Perkeet haaste 2022

Tämän vuoden Perkeet-haaste haastoi jälleen kerran lukemaan entistä mielenkiintoisemmin. 

Koska lukuajasta meni paljon outojen saarien ja pikkuvaltioiden parissa Kirja joka maasta -haastetta suorittaen, jäi tämä haaste vähemmälle huomiolle. Yritin kyllä löytää vanhaa vitsikirjaa Naurusta ja kiribatilaisen pankin julkaisemaa sijoitusopasta, mutta ei... Ei löytynyt. 

Suoritettu 9/17

1. Jumppa- tai kuntoiluohjekirja. Suunnitelmissa oli lukea 1980-luvun Callanetics-kirja ennen kierrätystä. Ystäväni Rami kuitenkin näytti mielenkiintoista jumppakirjaa, josta tuli oitis mieleen tämä kohta. Niinpä lainasin kirjan kirjastosta ja jumppasin. No, en jumpannut. Kirja on Yrjö Kokon Perheen jumppakirja. Siitä opin, että aamu kannattaa alottaa kuin joulupukki, ja jo kolme jumppaliikeryhmää päivässä riittää, siihen kulunee aikaa 10-15 minuuttia. 
2. Jonkun yhdestä kirjasta kuuluisan kirjailijan tuntemattomaksi jäänyt teos. Jokainen tuntee Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mutta harvempi osaa nimetä muita teoksia. Itsekin olin Kullervon unohtanut, joten luin sen. 
3. Konekäännetty kirja (vinkki: voit myös itse konekääntää tekijänoikeuksista vapautuneen teoksen). Oikeuksista en tiedä, mutta kai nyt itselleen saa kääntää mitä pystyy, koneen kanssa tahi ilman. Vuoden eka kääntäjällä luettu oli Alexander Pushkinin The Batchesarain Fountain. En usko, että teksti ainakaan parani, kun käänsin venäjästä englanniksi käännetyn tekstin suomeksi, mutta teksti oli englanniksi niin monimutkaisen sekavaa, että runon kääntäminen oli ainoa vaihtoehto. Muut käännökset oli Italiasta suomeksi ja tulos oli luettavampaa. 
4. Kirja, jonka olet jättänyt kesken tai johon olet vannonut olevasi koskematta enää ikinä. Aloitin viime vuonna Viveca Stenin Åre sarjan ekan kirjan Lumen uhrit. Olen tykännyt Sandhamn kirjoista, paitsi että Nora avaa viinipullon tämän tästä, mistä tavasta en tykkää. Niinpä odotus uutta kirjasarjaa kohtaan oli suuri. Naispoliisi oli ihan käsittämätön poliisiksi. No, onhan nekin ihmisiä, mutta tuhota nyt exän Vaate- ja kenkävatasto ja paeta jonnekin Åreen ryyppäämään sydänsuruja moneksi viikoksi.... Vannoin, että ei koskaan.... Mutta unohdin poistaa kirjan suoratoistopalveluni hyllystä, se roikkui niin keskeneräisen näköisenä, että päätin kuunnella kirjan loppuun, sillä itse tarina oli hyvä. Tehokkaasti en kuunnellut, sillä siirsin samalla valokuvia pilveen ja nimesin niitä uudelleen, joten keskittyminen oli mitä oli. Tarina oli hyvä, mutta vaikka poliisitar raitistuisi pysyvästi ja ostaisi exälleen lohdutukseksi uudet italialaiset käsintehdyt kengät vuolaiden anteeksipyyntöjen kera, niin ei koskaan enää. En ymmärrä juoppohulluja. Etenkään poliiseja. 
5. Laulukirja — ilman, että sinä tai kukaan muu laulaa tai soittaa mukana. Markus Similän Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät - Arkihuolesi kaikki heitä. Muistin Similän haastatellen minua johonkin kirjaan, mutta se ei ollut tämä. Joululauluja on tylsä lukea joulun allakin, mutta muuten kirja oli kivan informatiivinen. Ilman haastetta en olisi kirjaa lukenut kannesta kanteen. 
6. Kirja, joka sinun piti lukea aikoinaan koulussa ja josta et silloin tykännyt. Tähän kohtaan ei valitettavasti ole kuin yksi ainoa vaihtoehto, kaikista muista tykkäsin. John Steinbeckin Punainen poni oli ainoa, mistä en innostunut. Yläasteen 7 luokalla 10 vuotiaasta pojat kertova hevoskirja ei ollut sitä, mitä historiasta kiinnostunut teinityttö janosi. Kaikki muut kirjat, ne hyvin vähäiset, joita tarjottiin maistuivat kyllä. (Edit:pari päivää myöhemmin luin novellikokoelman muutkin tarinat. Toivon todella, että noin karmivaa kirjaa ei enää lueteta nuorille. Yksin ponivarsan kuolema oli hirveä, mutta kirjassa myös mm. hakattiin tamma hengiltä ja loppuhuipentumaksi tapettiin mies puukolla ja tekijä metsästettiin kuolleeksi... Ei kevyttä kamaa, ei. Ketä ajatellen tämmöinen kirja on ylipäätään koottu?)
7. Vitsikirja 1970-, 80- tai 90-luvulta.
8. Kirjalla on vastenmielinen nimi. Josh Babel Niittaa noutaja -kirjan bongasin keväällä kun etsin dekkareita jossa on lääkäri. Nimi kuulosti huonoimmalla mahdollisella tavalla jerrycottonmaiselta. Itse kirja oli ihan ok, mutta ei minusta fania tullut. Esittelyssä kirjaa verrattiin Sopranosiin, mutta eipä tullut se mieleen. 
9. Käytöstapaopas.
10. Sellaisen suvun sukuhistoriikki, johon sinulla ei ole mitään yhteyksiä.
11. Sellaisen suomalaisen maalaiskunnan historiikki, johon sinulla ei ole mitään yhteyksiä. Jossain kirjapinossa odottaa löytymistään Vaalan kunnasta kertova historiikki, jonka voitin kymmenkunta vuotta sitten ja ajattelin lukea sen tähän. 
12. Geneerinen runoantologia vailla selkeää kantavaa teemaa. Geneerisyydestä en tiedä, mutta luin pari antologiaan, joista yleisluontoisin oli Olet kuin ohdake - runoja rakkaudesta Poriin. Vieläkin harmittaa, että en lähettänyt omaani, vaikka sellaisen kirjoitin. Teema oli tietty rakkaus Poriin, mutta aika monessa se kuulosti rakkaudella porilaiseen. Toinen vaihtoehto olisi antologia ukrainalaisesta nykyrynoista. 
13. Mainoksessa tai myymäläsisustuksessa somisteena käytetty kirja.
14. Jonkin teollisuusyrityksen (ei kustantamon!) julkaisema, sen omaan toimialaan liittyvä tietokirja. Lastenkulttuurikeskus Kruunupään vuosikertomus 2021 osui lähimmäs tätä haaste kohtaa, vaikka Lastenkulttuuritoiminta ei nyt teollisuutta olekaan. 
15. Pankin, vakuutusyhtiön tai muun rahoituslaitoksen julkaisema, kotitalouksille suunnattu tietokirja.
16. Guinnessin ennätyskirja — mielellään reilusti vanhentunut.
17. EVA:n, muun työnantajajärjestön tai ammattiliiton julkaisema kirja — jos mahdollista, omaan asemaasi nähden vastakkaiselta taholta.