Book voyager - 10 South America

Lokakuu oli Etelä-Amerikka-kuu. Etelä-Amerikka on lukemisen kannalta tuottanut enemmän pettymyksiä kuin haltioitumisia, joten mitään suurta intohimoa en tunne etukäteen. 

Muutamia elämyksiä löysin tällä kertaa. 

1. Kolumbia. Anni Valtonen Elämäni Kolumbia kirjassa Valtonen muistelee Kolumbia jossa on asunut aiemmin. 
2. Kolumbia Gabriel García Marquez Pelon hetki sijoittuu ajallisesti aikaan ennen tunnetumpaa Sadan vuoden yksinäisyyttä samaan kylään Kolumbiassa. 
3. Peru Michael Bond Karhuherra Paddington. Karhuherra tuli Englantiin salamatkustajana Perusta, ja lienee siten tutuin perulainen Suomalaisille. 
4. Venezuela Mikko Pyhälä, Kun yö saapuu Venezuelaan. Kiva iskelmä johti ajatuksiani ihan muuhun suuntaan, mistä kirja kertoi. Kaikenlaista sitä on tapahtunut Venezuelassa, enkä ole yhtään huomannut. Niin paljon oli tietoa, että päähän tuskin jäi kymmenettä osaa. 
5. Brasilia Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs. Kirja oli mielenkiintoinen kahden ihmisen näkökulmasta kerrottu tarina siitä, mitä tapahtui, kun Suomen Brasilian suurlähetystö joutuu ottamaan vastaan suomalaisen psykiatrin joka tulee tukemaan työyhteisöä vaikeana aikana. Ääneen pääsee psykiatri ja lähetystön työntekijän mies, joka on Brasiliassa vaimonsa seurana, mutta perinteisten diplomaattinen rouvien tapaan avustaa siellä, missä pyydetään. Kirja oli genressään loistava ja itselleni ensimmäinen kahden ihmisen lukema äänikirja. 
6. Argentiina Mariana Enrique Mitä liekit meiltä veivät. Olipa mielenkiintoinen kirja. Alussa tuntui, kuin kirja olisi erillisiä, mutta tosi mielenkiintoisia tarinoita. Sitten tuntui, että jos en olisi jo lukenut likimain puolia, niin olisin luovuttanut, sillä hirveästi ei innosta esim. kun kertoja murtautuu naapuriin ja löytää märäntynyttä naudanlihaa, mutta etsimänsä hän löytää vasta kotoaan ja sangen puistattavassa puuhassa. Inhottavan keskiosan jälkeen päästiin vihdoin tarinaan, johon kirjan nimi viittaa. Lopputulema oli vaihtelevasti keskinkertainen lukukokemus, joka vahvisti outojen eteläamerikkalaisten kirjojen perinpohjaista outoutta, vaikka toden puhuakseni muutaman normaalimmankin olen lukenut. 
7. Ecuador, Elisabeth Elliot Operaatio Auca : uskalias ristiretki tuonen tuville - villien auca-intiaanien keskuuteen. Vaikea käsittää sinisilmäisyyttä, millä ristiretkeä tehtiin. Lentokoneen käyttö tosin oli nerokasta, mutta aika soitellen pojat lähti työhön. Silmiä avaava tarina, monella tapaa. 
8. Bolivia, Ernesto Che Guevara Moottoripyöräpäiväkirja. Kirjasin Boliviaan, josta Che on kotoisin. Sielläkin oltiin, mutta pääosin muualla.  Aika köyhiä poikia oli nämä välivuotta pitävät veikkoset reissullaan. Selvisivät kuitenkin. Moottoripyörä vaihtui jossain välissä autoiluun ja lopuksi lentokoneeseen. Jotenkin tykkäsin enemmän Lady Warrenin Moottoripäiväkirjasta. Mutta paljon tuli opittua tästäkin reissusta. Niin matkalaisille kuin minullakin. 
9. Surinam, Clark Accord Paramaribon kuningatar - Max Linderin kronikka. Sitä on hienovaraisia geishoja ja Max, joka ei omin sanoin sanoen ole "mikä tahansa motioletukka". Max on kallis, mutta hän ei kerää rahaa vaan on jakanut omastaan jo lapsuudesta saakka. Yllättävän hyvä elämäkerta. 
10. Chile Pablo Neruda Kapteenin laulut. Runot Neruda kirjoitti Caprin vuosinaan rakastajattarelleen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa. 
11. Chile Rauha S. Virtanen Seljalta maailman ääreen. Sarjan viides osa, jossa osa tytöistä jää Chilen vallankumouksen jalkoihin 1973 kun Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta kaappasi vallan. Pinochetistä tulee aina mieleen Pave Maija sen laulu jossa lauletaan "Augusto Pinochet rintamerkin ostaa missä ihminen hallitsee, ok". Itselläni on jonkinlainen aavistus tuosta ajasta, vaikka olin vasta aloittanut toka-luokalla. Mitään faktaa en muista, mutta kaiketi asiat jäi mieleen televisiouutisista ja lehdistä. Myöhemmin muistan, kuinka kuulin Chilestä tulleista pakolaisista, mutta siihen taisi mennä vuosia. Yllättävän surullinen oli tämä kirja lastenkirjaksi. Ehkä tämä on kirjoitettu "entisten nuorten lastenkirjaksi". 
12. Uruguay Eduard Galeano Tulen muistot : vanha uusi aika, sarjan 1.osa. Kirja alkaa eteläamerikkalaisesta maailman synnystä, jonka mukaan ihminen syntyi luomisen 13.päivänä, muutama päivä myöhemmin saatiin aurinko joka tuli kuppaisesta Jumalan käppänästä (ei ole kirjoitusvirhe, vaikka niitä harrastankin). Siitä se lähti. Tarinat etenivät siitä 1600-luvulle saakka. Tarinat on koottu eri puolilta eteläistä Amerikkaa. Välillä joku miete tuntuu niin kiehtovalta, että yritän muistaa sen ja merkitä muistiin, mutta seuraavassa hetkessä se unohtuu kuitenkin. Kuppaisen jumalankäppänän sentään muistin. Kiva näitä oli lukea, mutta epäilen, että kaksi seuraavaa jää lukematta. 
13. Brasilia Anders C Krogh Jaguaarin voima - vuosi Amazonian sademetsässä oli yllättävän mielenkiintoinen kirja. Toisin kuin minä, norjalainen Andets on kiinnostunut amerikkalaisista alkuperäiskansoista. Hän on ollut kiinnostunut niistä niin paljon, että osti menolipun ja muutti Amazonian viidakkoon asuakseen siellä kuten alkuasukkaat. Andersin repussa oli 2 kiloa muovihelmiä ja paljon rahaa, mutta ei juuri muuta, koska tarkoitus oli todella asua kuten alkuasukkaat. Vähitellen Anders oppi tavat ja kielen. 
14. Argentiina Graham Greene Kunniakonsuli. Konsuli kidnapataan, mutta miten sujuu hänen nuoren vaimonsa elämä? 
15. Chile, Pablo Neruda Maremoto. Pablo Neruda kirjoitti merelliset runot Karin Oldfelt Hjeronssonin puupirroksiin. Idea oli Nerudan, joka näki ensimmäisen, delfiiniä esittävän puupiirroksen ja tilasi kymmenen lisää. Kirjassa piirroksia on 16.
16. Paraguay, Marton Taiga, Valehtelin sinulle Zorilla. Kirjassa seikkailee suomalainen Jussi (José Rojo nimellä) Paraguayssa. Kirja on vuodelta 1944. Pitäisi metsästää myös Taigan Kuka murhasi konsulin, kirja. Se sopisi hyvin Greene Kunniakonsulin kumppaniksi. 

Luetut maat lihavoituna, Guyana ja parit saaret jäi lukematta. Guyanasta en vielä kirjaa löytänyt suomeksi. 

Argentiina

Bolivia

Brasilia

Chile

Ecuador

Etelä Georgia ja Eteläiset Sandwich saaret

Falklandin saaret

Guyana

Kolumbia

Paraguay

Peru

Ranskan Guyana (luettu aiemmin) 

Surinam

Uruguay

Venezuela

Hyviä lukukokemuksia Etelä-Amerikasta

Eteläamerikkalainen kirjallisuus ei ole oikein auennut minulle, mutta yritän sitkeästi. En tiedä, luenko vääriä kirjoja (luen niitä, mitä saan käsiini) vai olenko vain eri aaltopituudella. Kerta toisensa jälkeen yritän antaa Etelä-Amerikalle ja sen kirjailijoille uuden mahdollisuuden ja onneksi lukeminen on palkitsevaa silloinkin, kun kirja ei osu ihan omimmalle mukavuusalueelle. 

Harvakseltaan löytyy eteläamerikkalaisia kirjoja, jotka tekevät ison vaikutuksen. Aiemmista romaanilöytöistäni vain vuosi sitten lukemani kolumbialainen Gabriel Garcia Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikka, ja triniradilainen V.S.Naipaulin Täysinoppinut hieroja ovat nousseet itselleni sellaisiksi, joihin tarttuisi hyvin mielellään uudestaan.  

Myös Agustina Bazterrican Rotukarja oli loistava teos, mutta siinä kuvattu maailma oli niin raskas, että kirjaa piti sulatella pitkään, ja sen vuoksi sitä ei varmaan tule luettuua uudestaan. 

Nyt, koronan myötä, olen jälleen tajunnut, kuinka pienestä asiasta kaikki voi muuttua. Kirjassa tulee eläimiin sairaus, joka tekee eläimen lihan ihmiselle vaaralliseksi. Kirja on fiktiota, mutta mistä tulevaisuutta tietää. Muutos voi lähteä hauraasta perhosen siiven iskusta ja levitä hetkessä globaaliin maailmaan, kuten näimme viime vuoden alussa koronan kanssa tapahtuvan. 

Viime vuonna annoin mahdollisuuden Karina Sainz Borgon Caracasissa on vielä yö -kirjalle, joka olikin yllättäen hyvä. Caracas on Venezuelan pääkaupunki. Vuoden 2013 presidentin vaalien jälkeen öljymaana tunnetun Venezuelan taloudessa on ollut ongelmia ja väkivaltaa, joka näkyy kirjassakin. Äitinsä syöpähoidoista köyhtynyt Adelaidekin joutuu tuon armottoman väkivallan uhriksi, mutta ei uhriudu, vaan ottaa sen, mihin kykenee ja aloittaa uuden elämän. Kirja päättyy niin, että ainakin itse odotan sille jatkoa. Saas nähdä tuleeko. 

Marraskuun alussa sain pahasta lukujumista huolimatta kuunneltua kolumbialainen dekkari Melba Escobarin Kauneussalonki - manikyyrejä, mutanaamioita ja murhia. Etukannen vihreiden lehtien kauneus ja sana murha saivat tarttumaan tähän kirjaan. Alku vaikutti lupaavalta ja olikin. Keskikohtakin oli hyvä, mutta loppu... Kuuntelin lopun kolme kertaa, kun minusta vain tuntui, että loppu tuli liian äkkiä ja vähän oudosti. Mutta outo loppu ei vaikuttanut siihen, että kirja oli enemmänkin kuin kelpo lukukokemus. 

Outo loppu ei ollut sinänsä yllätys, kun ajattelee niitä kaikkia eteläamerikkalaisia kirjoja, joita olen lukenut aiemmin - minä ja eteläamerikkalainen kirjallisuus vain emme ole aina samalla aaltopituudella. "Mielenkiintoisista" lukukokemuksista muistuu mieleeni mm.
paljon palkittu, brasilialaisen Luiz Ruffaton Rutosti hevosia,
kolumbialaisen Andrés Caicedon Eläköön Rumba! ja
bolivialaisen Hasbún Rodrigon Kiintymyksiä.
Näihin kirjoihin en juurikaan kiintynyt. 

Runouden kanssa ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Esimerkiksi chileläisen Pablo Nerudan Kysymysten kirja ja venetsuelalaisen Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua kolahtivat kerrasta. 

Jotenkin minusta tuntuu, että olen löytänyt monesti "liian erilaisia" eteläamerikkalaisia kirjoja, jotta ne olisivat itseäni kiinnostavia. Palkittu kirja ei usein ole se, mitä tavallinen lukija lukee intohimoisesti. Siinä valossa katsoen on loistava asia, että esimerkiksi dekkareita on alettu kääntää myös maista, jotka eivät ensimmäisenä tulisi mieleen dekkarimaana.

Valitettavasti näyttää olevan niin, että vain tietyt maat saavat kirjansa etenemään suomalaisille käännösmarkkinoille saakka. Syynä tähän lienee agentuurit. Kaikilla mailla tuskin on varaa suureelliseen kirjavientiin pienille kielialueille. Oman huomioni mukaan Etelä-Amerikasta Kolumbia näyttäisi olevan vahvoilla samaan tapaan kuin Afrikasta Nigeria. 

Onneksi helmiä löytyy myös kääntäjien työpöydälle vähän oudommistakin kirjamaista. Ja kun kirja on hyvä, lukijatkin sen löytävät. Ainakin omassa tuttavapiirissäni moni on kauhistellut Rotukarjaa tai käynyt kolumbialaisessa kauneussalongissa ja kirjoista on puhuttu niin marttailloissa kuin työpaikkojeni kahvihuoneissakin. 

Nörttityttöjen lukumaraton 2019 suoritettu

Bongasin tammikuussa jostain kirjablogista Nörttityttöjen lukumaratonin ja laitoin oitis kalenteriin – helmikuulle – vaikka piti laittaa maaliskuun ensimmäiseen viikon

Siitä se sitten lähti

loppuun, jolloin se oli. Onneksi huomasin virheen pari päivää aiemmin, vaikka samapa se, milloin sitä kokeilee, pystyykö lukemaan 24 tuntia putkeen.

Ajatukseni oli, että kokeilisin nimenomaan koko 24 tunnin lukemista samoilla silmillä. 

Koska äänikirjat olivat sallittuja, onnistuisi päivälenkki, jääkaapilla käynti ja muut välttämättömyydet mainiosti ilman huonoa omatuntoa.

H-hetken lähestyessä minulle tarjoutui sunnuntaille mainio ulkoiluretki kavereiden kanssa, joten alkamisajankohtaa piti optimoida tarkkaan. Päätin aloittaa lauantai aamuna klo 3.15 ja aloitinkin. Luurit päähän ja aamutoimille. Useimmin olen siihen aikaan iltatoimilla kuin aamutoimilla, mutta samapa tuo.

Kun ensimmäinen varsinainen kirja, afrikkalaiseen saarivaltioon Sao Tomé ja Principeen sijoittuva Tarzanin hauta, oli luettu loppuun (oli aloittaessa kesken) oli aika syödä toinen aamupala. Toisen teoksen, chileläisen Kysymysten kirjan, jälkeen oli päivälenkin vuoro. Äänikirjana oli alkupuolella tanskalainen dekkari Metsästäjä joka vaihtui aamusella norjaiseen Minä matkustan yksin dekkariin.

Seuraavana oli vuorossa argentiinalaisen Hevosille kaikki niityt ovat rumpuja kirjan lopetteleminen. Se, kuten venezuelalainen Ilman aikomustakaan osua olivat niin ikään kesken olleita kirjoja. Lounaan jälkeen aloitin ensimmäisen uuden kirjan, kolumbialaisen Eläköön rumba!, ja vähältä piti, etten nukahtanut sen kanssa, mutta sinnittelin, ja sain kuin sainkin sen luettua loppuun. Ei ehkä ollut kirja minun makuuni se…

Luetut kirjat, lisäksi Minä matkustan yk

       Leipominen sunnuntaita varten ja eväiden teko jouduttivat äänikirjaa eteenpäin. Vielä maratonin lopuksi aloitin Kongon tasavallan tapahtumista kertovan Pikku pippurin, joka osoittautui päivän parhaaksi paperikirjaksi. Tosin Nerudan runot ja argentiinalaiset gregueriat olivat myös kovasti mieleeni.

       Leipomisen ja eväiden teon vuoksi äänikirjaan kului enemmän aikaa (10,33 h), mitä olin alun perin suunnitellut, mutta harmituksen korvasi kyllä riemuisa ulkoiluretki kavereiden kanssa. Hitaasta äänikirjasta huolimatta ehdin sivuiksi muunnettuna lukea yhteensä 1.044 sivua. Tavoitteeni oli jossain 1.100 sivun tienoilla, mutta ei tuokaan ensi kertalaiselta huono määrä ole.
       Kaiken kaikkiaan tämä oli kerrassaan mainio haaste. Vaikka olen aina lukenut kirjoja ja kuunnellut paljon äänikirjoja, en koskaan ole lukenut 24 tuntia putkeen. Mikä fiilis.

Näin se eteni minuutti minuutilta
3.15 Herätys, iPod päälle ja Jussi Adler-Olsenin Metsästäjä suoltamaan sanoja korville.
4.05 Aamutoimet tehty ja aloitin Ruusuvuoren Tarzanin haudan sivulta 168 (124 sivua)
6.15 Uusi kirja, Joe Clearyn kirjassa Ryöstö Vatikaanissa oli liian pientä tekstiä aamuyön tunneille (3 sivua)
6.20 Äänikirja korville ja toinen hobittien tapaan aamupala
7.20 Pablo Nerudan Kysymysten kirja oli seuraavana lukupinossa ja jatkoin sivulta 13 (66 sivua)
7.50 Äänikirja Björk Minä matkustan yksin.
8.05 Gomez de la Seran Hevosille kaikki niityt ovat rumpuja kirjaa jatkoin sivulta 60 (33 sivua)
9.05 Äänikirjan kanssa lenkille
11.35 Jälleen lukutuolissa ja kädessä Caderasin Ilman aikomustakaan osua jota jatkoin sivulta 48 (73 sivua)
12.20 Cecedon Eläköön Rumba! ensimmäiset sivut tuntui hyvältä, mutta sitten...
14.15 Äänikirja ja lounas
14.40 Eläköön Rumba! etenee, mutta tökkii, meinasin nukahtaa kun ei vaan kiinnosta, mutta jatkan sinnikkäästi
15.15 Äänikirjan kanssa pikku lenkki
17.45 Eläköön Rumba
18.55 Äänikirja ja leivontaa
21.55 Eläköön Rumba ei vieläkään ole lopussa (234 sivua)
23.15 Mabanckou Pikku Pippuri
00.15 Äänikirja ja eväiden teko & pakkaus
01.45 Pikku Pippuri (yhteensä 101 sivua)
3.00 Äänikirjan kanssa hammaspesulle ja sänkyä kohden
3.15 Se on täytetty!

Seuraavaa kertaa varten pitänee kerätä pinoon hieman mukaansa imevämpiä teoksia. Tämän 24 tuntisen kirjoista vain Pikku pippuri oli sellainen, jota luki suorastaan ahmimalla.

     Nyt sitten vaan etsimään uutta lukumaratonia.