muita eläinsatuja
5 Bangladesh Markku Toimela Salakapakka Pohjois-Koreassa
6 Ruanda Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa
7 Swazimaa Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa muuttaa
8 Espanja Eppu Nuotio Anopin hammas
9 Englanti McFarlane En minä vaan sinä
10 USA Dicker Totuus Harry Quebertin tapauksesta
11 Syyria Nujeen Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan
12 Kenia Akseli Gallen-Kallela Afrikka -kirja
13 Puerto Rico Cecilia Samartin Mofongo
Yksi vuoden helmistä oli Mofongo,
Tässä kirjan puolalainen versio
14 Tanska Jussi Adler-Olsen Metsästäjä
15 SaoTome ja Pricipe Juha Ruusuvuori Tarzanin hauta
16 Norja Björk Minä matkustan yksin
17 Venezuela Cadenas Ilman aikomustakaan osua
18 Chile Pablo Neruda Kysymysten kirja
19 Argentina Gome de la Serna Hevosille kaikki niityt ovat rumpuja
20 Sveitsi Tomas Mann Taikavuori
21 Kongon tasavalta Mabanckou Pikku pippuri
22 Moldova Vladimir Lortsenkov Lentävä traktori
23 Islanti Satu Rämö Islantilainen voittaa aina
24 Norsunluurannikko Aya Elämää YOP cityssä
25 Afganistan Khaled Hossein Meren rukous
26 Togo Magaliattiogbé Leppäkerttu
27 Tadzikistan Fartland Sovjetstan
28 Ruotsi Viveca Sten Juhannusmurha
29 Belgia Nothomb Anti-Krista
30 Mali Sundiata voittaja
31 Etelä-Korea Han Kang Vegetaristi
32 Kroatia Max Seeck Hammurabin enkelit
33 Ranska Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa
34 Tiibet Jack Higgins Tiikerin vuosi
35 Venäjä Kauko Röyhkä /Haapasalo Junamatka Moskovaan
36 Antarktis Pirkko Arhippa Kuoleman koordinaatit
37 Libya Johns W.E. Biggles autiomaassa
38 Nepal Carl Johann Vallgren Mikael Persbrandt Muistini mukaan
39 Salomonsaaret Noël J. Ihmissyöjien käsissä
40 Angola Manuel Rui Olisinpa aalto
41 Etiopia Outsider Etiopian perintö
42 Kongon demokraattinen tasavalta Hedge Tintti Kongossa
43 Singapore Adam Hall Surmantanssi Singaporessa
44 Puola Heather Morris Auschwitsin tatuoija
45 Unkari Kondor Vilmos Budabestin vakooja
46 Vuoristo Karabah Aino Sutinen Vaimoksi vuorille
47 Japani You-Jeong jeong Piruparka
48 Pohjois-Korea Jonas Jonasson Satayksivuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään
49 Nauru Jukka Parkkinen Karhukirjeitä kaukomailta
50 Indonesia-Bali Jonas Jonasson 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
51 Luxemburg Max Manner Loiset
52 Turkki Markus Falk Aleppon kirjuri
53 Viro Indrek Hargla Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru
54 Kanada Loise Penny Kuolema kiitospäivänä
55 Libanon Zeina Abirached Minä muistan
56 Irak Nadia Murad Viimeine tyttö - olin isisin vanki
57 Tahiti Matt Haig Kuinka aika pysäytetään
58 Serbia Kati Hiekkapelto Suojattomat
59 Intia Sujata Massey Murha Bombayssa
60 Italia Andre Aciman Kutsu minua nimelläsi
61 Jamaika Reise knowhow Kauder Patois für Jamaika welsch ausspradhen tourister
62 Robomaa Zaph Seikkailu Robomaassa
63 Tauri-Hessia Enid Blyton Seikkailujen sirkus
64 Irlanti Agatha Christie Salainen vastustaja
65 Kolumbia Gabriel Garcia Marquez Kuulutetun kuoleman kronikka
66 Malesia Kevin Kwan Ökyrikkaat aasialaiset
67 Australia Liane Moriarty Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
68 Marokko Barbara Cartland Lumottu laiva
69 Burkina Faso Rauli Virtanen Reissukirja
70 Portugal Max Manner Matador
71 Sambia Pettina Gappa Pimeydestä loistaa valo (Livingstone)
72 Skotlanti Adam Kay Kohta voi vähän kirpaista
73 Ukraina Seppo Mustaluoto Slaavilainen peli
74 Nigeria Seppo Mustaluoto Kuoleman safari
75 Thaimaa Jarkko Stenius Bangkokin veritiikeri
76 Itävalta Max Manner Kadotettujen kahvila

Koko maailman haaste on edennyt siihen malliin, että varmasti ensi vuonna täytyy lukea muillakin kielillä, kuin Suomeksi, jos haluaa edelleen edetä 30-40 maata vuodessa tahtiin.

Kaiken kaikkiaan luettuja maita on kertynyt kolmessa vuodessa yhteensä 112, missä on mukana joitain itsehallintoalueitakin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ja lopuksi: 
Kiitokset Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen mahtavalle yhteisölle! 
Kuva Seinäjoen kaupunginkirjaston FB sivulta

lauantai 28. joulukuuta 2019

Marttojen lukuhaaste 2019 loppuraportti

Haaste täytetty. Useampaankin kohtaan löytyi useampi kirja, mutta tuskin siitä haittaa on. Kuten haasteissa yleensäkin, joku kohta osoittautuu muita vaikeammaksi. Yleensä luen monia marttahistoriikkejä, mutta tänä vuonna tuli luettua kannesta kanteen vain juhlavuoden järjestöhistoria.

1. Marttahistoriikki (koko järjestön tai piirin/yhdistyksen historiikki).  
Ville Jalovaara On suurempi koti (olipas huono vuosi, kun tuli luettua vain yksi marttahistoriikki)

2. Kirja, joka on julkaistu marttajärjestön ensimmäisellä vuosikymmenellä eli 1899-1908.
L. Onerva Mirdja (1908)

3. Kirja, jonka kannessa on sinistä.
Täyssinisiä:
Pauli Karmala Kuutamopeura (runokirja)
Agatha Christie Salainen vastustaja, Englanti
Vähemmän sinisiä sinisiä:
Dicker Joël Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Usa 
Matthew Costello & Neil Richards Murha Thamesin varrella, Englanti
Andre Calcedo Eläköön Rumba!, Kolumbia, 
Samuel Björk Minä matkustan yksin
Thomas Mann Taikavuori, Saksa (Berghof)
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen Nainen parvekkeella
Marja Simola Jäähyväiset Viipurille, Viipuri
Jack Higgins Tiikerin vuosi, Tiibet
Pirkko Arhippa Kuoleman koordinaatit, Etelämanner
Mauri Sariola Kohtalokas Itämeren-risteily
W.E. Johhns Biggles Autiomaassa, Libya
Kati Tervo Iltalaulaja, Ruovesi
Aino Sutinen Vaimoksi vuorille, Vuoristo-Karabah ym. 
Karim Z. Yskowicz Somea somelaisille
Max Seeck Mefiston kosketus, Kroatia
Andre Aciman Kutsu minua nimelläsi
Shari Lapena Vieras talossa
Mauri Paasililnna Laki loppuu Repoaavan laitaan
Enid Blyton Seikkailujen saari, Englanti

4. Suomalaisen vaikuttajanaisen elämäkerta tai muistelmat esim. Lucina Hagman tai Minna Canth.
Minna Rytisalo Rouva C
Ja listattakoon tämä toinenkin lukemani J Marita Kuokkanen Meiju Suvas Sydämellä

5. Kirja, jossa tehdään paljon ruokaa/leivonnaisia tai opetellaan laittamaan ruokaa.
J. Ryan Stradal Keskilännen keittiöt, Usa
Cecilia Samartin Mofongo, Puerto Rico
Sujata Massey Murha Bombayssa, Intia
Enni Mustonen Paimentyttö, Sipoo
Ja miksei myös Agustina Bazterrica Rotukarja, Argentiina

6. Kirja, jossa hoidetaan puutarhaa, kompostoidaan tai opetetaan jommankumman hoitoa.
Indrek Hargla Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, Viro
Metropoliitta Panteleimon Särkynyt sydän, Kuopio

7. Kirja, jossa rahat on tiukilla tai rahaa on yhtäkkiä runsain määrin käytössä tai jossa annetaan hyviä taloudenhoito-ohjeita.
Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa, Ranska (ei juuri kannattanut se kirjakauppa), heikosti menee myös Markku Ropposen kirjojen yrittäjillä kuten Hautaustoimisto Vähähappinen, Koirapuistoromaani ja Jäljet pimeässä.
Jonas Jonasson Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja Satayksi vuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään. Näillä miehillä rahaa on paljon, mutta hupenee sekin….

8. Pane kotisi järjestykseen -opaskirja tai tarina kodin siivoamisesta/tyhjentämisestä.
Heidi Köngäs Sandra jossa kirjan minähenkilö siivoilee (sopisi myös edelliseen, sillä naisten taakaksi jäi selvitä kotona nälän ja lasten kanssa), Ruovesi. 

9. Kirja, jossa tehdään käsitöitä tai opetetaan tekemään niitä.
Villasukkia Strömsöstä

10. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat johonkin Saharan eteläpuolella sijaitsevaan afrikkalaiseen valtioon.
Swazimaa: Gaile Parkin Kikalin kakkukauppa muuttaa
Ruanda: Gaile Parkin Kikalin kakkukauppa
Burundi: Gaël Faye Pienen pieni maa
Sambia: Pettina Gappa Pimeydestä loistaa valo

11. Kirja, joka sivuaa järjestötyötä jossain muualla kuin Suomen maaperällä.
Liane Moriarty Nainen joka unohti (vanhempain yhdistys Australiassa)
Jarkko Stenius Bangkokin veritiikerit (järjestö pelastaa naisia seksityöltä Thaimaassa)
Sekä suomalaisten tekemänä:
Markku Toimela ja Kaj Aalto Salakahvila Pohjois-Koreassa (lähetystyö)
Juha Ruusuvuori Tarzanin hauta (Marttojen kehitysyhteistyöstipendillä Sao Tome ja Pricipen saarella)

12. Kirja, jossa pidetään juhlat tai juhlistetaan vuosi- tai syntymäpäivää
Satu Rämö Islantilainen voittaa aina (juhlat sen kunniaksi, että Rämön puoliso toi maahan uutta geeniperimää naimalla ulkomaalaisen)
Manuel Rui Olisinpa aalto (Angolan kansallispäivä)
Viveca Sten Juhannusmurha,Ruotsi
Loise Penny Kuolema kiitospäivänä, Kanada

perjantai 13. joulukuuta 2019

Lucia-neito tuo valon ja kuoleman

Yö raskain askelin hiipii
Pihoilla ja tanhuvilla.
Varjot lymyten väijyy
Maan auringon hylkäämän yllä.

Oli mykkä ja ääretön yö
Ja huoneissa hiljaisissa
Kuin siipien havina käy.

Silloin taloomme pimeään
Saapuu valoa loistamaan
Santa Lucia, Santa Lucia.


Santa Lucia on sisilialainen pyhimys, joka tuo pohjolaan valoa vuoden pimeimpään aikaan (ennen kalenteriuudistusta oli Lucian päivä vuoden pisin). Lucian päivää on julistettu etenkin Ruotsissa mutta myös Suomessa tämä vuoden pisintä yötä edeltävä päivä oli huomioitu.

Lutun yö ja Annan aatto, kukko kolmesti yöllä orrelta putoaa.

Nykyisin Annan päivä on 9.12.
Joulukalenterin luukku
mutta aiemmin Neitsyt Marian äitiä Annaa juhlittiin 15.12.

Suomessa siirryttiin nykyiseen kalenteriin kevättalvella 1753, jolloin alkuvuoteen lisättiin päiviä ja niinpä pimeimmän yön päivä muuttui, mutta pimeyteen liittyvät sanonnat jäivät käyttöön.

Nyt on Lucia - vaattein valkein
Ja kynttiläkruunu kutreillaan
Pohjan vaalea valon neito
Sädekehä säihkyen saliin käy.

Katso, kynnyksellä me yllään vaatteet valkeat
Ja kutreillaan kynttilät palavat
On Santa Lucia, Santa Lucia.

Kirjan kannen
yksityiskohta
Hyvää huomenta taloon,
Nyt isäntä ja emäntä.
Tässä tulee Lucia
Hän lähestyy vuodetta päin
Teille kahvia tarjoopi näin.
Juokaatte terveydenneksenne
Mitä Lucia on teille tuonut.

Lang, Kahdeksastoista
Lucia-neito
Vihreä seppele kynttilöineen kutreillaan sisään kävelevä Lucia tarjoilee erityisesti ruotsinkielisillä alueilla kodeissa aamukahvit tai glögit. Näin tapahtuu myös Maria Langin kirjassa Kahdeksastoista Lucia-neito

Tohtorin makuuhuoneeseen aamuyöllä saapuva Lucia tarjoilee strykniinillä terästettyä glögiä. Seuraukset olivat tietysti kohtalokkaat.

Tässäkin Langin kirjassa poliisietsivänä toimii aiemmista sarjan kirjoista tuttu Christer Wijk.

Wijkillä on kova työ selvittää kuka tuo salaperäinen Lucia oli. Monta muutakin vaikeaa kysymystä täytyy ratkoa ennen kuin syyllinen, joka oli kaiken on saatu satimeen.

Tällä kertaa syyllinen jäi arvoitukseksi itsellenikin melkein viime metreille. Onnistunut tarina siis!

Ruusuisesta pilvestä
On päivä uusi nouseva.
Santa Lucia, Santa Lucia

Tapani tallirenki
Hän viisi varsaa ruokki.
Nyt kiitos olkohotuon tähden kirkkaan.

Päivyttä ei vielä näy
Tähdet ne taivaalla tuikkii.


Tässä kirjoituksessa olevat säkeet olen poiminut Langin kirjasta, jonne niitä on ripoteltu säkeistö kerrallaan.

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Kolme niin erilaista kirjaa Nigeriasta

Hieman yllättäen huomasin lukeneeni pari uutta kirjaa Nigeriasta entisten lisäksi. Joskus sitä onnistuu yllättämään itsensäkin 🙃

Toinen kirja oli dekkari, jonka kirjoittaja Seppo Mustaluoto
on kustantamon esittelyn mukaan ensimmäinen suomalainen erikoisjoukkokoulutuksen saanut ammattisotilas (eläkkeellä) joka on kirjoittanut toimintajännärin.

Janne Norrmanin elämästä kertovan sarjan (ehkä tästä tulee laajempikin sarja) toinen osa, Kuoleman safari, sijoittuu pääosin Nigeriaan, jonne Janne lähtee tulevan appiukkonsa pyynnöstä tarkistamaan uuden öljysataman valmistumista. Hirveän hyvin ei alkanut tämäkään reissu. Muutaman satamapäivän sijaan reissusta tulee hieman pidempi matka autiomaassa leijonien ja hyeenoiden seurassa.

Tämä sarjan toinen osa on itsenäinen, mutta suosittelen silti lukemaan ensimmäisenkin osan: Slaavilainen peli. Kirjassa seikkaillaan lähinnä Ukrainassa ja Venäjällä.

Hieman toisenlaista näkökulmaa Nigeria elämästä antaa Chimanda Angozi Adichien kirja Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen manifesti.

Heti ensimmäinen ehdotus tuntuu hyvältä. Ole kokonainen ihminen: nainen, äiti, työntekijä. Rakasta sitä mitä teet. Työtä ei sen sijaan tarvitse rakastaa. Riittää, että rakastaa sitä, mitä työ antaa.

Kotityöt ja lastenhoito on yhteisiä töitä. Toinen ei siis auta vaan tekee oman osuutensa. Kaikkea kotityötä ei tarvitse panna puoliksi. Riittää, että molemmat tietää, että ollaan tasoissa, on myös hyvä ohje.

Teksti kirjassa on ihanan suorasukaista ja opit niin marttamaisia:
Ruuanlaitto ei tule munasarjojen mukana. (s.18)
Se opitaan. Ja ihanteellista olisi, jos molemmat sukupuolet senkin taidon oppisivat. Sukupuolirooleja ei pitäisi tyrkyttää lapsille. Alkaen väreistä. Se, että on sukupuolineutraaleja värejä kuten harmaa, (ja meillä vihreä ja keltainen), vain korostaa sitä että sininen on poikien väri ja vaalean punainen tyttöjen. Kaupoissa vaatteet on jaettu meilläkin omiin osastoihin sukupuolen mukaan, samoin lelut.

Opin kirjasta jotain uuttakin, kuten sen, miten vaarallinen on esimerkiksi sallia sana. Brittilehdessä on ollut haastattelu, kuinka Philip May on sallinut Teresa vaimonsa loistaa. Jos roolit olisi olleet päin vastoin, ei koskaan olisi kirjoitettu 'sallimisesta' , vaan silloin Teresa olisi lehden mukaan kenties 'tukenut miestään' . Jos vain toinen puolisoista voi sallia, niin avioliitto ei ole taas-arvoinen.

Sen olen tiennyt aiemminkin, että vaarallista on puhua naisinsinööristä, tai kannustaa tyttöjä naimisiin ja poikia työpaikan etsimiseen. Avioliitto ei ole saavutus. Avioliittoon mennään, jos mennään, mutta se ei ole enää status, jota tavoitellaan. Parisuhde on vinksallaan jos nainen tavoittelee liittoa, ja mies ei mitenkään.

Tärkeä kasvatusehdotus on lukemaan opettaminen. Lapsen tulee lukea muitakin kirjoja kuin oppikirjoja.

Sen verran feministi olen ollut koko ikäni, että oma nimi on asia, josta en ole luopunut. Monet ovat. Hillary Ridhamkin joutui taipumaan vuosien naimisissa olon jälkeen Clintoniksi. En sano, että puolison nimen ottaminen olisi väärin, mutta jotain maailmasta kertoo, että tunnen vain yhden miehen, joka on ottanut vaimonsa sukunimen. Ja kuitenkin meillä on ollut mahdollisuus valintaan historiallisista ajoista aina 1920-luvulle saakka, ja uudestaan 1980-luvulta lähtien. Välissä oli siis vain noin 60 vuotta, jolloin valinta ei ollut mahdollista.

Tyttöjen ei kirjan mukaan tarvitse oppia miellyttämään. Riittää että oppii olemaan rehellinen ja urhea ja pitämään itsellään sen, mitä omistaa.

Mitä muita ohjeita annetaan, voi lukea kirjasta, joka on täyttä asiaa kannesta kanteen. Kirja on nopeasti luettu, sillä kansien välissä ei ole kovin paljon sivuja.

Molemmat kirjat olivat keveämpiä lukea, kuin ensimmäinen nigerialainen kirjani: Uzodinma Iwealan Ei kenenkään lapset. Kirja teki vaikutuksen, mutta tällaista kirjaa lukiessa toivoisi aina, että jokainen olisi aina jonkun lapsi. Ihan kaikkea ei tarvitsisi antaa lapsen koettavaksi.













lauantai 16. marraskuuta 2019

Käsityömessuilla Tampereella

Muutama vuosi sitten tuli todettua, että käsityömessut olivat sellainen pettymys, että ihan heti en tule uudestaan. Eilen kuitenkin kuulin, että pääsen mukaan työpaikan Bussi reissulle, ja melko innoissani lähdinkin mukaan.

Nyt, kun ei ollut turhia kuvitelmia siitä, että joka käänteessä näkisi jotain uusia hienoja tekniikoita, ja kun vielä lisäksi oli päässä työpaikan silmälasit, joiden läpi katsellen messuilla käytiin, oli käyntikin likimain nautinto eikä sellainen pettymys kuin viimeksi. Silloin odotin kovasti näkeväni tekemistä, mutta näinkin vain myyntikojuja toisensa jälkeen. Nyt ne myyntikojutkaan eivät siis enää häirinneet.

Muutamassa vuodessa
Tämänvuotinen oma
himmeli, jonka tein
Marttaillassa.
Mukana kuvassa
myös sormet.
valikoima ei
juuri ollut vaihtunut. Makramee solmuja oli esillä enemmän ja paperinaru-juttuja vähemmän. Myös
himmeli-hommeleita oli ehkä vähän useammalla kojulla esillä, samoin ehkä muitakin perinnekäsitöitä.

Viimeksi käydessä kiinnitin tietty huomiota eri asioihin, mutta jotenkin tuntui nyt siltä, että kierrätys oli hieman vahvemmin esillä (erityisesti jäi mieleen kierrätysmuovista ja - puusta tehdyt puikkomitat, jotka olivat mielestäni hieno idea.

3D tulostukseen olen tutustunut aiemminkin, viimeksi kesällä Porissa OAJ:n SuomiAreena näyttelyssä koulun tiloissa. Messuilla pysähdyin ihastelemaan pitkäksi aikaa Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen  3D projekteja. Hienoja olivat. Voisipa joskus itsekin kokeilla.

Ensi vuonna uusiksi? Ehkäpä. Silloin taas uusien silmälasien kera.


perjantai 1. marraskuuta 2019

Kiitospäivän soffamatka Kanadaan

Kanada lienee ainoa amerikkalainen maa, jonne oikeasti haluaisin. Osaksi syynä on sinne muuttaneet ja juurtuneet sukulaiset, mutta jollain tapaa olen mieltänyt Kanadan kotoisen suomalaiseksi, mutta meitäkin tasa-arvoisemmaksi maaksi.

Omaa kaukaista sukuani löytynee eniten Sudburyn tienoilta. Näin kiitospäivänä reissasin kuitenkin Tree Pines nimisessä kylässä Quebeckin lähellä.

Luin Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä
dekkarin
jo aiemmin, ja tänään lopettelin bussimatkalla sarjan toisen osan Kylmän kosketus, jossa kerrotaan joulukaudesta.

Sarjan alku oli sen verran mukaansa tempaava, että hieman harmittaa, että tuli aloitettua sen lukeminen näin varhain. Onneksi sarjan kolmas osa Kuukausista julmin ilmestyy jo keväällä.

Saattaa olla, että hyvää ei tällä kertaa malta odottaa edes kevääseen, sillä BookBeatissa näkyy löytyvän sekä äänikirjana että kirjana peräti 6 kappaletta.

Pidin sarjassa erityisesti siitä, että Armand Gemachen ohella myös osa kirjassa esiintyvistä kyläläisistä on samoja molemmissa kirjoissa.
etsivä

Louise Pennyä on kutsuttu kanadan moderniksi Agatha Christieksi. Kieltämättä Penny on tehnyt saman tyylisiä huomioita ihmisluonteista, mitä Christie. Voisin hyvinkin kuvitella modernin Christien kirjoittavan Curling ottelusta ja itsekkäistä äideistä.

Ylipainoisista lapsista Christiekin
on kirjoittanut. Muistaakseni sellainen esiintyi eiliselle hyvin sopivassa kirjassa Kurpitsajuhlat. Jos satun muistamaan väärin, niin joka tapauksessa tuo on yksi Christie-suosikeistani. Omasta kirjahyllystä löytyy tämän näköinen painos.




lauantai 19. lokakuuta 2019

Rakastan lokakuita, niissä on kunnon lataus

En tiedä, mistä mieleen juolahti otsikoksi Kari Levolan jostain nuortenkirjasta joskus mieleeni jäänyt lause. Mutta tottahan se on: lokakuissa on latausta vaikka mihinkä.
Sitaatti jostain Levolan kirjasta

Viime viikonlopun täysikuu ja pimeät illat innosti lukemaan runoja. Lukupinosta löysin muutamia kotimaisia runokirjoja ja niiden kanssa oli hyvä aloittaa.

En tiedä, mikä modernissa miesrunoudessa tai äijärunoudessa viehättää, mutta jostain syystä kirjastorepusta löytyy useimmiten juuri sellaista, jos ylipäätäännrunoja löytyy.

Nyt pinosta porilaisten  Pauli Karmalan Kuutamopeuran ja Ville Lindgrenin Muuttumattomien ohella myös yksi helsinkiläinen teos, joka ei kuitenkaan ole Jenni Haukiota, vaan tällä kertaa modernia kansanrunoutta, jota alunperin ei ole kirjoitettu runoksi, vaan Vauva-lehden yleisöosaston seinäkirjoitukseksi. Kyseessä on kirja nimeltä Kalevauvala : kansanrunoutta keskustelupalstoilta, jonka ovat työstäneet Aapo Niininen ja Kimmo Numminen 2018.
Lokakuun runovalinnat


Olen lukenut Karmalan aiemmat 4 runokirjaa ja tätä uusinta olen välillä suorastaan odottanutkin. Edellinen runokirja Ukko on vuodelta 2014. Taisi olla kolmisen vuotta sitten Porin Kirjaston yö -tapahtumassa, kun Karmala totesi, että uutta kirjaa ei ole tulossa sen syksyn markkinoille, eikä ehkä muutenkaan ihan lähiaikoina. Hyvää tietysti kannattaakin odottaa.

Muistelen lukeneeni nuorempana jostain psykologian kirjasta, että aika menee nopeiten nelikymppisenä, ja uskon luovien ihmisten kärsivän tästä eniten. Lapset ja perhe-elämä vievät aikaa, työkin haukkaa osansa tai sen hakeminen. Runojen sisällöstä voisi päätellä, että näin on Karmalankin kohdalla.

Monet kirjan runot kertovat lasten kasvattamisesta ja siitä, miten elämä on löytänyt uomansa. Runon Lavian kajo (s.7) säkein sanoen:

   ...Eiliset pelit on pelattu,
              harmaat parrankarvat eivät tästä vähene....

Perheen ohella kuutamopeura, (mikä ihastuttava näky ikkunasta katsottuna yli aamu-usvaisen pellon), vilahtelee muutamassa runossa niin, että jäin miettimän mikä eläin itselleni voisi olla se, joka vilahtelisi omissa runoissani eniten. Tulin siihen tulokseen, että se olisi linnut (lajia nimeämättä mutta poislukien joutsen) tai ajovaloissa juokseva jänis. Muut eläimet eivät tulleet mieleen.

Myönnän. Hieman erilainen sielunmaisema syntyy peurasta, joka seisoo maailmaa kuulostellen kuutamossa kuutamossa kenties hennon aamu-usvan keskellä läheisellä pellolla ja ajovaloissa juoksevasta, järkensä hetkeksi menettäneestä jäniksestä, mutta se vain osoittaa, kumpi meistä on äijärunoilija ja kumpi kirjoittaa historiikkeja.

Äijärunoudessa parasta on se, että runo avautuu nopeasti. Pari lukukertaa riittää, vaikka pidempi miettiminen voisikin tuottaa uusia tasoja.

Ville Lindgrenin runo-kuvateos edustaa erilaista näkökulmaa. Siinä missä Karmalan rakkaus on syventynyt arjesta ja Grandiosan säkeen mukaan (s.13):

    ...Ja saa pakaste-Grandiosankin 
    tuntumaan rakkaudella paistetuksi.

on Lindgrenin rakkaus nuori, tuore ja kupliva:

    Kasvata pehmeä nurmi
    ehkä hänen jalanjälkensä jäävät juuri tähän...

kuten sanotaan runossa Olet saapunut kohteeseen.

Rakkaudesta ja parisuhteesta puhutaan Kalevauvalassakin, myös niistä hetkistä, jotka eivät aina mene putkeen. Vakavistakin asioista puhutaan, mutta kuten yleisöpalstoilla niin usein nykyään jollain tapaa alkanut tarina saa uuden käänteen joko vahingossa tai sitten tahallaan provosoiden.

Runossa Keski-ikä (s. 36-37), aloitetaan ajatuksella, kuinka vähän keski-ikäistä on olla 50 v. ja kiivetä Kilimanjarolle. Joidenkin mielestä se nimenomaan on keski-ikäistä (pienellä yleiskunnon kohotuksella onnistuisin vuorelle kiivenneiden tuttavieni mukaan siinä luultavasti minäkin, sillä loivarinteinen 5.895 m korkea Kilimanjaro ei ole mikään Mount Everest, vaikka korkea vuori onkin).

    ...Olen keski-ikäinen läskiäiti
    ja aion lähteä kattoon Rammsteinia
    ei oikein jari sillanpäät uppoa
    ja tangoa en osaa...

Runon lopussa todetaan, että ennen pelotti se, että tulee keski-ikäiseksi, nykyään se, ettei tajua olevansa sitä.

Itselläni tuota ongelmaa ei ole ollut, sillä lukioni psykologian kirjan mukaan keski-ikä alkaa 25 vuotiaana, kiipesitpä Kilimanjarolle tai et ja kuuntelitpa sitten Sillanpäätä tai Rammsteinia. Itse tosin en ole nähnyt siinäkään ristiriitaa, mutta minähän olen ollut keski-ikäinen 25 vuotiaasta lähtien, joten minulla ei ole siitä komplekseja.

Kalevauvalaa en suosittele luettavaksi ruuhkabussissa, jos nolostuu helposti nauraessaan itsekseen. Joidenkin runojen säkeet yllättävät yhtäkkiä, kuten vaikka runo Kuorsaava kissa. Runossa pohditaan miten saa kissan kuorsaamisen loppumaan. Joku on ollut sitä mieltä, että kissan kuorsaaminen johtuu väärästä ruokinnasta. Asiaa pohditaan puolin ja toisin kunnes runon viimeisessä säkeessä:

    Nyt alkoi kiinnostaa.
    Kerrotko tarkemmin, 
    niin syötän miehenikin oikein.

Kalevauvala on miesten kokoama, ja vaikka suurin osa runojen säkeistä lienee nuorten naisen kirjoittamia, kuten Vauva.fi keskustelupalstalla yleensäkin, niin valmiit runot osuvat äijärunojen ytimeen. Simppeliä tekstiä, josta ei välttämättä tarvitse etsiä uutta syvyyttä ja metaforia.

Kirjaston kirjojen välistä löytyy väliin muiden jättämiä kirjanmerkkejä. Sokerina pohjalla tarjoilen lopuksi Kalevauvalan välistä loytämäni mietteen:
Löytö kirjan välistä






Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Koilis- ja Luoteisväylää etsimässä

Koilisväylän löysi suomalainen A. E. Nordenskiöld miehistöineen ruotsalaisella Vega aluksella vuosina 1878-1879. Väylä oli tuolloin käyttöke...