maanantai 30. marraskuuta 2009

25 päivää ennen joulua

Antin päivää on pidetty emäntien ensimmäisenä joulunvalmistelupäivänä. Muutenkin saatettiin sanoa, että Antti joulut aloittaa, hiivanuutti lopettaa.

Syysteurastukset oli ohi ja alettiin suunnitella ruokaa. Kaupungeissa teurastus tehtiin usein lähempänä joulua, kuin maalla. Pienen kinkun ehti suolata, jos sen laittoi suolaveteen viimeistään 1.12. Näin ollen kaupungissakin tämä alkoi olla viimeisiä aikoja teurastuksen tekemiseen, jos mieli saada lihat suolaisena joulupöytään.

Julian pihassa ei tänä vuonna sikalahtia harrasteta, karjan pitäminen kun on kaupungissa kiellettyä, mutta on Julia kyllä kuullut tarinoita tuttavan tuttavista, jotka ovat pitäneet kerrostaloparvekkeella kanoja tai pientä porsasta. Tarinat eivät kertoneet, mitä ja missä porsaille tehtiin kun ne kasvoivat. Kanat sen sijaan kukoistivat hyvin ja tuottivat munia. Naapurit vaan eivät pitäneet asiasta. Tämä tapahtui 1980-luvulla. Nykyisin naapurisopi ei kovin pitkään kanojen kaakatuksen kanssa säilyisi... veikkaa Julia, joten tätä ei kannata kokeilla kotona.

Sian kieltä sen sijaan tekisi mieli. Pitäisiköhän tehdä retki Kauppahallin lihatiskille?

Antin päivästä on moneksi. Kun naiset aloittelevat joulun valmistelua vähitelleen, lähtevät miehet kalaan tai metsälle toivoen: Anna, Antti, ahvenia, Pekka pieniä kaloja! Pyyntö on oivallinen... pyhimys Andreas, kun oli se Andreas, joka veljensä Pietarin kanssa toimi kalastajana Genesaretin järvellä, kunnes ryhtyi ihmisten kalastajaksi.

Antin päivää on pidetty syksyn ja talven rajana. Sanottiin Antti talven aloittaa tai Antti turkin antaa, Urpo (25.5.) orrelle vie. Näitäkin kenties tutumpi sanonta on Antti aisoilla ajaa, Martti maata vahvistaa, Simo siltoja tekevi, Nikolaus kiinni nivoo, jonka Julia muistaa kuulleensa monesti isänsä sanomana. Vuodet eivät ehkä ole veljeksiä, mutta keskimääräisesti ottaen näin kait on ennen tapahtunut. Nykyään on itsenäisyyspäivänä (Nikolauksen päivä) harvoin järvet jäässä. Näin ne ajat muuttuvat.

lauantai 28. marraskuuta 2009

26 päivää ennen joulua

Ensimmäinen adventti. Julian pöydällä on kynttelikkö, jossa on neljä antiikkikynttilää. Tänään sytytettiin niistä ensimmäinen. Julian kynttelikkö on suora, ei siis vanhempaan tapaan pyöreä, ja tapana on sytyttää aina vasemman puoleinen kynttilä ensin. Julia polttaa kynttilää kunakin adventtina noin tunnin ajan. Kirkoissa tänään lauletaan Hoosiannan lisäksi Nyt sytytämme kynttilän -laulun ensimmäinen säkeistö.

Viime vuosina Julia on salaa toivonut, että löytäisi jostain pyöreän adventtikynttelikön; joko pöydälle laitettavan tai pöydän päälle ripustettavan isomman mallin. Jostain käsittämättömästä syystä sellainen kynttelikkö tuo Julian mieleen aina pohjalaiset sukujuuret, vaikka Julian Pohjanmaalta lähtöisin olevat sukulaiset eivät tuollaista pyöreää kynttiläjalkaa tiettävästi koskaan omistaneetkaan. Ihmismieli on sitten kummallinen :)

27 päivää ennen joulua

Pikkujoulu. Ensimmäistä adventtia edeltävä lauantai oli Julian lapsuuden pikkujouluilta. Käytiin saunassa ja kun oli kylvetty, havaittiin tontun hakeneen lintulaudalta joulupukille menevän kirjeen ja tuoneen pienen kuusen juurelle jokaiselle pikkujoulupaketin.

Ah, ne oli aikoja ne! Jokaiselle riitti puolikas pienestä limsapullosta.

perjantai 27. marraskuuta 2009

28 päivää ennen joulua

28 päivää ennen joulua sattuu olemaan Hilkan päivä ja jostain käsittämättömästä syystä päivä on jäänyt ilman suurempia ennusteita tahi teko-ohjeita. Sen vuoksi tulee Julialle aina tänä päivänä mieleen, kuinka kovasti nauratti kun luki ensimmäistä kertaa Pentti Lempiäisen kirjaa Muistakaa menneitä päiviä. Lempiäinen kun oli kirjoittanut päivän kohdalle Tavallinen päivä. Julia ei muista, mitä päivän tekstissä kirjassa luki, mutta jotain tavallisen päivän kunnioittamisesta siinä oli. Aina silloin tällöin sitä kaipaa näitä tavallisia päiviä, ja nimenomaan niiden tavallisuutta. Käydään töissä, kaupassa, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, katsotaan televisiota... eikä ole mihinkään kiire.

Tänään ei tarvitse edes käydä kaupassa, sillä on Älä osta mitään -päivä.

Julia muistaa vielä, kun kuulin ensi kerran Älä osta mitään -päivästä. Silloin mainostettiin päivää, jotta se on tasan kuukausi ennen jouluaattoa, ja siten helppo muistaa. Nykyisin Julia ei oikein ole pysynyt kärryillä, koska tätä päivää oikein vietetään. Tänä vuonna se on siis tänään.

torstai 26. marraskuuta 2009

29 päivää ennen joulua

Syys Jyrki. Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla Sisko, mutta karjalaiset tuntevat päivän syys Jyrkinä. Emännillä on ollut Syys-Jyrkin päivän aattona kiirettä aamusesta saakka pitoruokien valmistelussa. Illan tullen on lämmitetty sauna. Isäntä menee ulos lakki kourassa ottamaan vainajavieraita vastaan. Saunotaan ja syödään. Ammulla isäntä lähtee saattamaan vieraita pellon laidalle kaataen aina välillä viinaryypyn maahan.

Katoavaan kansanperinnettä. Eikä edes niin kovin kaukaa historiasta.

Julian usko ei ole itäisen kaavan mukaista, joten Syys-Jyrkiä ei Julian kotona vietetä, mutta näin pimeimpänä vuodenaikana joutaa ajattelemaan esi-isiemme ja äitiemme uskomuksia, toiveita ja elämää. Menneitä ajatellessa uudetkin tavat ja traditiot istuvat oikeisiin mittakaavoihin. Kuten blogiotsikko antaa ymmärtää - Julia pitää traditionaalisten päivien vietosta :) olipa traditiot omia tai sitten lähempää tahi kauempaa lainattuja.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

30 päivää ennen joulua

Tälle päivälle kannattaa varata ruuaksi lammaskeitto, mieluiten lampaan päästä ja sorkista, mikä on vanhaa perinnettä, mutta muukin lammaskeitto käynee. Julian kyökissä keitettiin jo eilen iso kattilallinen lammaskaalia. Upea talviruoka, kerta kaikkiaan, ja erityisen kelpoi talviruoka, vaikka vielä ei onneksi olekaan kylmät ilmat.

Kaisan tai oikeammin Katariinan päivän ruuaksi on muodostunut lammasruoka, koska pyhä Katariina on kehrääjien suojeluspyhimys ja tämän vuoksi lampaat on keritty perinteisesti Katariinan päivänä. Talven kylmetessä leikattuja karvoja pidettiin parhaina: Kaisan villa ei katoa, sanottiin.

Katariina on tunnettu myös maitolegendasta, joka niin ikään viittaa karjan ja lampaidenkin suojeluun: legendan mukaan Katariinasta ei vuotanut verta vaan maitoa, kun hänet mestattiin.

Katariinan päivä tunnettaan nykyisin parhaiten liukasta keliä kuvaavasta sanonnasta Kaisan kaljamat. Kaisan päivän aikaan oli usein suojasää ja sanottiin: Vanha Kaisa suvet suo, Antti lumet maahan tuo.

Kaiken kaikkiaan elettiin ennen muinoin näihin aikoihin todellista syksyn ja talven vaihtumisaikaa. Sää oli muuttumassa: jos Kaisa kusee, niin Antti kuivaa, sanottiin.

Julian lammaskaali
½ kiloa lampaan jauhelihaa
1 iso sipuli (tosi iso) hienonnettuna
suolaa
timjamia
2-3 porkkanaa tulitikun ohuina siivuina tai krouvina raasteena
5 litran kattila
noin 1 valkokaali silppuna (niin paljon, että kattila tulee lähes täyteen)
vettä
2 lihaliemikuutiota
Ruskista jauheliha ja sipulit, mausta suolalla ja timjamilla.
Kaada jauhelija, silputtu porkkana 5 litran kattilaan. Lisää kaalia niin paljon, että kattila tulee lähes täyteen. Jätä vähän sekoittamisvaraa, mutta kaalin tilavuus supistuu sen pehmetessä. Lisää vettä 1,25-1,5 litraa. Määrä riippuu siitä, haluatko kaalista enemmän keittomaista vai patamaista. Hauduta pataa kiehumisen jälkeen välillä silloin tällöin sekoittaen vähintään tunti, mieluiten pidempään.
Tarjoa 100% ruisleivän kera. Pataruokana syödessä lisuukkena voi käyttää puolukkahilloa tai etikkasäilykkeitä.
Julia itse valmistaa lammaskaalinsa vähävetisenä. Aiemmin Julia käytti kokolihaa, mutta pitkät työpäivät ovat aiheuttaneet sen, että ruuanlaitossakin pitää aina silloin tällöin vähän oikaista. Lammasjauheliha on oiva keino oikaista tässä ruuassa. Ruuan voi valmistaa illalla seuraavan illan tarpeisiin, joten pitkällä haudutusajalla ei sinänsä ole merkitystä.

tiistai 24. marraskuuta 2009

31 päivää ennen joulua

Lemmikin nimipäivä. Joulu sen kun lähestyy ja vähiteleen sitä pitää oikein ruveta ajattelemaan. Tänään on Lemminkin nimipäivä, ja siitä voisi johtaa oivan aasinsillan kodin lemmikkien ja muiden pieneläjien jouluun.

Uutisissa kerrottiin jo muutamia viikkoja sitten, kuinka lintujen talviruokintaa tulisi aloittaa. Hyvissä ajoin ennen joulua kannattaa tarkistaa "rehuvarastot" ja huolehtia siitä, että talviruokinta ei katkea kesken kaiken.

Perinteiseen jouluun on kuulunut lyhde lintuja varten. Modernissa kotitaloudessa lyhteen korsista voi koota lintuja varten muunkin mallisia koristeita. Kuka estää rakentamasta pihalle kaurapalloja, runsaudensarvia, pukkeja...

Pähkinöiden, rasvan ja irtosiementen tarjoiluun kannattaa kiinnitää huomiota. Julia itse pitää kovasti närhistä, oravista ja jopa variksista, mutta jos ei pidä näistä eläimistä omalla pihallaan, kannattaa ulkoruokintapaikat järjestää niin, että vain pikkulinnut pääsevät ruokailemaan.

Monet haluavat hankkia lemmikeilleen joululahjan. Sitäkin kannattaa suunnitella etukäteen. Vielä ehtii esimerkiksi ommella koiralle uuden ulkoilupuvun.

maanantai 23. marraskuuta 2009

32 päivää ennen joulua

Klementin päivästä on sanottu, että se tuo talven. Katariinan ja lementin liukkaat kun ovat olleet, niin sitten ala vuottaa joulua, sanottiin Karjalassa.

On myös uskottu, että sää jatkuu Klementin päivän kaltaisena aina kevättalviseen Matin päivään saakka. Julian kamarissa ollaankin tänään, Klementin päivän iltana suorastaan haltioissaan tästä yllättävästä ennustuksesta. Julia kestää loistavasti kolme kuukautta pientä tihkusadetta, jos ilman lämpötila vain säilyy koko ajan kuudessa asteessa. Odotettavissa keskieurooppalainen talvi. Jess!!!

Tässä kohtaa Julia siirtyy tilavan eteisen puolelle ja heittelee voltteja. Puhtaasta ilosta ja riemusta Julia saattaa hakea myös jonglööripallolaatikon ja ryhtyä pallojen heittelyyn :) Kaikesta tästä voi vetää johtopäätöksen, että Julia ei juuri piittaa lumitalvista :)

Mikäli palataan vähän Klementiin itseensä, niin hän oli yksi ensimmäisistä paaveista. Julia on aina pitänyt mielenkiintoisena seikkana sitä, että Linus oli ensimmäinen paavi Pietarin jälkeen, jostain kumman syystä se on jäänyt mieleen ja mielenkiinto heräsi oitis, kun tuli kuultua ensi kerran tästä nykyihmisten enemmän tuntemasta Linuksesta :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

33 päivää ennen joulua

Pyhän Cecilian päivä. Tänä vuonna Siljan päivä sattuu olemaan sunnuntai. Koska tätä päivää on joskus ehdotettu kirkkomusiikkipäiväksi, suosittelee Julia kaikille tuomiosunnuntain messussa käymistä. Siellä kuulee ainakin vähän kirkkomusiikkia.

Kirkkomusiikista tulee mieleen aivan uskomaton tapahtuma muutaman vuoden takaa. Julia sattui matkustamaan eräänä syksynä Sisiliaan ja osallistui retkelle, jonka yksi kohde oli Forza d'Agro. Siellä, vuoren laella, keskellä ei-mitään, oli kylä, jonka upeassa kirkossa (siinä Kummisedästä tutussa) sattui olemaan vesperin aika. Julia on harvoin kuullut italailaisessa kirjossa musiikkia normaali palveluksen aikana. Tuolloin sitä oli tarjolla, ja miltä se kuulostikaan. Kuin pienet enkelit olisivat laulaneet musiikin soidessa! Upea kokemus. Varmasti niitä, joita tulee mietittyä eläkemummona keinutuolissa.

Viikko kun vielä odotellaan, niin päästään laulamaan Kauneimpia joululauluja. Julian pikkukätöset naputtelivat ensin "Kauneimpia koululauluja", mutta niitä lauletaan yleensä keväisin. Sellaisiakin tilaisuuksia kun järjestetään seurakunnissa aina silloin tällöin. Joskus kirjoitusvirheet osoittautuvat hyödyllisiksi, eipä ole pitkään aikaan tullut mieleen vanha Kansakoulun laulukirja :)

perjantai 20. marraskuuta 2009

34 päivää ennen joulua

Hilman päivä. Hilman päivät on tuttu Agapetuksen näytelmä, jonka elokuvaversio tulee tämän tästä televisiosta. Julia muistelee lämmöllä Tampereen työväenteatterin Hilman päivä näytöstä noin viidentoista vuoden takaa.

Erinomaisen näytelmän ohella muistijälki jäi myös käsiohjelmasta, jossa oli Hilman päivän -kakku. Käsiohjelma on valitettavasti eksynyt väärään laatikkoon, eikä sitä tähän hätään löytynyt, mutta kakku oli hyvin samanlainen kuin Julian äidin tekemä Kahvikakku, johon tulee hapantunutta kermaa ja mausteita. Voisipa vielä syödä vehnää, niin voisi leipoa pitkästä aikaa kakun. Vanhaa kermaakin löytyy jälleen kerran jääkaapista. Tätä kirjoittaessa Julia googlasi Hilman kakun ja sai ainakin yhden osuman pula-ajan kakusta. Ohjeessa ei ole käytetty vehnäjauhoja, joten sellaista voisi viikonloppuna kokeillakin.

34 päivää ennen joulua on vähän liian aikaista leipoa kuivakakkuja jouluksi, mutta aina voi harjoitella. Onpa sitten iltateelle kerrankin tuoretta tarjottavaa :)

Ps. Ortodoksit viettävät tänään Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlapäivää. Siitä sitten ensi vuonna lisää.

35 päivää ennen joulua

Lasten oikeuksien päivä. Lasten oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

Aamulla Julia kummasteli kovasti lehtijuttua sopimuksen 20-vuotisjuhlasta, olihan Julialla omasta lapsuudestaan muistoja Lasten oikeuksien julistuksesta. Pieni tarkastus Googlen avulla osoittikin, että itse sopimus oli 20-vuotias, mutta lastenoikeuksien julistus annettiin jo 50 vuotta sitten. Hetken Julia jo pohti, voiko muistaa näin väärin lapsuuden koulutunteja. Onneksi tieto ei lisännyt tässä tapauksessa tuskaa, vaan tuotti helpotuksen - Julian muisti pelaa edelleen :)

Jouluun on 35 päivää. Jos kuka aikoo laitta tuorekinkun perinteisesti suolaliemeen, niin se kannattaa tehdä 5-6 viikkoa ennen joulua, jos kyseessä on isohko perhekinkku ja jos haluaa siitä hieman voimakassuolaisen. Pienemmälle kinkulle riittää lyhyempikin aika. Juliassa on sen verran marttaa, että osaa tehdä kunnon suolaliemen possulle. Suolaa tarvitaan lientä varten niin paljon, että raaka, puhdas peruna kelluu liemen pinnalla. Näin lihan suolaantuu, eikä pilaannu.

Mikäli lihaa sattuu olemaan enemmänkin, voi suolata muitakin possun osia kuin kinkkua. Esimerkikis suolattu ja keitetty kieli on erinomaista.

Muisteltakoon tässä yhteydessä myös, että Julian lapsuudessa syötiin joskus voimakkaasti suolattua sianläskiä perunoiden kanssa. Ohuen ohueksi leikattuna se maistui vähintäänkin yhtä hyvältä puin Parman kinkku. Myönnettäköön, että Julia ei kyllä oikein jumaloi kumpaakaan lihatuotetta :)

36 päivää ennen joulua

Julia jatkaa pahoittelulinjalla. Vielä oli yksi päivä, joka oli ajastettu väärälle vuodelle :(
Tässä tämä päivän myöhässä.

* * * * *

36 päivää ennen joulua on Liisan päivä. Vanha sanonta puhuu Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista. Osassa maata koettiin tänäkin vuonna Liisan liukkaat kovasti konkreettisesti: lumet suli ja jäätä löytyi ihan kiitettävästi kävelyteiltä. Vanhan kansan mukaan Liisan päivän liukkaat kelit olivat ainoastaan hyvä asia: liukas keli tieso hyvää leipävuotta. Kun ei pidä Liisan liukkaita eikä Kaisan kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi lilevana vuonna. Juliasta on mielenkintoista havaita, että tänä vuonna ilmastonmuutoksesta huolimatta liukasta on samaan aikaan kuin isoäitiemme aikaankin.

Kuka sitten oli tämä Liisa, jota esi-isämme ovat muistelleet keskiajasta saakka? Hän oli sukulaiskansamme Unkarin kuninkaan András II tyttären ja Thüringenin maakreivin Ludvig IV:n puoliso, joka oli erityisen tunnettu armelijaisuudesta sekä sairaiden ja köyhien auttamisesta.

Hyvissä ajoin ennen joulua oli tapana käydä myllyssä teettämässä ryynit joulupuuroa ja -makkaroita varten. Niitä tehtiin niin paljon kerralla, että ne riittivät koko talveksi. Tuulimyllyssä käyntiä varten tarvittiin tuulinen päivä, vesimyllyn käyttöön riitti, että vesi virtasi tarpeeksi joessa. Liisan päivän aikaan oli useasti suojakeli, jolloin oli mukava ajella myllyyn, jos vain ilma oli myllyn käyttöön sopiva.

Nykyisin harvat käyvät enää myllyssä, vaikka niitä vielä on olemassa. Julian kyökkiin on hankittu perinteisesti etään mienmyllyn jauhamia ryynejä. Niitä saa onneksihyvinvarustetuista ruokakaupoista, joten varsinaiselle myllyreissulle ei tarvitse lähteä.

Muinaisten myllymatkojen muisteluun sopii iltalukemiseksi kirja Myllytontun tarinoita. Lukiessa voi haudutella iltapuuron jostain itselle uudesta raaka-aineesta. Julia suosittelee eritoten kaurahelmiä, jos sellaisia onnistuu omasta kaupastaan löytämään.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

37 päivää ennen joulua

Jouluhössötyksen aikaistumisesta on viime vuosina ollut puhetta turuilla ja toreilla. Julia on tullut kuitenkin siihen tulokseen, että ennen wanhaan joulutoimet aloitettiin paljon aiemmin, mitä nykyisin. Siksi olisikin kenties oikeampaa sanoa, että joulun valmisteluun käytettävä aika vähenee vuosi vuodelta.

Juice Leskisen jouluisessa kappaleessa Sika kerrotaan oivasti joulukauden alkavan jo toukokuussa, jolloin porsasta aletaan syöttämään tosi toimin. Itse asiassa tässä Leskinen oli hieman väärillä jäljillä, sillä muinaisen jouluporsaan syöttäminen aloitettiin pari kuukautta ennen joulua. Tuohon aikaan porsas paistettiin kokonaisena pöytään, eikä näin ollen ollut tarvetta kasvattaa mitään sata kiloisia karjuja.

Joka tapauksessa monia toimia oli tehty syksyn ja kesänkin aikana joulua varten. Yhtenä tärkeimpänä oli joulujuustojen valmistus syksyllä, kun lehmät vielä tuottivat maitoa. Juustoista tehtiin isoja ja ne kuivattiin juustolaudalla esimerkiksi kuistilla katon rajassa. Kuivatut juustot säilyivät hyvin - Julian anoppi mainitsi naapurinsa pyytäneen sellaista kuivattua juustoa 1920-luvulla matkaevääkseen Amerikanlaivaankin. Juustoja tehtiin mm. talon paimenelle ja tietysti omallekin väelle. Tiedä sitten johtuuko tuosta anopin tarinasta vai mistä, mutta Julia on aina tuntenut kiinnostusta vanhoihin juustonsyöntitapoihin. Olisi mieluista löytää sähköpostista juustomuistoja, omia tahi esivanhempien muistoja... Hmmm. Tuosta aiheesta saisi oivallisen kirjan...

Jouluun on enää 37 päivää ja aattoon yksi vähemmän. Tänä iltana Julia vetäytyy soffalle neulomaan joululahjoja. Vielä on muutama neulomatta. Marraskuun pimeinä iltoina onkin oivallista istua takkatulen lämmössä, polttaa kynttilöitä ja neuloa kaikki kauniit ajatukset sukkien, kynsikkäiden ja muiden pikku käsitöiden lomaan.

39 päivää ennen joulua

Länsi-Suomessa leivottiin ennen leipää kahdesti vuodessa. Syksyinen leivontaviikko, jolloin voitiin leipoa hapanleipää koko viikkokin taikina toisensa jälkeen, ajoittui pyhäinmiestenpäivän tienoille, eli loka-marraskuun taitteeseen.

Leipomisen jälkeen reikäleivät nostettiin katonrajassa oleville leipävartaille kuivumaan. Kuivausaika oli viikosta kahteen.

Julia suositteleekin, että viimeistään tänään olisi aika ottaa leivät vartaista ja kantaa ne säilytettäväksi joulua varten perinteisesti jyvälaariin. Jos kellä nyt sitten on enää jyvälaareja olemassa.

Jouluun kuuluu olennaisena osana perinteiset ruuat. Jos nyt ei muistanut leipoa joululeipiä pari viikkoa sitten, niin nostalgiaa kaipaaville todettakoon, että lähileipomon reikäleivänkin voi kuivata. Itäsuomalaismallista leipää sen sijaan ei kannata kuivattaa, koska se on paksumpaa ja siksi sitä on huomattavasti vaikeampaa murentaa kappaleiksi.

Ei silti, myös kunnolla kovettuneen reikäleivänkin murtaminen vaatii niin taitoa kuin voimaakin. Ennen vanhaan sanottiin, että mies ei kelpaa ennen taksvärkkiin, ennen kuin saa leivän polvensa päällä taitetuksi.

Julia ei koskaan ole aitoa kovaa leipää syönyt, mutta muistaa lapsuudestaan, kuinka hyvää oli pari päivää kuivatettujen reikäleipien ohuet siivut, joita äiti leikkasi lihakeittoon tai klimppisoppaan kastettavaksi. Aivan erityisen hyvää leipä oli, jos sen kastoi sianpaisti liemeen. Maistuisikohan vielä yhtä hyvälle?

40 päivää ennen joulua

Julian kamarissa, kyökissä ja porstuassa voivotellaan ja kumarrellaan nöyrästi. Ajastettu blogipäivitys oli mennyt Julia-paralta väärälle vuodelle ja näin ollen tämän joulun odotusta kuvaavan jakson pari ensimmäistä osaa ilmestyy vähän myöhässä.

Siteeraten BB-2009 talon yleisintä lausahdusta: "Pahoittelen".

40 päivää jouluun

Katolisella ajalla meilläkin aloitettiin joulupaasto 40 päivää ennen joulua. 14.11. vietettiin muinoin Kekriä ja juhlan kunniaksi syötiin samalla tapaa hyvin kuin loppiaisena ennen pääsiäispaastoa.

Paastoaminen ennen joulua olisi oivallista näinäkin aikoina. Nykyisin luterilainen paasto sisältää ajatuksen siitä, että ihminen voi kieltäytyä yhdestä tai useammasta häntä itseään houkuttelevasta asiasta. Kieltäytyä voidaan ruuan ohella nautintoaineista tai vaikka television katselusta. Keskiajalla paastottiin kieltäytymästä eritoten lihan ja kananmunien syönnistä syönnistä.

Julian kyökissä on yritetty muutamaan kertaan joulupaastoa, mutta tähän mennessä liha on aina osoittautunut jossain kohtaa heikoksi. Joulutorttuja, pipareita ja suklaata tarjotaan jokaisessa kokouksessa ja miitingissä. Julian kanta itse aloitettuun paastoon on, että sitä ei mainosteta kanssaihmisille. Niinpä eteen tulee tämän tästä tilanteita, joissa on pakko joko lipsua tai selitellä - joten Julia on sitten lipsunut, useimmiten kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. Tänä vuonna Julia ei edes yritä paastota. Ehkä sitten ensi vuonna taas :)

Niille, kutka joulupaastoon ryhtyvät, Julia toivottaa menestystä ! Ja meille kaikille oivallista joulun odotusta, paastoten tahi ilman.

tiistai 17. marraskuuta 2009

38 päivää ennen joulua

Ryytihedelmät eli pomanterit
Ryytihedelmät on vanha koriste, jota käytettiin ennen vanhaan sairauden ja pahojen hajujen torjuntaan. Nykyisin se on hieman unohdettukin joulun koriste, jota voi käyttää nykyisinkin ilmanraikastajana tai myös koiden torjujana vaatekaapissa.

Ota muutamia appelsiinejä. Muutkin sitrushedelmät käyvät, mutta oma kokemukseni on osoittanut, että mandariinit ja klementiinit ovat tähän tarkoitukseen liian kosteita, eikä lopputulos ole aina hyvä.

Painele paksulla parsinneulalla tai terävällä sukkapuikolla appelsiinin pintaan reikiä tehden niistä mieleisesi kuvion, mieluiten tiheän Jätä tilaa silkkinauhalle. Painele koloihin mausteneilikat.

Kaada paperille jauhettua kanelia. Sekaan voit laittaa muitakin tuoksuaineita. Ennen vanhaan käytettiin mm. orvokinjuurijauhetta, jota voi löytää hyvin varustetusta apteekista. Pyörittele appelsiinia jauhossa ja yritä sormien avulla saada jauhetta myös neilikoiden tyvelle. '

Kääri appelsiini tiukasti alumiinifolioon ja jätä pallo kuivaan paikkaan 3-4 viikoksi. Poista kääre ennen joulua. Lisää silkkinauha tai muu kaunis nyöri appelsiinin ympärille. Ripusta roikkumaan katosta tai laita vaikkapa pähkinäkulhon koristeeksi.

Mikäli työ unohtuu tehdä hyvissä ajoin, saa samannäköisen lopputuloksen vielä aattonakin, mutta tuoksu ei ole kenties yhtä jouluinen.

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...