Dekkariviikko 2023 toinen viikko

Tänä vuonna oli näemmä kaksi dekkariviikkoa, joten uusi viikko, uudet tuulet.Viime viikon kirja valikoima tuntui kivalta, joten otetaan uusiksi myös dekkari haaste. Saas nähdä täyttyykö tämäkin lappu viikon aikana. 

Maanantai

Aloitin maanantain lukemalla loppuun eilen aloitetun Stuart Kaminskyn Sapo kirjan Joku on murhannut maiskisen. Etukäteisoletus oli että murhattu on kissa, mutta harvoin tulee kuviteltua niin väärin... Ihmemaa Ozin kulisseissa oli murhattu lyhytkasvuinen henkilö. Luin viime vuonna saman kirjailijan  Lyijyä valkokankaalla, mutta tämä oli parempi.

Toisena tartuin aamulla ilmestyneeseen äänikirjaan jonka Pauli Kuusiranta ja JP Koskinen on kirjoittanut Ulvilan murha - kadonneen tekijän jäljillä. Kirjassa oli itselleni paljon uuttakin asiaa. Tai ainakin tietämiäni asioita tarkemmin. Olen käynyt geokätköllä talon lähellä, joten maisemat oli tutut. 

Tämä TrueCrime ei ole vielä selvinnyt, vaikka vankilapäiviä onkin oletetulle epäillylle kertynyt paljon. Outo sotku koko homma. Vaikka kuunneltuna tuntui hyvinkin selkeältä. 

Tiistai

Tuire Malmstedtin Pimeä jää on esikoisteos, joka aloittaa sarjan Isa Karoksen vaiheista. Tässä oli sekoitettu dekkarin ja päähenkilön tarinaan samoja elementtejä niin paljon, että en tykännyt, vaikka tiedän, että monet tykkää just näistä. Kadonnut lapsi. Ei sekään kiva... Mutta sarja on kuulemma hyvä, joten ekasta aloitan, kuten aina, ja jatka en sitkeästi. Tapahtumapaikkana Savonlinna, entinen Sääminki. 

Keskiviikko

Nilla Kjellsdotterin toinen dekkari Taivaankartano osoittautui yhtä hyväksi kuin ensimmäinenkin. Tykkäsin, vaikka kyllä tässäkin nuuskattiin liikaa mun makuun. Oravaisissa oltiin tässäkin kirjassa. 

Torstai

Lopettelin aamusella Enid Blytonin Palaneen talon salaisuuden, jonka uusi käännös ilmestyi hiljattain. Tykkäsin käännöksestä, vaikka ihmettelin sorkkahyytelösanaa. Ehkä se lapsille avautuu paremmin kuin aladobi, mutta lihahyytelö olisi ollut tutumpi sana. 

Sitten tartuin aamulla ilmestyneeseen Mikko Pennasen Tulilahden murhamysteeri -kirjaan, jonka päätin lukea ennen keväällä ilmestynyttä Tulilahti-kirjaa. Alkupuoli kirjasta vaikutti hyvältä. Loppupuolella otteeni herpaantui. Kaverille sanoin, että kerrankin joku kirja tuntuu minusta, pitkien kirjojen ystävästä pitkältä. Tarinan pääpiirteet oli tuttuja, mutta oli kiva kuulla naisten pyöräretkestä enemmänkin. Katsoin vihdoin kartalta, missä Tulilahti oikeesti on ja huomasin, että olen ollut parikin kertaa muutaman kilometrin päässä olevalla Kerman kanavalla. Ekalla kertaa olin jopa sisällä katselemassa miten sulkuja ohjailtiin ja laivat etenivät suluissa. Se oli 1987 elokuussa. 

Perjantai

Jatkoin Teemu Keskisarjan Tulilahti kirjalla kun eilinen Tulilahden murha -kirja tuli luettua. En ole ollut Keskisarja fani, mutta tällä menolla minusta tulee sellainen. Tämä oli jo kolmas, josta tykkäsin. True Crimeä on mukava lukea, mutta jotenkin minua häiritsee se, että syyllistä voi harvoin osoittaa sen piirissä. Jos mun pitäisi päättää näiden kahden perusteella, kuka surmasi pyöräilijät, niin vaikea paikka olisi. On se vaan hyvä, etten aikanaan päässyt lukemaan lakia. 

Keskisarjan kirjassa oli muutakin kuin pelkkää Tulilahtea. Kirjassa on mm. lueteltu 104 naisten surmaa 1900-luvun alusta, eikä yksikään ole saman tyylinen kuin Tulilahti. Useimmiten tekijä löytyi nopeasti lähipiiristä. Listaa silmäillessä huomasin, että näissä lehdistä poimituissa tapauksissa oli tosi monta tapausta Viipurista, muut kaupungit eivät kiinnittäneet huomiota. Pohjois-Satakunnasta oli kolme tapausta, Porista ja Raumalta lisäksi yksi molemmista, joten myös Pohjois-Satakunta taisi olla hyvin edustettuna.  Mielenkiintoista. 

Lauantai

Jukolan Viesti juostaan tänä vuonna Porvoossa, joten pitihän sitä lukea yksi Porvoosta kertova dekkarikin. Lapsille kirjoitetun jalkapallosarjan ottelu johti lapset Porvooseen, josta Valtterin perhe oli saanut ukin perintönä ukin mökin. Kari Vaijärvi oli kirjoittanut lasten seikkailusta kivan kirjan, Kolmikko ullakkojahdissa. Kirja on Kolmikko seikkailee -sarjan neljäs osa. Aiempia en ole vielä lukenut, mutta taidanpa lukea. Kirjassa on kyse varkauksista. Loppupäivän luin jotain muuta. 

Sunnuntai

Meritta Koiviston Fabergén jäljillä on kevyttä cozy crimeä. Munaa tässä etsittiin. Itse olen käynyt Fabergén Näyttelyssä Lahdessa joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Oli ne upeita! Kun Tulilahden murha olisi voinut olla tiiviimpi, niin tähän kaipasin pituutta ja syvyyttä lisää. Kirja on julkaistu alunperin lehdessä jatkokertomuksena, joten pinnallisuus johtuu konseptista. Pitänee lukea muutakin Koivistoa. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva 2 viikkoa. Seuraavaksi tartun dekkarin, jonka keskiössä on sää, kuten kuvasta näkyy. Luultavasti se kirja ei tule loppuun sunnuntain aikana. 

Kiitokset dekkari haasteesta. Ehkä kesän aikana luen sen kolmannenkin kerran. 

Porin Lukuhaaste 2022 Säeromaani-versio

Vuosi sitten en juurikaan tiennyt mitä on säeromaani. Niinpä piti tarttua härkää sarvista jne. ja tutustua asiaan kunnolla. Luin kaikki käsiini saamani säeromaanit, runoromaanit, runotarinat tai romaanityyppiset runot (paitsi kansaneepoksia, koska niistä olen lukenut suurimman osan joskus). Osa tilatuista viipyi reissussa vuoden vaihteen yli, joten mukana on myös runokirjoja ja pari muuta kirjaa. 

Kuvassa viime vuonna leutut säeromaanit ja pari runoromaania. 

Tässä vuoden 2022 viides ja viimeinen raportoitu lukuhaaste, uusikin on jo hyvässä alussa, 62 kirjaa on luettu, mutta kovin montaa osumaa ei vielä ole. 

1. Säeromaani Kirsti Kuronen Paha puuska. Oli se. Paha puuska. Tarina olisi saattanut olla tarina yhdestä kauan sitten tapaamastani pikkupojasta joka aikuistuttuaan sai pahan puuskan. Valitettavasti niitä esiintyy. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Harri Nordell Valkoinen kirja, tuli taas mieleen että pitäisi kirjoittaa se runokirja... Vuoden 2023 puolelle jäi luettavaksi Elizabeth Acevedon Runoilija X, joka todellakin jäi mieleen, vaikka en yhtään haluaisi muistella. Hyvä kirja rajusta asiasta. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Markus Similä Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät, piano ja palli kannessa. Kirjasta tuli nostalginen fiilis. Lapsuuteni radioääni haastatteli minua 20 vuotta sitten jotain kirjaansa varten. Kirjassa liuta joululaulua taustoineen. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Janne Hurme Tiu tau tilhi, Sortavalassakin vois käydä. Blogiin on soffamatka sinne tulossa. Kirjoitin sitä niihin aikoihin kun kuuntelin tätä kirjaa ja pari kohtaa täydentyi tästä sopivasti. Kirja kertoi yhdestä laulusta mielettömän monta faktaa. Ihana kirja. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Elizabeth Acevedo Maata jalkojen alle, no ei 2 ole monta, mutta tämä oli säeromaani, joten olkoot kaksi sitten monta. Ja taisi äänessä olla vähän äitejäkin. Yksi suosikkini näistä. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät, enkelit ja paholaiset, ei ole ainakaan enemmistöä. Lasten runoromaaniksi luokittelisin. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Jason Reynolds Minuutin mittainen ikuisuus. En oikein ymmärrä, miksi kaikki muut on tykänneet tästä niin paljon... En tykännyt. Mistään. Mutta säeromaanihan tämäkin. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Dess Terentjeva Ihana. No, ihan ihanainen säeromaani tämäkin oli. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Kirsti Kuronen Pönttö, pakko lukea valokuvaus kädentaidoksi, kun parempiakan säkeitä ei nyt löytynyt. Kokemäelläkö sitä valokuvausta voi Satakunnassakin opiskella vai Nakkilassa? 
10. Kirjassa kerätään jotakin J. S. Meresmaa Kenties tapa(a)n sinut vielä, e-urheilija kerää voittoja ja palkintoja. Sydäntä sykähdyttävä säeromaani ❤️ Jatko-osakin ilmestyisi just kun tätä olin julkaisemassa. 5 tähteä, sydäntä tai jotain. Vampyyrit vei sieluni 12 vuotta sitten. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Olet kuin ohdake : Runoja rakkaudesta Poriin. Harmittaa edelleen kun missasin oman runon lähettämisen. 
12. Unohdettu kirja Volter Juva Kuvia ja säveliä, Harva muistaa. Kivan tunnelmaisia runoja Juvan Tunisian matkalta. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Po Chü-I Korotan ääneni ja laulan, nolottaa kun en ole noteerannut ennen koko kirjaa. Kivoja runoja. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Uuno Kailas Paljain jaloin, melkein kaikki luettu, myös suorasanaiset tekstit. Tämä oli runoteos. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Hanna van des Steven Punapipoinen poika. Nyt on pakko todeta, että muistan kyllä tämän säeromaanin juonen pääkohtia, mutta en muista miksi pistin kirjan tähän. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Aleksandr Puskin Jevgeni Onegin, nimi itsestään kuulostaa laululta. Mainittakoon, että luin tämän runoromaanin vuosi sitten tammikuussa. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Sarah Crossnan Yksi. Tykkäsin. Itkin. Koskettava säeromaani. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Janne Holmström Kauan sitten hukkunut, lasten siirto evakkoon Tanskaan. Tämäkin taisi olla säeromaani. Tai sitten runoromaani. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Susan Crossnan, Kuunnousu. Minulla on muutamia esineitä nousevalla kuulla, mutta kuvassa on kyllä laskeva kuu. Tosin voi laskeva kuukin nousta ha nouseva laskea. 

    
20. Kirjan nimessä on alkuaine LUistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän ongelmia... Lu=lutetium. Tämä oli haasteellinen kohta tässä tyylilajissa. En löytynyt yhtään pii-sanaakaan runokirjoista. Runot kirjassa on Poliittinen runo nyt -kilpailun parhaimmistoa. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Eeva Åkerblad Huolenpitoja. Villeissä unelmissa kirja olisi saattanut saavuttaa ehdokkuuden, jos säeromaanityylinen kirja sinne kelpaisi. Vakkurin Leokongo olisi ollut kyllä tähänkin sopiva, kirjasin alemmas. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi V. S. Luoma-Aho delete. Runoja on aina kiva lukea. Tarkoitus oli lukea tähän kivan pinkki Maria Matinmikon Kolkka -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Nyt sekin on luettu. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Anneli Kanto Ihan pähkinöinä. Tämä oli ihan romaani, mutta mukavaa arkista ruokaa, alussa fiinimpääkin. Jostain syystä en keksinyt ainuttakaan runokirjaa jossa mässäillään jotain oikein hyvää. Tapahtumapaikkana Seinäjoki. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Sanni Ylimartimo Pimeässä hohtavat tähdet, Korea-popista kertova säeromaani. Kivaisa kirja. Tapahtumapaikkana Jurva. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Uuno Kailas Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, eikös runot kerro runoilijasta itsestä. Tähän piti pistää samoin perusteluin myös silmälasipäisen Hannu Virolaisen Sekunda jo syntyessään -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Onneksi idästä tulee uusia aamuja ja vuosia. Nyt sekin on luettu. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ngaio Mars Mustaa miestä ken pelkäisi. Dekkari. Rasismisäkeet tuli jo käytettyä muualle. Juha Vakkurin Leokongon olisin pistänyt tähän, jos se olisi saavuttanut minut ennen vuodenvaihdetta. Se olisi ollut kyllä lähempänä tietofinlandia-ainesta kuin tuo Huolenpitoja, jonka sinne laitoin. Leokongo lukeminen jäi siis 2023 puolelle. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Uuno Kailas Uni ja kuolema. Kailas on yksi pitkäaikaisista suosikeistani. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Lasse Eerola Unohdetut voittajat, olympiavoittajia nämäkin. Kaikki. Suosittelen. Olisin voinut lukea tähän Aale Tynnin olympiavoittorunon, mutta eipä tullut viime vuonna mieleen. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa A. W. Yrjänä Joonaan mäen valaat, päähenkilöllä on paljon kirjoja ja kirjassa jopa opetellaan uusi kieli, jotta voidaan lukea kirjoja. Hatunnoston arvoista! Säeromaani pitkin säkin. Tapahtumapaikkana Porvoo. 
30. Kirjassa suudellaan Eino Leino Yksi on laulu ylitse muiden. Suudeltiinkohan tässä runokirjassa. Kaiketi. Eino oli naisten mies. Hassua, mutta säeromaani ja runot on usein sangen siveitä. Nyyrikki-kamaa. Perjantaissa sentään joskus suudeltiinkin. 2023 lukemissani kirjoissa noustiin päälle ja kai suudeltiinkin Juuli Niemen Pitkästä ilosta runotarinassa, Kirja vaan ei ehtinyt perille viime vuonna. 

Marttojen lukuhaaste 2020

Marttojen lukuhaaste 2020 suoritettuna.  

Se tuli täyteen erityisemmin yrittämättä, mutta haasteen toisena tekijänä tietty haaste kohtien pääpiirteet oli koko ajan muistissa. Ilmastokohtaan ei tänä vuonna tullut luettua kuin yksi kirja, kun viime vuonna tuli luettua isompi määrä.

1. Kirja, jossa metsällä on tärkeä rooli:

Hanna Kökkö Anterin aarre (Anterinmukka sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Manu seurueineen saapui alueelle Raja-Joosepista, missä Manun isän uusi tyttöystävä on rajavartiana. Alku- ja paluumatka tehtiin mönkijällä, mutta keskivaiheilla vaellettiin luonnossa rinkat selässä. Aarrettakin vähän etsittiin seikkailun aikana, ja tietysti löydettiin geokätkökin). Tämä oli ehdottomasti metsäpitoisin metsässä tapahtuvista kirjoista tänä vuonna. 

Timo Sandberg Kullanhuuhtoja (Heittola lähtee Lappiin tutkimaan epämääräistä kuolemaa ja paljon tietoahan siitä kertyykin). 

Martin Wilmark Polkupyörän arvoitus (Wilmarkin sarja on ollut kiva välipala paksumpien kirjojen välillä, nyt olen kuunnellut näitä muutaman, onkkeksi sarja on mittava.)

2. Talvisodasta kertova kirja:

Sanna-Leena Knuuutila Ne lensivät tästä yli (hyvin kirjoitettu selkokirja)

Pekka Jaatinen Suomussalmi.

Eeva Kilpi Talvisodan aika Kilven lapsuuden muistoja. 

3. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja:

Gretan tarina – Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita – Greta Thunbergin elämä. (Lastenkirja)

David Attenborough, Yksi elämä, yksi planeetta (paljon luontoa nähneen miehen eläkepäivien tilitys huomioistaan, paljon on muuttunut).

4. Kirja, joka sivuaa Väinö Linnaa:

Petri Sarjanen Sinä olet Rokka (kirja Viljam Pylkkäästä, joka oli Väinö Linnalla Rokan esikuva, tätä kirjaa piti kyllä oikein miettiä. Muistin, että olen varmasti lukenut jonkun Linnaa sivuavan kirjan, mutta tämä ei tullut mieleen edes ensi selailulla kun katselin lukemani kirjan kannet läpi. Hyvä kirja tämä silti oli, vaikkei heti muistunutkaan lukemistani 380 kirjasta.)

5. Runokirja:

Nils-Aslak Valkeapää Aurinko, isäni

Lauri Viita Runo puhuu

Antti Holma Kauheimmat joululaulut ja Kauheimmat runot

Arvo Salo Oura ooppera

Kaarlo Sarkia Velka elämälle

Kari Levola Valvon että nukut

Mariska Määt ja muut

Karl August Tavaststjerna Valikoima runoelmia

Anna-Mari Kaskinen Joulun lahja

Francesco Petrarca Il Canziniere (vasta nyt tajusin, että kirjoittaja ei ole Francesca, mitä olen aina ihmetellyt, kun Francesca on nainen)

Pentti Saarikoski Mitä ne puhuu (pahoittelut, ei musta tullut Saarikoskirunousfania vieläkään).

Eino Leino Kauneimpia runoja, osa 1 Talvipäivän painuessa

Paavo Haavikko Tiet etäisyyksiin

Mikko Karhu Povitaskurunoja

Heli Laaksonen Aurinko, Porkkana, Vesi

Katri Vala Sininen ovi

Jouni Hynynen Mies katoaa

Johan Johansson Erik Johans Poesi

Susinukke Kosola Avaruuskissojen leikkikalu

Anja Erämaja Kuuluuko tämä teille

Edith Södergran Syyskuun lyyra

Tom Kalima Peilistä katsoo varis

Aura Nurmi Leijonapatsailla

W. Silva Säröjä Purppuranpunaisessa järvessä

6. Kirja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta:

Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta (tanssiopetusta/opiskelua Sambiassa)

Harri-Pekka Pietikäinen Pinnan alla – elämäni valkohain kanssa (häkkisukellusta haiden seassa Etelä-Afrikassa, kertoo enemmän tuntemuksista kuin Afrikasta, vaikka sijoittuukin pääosin Afrikkaan)

Alexander McCall Smith Olemmeko sukua ja Kaiken kirjavaa karjaa

7. Kevyttä kesälukemista:

Sinikka Nopola, Likka, äite ja rouva Obama (Nopolan hauskat tamperelaiskirjat ilahduttavat aina).

Saana Saarinen Siirtolapuutarhan varjoissa (dekkari, mutta sopivan kevyt lomalle. Kirjassa kerrotaan, että Viola Gras lähtee juttukeikalle Espoon Westendistä Helsingin ulkopuolella olevaan siirtolapuutarhaan, mutta paikalliset ovat tunnistaneet puutarhan Pakilan siirtolapuutarhaksi, tiedä sitten pitääkö paikkaansa.)

Elizabeth Adler Monte Carlon jalokivet (ryöstö ja murha, pääasiassa kuitenkin parisuhdeongelmien ratkontaa, shoppailua ja laihdutusvinkkejä. Kirjassa seikkaillaan pääosin Ranskan Monte Carlossa ja Intiassa.)

Tove Jansson Haru, eräs saari (lomalla on kiva lukea saarista, itselleni tämä oli kevyt, ehkei kaikille ole. Wikipedian mukaan Haru sijaitsee Pellingissä Porvoon edustalla).

8. Nuortenkirja:

Siri Kolu Me Rosvolat-sarja (ihqu)

Heidi Kökkö Kätkö -sarja geokätköilevistä nuorista

Kreetta Onkeli Kesä autokorjaamon yläkerrassa

Jörn Lier Horts Kultaisen kellon arvoitus ja Vedenalainen arvoitus (kirjat ovat norjalaisia nuortenkirjoja).

Nei Noguchi Finlandia 1 (magna, jossa japanilainen tyttö lähtee tonttukouluun Suomeen)

Enid Blyton Seikkailujen laiva, Viisikko kesälomalla, Kadonneen kaulakorun salaisuus

9. Fantasiakirja:

Barbara Cantini Mortina- sarja, esim. Mortina ja Aavepoikakaveri (kolme kirjaa olen kuunnellut BookBeatista, lisää taitaa tulla. Villa Tuonelassa asuva Mortina on zombi-tyttö ja Aavepoikakaveri on aave)

Tove Jansson Muumi Peikko ja marssilaiset (ehkä marssilaiset ovat scifiä, mutta ei ne muumitkaan ihan reaalimaailmassa elele, joten kirjaan tämän fantasiaan)

Mainittakoon myös yksi tietokirja, jonka voisin hyvinkin sijoittaa fantasiaksi: Sarah Ford Mitä yksisarvinen tekisi? Opas sadunhohtoiseen elämään (mihin tällaisen opaskirjan muuhun sijoittaisi kuin fantasiaan… mutta oikeesti tässä oli kyllä hyviäkin vinkkejä, vaikka yksisarvisiin en taida uskoakaan)

10. Kirja tarttuvasta taudista:

Albert Camus Rutto (kirja kertoo siitä, kuinka ruttoepidemia jylläsi Algeriassa Oranin kaupungissa, ja mitä siitä paikallisille seurasi. Kirja oli loistavaa korona-ajan luettavaa ja ihmettelin miksi en ollut tarttunut tähän kirjaan aiemmin. Sivullistakin yritin lukea, mutta se ei vielä onnistunut.). 

Paolo Giordano Tartunnan aikaan

Geokätköilypitoista jännitystä

Kankaanpään Santaskylässä järjestettiin viime viikonloppuna peräti kahdet kisat: Aamupäivällä pidettiin Geokätköilyn avoimen luokan SM-kilpailut ja iltapäivällä oli Pesupallon heiton MM-kilpailujen vuoro.

    

Aktiivisena geokätköilijänä osallistuin luonnollisesti SM-kilpailuihin. Tanakalla täti-ihmisellä ei ole mahdollisuutta osallistua voittoa tavoitellen ihan kaikkiin SM-kilpailuihin, joten tässä oli meikäläisellekin oiva tilaisuus kokeilla miltä tuntuu kilpailla.

    

Hienoltahan se tuntui. Kilpailla. 

Viimeksi, kun olen ollut SM-kilpailuissa, olin yhtenä järjestävistä tahoista. Kyseessä oli Mikkelissä järjestetyt Sukankudonnan epäviralliset SM-kilpailut. Niissä kudottiin sukkaa kävellessä ja lopputuloksen ratkaisi kudotut kerrokset ja kävelty matka. Nopeimmat kutoivat osan sukan kantapäästä ja kävelivät nelisen kilometriä. Lisäpisteitä sai jos osasi ryystää kierrosten välissä kahvia oikeaoppisesti tassilta.

    

Santaskylän kisoissa siis geokätköiltiin. Tai oikeammin kierrettiin metsäpolku, jonka varrella oli kysymyksiä geokätköilystä.

    

Nimimerkillä Muija geokätköilevä merikarvialaiskätköilijä voitti ykköspalkinnon, johon pokaalin ja tittelin lisäksi kuului optio järjestää ensi vuonna vastaava kilpailu omalla paikkakunnalla.

- Kuvaskankaan urheilukenttä olisi luonnollinen valinta kisojen pitopaikaksi, kertoi voitostaan tyytyväinen Muija.

    

Vähältä oli, että kilpailut eivät menneet muihin maakuntiin. Toiseksi tuli nimittäin Kippa Etelä-Karjalasta ja kolmanneksi Hämytin Pirkanmaalta. Itse sijoituin hienosti pistesijoille, ollen kahdeksas.

Geokätköilypainotteisen viikonlopun täydensi upea ilma ja sen suomat lukuhetket ulkona. Lukemiseksi olin valinnut mm. Hanna Kökkön kirjoittama kirja Kätkö. Se on ensimmäinen osa 13-vuotiaan Manun geokätköilyharrastuksesta kertovasta kirjasarjasta. Sarja oli itselleni entuudestaan ihan outo ja törmäsinkin kirjaan vahingossa kirjaston nuorten osastolla. Siellä tekee aina silloin tällöin mielenkiintoisia löytöjä. Ensimmäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Hämeenlinnaan. 

    

Geokätköilyn ja rikoksen selvittämisen ohella kirjassa tutustutaan Manun ja Helmin rakkaustarinan ensi metreille. Tätä kirjoittaessa sarjasta on ilmestynyt kuusi kirjaa, joista uusin, Megamysteeri, kertoo Sastamalassa pidettävästä geokätköilyn Mega tapahtumasta. Sekin olisi ollut oivallista luettavaa viime viikonloppuna, sillä Porvoossa pidettiin tuolloin Suomen 8. Mega tapahtuma, johon päivän aikana osallistui noin 1300 kätköilijänimimerkkiä.

    

Kätkö ei suinkaan ollut ensimmäinen geokätköilyaiheinen rikoskirja, jonka olen lukenut. Jo pari vuotta sitten tutustuin Johanna Hulkkon Geoetsivät sarjaan, jossa päähenkilöt ovat Manua nuorempia. Suosikkini on kirjan päähenkilön, Raparperin, isä joka viherintoilee ja tarjoilee perheelleen mm. punajuurimehua. Se on viimeaikoina tullutkin usein mieleeni, sillä eräs sokeriton mehujää maistuu juurikin mielestäni punajuurimehulta. Geoetsiväsarjasta lukemista odottaa enää uusin, viimevuonna ilmestynyt Geoetsivät ja yksikätinen madonna, jota en ole onnistunut näkemään vielä vapaana kirjaston hyllyssä. Tämä onkin ilmeisen suosittu sarja siis!

    

Näiden pitkien aasinsiltojen kautta päästiinkin sitten vihdoin tämänpäiväisen aiheeni pääkirjaan eli Ursula Poznanskin kirjaan Vii5i, jonka luin talvella. Tämä itävaltalainen dekkari/thrilleri ei sitten enää olekaan mikään lastenkirja. Kirjan alkumetreillä löytyy nimittäin ruumis, jonka jalkapohjiin on tatuoitu koordinaatit. Geokätköilyn tapaan koordinaateista löytyy rasia, mutta siinä rasiassa on jotain aivan muuta kuin puhtoinen logivihko…

    

Jos pitää valita otanko luettavaksi perinteisen dekkarin vai thrillerin, niin normaalisti valinta ei kestä kauaa. Jätän yleensä psykologisen kauhun lukematta jos valittavana on perinteisempääkin salapoliisityötä. Niinpä luulen, että Vii5i ei olisi kulkenut repussani kirjastosta kotiin, ellei siitä olisi tehty geokätköä, joka piti ratkaista.

    

On aina hauskaa huomata, kuinka sattumalta, lähes vastoin tahtoa valikoitu kirja voi loppujen lopuksi olla kuukauden tai jopa vuoden lukupinon helmi. Näin kävi Viidellekin, sillä tuskin maltoin lopettaa sitä kesken. Toinenkin Poznanski tuli kokeiltua heti putkeen, mikä ainakin itselleni on merkki siitä, että kirjailijan tuotanto on lukemisen arvoinen.

    

Pienoinen pettymys kirjassa oli se, että kirjan poliisit eivätkä sen puoleen pahiksetkaan, tuntuneet erityisesti itävaltalaisilta. Tämä lukuprojektini on nimittäin osoittanut, kuinka virkistävää on huomata kirjailijan tekevän päähenkilöistä oman maansa edustajan ja välittävän lukijalle kuvaa rikostarinan ohella maansa arjesta. Poznanskin teoksessa tämä toiveeni ei mielestäni täyttynyt. Kirjan lukemisesta on nyt muutama kuukausi, mutta ilman Wikipediaa en olisi keksinyt, tapahtuiko kirjan salapoliisityö Saksassa, Itävallassa vai Sveitsissä. Oikea vastaus oli siis Itävalta.

*  *  *  *  *

Tämä päivitys jatkaa löyhästi kirjallisuuteen liittyvää blogiani ollen sarjan numero 2. Itävalta.

Blogini ensi vieraille kerrottakoon, että päätin viime vuonna, että osallistun 2017 Porin lukuhaasteeseen. Koska 30 kirjaa on perin niukasti joka päivä jotain lukevalle, ja koska pidän erilaisiin kulttuureihin tutustumisesta, haastoin itseni lukemaan kirjan jokaisesta maailman maasta. Ja koska normaalistikin luen pääasiassa rikoskirjallisuutta ja fantasiaa, pyrin siihen, että jokaisesta kirjasta löytyisi rikos, vampyyreitä tai keskiaikaisia ritareita. Aina parempi, jos kaikki kolme ovat edustettuna samassa kirjassa.