Länsi-Suomessa leivottiin ennen leipää kahdesti vuodessa. Syksyinen leivontaviikko, jolloin voitiin leipoa hapanleipää koko viikkokin taikina toisensa jälkeen, ajoittui pyhäinmiestenpäivän tienoille, eli loka-marraskuun taitteeseen.
Leipomisen jälkeen reikäleivät nostettiin katonrajassa oleville leipävartaille kuivumaan. Kuivausaika oli viikosta kahteen.
Julia suositteleekin, että viimeistään tänään olisi aika ottaa leivät vartaista ja kantaa ne säilytettäväksi joulua varten perinteisesti jyvälaariin. Jos kellä nyt sitten on enää jyvälaareja olemassa.
Jouluun kuuluu olennaisena osana perinteiset ruuat. Jos nyt ei muistanut leipoa joululeipiä pari viikkoa sitten, niin nostalgiaa kaipaaville todettakoon, että lähileipomon reikäleivänkin voi kuivata. Itäsuomalaismallista leipää sen sijaan ei kannata kuivattaa, koska se on paksumpaa ja siksi sitä on huomattavasti vaikeampaa murentaa kappaleiksi.
Ei silti, myös kunnolla kovettuneen reikäleivänkin murtaminen vaatii niin taitoa kuin voimaakin. Ennen vanhaan sanottiin, että mies ei kelpaa ennen taksvärkkiin, ennen kuin saa leivän polvensa päällä taitetuksi.
Julia ei koskaan ole aitoa kovaa leipää syönyt, mutta muistaa lapsuudestaan, kuinka hyvää oli pari päivää kuivatettujen reikäleipien ohuet siivut, joita äiti leikkasi lihakeittoon tai klimppisoppaan kastettavaksi. Aivan erityisen hyvää leipä oli, jos sen kastoi sianpaisti liemeen. Maistuisikohan vielä yhtä hyvälle?
Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit
-
Aloitin Kirja joka maasta -haasteen toteutuksen 2017 tammikuun alkupäivinä, koska olin perin juurin kyllästynyt skandinaavisten dekkareiden...
-
Kirja joka kunnasta haaste on innostanut lukemaan kirjoja muualtakin kuin isoista kaupungeista. Päivittelen tilannetta tämän tästä ja nostel...
Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua
Vaimoni on toista maata
Facebookin muistoja tältä päivältä vuosien varrelta on kerrassaan mainio asia. Olen saanut viikon sisällä itseni kahdesti kiinni siitä, että...