Belgarionin taru

Mitä olisi kesäiset hellepäivät ilman hyviä ja pitkiä kirjasarjoja.... Aloitan tänään muistelemalla, kuinka väärin voi kuulka tutun laulun sanat, kuten Movetronin Flavion: 

 🎶Oi Garion, sä muistatko mun nimen vielä... 🎶 

No, ei ollut ihan Garion, mutta onneksi tuota väärin kuulemista sattuu vähän kaikille. Itse luin ensimmäiset fantasiakirjat samoihin aikoihin kun kuuntelin Movetronia kasetilta kurssimatkoilla autossa.

No sattuuhan sitä. Etenkin, kun yksi useammin lukemani kirjasarja on David Eddingsin  Belgarionin taru. Olen lukenut sarjan ainakin kymmenen kertaa, luultavasti useamminkin. Kaikki 10 kirjaa ja useamman kerran myös päävelhojen omat tarinat.

Lempihahmoni kirjassa on Drasnian prinssi Kheldar eli Silkki. Garionin paras ystävä, kauppias, poliitikko joka ei missään nimessä halua valtaan, vakoilija, mestarivaras, jolle raha on kuitenkin enemmän leikkikalu kuin tavoiteltava asia. Hyvin koulutettu ja sivistynyt mies, joka on kotonaan melkein kaikkialla. En usko, että hänen seurassaan olisi koskaan tylsää. 

Kirja alkaa Sandrialaiselta maatilalta. Kun Garion vihdoin on tavannut Silkin, heistä tulee ystäviä, vaikka suhde on enemmänkin kuin opettavaisen isoveljen ja pikkuveljen. Silkki opettaa jossain vaiheessa mm. Sandrian kuninkaiden historiaa. Pitkään ja hartaasti vaaleilla valittu kuningas oli maanviljelijä, joka viljeli nauriita.

Siitä tulee mieleeni Samuel Butlerin sanonta: 

"Rappeutunut aatelinen on kuin nauris - senkin paras osa on maan alla." 

Tosin Sandrian tapauksessa kuningas ja aatelisto sivistyivät sukupolvien myötä myös kirjaviirauden alalla. Eikä kuningassukua taidettu edes moittia, sillä Sandran kansa on varustettu runsaalla talonpoikaisjärjellä. 

Maatilalta alkaa seikkailu, jonka aikana taivalletaan kilometri jos toinenkin käyden läpi kaikki Rivan yliherruudessa olevat kuningaskunnat ja ruhtinaskunnat, sekä vieraillaan tietysti myös pahuuden vallassa olevissa naapurimaissa.

Matkaan lähdetään vetämällä naurisvankkureita. Välillä ratsastetaan, sauvotaan ruuhella rämeitä ja seilataan isoilla purjeveneillä. 

Samalla kun eletään nykyhetkeä, muistellaan sopivasti menneitä ja kerrotaan tarinoita.

Nuori sankari ei luonnollisesti tiedä mitä on tulossa, vaikka muille se on selvää. Matkalla yövytään naurisvankkureita, metsäleireissä ja linnoissa. Samalla kootaan täyteen kaikki ennustuksissa mainitut henkilöt, joista osa jää mukaan seikkailemaan vain muutaman kirjan ajaksi, mutta kaikilla on kuitenkin merkittävä rooli lopullisessa lopputuloksessa. Myös sillä huutelijalla, joka sai Rivan kuningattaren vihaiseksi ja samalla poisti puhekammon. 

Matka on rankka ja seikkailu kestää vuosia, velhojen osalta vuosisatoja. 

Kunnon fantasiasta löytyy velhojen ohella ritareita. Niin tässäkin. Muodonmuutoksiakin esiintyy: tässä sarjassa pääasiassa susia ja lintuja. Myös hevoskuiskaaja, shamaani, puhuvia norppia ym. esiintyy. Meinasin sanoa, että keijuja ei ole, mutta Tammimetsän puukansa kyllä muistuttaa keijua. Metsissä vilahtelee villisikojen ja varjomiehen ohella peikkoja, lihaa syöviä hevosia, lohikäärme, jumala joka on surun murtama ja paljon muuta.

Mutta parhaat muodonmuutokset ja muuvit tekee mielestäni suosikkini Drasnian prinssi Kheldar, tuttavallisemmin Radek Boktorilainen tai vaikka Ambar Kotulainen.  Mies joka ilkkuu muiden rakastumisia, mutta rakastaa salaa mahdotonta kohdetta, setänsä vaimoa, joka on kuningatar. 

”Jonain päivänä, prinssi Kheldar, sinä rakastut”, kuningatar sanoi hieman hymyillen, ”ja kaksitoista kuningaskuntaa seisovat ympärillä ja hihittelevät tuon pahamaineisen poikamiehen tuhon johdosta.”

Maailma pelastuu kuten kaikissa kunnon taruissa, mutta miten, se jokaisen täytyy lukea itse. Ja luonnollisesti, sankari on saava perinteisen palkintonsa, suloisen mutta kipakan vaimon. Ja yllättäen se tapahtuu jo alkupään kirjoissa, eikä vasta viimeisessä. 

Kirja sarja jakaantuu kahteen eri osaan: Belgarionin taruun ja Mallorean taruun. Jälkimmäistä en suosittele aloitettavaksi ilman että on lukenut edellisen, vaikka varmasti siitäkin pääsee tarinaan mukaan. Yhteensä sarjassa on 5+5 kirjaa. 

Sen lisäksi on Belgarath : velhon tarina sekä Polgara : velhottaren tarina ja Rivan aikakirjat, jotka kertoo tarinan taustalla olevista tarinoista, joita kirjasarjassa esittää Belgarath-velho ja niitä on myös kirjojen alussa. Jälkimmäistä en muista koskaan lukeneeni, vaikka se löytyykin kirjahyllystäni. Muistelen että se sisältää myös karttoja. 

Olen lukenut sarjaa suomeksi ja kuunnellut englanniksi. Kummassakin on hyvät puolensa. Uusissa äänikirjaversioissa kirjojen kannet on mielestäni tylsähköjä. Vanhat kirjojen kannet ovat paljon mielikuvitusta houkuttelevampia.  

En tiedä miksi juuri tästä sarjasta tuli se, jota olen lukenut eniten, vaikka pidän ehkä kuitenkin enemmän Eddingsin Eleniumin taru - sarjan ritarista ja häntä ohjaavasta velhottaresta, pikku äidistä....puhumattakaan Robin Hobbin Näkijän tarusta, jota olen lukenut sangen monena uutena vuotena katsellen rakettien lentoa ja syöden viimeisiä joulutoffeita.

Tähän sarjaan ei tarvita edes toffeeta. Viikko kaksi ylimääräistä aikaa riittää. 

Elokuussa 2025 luetut

Elokuussakin tuli luettua aiempia vuosia vähemmän, koska en ollut koko aikaa kotona. Kylässä tulee harvemmin luettua koko päivää. Kirja päivässä, kaksi parhaassa -tahti toki vaatii omistautumista asialle. Väliaikatietona kerrottakoon, että syyskuu on alkanut jälleen totuttuun tapaan. Kappalemäärää vähensi sekin, että alkukuusta kuuntelin viisi Sansomin kirjaa, joita ei juuri pysty lukemaan päivässä, vaikka lukisi koko valveillaoloajan. 

Poiketen aiemmista kuukausista, elokuulle ei osunut varsinaisia helmiä montaakaan ja nekin oli jo aiemmin kerran luettuja runoja ja kirjasarjan osia. No. Aina ei saa lukea pelkkiä helmiä. Pienoiset pettymykset tekevät timanttisista lukukokemuksista entistä timanttisempia. Kuukauden kirjoista uskon lukevani Pavesen runokirjan kolmannenkin kerran lähivuosina. 

Bergman Ingrid Fanny ja Alexander. Fannyn ja Alexanderin isä kuolee. Äiti ihastuu piispaan ja menee naimisiin. Vähitellen piispa näyttää sadistisemmat karvansa ja ottaa Aleksanderin silmätikuksi. Suku, joka aluksi jätti äidin oman onnensa nojaan tarttuu asiaan. Kiehtovasti kirjoitettu surullinen tarina. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟🌟

Blyton Enid Haamulinnan salaisuus. Pulla ja kumppanit lähtevät tutkimaan läheistä haamulinnaa haamukukkulalla, koska tyttöjen isät olivat laatineet aktiivista lomaa varten vierailulistat. 

"Mikään ei vedä vertoja perheessä vallitse alle luottamukselle, voin suositella sitä kaikesta sydämestäni." (Pulla) Englanti. 16.8. 🌟🌟

Blyton Enid Lukitun talon salaisuus, Salaisuus sarjan 6. osa. Poliisi Goomin veljenpoika Ern ilmaantuu sarjaan. Etsivät keksivät hänelle seikkailun mistä tuleekin oikea seikkailu. Englanti. 🌟🌟

Eriksson Kjell Julmien tähtien alla. Pakko todeta, että tämä dekkari ei oikein imaissut mukaansa. Myönnän ongelmana olleen myös sen, että kuuntelin tätä päivällä äidin kanssa ja iltaisin Fanny ja Alaksandia. Jotenkin menivät sekaisinkin jossain kohtaa. Ruotsi, Upsala. (28.8.)

Haasio Ari Verkkorikokset. Tietokirja jossa kerrotaan erilaisista verkossa tapahtuvista rikoksista. Tietokirja. (31.8.) 🌟🌟

Hauta-aho Mari Johanna Sitten mutsi vietiin Maijalla ja faija lanssilla. Mari Johanna otetaan huostaan 13-vuotiaana ja saa vähitellen oman elämän. Sitä ennen elämää varjostaa isän alkoholin käyttö ja äidin huumehuuruinen elämä. Elämäkerta, TrueCrime, Helsinki. 🌟🌟

Jordan Robert Pimeän varjo Ajanpyörä osa 7. Aloitin tämän lukemisen kuukausia sitten. Vielä pari kirjaa, niin olen samassa pisteessä, mihin sarjan lopetin joskus 20 vuotta sitten. Kelpo sarja, mutta aikanaan häiritsi se, että kirjassa ei ehditty etenemään kaikkien päähenkilöiden tarinaa, kun he olivat niin etäällä toisistaan.  Fantasia. 🌟

Kawaguchi Toshigatsu Ennen kuin muisto haalistuu. Sarjan kolmas osa oli mielestäni kiinnostavampi kuin toinen. Tässä oli taas vähän yllättksellisyyttäkin mukana, kuten ensimmäisessä kirjassa. Japani. (4.8.) 🌟🌟

Knutsson Gösta Pekka Töpöhäntä sarjassa Pekka Töpöhännän iltasadut osa 1. Pekka Töpöhännän tarinan alku maatilalta kaupunkiin lyhyesti. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟

Knutsson Gösta Pekka Töpöhännän seikkailut sarjan ensimmäinen osa. Pekka Töpöhäntä muuttaa maalta kaupunkiin. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟🌟

Pavese Cesare (1908-1950) Runoja kummuilta. Langhe, ja Torino Piemonte, Italia. Liian nuorena kuollut Pavese on yksi italialaissuosikeistani. Hienoa, että viime vuonna ilmestyi käännös kirja hänen runoistaan.

"... 'Sinä kun Torinossa asut...',

hän sanoi, '...mutta oikein teet. Elämä on elettävä

kaukana kylästä: hyödynnettävä ja nautittava

ja sitten, kun palaa, kuin minä nelikymmenissä,

sen löytää aivan uutena. Langhe ei katoa.' "...(13.8.) 🌟🌟🌟

Salonen Jari Rikkihappo. Zetterman jatkaa elämää ilman Oilia ja matkustelee Ranskan ja Helsingin väliä. Helsinki. 🌟🌟🌟

Sansom C.J. Luostarin varjot. Shardlake osa 1. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1537. Tudor-hallitdijan Henri VIII aikaan kun ministerinä oli Lordi Cromwell.  Aportti Fabian johti luostaria, jonka murhista ja tapahtumista kirja kertoo. Henrik VIII vaimo Anne on juuri mestattu. Englanti. (5.8.) 🌟🌟🌟

Sansom C.J. Musta tuli. Shardlake osa 2.

On vuosi 1540. Lakimies Shardlake haetaan avustamaan Cromwelliä mustan tulen etsinnässä. Samalla hän saa uuden apulaisen Baracin. Englanti. (7.8.) 🌟🌟

Sansom C.J. Itsevaltias. Shardlake osa 3. Vuosi 1541, Henrik VIII lähtee maakunta kiertueelle. Englanti. (10.8.) 🌟🌟

Sansom C.J. Ilmestys. Shardlake osa 4. Kirjojen pituus senkun kasvaa. Tämä kestää jo 20 tuntia, joista ensimmäiset 2 tuntia ei olisi innostanut minua jatkamaan, jos tämä olisi ollut sarjan ensimmäinen osa. Sitten tarina alkoi edetä. Englanti. (12.8.) 🌟

Sansom C.J. Ametisti. Shardlake 5. Shardlake tutkii kuningattaren asiaa ja samalla sitä mitä hänen mielisairaalaan passitetti tuttavansa on joutunut kokemaan nuoruudessaan. Sarja on ollut ihan hyvä, mutta loput jätän tulevaan,  Englanti. (14.8.). 🌟🌟

Silvera Adam Hetki ennen kuolemaa. Kuolinhetki-sarjan 3.osa. Kuolinhetki-firma on alkanut saada vastustusta. Kirjan teemana on itsemurhat, mutta juuri kukaan ei tällä kertaa kuole. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu neljännessä osassa, joka ilmestyy keväällä. Usa, New York. 🌟🌟🌟

The Sorceress Masuda and The fearless Mahmud. Caucasian Legenda : No 11an Azerbaijani Fairy Tale. Azerbaidžan (4.8.) 🌟🌟

Maaliskuussa luetut 2025

Päätin pelata maaliskuun ajan Kirja-Monopolia. Olen bongannut Pinterestistä useita erilaisia. Valitsin sellaisen, mikä näytti eniten Monopoli-lautapeliltä. Suomensin pelilaudan tekstit. Monopolin yksin pelaaminen ei tuntunut oikein järkevältä niin, että käyttäisin rahaa ja ostelisin hotelleja, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla... kerran. Geo-polystä oppineena päädyin siihen, että peli päättyy kuun lopussa tai kun jokaisessa ruudussa on käyty vähintään kerran. Vankilasta tein lukukiellon, joka kestää pelihetkestä vuorokauden loppuun. Jotta peli kulkisi jouhevasti ja lukemista riittäisi, kyselin muutamalta lukijakaverilta kirjoja 'kaverin valinnoiksi' jo etukäteen. En tehnyt niistä kortteja, vaan listan. Lupailin itselleni edetä ylhäätä alas, mutta sitten tuli eteen miesten viikko, joka toi pientä lisähaastetta, joten valitsin sopivan kirjan listalta kun tuli sen aika. 

Ja eikun sitten vaan pelaamaan. 

Pientä lisätwistiä kuukauteen toi siis aiemmin kalenteriin laittamani miesten viikko, jossa oli sen verran "ei-tavallisia" (lue haastavia) miesten nimiä, että tekemäni lukulistat muodostui mielenkiintoiseksi. Vielä helmikuun viimeisenä päivänä en tosin ollut päättänyt, lukisinko miesten viikkoni Kirjailijoiden niminä vaiko kirjan päähenkilöinä. Molemmista tein listan, mutta päädyin kirjailijoihin. 

Laitan tähän alkuun kirjat siinä järjestyksessä missä ne luin, mutta tulevia selailujani varten pistän loppuun samat kirjat tekijän mukaan aakkosiin. 

1. Ihmissuhteet: Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

2. Perinteinen: Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

3. Vankilassa viime kuussa aloitettu loppuun:  Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

4. Matkakirja: Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

5. Bookgram suosikki: Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

6. Mysteerikirja/dekkari: Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

7. ja 8.  Ohut kirja: Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Oli niin ohut kirja, että kuuntelin sitten myös Holapan itse lukeman Elävänä Bulevardilla -kirjan.  (6.3.) 

9. Luonto: Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

10. Kirjastosta: Elly Griffits Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

11. Paksu: 1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

12. Palkittu: Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

13. Kaverin valinta: Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

14. Ihmissuhteet: Ihastuin kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös Rosa Liksomin Everstinnan. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön). Kemi. (14.3.) 🌟🌟

15. Sota: József Debreczeni Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

16. Elämäkerta: Eppu Salminen Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

17. Sarjan osa: Victor Dixen Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

18. Ya/nuoret: Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

19. Vapaa valinta: Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Salme Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan Arpalippu. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

20. Luonto: Akseli Gallen-Kallela Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

21. Yhteisö: Gabriel García Márquetz Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

22. Hyllyn lämmitin: Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani Birger Widtin Togon urhea muukalainen - Sotekertomus -kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

23. Ilmasto: Saari Kankaanrinta ja Ilkka Herlin Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

24. Tulevaisuus: 

Piia Leino Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

25. Kaukomatka: Miikka Anttonen Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

26. Ihmissuhteet: Julia Chapman Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

27. Julkaistu 2025: Julia Chapman Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Yhteenveto: 

En tiedä, olisiko tämä monopoli ollut hauskempi kokeilu kaverin kanssa. Itsekseenkin tehtynä ihan ok, kuten Geo-polykin, mutta pakko todeta, että jossain välissä halusin kyllä lukea dekkarin, vaikka noppa näytti jotain ihan muuta. 

Siitä huolimatta kuukausi ei ollut lainkaan huono lukumielessä. Kohdalle osui muutama todellinen helmi, 

*  *  *

Ja sama aakkosissa

Anttonen Miikka Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

Chapman Julia Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

Chapman Julia Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

Corfixen Kristian Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

Debreczen József  Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

Dixen Victor Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

Gallen-Kallela Akseli Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

García Márquetz Gabriel Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

Griffits Elly Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

Holappa Pentti Elävänä Bulevardilla on Holapan itse lukema kirja. (6.3.) 

Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Mukava runokirja. (6.3.)

Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

Kankaanrinta Saari ja Herlin Ilkka Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

Kawaguchi Toshikazu Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

Leino Piia Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

Liksom Rosa Everstinna. Ihastuin Väylä kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös tämän. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön)- Everstinnalla oli ollut puoliso ja saksalainen rakastaja, joita hän muisteli tässä kirjassa. Kemi. (14.3.) 🌟🌟

Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

Salminen Eppu Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

Setälä Salme Arpalippu. Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

Wallace David Foster Päättymätön riemu    1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. 

. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

Widt Birger Togon urhea muukalainen - Sotekertomus. Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

Joulukalenterin 1. luukku 2024

Tänä vuonna Kirsin konttuurissa joulun viettoon opastaa joulukirjat. Ennen itsenäisyyspäivää olen valinnut erilaisia joulukalenterikirjoja. Itsenäisyyspäivän jälkeen sitten enemmän jouluaikaan liittyviä kirjoja. Kirjoiksi valitsin dekkareita, lastenkirjoja, klassikoita, romantiikkaa ja pari kauhukirjaakin. Yhtä lukuunottamatta kaikki kirjat löytyvät myös äänikirjoina. Tätä kirjoittaessa pari kirjaa on vielä lukematta, niihin yritän löytää kirjan, jossa ollaan jossain muualla kuin kotoisissa ympyröissä. Jouluun on vielä matkaa. 

Kevyet, jouluun liittyvät joulukirjat ja 24 lukua sisältävät joulukalenterikirjat tuntuvat olevan vuosi vuodelta suositumpia. Pari viikkoa sitten tuttavani kertoi lukeneensa jo kymmenen kevyttä, naisille suunnattua joulukirjaa. Silloin se tuntui sangen hyvissä ajoin aloitetulta joulun odotukselta. Olin valmistellut aivan toisenlaista joulukalenteria, etsinyt siihen kirjat ja kun olin ensimmäisen lukenut, totesin, että ei kuitenkaan tänä vuonna. Seuraavana päivänä tapaamisen jälkeen löysin itseni ensimmäisen joulukirjan parista. 

Ensimmäisen luukun kirjat sopivat kaikille noin kuudesta ikävuodesta alkaen. Itse ehkä suosittelisin Yöjunaa hieman vanhemmille. 

Eva Franzin Ruukin salaisuus -joulukalenterikirjan halusin lukea siksi, että ruukkiyhteisöt ovat ympäristönä alkaneet viimeaikoina kiinnostaa minua. 

Kirjan päähenkilönä on 12-vuotias Flora, joka matkustaa laivalla kuukaudeksi kirjailijaäitinsä kanssa vanhan kartanon puistonvartijan mökkiin. Luvassa on pienoista jännitystä ja kummituksiakin. Tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Helmerinkylä. Sellainen löytyisi kyllä Ruskosta, mutta Ruskossa ei ole ollut ruukkia, joten kuntafriikkinä minunkin on pakko pysytellä fiktiivisessä kunnassa. 

Valinnanvaraa kyllä olisi, sillä Suomessa on ollut noin sata ruukkia, joista aika monet löytyvät ruotsinkieliseltä alueelta tai niiden liepeiltä. Viimeksi olen itse käynyt Mathildedalin ja Teijon ruukissa Salossa. 

Kirja on saanut Runeberg-junior palkinnon 2019. 

Toinen lapsille suunnattu joulukalenterikirja on Karin Erlandssonin kirjoittama ja Peter Bergtingin kuvittama Yöjuna. Tämä fantasiakirja minun piti lukea jo viime vuonna, mutta jäi kuitenkin lukematta. 

Yöjunalla huristelevat isoäitinsä luona joulukautta perheensä kanssa viettävä Danja ja hänen tervetulojuhlassa tapaamansa poika Konrad. Kirjan juna johdattaa kadonneiden luo. Danja etsii isoäitiään, joka on kadonnut muistisairauteen ja Konrad isäänsä, joka hänkin on kadonnut. 

Molempien sivumäärä on yli 200 sivua, mikä tekee noin 10 sivua päivää kohden. 

Gogol

Gogolin Vii, josta vieläkään en osaa sanoa äännetäänkö se [vii] vai [seitsemän] on kansantarinatyyppinen kertomus noituudesta, viattomalla ihmisellä ratsastamisesta, vampyyreistä, peikoista ja vaikka mistä.

Pääosassa kurjassa on opiskelija ja neito, joka on noita, sekä hänen isänsä joka tahtoo tyttärelleen hyvää. 

Tarina on ukrainalaissyntyisen Gogolin kynästä, mutta osin se voisi yhtä hyvin olla suomalaisistakin kansantaruista tehty.

Tarina ei kerro, saivatko kaikki päähenkilöt lopuksi levolliset ikiunet ja kepeät mullat. Kellonsoittajalle ainakin taisi käydä hyvin.

Kirja oli nopeasti luettu, sillä sivuja oli vajaa 70. Lukemisen päätteeksi ratkon kirjasta tehdyn geokätkö, joka sijaitsee Virossa. Vinkkinä muille ratkojille, syöty kala oli koger, mikä sitten liekään suomeksi. Lukemassani versiossa kala oli kala eikä esimerkiksi siika. 

Marttojen lukuhaaste 2020

Marttojen lukuhaaste 2020 suoritettuna.  

Se tuli täyteen erityisemmin yrittämättä, mutta haasteen toisena tekijänä tietty haaste kohtien pääpiirteet oli koko ajan muistissa. Ilmastokohtaan ei tänä vuonna tullut luettua kuin yksi kirja, kun viime vuonna tuli luettua isompi määrä.

1. Kirja, jossa metsällä on tärkeä rooli:

Hanna Kökkö Anterin aarre (Anterinmukka sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Manu seurueineen saapui alueelle Raja-Joosepista, missä Manun isän uusi tyttöystävä on rajavartiana. Alku- ja paluumatka tehtiin mönkijällä, mutta keskivaiheilla vaellettiin luonnossa rinkat selässä. Aarrettakin vähän etsittiin seikkailun aikana, ja tietysti löydettiin geokätkökin). Tämä oli ehdottomasti metsäpitoisin metsässä tapahtuvista kirjoista tänä vuonna. 

Timo Sandberg Kullanhuuhtoja (Heittola lähtee Lappiin tutkimaan epämääräistä kuolemaa ja paljon tietoahan siitä kertyykin). 

Martin Wilmark Polkupyörän arvoitus (Wilmarkin sarja on ollut kiva välipala paksumpien kirjojen välillä, nyt olen kuunnellut näitä muutaman, onkkeksi sarja on mittava.)

2. Talvisodasta kertova kirja:

Sanna-Leena Knuuutila Ne lensivät tästä yli (hyvin kirjoitettu selkokirja)

Pekka Jaatinen Suomussalmi.

Eeva Kilpi Talvisodan aika Kilven lapsuuden muistoja. 

3. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja:

Gretan tarina – Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita – Greta Thunbergin elämä. (Lastenkirja)

David Attenborough, Yksi elämä, yksi planeetta (paljon luontoa nähneen miehen eläkepäivien tilitys huomioistaan, paljon on muuttunut).

4. Kirja, joka sivuaa Väinö Linnaa:

Petri Sarjanen Sinä olet Rokka (kirja Viljam Pylkkäästä, joka oli Väinö Linnalla Rokan esikuva, tätä kirjaa piti kyllä oikein miettiä. Muistin, että olen varmasti lukenut jonkun Linnaa sivuavan kirjan, mutta tämä ei tullut mieleen edes ensi selailulla kun katselin lukemani kirjan kannet läpi. Hyvä kirja tämä silti oli, vaikkei heti muistunutkaan lukemistani 380 kirjasta.)

5. Runokirja:

Nils-Aslak Valkeapää Aurinko, isäni

Lauri Viita Runo puhuu

Antti Holma Kauheimmat joululaulut ja Kauheimmat runot

Arvo Salo Oura ooppera

Kaarlo Sarkia Velka elämälle

Kari Levola Valvon että nukut

Mariska Määt ja muut

Karl August Tavaststjerna Valikoima runoelmia

Anna-Mari Kaskinen Joulun lahja

Francesco Petrarca Il Canziniere (vasta nyt tajusin, että kirjoittaja ei ole Francesca, mitä olen aina ihmetellyt, kun Francesca on nainen)

Pentti Saarikoski Mitä ne puhuu (pahoittelut, ei musta tullut Saarikoskirunousfania vieläkään).

Eino Leino Kauneimpia runoja, osa 1 Talvipäivän painuessa

Paavo Haavikko Tiet etäisyyksiin

Mikko Karhu Povitaskurunoja

Heli Laaksonen Aurinko, Porkkana, Vesi

Katri Vala Sininen ovi

Jouni Hynynen Mies katoaa

Johan Johansson Erik Johans Poesi

Susinukke Kosola Avaruuskissojen leikkikalu

Anja Erämaja Kuuluuko tämä teille

Edith Södergran Syyskuun lyyra

Tom Kalima Peilistä katsoo varis

Aura Nurmi Leijonapatsailla

W. Silva Säröjä Purppuranpunaisessa järvessä

6. Kirja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta:

Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta (tanssiopetusta/opiskelua Sambiassa)

Harri-Pekka Pietikäinen Pinnan alla – elämäni valkohain kanssa (häkkisukellusta haiden seassa Etelä-Afrikassa, kertoo enemmän tuntemuksista kuin Afrikasta, vaikka sijoittuukin pääosin Afrikkaan)

Alexander McCall Smith Olemmeko sukua ja Kaiken kirjavaa karjaa

7. Kevyttä kesälukemista:

Sinikka Nopola, Likka, äite ja rouva Obama (Nopolan hauskat tamperelaiskirjat ilahduttavat aina).

Saana Saarinen Siirtolapuutarhan varjoissa (dekkari, mutta sopivan kevyt lomalle. Kirjassa kerrotaan, että Viola Gras lähtee juttukeikalle Espoon Westendistä Helsingin ulkopuolella olevaan siirtolapuutarhaan, mutta paikalliset ovat tunnistaneet puutarhan Pakilan siirtolapuutarhaksi, tiedä sitten pitääkö paikkaansa.)

Elizabeth Adler Monte Carlon jalokivet (ryöstö ja murha, pääasiassa kuitenkin parisuhdeongelmien ratkontaa, shoppailua ja laihdutusvinkkejä. Kirjassa seikkaillaan pääosin Ranskan Monte Carlossa ja Intiassa.)

Tove Jansson Haru, eräs saari (lomalla on kiva lukea saarista, itselleni tämä oli kevyt, ehkei kaikille ole. Wikipedian mukaan Haru sijaitsee Pellingissä Porvoon edustalla).

8. Nuortenkirja:

Siri Kolu Me Rosvolat-sarja (ihqu)

Heidi Kökkö Kätkö -sarja geokätköilevistä nuorista

Kreetta Onkeli Kesä autokorjaamon yläkerrassa

Jörn Lier Horts Kultaisen kellon arvoitus ja Vedenalainen arvoitus (kirjat ovat norjalaisia nuortenkirjoja).

Nei Noguchi Finlandia 1 (magna, jossa japanilainen tyttö lähtee tonttukouluun Suomeen)

Enid Blyton Seikkailujen laiva, Viisikko kesälomalla, Kadonneen kaulakorun salaisuus

9. Fantasiakirja:

Barbara Cantini Mortina- sarja, esim. Mortina ja Aavepoikakaveri (kolme kirjaa olen kuunnellut BookBeatista, lisää taitaa tulla. Villa Tuonelassa asuva Mortina on zombi-tyttö ja Aavepoikakaveri on aave)

Tove Jansson Muumi Peikko ja marssilaiset (ehkä marssilaiset ovat scifiä, mutta ei ne muumitkaan ihan reaalimaailmassa elele, joten kirjaan tämän fantasiaan)

Mainittakoon myös yksi tietokirja, jonka voisin hyvinkin sijoittaa fantasiaksi: Sarah Ford Mitä yksisarvinen tekisi? Opas sadunhohtoiseen elämään (mihin tällaisen opaskirjan muuhun sijoittaisi kuin fantasiaan… mutta oikeesti tässä oli kyllä hyviäkin vinkkejä, vaikka yksisarvisiin en taida uskoakaan)

10. Kirja tarttuvasta taudista:

Albert Camus Rutto (kirja kertoo siitä, kuinka ruttoepidemia jylläsi Algeriassa Oranin kaupungissa, ja mitä siitä paikallisille seurasi. Kirja oli loistavaa korona-ajan luettavaa ja ihmettelin miksi en ollut tarttunut tähän kirjaan aiemmin. Sivullistakin yritin lukea, mutta se ei vielä onnistunut.). 

Paolo Giordano Tartunnan aikaan

Dekkarihaaste 2019

Ja vielä on pari haastetta raportoimatta! Kiri-kirjastot Haapajärven tienoilta ovat julkaisivat helpohkon Dekkarihaasteen, jonka täyttymistä aloin pohdiskella vasta nyt, kun vuosi alkaa olla taputeltuna melkolailla loppuun.

Niinpä juurikaan mitään ei ollut enää tehtävissä itse lukemisen suhteen vaan piti pärjätä sillä mitä oli tullut luettua (onneksi sitä oli paljon). Kummasti niitä kirjoja vain löytyi oikeille paikoille. Täytetyksi katson tämänkin haasteen.

1.   Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi     Ainakin Mauri Sariolan Kohtalokas Itämeren-risteily, Ruth Waren Hytti numero 10, Lone Theilsin Kohtalokas merimatka, Enid Blytonin Seikkalilujen saari ja Pirkko Arhippan Kuolema

 Antarktiksella täyttää tämän kohdan ehdot.

2.   Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut     Arttu Tuomisen Verivelka täytti tämän kohdan (uusi kirja) ja myös Carolyn Keenen Neiti etsivä -sarja sen täytti, koska yhtään kirjaa en ollut lukenut, yhtä sentään selannut. Neiti etsivän laitoin tässä toiseen kohtaan.

3.   Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt    Ingred Harglan Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru täyttää tämän ehdon loistavasti, sillä olen käynyt sekä Tallinnassa että Gotlannissa. Mutta ehdot täyttyvät monen muunkin kirjan kohdalla. Erityisesti tähän olisi voinut laittaa Sebastian Lindellin kirjan Rajatapaus, jonka lukemisen aloitin Haaparanta-Tornio reissulla. Viro. 

4.   Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)   Agatha Christien kirjoista on tehty tv-sarjaa jos jonkinlaista.  Tänä vuonna luin mm. Salainen vastustaja kirjan. Englanti. 

5.   Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å, ä tai ö     Kuvittelin jo, että tämä kohta ei täyttynyt, mutta Samuel Björkin Minä matkustan yksin täyttää tämän, vaikka kirjan kannessa Ö onkin kirjoitettu norjalaisittain. Tämä olikin ensimmäinen Björkini mutta tuskin viimeinen.

6.   Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo     Olen kerännyt itselleni tiedostoa johon olen valinnut kännykän kuvagalleriassa parhaiten näkyvimpiä kirjan kansia niistä kirjoista joita olen lukenut. Tänä vuonna tuli luettua lähes 10 risteily/veneilykirjaa, mutta valitsin näemmä kansia, joissa laivaa ei ole kuvattu. Niinpä laitoin sitten tähän kohtaan Carolyn Keenen Neiti etsivä ja teatterilaivan arvoitus -kirjan purjeveneineen ja teatterilaivoineen. Usa. 

7.   Dekkari, jossa on useampi tekijä    Olen lukenut useamman kirjan tänä vuonna, joissa tekijänä on ollut Kirsti Manninen&Jouko Raivio (mm. Ruumisvaunut Bulevardilla - kulkuneuvo sekin) ja Eppu Nuotio&Pirkko Soininen (mm. Nainen parvekkeella) ja Cherringham mysteerit sarjan kirjoja kuten Viimeinen juna Lontooseen, joiden tekijöinä on Matthew Costello&Neil Richards. Lisäksi tietty sarjakuvat ja elämäkerrat, joissa useimmiten on kaksi tekijää. 

8.   Tieteis- tai fantasiadekkari   Tämä kohta osoittautui vaikeimmaksi täyttää näin jälkijunassa katsottuna. Loppujen lopuksi pistin tähän Matt Haigin Miten aika pysäytetään -kirjan, jossa muistelen tapahtuneen murhia, vaikka kirja ei nyt ihan dekkari ollut. Fantasiamaailmassa elettiin, sillä en ole kuullut kenenkään ikääntyvän 6 kertaa muita hitaammin.

9.   Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi    Satakuntalaisena tunnen todella hyvin merikarvialaisen salapoliisin Jussi Vareksen. Reijo Mäen Gekko oli kirja, jonka valitsin tähän, mutta Tolvanakin tuli luettua. Muita ehdokkaita olisi ollut ainakin Tintti, Montalblano, Brunetti, Kuhala, Takamäki ja Koskinen. 

Kovin suurena ihmeenä en pidä, että tämä haaste valmistui, koska luultavasti vähintäänkin puolet lukemistani kirjoista on tavalla tahi toisella dekkareita. 

Sing-sing-Singapore

Aasian matkailuni on jäänyt päiväretkeen Istanbulin Aasian puoleiseen kaupunginosaan, mutta onneksi kirjojen kanssa voi tehdä vaikka minkälaisia soffareissuja.

Tänä vuonna olen suorittanut useampaakin kirjahaastetta joista eksoottisin on ollut Perkeet haaste, missä rikotaan omien kirjamakujen rajoja monellakin tapaa. Itse olen kokenut sen pelkästään positiiviseksi asiaksi.

Haastelistalla tuotti eniten päänvaivaa lukea kymmenes tai sitä suurempi osa mitä tahansa kirjasarjaa, josta ei ole lukenut yhtään osaa aiemmin. Minähän olen pitkien sarjojen ystävä, joten montaa sellaista ei kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja luettelevasta kirjasta löytynyt. Koko kirjassa sellaisia sarjoja oli vain kolme, joista valitsin brittiläisen Adam Hallin (oikealta nimeltään Elleston Trevor) dekkarisarjan. Vuonna 1988 kirjoitettu Surmantanssi Singaporessa oli sarjan 12 osa ja valitsin tämän nimenomaisen osan siksi, että siihen mennessä en ollut lukenut koskaan yhtään kirjaa Singaporesta.
 
Pokkarin kannessa mainostetaan kirjan sisältävän ylittämätöntä korkeajännitystä ja sen olevan vakoilukirjojen valioita. Kenties niin olikin, mutta korkeajännitys ja vakoilukirjat eivät ole niitä dekkareita jotka ensimmäisenä kannan kotiini, joten lukukokemus ei ehkä sen vuoksi ollut tämän vuoden top-10 kokemuksia. Silti en voi sanoa, että kirja olisi ollut huonoinkaan tänä vuonna lukemani kirja, sillä silläkin oli hetkensä.

Teetä ja surmantanssia

Lukemista olisi varmasti helpottanut se, että olisi lukenut ne 11 muuta kirjaa, jotka oli kirjoitettu ennen tätä ja siten tuntenut päähenkilön ja kirjailijan tavan kirjoittaa jo entuudestaan. Melko hyvin solahdin kuitenkin tekstin imuun ja itse seikkailuun, jossa vakoiltiin, lennettiin, ammuttiin ja seikkailtiin, kuten vakoilukirjoissa yleensä on tapana.

Itselleni kirjan parasta antia olivat kuitenkin (edellä mainituista syistä) pienet yksityiskohdat, kuten teen juominen:

Hän keskeytti, kun valkotakkinen hovimestari toi ison hopeisen teetarjottimen. Prinssi kohotti teekannun kantta ja nuuhkaisi- 
-Lapsang Souchong - kai se kelpaa herroille?
Minä nojauduin taaksepäin ja seurasin seremoniaa. Venäläisetkö Indo-Kiinassa? Siihen en ollut osannut varautua. 
Ja sitten lopuksi tämä, herra Jordan. Kun nyt Laosin ja Kamputsean kapinalliset saavat jatkuvasti lisää aseita, nuo maat alkavat olla sisällissodan partaalla. Normaalitilanteessa tämä olisi toki hyvä asia: me tuskin pitäisimme kommunistien kaatumista pahana. Mutta kukaan ei kykene ennustamaan millaiseen verenvuodatukseen se johtaisi, tai missä määrin Neuvostoliiton vaikutus Indo-Kiinassa kasvaisi. Saako olla sokeria?
-Ei kiitos. (Pokkarin sivu 34)


Tarina jatkuu keskusteluna, toisen kupin tarjoamista ei kirjassa mainittu, vaikka Lapsang Souchong tee onkin sangen maukasta.  Tosin sitäkään ei mainittu kirjassa.

Kirja oli siis Elleston Trevorin Adam Hall -nimellä kirjoitetun dekkarisarjan osa numero 12, mutta kaiken kaikkiaan Trevor oli tuolloin julkaissut jo noin 90 kirjaa ja näytelmää. Sangen tuottoisa kirjailija, sanoisin.

Loppujen lopuksi kirjan pääpaino ei ollut kovinkaan paljon Singaporessa joten täydellisyydentavoittelija minussa vaati lisää ja lisäähän se saikin, kun kuuntelin äänikirjana Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset.

Jos Hallin 1988-luvun dekkarissa nautitaan teetä prinssin kanssa, mutta muutoin eletään enemmänkin keskiluokkaisen ihmisen elämää, niin Ökyrikkaat aasialaiset kirjassa asetelma on päin vastoin. Ökyrikkaat hengailevat päähenkilö Rachelin kanssa aina välillä myös keskiluokkaisemmissa paikoissa, mutta muuten vedetään kyllä rahankäyttö-övereitä läpi koko kirjan.

Tavallista keskiluokkaista amerikkalaista elämää viettänyt kollegani, taloustieteilijä Rachel tapaa mukavan, niin ikään aasialaiset juuret omaavan nuoren miehen, joka kutsuu parin vuoden seurustelun jälkeen Rachelin kesälomalle Singaporeen ja samalla parhaan ystävänsä häihin.

Jos Rachelin poikaystävä Nick olikin Amerikassa tavallinen historian professori, niin jo lentokentällä Nickistä sukeutuu mies toisesta maailmasta. Lento Tyynen valtameren yli tehdään sviitissä ja yhtäkkiä näyttää siltä, että myös Rachel pääsee osalliseksi hieman erilaiseen talouden pitoon, mitä on kotimaassaan tottunut.

Tutustuin kymmenisen vuotta sitten J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan innoittamana Marc Jacobin miesten pukuihin ja yleisemminkin eurooppalaiseen houte couture -muotiin. Nyt lukiessani ökyrikkaiden elämästä, oli pakko googletella millaisen Lanvinin mekon voisi saada syysjuhliin 7.000 eurolla (vedin vähän aitaa matalaksi ja oletin, että tuossa hintaluokassa on se ja sama, onko kyseessä eurot vai dollarit. Tätä kirjoittaessani 7.000 dollaria on 6.360 euroa, mutta mitä tuo pieni erotus, 640 euroa on rikkaille....). Malliston koot loppuvat onneksi numeroon 44 (yllättävän iso sekin), joten minun ei tarvitse yhtään olla katkera siitä, että mekot eivät ole omaan budjettiini sopivia. Kirjan Rachel sai kuitenkin sellaisen mekon ystävättäreltään lahjaksi tuosta noin vaan. Kaiken muun ohessa.

Tiedän, että maailmassa on oikeastikin ökyrikkaita, mutta kyllähän se vähän pistää ihmetyttämään millaiseksi maailma on mennyt viime vuosikymmeninä, kun ihan vaan verkkokaupastakin voi hankkia 7.000 € mekkon yhtä sesonkia varten. Aiemmin mekkoa piti lentää hakemaan Pariisista. Tuossa hintaluokassa olisi voinut valita kahdesta mekosta. Yllättävää kyllä, Lanvinin syksyn 2019 mallistossa näkyy olevan keskiössä mekot, jotka ovat kuin huivista solmmittuja; kevyitä, mutta tumman syksyisiä sävyiltään.  

Toisaalta yksi 7.000 € mekko ei merkitse tuossa porukassa juuri mitään. Kun rahaa on, sitä voidaan käyttää. Eräskin Nickin tuttava ostaa tuosta noin vaan korvakorut (joista ei edes pidä), hinnalla, millä saa noin 70 neliön kerrostaloasunnon Eirasta. Rahankäytön muuttumisen vuoksi kirja sopiikin mukavasti Marttojen lukuhaasteen kohtaan Kirja jossa rahaa on niukalti tai yhtäkkiä runsain määrin.

Kun unohtaa rahankäyttö-överit, niin kirja oli kelpoa luettavaa ja yllätyin itsekin, kuinka tykkäsin siitä, vaikka en juuri koskaan lue pelkästään romanttisia kirjoja.

Kirajassa eletään maailmassa joka on tosi kaukana omastani, mutta silti:
kuinka samanlaisia ihmisten ongelmat ovat, olivatpa he sitten köyhiä tai rikkaita!

Kuten olen ennenkin kirjoja lukiessani havainnut, niin ihmisten väliset suhteet ja suhdeongelmat säilyvät samoina sosioekonomisesta asemasta ja aikakaudesta huolimatta. Toki pientä pintasäätöä on esimerkiksi siinä, voiko puolison valita itse vai suorittaako valinnan joku muu taho jne., mutta yhtä kaikki, ihmiset etsivät toisiaan, rakastuvat, saavat lapsia, pettävät... olipa aika ja sosioekonominen status mitä tahansa.

Francoise Sagan aikanaan tiivisti asian ytimen oivallisesti yhteen lentävään lauseeseen:

Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin linja-autossa.

...ja se onkin mielestäni syy, miksi rikkautta tavoitellaan. Ei tietenkään Jaguarin vuoksi, vaan siksi, että elämä on siedettävämpää, kun voi kuitenkin hädänkin keskellä aina valita, itkeekö bussissa vai luksusautossa. Me tavikset pystymme harvoin valitsemaan.

Tykkäsin siis itse tarinasta, mutta kirjan parasta antia oli sen sisältämä runsas tietomäärä. Monessa kohtaa nousi vesi kielelle kun puhuttiin herkullisista aasialaisista ruokalajeista. Kirjassa esiteltiin aasialaisia ruokia ja historiaa mukavasti tarinan lomassa tyylillä, josta pidin. Kuuntelin kirjan, mutta mielessä kävi, että ruokajuttuja ja aasialaisia sanontoja ajatellen olisi kiva selata myös tavallista kirjaa, jolloin ne jäisivät paremmin mieleen. 

Kirjasta on tehty kuulemma myös elokuva. Sen voisi kyllä katsoa jonain viikonloppuna. Ehkä sieltä sitten selviäisi sekin, missä päin Singaporea Nickin tuleva perintötalo oikeasti sijaitsee. Mielessäni sijoitin sen keltaisen nuolen osoittamaan paikkaan. Siellä olisi sopivasti neliökilometrin verran rakentamatonta maata.

Tuohon metsikköön kuvittelin mielessäni Nickin isoäidin talon.