Toukokuussa 2026 luetut

Toukokuun saldoksi tuli 17 kirjaa, eikä vieläkään yhtään uutta maata, vaikka pyhästi itselleni lupasin, että tänä vuonna on koko maailma luettuna. Pah. Mutta oli kiva lukukuukausi. Hyvin erilaisia kirjoja, joista vain pari tuntui olevan huonoja valintoja tälle toukokuulle. Jonain muuna kuukautena ainakin toinen kirja olisi saattanut imaista totaalisesti mukaansa. 

Areklew Lisa Juhannusruusut.  Kohta se on. Juhannus. Kirja alkaa Estonian uppoamisesta 28.9.1994. Sitä hyppy nykyaikaan vuoteen 2019. Ja vielä joku muu hyppy muuhun aikaan. Ei puhutellut tällä kertaa, mutta 10 vuotta sitten olisin ollut kirjasta enemmän kuin innoissani. Ruotsi. (26.5.) 

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau kotona Sveitsissä. Oops, luin tämän jo viime vuonna! Kesti kyllä toisenkin lukemisen, vaikka hyvin muistin tarinat kun vauhtiin pääsin. Sveitsi. (9.5.) 🌟🌟 

Kantanen Emma Nimi jolla kutsutaan öisin. Omaelämäkerrallinen romaani työskentelyjaksosta Kiinassa ja pekingiläisestä lesboyhteisöstä. Kiina, Peking. (24.5.) 🌟🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat Ryöväriliitto. Sarjan neljäs osa kokoaa vaakunatavut ja lopussa juhlitaan rosvohäitä. (10.5.) 🌟🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat Karkkikumous. Jyrängin karkkitehtaan toiminnan etiikka arveluttaa nuoria rosvoja. (13.5.) 🌟🌟 

Kolu Siri Me Rosvolat ja kaverikaappari. Tämän kirjan pääoisissa on Viljan ohella erityisesti Hele ja salaperäinen Kuuska Jaskari (ei  se saari Rauman edustalla). (13.5.) 🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat Nolo fani. Jösses. Mä haluun tälle jatkoa! Kirjan loppu jää sen verran kutkuttavaan vaiheeseen, että piti oikein tarkistaa onko tullut uusia osia. Ei ollut. Jos sarja jää tähän, niin Vaativan V:n tyyliin toteaisin, että "En kestä". Mutta toisaalta ymmärrän, että tarina jää sen verran auki, että mielikuvituksen voi päästää itse laukalle, jos jaktoa kaipaa. Jotenkin vaan oli katsottava myös Me Rosvolat -elokuva Areenalta, mutta ei, sielläkään ei kerrottu, miltä Markus ja sen keltainen auto näyttää. Hyvä lopetus sarjalle, jos tämä nyt oli lopetus. Täydet pisteet. (13.5.) 🌟🌟🌟 

"Mies on mies, ei meritähti." (Hurja-Kaarlo Rosvola) 

Kolu Siri Tarina taistelu. Nuotio tarinoita rosvotyyliin. Tämän jätin viimeiseksi, vaikka ilmestyi ennen Nolo fani kirjaa. Aiemmalla lukukerralla pidin tätä tylsimpänä kirjoista, mutta keplo kirja oli tämäkin. (25.5.25, mikä ihana päiäväys!)🌟🌟

"Mä näytin Viljalta ennen kuin Rosvolat ryösti sen, anteeksi nyt, ihan kamalalta. Noppe Normilta. Elämäni-­on-ohi -viulistilta, joka vain odottaa lauantaita, jolloin voi alkaa elää vähän. Ja kun tarkemmin ajattelin sitä, tajusin, että musta vielä tuntui siltä. Musta tuntui ­lauantaityypiltä. Mä olin kadottanut jonnekin sen Vaativan Veen, jolla on oma kulma kaikkeen. Joka osaa sanoa täydessä bussissa väistäks vähän niin että koko bussi tyhjenee. Olen tottunut sellaiseen. Olen tottunut liian hyvään. Ja sitten eräänä päivänä Vaativa Vee oli kadonnut. Siksi ne kuteetkaan ei sopineet mulle enää." (Viileä V) 

Melin Mårten Att vara eller inte vara - dikter om dig. 

Ensivierailu paikkakunnan uudessa ruotsinkielisessä kirjastossa. Lainasin pari ohutta kirjaa, joita oli kevyt kantaa. Runoja joista tykkäsin. (15.5.) 🌟🌟🌟 

Mueenuddin Daniyal Hunajaa ja tomua. Novelleja jotka kaikki liittyy rikkaaseen maanomistaja K. K. Harouniin. Ihastuin kirjaan. Pitkästä aikaa Novellikokoelma, joka sykähdytti. Tarinat oli hyviä ja yhtenäisyys viehätti. Loppu novelli surullisuus itketti, mutta muitakin tunteita nousi pintaan. Lahore, Pakistan. (11.5.) 🌟🌟🌟+

"On Kolme minkä vuoksi me tapamme: maa, naiset ja raha." Bunjabilainen sananparsi. 

Murakamin Haruki Pimeän jälkeen. Japanilainen Kissaten hiljaisin lp-levymusiikkeineen, opiskelijatyttö lukee kirjaa kahvin ja voileipien äärellä. Puolituttu opiskelija pistäytyy salaatille. Mitä kaikkea yö voikaan tarjota. Japani. (28.5.) 🌟🌟🌟 +

Paarlahti Teemu Jäminkipohjan maksimi. Runoja Ruovedenmaisemista. Miehen saa pois Jäminkipohjasta, mutta ei Jäminkipohjaa miehestä... Kuten me porilaiset sanomme Porista. Runokirja, Ruovesi. (10.5.) 🌟🌟🌟 

Steen Hanna van der Senttu ja seikkailu Mumbaissa. Senttu, Bubba ja Intiasta Suomeen adoptoitu Neea perheineen lomalla Intiassa. Lomalla tavataan mm. suomalainen 87-vuotias tuore yksityisetsivä ja maaginen apina. Mumbai, Intia (12.5.) 🌟

"Tää Mumbai on kyllä ihmeellinen paikka, jatkoi Neea, jotenkin maaginen. Intia on kaikkea mitä kuvittelinkin ja silti erilainen."

Takula Mia Eloonjäämisopas. Toukokuun ilmastolukupiirikirja ei jaksanut innostaa riittävästi. Syytän itselleni sopimatonta alkua. Ensin puhuttiin hevosista, sitten luontoon ilman sopeuttamista vapautetuista häkkieläimistä ja äitiyden onnesta. Mikään niistä ei ole henkilökohtainen suosikkini. Huonon alun jälkeen loppu oli parempi, mutta onko mikään huonon ensivaikutelman jälkeen parhaimmillaan? Tietokirja. (18.5.) 

Virtanen Rauha S. Seljan tytöt. Toukokuussa aloitettiin Seljan tytöt -lukupiiri. Muistan kun nuorena luin kirjaa ja nolotti ja pelottikin tyttöjen kotihipat, vaikka viattomat hipat ne olikin. Tunnemuistista kumpusi sama tunne, vaikka tiesinkin juonen. Yllättävän hyvin se muistui, vaikka seuraava kirja ei niin tuttu ollutkaan. (14.5.) 🌟🌟 🌟 

"Ja minusta rouva Pirinen on oikein mukava ihminen», puolusteli Miili­täti. »Kyllä kai», tuhahti isä. »Pinnalta lirkun-lirkun, mutta alla vaanii saaliinhimoinen sakaali. Minä sanon teille, että voin jotenkuten ymmärtää sellaisia naisihmisiä, jotka juoruilevat iltojensa iloksi, kun heillä ei valitettavasti ole hengenlahjoja parempaan."

Virtanen Rauha S. Tapaamme Seljalla. 

Nautin, mutta kun viimeksi luin Me Rosvolat, niin seikkailut jäi puuttumaan. Toisaalta onneksi, sillä tämän kirjasarjan etuna on se, että se kertoo tavallisesta arjesta, tavallisesta elämästä. Kirja voi olla hyvä, kertomatta ihmistä kohdanneista katastrofeista. (15.5.) 🌟🌟 

Virtanen Rauha S. Virva Seljan yksityisasia. Tämä kirja kuulosti niin oudolta, että olen varmaan hypännyt tämän yli sarjaa lukiessa. Ehkä tämä puuttui koulun kirjastosta. Aikaisempiin verrattuna tämä tuntui jopa seikkailukirjalta.  (16.5.) 🌟🌟 

Maaliskuussa 2026 luetut

Maaliskuun saldo oli 20 kirjaa pääosin Aasiasta, mutta mahtui muukaan myös kasa eurooppalaisia kirjoja, etenkin runoja ja lastenkirjoja. Jälkimmäisiä luin E-kirjana ajatuksena etsiä lahjakirjoja pienokaisille. 

Chi Zijian Puolikuu. Kirjasta tuli mieleen positiivisella tavalla Suon villi laulu -kirjan tunnelma ja luonnonläheisyys. Tarina toki oli täysin eri. Päähenkilö muistelee seniorina kylänsä elämää ja ihmisiä Kiinan poronhoitoalueella, mikä nykyisin on sangen pieni ja vähäporoinen, mutta on kuitenkin. Kiina, (2.3.) 🌟🌟 

Fried Hédi Bodrin tarina. 1930-luvulla oli nuori juutalainen tyttö. Hänellä oli ystävä, joka on kristitty ja koira. Natsien tultua valtaan tytön perhe joutui keskitysleirille. Kirja kertoo lapsille sopivasti tuosta ajasta. Fried syntyi Romaniassa alueella, mikä liitettiin myöhemmin Unkariin. Romania.(1.3.)🌟

Hassan Yahya  Yahya Hassan : runot. Luin kolmannen kerran, on se vaan hyvä, vaikka kirjassa kuvataan hirveitä asioita. Ei ihme, että kirjailija on palkittu. Tanska/Palestiina.  (13.3.) 🌟🌟🌟

"Sellaisena muistan päiväkodin

Toiset odottivat joulupukkia

Mutta minä pelkäsin sitä yhtä paljon kuin isääni."

Hokkanen Jouni Pohjois-Korean naiset. Jo kirjan esipuheesta heräsi innostus kieleen.

"Itä-Pasila, Suuren Myötätunnon ja Häpeämättömän Totuuden Urbaani Kehto. Ohjusteollisuuden päivänä 18.11.2025 "  Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja naisten tarinoista ja naisten roolista. Pohjois-Korea (26.3.) 🌟🌟🌟 

"Mutta kuka Krysanteemi oikeastaan oli? Vakooja, viettelijä vai uhri? Ehkä parhaan ja ainoan vastauksen tietää naisen satimeen saanut mies. Etsivä Kang kirjoitti viimeisessä raportissaan: ”Hän ei ole sankari eikä rikollinen. Krysanteemi on haavoittuvaksi koulutettu koneisto, joka käytti rakkautta aseena. Mutta jossain vaiheessa hän alkoi vuotaa sisältä.”

Ishiguro Kazuo Silmissä siintävät vuoret. Lukupiirissä luettiin 2017 Nobel-palkittua Ishiguroa ja valitsin tämän, koska olen lukenut sen uutena, mutta en muistanut siitä mitään. Pari muutakin Ishiguroa houkutteli, etenkin Me orvot ja Pitkän päivän ilta. Myös Novellikokoelma Yö soittoja kiinnosti, vaikka pidän novelleista eniten Novellikoukussa ääneen luettuna. Japani/ Iso-Britannia (25.3.) 🌟🌟

Kallio Maaret Välillä olet varpuseni. Ihanan herkkä taaperolorukirja. Kuvittanut Kati Vuorento. Runot. (1.3.)🌟🌟

Kallio Maaret Saatan sinut unille. Unilorukirja taaperoille. Kuvittanut Kati Vuorento. Runot. (1.3.)🌟🌟🌟

Kang Han Älä jätä hyvästejä. Gyeongha matkustaa hoitamaan ystävänsä lintua Jejun saarelle eteläisempään Korean kolkkaan. Perillä hän löytää tietoa saaren traagisesta historiasta 1948-49-verilöylystä, missä kuoli parisataatuhatta ihmistä. Etelä-Korea, Jeju, (12.3.)🌟🌟🌟 

Kim Jeongdo Mustetta ja Kyyneleitä Korean runouden klassikot. Etelä- ja Pohjois-Korea. (12.3.) 🌟🌟

"Niin viattomasti elin silloin. 

Nyt huuleni, surun ja ilon kuluttamatta, 

osaavat puhua samatkin sanat, 

hieman viisaammin, 

mutta kunpa vieläkin eläisin niin viattomasti!"  Sowol Kim (1902-1934)

King Stephen Hannu ja Kerttu. Maurice Sendaken kuvituksen ympärille kirjoitettu uusi versio sadusta. Ensimmäinen King, jonka olen lukenut. (17.3.) 🌟 

Lillkung Anna et al. Bonusprinssi : Norjan kuninkaallinen skandaali. Kuuntelin, koska en oikein tiennyt asiasta muuta kuin lööppien otsikot. Itse olisin halunnut kuulla myös enemmän esimerkiksi siitä, miksi ystäväpiiriksi muodostui huumepiireissä pyörijöitä - onko hovien piirit niin pieniä, ettei tavallisempaa seuraa löydy. Norja (15.3.) 🌟

Lipasti Roope ja Oksanen Harri Lätkä Lauri ja ihmeräpsä. Luin kirjan, koska haasteeseen tarvittiin kirja, jonka kannessa on jääkiekkojuttuja. Mutta kirja oli hyvä, kuvitus kiva. Ja jostain syystä tarinakin tuttu. Olenkohan lukenut tämän aiemminkin... (2.3.)🌟🌟

Natori Sawako Kirja jota etsit. Kirjakauppaan poika on saanut isältään lainaan kirjan, jota ei ole lukenut. Nyt isä haluaa kirjan takaisin, mutta se on hävinnyt. Poika ostaa useita eri painoksia, mutta isälle ne ei kelpaa. Ainoa toivo on Tokion lähiössä sijaitseva kirjakauppa, joka mainostaa tarjoavansa kaikkia kirjoja. Kirjalle on tulossa jatkoa. Japani (15.3.) 🌟🌟

Natsukawa Sōsuke Kissa joka suojeli kirjoja. Tämä kolmas japanilainen kirjakaupparomaani oli mielestäni huonoin, vaikkei toivoton tämäkään. Japani (17.3.) 🌟

Nguyên Phan Quê Mai Missä tuhka kukkii. Amerikkalaisen, tummaihoisen sotilaslentäjän, hänen viernamilaisen tyttöystävän, heidän lapsensa ja sotilaan amerikkalaisen vaimon tarina. Vietnam (28.3.) 🌟🌟 

" Hän huomasi kertovansa tyttärelleen lukemiaan tarinoita. Hän tiesi, että elämä ilman mielikuvitusta oli pelkkää olemassaoloa. Eläminen ilman kirjoja oli pahin rangaistus, mitä saattoi olla."

Pohjanen Bengt Kieli oon sielun sormenjäljet. Meän-kielisiä runoja Pohjasen itsensä lukemana. Runot eri kirjoittajilta. Ruotsi, Meän kieli (13.3.) 🌟🌟🌟

Strunge Michael (2958-1986) Speed of Life runoja tanskaksi ja englanniksi. Hassanin runokirjassa kerrotaan Hassanin saaneen ohjaajaltaan Strunge kootut. En löytänyt koottuja, mutta Speed of Life löytyi. Tanska (13.3.) 🌟🌟

"Jeg kender dig

jeg føler dig, du

du og jeg

jeg er dig vi er vor hinanden." 

Tagore Rabindransth (1861 - 1941) on Nobel-palkinnon 1913 voittanut intialainen runoilija, jota olen lukenut aiemminkin ainakin kirjan Gitanjali joka löytyy myös aiempana EiloLeinon käännöksenä nimellä Uhrirunoja. Nyt luin kirjan Toiselle rannalle. Runot on kääntänyt Englannista Hannele Pohjanmies. Intia (12.3.) 🌟🌟

"Viivy autossa illassani, missä sydämeni odottaa; täytä sen yksinäisyyden malja, ja salli minun tuntea itsessäni sinun rakkautesi äärettömyys." 

Tarina turkoosista jalokivestä : tiibetiläinen kansansatu. Satumetsän äänikirja - sarjaa. Entuudestaan itselleni outo satu. Tiibet. (2.3.)🌟

Yogisawa Satoshi Päiväni Morisakin kirjakaupassa. Takakon tarina alkaa kuin omani. Mies kertoo yllätyksen ja tulee ero, työpaikalla olisi mies silmissä, joten pois pitää päästä, rahat loppumassa ja muuttaa täytyy... Itsekin olisin todella, todella mielelläni muuttanut kirjakauppoja täynnä olevaan kaupunginosaan, kuten Takakon, mutta päädyin kirjastoon töihin. Takakon uusi työpaikka on enon omistama isoisoisän perustama kirjakauppa. Japani (12.3.)🌟🌟🌟

Hevosen vuosi (17.2.2026-6.2.2027)

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! Tänään tallin lattioilla ja taivaalla kaikuu tulihevosen kavioiden kopse. Tulihevosen vuonna: 
Hevonen ei pysähdy kysymään, onko tie valmis.

Vuosi avaa ovia, jotka muuten eivät avautuisi. Vuosi suosii rohkeita muttei hätiköiviä. Muutokset voivat olla nopeita ja konfliktitkin voivat kärjistyä, mutta koskapa ne eivät voisi. Esimerkiksi Wikipedia luonnehtii edellistä Tulihevosen vuotta 1966 "normaaliksi" vuodeksi. Vuoden päätapahtumia lukiessa ei voi kuin todeta, että mikään ei ole muuttunut. Vietnamin sota sentään on saatu päätökseen, mutta muuten maailman taistelukohteet ovat likimain samat, mihin nykyisinkin on totuttu. Arno-joki tulvinee tänäkin vuonna... ihan varma en ole, laskeutuuko joku tänä vuonna kuuhun, mutta lähivuosina sekin taas nähtäneen. 

Tulihevosen vuonna syntyneitä pidetään vahvoina ehkä dominoivakin. Selkeästi johtaja-aineksena, mutta erityisesti Japanissa ominaisuutta on pidetty niin huonona, että hevosen vuonna syntyneitä tyttöjä ei sukuun aiemmin ole haluttu. Niinpä vielä 1966 vuonna aborttien määrä kasvoi Japanissa pelosta, että sellaista tyttöä ei saataisi naitettua kenellekään. Nykyään pelko lienee aiheeton, sillä nainenkin saa olla vahva ja mies voi olla koti-isä, ellei molemmat halua johtajiksi. 

Vuosi on perinteisesti hyvä yrittäjille, puhujille, taiteilijoille ja ylipäätään ihmisille, jotka haluavat näkyvyyttä omalle asialleen ja uskaltavat vaihtaa suuntaa. Itsekin varmaan pitäisi kokeilla. 

Kannattaa muistaa, että parhaiten menestyy tänäkin vuonna rehellisyydellä. Tulihevonen tuo esiin piilotettuja motiiveita ja salaisuuksia, joita ei haluttu nähtäväksi. Vuosi ei ole välttämättä lempeä, mutta rehellinen: 

Jos jokin kestää tulihevosen vuoden, se kestää melkein mitä vain.

Kiinalaisessa horoskoopissa huonoja asioita voidaan tasoittaa neutralisoivilla elementeillä. Tulen suhteen neutralisoi vesi ja maa. Sen vuoksi esimerkiksi geokätköily tai maastoratsastus voisi olla oikein hyvä harrastus juuri tälle vuodelle. 

En ole hevostyttö, joten tästä ei tule varsinaista tallipäivitystä, vaikka sellaisenkin olen joskus omaksi ihmeeksenikin kirjoittanut (löytyy myös tämän blogin syövereistä). 

Tätä päivää varten olen kuitenkin varautunut lukemalla hevoskirjoja. Vaikka en olekaan ollut hevostyttö, niin nuorempana luin kyllä joitain hevoskirjoja. Uljas musta täytyi tietysti lukea televisiosarjan vuoksi. Ja ainakin Marvi Jalon Ratsukesä-kirjan omistinkin tuolloin (ilmestyi 1977). 

Nuoremmille hevostytöille ja -pojille sopii ulvilalaisen, somestakin tutun, Venny Helénin Rambon talli -sarjan aloittava Kadonneiden hevosten mysteeri. Kirjassa Elina on muuttanut kesän alussa uudelle paikkakunnalle ja liittyy Rambon tallin porukkaan. Lapset ystävystyvät usein helposti ja niin käy tässäkin kirjassa. Heti ensi tapaamisesta lähtien nuorempien porukka puhaltaa yhteen hiileen. 

Kirja oli ilahduttavan myönteinen, mitä ei mielestäni voi sanoa kaikista nuoreten kirjoista. Kuuntelukokemuksesta jäi hyvä mieli sekä itselleni että äidilleni, jonka kanssa kuuntelimme pari hevoskirjaa palapeliä tehden. 

Sarjaan on ilmestynyt nyt jo neljä osaa, ja itse aioin kuunnella ne kaikki sitten, kun viideskin osa huhtikuussa on ilmestynyt. 

Toinen yhdessä kuuntelemamme kirja oli Tiina Tanskasen Ihana tallipoika. Se on Hevostyttö Iitu -sarjan toinen osa, mutta halusin tänne toisen kirjan edustamaan hieman isompien ratsastajien talliromantiikkaa. Sitä tästäkin kirjasta löytyi hieman edellistä kirjaa vanhemmalle kohderyhmälle juuri sopivasti. 

"Hetki oli täydellinen. Siinä me laukkasimme vieretysten ja nautimme vauhdin hurmasta, minä ja Manu yhdessä." 

Iitu ja Manu ovat loistava pari. Molemmilla on sopivasti halua voittaa ja tarvittaessa rohkeutta puhua riittävästi. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jota ei malttanut jättää kesken. Onneksi sen kuunteluun meni aikaa vain kolmisen tuntia. 

Aikuisten tallikirjaa ei ehditty tällä kertaa aloittamaan, mutta aiemmin olen lukenut mm. Lyla Sagen Takaisin satulaan - Done and Dusted joka sopivat hyvin seuraavaksi kirjaksi aikuisempaan suuntaan. Kirja sijoittuu Amerikkaan maatilalle, missä on myös ratsastustalli ja päähenkikö on ammattiratsastaja. Romantiikkapuolella astutaan edellistä pidemmälle, joten mistään pikkutyttökirjasta ei ole kyse... tosin mikä minä olen mitään sanomaan. Olen lukenut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden täydellisen painoksen 11-vuotiaana...

Kotimaisista kirjoista Elina Aaltosen Älä anna minun pudota on lukupinossani, mutta ei kylläkään juuri nyt ihan päällimmäisenä. Se on käsittääkseni nimenomaan aikuisen naisen tallikirja ja kertoo suomalaisesta tallielämästä, mikä entisille heppatytöille on tuttua. 

Kolmantena kirjana luin tätä päivitystä varten Johan Ehnin Hevospojat-kirjaa, mikä sijoittuu osin sirkushevosten maailmaan. Kirjassa eletään nykyaikaa Tukholmassa ja satavuotiaan, Tsekkoslovakiassa syntyneen vanhuksen menneisyyttä 1930-luvun Berliinissä.

Kirja kuuluu sateenkaarigenreen ja mielestäni kirjasta on vaikea kertoa spoilaamatta tarinaa, joten jätän laajemman kertomisen väliin. Nautin lukemisesta, vaikka tänä aasialaisena kautenani toinen, aiemmin lukemani hevospoikakirja olisikin ollut lähempänä sydäntäni. 

Tietokirjatyyppisistä romaaneista suosittelenkin Rupert Isaacsonin Hevospoika - isän ja pojan yhteinen matka -kirjaa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja kertoo autistisen Rowan-pojan ja hänen isänstä tarinan, johon liittyy mongolialaiset hevoset. Itselleni kirja oli koskettava, mutta hyvän mielen tuova kirja. 

Tulihevosen vuosi paljastaa enemmän kuin se rakentaa. 

Itse olen horoskoopiltani käärme ja kiinalainen horoskooppi muistuttaa minua, että hevosten ei tarvitse levätä, mutta käärmeen täytyy. Ehkä pitäisi täyttää pitkästä aikaa vesimalja ja tuoda lukunurkkaan näin vesielementti. Yksin ei käärme tästä vuodesta hyvin selviä, mutta siihenkin on tiedossa ratkaisu ainakin kevään ajaksi. Hissiremontti. 

Meille käärmeille etuna on tänä vuonna maltti. Käärme ei säntäile, vaan odottaa rauhassa, kunnes etenee. Omat vanhat muistiinpanoni viime vuosituhannelta suosittelevat tälle vuodelle kalenteriin tyhjiä iltoja (oikeasti tyhjiä) ja yksi täysin järjetön, mutta palauttava rutiini (kävely, kirjoittaminen, käsityö). Näihin on helppo yhtyä, sillä kaikkia noita harrastan jo nyt. Kävelyä tosin pitää listätä kevättä kohti. Tänään sen voisi aloittaa. 

Kaiken kaikkiaan tulossa on siis täydellinen vuosi. Hyvää uutta vuotta!

Tuhkimo näyttämöllä ja satuna

Ystävänpäivän kunniaksi leikittiin kavereiden kanssa Aurinkokuninkaan hovineitoja ja käytiin katsomassa Porin teatterissa Tuhkimo. Veikkaan että katugallupissa kysyttäessä ensimmäisenä mieleen tulevaa satua, olisi monien vastauksena Tuhkimo. Sadussa hyvä ja kaunis käytös kaikkia kohtaan palkitaan. Tuhkimossa se palkitaan pääsyllä prinssin puolisoksi. Ryhmämme keski-ikä oli yli 60 vuotta. Itse olin ryhmän nuorin. Kaikki olimme sitä mieltä, että tuleminen kannatti. Onneksi näytelmä jatkuu ainakin vielä koko kevään, joten muillakin on aikaa käydä sitä katsomassa. 

Kuvat: Porin teatterin mediakuvia

Tuhkimo sadun alkuperäinen kirjoittaja on pariisilaisen asianajajan Charles Perrault (1628-1703) ja se julkaistiin ensi kerran vuonna 1697. 

Perrault oli ryhtynyt vuonna 1663 huolehtimaan Ludvig XIV:n taide- ja kirjallisuuspolitiikasta. Tämä työ toi hänet hoviin ja johdatti hoviväen satujen maailmaan. Tuohon aikaan sadut olivat suosittuja yläluokan keskuudessa. Niitä kerrottiin toisille ja näyteltiin. Vuonna 1671 Perraultista tuli Ranskan akatemian jäsen. Perrault tunnetaan näinä päivinä siitäkin, että hän nosti silloisen nykykirjallisuuden silloin suosiossa olleen antiikin kirjallisuuden rinnalle pitäen molempia yhdenvertaisina. 

Kyseessä on sama tyyppi, joka on julkaissut Hanhiemon satuja eli kertomuksia menneiltä ajoilta -kirjan vuonna 1693, vaikka olen kyllä tähän saakka kuvitellut Hanhiemon satujen olevan Englannista. Hanhiemon saduista löytyy mm. Kaunotar nukkumassa metsässä eli tarina, joka nykyisin tunnetaan Prinsessa Ruususen nimellä. Mainittakoon, että Perrault ei itse keksinyt satuja, vaan muokkasi ne kansantarinoista ym. lähteistä silloiseen Ranskan hovielämään sopivaksi. Ainakin yksi tarinoista on peräisin Decamerone-kirjasta. 

Saduista tuli hovissa niin suosittuja, että Perrault kirjoitti neljä vuotta myöhemmin Hanhiemon tarinoita -kirjan, mistä löytyy mm. Saapasjalkakissa, Punahilkka, Prinsessa Ruusunen ja Cinderella tai pieni lasitossu, joka nykyisin tunnetaan Tuhkimo nimellä. 

Myöhemmin satuja on muokannut niin Grimmin veljekset kuin Disneykin. Tuhkimosta on tehty näytelmiä, elokuvia (ensimmäinen 1950) ja balettiesitys. 

Itse yllätyin kuinka tarkkaan Tuhkimo näytelmä noudattaa Perraultin versiota tarinasta. Itse olen kuullut tarinan ensi kertaa Grimmin veljesten muodossa, missä Tuhkimon sisarpuolet veistelivät kantapäätä ja poistivat varpaan, jotta kenkä mahtuisi jalkaan. Sisaret tuumasivat yksi kerrallaan, että prinsessana ei tarvitsisi kävellä itse. Siinä versiossa sisarpuolta vietiin ratsain prinssin luo ja lintu sen pähkinäpuun oksalla, mistä Tuhkimon isältään saama oksa oli peräisin, lauloin: 

"Kenkä jalkaa puristaa, verta tielle pulppuaa, takaisin siis ratsasta, etsi sisar oikea."

Näytelmään oli otettu Grimmin versiosta isän Tuhkimolle lahjana tuoma oksa, mutta jätetty raaemmanpuoleinen kehonmuokkauskohtaus esittämättä. Onneksi.  

Teemu Loikas oli suunnitellut Tuhkimolle oivalliset lavasteet. Istun teatterissa aina melko edessä, jotta näkisin kaikki pikkutarkasti. Joskus on täytynyt pettyä, kuten kerran Lahdessa jotain Niskavuorinäytelmää katsoessa, kun lavasteina oli vain koroke ja yksi tuoli. Sieluni janoaa yksityiskohtia, ja niitä tässä riitti, niin fyysisinä elementteinä kuin valoin luotuna. 

Vieläkin ihmettelen, miten näppärästi haltiakummi taikoi kurpitsasta vaunut!

Näytelmässä Tuhkimolla oli myös oikea nimi: Ella. En muista lukeneeni Tuhkimon nimeä satuversioissa. Perraultin sadussa ilkeämpi sisarpuoli antaa Tuhkimolle nimen Tuhkapylly, ja kiltimpi lieventää sen Tuhkimoksi. Muita nimiä ei mainita; vain toinen sisarpuolista on saanut tuolloin nimen, Javotte. 

Näytelmän sisarpuolet olivat juuri niin ikeitä kuin olin asian mieltänytkin ja äitipuoli sitäkin hirveämpi. Näytelmästä käy kyllä ilmi sekin, miksi äitipuoli on niin ilkeä. Se ei silti ole syy kohdella tytärpuoltaan kaltoin. 

Pakko todeta, että olin niin häikäistynyt näytelmästä, että en jälkeenpäin muistanut, kerrottiinko näytelmän lopussa Perraultin sadun lopussa ollut opetus: 

"On kaunis muoto aarre melkoinen, vaan kaunis käytös vielä voittaa sen. Ja tärkeämpi kuin on muoti uus' on hengetärten lahja, herttaisuus."

Erityiskiitokset Tanssikoulu Tankan tanssijoille, jotka tanssahtelivat sangen tenhoavasti. En tiedä kumpi tanssiryhmä oli vuorossa sinä iltana, kun näytelmää katselimme, mutta katselimme sitä mielellämme. 

Myös Marko Honkanen, teki erityisen hyvän vaikutuksen prinssin isänä. Vaativa ja määräilevä isä huomasi pojan rakastuneen aidosti, ja antoi parille siunauksensa sangen luontevasti. Mikä ihana päätös tarinalle. 

Jälkeenpäin keskustelimme kavereiden kanssa siitä, onko Tuhkimo kuitenkaan "lumoavin satu" kuten teatterilippuun oli painettu. 

Hyvä sai kyllä palkkansa, eikä pahaakaan kohdeltu huonosti. Se on aina hyvä asia. Mutta kuitenkin Tuhkimoa kiusattiin ja kohdeltiin kaltoin eikä hänellä ollut ystävänään kuin hiiriä, joita vilisi näytelmässäkin runsaan puoleisesti (ei pelkoa, ne eivät olleet eläviä). 

Itse sanoisin, että lumoavin satu voisi olla Kaunotar ja Hirviö. Vaikka sekään ei mikään lempeä satu ole, siinä ei kuitenkaan kiusata juuri muita kuin Hirviötä, ja häntäkin vain siksi, ettei ollut nuorena kiltti avun pyytäjälle, eli vähän niin kuin oma vika. Eikä Prinsessa Ruususessakaan tapahdu muuta pahaa kuin sadan vuoden unoset. 

Toisaalta, kaikki nämä klassiset prinsessasadut ovat lällyjä saduista pahimpaan verrattuna. Se on tietysti Hannu ja Kerttu. Ensiksi isä ja äiti jättävät lapsensa heitteille metsään, missä noita lihottaa lapsia syödäkseen ne, ja tarina päättyy siihen, että lapset murhaavat noidan. En ole vielä tähän ikään mennessä keksinyt, mikä olisi sen sadun opetus. 

Jos jotain jäi näytelmästä puuttumaan, se oli omassa seurassa olevat lapsikatsojat. Osa porukastamme oli parvella, ja siellä oli kuultu myös lasten riemua eri kohtauksissa. Permannolla oli hiljaisempaa. Katselimme vain lumoutuneina satua... oli se, lumoavin satu!

Ps. liput oli itse hankittu. 

Hyvä kasvaa Kempeleessä

Olin valmistautunut matkustamaan itsenäisyyspäivänä jälleen Kempeleeseen ja osallistumaan ylioppilasjuhliin, mutta sitkeät jalkavaivat eivät näemmä kestä juhlia ja rientoja joka viikko. Oli siirrettävä matka myöhemmäs eli kesään. Olin kuitenkin lukenut viime kesän ja syksyn aikana tätä reissua ajatellen niin monta kirjaa Kempeleestä, kuin löysin, joten päätin, että on aika julkaista tämä teksti nyt. 

Ensin tuntui siltä, että ensin lukemani uuden TrueCrime kirjan lisäksi ei oikein muita löydy. Kirja Sammon ohella kyselin kaverilta ja Kempeleen kirjastostakin, mutta kovin suurta listaa en kokoon saanut. Kirjastosta sain vinkin tämän tekstin pariin viimeiseen kirjaan, joista erityisesti viimeinen oli oikea helmi. 

Ensimmäisenä luin Jaana Skyttän kirjan Martta Saxin murha. 

Martta Sax oli 1906 syntynyt osuuskaupanhoitaja, joka surmattiin julmasti lauantai-illalla 5.5.1934. Edessä olisi ollut Limingan osuuskaupan iltamat ja koulutuspäivä, mutta joku päätti toisin.

Jaana Skyttä on koonnut mielenkiintoisen kokonaisuuden eri lähteistä ja saanut 1930-luvun kempeleläisen kylän elämään. Lähikunnissakin poikkeillaan, sillä kaupan pääpaikka oli Limingalla ja Martta oli kotoisin Törnävältä. Tampereellakin käytiin tapaamassa melkein sulhasen toista morsmaikua ja lasta. 

Tapaus oli silloin, niin kuin olisi nytkin, hetken lehdistön seurannassa. Otsikot olivat silloin suoria, ei mitään klikkiotsikoita. 

Melko pian pidätettiin yksi mies, joka tunnusti surmateon kaikessa kauheudessaan. Vaikea on ymmärtää miksi, sillä poliisien tarkat tutkimukset osoitti miehen syyttömäksi. 

Vasta pari vuotta myöhemmin löytyi sattumalta mies, joka niin ikään tunnusti ja sai murhasta tuomion. 

Skyttän kirja kuitenkin osoittaa, että ihan varma ei tämäkään asia ollut. Oliko sittenkin takana joku muu, joka maksoi tunnustuksesta? Isäntämiehiäkin taidettiin vähän epäillä, jos Haanpään fiktiiviseen kirjaan on uskominen (siitä hetken kuluttua lisää). 

Kaupanhoitaja oli iloinen ja suosittu, kaikkien pitämä, mutta iän mukaan kohta vanhanpiian veroa maksava, joten ei kuitenkaan ollut löytynyt sitä oikeaa, joka veisi vihille. 

Itse mietin, että uhri taisi olla liian kiltti antaessaan lainaksi rahaa isompia eriä ainakin kahdelle miehelle. Sellaista ihmistä on helppo käyttää hyväksi, mutta harva haluaa sellaisen kanssa maalaisyhteisössä naimisiin, kun vaarana on, että jatkossakin lainaisi talon tavarat.  

Oli miten oli. Hirveä rikos. Ei voi muuta sanoa. 

Yllätyin, kun Finnasta löytyi ainakin neljä valokuvaa tähän rikokseen liittyen. Muut kuvat liittyivät tuomitun pidättämiseen paljon myöhemmin. Selaamissani maakunnallista sanomalehdissä ei tuohon aikaan valokuvia paljon ollut. Ei ainakaan joka lehdessä. 

Kuvat olivat olleet Kalevassa 8.5.34. Sitä lehteä en näemmä lukenut kesällä. Nyt luin senkin ja sieltä löytyi myös oheinen kuva Kempeleen Ylipäässä sijainneesta kaupasta. Ei mikään iso rakennus, mutta tuohon aikaan kauppoja saattoi olla monta samalla kylällä. Omallakin kotikylälläni oli 1940-luvulla kolme kauppaa samaan aikaan, joista kaksi rinnakkain maantien laidalla, kolmas parin kilometrin päästä naapurissani sivuten varrella. Neljäs kauppa löytyi maantien laidalta noin 4 km päästä.

Pentti Haanpään pienoisromaani Isännät ja isäntien varjot on saanut alkunsa Martan julmasta kohtalosta. Haanpää oli nähnyt siitä uutisen, liekö ollut joku tänne Dikiarkistosta poimimani. Kirjailijan mielikuvitus oli tehnyt tapahtumasta tarinan, joka on osin erilainen kuin TrueCrime-kirjassa. 

Ajat oli levottomat. Lehtiarkistoa tutkimalla selviää moni asia. 

Martta Saxin murha ei valitettavasti ollut sen viikonlopun ainoa. Eurajoella Vuojoen kylässä (missä sijaitsi myös Eurajoen keskustaa lähinnä oleva asema/seisake, minne itsekin tulin opiskelupaikkakunnalta lättähatulla, jos olin menossa ensin poikakaverin luo) ampui mies vaimoaan ja surmasi sen jälkeen kaksi lastaan ja itsensä. Vaimo selvisi hengissä. Karjalohjalla mies kuristi vaimonsa kertoen vaimon yrittäneen ensin leikata miehen päätä irti tämän nukkuessa. Ja keskiviikkona Iisalmessa kaksi miestä riitaantui kävellessään asemalle ja toinen surmasi toisen aidanseipäällä, kertoi Eteenpäin lehti 8.5.1934 artikkelissa 'Kammottavia murhia tehty eri tahoilla maata'. 

Saman päivän Etelä-Saimaa tiesi kertoa, että viikonloppuna oli myös Kuopiossa surmattu siilinjärveläinen mies lyömällä teräaseella selkään, ja Etelä-Suomen Sanomat puolestaan kertoi Tampereella kahden opiskelijan välienselvittelyn päättyneen lopullisesti puukoniskuun. Ei kiva viikonloppu ja alkuviikko.

Haanpään kirja heittää varjon isäntä miehen suuntaan. 

Matti Hannus on kirjoittanut Suomen ensimmäisen elämäkerran vammaisurheilijan urasta Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Se on mielestäni kivasti kirjoitettu kirja. 

Olen ottanut tuon kuvan helmikuussa 2014 Kempeleessä meren rannalla. Päivä olisi ollut mitä hienoin hiihtämisen, mutta käytin sen kävelemisen keskustan liepeillä ja kävin Jäähallissa kahvilla kaverin ollessa töissä. En tiedä hiihteleekö Sankilampi jäällä, mutta olisi tuossa ollut baanaa hiihdellä.

Sankilampi toivoi nuorena hiihdon olympiamitalia, eikä saavutus tuntunut ylivoimaiselta. 

Sitten armeija-aikana jalka alkoi oireilla ja siitä löydettiin syöpä, joka johtaisi vähintään amputaatioon, mutta myös kuolema oli hyvin mahdollinen. 

Reisiamputaarion kanssa onnistuttiin ja sitkeä nuorimies pääsi kuin pääsikin kultamitalleille. Hän voitti seitsemän kultaa maastohiihdossa (ilman hiihtokelkkaa) paralympialaisissa 1976-1990.

Mahtava suoritus, mistä isot onnittelut sankarihiihtäjälle, jos tämä teksti hänen lähipiiriään tavoittaa. 

Mukavaa paikallisväriä löytyy kirjasta siellä täällä. Esimerkkinä Zeppeliinin bingo. Bingot oli aikanaan kivoja ja suosittuja, ja ovat vissiin taas vähän tulleet suosituimmiksi ainakin kaveripiireissä. 

Paikalliset muistavat varmasti paljon enemmän tuttuja paikkoja ja ihmisiä kuin minä, joka olen käynyt Kempeleessä muutamia kertoja ja seurannut sen tapahtumia lähinnä ystäväni kotikuntana. 

Itse en tykkää moderneista kirkoista, mutta Kempeleen uusi kirkko on kiva. Vanhaan kirkkoon tai museoon en ole vielä päässyt. Mutta ehkä seuraavalla käynti kerralla. 

Huvittaviakin muistoja löytyi, kuten sekin, että sykemittari oli aluksi urheiluvalmentajien mielestä turhia, nykyään niitä ja muita tilastoja tuottavia mittareita ilman ei tulisi mitään.

Ari Paulowin Viimeinen vartiomies. Perustuu todellisiin tapahtumiin, mutta itse romaani on fiktiivinen. Kirja on viides osa Jesse Hackman -sarjaa. Aiemmin olen lukenut osan yksi, mistä Hagman muuttaa Amerikasta Ouluun, mutta hyvin pysyin kärryillä, ja muistin taas miksi kannattaa lukea koko sarja. 

Paulow on kempeleläinen kirjailija ja tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat Kempeleeseen minne Hackman lähtee tappouhkauksia saaneen it-miljonäärin henkivartiaksi.

Henkivartijahommat sujuvat välillä vähän nihkeästikin, mutta suojelun ohella selviää miksi suojelua tarvitaan ja ratkeaa muutakin. Jessekin taisi saada uutta virtaa yksityisetsivyyteensä. 

Nuorten kirjoista löysin niin ikään Ari Paulowin Surmankarin vangit kirjan. Siinä kolme 14-vuotiasta kaverusta haaveilee seuraavasta kesälomalta Englannissa. Kuin tilauksesta he saavat mökkimaalausurakan, jonka tuotolla saadaan matkaa varten mukava pohjakassa. Mukaan lähtee myös Anssin 11-vuotias sisko ja yksi koira. Suomalainen viisikkohan siinä! 

Matkaan lähdetään Kempeleen keskustan lähistöltä veneellä. Lähtö viivästyy ja katastrofin ainekset on lähellä, sillä myrsky nousee ennen kuin ollaan perillä. 

Sen mitä olen tähän ikään mennessä oppinut katastrofista, tiedän, että jos olosuhteet yhtäkkiä muuttuu, pitäisi ylipäätään harkita lähtöä.... Aina on mahdollisuus myöhästyä. No. Tällä kertaa ei tapahdu katastrofia, rantaudutaan saarelle suojaan, mutta tupaan ei päästä. Ihme touhua...

Myrskyn selkeydyttyä, ryhmä passitetaan eteenpäin. Mökki löytyy ja maalauspuuha alkaa, mutta viisikkomaiseen tapaan tämäkin viisikko vainuaa seikkailun.

Jarmo Stoori Motelli oli löytämistäni kirjoista kevyin ja siihen pätee hyvin tässä kohtaa tekstin sanonta: viimeisenä, muttei vähäisempänä. 

Kirjasta on kaksi versiota. Minä luin vuoden 2015 version. Seuraavan vuoden pokkariversio olisi ollut laajempi. Ihanan kepeällä kynällä kirjoitettu romaani motelliin sijoitetuista vakiasukkaista, matkalaisista, työmiehistä ja motellin pitäjästä. 

Kertoja hankki motellin sattumalta ja pienessä sievässä:

"Siellä se peltojen keskellä rönötti, tuleva työpaikkani."

Mutta katumaan ei ryhdytä.

Kirjassa kerrotaan viereisestä Shellistä, missä on aamupala. Siinä kohdassa totesin nukkuneeni "tässä motellissa" yhdellä geokätköilyn megareissulla pari yötä. 

Tosin kirjan motellin tapahtumat eivät vastanne todellisuutta, ei ainakaan kirjan lopun osalta. 

Mutta sieluni silmissä kokemani motelli vastasi kirjan rakennusta. Nuo reissussa kuvaamani portaatkin johtivat samalla tapaa yläkertaan. Huoneessamme oli minikeittiö ja sänky neljälle, mikä sekin mainittiin kirjassa. 

Motellin asukkaat olivat niin mielenkiintoisia, että melkeinpä toivoisi kirjalle jatkoa. Sama motelli pitäjä isomman hotellin johdossa.... Oi, se olisi mukavaa luettavaa. Olisi kiva nähdä tämä myös tämä näytelmänä. Näytelmä kun tästä on tehty.

Miesten viikko 21.8. Veini

Miesten viikon kuudes päivä. Soini ja Veini juhlivat tänään. Tämän päivän kirjat oli vaikeimmat löytää, mutta jotain löytyi kuitenkin. 

Viherjuuri Heidi Hilja ja synttärisoppa -kirja oli ensimmäinen, josta löytyi Veini niminen henkilö. Kirja on sarjan kahdeksas osa, joten tämä ei ehkä ollut parhaalla mahdollisella tarinalla aloitettu sarja mutta aloitettu, yhtä kaikki. 

Heti tuli yllätys matkaan. Hiukan hämäsi, kun kirjan Veini oli Hiljan ja Taimin isosisko. 

Kaikki tuntemani Veinit, myös heinäkuussa lukemani Kaisu Hulkon Kiitäjien kylä -kirjan poliisi-Veini, ovat olleet miehiä. Nykyään naispuolisia Veinejä on parikymmentä. Jotenkin hämäävää, sillä Veini tarkoittaa mm. aseenkantaja ja nuorta miestä. 

Tosin olen nähnyt Outi nimisen miehen, joten kaikki on kyllä mahdollista. Itse asiassa Suomessa on yli 500 unisex-etunimeä jotka löytyy vähintään viideltä sekä mieheltä että naiselta. 

En ollut tarinan kohderyhmää, mutta veikkaan, että ekaluokalaiset tytöt tykkää. 

Itse tykkäsin kirjan rikkaasta sanastosta. Kiva ilmaisu on esimerkiksi polkupyörän lättänä kumi. On pitkä kun olen lukenut mistään lättänästä kirjallisuudessa.

Aikuisempaan makuun sopiva Kiitäjien kylä oli rikostarina, joka sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle, Jalasjärveltä pohjoiseen. Kuntaa ei mainita, mutta autolla ajetaan ajo-ohjeiden mukaan Juustoportin ohi Karviaan ja siitä kohti Kankaanpäätä. Kirjan alun autokolari tapahtuu Karviassa. 

Kirja ei ole perinteinen dekkari, enemmänkin maaseuturomaani. Itse tykkäsin. 

Fiktiota, jonka päähenkilö on Soini en löytänyt. 

Sekin oli itselleni uutta, että Veinejä on ollut eniten Satakunnassa. Niinpä ei ollut ihme, että ainoa Veini niminen kirjailija, jonka löysin oli satakuntalainen tietokirjailija. 

Ainoa Veini niminen kirjailija, jonka löysin on noormarkkulainen Veini Rainiola. Rainiola on kirjoittanut paikallishistoriaa, esimerkiksi kirjan Muutosten sukupolvi.

Yhtä huono tulos oli Soini nimellä. Soini on kyllä sukunimenä monella kirjailijalla samoin tapahtumapaikkana. 

Löysin Kirjasammosta vain yhden lastenkirjan, jonka kirjoittajalla oli etunimenä Soini: Soini Hirvelä on kirjoittanut 1970-luvulla nuortenkirjan Kale. Sitä en ole lukenut, ellen sitten 1970-luvulla.

Miesten viikko 17.8. Verneri

Miesten viikon toinen nimipäiväsankari on Verneri. Toisena sankarina Venni, joka on yksi niistä 506:sta etunimestä, joka on annettu myös vähintään viidelle toisen sukupuolen edestajalle. Suurin osa Venneistä on kuitenkin miehiä. 

Kirjallisuuteen liittyvistä Vernereistä tunnetuin lienee Werner Söderström, mutta tämä päivitys ei kerro hänestä.

Tässä kohden viikkoa aloin jo pohtia, että tälle viikolle ei juuri helppoja kirjallisuusnimiä ole sattunut. Mutta näillä mennään, sanoi kaverini muinoin. 

Valitsin lukuisista Verneri kirjoista lastenkirjan. No ei niitä nyt lukuisia ollut, mutta aika monta kuitenkin. Aiemmin olen lukenut Arto Paasilinnan Isoisää etsimässä ja Aapelin Siunattu hulluus, mutta muita kiinnostavia aikuisten kirjoja en löytänyt. Molempia näistä voin suositella kaikille huumorilla höystetyn kirjallisuuden ystäville. 

Kallioniemi Tuula Kaahailua ja kepposia oli itselleni entuudestaan lukemattoman Reuhurinteen alakoulusta kertovan sarjan eka osa. Ensimmäisestä on sina hyvä aloittaa, riittää sitten lukemista pidempään. 

Kirjan alkuun esitellään pikkukoulun muut oppilaat. Sitten Verneri Koppinen kelaa sähköpyörätuolillaan koululle kesken lukukauden. Itse en ehkä käyttäisi kelata sanaa sähköpyötätuolin kanssa, mutta sopiihan sekin. 

Hyvin mahtuu mukaan, sillä pikkukoulun kaikki oppilaat 1-6-luokilta mahtuu samaan luokkahuoneeseen. 

Itsekin olen pienen ala-asteen kasvatti, joten kirjaan oli helppo hypätä mukaan. Meidän koulussa oli kaksi luokkaa ja ainakin kolmannesta luokasta ylöspäin meitä oli alle 30 oppilasta. 

Opettaminen kahta tai neljää luokkaa kerrallaan on haaste, mutta todellinen painainen se voi olla opettajalle, jonka täytyy opettaa kuutta luokkaa kerrallaan. 

Omalla ala-asteellani meillä oli lukuaineissa kuten biologia ja historia aina kahdella luokalla sama oppikirja. Kun itse luin neljännen luokan biologiaa neljännellä luokalla, luki kolmasluokkalaiset samaa. Musiikki, ainekirjoitus, käsityöt ja liikunta oli yhteisiä kaikille. Matematiikka ja kielet mentiin kukin oman ikäluokan mukaan. 

Ainakin kolmannella luokalla ollessani luimme kaikki kerran viikossa yhdessä ääneen yhteistä kirjaa (vuorotellen kappale kerrallaan, ei kuorossa). Edelleen pidän täysin käsittämättömänä, että kirja jonka luimme oli H. J. Nortamon Raumalaisia jaarituksia rauman giälellä. Se ei sopinut pohjoissatakuntalaiseen murteeseen millään muotoa. Luultavasti myös kuudesluokkalaiset olivat sanoista pihalla kuin lumiukot. Itse olin sentään käynyt raumalla ja kuullut joitain sanoja. 

Reuhurinteen alakoulussakin ainakin joku on vähän pihalla koko ajan. Jotkut sitten ovat innokkaampia, kopa kesälomalla:

"Minä olen lomanaikana lukenut yli sata kirjaa."  

Innokas olisin itsekin olut jos joku olisi kirjastoon kesällä kuljettanut. Ei tullut silloin kenenkään mieleen. 

Kirja on ohuehko ja sopinee siksikin ehkä hieman nuoremmille ennen Ella tai Risto Räppääjä  -kirjoja. Samaa kepeyttä löytyy tästäkin porukasta.

Kirjailija Vernereistä voin lämpimästi suositella viipurilaista Werner Örniä (1853-1913), joka on kirjoittanut nimimerkillä Harald Selmer-Geeth elokuvista ja teatterilavoilta tutun tarinan Siltalan pehtoori. Kirja on julkaistu 1903.

Kirja kannattaa lukea, vaikka elokuva olisi tuttu, sillä kirjan ja näytelmän tarinat poikkeavat hieman. 

Salanimi oli kaiketi tarpeen, sillä Örn toimi Viipurissa oikeuspormestarina, Salmilla tuomarina ja myös valtiopäivillä 1899 aateliston edustajana. Nykyisin korkeillakin virkamiehillä voi olla harrastuksena romaanien kirjoittaminen, mutta tuolloin se ei ehkä ollut niin suotavaa. 

Örnin toista romaania Min första bragd vuodelta 1904 on pidetty Suomen ensimmäisenä salapoliisiromaanina. Kirjaa ei ole suomennettu, mutta ruotsiksi sen voi lukea vaikka Dorianista. 

Heinäkuussa luetut kirjat

Heinäkuu alkoi Runon ja suven päivään liittyvillä runoilla. Siirryin Iin ja Kempeleen tienoille. Onnistuin hävittämään puolen kuun tekstit, joten tässä kuussa on sitaatteja todella vähän verrattuna muihin kuukausiin. Muutaman sentään olin kirjoittanut paperillekin tai ottanut kuvan myöhempää kirjaamista varten. Hyvä niin, ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa uusiksi. 

Al-Sabah Souad Alussa oli nainen. Kuwaitilaisia runoja, josta tykkäsin tosi paljon. Kirjottaja on elänyt elämää, jossa matkustellaan Euroopassa ja juodaan kahvia italialaisissa kahviloissa. Siitä tuli mieleen joku lukemani arabimaista kertova kirja, jossa naiset pukeutuivat lentokoneessa ennen laskeutumista kotimaansa vaatimiin vaatteisiin. Runot kertoivat pääasiassa rakkaudesta mutta tunnelmakuvat esimerkiksi kahvinjuonnista toivat lisäulottuvuutta romantiikkaan.

Älä lue minua

oikealta vasemmalle

arbialaisittain

äläkä vasemmalta oikealle 

latinalaisittain

älä ylhäätä alas 

kiinalaisittain

Lue minua yksinkertaisesti

niin kuin aurinko ruohon lehtiä

niin kuin pikkulintu ruusun kirjaa.  (1.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuinka kuolema kohdataan. Kotkan Kaunissaareen sijoittuva murhatutkimus, jossa on tapahtunut pari murhaa viime vuosituhannella ja pari nyt.  (15.7.) 🌟🌟

Bei Dao Puhun peilille kiinaa : valitut runot. Kiinan suosituimman nykyrunoilijan kokoelmateos. (31.7.) 🌟

Blomster Tapani Rakkauden hinta. Kirja aloittaa Kemi-sarjan. Poliisit olivat Kemistä ja varsinainen murhakin sattui Kemin puolella, mutta osa henkilöistä oli Iistä ja Iin puolella käytiin ainakin haastattelemassa todistajaa ja kahvilla paikassa, jossa itse olen syönyt Poropizzaa. (7.7.) 🌟

Catullus Gaius Valerius Kaikki runous, suomentanut ja valinnut pois pari runoa Jukka Kemppinen. Kirjan lopussa oli hyvät selitykset. Tykkäsin. Italia. (3.7.) 🌟

Clarke Lucy Haaksirikkoutuneet. Mainoslauseiden mukaan tämä oli psykologinen jännityskirja, trilleri. Tuskin oli. En olisi psykologiseen jännitykseen tarttunut, ellei Fidzi olisi siihen houkuttanut. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan Fidzistä, mutta kuinka moneen Fidzi-kirjaan sitä törmäilee... joten pakkohan tämä oli lukea. Ei psykologista eikä juuri jännitystäkään! Kirjan takakansi puhuu tappajan vaanimisesta saarella, mutta ei se mitään vaaninut puskissa, kuten jotenkin mielsin Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan henkeä muistellen. Pah. Mutta mielestäni tämä oli kyllä tavallista parempi avioerosta selviytymistarina. (19.7.) 🌟

France Anatole (1844-1924) Aadamin ensimmäisen vaimon tytär. Kirjassa on viisi erillistä tarinaa. Lilith oli entuudestaan tuttu, mutta tyttärestään Leilasta en ollut kuullut. Lilithistä olen lukenut mm. vampyyrikirjoista, joissa Lilith esitellään ensimmäiseksi vampyyriksi. Leilan lisäksi tarinoissa esiintyy neljä muuta mystistä olentoa, mm. egyptiläinen kissa. Muutkin tarinat oli ok. 

"Leilan, Lilithin tyttären, rukous:

Jumalani, lupaa minulle kuolema jotta voisin nauttia elämästä. Jumalani, lahjoita minulle tunnontuskat, jotta voisin tuntea nautintoa. Jumalani, tee minut Eevan tytärten kaltaiseksi!" 🌟🌟 (22.7.)

Haanpää Pentti Isännät ja isäntien varjot. Kempeleeseen sijoittuva tarina, jonka virikkeenä on toiminut Martta Saxin murha, josta luin kesäkuussa. Ensimmäinen Haanpääni ja vaikutti ihan hyvältä.  (2.7.)

Haanpää Pentti Vääpeli Sadon tapaus. Hyvin rakennettu tarina, mutta… Oli se vaan kenkku vääpeli! (3.7.)

Hulkko Kaisa Kiitäjien kylä. Kuvittelin kirjan sijoittuvan Ulvilaan, niin kuin edellinenkin Hulkon kirja, mutta kirja alkoi Karviasta ja suurin osa kirjaa seikkailtiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lomamatkalla raskaana oleva Tiina ja Veini, lapsen isä, poliisi (eivät asuneet yhdessä tuolloin) sanailevat paljon. Veini on mieltynyt sitaatteihin. Kun hän kertoo Tiinalle jonkun videopelin ideaa, kuinka 10.000 pisteestä saa uudeen elämän, hän siteeraa Anatole Francea: 

"Useimmat jotka eivät tiedä, mitä tekisivät tässä elämässä, toivovat toista, joka ei pääty koskaan." 

Googlaillessa törmäsin Nobel-voittajaan vuodelta 1921 Anatole Franceen. Varasin oitis muutaman hänen kirjoistaan. Tätä kohtaa kirjoittaessani aloittamani Francen kirja Aatamin ensimmäisen vaimon tyttärestä on kesken, mutta olen vampyyrikirjoja lukeneena vahvasti epäilen, että sitaatti löytyy tästä kirjasta.  (15.7.)

Hyry Antti Uuni. Kirjassa vanheneva mies muuraa uunin. Antti Hyry muurasi itsekin ison uunin Iissä sijaitsevaan taloonsa. (11.7.) 🌟🌟

Jutila Niko Kytäjän kartanon kolmoissurma. TrueCrime. Toukokuu 1972, kolme nuorta (14-18 -vuotiaat) oli telttailemassa Kytäjän kartanon mailla hieman väärässä paikassa. Kirjassa esitellään nuoret ja heidän koulumenestyksensä, ystävänsä ja harrastuksensa kuten kalastus ja viinaa halvemmat päihteet sekä murhan tekijä sekä hänen lähipiirinsä. Surmaaja oli aikanaan Suomen rikkain kuritushuonevanki. Itse en tätä tapausta muista, vaikka tuolloin jo sanomalehtiä selailinkin. Hyvinkää (20.7.) 🌟

Kevätsateiden aikaan. Arto Lapin kokoama runokirja japanilaisia tankarunoja. Runot oli sellaisia, joita Tuomas Anhava ei aiemmin ole kääntänyt. (30.7.) 🌟🌟

Lehtonen Joel Kuolleet omenapuut. Putkimotkotrilogian toinen osa, missä esitellään Putkinotkon henkilöt. Sääminki/Savonlinna. (28.7.)

Lehtonen Joel Putkinotko. Verrattoman loistava klassikko  Sääminki/Savonlinna. (30.7.) 🌟🌟🌟

Levola Kari Rouslainin ilmapuntari. Nappasin kirjastokäynnillä mukaan Levolan ala-asteikäisille suunnatun Rouslain kirjan. Kirja on kuulemma jo kahdeksas osa Rouslainista kettovaa sarjaa, mutta hyvin pysyin kärryillä vilkkaan Rouslainin kanssa näinkin. Muille toki suosittelen aloittamista ensimmäisestä osasta. Tässä kirjassa Rouslainin perhe muuttaa toiseen koulupiiriin, mutta kuitenkin lapsille sopivan pyöräilymatkan päähän luokkatovereista. Tykkäsin, kuten muistakin Levolan kirjoista. 🌟🌟 (21.7.)

Lipasti Roope Ruotsinlaiva. Ensin tuntui, että miten Helsinki-Tallinna tunnelityömaasta saa Ruotsinlaivaa, mutta kyllä se onnistui. (10.7.)

Mendelin Irene Koivikossa II. Runoja vuodelta 1899. Kirjan parasta antia oli Suomea koskevat runot. Yhtään näistä en tuntenut entuudestaan. Vähiten innosti runot Topeliuksesta ym. suurmiehistä. Vaikka en tykännyt kaikista runoista, on pakko todeta, että riimittelyt rimmasi, mikä osoittaa, että ainakin tällä nuorella naisella suomenkielen sanavarasto oli hallussa. Tuuliseen lukuhetkeen ennen sadetta sopii runo Ulkona tuulee:

Ulkona tuulee, tuulee
Luonto ei rauhaa saa; 
Syömmeni värjyin kuulee, 
Koivut kun valittaa. 

Kaihoten koivut sorjat
Kevättä ikävoi, 
Vinkuen oksat norjat

Kattoa äsken löi. (18.7.)

Mårtenson Jan Noitavasara. Olen lukenut muutamia Mårtensoneja ja pääsääntöisesti tykännyt kuten tästäkin. On sillä antiikkimiehellä vaan aikamoinen kissa! Tässä kirjassa puhutaan noituuteen liittyvistä esineistä.Ruotsi. (8.7.) 🌟

Murhat Itämeren rannikolla. Odotin jotenkin enemmän Itämerta. Sarjassa oli 6 osaa. Niiden murhat oli lähes yöunet vieviä ja tapahtuivat Viro, Latvia, Puola -akselilla.  (12.7.)

Omenakasvoinen morsian mordvalaista kansanrunoutta valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Luin runoja reilun kuukauden, mutta olisi pitänyt ehkä lukea vielä hitaammin. Runot oli kivoja, mutta ihan liian samankuuloisia. Parhaimmillaan nämä olisi luettuna pari silloin toinen tällöin. Mordva, Venäjä (1.1.)

Outsider Lasilinnan salaisuus Arkkitehti Karma avustaa tällä kertaa Lasilinnassa, helsinkiläisessä huvilassa, josta on tehty kylpylä. Talolla on historia, jonka tuntija kolkataan. (10.7.)

Pakkanen Outi Naistenkutsut. Mediasta tutulla narsistimiehellä on monta naista - entisiä, nykyisiä, tulevia. Sitten mies kuolee. Mutta kuka olikaan murhaaja? Helsinki. (5.7.) 🌟

Pasanen Eero Kononen ja keltainen ruusu. Kononen on mielenkiintoinen tyyppi ja tuttu entuudestaan. Piipunpoltto ajoi poliisin yksityisklubin jäseneksi tupakkalain tultua voimaan. Tämä Ahtisaaren näköinen mies ajattaa hiukset kaljuksi, ettei ihan samalta näyttäisi. Parturien smalltalk on kuitenkin kärsimys :

"Väkinäinen päivittäisten sääilmiöiden ja tyhjänpäiväisten asioiden jauhaminen ei ollut Konosen ominta osaamisaluetta."

Martat mainittu, tällä kertaa Elimäen Martat. Tässä Kononen tutkii satunnaisen tuttavan kuolemaa, mutta ylhäältä tulee tutkimuskielto. Se antaa vapaata matkustaa junalla melkein Thaimaalle. Helsinki/Kruunuhaka.(31.7.)

Paulow Ari Surmankarin vangit. Nuorten kirja. Neljä nuorta ( noin 11-15 v) haaveilevat seuraavasta kesälomasta Glasgowssa, mutta toteavat, että jo pelkkä matka Kempeleestä Vantaalle maksaa maltaita. Helpotusta rahoitukseen tarjotaan kuitenkin heti, kun yhden pojan äiti tarjoaa maalaushommia huvilalla. Kivan jännä kesäkirja, joka alkaa vähän vaarallisellakin veneretkellä ja jatkuu Viisikkoa jännemmällä seikkailulla Iissä. (4.7.) 🌟🌟

Pitkäranta Ari Vatajan kylän miehiä ja ruokia. Honkajoen markkinoiden innostamana luin ensimmäisen Honkajokea käsittelevän kirjan jonka sain käsiini. (26.7.)

Puiden lohtu saksankielistä runoutta 1946-2000. Kirjassa likimain puolet ja puolet runoilijoita Saksasta ja Itävallasta, Sveitsistä kirjassa oli yksi runoilija, jos oikein laskin. Kultakin runoilijalta oli keskimäärin 6 runoa. Osaan ihastuin, yhteenkään en vihastunut. (3.7.) 🌟

Pulla Armas J. Epäylevien ajatusten sanakirja. Kirjassa on erilaisten kuuluisuuksien ajatuksia eri asioista. Osa niistä oli tuttuja, osasta kuuluisuuksista en ollut edes kuullut. Kiitos Pulla!  

"Meistä on tullut keski-ikäisiä silloin, kun joutuessamme valitsemaan kahdesta kiusauksesta valitsemme sen, josta pääsemme aikaisin kotiin." Fermand. (17.6.) 

Pääskysaari Jenni Martta – Nainen joka kuoli eläessään. Storytel Original kirja. Paikoitellen olisin kaivannut kustannustoimittajaa. Vuonna 1923 syntynyt Martta jäi jumiin Sinebrykoffin hissiin Bulevardin tienoilla (juomatehdas, ei se nykyinen museo) 1971 joulukuussa. Hississä paloi valot ja hissin hälytys raikui hissin sisällä, mutta ei sen ulkopuolella. Kukaan ei huomannut asiaa ennen kuin oli kulunut kaksi viikkoa. Martan tarina oli tietysti lyhyt, kirjaa venytti Pääskysaaren omat ongelmat tai niiden puute. Itse Martan tarina oli surullinen. Onneksi sellaista ei voine enää tapahtua. Itsellekin tuli silti mieleen eräs perjantai-ilta, jolloin marttojen arkistoasioissa juutuimme Matin ja Tepon studion hissiin. Kaverin kännykkä oli mukana, omani latautui toimistolla, ja saatiin soitettua hissimies päästämään meidät pihalle, mutta muistot jäi. Hissistä löytyi jopa penkki, mitä nykyään näkee hississä harvoin. Martan tarinan ohella kirjan parasta antia oli kulttuuhihistorialliset muistelot, kuten se, että Sylvi Kekkonen sai Urkin kutsumaan linnan juhliin 1971 enemmän taiteilijoita. Mukana juhlissa oli mm. Veijo Meri, Veikko Huovinen ja Kalle Päätalo sekä muistelot influenssoista kuten honkongilainen 1969.  Helsinki, Bulevardi. (9.7.) 🌟

Selznick Brian Hugo Cabret - kuvaromaani. Tästä ei voi antaa kuin täydet pisteet! Yksi vuoden parhaista kirjoista. Istuin ulkona ja luin koko 550 sivua yhteen menoon. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kuvia (ei siis kuvituskuvia, vaan kuin mykkäelokuvaa kirjassa) noin 2/3 kirjasta, joten se selittää sen, että lukuaikaa kului vain pari tuntia. (17.7.) 🌟🌟🌟

Sinkkonen Lassi, Sumuruisku. 1968. Kirja työttömästä, perheellisestä miehestä, joka saa töitä maalarina Helsingissä. Kirjassa mainittiin hauska termi syrjähypystä: vällykäärmeen purema.  Olen kuvitellut V-sanan tuoreemmaksi, mutta näköjään jo 1968 se on ollut käytössä.

”Viimeistään tässä vaiheessa totaalinen vitutus iskee miehen kuin miehen. Alemmuudentunteet ja kiukku repivät jo ennestään huonoja hermoja. Ja jos talossa oli liuta sikiöitä, ovat ainekset valmiina suomalaiseen murhenäytelmään. Tapetaan kaikki ja mennään itse mukana. Helvetissä tavataan.”  (16.7.) 🌟🌟🌟

Tuure Leila Apteekki. Poriin sijoittuvan apteekki-sarjan aloitus. Apteekkarin tytär on kiinnostunut apteekkityöstä, mutta sata vuotta sitten naisen ura ei ollut itsestään selvyys. Sisällissota vei neidon Merikarvialle turvaan ja joukkosidontahommiin. Sen jälkeen oli hyvä ottaa opiskelu puheeksi. (6.7.) 🌟

Vainio Virpi Petsamon enkeli. Petsamo ennen talvisotaa. Kirja alkaa vuodesta 1937. Rakastunut Valeria ottaa kalatehtaalta loparit ja aikoo lähteä miehen perään etelään, vaikka ei puhukaan kunnon suomea. Taiteilija, valokuvaaja Maija ottaa hänet avukseen valokuvaamoon töihin. 

"Varjele Herra Petsamoa, joka ottaa siipiensä suojaan niin meistä vähäisimmän kuin kaikki maailmalla virkansa menettäneetkin."  (9.7.)

Lohikäärmeen vuosi (10.2.2024-28.1.2025)

Hyvää Lohikäärmeen vuotta! Vesijänis loikkii tänään takavasemmalle, sillä idästä tulee uusi aamu ja sen valjettua puun oksalla loikoilee yllättäen muutosten tuulia tuova puulohikäärme. Muutos ei ole aina pahasta,sillä yhtälailla muutos voi olla askel kohti parempaa. Katsotaan siis, mitä puulohikäärme tuo tullessaan. 

Lohikäärmeen vuodesta löysin kolme kirjas, joista luin yhden, selasin toisen, joka vailiyti liian tutulta luet5avaksi ja kolmannen jätin myöhempää lukua carten pinoon. 

Tomi Kontio, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi kirjassa kuningas-possu on kutsunut alamaisensa vuotuiseen teatteriesitykseen, jonka nimi on tänä vuonna Kolmen munan kokkeli. Näytelmän hän on kirjoittanut itse. Näytelmän kuninkaana on King-ku, joka ei pelkää mitään, paitsi punaista. 

"- Mitä nuo hiivatin lohikäärmeet oikein ovat? kuningas ärjyi raivoissaan. 

- Punaisilla lohikäärmeillä karkotetaan pahoja henkiä, Kronikkapossu sanoi. - Ja nyt on lohikäärmeen vuosi. 

- Olkoon vaikka haisunäädän vuosi! Kuningas räkyi. - Minun näytelmääni ei sorkita!"

Kirjasta voi lukea kuinka alkoi possujen lohikäärmeen vuosi ja teatteriesitys päättyi. 

Itse en ole pelannut Angry Birds -peliä, koska sitä ei saanut puhelimeeni silloin kun peli oli uusi, eikä se myöhemmin enää innostanut. Samoin kävi Pokemoneille. Kirja taisi olla toinen kirja possusta ja vihaisista linnuista. Hyvin pysyi juonessa kiinni vaikka peli olikin outo. 

Tilasin lähikirjastoon pari muutakin Lohikäärmeen vuosi -kirjaa. 

Niistä Lohikäärmeen vuosi Kiinan dynastioiden taidetta näytti sen verran tutulta, että olisin voinut vannoa kirjan löytyvän omastakin kirjahyllystä. En kuitenkaan lähtenyt etsimään, sillä tämä kirja näkyy olevan vuodelta 2012 ja omistamani on vähintään 15 vuotta vanhempi, ajalta jolloin opetin posliininmaalausta. 

No, joka tapauksessa kirjan kuvat ovat tuttuja entuudestaan kuten myös osa kuvien esineistä. Käyn aina Joensuussa käydessäni Taidemuseossa tsekkaamassa Victor Westerholmin lehmätaulun ja vilkaisen samalla muutakin. Jos voisin saada minkä tahansa maalauksen synttärilahjaksi, ottaisin tuon maalauksen ahvenanmaalaisesta rantametsästä. Viimekäynnillä ostin siitä julisteen, mutta ei ole tullut kehystettyä. 

Kirjassa taitaa olla vain yksi kuva lohikäärmeestä, sinisellä maalattu pullo Qing-dynastian  Yongzheng periodilta (1723-1735), jonka lisäsin kollaasiin lohikäärmeen jalkoihin. 

Kolmas kirja jäi tältä erää lukematta. Ottanen sen käsittelyyn lähiaikoina, vaikka pelkään, että siinä liikutaan ihan liian monessa maassa minun makuuni. 

Kirja on  Thomas Kangerin Lohikäärmeen vuosi. Kirjassa etsitään kansainvälisen asefirman juristia ja IKEAn yövartijaa. 

Porin lukuhaaste 2022 Lastenkirjaversio

Vuoden kolmas valmis lista. Joka vuosi pyrin lukemaan muutamia lastenkirjoja. Usein saman kirjailijan tuotantoa tulee luettua kerralla useampia. 

Nytkin luin esim seitsemän Taru Mäkistä putkeen ja kirjasin ne itselleni sitten yhdeksi luetuksi kirjaksi, vaikka tällä listalla ne onkin yksittäisinä kirjoina mukana. 

Listalla on mukana tällä kertaa lähinnä+-10-vuotiaille sopivia kirjoja, vaikka luin aika monta satukirjaakin mm. Keniasta. Muutama nuortenkirjakini mukaan eksyi. Pikkulasten kirjoissa harvoin suudellaan ja monen kertojan kirjaa oli vaikea löytää ylipäätään, ellei olisi valinnut kokoelmakirjaa esim. satukirjana.

Top-5 kirjoihin olisin voinut ottaa pelkästään Wegeliusta ja Snowta, mutta päädyin viiteen eri kirjailijaan. Yllättäjä oli Jugi kirja, jolle kaipaan kiihkeästi jatkoa. Saa nähdä tuleeko. Se harmi aina uusissa kirjoissa on, ettei jatkosta ole mitään tietoa. 

Tässä vuoden 2022 lukuhaaste lastenkirjoina:

1. Säeromaani Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät. Kirjasin tähän ensin Lasten kirjakerhokirjan nro 2 Bambi eksyksissä (Loikki Rumpali aamulla kuomansa luokse, Hei Bambi nyt kanssani kirmaa ja juokse...), joka on runon muotoon kirjoitettu tarina. Tosin en viitsinyt kaivaa ylähyllyltä itse kirjaa, vaan luin sen ulkomuistista itselleni ääneen. Sitten löysin Taikajyvät, jota mainostetaankin säeromaanina. Kivat oli kuvatkin. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Taru Mäkinen Karkulaiset. Lasten yksin ulkona olo (karkailu tai ulos potkiminen) on aina niin surullista. Kirjassa oli myös reippaita lapsia, jotka osasivat auttaa. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Hyvää yötä Muumipeikko. Sänky kannessa tietysti. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Jukka-Pekka Palviainen Jugi ja majakka saaren aave. Jokohan ensi kesä on niin pitkä, että löytyisi tyyni päivä jolloin ehtisi Kylmäpihlajaan. Sillä kertaa kun yritin tosissani, vatsa kesti aallokkoa vain Kuuskajastariin asti. 
5. Kirjassa on monta kertojaa J. S. Meresmaa Dodo. Ei ole helppoa Dodon kanssa, mutta hyvä kirja. Kertojia oli kolme, Dodo ei päässyt ääneen. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Tove Jansson Vaarallinen juhannus Mielestäni muumit voi laskea etniseen vähemmistöön, kun heitä on niin vähän. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Olen kirjannut tähän lappua täyttäessä viime keväänä kaksikin vaihtoehtoa: Johanna Hulkko Geoetsivät ja koulun kummitus sekä Taru Mäkinen Rosvojahti. Geoetsivät on symppisporukka, etenkin Raparperi perheineen, mutta Rosvojahdin porukoista ei ole enää mitään mielikuvaa. Kaiketi oli kiva, kun niin olen kirjannut. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Ryan T. Higgings, eikun Higgins Kavereita ei saa syödä. Kirjan kuuntelin marttaillassa Arja-tädin lukemana. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Taru Mäkinen Salaperäinen tapaus -kirjassa tehdään kynttilöitä myyjäisiin. 
10. Kirjassa kerätään jotakin Taru Mäkinen Tuntomerkki-kirjassa kerätään rekisterinumeroita. Itse olen tainnut päästä järjestyksessä numeroon 4 saakka. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Aimo Havukainen ja Sami Toivonen Himaset - keiju ei juo kahvia. 
12. Unohdettu kirja Anni Swan Artellin perhe. Nuorena luin Swania, mutta tämä ei tullut silloinkaan vastaan. Kirjassa perhe asuu Australiassa. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Hannu Hirvonen (nolo myöntää, että en ole aiemmin edes kuullut tällaisesta kirjailijasta) Listahirmut Huippuvuorilla oli huippu, joten luin myös Listahirmut ja Tärisevän traktorin. Nyt tunnen Hirvosen tuotantoa. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Cristal Snow Penni Pähkinäsydän ja viluhallan salaisuus. Tykästyin Penniin heti ensi kirjan jälkeen. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Johanna Hulkko Geoetsivät ja jäätävä mysteeri. Raparperin isä seurustelee miehen kanssa. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Cristal Snow Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous. Pieni kuin Penni suloisen makea kuin toffifeen hasselpähkinäsydän.... 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Enid Blyton Viisikko vanhassa majakassa. Luin reissussa kolme viisikkoa, enkä kyllä ole ihan varma oliko tämä se, missä uitiin saaressa. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Marjaliisa Dieckmann Sidismund Virtanen Troijan sodassa. Dieckmannin historialliset kirjat on mielenkiintoisia, kuten tämäkin, joka valottaa Kreikan Antiikin aikaa. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Tapani Bragge Liekehtivän liskon arvoitus Vihreä on hieno färi ja oranssi lisko korostaa sen kauneutta. Tämän väriset vaatteet olis kivat (kansikuva, jossa on portaat, ei se räikeämpi versio, vaikka sekin on kiva).
20. Kirjan nimessä on alkuaine Timo Parvela Ella ja kaverit HIILIjalanjälki. Tämä oli tämän listan ainoa kirja, jonka luin joulukuussa vain tätä kohtaa ajatellen. Tosin se oli kyllä jo tammikuussa luku listalla, kun suunniteltiin ilmastolukupiiriä. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Heli Laaksonen Aapine. Vähän luovasti menee tämä kohta, sillä Tieto-Finlandia-listalla ei ole yhtään lasten tietokirjaa. Tämä kirja oli kuitenkin Juniori-Finlandia ehdokas 2013, joten päätin hyväksyä tämän tähän. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi Merri Viik Aika hassua, Lotta. Geokätköily on huvitukseni ja luin kirjan ratkaistakseni yhden geomysteerin. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Tapahtui Muumilaaksossa. Muumimamman letut.... 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Katariina Mazzetti Viikinkejä ja vampyyreitä -kirjassa taidettiin käydä kirjastossa ja Johanna Hulkon Geoetsivät ja yksikätinen Madonna -kirjassa museossa, tai päinvastoin. Enää en muista kummin päin. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja 3 etsivää ja Hollywoodin huijarit -kirjassa on yhdellä etsivällä silmälasit. Kirjoittaja on "Alfred Hitchcock" mutta hän ei oikeasti tainnut kirjoittaa kirjoja. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ville  Hytönen Hipinä aasi apina hiisi -kirjassa on vähän kuin Eläinten vallankumouksessa: toiset eläimet on parempia kuin toiset...
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Tähänkin olen kirjannut kaksi vaihtoehtoa: Timo Parvelan Pate viidakon kuningas ja Taru Mäkisen Kiristäjä. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Tähän kirjasin Pohjoismaiden neuvoston lasten ja nuorten kirjallisuuspalkinnon 2014 saaneen Jakob Wegeliuksen Merten gorillan. Se olikin tämän vuoden paras lastenkirja I, vaikka Pennit kyllä kilpailevat ykkössijasta aika tasaväkisesti. Kerrassaan huikea tarina ja ihastuttavan poikkeuksellinen tarinointi verrattuna muihin. Jatko-osakin, Hudson Queenin ruusu, oli yhtä loistava. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa Cristal Snow  Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku -kirjassa Penni lukee. 
30. Kirjassa suudellaan Laura Suomela Kiss My Juhannus. Lastenkirjoissa harvemmin suudellaan. Ja pakko todeta näin joulukuussa, että en muista enää miten tässä suudeltiin. Kaiketi suudeltiin, kun olen tämän tähän kohtaan pistänyt. 

Pikkuisen piti editoida eli lisätä alkuun tekstiä ennen luetteloa, että sain kuvan säälliseen malliin. Kännykällä kirjoitettuna kuvan viereen ei saa luetteloa, vaikka tietokoneella se onnistuu hyvin.