Gogolin Vii, josta vieläkään en osaa sanoa äännetäänkö se [vii] vai [seitsemän] on kansantarinatyyppinen kertomus noituudesta, viattomalla ihmisellä ratsastamisesta, vampyyreistä, peikoista ja vaikka mistä.
Pääosassa kurjassa on opiskelija ja neito, joka on noita, sekä hänen isänsä joka tahtoo tyttärelleen hyvää.
Tarina on ukrainalaissyntyisen Gogolin kynästä, mutta osin se voisi yhtä hyvin olla suomalaisistakin kansantaruista tehty.
Tarina ei kerro, saivatko kaikki päähenkilöt lopuksi levolliset ikiunet ja kepeät mullat. Kellonsoittajalle ainakin taisi käydä hyvin.
Kirja oli nopeasti luettu, sillä sivuja oli vajaa 70. Lukemisen päätteeksi ratkon kirjasta tehdyn geokätkö, joka sijaitsee Virossa. Vinkkinä muille ratkojille, syöty kala oli koger, mikä sitten liekään suomeksi. Lukemassani versiossa kala oli kala eikä esimerkiksi siika.
