Dekkarimatka maailman ympäri -lukuhaaste

Vuosi alkoi mukavasti dekkareiden voimin masilmanympärimatkalla. Luin reilu 20 dekkaria, mutta pientä päänvaivaa tuotti löytää sitä varten eri maata, jotka sopivat haasteeseen. Halusin itse todellakin lukea jokaisen kirjan eri maasta. Itse haaste ei siihen veloittanut. Näin sain mukavasti parikymmentä maata heti vuoden alkuun. Jumitan kuitenkin jonnekin pidemmäksi aikaa vuoden varrella.

Luin kirjat siinä järjestyksessä, kun niitä keksin. Pientä ongelmaa tuotti se, että olen viime vuosina pyrkinyt lukemaan mahdollisimman monesta maasta. Esimerkiksi luin syksyllä slovakialainen dekkarin. Fiksumpi olisi säästänyt... Jemmassa ei ollut oikein yhtään dekkaria Australian, Botswanan ja Intian lisäksi. Niitäkin oli säästellyt päiviin, jolloin en keksi mitä lukisin.

1. Suomi Murhan sävel -dekkariantologia on odottanut lukemista sen verran pitkään, että aloitin siitä. Tykkään kuunnella novelleja yksi kerrallaan, mutta en juuri välitä niiden lukemisesta. Yleensä kaksi ensimmäistä tuntuu tosi hyvältä, sen jälkeen intoni loppuu. Niin kävi nytkin. 

2. Norja Jørgen Jægeriltä luin kaikki neljä kirjaa, jotka löysin. Haasteeseen laitoin Kuoleman sinfonian, missä kuuluisa kapelimestarikin on vaarassa. 

3. Islanti Seppo Mustaluodon ja Tjörvi Einarssonin Hylkeen metsästäjä alkaa niin ikään uuden sarjan jota aion seurata jatkossakin. Siinä suomalaispoliisi lähtee Islantiin auttamaan tutkimuksissa.

4. Usa Fredric Brownin amerikkalainen Syntipukin yö oli pitkästä aikaa dekkari, joka ei kiehtonut yhtään. Luin kuitenkin sitkeästi loppuun. Kirja oli liian amerikkalainen minun makuuni.

5. Kolumbia Simone Buchholzin Hotel Cartagenassa yhtyi kaksi ei-Kirsi ystävällistä kirjallisuusmaata: Saksa ja Kolumbia. Edes kannen kiehtova Ananas ei viekotellut. Onneksi pääsi pois nopeasti vilvoittelemaan tunteita.

6. Etelämanner sopikin erinomaisesti vilvoitteluun. Siellä oli kylmä. Clive Cusserin seurassa meno on sen verran kiivasta ja varusteet hyvät, ettei tullut liian kylmä. Jäätikön uhka oli kirjan nimi, ja siinä pahis on jonkinlainen ilmastohyvis. Ainakin omasta mielestään.

7. Australia Sitten lämpimämpään ilmastoon. Tammikuussa Australiassa on kesä. Jane Harperin Falk-sarjaa olen lukenut pari aiemmin. Nyt oli vuorossa kolmas osa Ulkopuoliset. Nautin kuten edellisessäkin.

8. Kiina Mietin luenko aasialaisen kirjan Kiinasta vai Japanista, valitsin käärmeen vuoden kunniaksi Robert van Gulikin ja tuomari Deen. Yksi kaksi kolme kuolema oli kirja. Kirjassa on tosi huonoa säätä, ja ilmoja pidellessä Dee ratkaisee rikoksen. Ei ollut ehkä paras lukemani Gulik, mutta kelpo kirja. 

9. Intia Vaseem Khanin Kuolema koittaa keskiyöllä kirjan lukemista olen jo odotellut. Nyt oli sopiva aika. Nautin. Kovasti odotan tälle jatkoa, toivottavasti tulee pian. 

11. Botswana Intiasta lennähdin Botswanaan. Muita dekkareita ei kavereiden kanssa keksitty koko mantereelta. Siis sellaisia joita en ole lukenut. Varmaan joku W. Smithin jännäri olisi ollut, mutta niissä ei varsinaisesti juuri ratkotavrikoksia. Mma Ramotswe tutkii : Laiskanlinnan laulu on Alexander McCall Smithin viime vuonna julkaistu kirja. Pari edellistä on ollut vähän tasapaksuja, mutta tästä tykkäsin taas paljon. 

11. Togo oli tämän haasteen todellinen yllätys. Aluksi kirjasin kirjan Liberian, mutta loppujen lopuksi Liberiasta ei juuri ollut muuta mainintaa kuin jossain kirjan esittelyssäkin mainittu poikkeaminen. Togossa Susikoski katseli kokonaisen päivän verran nähtävyyksiä taksin ikkunasta. Kirja oli Mauri Sariolan Susikoski Päiväntasaajalla, ja olen kuullut sen joskus kuunnelmana, mutta kirja oli mielestäni parempi. 

12. Vatikaani Michael Dibdinin dekkareissa Salaseura Aurelio Zen ratkoo rikoksia eri puolilla Italiaa. Nyt hän oli Roomassa ja joutui tutkimaan murhaa Vatikaanissa. 

13. Portugal Anu Patrakan uusi dekkarisarjat Porton poliisiaseman väestä on odottanut lukemista jo kahden kirjan verran. Luin molemmat. Kiusaaja sopi paremmin haasteen kohtaan.Ison tähden olisi voinut antaa tällekin, mutta päätin jakaa vain kolme ja ne meni jo.

14. Englanti Luin ainakin neljä murhakirjaa Englannista. Kaarina Griffithsin kirjoja oli jemmassa kolme. Tähän kohtaan sopi Meren syliin. 

15. Tanska Lone Theils oli luonnollinen valinta Tanskasta. Uusi sarja vaikuttaa aiempaakin paremmalta. Kirjan nimi on 87 sekuntia. Sen verran ihminen jaksaa pidätellä hengitystään veden alla ennen kuin tulee paniikki.

16. Ruotsi Reissun isoimmaksi pettymykseksi osoittautui Jenny Rognebyn Leona Kortit on jaettu. Ei ollut mun sarja tämä, ei. 

Suomi Kunnon matkalla on alku ja loppu, joten lisätään tähän Mauri Sariolan dekkarin Minä, Olavi Susikoski. Se on tullut äänikirja palvelussani useamman kuukauden ajan tyrkyllä joka välissä, joten kuuntelin sen pois. Olen kuunnellut tarinan aiemmin kuunnelmana, mutta loppuratkaisua en muistanut. Myös Risto Juhanin Virta ottaa omansa oli hyvä dekkari, mutta ei sekään sopinut haasteeseen.

Haasteen valmistuttua poikkesin vielä Belgiassa kuuntelemassa TrueCrimeä panttivankina olemisesta Sabine Dardennen tositarina 80 päivää Belgian hirviön vankina. Ihan hirveä tarina se oli, mutta tyttö selvisi hengissä ja tolkuissaan ja kirja oli hyvin kirjoitettu. 

Olisi ollut kiva suorittaa lukuprojekti samassa järjestyksessä kuin olisin suorittanut oikeankin maailmanympärimatkan, mutta huomasin haasteen aivan liian myöhään. Tähän kirjasin matkan siinä järjestyksessä kuin olisin sen lentänyt. Kartalla tuo kyllä näyttää hassulta, kun ajattelin, että Etelämantereelta lähdetään länteen tai jopa etelään eikä itään, kuten tässä tasokarttakuvassa...  maapallohan on pyöreä. 

Viime vuonna kun yritin aloittaa BookCrossing -haasteen ohjeilla maailmanympärimatkaa millä vaan kirjoilla (en siis edes yrittänyt löytää BookCrossing-kirjoja). Siinä haasteessa piti kulkea maasta naapurimaahan. Vain pakolliset veden ylitykset sallittiin, jos se oli pakko. 

Se matkani tyssäsi lopulta siihen, kun tajusin, että olisi olisi pitänyt valita

* hirveä etukäteissuunnittelu tai

* edetä hitaasti sitä mukaan kun kirja löytyy. 

Reissu jäi lopulta neljän Pohjoismaan mittaiseksi minikierrokseksi: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi. 

Mutta dekkarihaaste oli kiva. Ehkä ensi vuonna uudestaan etukäteen reittiä harkiten. Pitää oikein tutkia tarkemmin lento/laivareittejä karttapallon kanssa. Ihan liian harvoin tulee se otettua esille lukuprojektien kanssa. 

Kiitokset haasteesta @kirjanii

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa ei tullut uusia maita. Ilmeisesti laiskotti, sillä yksi paperikirja olisi ollut jemmassa. Saintäytettyä dekkarimatka maailman ympäri -haastelapun. Aikaa oli tammi-helmikuu, joten ei rasittanut. Tosin vähän piti enemmän miettiä, sillä halusin, että kirjat ovat eri maista. Mieltä lämmitti erityisesti Sariolan dekkari, missä risteilyltä poikettiin myös Togossa, missä ajeltiin taksilla katselemassa nähtävyyksiä. Togo on yksi niistä maista, joista on likimain mahdoton löytää luettavaa. Aiemmin olen lukenut pari togolaisen taiteilijan tekemää lasten katselukirjaa. Nyt sain kerättyä mielilkuvia myös pääkaupungin katolisen kirkon mosaiikeista ja maan kapeudesta.  

Brown Fredric Syntipukin yö. Dekkari, missä siteerataan Liisan seikkailuja ihmemaassa. Yksi oudoimmista dekkareista, jota olen hetkeen lukenut. En ole lukenut Liisa Ihmemaassa -kirjaa, mitä kirjassa siteerataan monessa kohdin, joten olin vähän ulkona. USA  (8.2.)

Coles Richard Murha luostarissa Kirkkoherra Clementine tutkimuksia osa 3. Mukavan leppoisa sarja. Tässä osassa kirkkoherra on saanut vääriä signaaleita ja pakenee mietiskelemään luostariin. Aiemmista luostarikokemuksistavin apua murhan ratkaisussa. Englanti. 

"Liian kiire olla Martta, että en ehdi ollenkaan ryhtyä Mariaksi. Ja tätäkin pitää yrittää hoitaa." (27.2.) 🌟🌟

Cussler Clive Jäätikön uhka. Kun ei tammikuussa tullut käytyä palelemassa Etelämantereella, lähdin sinne viettämään hiihtolomaa. Oli taas vaihtoa ja vaarallisia tilanteita kuten Cusserin jännäreissä aina. Heti alkuunsa tehtiin toistakymmentä ruumista, oli lentokone, laiva, helikopteri ja sukellusvene... Tapausta tutkivat määrätään Helsinkiin tutkimaan Etelämantereen jääkairausnäytteitä, joten Suomen talvikin mainittu. Kirjan alussa mainittu saksalainen tutkimusretkikunta oli oikeastikin reissussa 1938. Kunnon konjakin pitää antaa hengittää minuutti/2 vuotta.

"Varpaitani olisi taatusti palellut." (19.2.) 🌟🌟

Dardenne Sabine 80 päivää Belgian hirviön vankina - tosi tarina. Oli tiistai 28.5.1996, kun hirviö tappoi Sabinen lapsuuden. Hän oli silloin 12-vuotias. Ihan hirveä kohtalo. Jos tarinassa on jotain hyvää, niin se että myös belgialaiset 12-vuotiaat tytöt pitivät 1990-luvulla kahvista. Kirja itse oli hyvin kirjoitettu. Belgia.

"Ei sitä joka aamu koulumatkalla kuvittele joutuvansa pakettiautossa piileskelevän pedon sieppaamaksi." (22.2.) 🌟🌟🌟

Dexter Colin Nicholas Quinnin hiljainen maailma. Quinn palkataan laitokseen, joka tarkastaa yliipiston ulkomailla sijaitsevien yhteistyökoulujen tutkintoja. Quinn on lähes kuuro, mutta erinomainen huuliltalukija. Sitä taitoa pitäisi itsekin alkaa opetella. Monimutkainen rikos vyyhti pistää Morsen ja Lewiksen koville. Englanti. (7.2.) 🌟

Dibdin Michael Salaseura. Vatikaanissa on tapahtunut itsemurha, ja päivystysvuorossa oleva Aurelio Zen ryhtyy sitä tutkimaan. Heti ensi alkuun selviää, että uhrilla on väärät kengät: 

"Zen ojensi hänelle toisen kengistä. 

-Ensinnäkin nämä kengät eivät koskaan ole olleet ruumiin jalassa. Sitä paitsi ne ovat massatuotantoa, mikä ei sovi alkuunkaan yhteen uhrin muiden vaatekappaleiden kanssa. Kaiken kukkuraksi ne ovat ruskeat. Tämän kaltainen mies, niin sanoakseni, ennemmin kuolee kuin näyttäytyisi ruskeissa kengissä sinisen puvun kanssa."

Onneksi en ole syntynyt mittatilauspukujen maailmaan. Jos ostaisin muita kuin mustia kenkiä, yhdistäisin siniseen ruskeat, sillä sininen ja ruskea ovat olleet aina yksi lempiyhdistelmistäni. Itselläni on aina ollut Dibdiniin kaksijakoinen mielipide. Toisaalta Zen-kirjat ovat hienoja kirjoja joista tykkään, toisaalta ne eivät ole kuin Donna Leoniin Guido Brunetti -kirjat. Jostain syystä veraan noita aina toisiinsa, vaikka Zeniä pitäisi verrata ennemminkin Montalblanoon. Uuttakin opin. Italiassa koskevaan metallia hyvän onnen saamiseksi. Vatikaani. (11.2.) 🌟🌟

Gayle Katie Puutarhamurha englantilaisittain. Avioero ja muutto maalle. Samassa kylässä asuu entinen koulukaveri. Hän päättää rakennuttaa kanakopin ja ottaa muutaman kanan. Kirjakerho, tai oikeastaan lukupiiri tulee ohjelmistoon. Kanoille maistuu kirjan mukaan ruusun lehdet ja luumut. Englanti.

"Luoja tiesi totisesti mitä teki, kun loi kanat." (4.2.) 🌟

Griffiths Kaarina Meren sylissä. Pappi puhuu paikallisesta merenneito-legendasta. Edellisvuonna on kadonnut nainen. Nyt löytyy luolasta tuore, merenneidon näköinen ruumis. Kirjassa esiintyy pari suomalaista. Cornwall, Englanti. Ruusut, runous ja rikokset yhdistää rikostutkija ja profiloijaa. (8.2.) 🌟🌟

Griffiths Kaarina Lintumies. Samalla kylällä herää eloon legenda lintumiehestä ja joku kuolee. Cornwall, Englanti.

"Vanhat sanovat että Lintumies ei tiedä ollenkaan hyvää." (9.2.) 🌟🌟

Griffits Kaarina Trennan sokkelo.. Kirja kertoo kuinka Antti Honkasesta tulee kartanon isäntä. Cornwall, Englanti (16.2.) 🌟

Juntti Pekka Villikoira. Ylitornio.

"Mitä saatoin unohtaa, ettei metsästä koskaan oteta. Se antaa jos haluaa." (26.2.) 🌟

Jæger Jørgen (1946-) Varjojahti. Ole Vik sarjan 1. osa. Skitsofreniaa sairastava, rikas romukauppias meinataan tappaa ja hänen pitkäaikainen taloudenhoitajana kuolee. Mielenkiintoinen alku sarjalle. Ole Vik ja kumppanit kuulostavat mielenkiintoisilta tyypeiltä. Poliisipäällikkö tuo ikävällä tavalla mieleen Tree pines -sarjan, mutta ei tässä mitassa vielä häiritse. Norja.(15.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kameleontti. Ole Vik sarjan 2. osa. Pankkiryöstöjen sarja ravisuttaa Borgin kaupunkia. Äänikirjassa Borg kuulostaa kotoisasti Porilta, mutta meiltä ei noin montaa pankkia taida edes löytyä nykyään. Vik on lähdössä lomalle uuden naisystävänsä kanssa, mutta kuinkas siinä käykään... Poliisipäällikkö ei ainakaan parane, mutta muuten genressäänntäydet pisteet. Norja. (16.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kuoleman sinfonia. Ole Vik sarjan 3. osa. Ihan pakko jatkaa sarjan kuuntelua. Mielenkiintoinen oli tämäkin tarina. Vähän häiritsee se, että itse poliisilaitoksella tapahtuu niin paljon kaikenlaista muutakin, mutta loppu oli tässäkin melkoinen yllätys. Murhien ohella tutkitaan myös raiskausta. Norja (17.2.) 🌟🌟-

Jæger Jørgen Verellä kirjoitettu. Ole Vik sarjan 4. osa. Kirja perustuu löyhästi aitoihin uhkauskirjeisiin. Niitä on saanut aikoinaan yksi jos toinenkin Fjellberghavnin asukas. Sitten yksi kirjeen saanut surmataan. Vikin omistama 4 kerroksinen kerrostalo palaa vieden mukanaan niin Vikin kodin kuin nimismiehen kanslian. Norja. (18.2.) 🌟🌟+

Kafka Franz Amerikka. Tunnetaan myös nimellä Mies joka katosi. Tämä ei oltu taas mun mukavuusalueella. Kivasti kirjoitettu tarina, mutta sääliksi kävi. Päähenkilö on kohta 16-vuotias Karl Rossman, jonka perhe passittaa Amerikkaan, koska tämä on kotipuolessa pakotettu seksiin ja siittänyt kotiapulaisen raskaaksi. Lueskelin 1001 kirjaa jotka pitäisilukea ennen kuolemaa -listaa ja tajusin, etten ole lukenut Kafkaa koskaan ennen, aloittanut olen jotain pari sivua teini-iässä, mutta siihen se jäi. Kirjassa päähenkilölle ei käy Amerikassakaan kovin hyvin.  Usa (14.2.) 🌟

Korhonen Tero ja Nousiainen Miika Paskapokkari. Lueskelin uusiksi geokätkötehtävää varten. Paskakirjan ensimmäisen painoksen olen lukenut aiemmin. Kirjassa arkipäiväinen asia esitetään sangen monelta kantilta. Edelleenkin mietin, miten joku onnistuu tekemään metrin mittaisen tortun. Ja kyllä. geomysteerikin ratkesi.  (7.2.) 🌟

Markkanen Reino Komisario parka. Eletään vuotta 1969, on tupakkaa, viiniä ja villejä naisia, rahanlainaajia ja uhkapeliä sekä ylempää keskiluokkaa mukaan rötöksiin haaliva salaseura. Poliisi on juuri muuttanut Pasilaan. Paikoitellen sanonnat nauratti, mutta vakavan asian äärellä oltiin. Helsinki, Pasila. (23.2.)

Patrakka Anu Arvoton. Kirja aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilö Nelson Monteiro on saanut viinitilalliseksi siirtyneen Rui Santosin paikan Porton poliisilaitoksella. Kirjan teemana on tapa, millä eri maista tulleita työntekijöitä kohdellaan. Portugali. (5.2.) 🌟🌟

Patrakka Anu Kiusaaja. Toinen osa Nelson Minteiro -sarjaa. Jotkut koulukiusaajat eivät osaa lopettaa. Taitavasti rakennettu Murha vyyhti. Portugali. (6.2.) 🌟🌟

Pirandello Luigi Mennyttä miestä. Pirandello (1867-1936) voitti Nobel-palkinnon 1934. Mennyttä miestä ilmestyi italiaksi 1904, suomeksi 1992. Mies joka kuoli kolmesti. Mielenkiintoinen alkuasetelma. Onnistunut tarina. Paikoin vetävää tekstiä, muutamassa kohtaa ehkä vähän liikaakin sanoilla leikkimistä. Mutta kelpo klassikko. Monia vähemmän tenhoaviakin olen lukenut. 

"Ei kai sitä voi syntyä pilvissä kuu kätilönä." Italia (10.2.) 🌟

Räihä Anna-Katri Menolippu kaikkialle : yksinmatkaajan käsikirja. Tykkäsin matkatarinoista, mutta niitä oli yllättävän niukasti. Kirja oli suunnattu selkeästi niille, jotka normaalisti jäävät kotiin jos eivät saa kaveria. Itse olisin jo kuollut tylsyyteen, jos en voisi mennä milloin haluan ja minne haluan yksin (tai ottaa mukaan kaverin, joka todella haluaa mukaan, jos joku ylipäätään haluaa). Muuten kirjan vinkit tuntui ihan hyviltä...ja luonnollisilta. Luultavasti olin kirjaa ajatellen 30 vuotta liian vanha lukija.  (12.2.) 

Sariola Mauri Susikoski päiväntasaajalla. Matkalukemiseksi Susikoski on varannut kolmen viikon risteilylle ainakin Douglas Reemanin meriromaanin. Se lienee ollut Hyökkäys mereltä, joka ilmestyi 1979. Reemania en ole lukenut vielä koskaan, luulen niin. Pitkästä aikaa Susikoski, jota en ollut lukenut aiemmin ja joka oli mielestäni tosi hyvä. Togo. (21.2.) 🌟🌟🌟

Theils Lone 87 sekuntia. Theilsin nuusi dekkarisarjat alkaa Wagnerin sävelin. Tykkään oopperasta, mutta Wagner ei niinkään sykähdytä. Nieberlungin sormus on ihan jees, mutta muuten preferoin enemmän eteläisempiä oopperoita. Vaikka Wagner ei kiehdo, niin tästä tykkäsin. Tanska. (15.2.) 🌟🌟🌟

Thorogood Robert Myrkkyjen kuningatar, Thamesjoenmurhat osa 3. Tuttu naisporukka pääsee heti alkuunsa poliisin avustajaksi. Enää tutkimuksia ei tarvitse salailla, vaan naiset saavat heti avustajakortit. Tutkimuksen kohteena on rakennuslautakunnan jäsenen murha. Ja voih. Lopussa tulipalo täälläkin. Englanti. (3.2.) 🌟

January in the Arctic (English only)

In the January, I visited Arctic and Antarctica. Greenland, North Canada, North Pole, North Norway Svalbard and Faroe Islands. 

In the beginning of January I thought that one book is enough, but I noticed, that I read six books and visited quite many places. 

I read first a Finnish book (not translated in English), Otto Hyyrysen Murtumispiste-kirjan. 

The other one was  Sjón The Splinter from Argo. It was quite mystic book, and I could have enjoyed more, if I had read about Greece mythology more before this book. 

The third book has been written by Ville-Juhani Sutinen Arktis -likaista lunta (Arctic - dirty snow) kirjaa. Book was really nice combination of interesting journey and history and climate chancing. Book is not translated in English.  

Then I read two quite similar books from Timo Polari, who has skied in Greenland and in South-Pole. Those books are in Finnish only. In both books Polari tells abut all of his travels in very cold climate.

Last book was Clive Cusser Arctic Drift was quite adventure! I have read before about HMS Erebus and HMS Terror ships from 1840's. Those ships tried to find western way around North Pole: "The Northwest Passage".

Leader of this project was John Franklin from England. There was a lot of ice in 1847 and ships couldn't move. And then all died. 

Clive Cusser have noticed this historical story, and wrote Artic Drift about those ships today. Quite a story!, I think. 

This was my first Cusser, but not last one. 

Arktiksella tammikuussa

Pääseekö Eskelisen bussilla enää Helsingistä Jyväskylän ja Nuorgamin kautta Tanaan? Voisin hyvinkin käydä katsastamassa paikan ensi kesänä. Huippuvuoret, Grönlanti ja Islanti olis myös kivoja kohteita, mutta pohjoisnapajäätikölle en ihan heti lähtisi. Ehkä. 

Viimeaikoina olen lukenut monia kirjoja matkailumielessä. Tiedän likimain missä asusti Haukivuoren Haudini, missä komisario Koskinen asuu nykyään ja tunnen kaikki Arttu Tuomisen kirjojen tapahtumapaikat. 

Google Mapsista on ollut apua kun olen miettinyt missä Mma Ramorswe ajelee luottoautollaan tai mitä reittiä Aleppon mehiläistarhuri päätyi Englantiin. 

Viime vuonna soffa matkailin Arktiksella aktiivisemmin. Tänä vuonna suunnittelin käyväni vain Alaskassa, mutta loppujen lopuksi valitsemani kirja, jota olen odottanut lähes vuoden, ei kiinnostanut lainkaan. Niinpä päädyin seikkailemaan lähinnä Euroopan puoleiseen osaan Antarktista. 

Arktinen alue voidaan määritellä eri tavoin. Helpoin tapa lienee valita alue pohjoinen napapiiri 66° 33'39'' pohjoispuolella. Lämpimät ja kylmät merivirtaukset muuttavat käytännössä alueen rajoja. Jonkinlainen rajaviiva näkyy kirjakollaasin keskellä olevassa kartassa, jonka olen itselleni leikannut muistivihkoon jostain lehtijutusta.  

Ensimmäisenä luin Otto Hyyrysen Murtumispiste-kirjan. Muistoissa oli viime vuonna lukemani erittäin hyvä John Kåre Raaken Jää, jossa kuten tässäkin kirjassa, päähenkilö lähtee töihin kaukaiselle, jäällä olevalle turkimusasemalle, josta pois pääseminen kesken talven on lähes mahdotonta. 

Siihen yhtäläisyydet päättyvätkin. En halua spoilata juonta, mutta totean, että itse olen lukenut viime vuosina useammankin saman tyylisen kirjan, joten pääosa loppuratkaisusta oli selvää jo alkupuolella kirjaa. 

Loppu jäi tässäkin sen verran avoimeksi, että jatko-osa on mahdollinen. Koska loppu oli avoin, niin toinen osa voi olla kiehtovakin, jos sellainen tulee. Aion siis lukea senkin, mutta pakko todeta, että odotan enemmän jatkoa Jäähän kuin Murtumispisteeseen. 

Toinen kirja löytyi Porin lukuhaasteet kohtaan alkuaine: Kirja oli Sjön Argon lastu. Argonhan on jalokaasua. Sjön taasen on kuuluisa islantilainen nykykirjailija, josta tulee mieleen Björk ja Kirjurin konsertti 1996. Oli muuten mahtava konsertti! Ihan tarkkaan en kyllä muista, miksi liitän Björkin ja Sjön mielessäni, mutta ainakin molemmat tulevat Islannista. 

Pakko todeta, että kirja ei täysin avautunut. Veikkaan, että olisi vaatinut enemmän keskittymistä, mutta paikoitellen innostuinkin kirjan kertomuksiin. Kirjassa tehdään laivamatka, jolla kuullaan iltaisin tarinoita. 

Kirja olisi luultavasti avautunut paremmin, jos olisin googlettanut ennen lukemista edes Wikipediasta Argonautit. Aina ei sekään tule mieleen, vaikka paljon googlettelenkin. No, ensi kerralla sitten enemmän. 

Argonautit oli muinainen antiikin Kreikan sankarijoukko, joka seilasi Argo-laivalla hakemassa siivekkään oinaan kultaista taljaa, jota vartioi uneton lohikäärme. Ja kuten useimmiten Kreikassa, tarinaan liittyi nainen, tällä kertaa kuninkaan tytär Medeia. 

Joka tapauksessa Sjön mystiikka puraisi. Islannissa on paljon muutakin mystiikkaa kuin menninkäiset. Vai miksi he niitä kutsuvat. Olisipa kiva saada Suomeenkin kotitontut takaisin joka kodin arkeen. Isä kertoi joskus, että hänen lapsuudessaan kotihaltijaa vielä huomioitiin ja vasta äidin ilmestyminen perheeseen 1960-luvulla hävitti tavan jättää jouluruuat pöytään yöksi kotihaltijaa varten. Joskus kyselin, oliko kotihaltijalla nimikin, mutta siitä ei ollut muistijälkiä enää kellään. Jos nimi olisi ollut, se olisi ollut talon ensimmäisen vainajan nimi joka oli Tuomas-isännän äiti Maria. 

Koska Argon lastu, niin tarunhohtoinen kuin olikin, ei oikein jaksanut innostaa, päätin kokeilla jotain hieman konkreettisempaa. Valitsin Ville-Juhani Sutisen Arktis -likaista lunta -kirjaa, jota kaveri suositteli joku aika sitten. 

Hyvä että suositteli, sillä tässä oli kirja minun makuuni. Tuli sellainen olo, että ensi kesänä on pakko päästä testaamaan kirjassa mainittua, Sutisen käyttämää Eskelisen bussifirman pikavuoro Helsingistä Koilis-Norjaan. Sen verran olin innoissani jo nyt, että katsoin, että Rovaniemeltä pääsisi näin talvellakin Tromsaan. Sekin voisi olla hauskaa, jos pitäisi lumesta. 

Sutinen on käynyt eri puolilla pohjoisia Pohjoismaita ja tutustunut paikalliseen ilmastoon ja sen muutokseen. Grönlanti ja Färsaaret olisi myös kivoja kohteita, mutta eniten alkoi kiinnostaa juuri tuo Koilis-Norjan alue kveeneineen. Tykkään istua bussissa. 

Jos koronatilanne tästä paranee, niin lumien sulamisen jälkeen voisi retkeä harkita. Ilmeisesti tuo reitti ajetaan vain kesäisin. Samalla toteutuisi unelma käydä Utsjoella. 

Seuraavaksi hyppäsin Timo Polarin matkaan. Ensin seikkailtiin Murhenäytelmässä Grönlannissa ja sitten toteutettiin Unelma Etelänavasta. Grönlannin reissu epäonnistui, mutta myöhemmin Polari tavoitti etelänavan hiihtäen. Tarkoitus olisi kirjoittaa molemmista kohteista jossain vaiheessa vähän enemmän, joten jääköön kuvailut tähän. Molemmat kirjat olivat melko saman sisältöisiä, joten ei niin asiasta kiinnostuneelle riittänee toisen lukeminen. Tykkäsin Polarin kirjoitustyylistä, se oli kevyttä ja imaisi mukaansa, joten luin sitten molemmat samoin tein. Toisenkin lukeminen antoi lisätietoa retkistä.

Clive Cusserin Jäävirta -seikkailu oli viimeinen, jonka luin. Kirjassa reissataan Kanandan alueella. 

Kirja pohjautuu hyvin löyhästi 1840-luvulla tapahtuneeseen Erebus ja Terror - laivojen tutkimusretken. Laivat juuttuivat pariksi vuodeksi jäihin ja miehistö hävisi. 

Cusser on punonut asian tiimoille tarinan, joka perustuu Pohjoisnapa-alueen luonnonvarojen käyttösuunnitelmiin. Sodan uhkakin leijuu taustalla, mutta tällä kertaa kilpakumppaneina on Kanada ja USA. 

Kirja taisi olla ensimmäinen Cusser jonka luin. Mielihyvin luen seuraavankin. 

* * *

Kirjat oli lainattuja. Eikä kukaan muukaan sponsoroinut kirjoittamistani. 

Dekkarihaaste 2019

Ja vielä on pari haastetta raportoimatta! Kiri-kirjastot Haapajärven tienoilta ovat julkaisivat helpohkon Dekkarihaasteen, jonka täyttymistä aloin pohdiskella vasta nyt, kun vuosi alkaa olla taputeltuna melkolailla loppuun.

Niinpä juurikaan mitään ei ollut enää tehtävissä itse lukemisen suhteen vaan piti pärjätä sillä mitä oli tullut luettua (onneksi sitä oli paljon). Kummasti niitä kirjoja vain löytyi oikeille paikoille. Täytetyksi katson tämänkin haasteen.

1.   Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi     Ainakin Mauri Sariolan Kohtalokas Itämeren-risteily, Ruth Waren Hytti numero 10, Lone Theilsin Kohtalokas merimatka, Enid Blytonin Seikkalilujen saari ja Pirkko Arhippan Kuolema

 Antarktiksella täyttää tämän kohdan ehdot.

2.   Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut     Arttu Tuomisen Verivelka täytti tämän kohdan (uusi kirja) ja myös Carolyn Keenen Neiti etsivä -sarja sen täytti, koska yhtään kirjaa en ollut lukenut, yhtä sentään selannut. Neiti etsivän laitoin tässä toiseen kohtaan.

3.   Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt    Ingred Harglan Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru täyttää tämän ehdon loistavasti, sillä olen käynyt sekä Tallinnassa että Gotlannissa. Mutta ehdot täyttyvät monen muunkin kirjan kohdalla. Erityisesti tähän olisi voinut laittaa Sebastian Lindellin kirjan Rajatapaus, jonka lukemisen aloitin Haaparanta-Tornio reissulla. Viro. 

4.   Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)   Agatha Christien kirjoista on tehty tv-sarjaa jos jonkinlaista.  Tänä vuonna luin mm. Salainen vastustaja kirjan. Englanti. 

5.   Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å, ä tai ö     Kuvittelin jo, että tämä kohta ei täyttynyt, mutta Samuel Björkin Minä matkustan yksin täyttää tämän, vaikka kirjan kannessa Ö onkin kirjoitettu norjalaisittain. Tämä olikin ensimmäinen Björkini mutta tuskin viimeinen.

6.   Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo     Olen kerännyt itselleni tiedostoa johon olen valinnut kännykän kuvagalleriassa parhaiten näkyvimpiä kirjan kansia niistä kirjoista joita olen lukenut. Tänä vuonna tuli luettua lähes 10 risteily/veneilykirjaa, mutta valitsin näemmä kansia, joissa laivaa ei ole kuvattu. Niinpä laitoin sitten tähän kohtaan Carolyn Keenen Neiti etsivä ja teatterilaivan arvoitus -kirjan purjeveneineen ja teatterilaivoineen. Usa. 

7.   Dekkari, jossa on useampi tekijä    Olen lukenut useamman kirjan tänä vuonna, joissa tekijänä on ollut Kirsti Manninen&Jouko Raivio (mm. Ruumisvaunut Bulevardilla - kulkuneuvo sekin) ja Eppu Nuotio&Pirkko Soininen (mm. Nainen parvekkeella) ja Cherringham mysteerit sarjan kirjoja kuten Viimeinen juna Lontooseen, joiden tekijöinä on Matthew Costello&Neil Richards. Lisäksi tietty sarjakuvat ja elämäkerrat, joissa useimmiten on kaksi tekijää. 

8.   Tieteis- tai fantasiadekkari   Tämä kohta osoittautui vaikeimmaksi täyttää näin jälkijunassa katsottuna. Loppujen lopuksi pistin tähän Matt Haigin Miten aika pysäytetään -kirjan, jossa muistelen tapahtuneen murhia, vaikka kirja ei nyt ihan dekkari ollut. Fantasiamaailmassa elettiin, sillä en ole kuullut kenenkään ikääntyvän 6 kertaa muita hitaammin.

9.   Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi    Satakuntalaisena tunnen todella hyvin merikarvialaisen salapoliisin Jussi Vareksen. Reijo Mäen Gekko oli kirja, jonka valitsin tähän, mutta Tolvanakin tuli luettua. Muita ehdokkaita olisi ollut ainakin Tintti, Montalblano, Brunetti, Kuhala, Takamäki ja Koskinen. 

Kovin suurena ihmeenä en pidä, että tämä haaste valmistui, koska luultavasti vähintäänkin puolet lukemistani kirjoista on tavalla tahi toisella dekkareita. 

Risteilyllä Kokemäenjoella

Eilinen pieni risteily Kokemäenjoella virkisti ja kirvoitti muistelemaan viime aikoina lukemiani kirjoja, joissa risteillään. Niitä kerääntyikin touko-kesäkuun ajalle useampia. Pari ensimmäistä oli sattumaa, sitten päätin täydentää lukukokemusta vielä parilla kirjalla. Niistä  tekstin loppupuolella lisää. 

M/s Charlotta kotisatamassaan Porin Etelä-Rannassa ennen risteilyä

Oma jokiristeilyni kesti 3 tuntia Porista Ulvilaan ja takaisin, mutta kyllä sinäkin aikana olisi ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Asetelma laivalla olisi ollut dekkariainesta. Laivalla oli kahden hengen miehistö ja mukana 10 ihmistä, joista muutamat tunsivat toisensa entuudestaan työn tai harrastusten kautta, muutama oli kaikille täysin vieras. Rikosromaanissa toki näissä yksittäisissä matkustajissa olisi ollut joku, joka tunsi jonkun toisen menneisyydessä tapahtuneen vääryyden vuoksi ja se olisi johtanut murhaan. 

    

Tälläkään kertaa näin ei onneksi tapahtunut, mutta asetelma on kieltämättä kutkuttava, ja siitä voisi kokeilla kirjoittaa tarinan. 

     

Risteilymme oli kokousristeily, mutta siinä välissä ehdimme katsella maisemia, jotka olivatkin sangen erilaisia katsottuna laivan kannelta, kuin maista katsottuna. Tuntui jotenkin jännältä katsoa tuttua rantapaikkaa toisesta näkökulmasta. Tykkäsin.  

Mansikka-Brita

Kuten risteilyllä aina, oli täälläkin tarjolla maukasta ruokaa. Savustetusta lohesta tehty lohisoppa oli mainio uutuus itselleni. Lohisoppaa olen syönyt jos jonkinlaista, mutta savustetusta lohesta tehtynä en koskaan ennen. Tykkäsin. Tätä kokeillaan myös kotona. Jälkiruuaksi oli kaikkien suosikiksi osoittautunut mansikoilla koristettu Brita-torttu. Joka marenkisena sopii erinomaisesti porilaiseen, juhannukseen. 

    

Itselleni tulee mieleen Brita-tortusta tai kakusta, millä nimellä sitä sitten haluaakaan kutsua, aina ensimmäinen kerta, kun olen Britaa maistanut. Se oli Rauman nimismiespiirissä 1992. Erään miespuolisen työntekijän vaimo oli leiponut Britan miehensä nimipäiväkahveille, ja ihastuimme siihen ikihyväksi. Jostain kumman syystä en ole koskaan tehnyt Britaa itse, mutta tyrnillä maustettu versio on kruunannut marttojen kokous/koulutustarjoilua useammankin kerran. (Ohje lopussa, valokuvattu Satakunnan Marttojen Tyrnikirjasta, jonka kaikki painokset myös niemellä Tyrniherkut lienee loppuunmyyty).

Paluu Porin Etelä-Rannan laituriin, mikä on M/s Charlottan kotisatama. Kuvan keltainen laiva on ravintolalaiva.

Mutta sitten kirjoihin. Luin ensimmäisenä risteilykirjana Ruth Waren Nainen hytissä 10.     

Risteilykirjat osa 1

    

Kirjan hulpea risteilylaiva on upouusi ja lähtee nyt markkinointiristeilylle Englannista Norjaan. Mukana ollut toimittaja joutuu sattumalta todistamaan murhaa. Mutta kuka on murhattu, vai onko kukaan? Menneisyydelläkin on oma osuutensa tässä tarinassa, jossa seikkaillaan siis sekä Englannissa että Norjassa.  

    

Olen lukenut netissä arvosteluja tästä kirjasta, osa ylistää, osa lyttää. Itse tykkäsin kovasti.  

    

Seuraavaksi käväisin Pirkko Arhippan Kuoleman koordinaatit kirjan kanssa Etelämantereella. Siellä olenkin käynyt jo aiemmin hiihtelemässä Christer Bouchtin kanssa, mutta sillä reissulla ei sattunut rikoksia. Kuoleman koordinaateissa sen sijaan sattui ja tapahtui. Olen kuvitellut lukeneeni kaikki vanhat Arhippat, mutta yllätyksekseni löytyi tämä yksi, josta en ollut aiemmin edes kuullut. Olen tykännyt näistä Pian ja Samin elämästä kertovista tarinoista ja tämäkin oli mukava lukukokemus. Kuin olisi kotiin tullut.  

    Kolmas risteilykirja tuli kaivettua esiin ihan varta vasten ja vasiten. Mauri Sariolan risteilyalus seilasi Itämerellä käyden mm. Gotlannissa ja Kööpenhaminassa. Itsekin olen 1990-luvulla risteillyt Visbyseen, mutta Kööpenhamina on vielä valloittamatta.  

    

Kohtalokas Itämeren-risteily oli kohtalokas kirjan seurueelle monellakin tapaa. Pari ihmistä kuoli ja muut menettivät ainakin ystävän, elleivät vapauttaan. Olavi Susikoski oli mukana kirjassa, mutta merkittävämmän roolin sai itse 5 naapurusta, kaksi alaista ja satunnainen hyttikumppani.  

Jätän loput risteilykirjat toiseen päivitykseen, sillä näköpiirissä on tosi-miniristeily Turussa.  

Tyrnikirja, Satakunnan Martat 2001 3.painos