Perkeet haaste 2022

Tämän vuoden Perkeet-haaste haastoi jälleen kerran lukemaan entistä mielenkiintoisemmin. 

Koska lukuajasta meni paljon outojen saarien ja pikkuvaltioiden parissa Kirja joka maasta -haastetta suorittaen, jäi tämä haaste vähemmälle huomiolle. Yritin kyllä löytää vanhaa vitsikirjaa Naurusta ja kiribatilaisen pankin julkaisemaa sijoitusopasta, mutta ei... Ei löytynyt. 

Suoritettu 9/17

1. Jumppa- tai kuntoiluohjekirja. Suunnitelmissa oli lukea 1980-luvun Callanetics-kirja ennen kierrätystä. Ystäväni Rami kuitenkin näytti mielenkiintoista jumppakirjaa, josta tuli oitis mieleen tämä kohta. Niinpä lainasin kirjan kirjastosta ja jumppasin. No, en jumpannut. Kirja on Yrjö Kokon Perheen jumppakirja. Siitä opin, että aamu kannattaa alottaa kuin joulupukki, ja jo kolme jumppaliikeryhmää päivässä riittää, siihen kulunee aikaa 10-15 minuuttia. 
2. Jonkun yhdestä kirjasta kuuluisan kirjailijan tuntemattomaksi jäänyt teos. Jokainen tuntee Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mutta harvempi osaa nimetä muita teoksia. Itsekin olin Kullervon unohtanut, joten luin sen. 
3. Konekäännetty kirja (vinkki: voit myös itse konekääntää tekijänoikeuksista vapautuneen teoksen). Oikeuksista en tiedä, mutta kai nyt itselleen saa kääntää mitä pystyy, koneen kanssa tahi ilman. Vuoden eka kääntäjällä luettu oli Alexander Pushkinin The Batchesarain Fountain. En usko, että teksti ainakaan parani, kun käänsin venäjästä englanniksi käännetyn tekstin suomeksi, mutta teksti oli englanniksi niin monimutkaisen sekavaa, että runon kääntäminen oli ainoa vaihtoehto. Muut käännökset oli Italiasta suomeksi ja tulos oli luettavampaa. 
4. Kirja, jonka olet jättänyt kesken tai johon olet vannonut olevasi koskematta enää ikinä. Aloitin viime vuonna Viveca Stenin Åre sarjan ekan kirjan Lumen uhrit. Olen tykännyt Sandhamn kirjoista, paitsi että Nora avaa viinipullon tämän tästä, mistä tavasta en tykkää. Niinpä odotus uutta kirjasarjaa kohtaan oli suuri. Naispoliisi oli ihan käsittämätön poliisiksi. No, onhan nekin ihmisiä, mutta tuhota nyt exän Vaate- ja kenkävatasto ja paeta jonnekin Åreen ryyppäämään sydänsuruja moneksi viikoksi.... Vannoin, että ei koskaan.... Mutta unohdin poistaa kirjan suoratoistopalveluni hyllystä, se roikkui niin keskeneräisen näköisenä, että päätin kuunnella kirjan loppuun, sillä itse tarina oli hyvä. Tehokkaasti en kuunnellut, sillä siirsin samalla valokuvia pilveen ja nimesin niitä uudelleen, joten keskittyminen oli mitä oli. Tarina oli hyvä, mutta vaikka poliisitar raitistuisi pysyvästi ja ostaisi exälleen lohdutukseksi uudet italialaiset käsintehdyt kengät vuolaiden anteeksipyyntöjen kera, niin ei koskaan enää. En ymmärrä juoppohulluja. Etenkään poliiseja. 
5. Laulukirja — ilman, että sinä tai kukaan muu laulaa tai soittaa mukana. Markus Similän Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät - Arkihuolesi kaikki heitä. Muistin Similän haastatellen minua johonkin kirjaan, mutta se ei ollut tämä. Joululauluja on tylsä lukea joulun allakin, mutta muuten kirja oli kivan informatiivinen. Ilman haastetta en olisi kirjaa lukenut kannesta kanteen. 
6. Kirja, joka sinun piti lukea aikoinaan koulussa ja josta et silloin tykännyt. Tähän kohtaan ei valitettavasti ole kuin yksi ainoa vaihtoehto, kaikista muista tykkäsin. John Steinbeckin Punainen poni oli ainoa, mistä en innostunut. Yläasteen 7 luokalla 10 vuotiaasta pojat kertova hevoskirja ei ollut sitä, mitä historiasta kiinnostunut teinityttö janosi. Kaikki muut kirjat, ne hyvin vähäiset, joita tarjottiin maistuivat kyllä. (Edit:pari päivää myöhemmin luin novellikokoelman muutkin tarinat. Toivon todella, että noin karmivaa kirjaa ei enää lueteta nuorille. Yksin ponivarsan kuolema oli hirveä, mutta kirjassa myös mm. hakattiin tamma hengiltä ja loppuhuipentumaksi tapettiin mies puukolla ja tekijä metsästettiin kuolleeksi... Ei kevyttä kamaa, ei. Ketä ajatellen tämmöinen kirja on ylipäätään koottu?)
7. Vitsikirja 1970-, 80- tai 90-luvulta.
8. Kirjalla on vastenmielinen nimi. Josh Babel Niittaa noutaja -kirjan bongasin keväällä kun etsin dekkareita jossa on lääkäri. Nimi kuulosti huonoimmalla mahdollisella tavalla jerrycottonmaiselta. Itse kirja oli ihan ok, mutta ei minusta fania tullut. Esittelyssä kirjaa verrattiin Sopranosiin, mutta eipä tullut se mieleen. 
9. Käytöstapaopas.
10. Sellaisen suvun sukuhistoriikki, johon sinulla ei ole mitään yhteyksiä.
11. Sellaisen suomalaisen maalaiskunnan historiikki, johon sinulla ei ole mitään yhteyksiä. Jossain kirjapinossa odottaa löytymistään Vaalan kunnasta kertova historiikki, jonka voitin kymmenkunta vuotta sitten ja ajattelin lukea sen tähän. 
12. Geneerinen runoantologia vailla selkeää kantavaa teemaa. Geneerisyydestä en tiedä, mutta luin pari antologiaan, joista yleisluontoisin oli Olet kuin ohdake - runoja rakkaudesta Poriin. Vieläkin harmittaa, että en lähettänyt omaani, vaikka sellaisen kirjoitin. Teema oli tietty rakkaus Poriin, mutta aika monessa se kuulosti rakkaudella porilaiseen. Toinen vaihtoehto olisi antologia ukrainalaisesta nykyrynoista. 
13. Mainoksessa tai myymäläsisustuksessa somisteena käytetty kirja.
14. Jonkin teollisuusyrityksen (ei kustantamon!) julkaisema, sen omaan toimialaan liittyvä tietokirja. Lastenkulttuurikeskus Kruunupään vuosikertomus 2021 osui lähimmäs tätä haaste kohtaa, vaikka Lastenkulttuuritoiminta ei nyt teollisuutta olekaan. 
15. Pankin, vakuutusyhtiön tai muun rahoituslaitoksen julkaisema, kotitalouksille suunnattu tietokirja.
16. Guinnessin ennätyskirja — mielellään reilusti vanhentunut.
17. EVA:n, muun työnantajajärjestön tai ammattiliiton julkaisema kirja — jos mahdollista, omaan asemaasi nähden vastakkaiselta taholta.

Porin lukuhaaste 2022 Lastenkirjaversio

Vuoden kolmas valmis lista. Joka vuosi pyrin lukemaan muutamia lastenkirjoja. Usein saman kirjailijan tuotantoa tulee luettua kerralla useampia. 

Nytkin luin esim seitsemän Taru Mäkistä putkeen ja kirjasin ne itselleni sitten yhdeksi luetuksi kirjaksi, vaikka tällä listalla ne onkin yksittäisinä kirjoina mukana. 

Listalla on mukana tällä kertaa lähinnä+-10-vuotiaille sopivia kirjoja, vaikka luin aika monta satukirjaakin mm. Keniasta. Muutama nuortenkirjakini mukaan eksyi. Pikkulasten kirjoissa harvoin suudellaan ja monen kertojan kirjaa oli vaikea löytää ylipäätään, ellei olisi valinnut kokoelmakirjaa esim. satukirjana.

Top-5 kirjoihin olisin voinut ottaa pelkästään Wegeliusta ja Snowta, mutta päädyin viiteen eri kirjailijaan. Yllättäjä oli Jugi kirja, jolle kaipaan kiihkeästi jatkoa. Saa nähdä tuleeko. Se harmi aina uusissa kirjoissa on, ettei jatkosta ole mitään tietoa. 

Tässä vuoden 2022 lukuhaaste lastenkirjoina:

1. Säeromaani Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät. Kirjasin tähän ensin Lasten kirjakerhokirjan nro 2 Bambi eksyksissä (Loikki Rumpali aamulla kuomansa luokse, Hei Bambi nyt kanssani kirmaa ja juokse...), joka on runon muotoon kirjoitettu tarina. Tosin en viitsinyt kaivaa ylähyllyltä itse kirjaa, vaan luin sen ulkomuistista itselleni ääneen. Sitten löysin Taikajyvät, jota mainostetaankin säeromaanina. Kivat oli kuvatkin. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Taru Mäkinen Karkulaiset. Lasten yksin ulkona olo (karkailu tai ulos potkiminen) on aina niin surullista. Kirjassa oli myös reippaita lapsia, jotka osasivat auttaa. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Hyvää yötä Muumipeikko. Sänky kannessa tietysti. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Jukka-Pekka Palviainen Jugi ja majakka saaren aave. Jokohan ensi kesä on niin pitkä, että löytyisi tyyni päivä jolloin ehtisi Kylmäpihlajaan. Sillä kertaa kun yritin tosissani, vatsa kesti aallokkoa vain Kuuskajastariin asti. 
5. Kirjassa on monta kertojaa J. S. Meresmaa Dodo. Ei ole helppoa Dodon kanssa, mutta hyvä kirja. Kertojia oli kolme, Dodo ei päässyt ääneen. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Tove Jansson Vaarallinen juhannus Mielestäni muumit voi laskea etniseen vähemmistöön, kun heitä on niin vähän. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Olen kirjannut tähän lappua täyttäessä viime keväänä kaksikin vaihtoehtoa: Johanna Hulkko Geoetsivät ja koulun kummitus sekä Taru Mäkinen Rosvojahti. Geoetsivät on symppisporukka, etenkin Raparperi perheineen, mutta Rosvojahdin porukoista ei ole enää mitään mielikuvaa. Kaiketi oli kiva, kun niin olen kirjannut. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Ryan T. Higgings, eikun Higgins Kavereita ei saa syödä. Kirjan kuuntelin marttaillassa Arja-tädin lukemana. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Taru Mäkinen Salaperäinen tapaus -kirjassa tehdään kynttilöitä myyjäisiin. 
10. Kirjassa kerätään jotakin Taru Mäkinen Tuntomerkki-kirjassa kerätään rekisterinumeroita. Itse olen tainnut päästä järjestyksessä numeroon 4 saakka. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Aimo Havukainen ja Sami Toivonen Himaset - keiju ei juo kahvia. 
12. Unohdettu kirja Anni Swan Artellin perhe. Nuorena luin Swania, mutta tämä ei tullut silloinkaan vastaan. Kirjassa perhe asuu Australiassa. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Hannu Hirvonen (nolo myöntää, että en ole aiemmin edes kuullut tällaisesta kirjailijasta) Listahirmut Huippuvuorilla oli huippu, joten luin myös Listahirmut ja Tärisevän traktorin. Nyt tunnen Hirvosen tuotantoa. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Cristal Snow Penni Pähkinäsydän ja viluhallan salaisuus. Tykästyin Penniin heti ensi kirjan jälkeen. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Johanna Hulkko Geoetsivät ja jäätävä mysteeri. Raparperin isä seurustelee miehen kanssa. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Cristal Snow Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous. Pieni kuin Penni suloisen makea kuin toffifeen hasselpähkinäsydän.... 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Enid Blyton Viisikko vanhassa majakassa. Luin reissussa kolme viisikkoa, enkä kyllä ole ihan varma oliko tämä se, missä uitiin saaressa. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Marjaliisa Dieckmann Sidismund Virtanen Troijan sodassa. Dieckmannin historialliset kirjat on mielenkiintoisia, kuten tämäkin, joka valottaa Kreikan Antiikin aikaa. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Tapani Bragge Liekehtivän liskon arvoitus Vihreä on hieno färi ja oranssi lisko korostaa sen kauneutta. Tämän väriset vaatteet olis kivat (kansikuva, jossa on portaat, ei se räikeämpi versio, vaikka sekin on kiva).
20. Kirjan nimessä on alkuaine Timo Parvela Ella ja kaverit HIILIjalanjälki. Tämä oli tämän listan ainoa kirja, jonka luin joulukuussa vain tätä kohtaa ajatellen. Tosin se oli kyllä jo tammikuussa luku listalla, kun suunniteltiin ilmastolukupiiriä. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Heli Laaksonen Aapine. Vähän luovasti menee tämä kohta, sillä Tieto-Finlandia-listalla ei ole yhtään lasten tietokirjaa. Tämä kirja oli kuitenkin Juniori-Finlandia ehdokas 2013, joten päätin hyväksyä tämän tähän. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi Merri Viik Aika hassua, Lotta. Geokätköily on huvitukseni ja luin kirjan ratkaistakseni yhden geomysteerin. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Tapahtui Muumilaaksossa. Muumimamman letut.... 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Katariina Mazzetti Viikinkejä ja vampyyreitä -kirjassa taidettiin käydä kirjastossa ja Johanna Hulkon Geoetsivät ja yksikätinen Madonna -kirjassa museossa, tai päinvastoin. Enää en muista kummin päin. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja 3 etsivää ja Hollywoodin huijarit -kirjassa on yhdellä etsivällä silmälasit. Kirjoittaja on "Alfred Hitchcock" mutta hän ei oikeasti tainnut kirjoittaa kirjoja. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ville  Hytönen Hipinä aasi apina hiisi -kirjassa on vähän kuin Eläinten vallankumouksessa: toiset eläimet on parempia kuin toiset...
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Tähänkin olen kirjannut kaksi vaihtoehtoa: Timo Parvelan Pate viidakon kuningas ja Taru Mäkisen Kiristäjä. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Tähän kirjasin Pohjoismaiden neuvoston lasten ja nuorten kirjallisuuspalkinnon 2014 saaneen Jakob Wegeliuksen Merten gorillan. Se olikin tämän vuoden paras lastenkirja I, vaikka Pennit kyllä kilpailevat ykkössijasta aika tasaväkisesti. Kerrassaan huikea tarina ja ihastuttavan poikkeuksellinen tarinointi verrattuna muihin. Jatko-osakin, Hudson Queenin ruusu, oli yhtä loistava. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa Cristal Snow  Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku -kirjassa Penni lukee. 
30. Kirjassa suudellaan Laura Suomela Kiss My Juhannus. Lastenkirjoissa harvemmin suudellaan. Ja pakko todeta näin joulukuussa, että en muista enää miten tässä suudeltiin. Kaiketi suudeltiin, kun olen tämän tähän kohtaan pistänyt. 

Pikkuisen piti editoida eli lisätä alkuun tekstiä ennen luetteloa, että sain kuvan säälliseen malliin. Kännykällä kirjoitettuna kuvan viereen ei saa luetteloa, vaikka tietokoneella se onnistuu hyvin.  

Porin lukuhaaste 2022 Elämäkerrat

No... lähti lapasesta tänäkin vuonna tuo lukeminen. Noin 450 kirjaa luettuna, joten kertyihän näitä....elämäkertojakin. Muutamassa kohdassa tulkitsin sangen laveasti sääntöjä, jotta elämäkerrallinen kirja täyttäisi vaatimukset. 

Tässä siis vuoden 2022 lukuhaaste elämäkertoina. 

1. Säeromaani Jacqueline Woodston Ruskea tyttö unelmoi. Monet tästä on tykännyt, mutta ei hetkauttanut. Nyt, noin vuotta myöhemmin, en muista kirjasta kuin yhden kohdan. Hyvä tietty että edes sen verran. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Timo Polari Unelma Etenänavasta. Jos Ruskea tyttö ei jäänytkään mieleen, niin kylmä hiihtoretki kyllä. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Aura Korpi-Tommola Alli Paasikivi - Eturivin taustavaikuttaja. Tämä olikin ainoa kirja, jonka luin ihan vain tätä haastetta ajatellen. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Jukka M. Heikkilä Sisilian prinsessa. Ainahan sitä sydän halajaa Sisiliaan. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Ilkka Malmberg Seitsemän miestä. Tässä kohden pitää vähän venyttää elämäkertamääritelmää. Voi tietty elämäkerrassakin olla kertojana useampiakin, kuten vaikka Armi Aavikon elämäkerrassa on haastateltu monia läheisiä, kun Armi on itse kuollut. Malmbergin kirjassa ääneen pääsee Eero, Juhani Aapo...
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Zlata Filipovic Zlatan päiväkirja, nuoren tytön elämä Sarajevossa. Tässäkin ehkä vähän vneytellään, etnistä vähemmistöä juutalaiset eivät ehkä ole, mutta vähemmistöä, jota on vainottu pitkään. Tykkäsin kirjasta. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Esko Rahikainen Metsän poika - Aleksis Kiven elämä. No Aleksis Stenvallista tuli luettua monta elämäkertaa. Tämäkin oli ihan ok. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Anne Helttunen ja Tuula Uusi-Hallila Kaukana kavala maailma Aleksis Kiven jäljillä. Kuinkahan monta kertaa kirjoitin Henttunen muistiinpanoihini... Ei oo helppoa kun on väsynyt ja on lievä lukihäiriö. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Unto Katajamäki Kosolan kujanjuoksu. Kosolahan teki talon, tai ainakin teetti sellaisen, isäntämies. 
10. Kirjassa kerätään jotakin Kari Kallonen ja petri Sarjanen Purppurasydän 1949-1965. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin Törnin kaltaiset sotilaat laskevat usein tarkkaan, kuinka monta on likvidoinut, mutta ainakin taisteluita tässäkin keräiltiin. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Ola Rapace Elämäni Romeona - pakomatka 5 näytöksessä. Mielenkiintoinen elämäkerta tämäkin näyttelijäelämäkerta. Jostain syystä olen kuvitellut, että hän on edesmennyt, mutta ei sitten vissiiin ollutkaan. 
12. Unohdettu kirja Erik Dammann Pakenimme palmumajaan. Eipä ole tullut kuultua kirjasta aiemmin, vaikka käsittääkseni Suomessakin tätä myytiin aikanaa paljon. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Emmi-Liisa Sjöholm Paperilla toinen. No en ehkä kertoisi joka paikassa lukeneeni tätä. Onneksi tätä listaa lukee sangen harva. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Timo Polari Murhenäytelmä Grönlannissa. Polarilta ei ole kovinmontaa kirjaa kirjoittanut ja kaikki olen lukenut. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Gustave Flaubert Matkakirjeitä ystävälle. Pari ja pari, mutta samansukupuolista parinmuodostustakin tässä kirjassa on. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Voitto Pokela Jälkiä Australian sannassa. Isän nimi on Voitto, joten nimi on kovasti kiinnostava. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Risto Niku Ministeri Ritavuoren murha En enää jälkeenpäin muista oliko se tämä kirja vai seuraava, jossa olitiin paljon myös mökillä. Veikkaan, että tässä enemmän. Sama mies kuitenkin ja historiallinen tapahtuma tässäkin on, kuten seuraavassakin. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Lasse Lehtinen Murhattu ministeri Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema. Jos edellisessä ei oltu riittävästi mökillä, niin sitten tässä. Jos uudestaan lukisin jomman kumman, niin tämän. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Nojoud - 10 vuotta ja eronnut. Keltainen piristää erityisesti eteisessä. Minusta keltainen väri sopii eteiseen kuin nenä päähän. On iloinen tulla kotiin. Kirja oli mielenkiintoinen. 
20. Kirjan nimessä on alkuaine Marija Väntti Älä koske perhosen siiPIIn, Uuno Kailaan elämä ja kuolema. kirjan nimestä löytyy alkuainen PII, Etsin etsimällä elämäkertaa, jonka olisin voinut varta vasten lukea tähän kohtaan, mutta eipä löytynyt elämäkertaa, jossa olisi sanan alkuna alkuaine. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Timo R. Stewart Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys. Olipas mielenkiintoinen kirja. Ei mikään ihme, että oli tieto-finlandia ehdokkaana. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi Antto Terras Esko, stripparin tarina. Ai, että sieluni nauttii Antto Terrasin kynän jäljestä! Eskosta tiesin ennen kirjan lukemista vain, että on ollut lööpeissä ja että on ollut jossain kirpputoriohjelmassa telkkarissa. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Lotta-Sofia Saahko Papan kanssa kahvilla. Kahvi ja karjalanpiirakat maistuu aina. Saahkon kirja yllätti. Luin sen kahvikirjana blogia varten, mutta nautin, vaikka koronabreikkailun aikana Lotta ja Pappa ei oikein innostanut somessa. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Maija Asunta-Johnston Punainen jääkaappi. Maija mökkeilee eläkkeellä lähes koko ajan Unkarissa, mutta aina välillä hän käy Itävallassa kulttuuririennoissa. Olen lukenut hänen kaikki mökkimuistelukirjansa ja tykkäsin kaikista, tästäkin. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Naismurhaajat Dorothea Ruente - kuoleman talon emäntä. Kansikuvassa Dorothealla on lasit, muiden elämäkertojen kansikuvassa ei ole ollut. Lyhyt tarina vuokraemännästä, jota en kohdalleni toivoisi. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Malidoma Patrice Somé Of Water and the Spirit. Kovin oikein ei ole, että valkoiset lähetyssaarnaajat kaappaavat tumman. 5 vuotiaan pojan, vaikka aikoisivatkin kasvattaa hänestä lähetyspappia. Tällä kirjalla kuittasin Burkina Fason. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Juhani Koivisto Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. Toivo Kuulaa on syytä muistella, ja selaamistani Kuulan elämäkerroista tämä vaikutti parhaimmalta. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto  Elisabeth Borgos Nimeni on Roberta. Roberta voitti Nobelin rauhanpalkinnon. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa Veijo Meri Aleksis Stenvallin elämä. Aleksis luki paljon ja klassisia teoksia. Hän omistikin pinon kirjoja, vaikka elikin niukin naukin maamme ensimmäisenä ammattikirjailijana; ei se leipä leveää ollut. 
30. Kirjassa suudellaan Fredrika Runeberg Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Luin tämän helmikuussa ja mielikuva on, että "hänen tyttärensä" suuteli miestä. 

Kovin montaa elämäkertaa tai sellaiseksi likimain sopivaa luettua kirjaa ei jäänyt ylimääräiseksi, mutta yllätyin kyllä, että näinkin monta luin. Aleksis Kiven elämäkertoja luin kannesta kanteen vajaa kymmenen, jonkun niistäkin olisi voinut laittaa  viiden, tai kuuden parhaan joukkoon. Eniten ehkä pidin Malmbergin kirjasta, mutta siinä käsiteltiin pääasiassa seitsemää veljestä, vaikka myös Kiveäkin.  

Tapaninpäivä

Tapanin-päivänä voi lähteä ajelulle tai tarttua hyvään kirjaan.

Joulukalenteria kirjoittaessa muistui mieleen myös muutama Tapanin-päivään liittyvä kirja, jonka olen lukenut. 

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet kirja taisi ilmestyä lähiaikoina Selkokielellä nimellä Hiekalle jätetyt sydämet. Kirja kertoo perheensä tsunamissa menettäneen tytön paluusta Thaimaahan ja uudesta alusta. Muuta romaania en tsunamista ole vielä löytänyt. 

Viveca Stenin Ristiaallokossa kirjassa eletään niin ikään Tapanin-päivän aikaa. Samoin Outi Pekkasen Toinen kierros kirjassa. Niiden lukemisesta on sen verran aikaa, että yksityiskohdat ei ole mielessä enää, mutta molemmat voisi lukea uusiksikin. 

Louise Pennyn Kylmän kosketus oli kiva kirja. Sarjaa on verrattu Agatha Christien kirjoihin ja muutama ensimmäinen tuntuikin siltä sitten kyllästyin poliisien keskenäiseen tarinaan. Itse murhatarinan osuus olisi edelleen kiinnostanut. Tämä oli yksi parhaista.

0 yötä jouluun (25.12.)

Hyvää joulua! Ja otetaan kerran vielä... tai kaksi... Mutta ei kyllä venytetä ensi vuoteen.

Nolla yötä jouluun - siitä tulee mieleen, että Zero waste - joulutkin olis kivoja. Lahjat voisi kääriä kankaaseen, josta vois tehdä tilkkutyön tai käyttää huivina... Ehkä pitäisi lukea tuo kirja. Ympäristöasioita on hyvä pitää mielessä tulevien sukupolvien vuoksi.

Näistä kirjoista olen lukenut Joulu Toijalan takana, joka on mukavan lempeä 1960-luvun jouluinen kertomus. En muista löytyykö tuo Areenalta kuunnelmana, mutta kirjasta tulee kuunnelma mieleen. 

Antti Holman runoista olen tykännyt, myös tämä Kauheimmat joululaulut kutkutteli kivasti mieltä.

Ellei jouluna halua lukea jouluun liittyviä kirjoja, niin aina voi aloittaa jonkun hyvän sarjan. 

Itse vähän mietin, josko aloittaisi vihdoin Martinin Tulen ja jään laulut ja mitä niitä nyt onkaan. Ehkä alan olla kypsä odottelemaan tuleeko vielä kuinka monta jatko-osaa. Saattaa olla parempi vaan aloittaa. 

Kadonnutta arkkia metsästämässä

Koskaan ei tiedä, mitä löytää kun ryhtyy etsimispuuhiin. Tuo toteamus tuli mieleeni, kun viime vuonna googlettelin kankaanpääläisiä kirjailijoita. Eihän niitä montaa ole, mutta jonkun verran kuitenkin. Edellisen kerran olen etsiskellyt samaa tietoa noin 5 vuotta sitten ja silloin tietoa oli vähemmän tarjolla. Kirjaosumien määrä siis on kasvanut. Hieno juttu. Mutta se, mikä sai henkäisemään syvempään oli se, että Kankaanpäässä asuneesta maanmittarista ja hänen liiton arkun etsimisreissustaan oli tehty kirja. 

Kirjan kohteena oli Valter Juvenius ja kadonneen arkin metsästys ja sen kirjoittaja on Timo R. Stewart. Kirja oli ilmestynyt syksyllä 2020 ja ilmeisesti koronabreikkailun vuoksi en ollut huomannut sellaista tapahtumaa lainkaan. Kirjasta ei näemmä kerrottu Italiassa tänään -Twittersivuilla, vaikka kirjan aihe kyllä on sellainen, että se olisi voitu huomioida ulkomaillakin. Tosin ehkei ihan tuoreeltaan, kun suomen kielen kääntäjiä on maailmalla melko vähän. 

Kirjan esipuheessa on argeologi Eric H. Clinen sitaatti: 

Tietääkseni yksikään arkeologian ammattilainen ei ole ikinä lähtenyt etsimään liitonarkkia. 

Tuossa vakaassa uskossa olen itsekin ollut, jopa niin vahvassa, että olen ajatellut, että vähän vähemmänkin ammattilaiset olisivat sen puuhan jättäneet väliin. Maanmittari, runoilija, kääntäjä ja myöhemmin Viipurin Työväenopiston johtaja Valter Juvenius oli itselleni ennen tätä löydöstä vain runoilija. Edes Kankaanpää kytköksistä en tiennyt, ja aloin heti pohtia, josko Juvenius olisi Kankaanpään vuosinaan mittaillut myös omien esi-isieni peltoplänttejä. Luultavasti kyllä. 

Kirjaa lukiessa mietiskelin, että aikamoisen vaiherikas elämä Valterilla oli. Hän runoili Leonardo da Vincistä, jonka yksi säkeistön osa voisi olla hänen omaakin elämäänsä: 

Työhuone tää tuo mieleen 

monen riemun lauhan: 

Mä tuossa tutkin, tieteilin, 

sain runot soimaan. 

Juvelius oli monipuolinen mies. Ja sitkeä opiskeluissaan. Raamatun tukimiseen hän paneutui maanmittaustöissä maaseudulla, mm. Kankaanpäässä, missä pienissä taloissa yöpyessään hän lueskeli Raamattua, kun ei viitsinyt kantaa mukaan retkillään omia kirjoja. Raamattu löytyi jokaisesta töllistä. 

Hupaisa yhteensattuma on, että Juvelinin Raamatun tutkimuksiin liittyy myös Nostradamuksen ennustukset, joihin itse paneuduin viime vuosituhannen loppussa. Nostradamushan ennusti, että Pohjoisesta nousee uusi oppi, joka saisi paljon kannatusta kristittyjen, juutalaisten ja muslimien keskuudessa - ja mikäpä siihen olisi parempi paikka kuin Jerusalem. Juvelius uskoi löytäneensä tämän salaisuuden. 

Kun itse tutkin Nostradamusta, en paneutunut niinkään tuohon kohtaan vakavissani, mutta tulkitsin ennustuksia mm. siten, että kruunuprinssi William putoaa hevosen selästä ja loukkaa jalkansa niin, että ontuu loppuikänsä. Jossain vaiheessa kun hän on noussut kuninkaaksi prinssi Harry kaappaa vallan ja se on yksi lähtölaukaus lopun alulle. Itseni piti kirjoittaa tuosta fiktiota, mutta motivaatio meni, kun Johanna Sinisalo julkaisi Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan, joka vesitti osan tarinani uutuudesta. Veikkaan, että Sinisalo kiteytti sanomansa paremmin, joskin häneltä jäi Nostradamus käyttämättä 😊.

Juvelin aloitti itsenäisen työuransa 1896 Turun ja Porin läänin nuorempana komissiomaanmittarina. Vuotta myöhemmin hän julkaisi ensimmäisen runokirjansa Kuvia ja säveliä, josta yllä oleva runositaatti on peräisin. Mainittakoon, että hänen tunnetuin runonsa lienee Jo karjalan kunnailla lehtii puu (1901).

Juvelin muutti puolisonsa kanssa Kankaanpäähän, missä hänelle alkoi tulla terveysongelmia. Ongelmia oli myös alkoholin kanssa ja seutukuntaa tuntevana on pakko myöntää, että on kunnioitettavaa, että Juvelin ylipäätään pystyi pitämään Kankaanpään vuosinaan useita pidempiäkin raittiuskausia. Tuohon aikaan esimerkiksi Samminmajassa joka kuului vielä Kankaanpäähän, oli useampikin palkattu poliisiksi etsimään salaviinankeittäjiä, joista pari löytyi (ja tuomittiin) omistakin sukulaisistani. Hän oli virkavappaalla useita kuukausia 1904-05  ja lopetti maanmittarin työt kokonaan 1907. 

Nykyihmisenä tässä mietiskelen, kuinka paljon Juvelinin terveysongelmat olivat oikeita ja kuinka paljon vain sitä, että hän halusi tutkia ja opiskella (väitöskirja hyväksyttiin 1906) sekä kääntää ja kirjoittaa runoja? 

Nämä työt sujuivat sairastelusta huolimatta niin, että 1909-1911 voitiin tehdä kaivauksia Jerusalemissa. Sellaisia ei pykätä pystyyn nykyisinkään tuosta vaan ja tuolloinkin ne vaativat paljon työtä jo etukäteen, vaikka kaivajat olivatkin paikallisia. 

Aikaa kului, kun etsittiin yhteistyökumppaneita ja ennen kaikkea rahoittajia, mutta vihdoin lokakuussa 1908 syndikaatti oli valmiina kasassa ja Valter Juvelin oli sen tieteellinen johtaja. Rahoitus oli mittava, sillä pelkästään valmisteluun päärahoittaja Parker sitoutui maksamaan nykyrahassa mitaten noin 100.000 euroa. Rahasta viis, sillä tuleva palkinto, liitonarkki, olisi jotain, mitä kukaan muu ei ole koskaan löytänyt ja tuskin löytääkään.

Samaan aikaan Valter muutti perheineen Viipuriin, missä otti vastaan Työväen opiston rehtorin työt. 

Kuva: Jerusalemista Unsplash Levi Meir Clancy

Mitä sitten kaivauksilla tapahtui ja miten kaivauksille ylipäätään päästiin kannattaa lukea kirjasta.  

*  *  *

Filosofian tohtori Valter Juvelin, joka myös Valter Juvana ja Heikki Kenttänä tunnettiin, kuoli maine puhtaana melko tasan 100 vuotta sitten jouluyönä 1922 45 minuuttia yli puolen yön keuhkokuumeeseen. Hän ehti elää vain 57 vuotta.  

Yksi syy, miksi Juvelinin Jerusalemin retkestä on kerrottu niin vähän, on se, että hän määräsi arkistonsa säilymään 50 vuotta koskemattomana. Niinpä tutkimukset alkoivat vasta 1970-luvulla. Kirjan kirjoittaja törmäsi aineistoon omaa akateemista tutkimusta tehdessään. 

1 yö jouluun (24.12.)

Se on jouluaatto! 

Kinkku on paistettu, 

joko on maistettu?

Sarah Crossan Yksi on yksi parhaista nuorten säeromaaneista jonka olen lukenut, ja lukenut olen...kolmisenkymmentä.

Toinen lukemani kirja on amerikkalainen Murha draama ja yksi laama. Se olikin hauska kokonaisuus, jos nyt murhakirjaa voi sanoa hauskaksi. 

Uuno on numero yksi on Tuomas Marjamäen kirja Uuno Turhapuron tarinasta vuosilta 1971-2021. Sen saatan lukea joku päivä. 

Jenni Kokanderin Yksi miljoonasta kirjassa tapahtuu kuolema ja katoaminen. Jonkinlainen dekkari on siis kyseessä, joten luetuksi tullee tämäkin. 

Yksi näistä ei ole yksi miljoonasta vaan yksi harvoista, mutta kuitenkin sekin on liikaa. Aino Suholan kirjassa se yksi näistä on adoptoitu lapsi, jota kohdellaan huonosti. 

Numeroon yksi kuulu myös kirjat, jotka ovat sarjojen ykkösosia. 

Johanna Tuomolan edellisestä sarjasta pidin, joten tätä uudempaakin odotan innolla. Kirja on Oikeuden varjo. 

Sama koskee Helena Lönnrothin Naisten talo on sarja kerrostalossa asuvista naisista. 

Margit Sandemon Jääkansan tarina on kiinnostanut jo parikymmentä vuotta, joten nyt voisi olla aika. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

2 yötä jouluun (23.12.)

Aatto juhlista jaloin, se on huomenna, mutta jouluun on vielä 2 yötä.

Kaksin aina kaunihimpi... Märta Tikkasen Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta on omaelämäkerrallinen tarina Märtan ja Henrikin avioliitosta. 

Arttu Tuomisen Kaksi enkeliä on Avussa ilmestynyt kesä dekkari, jota sopii lukea talvellakin. 

Jani Mäkivallin Kaksi tietä Kannakselle on kertomus jatkosodan loppuvaiheilta, alkaen Eilisenvaaralta kesäkuulta 1944. 

Marita Salomaan Kaksi kohtaloa kirjassa sisarusten kohtalot muuttuvat, kun vanhempi sisar kieltäytyy naimasta katsottua sulhasta ja liittoon päätyy nuorempi sisar.

En tiedä mitä päässäni liikkui kuukausi sitten näitä kirjoja, mutta ilmeisesti joulu toi rakkauden mieleen, kun päivän viimeisessäkin kirjassa on kyse  rakkausesta. Tällä kertaa ensimmäisen maailmansodan Pariisissa. Kirja on Romain Rolland Kaksi rakastavaista.

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

3 yötä jouluun (22.12.)

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken.... Kuusi on puettu palloihin ja pukkiarmeija odottelee vieraita hyllyillä ja pöydillä.

Kirjat numeron kolme kanssa tässä kuvassa on vähän kuin meikäläisen joulukuusen koristelu: parempi överit kuin vajarit.

Suurimman osan näistä kirjoista olen lukenut. 

Ehdoton suosikki on kirja Kolme yövuoroa jouluun on, joka kertoo lääkäri päivystäjän vuoroista naistentautiosastolla. Hulvaton kirja, todella. Kannattaa lukea myös Tämä voi vähän kirpaista. 

Antto Terras saattaa yltää samaan hulvattomuuteen Tallinnan tappajat 3 kirjassa, mutta minulla on ykkönenkin vielä lukematta, joten se saa odottaa. Terras on yksi suosikkini viime vuosien itselleni uusista kirjailijoista. Hyvä löytö, totisesti. 

Kolme koiraa haudattuna kirjasta kirjoitin syys-lakakuussa, joten siitä ei enempää. Hyvä oli ja jatko-osia toivon, vaikka oikea kuningatar kuolikin. 

3 etsivää, Kolme muskettisoturia, Kolme iloista rosvoa... Mitä vaan voi olla kolme. Josef Kleinillä on näemmä kolme elämää! 

Viljo Kojo oli itselleni uusi tuttavuus, joten joku päivä kuuntelin Kolme kertomusta. Ei huono, sanotaan me Porissa. 

Metropoliitta Panteleimonin Koskijärvi-sarjan Kolme viestiä oli mieleeni kuten koko sarja muutenkin. Murhia tapahtuu, mutta ne eivät ole hirveitä teurastuksia, kuten monessa muussa dekkarisarjassa. Pidän kirjojen maalaismaisesta otteesta, vaikka osa kirjoista tapahtuukin kaupungissa. 

Myös Naisten selli 3 vaikuttaa mielenkiintoiselta. Niin paljon luettavaa ja niin vähän tunteja! 

Melkein kuitenkin totean, että harmi, kun niin monta hyvää kirjaa näistä on tullut luettua jo! 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

4 yötä jouluun (21.12.)

Mukavaa talvipäivänseisausta joka niemeen ja notkelmaan! Tänään klo 23.47 on se hetki, jolloin päivä alkaa pidetä. Tapanin-päivänä se on jo kukon askeleen pidempi, ja uutena vuotena sen jo hulluin huomaa.

Päivän numero on neljä. Neljä yötä jouluun ja aattoon vain kolme. Jos kinkkusi on iso, eikä se ole vielä sulamassa, olet auttamattomasti myöhässä. 

Joulukiireiden vuoksikohan tänään on tarjolla vain kaksi lyhyttä kirjaa. Molemmat olen lukenut. 

Mika Waltarin Neljä päivänlaskua -kirjani häviäminen on harmittanut vielä viimeaikoinakin, vaikka se jäi lainareissulle jo 1980-luvulla. Sen kansi oli kauniimpi kuin kuvan kirjassa. Nyt ehkä kirjan voisi jo lukea (=kuunnella) uusiksi, sillä aiemmin harmitus on iskenyt aina, kun olen kirjaa suunnitellut lainaavani. 

Reijo Mäeltä on ilmestynyt 2013 Sahanpururevolveri-kokoelma, missä on 17 tarinaa. Äänikirjana se löytyy viitenä eri kirjana. Tänään esittelyssä on numero neljä, ja sen kolme tarinaa. Novellit on siitä hyviä, ettei ole väliä onko kokoelma numero yksi, neljä vai seitsemän. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

5 yötä jouluun (20.12)

Jouluun on öitä, kuten sormissa, viisi. Tämä olikin suosikkinumeroni tässä kalenterissa.

Ursula Poznanskin Vii5i on sangen rajua kamaa Itävallasta. 

Harrastan geokärätköilyä, mutta ei ole onneksi tällaisia kätköjä tullut vastaan... Ja toivon ettei tule. Ilman geokätköjä en olisi edes rohjennut lukea kirjaa, mutta mysteerin ratkominen lisäkannustimena lukeminen onnistui. Mahtava kirja, mutta minulle liian karmaiseva, joten en lue uudestaan. 

Jules Vernen Viisi viikkoa ilmapallossa kirjankin muistan lukeneeni kauan, kauan sitten, mutta en muista tarinasta yhtään mitään. Jos pitäisi olla 5 viikkoa ilmassa, en lähtisi reissuun kuumailmapallolla, sillä ajatus tarpeidenteosta pienessä kopassa kavereiden kanssa ei kuulosta kivalta. Ei myöskään 5 viikon seisominen. Jään innolla odottamaan mitä oikeasti seikkailulla tapahtui, vaikka veikkaan että Verne ei kerrokaan mitään ruokailusta, pesusta eikä ulostamisesta. 

Hallie Rubenhold on tehnyt upean kirjan Viisi : viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit. Se oli yksi viime vuoden suosikki kirjojani. Rubenhold oli löytänyt ihan käsittämättömän määrän tietoa noista viidestä naisesta. Kun olen itse yrittänyt kirjoittaa 1930-luvulla kuolleen iso-isoäitini elämäntarinaa, tyssää kirjoittaminen siihen, että faktat mahtuvat oivallisesti A4 paperiin. Luo siinä sitten elämäkerta 🤔

Neljäs kirja on itselleni uusi tuttavuus Juha-Pekka Koskisen Viisi todistajaa. Näin Jeesuksen synttärien tienoilla on hyvä muistella myös itse juhlan kohdetta. Kirjassa Jeesuksen veli, Maria Magdaleena, Juudas, roomalainen legioonalainen ja ylipappien vakooja kertovat millainen mies Jeesus oikeastaan oli. Kirjassa on käsittääkseni Raamatusta poimittua faktaa ehkä vähän enemmän, mitä itse olen kerännyt iso-isoäidistäni, mutta JP Koskisella onkin vilkkaampi mielikuvitus kuin itselläni. Aion lukea kirjan ja toivon, että se on yhtä hyvä kuin Asko Sahlbergin Pilatus, joka pelasti koronabreikkipääsiäiseni 2020. Veikkaan että kirja ei sovi tosikoille. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

6 yötä jouluun (19.12.)

Se on sitten jouluviikko alkanut. Enää on kuusi yötä jouluun. Se tietää sitä, että tämän päivän kirjoissa on numero kuusi. 

Pitkään mietin, otanko päivän kuvaan Rosa Liksomin Hytti nro 6 kirjaa. Se on ollut minulla kesken pari vuotta. Olen matkustanut päähenkilön kanssa palan matkaa kohti Siperiaa ja ryystänyt teetä, mutta sitten iski stoppi. Kai matkan voisi puksutella loppuun.... etenkin, kun olisi kiva lähteä oikeesti sille matkalle,

* jos maailman tilanne olisi toinen

* jos osaisin venäjää

* jos jalat kestäisi taas enemmän istumista paikallaan

* jos vatsani kestäisi vehnää, valkosipulia ja sokeria eikä sen vuoksi tarvitsisi kantaa repullista näkkileipää fölissä.... 

Eli tuskin lähden koskaan. Mutta monta tarinaa olen kuullut kävijöiltäja tämäkin olis kiva lukea loppuun. 

Risto Isomäen Litium 6 on ollut do-read listalla ilmestymisestä lähtien - liian kauan siis. Ehkä nyt olisi tämänkin aika. Ydinturvallisuus on päivän sana nykyisinkin. 

Sherlock Holmesin Kuusi Napoleonin rintakuvaa on sen verran ohut kirja, että tähän löytyy aikaa vaikka työmatkalla. Onhan tänään vuoden viimeinen työilta. Sherlock ja Watson ovat kyllä mainio pari. 

Mielenkiintoisin näistä kirjoista etukäteen oli Laura Honkasalon Perillä kello kuusi, joka kertoo 1960-luvusta, vuosikymmenestä, josta olen varmasti lukenut vähiten. Kirja on kahden naisen tarina, joten ei ehkä lempigenreäni, mutta vuosikymmen on tosi herkullinen. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

7 yötä jouluun (18.12.)

Jouluun on enää viikko. Tänään jännätään potkupallo maailmanmestaruutta. Kumpi voittaa, puolustavien mestareiden autiomaa vai kansainvälinen ilmatila, kuten ennen kisoja telkkarissa jalkapallomaiden pelikartalla esiteltiin (Ranska-Argentiina). En silti aio katsoa.

Yksi runsaimpiakirjallisia numeropäiviä oli näemmä seitsemän, enkä edes huolinut kuvaan mukaan ilmeisempiä eli Aleksis Kiven Seitsemää veljeksestä tai Mauri Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä. 

Sen seitsemän veljestä on Kiven teoksen parodia ja kovasti innostavan oloinen. Samoin tietysti Ella ja seitsemän törppöä, joka tulee varmasti luettua jollain aikataululla. 

Myös Lumikki ja seitsemän kääpiötä on klassikko kirja numerosta 7.

Itse aion lukea näistä ainakin Johan Kockin Seitsemän päivää keskusasemalla, joka kertoo vuoden 1905 suurlakosta Helsingissä. 

Elina Grönlundin Seitsemän asuntoa ja kolme paimenta kirjassa kerrotaan erilaisista mystisistä kokemuksista liittyen katolisiin pyhimyksiin, zen meditaatioon ym. ja sopii siksikin juhlaan hiljentäytymiseen. Aina ei tarvi suorittaa. 

Dekkarien ystävien lukemiseksi sopii taustatietoja kartuttava Richard Shepherdin Kuoleman seitsemän ikää. Siinä patologi kertoo arvoituksellisista kuolemista ihmisen elämänkaaren eri vaiheilta. 

Monta kivaa seiskakirjaa jätin pois tilan puutteen vuoksi, esim Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää (irlantilainen, tykkäsin, vaikka en tällaisia usein luekaan) ja Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta (sarja on minulta aloittamatta).

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

8 yötä jouluun (17.12.)

Kun kahdeksikon kääntää kyljelleen, se tarkoittaa ääretöntä. Mutta joulu on jo lähellä. On neljännen adventin aatto. Viikon päästä paistuneen kinkun tuoksu täyttää talon... 

Olen joskus viime vuosituhannella lukenut Märta ja Henrik Tikkasen kirjoja. Siltä ajalta ei ole muistiinpanoja, mutta muistan lukeneeni useammankin kirjan, ehkä tämänkin, sillä Kulosaarentie 8 on Tikkasen tuotannon alkupäästä. 

Varatuomari Kari Erikssonin 8 x murha kirjassa Eriksson kertoo kahdeksan murhan tarinan. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja siinä lienee myös oikeudenkäyntejä, joita kaivataan Helmet haasteeseen. 

Mielenkiintoinen lienee nyt kovasti ajankohtainen jalkapallokirja Futistytöistä. Kirja Kasi kentälle on Anneli Kannon kirjoittama ja toinen osa Futistyttödarjassa. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

9 yötä jouluun (16.12.)

Vääjäämättä se lähenee. Joulu. Päivä päivältä. Enää 9 yötä ja on nähty joulupukki tai ainakin avattu lahjat ja on aika hiljentyä joulun viettoon aaton remuamisen jälkeen.

Tämän päivän kirjoista aion lukea ainakin Jorma Kurvisen Susikoita Roi ja 9 C. Susikoira Roi kirjoja tuli luettua 1970-luvulla, kun kuuluin Fantti-kirjakerhoon. Sittemmin ei ole tullut luettua. Joku Kurvisen dekkari Namibiasta odottaa yöpöydällä ja jotain muuta Kurvista olen lukenutkin, mutta en siis Roin uudempia vaiheita.

Eläintarhanhuvila 9 kirjaa aloitinkin jo, mutta se on vielä vaiheessa. Kirsti Simonsuuri onkin minulle uusi tuttavuus. Vanhat huvilat on kauniita, oma suosikkini on raumalaisen Villa Talbon tyyliä, mutta on Töölönlahden huvilat kin kauniita. Jos aikamatkustus olisi oikeasti toteutettavissa, haluaisin matkata Terijoelle ennen Suomen itsenäistymistä katsomaan millaisia todelliset puuhuvilat voisivat olla - siitä kirjoitinkin jo aiemmin.

Kolmas kirja on Yhdeksän Tornin linnake, joka on Qais Akbar Omarin omaelämäkerrallinen kirja elämästä Afganistanissa 1980-luvulta eteenpäin.

Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta lukeminen jäänee minulta ensi vuodelle, ja sille kuukaudelle, kun luen muutakin Etelä-Aasiasta. Nyt en osaa sanoa kuukautta, kun Read around the wolrd - haasteen kuukausien lukualueita on muutettu ensi vuodelle. Vain napa-alueet taisi jäädä tutulle paikalleen tammikuulle. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

10 yötä jouluun (15.12.)

Torstai on toivoa täynnä. Vielä on yksi torstai tämän jälkeen ennen joulua, joten lisää toivoa on tiedossa :)

Aika jänniä kokemuksia ovat olleet nämä numerokirjat, joista suurinta osaa luen itsekin samaan tahtia kun niitä ilmestyy täällä. Muutaman kohdalla olen ollut vähän etunojassa, kuten toissailtana lukemassani numeroon 7 liittyvän kirjan kanssa. Kirja itsessään oli hyvä, mutta loppui yhtäkkiä kuin seinään törmäten. Aamulla piti oikein tarkistaa, olinko kenties vain nukahtanut ratkaisukohdan tienolla, mutta ei... kirjasta ilmestyy huhtikuussa jatko-osa. 

Sitä ongelmaa ei ole ainakaan kirjojen Kymmenen riivinrautaa (Arto Paasilinna) ja Kymmenen unelmaa (Lori Nelson Spielman). Ne olen lukenut aiemmin ja molemmissa on hyvinkin selkeä loppu. Jatkoa ei ole luvassa eikä tule. Paasilinnan kohdalla se on tietysti täysin varmaa, sillä hän on edesmennyt, kuten Mma Ramotswe sanoisi. 

Edellisessä kirjassa käydään kymmenen tyttöystävän luona ja jälkimmäisessä toteutetaan lapsen toteutumatta jääneet unelmat. Itse olen vähän sitä mieltä, että omat unelmat voisi toteuttaa itse, mutta lasten kohdalla on tietty eri asia, kun heillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa. 

Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit on hieman vanha kirja luettavaksi tästä aiheesta, sillä somemaailma on kovinkin nopea ja kirjalla on ikää muutama vuosi. Se on kuitenkin nyt on siinäkin mielessä ajankohtainen kirja, että monet harkitsevat Twitter-tilinsä lopettamista tai ovat sen jo tehneet kuten minä. Oma ratkaisuni oli helppo, sillä ainoa mihin Twitteriä käytin oli katsoa, mistä Roomassa puhutaan tänä aamuna. 

Mutta ei hätää #15Dicembre haulla löytyy samat kulttuuriuutiset Twitteristä ilman kirjautumistakin. Haku tuo esiin mm. sen, että tänään on Istuvan Härän kuoleman 132.vuosipäivä ja Pompeijissa Casa dei Vettiin avajaisia on siirretty, niitä ei pidetäkään tänään. 

Muita sometilejä en aio näillä näkymillä lopettaa heti, mutta toisaalta, uusien avaaminenkaan ei houkuttele. 

Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi otin mukaan tälle listalle myös Litmanen 10 kirjan, jota tuskin innostun lukemaan. Jalkapallo ei ole juuri kiinnostanut kesän kasikuus jälkeen, mutta olen kyllä sittemmin lukenut kirjat Kosovon Härästä (tosin en muista kenen elämäkerta se oli) ja Kiovan Dynamosta sekä sarjakuvan FC Hutivaarasta Hondurasissa. Nuo kirjasin Kosovoon, Ukrainaan ja Hondurasiin, vaikka Kosovon Härkä lienee enemmänkin suomalainen, koska muutti tänne sangen nuorena. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

11 yötä jouluun (14.12.)

Joulu lähenee, enää 11 yötä jouluun ja 10 aattoon. Vielä ehtii tehdä vaikka mitä.

Amy Suiter Clarken Uhri, 11 on ajan hermolla. Podcast-sarja sarjamurhaajasta johtaa murhaajan aktivoitumiseen. 

Toisenlaista otetta tarjoaa Paolo Coelhon Yksitoista minuuttia. Kirja kestää kuitenkin pidempään kuin 11 min, veikkaan kirjaa lukematta, että kyseessä on keskimäärin asiakasta kohti käytetty aika. Ajantarkkailijana toimii Brasiliasta Sveitsiin ilotytöksi päätynyt Maria. 

Veikkaan myös, että tämän luettuanikin Istuin Piedra joen rannalla ja itkin on edelleen paras lukemani Coelho. Tätä en ole lukenut aiemmin. 

Kumpikaan päivän kirjoista ei ole omalla mukavuusalueellani, mutta parempaa ei nyt löytynyt tähän hätään. Molemmilla kirjoilla on kuitenkin vankka lukijakuntansa. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

12 yötä jouluun (13.12)

Hyvää Lucian-päivää. Joulupäivään on tasan tusina yötä. Tämän päivän kirja valikoima on varmasti joulukalenterini monipuolisin. Lapset, nuoret, aikuiset ovat edustettuna. Lisäksi novelleja ja näytelmä. Vain runot puuttuu, sellainenkin löytyy esim Eino Leinon äänikirjoista. 

Tämän päivän kirjoista odotan eniten novellikokoelma Likaiselta tusinalta. Myös August Strindbergin Kaarle XII kiehtoo, sillä klassikkohaasteesta puuttuu joulukuun näytelmä. Tykkään lukea näytelmiä, joten tämäkin on ok. 

Jeffrey Archerin kirjoista olen pitänyt, joten Kaksitoista ketunhäntää kuulostaa hyvältä. Tosin en ole montaa Archeria aiemmin lukenut. Muistan vain kaksi. 

Lastenkirjat, H. C. Andersenin 12 postivaunuissa ja Jukka Parkkisen Kalle-Yrjänä ja kaksitoista yritystä. Edellinen kuvailee kuukaudet, jälkimmäinen pojan yrityksistä seurustella. Parkkinen ei pettänyt tälläkään kerralla. 

Vähiten odotan Tuomas Vimman Helsinki 12 kirjan lukemista, koska olen jo unohtanut miksi se kiehtoi niin, että pari viikkoa sitten liitin sen tähän kuvaan. Kansi ei vaan nyt innosta, joten luku motivaatio pitää lukea kirjan takakannesta. Jotain erinomaisen kiehtovaa siinä lienee, sillä otin sen mukaan, vaikka päivälle oli muutenkin jo monta kirjaa. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

13 yötä jouluun (12.12)

Kaksi työviikkoa ja sitten se on käsillä. Joulu. Vielä ehtii tehdä vaikka mitä ja lukea monta kirjaa. Joululukemistakin voi jo miettiä. Itse varasin kasan säeromaaneita jouluksi. Niitä on kepeä lukea, vaikka monessa onkin raskas aihe. Eilen luin kirjan, jossa harkittiin itsemurhaa, mutta ei tehty. Onneksi. 

Tämän päivän kalenterikuva oli ainoa, jonka jouduin tekemään uusiksi, kun meinasin vallan unohtaa Max Mannerin 13. huoneen. Hirveän tarkka en näemmä ollut viime kuussa kirjoja valitessa, mutta toisaalta, numero on numero. Ainakaan kaukaa katsoessa järjestysnumeron pistettä numeron perässä ei huomaa 😊. 

Max Mannerin tutustuin hänen Luxemburg-kirjojensa myötä ja sen jälkeen olen lukenut kirjan silloin toisen tällöin. Viimeksi liikuin hänen kirjansa kanssa tunturimaastossa. 

Jännä nähdä, minne tässä päädytään. Nykyään en juuri googlaa dekkareita etukäteen, ellen etsi jotain tiettyä paikkakuntaa. Innolla odotan tätä ja sitä, minne päädytään nyt ja kenen kanssa. 

Kaarlo Erhon Kolmetoista kellonlyöntiä kuulostaa sekin mielenkiintoiselta, sillä usein kellot jotka lyövät, lyövät 1-12 kertaa. Nimi ja kansikuva viittaa dekkarin. 

Kellonlyönneistä tuli mieleen parikin kelloa. Mikkelin naapurilla oli lyövä kello, ja hän kyseli monet kerrat, ettei siitä vaan haittaa ollut. Kuulin kellon kyllä vain parvekkeella kesäisin, kun heilläkin oli parvekkeen ovi auki. Veikkaan, että aiemmassa asunnossa heille oli tullut kellonlyönneistä valituksia. 

Toinen mieleen painunut lyövä kello oli tätini, jonka kello lauloi ainakin 12 eri linnun laulua. Saattoi tuo laulaa 24 lintuakin. Minusta se oli hauska idea:

-Musta tuo meidän kukko voisi kiekua sunnuntaisin tuntia myöhemmin! Hiivatin kukko! 

-Mitä, onko kello jo talitintti! 

Nyt tuli kiire! 

-Viskiä ei sitten oteta enää, kun käki on kukkunut! 

-Voi Mirri, ei meidän kelloa tarvi pelätä, vaikka se puhuukin hiiripöllöä. 

Ps. Erholta löytyy myös Perjantai 13.päivä.

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

14 yötä jouluun (11.12.)

Kolmas adventti ja meidän Marttojen joulunalustraditio Korsmanin talossa. Perinteiden äärellä on hyvä jatkaa kohti joulua.

Adventin kunniaksi tänään on tarjolla vähän kevyempääkin lukemista, joulukalenterin ensimmäinen sarjakuva on Pertti Jarlan Fingerpori 14. Fingerpori on sunnuntailehden luvun parhaita kohtia. 

14. heinäkuuta on ranskalaisen Éric Vuillardin kirja 1789 tapahtuneesta Bastiljin valtauksesta. Kirja esittelyjen perusteella tämä on kirja, joka on mieleeni. 

Käsittääkseni Vuillard on tutkinut tarkoin ketä oli paikalla ja kuka missäkin oli. Itse odotan jotain samaa, mitä olen lukenut mm. ukrainalaisesta rotkostavtai viiltäjä Jaskin viidestä uhrista. 

Nimen perusteella vauhdikkaampaa kyytiä antaa Olli Jalonen, vaikka ei sekään vauhti päätä huimaa. Kirja on 14 solmua Greenwichiin, ja sehän on vauhtinsa likimain 26 km/h. 

Jaloselta kesti kuulemma noin 20 vuotta kirjoittaa tämä kirja, ja itseltäni näyttää kestäneen yli 12 vuotta aloittaa sen lukeminen. Agendalla tämä perinnepurjehduskirja on ollut ilmestymisestä saakka. Ehkä nyt on tämän aika. 

Harmi vaan, että näistä numerokirjoistakin löytyi taas monta helmeä luettavaksi. Tässäkin kolme, joita tuskin ehtii päivässä lukea. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

15 yötä jouluun (10.12.)

Joulu senkun lähenee. Enää 15 yötä synttäreihin, aattoon päivä vähemmän. Nyt alkaa olla viime hetket tarkistaa tarvitseeko joulukoristevalikoimat täydennystä ja miettiä siivotako kaapit vai pelkän keskilattian. 

Siivoilun ja koristeiden pekomisen jälkeen pieni rentoutuminen on enemmän kuin paikallaan. 15 minuutin Unirentoutus auttaa nukahtamaan, myös päiväunille. 

Pirteämmät yksilöt voivat kokeilla myös kirjaa Tiikeri nro 15. Se on Pirkko Talvion Janne jääkiekkoilija -lastenkirjasarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Janne on 9-vuotias joten tässä kaiketi kymmenen ikäinen. Uusi valmentaja tuo uusia tuulia peliin. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

16 yötä jouluun (9.12.)

Annan päivä, leivontapäivä. Tänään tehdään hedelmäkakkuja, taatelikakkuja... ja mitä niitä nyt onkaan. 

Ja sitten otetaan rennosti. Molemmat 16 numeron omaavat kirjat vaikuttavat harmittomalta kesälukemiselta, mutta sopinevat yhtälailla joulun odotukseen. 

Debbie Macomberin Majakkatie 16 aloittaa Cedal Cove sarjan (tuttu myös televisiosta). Sarjan päähenkilö on Olivia Lockhart, joka on kaupungin tuomari. Kyseessä ei ole dekkarisarja vaan enemmänkin romantiikkaa ja draamaa. 

Joulukalenterin ensimmäinen lastenkirja tuli vastaan vasta tänään:

Kalle Veirton Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Kurppa 16 on etsivätoimistosarjan 12 osa. Pari ensimmäistä osaa olen lukenut aiemmin ja ihan mielenkiintoiselta nämä vaikuttavat aikuisenkin silmin. 

Tässä jaksossa pääosissa on ihmisryöstö. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

17 yötä jouluun (8.12.)

Torstai saattaisi olla hyvä päivä shoppailla. Tai käydä maitokaupassa. Tai lukea romaani, joka alkaa pikkukaupungin ruokakaupasta 1990-luvulta. 

Henrik, 17 v. tapaa Veskun, muuttaa Helsinkiin, menee eteenpäin. Sitten on joku Päivi, joka jää ruokakauppan kassalle. Siellä hän on vieläkin. Jostain tulee kirjailija, joku haaveilee tulevansa kirjailijaksi. Jossain näiden keskiössä on totuus. Tai voi olla ettei olekaan, sillä mikä on totuus. Ja kenen totuus. 

Juha Itkosen Seitsemäntoista oli suoratoistopalvelussani ainoa kirja, jonka kannesta löysin numeron 17 niin, että se ei ollut sarjan 17.osa. 

Luin kirjasta pari kirjablogipäivitystä, ja niiden perusteella kirja saattaisi olla mielenkiintoinen. 

Kirjoitan saattaisi sen vuoksi, että itselleni Finlandia-palkinto tai jopa ehdokkuus on useimmiten merkki siitä, että en jaksa kiinnostua kirjailijan tuotannosta. Vähän luulen, että tämän kirjan osalta käy niin. Tämä taisi olla tämän joulukalenterini ainoa kirja, jota luultavasti en tule lukemaan. Vika ei ole kuitenkaan kirjassa vaan lukijassa. 

Suoratoistopalveluni ulkopuolelta muistan tälle päivälle sopivaksi Saksaan 1944 vuoteen sijoittuvan Julian Semjonovin vakoiluromaanin  Kevään seitsemäntoista hetkeä. Sen olen lukenut 1980-luvulla. 

Myös Riikka Heinosen 17 tuntia vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on Pariisiin sijoittuva päiväromaani. Yhden päivän aikana kolme pariisilaisnuorta loihtivat ympärilleen kolmiodraaman. Kirja on kertomaruno, joka lienee jotain saman tyylistä kuin säeromaani. Pitänee tutkailla. Säeromaaneista ja runoromaaneista olen tykännyt. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

18 yötä jouluun (7.12.)

Jouluun on vielä 18 yötä, joten vielä on aikaa vaikka mihin. 

Numerolle 18 löysin kolme mielenkiintoista kirjaa. Kaikkea ei ehdi lukea tänään millään ilveellä, mutta lukeminen kannattaa aina, vähäisempikin määrä. 

En ole mikään e-kirjojen ystävä ja 125 sivua kännykällä lukien tuntuu isolta urakalta, mutta tämä Kustavi Grotenfeltin kokoama runokirja on ihan pakko lukea. 

Kahdeksantoista runoniekkaa kirjassa ääneen pääsee tosiaankin kahdeksantoista runoniekkaa - suomalaista talonpoikaisrunoilijaa 1800-luvun lopulta. 

Aiemmin olen lukenut näiden 18 runoilijan tuotannosta vain Rautalammilta kotoisin olevan Albert Kukkosen runoja. Yksi Kukkosen runokirja löytyy omastakin hyllystä. 

Sen innostamana 125 sivua e-kirjana onnistunee jollain aikavälillä. 

Kirjasta löytyy mm. Paavo Korhosen runo: 

Ei oppi ojahan kaa'a, 

Ei taito takaisin työnnä, 

Neuvo syrjähän syseä...

Kustavi Grotenfelt oli historiantutkija, kansanedustaja ja kirjailija, joka eli 1861-1928. Häneltä itseltään on ilmestynyt mm. runokokoelma Kevät-unelmia. 

Antti Tuurin Tammikuu 18 on kymmenes kirja Tuurin äidin suvusta. Kirjassa liikutaan ainakin Vimpelissä ja Ylistarossa. Monta muuta Tuurin kirjaa olen lukenut, mutta en tätä. Aikaa tämän kuuntelemiseen menee reilu 4 tuntia. 

Juhani Syrjän Juho 18 kirjassa liikutaan samassa ajassa. Kirja on ensimmäinen osa Juho-sarjasta, missä seurataan Juhon elämää nuoresta miehestä eläkevaariksi joka hengailee Eppu Normaalin heppujen kanssa 1980-luvun Suomessa. Tälle sarjalle pitää antaa aikaa... ainakin niin kauan että neljäskin osa julkaistaan äänikirjana. (Se Juho on Juhani Syrjän isä ja Martti Syrjän isoisä.)

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

19 yötä jouluun (6.12.)

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tätä kirjoittaessani muutama päivä ennen itsenäisyyspäivää ennustan, että päivän sää on 

• Peilijäätä
• Sankkaa lumipyryä
• Tai ainakin voimakasta tuulta

Juuri muun laiset itsenäisyyspäiväsäät eivät ole painuneet mieleen, vaikka varmasti sellaisiakin on ollut. Jotenkin toivon tuota ensimmäistä. 

Itsenäisyyspäivään sopii hyvin Armas Einar Leipold Lönnbohmin oivalliset runot. Monet tuntevat tämän kansallisrunoilijamme paremmin nimellä Eino Leino. Itse havahduin vasta nyt siihen, että käännöstöiden ohella Leino myös itse kirjoitti romaaneita. Ainakin Työn orja, Rahan orja, Naisen orja ja Onnen orja näkyy löytyvän myös äänikirjoina. Syksyllä luin Hannu Mäkelän Leinon viime päivistä kirjoittaman romaanin Pensiooni Fortuna -kirjan, joten nyt on ollut taas intoa lukea Leinon runojakin. 

Eino Leinon Kauneimpia runoja, osa 19 "Peltolaulu" sisältää 19 runoa jotka liittyvät peltomaisemiiin. Peltolaulun ohella löytyy mm. runot Tarhapöllö, Salojärven joutsenent ja Vaeltaja. 

Belinda Bauerin Ruumis nro 19 on Bauerin neljäs dekkari. En ole Bauereita aiemmin lukenut, joten en tiedä, pitäisikö kirjat lukea järjestyksessä. Yleensä se on hyväksi. Suoratoistopalveluni ei ole pistänyt sitä sarjan osaksi, joten veikkaan itsenäistä teosta. 

Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta dekkarilta. Tapahtuu auto-onnettomuus ja uhri kuolee ja päätyy testamenttilahjoituksena lääketieteen tutkimuskäyttöön. Lääketieteen opiskelija tarttuu työhön, tässä ruumiiseen nro 19 ja alkaa epäillä, oliko auto-onnettomuus kuolinsyy lainkaan. Kukaan ei usko, ja pian alkaa tapahtua kummia. 

Tämä kirja pitää ehdottomasti kuunnella, ellei tänään niin joku päivä. Mukavasti kuluisi itenäisyyspäivä kyllä tämän kanssa palapeliä tehden ja kuunnellen. 

Illalla illalla pitää kuitenkin muistaa katsella linnan juhlat. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.