17 yötä jouluun (8.12.)

Torstai saattaisi olla hyvä päivä shoppailla. Tai käydä maitokaupassa. Tai lukea romaani, joka alkaa pikkukaupungin ruokakaupasta 1990-luvulta. 

Henrik, 17 v. tapaa Veskun, muuttaa Helsinkiin, menee eteenpäin. Sitten on joku Päivi, joka jää ruokakauppan kassalle. Siellä hän on vieläkin. Jostain tulee kirjailija, joku haaveilee tulevansa kirjailijaksi. Jossain näiden keskiössä on totuus. Tai voi olla ettei olekaan, sillä mikä on totuus. Ja kenen totuus. 

Juha Itkosen Seitsemäntoista oli suoratoistopalvelussani ainoa kirja, jonka kannesta löysin numeron 17 niin, että se ei ollut sarjan 17.osa. 

Luin kirjasta pari kirjablogipäivitystä, ja niiden perusteella kirja saattaisi olla mielenkiintoinen. 

Kirjoitan saattaisi sen vuoksi, että itselleni Finlandia-palkinto tai jopa ehdokkuus on useimmiten merkki siitä, että en jaksa kiinnostua kirjailijan tuotannosta. Vähän luulen, että tämän kirjan osalta käy niin. Tämä taisi olla tämän joulukalenterini ainoa kirja, jota luultavasti en tule lukemaan. Vika ei ole kuitenkaan kirjassa vaan lukijassa. 

Suoratoistopalveluni ulkopuolelta muistan tälle päivälle sopivaksi Saksaan 1944 vuoteen sijoittuvan Julian Semjonovin vakoiluromaanin  Kevään seitsemäntoista hetkeä. Sen olen lukenut 1980-luvulla. 

Myös Riikka Heinosen 17 tuntia vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on Pariisiin sijoittuva päiväromaani. Yhden päivän aikana kolme pariisilaisnuorta loihtivat ympärilleen kolmiodraaman. Kirja on kertomaruno, joka lienee jotain saman tyylistä kuin säeromaani. Pitänee tutkailla. Säeromaaneista ja runoromaaneista olen tykännyt. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.