Marraskuussa luetut kirjat

Marraskuussa olisi kuulunut lukea kirjoja Etelä-Amerikasta, mutta alkuvuoden jälkeen suunnitelmallinen lukeminen on ollut vähän niin ja näin. On menty enemmänkin surffaillen kirjameressä ja jotkut teemat on lähteneet lapasesta. Nyt valmistelin joulukalenteria, joten joulukirjoja tuli luettua aika monta. Kuukauden paras kirja oli Jarmo Stoorin Motelli. 

Antell Ann-Christin Joulu Örndahlin ruukissa. Ei minun genreäni, mutta tykkäsin. Ruotsi. (26.11.) 🌟🌟

Benedict Alexandra Joulun murhapeli. Joulu tulla jolkottaa. Murhapelissä on pelissä kokonainen kartano, Lilyn äidin kuolinsyy ja 12 mysteeriä.

Kirjasta bongasin uuden termin: höyrypunk. Steampunk on tuttu ja Sex Puistols tyylinen punk, mutta höyrypunk on uutta.Englanti.

"Aikuiseksi kasvaminen on yhtä Arvaa kuka -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen."  (21.11.) 🌟🌟🌟

Carr John Dickson Noidan loukku. Nuori amerikkalainen tutkija lähtee junalla maaseudulle. Rakastuu matkan aikana ja joutuu seikkailuun, johon liittyy naisen perheen sääntöperintökiemurat. Englanti. (15.11.) 🌟

Cedervall Marianne Hääjuhlan salaisuus Mullvaldsin murhat osa 4. Kuinkahan mones murha tämä oli Gotlannissa 🙃 Ruotsi.  (6.11.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Simon Leen testamentti. Simo Leen lapset ja joitain tuntemattomia kerääntyy jouluksi Leen kotiin. Sitten kuuluu pamaus ja Simon Lee on kuollut. Englanti. (21.11.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Richards Neil Joulupukin salaisuus. Cherronghamin mysteerit osa 25. Joulu avajaisissa odotetaan jouluvalojennsyttymistä. Pukkia ei vain kuulu, ei näy. Lopussa etsivätär saa ihanan joululahjan. Englanti.

"Älä pelkästään katso, näe." (22.11.) 🌟🌟

Erlandsson Karin ja Bergting Peter Yöjuna. Joulukalenterikirja jossa salainen yöjuna kulkee ja yksi 24 pysäkistä on dementoitueen mummon talon edessä. Kirja sopii kustantajan mukaan 6 vuotiaille. 🌟🌟🌟

Frantz Eva Ruukin salaisuus. Lapsille suunnattu joulukalenterikirja kuvitteellisen ruukin, minne Frida matkustaa kirjailijaäitinsä kanssa laivalla. (24.11.) 🌟🌟

Haig Matt Tyttö joka pelasti joulun. Viime vuonna luin Pojasta ja nyt tytöstä. Hienoa, että molemmat sukupuolet voi toiia pelastajana. 🌟🌟

Hannah Sophie Hercule Poirotin jouluyö. Kuten pari aiempaakin Hannahia, alku oli kankea, loppu lähempänä Agatha Christien tekstejä. Englanti. (25.11.)

Hannus Martti Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Sankilampi voitti mm. Paralympialaisissa 7 kultaa vuosina 1976-1990. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos. Kirjasta löytyy myös taulukko kaikista suomalaisista paralympialaisten voittajista vuoteen 2006 saakka. Mukana paljon tietoa Kempeleestä. (16.11.) 🌟🌟

Hautala Marko Setä Alfredin evankeliumi. Kauhu ei ole lempigenreni, mutta tästä tykkäsin. Vaasa. (24.11.) 🌟🌟🌟

Jansson Tove Taikatalvi. Kirja kyllä sijoittuu vuoden alkupuolelle, mutta kun joulussa on taikaa ja Muumeissa on taikaa, sopii jouluunkin. (26.11.) 🌟

Kinnunen Tommi Kaarna. Marraskuun lukupiirikirjana oli Finlandia ehdokas. Sijoitin kirjan Kuusamoon, sillä sieltä löytyy Koilis-Lapissa oleva Ervastinaukio ja lentokenttä. On olemassa sotilaiden sota ja siviilien sota ja tämä kertoo jälkimmäisestä, kun siitä ei kukaan kerro. Kirjan äiti makaa kuolinvuoteella ja on sulkenut sodan ja partisaanien teot mielestään. Kaksostytöt äiti pitää kaukana, Martin, joka ei koskaan saa tietää menneisyydestään, lähellään. Äiti ei puhu enää, mutta kovasti pääsee ääneen kirjassa:

"Ei hänestä milloinkaan tulisi ehjää, mutta jos vaikka olisi joskus vähemmän palasina."

"Päivä päivältä hän tuntuu muuttuvansa toisenlaiseksi kuin mitä oikeasti haluaisi olla."  (14.11.)🌟🌟

Koivistoinen Eino Tahiti. Kirja kertoo paikoitellen aavistuksen verran puuduttavan tyyliin Tahitin historiasta. Olisin kaivannut monien hyvien tarinoiden lisäksi vielä lisää. Esimerkiksi tarina "villistä" Pariisin hovin lemmikkinä (kulttuurihistorian opinnoissa tarina oli kyllä pidempi ja  mielenkiintoisempi) sekä suomalaisesta Peter Hagerstenistä olivat hyväiä. Hän lähti Helsingistä Englantiin ja sieltä hakemaan Tahitilta Cookin löytämää tähkäliljaa (näyttää lapsuuteni rönsyliljalta), mutta jäi pois brittiläisestä laivasta Tahitilla vuonna 1793 ja opetteli elämään kuin paikalliset. 

"Palmu kasvaa, koralli leviää, mutta ihminen kuolee."

Kirja oli selkeästi vallanpitäjien historiaa. Arjesta puhuttiin ihan liian vähän. Olisin kaivannut esimerkiksi tietoa millä ruualla tahitilaiset ja heidän sikalaumansa elivät, kun ei viljelty, eikä töitä tehty kun elettiin vaan paratiisissa. Joku (ne naisetko, jotka eivät aktiivisin toimin hankkineet kauppaa eurooppalaisista merimiehiltä) poimivat kookospähkinän ja kalastivat? Mukana oli muutama runokin. Paljon opin.  Tahiti, Ranskan Polynesia. (8.11.) 🌟

Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja. Tässäkin kirjassa muuten heitettiin tikkaa.  (1.11.) 🌟

Lander Leena Jumalattoman kova tinki. Dokumentti romaani Vartsalan kylän sahamiljööstä Halikonlahden rannalta, aiemmin Halikkoa, kuuluu nykyisin Saloon. Kivasti mukana oli päiväkirjaa, historiaa ja ajankohtaisia uutisiakin, kuten tämä tutkimusmatkailija Amudsenin katoaminen Huippuvuorilla:

"Viä se on karoksis se Amundseeni."

Mutta jotenkaan ei vietellyt tämä. Ehkä liikaa henkilöitä ja näkökulmia minun makuuni. Itse tapahtumat oli hyvin esitelty. Halikko. (11.11.)

Leimu Hannu William Kidd Merirosvo aave. Afrikan rannikolle sijoittuva kirja kertoo William Kiddin tarinan loppuosan Komoreilta Maragasgarille ja siitä tuomittavaksi merirosvoudesta Englannissa. Pieni pettymys oli, että tämä ei kertonut Komoreilta kuin parin ensimmäisen sivun maakuvien verran.🌟

Leskinen Jukka & Lohiniemi Leena-Maija

Rikoksen Vuoksi. Puumalassa tutkitaan pinnalla olevaa aihetta. Miksi venäläiset ovat ostaneet tarpeettoman oloisia kiinteistöjä Suomesta. Tutkijoiden mökki ja paatinntontti ovat Puumalan Lintusalossa. (2.11.) 🌟🌟🌟

Monteilhet Hubert Ammattina kummitus. 80-vuotiaan muistelmat työurastaan, joka alkoi jo nuorena poikana. Vanhempien kuoltua poika pääsee mestarin oppiin. Ennustaja ennusti tulevaa:

"Sinä poikaseni joudut vielä elämään kreivien hinnoissa. Voi mikä luoja, mikä määrä linnoja näkyykään kädessäsi." 

"Ei palvelija, ei isäntä, eikä vieras."

"Ei ihminen, ei enkeli, eikä eläin. Sen enempää minulla ei ole oikeus sanoa "

Skotlanti on tunnettu kummituksistaan. Mainio kirja halloween aikaan. (7.11.)

Mäkipelto Ville Kierot mielet.  Jösses kun oli kieroja mieliä! Huh. Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt mietin, näinkö Rooman rikosmuseossa saippuakattilaa vai muistanko väärin kirjan lukemisen jälkeen. Mielestäni näin. Kahdeksan kieroa sarjamurhaajaa eri puolilta maailmaa. (25.11.)🌟🌟

Oseania taide. Mielenkiintoinen kooste Oseanian alueen taiteesta kankaista kiviin. Aloin miettiä, että jos tällainen määrä taidehistoriaa on museoissa Euroopassa ja Amerikassa, niin varmasti on toinen mokoma lisää niissä ja lisää yksityisillä keräilijöille ja yliopistoilla... Niin onko jossain Vanuatussa enää itsellään yhtään esinettä. Joku mielikuva, että kirjan esineet eivät olleet samoja, mitä aiemmin lukemassani Vanuatun taiteen näyttelykirjassa. (2.11.) 🌟

Paulow Ari Viimeinen vartiomies. Jesse Hackman -sarjan 5.osa, missä rahapulassa oleva entinen yksityisetsivä pestautuu viikoksi kempeleläisen IT miljonäärin henkivartiaksi ja selvittää samalla muitakin asioita. (18.11.) 🌟

Penny Louise Särö pimeydessä. Three pines -sarjan 9.osa. Ilmeisesti tässä osassa päättyy hyvin negatiivissävytteinen taustatarina. Itse olen tykännyt itse dekkariosuudesta, mutta en taustatarinasta. Kiva, että pääsee kokeilemaan vuosien tauon jälkeen loppusarjaa. 

Pietiläinen Jukka-Pekka Vihtori Kosola - mies ja myytti. Lapualaisen Kosolan talon isännän, kievarinpitäjän, vuokranantajan kunnallismiehen ja Lapuan liikkeen keulahahmon elämäkerta. Paljon tiesin entuudestaan, mutta monta asiaa selvisi kirjastakin. Mm. Kosolan talossa oli kievarin lisäksi kauppoja ja pankki ym. vuokralaisia. Toisaalta helsinkiläinen toimittaja kuuluu moittineen pihan kuraisuutta ja talon huonoa maalia. Ei Kosolalla hyvin mennyt taloudellisesti. Aikaa eikä laskentakykyä riittänyt isojen asioiden hoidolta kotitalouden hoitoon. Kirjassa todetaan, että oikeuden istunnossa moitittiin, kuinka Lapualla oli Kaikenlaista rikollisuuttakin. Ääni yleisöstä huusi väliin:

"Juoppous yhdistää ne kaikki." 

Itsekin mietin, kuinka paljon alkoholillakin tuntui olevan osuutta asioissa, vaikka oli kieltolakikin.

"Vihtoria ei tarvinnut herättää, koska hän oli jäänyt pullon viereen."

Olisiko kaikki toisin jos kieltolakia olisi noudatettu. Taas yksi kirja joka pistää toivomaan, että ei koskaan enää populistisia kiihoitrajia, kiitos. (12.11.) 🌟🌟

Pirhonen Pentti Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla : Dokumenttiromaani kuohuvalta 30-luvulta.  TrueCrimeä Lapualta. Kirja alkaa käräjiltä ja päättyy tuomioon vuonna 1934. Syytettynä on patruunatehtaan johtajan palvelija Jenni Anttila, joka pisti arsenikkia 39-vuotiaan isäntänsä ruokaan, mutta miksi ja kuka oli sen takana.Kirjassa luetaan junamatkalla Aarne Haapakosken kirjaa Mustalaissuon arvoitus,  jonka luin joku aika sitten. Kosolan talossakin käydään ja Madame Craucheria muistellaan. Kirja ilmestyi 1981, jolloin Jenni oli vielä elossa.

"Mitä mustaraamattu on oppimattomalle kansanluokalle sitä on vapaamuurarit sivistyneemmälle luokalle." (11.11.) 🌟

Rowlink J. K. Joulu posso. Jouluyössä on taikaa. Hetken kaikki on mahdollista, jos uskoo joulun taikaan. Jack lähtee etsimään siskonsa hävittämään pehmoleluaan ja päätyy Hukattujen maahan. Englanti. (27.11.) 🌟

Rutbäck Sofia Joulun murhamysteeri Arvidsträsk-sarja osa 1. Joulukalenterikirja, jonka luin koska halusin lukea sarjan toisen osan. Järven rannalla oleva kylä on pieni, siinä on kymmenkunta vakituista asukasta. Rolf Ström on yksi heistä. Hän on jäänyt hetki sitten eläkkeelle. Naapuriin muuttaa boheemihko rikoskirjailija Riitta Niemi, jonka isä on asunut kylässä aikoinaan. Ruotsi. (4.11.) 🌟🌟

Rutbäck Sofia Asvidsträskin murhamysteeri. Sarjan toinen osa. Ruotsi.

"Mihinkähän me oikein olemme muuttaneet, johonkin hemmetin Middsomerin." (5.11.) 🌟🌟

Saahko Lotta-Sofia Joulun taika. Lotta ja Pappa sarjan lyhyt joulutarina papan lapsuudesta sodan aikaan.  (27.11.) 🌟🌟🌟

Simenon Georges Maigret ja hänen vainajansa : komisario Maigretin tutkimuksia. Maigret joutuu tutkimaan tapausta, missä Maigretille eri kuppiloista soittava mies on surmattu. Tutkimukset vievät isompien asioiden äärelle. En oikeastaan tunne intohimoa Maigret-tarinoita kohtaan, mutta joku niissä vetää puoleensa, koska useamman olen lukenut. Ehkä se on kielessä:

"Ottakaa paukkuraudat mukaan"

Vaikka myönnän, että jotkut Maigretit ovat koukuttavan hyviä. Ihan niin kuin näissä olisi kaksi eri kirjoittajaa. Ranska. (14.11.)

Stoor Jarmo Motelli. Kertoa ajautuu motellin omistajaksi. Hotellin vieressä olevalla Shellillä oli aamupalat. Siitä totesin nukkuneen yön tuossa motellissa. Kirja on ihanan kepeästi kirjoitettu. Loistava kirja. Tähän mennessä kuukauden paras. Kempele.

"Mä ihan haistan harmin tästä."  (17.11.) 🌟🌟🌟

Veijalainen Jari, Hannula Päivi Someron murha : Kadonneen Milla Arosen tapaus. TrueCrimeä Somerolta. Osa oli lehdistä tuttua. Osa uutta tietoa. Pienet arkiset toteamukset pistävät miettimään, miten tavallisia ihmisiä uhrit ovat.

"Auto oli musta ja se oli Millan lempiväri." (20.11.) 🌟

Vries Anke de Huone n:o 16. Hollantilainen Robert on löytänyt muistikirjan jonka pohjalta lähtee tutkimaan ranskalaisessa kylässä kuolleen saksanjuutalaisen kuolemaa. Tämäkin vuoden 1984 käännös. Ranska.

(13.11.) 🌟

Waltari Mika Joulun ihme. Tykkään Waltarista, mutta tästä tuli mieleen enemmänkin F.E.Sillanpää, kuin vallaton Waltari. Tarinat oli kivoja, mutta teksti ei ehkä ole kestänyt aikaa. (23.11.)

Kolme kertaa Helanen

Vilho Helanen kirjoitti seitsemän dekkaria, joissa murhaa selvittelee varatuomari Kaarlo Rauta, mukana kuvioissa on myös hänen vaimonsa Inkeri. Jälkikasvuakin on siunaantunut yhden lapsen verran ja huvitti, kun Inkeri puhuu kirjoissa lapsestaan kuin tämän päivän vanhemmat somessa: keksityllä nimellä.

Helanen jukkaisi Rauta-dekkarinsa vuosina 1941-1952, ensimmäinen salanimellä Heikki Aksila. Tuohon aikaan hänellä ei ollut juuri kilpailijoita. Seuraava rikoksiin erikoistunut kirjailija, Mauri Sariola aloitti vasta 1956.

Paula Arvas tutkimuksessaan Rauta ja Ristilukki Vilho Helanen salapoliisiromaanisarja (2009 väitöskirja Helsingin yliopisto), kertoo, että Vilho Helanen itse kuvaili dekareitaan esikoissalapoliisiromaaneiksi. 

Nimitys sijoittuu ajallisesti 1920-1930-luvun anglosaksisten palapelisalapoliisiromaanien ja amerikkalaisten kovaksikeitettyjen rikosromaanien väliin, mutta koska kilpailua Suomessa ei juuri ollut, nimityskin unohtui. 

Helasen dekkarit eivät ole kirjoitettu täysin järjestyksessä. Niinpä itsekin tuli luettua niitä vähän väärässä järjestyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Mukavampi tietty olisi ollut aikajärjestys, kuten tähän kirjoitan. 

Vuoteen 1943 sijoittuu viimeiseksi lukemani kirja, josta tykkäsin eniten. Kolme laukausta -kirjassa Rauta kutsutaan jatkosodan rintamalta ratkomaan murhaa. Ratkaisu löytyy Tukholmasta, missä sielläkin on  käytössä ostokortit, mutta elo on muutoin vauraampaa mitä Helsingissä. 

Ongelma osoittautuu monitahoiseksi, mutta ratkesi tämäkin rikos. Inkeri Rauta on kyllä aika etsivä! 

Rauhaton rannikko kirjassa eletään Lapin sodan aikaa lokakuussa 1944. Raudat matkaavat Vaasan tienoille tutkimaan Raudan opiskelutoveri, nimismies Vaaran Elisabet-vaimon surmaa. Jälleen kerran on vietetty rapukestit, jonka päätteeksi Elisabeth katoaa. 

Ratkeaahan sekin asia kun oikein tutkitaan. 

Kohtalon sillan luin ensimmäisenä. Siinä Raudat lähtevät pariskuntana lepoloman varjolla tutkimaan Vaasan lähettyvillä maaseudulla tapahtuvaa murhaa, jossa tässäkin yhtenä osallisena on Raudan luokkatoveri. Tapahtuma-aikana 1950-luvun alku. 

Dekkariviikko 2023

Luin maanantaina aamubussissa, että nyt alkoi dekkariviikko. Ennen töihin tuloa ehdin lopetella sunnuntain dekkarin ja eikun uutta kehiin. Tavoitteellisena lukijana päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja tehdä samoin tein kesän Pohjoisen dekkaribingon valmiiksi. Eikös nyt kesä ole? 

Maanantai

Virpi Hämeen-Anttila Vapauden vahdit Karl Alex Björk -sarjan 9.osa. Tästäkin tykkäsin. Björk on kova kokkailemaan. Maukkaalta vaikuttaa, mutta missä Björk säilyttää kaikki ne lihat? 

Eppu Nuotion Hopeamedaljonki ei istunut tähän haasteeseen, mutta muuten tämä Ellen Lähteestäkin kertova kirja oli mielenkiintoinen. Raakel on symppis tyyppi ja historia ja nykypäivä nivoutuu kivasti yhteen. 

Tiistai

Pertti Hemanuksen Kuka halusi murhata luokkatoverinsa? on kolmas Hemanuksen dekkari. Tykkään hänen tyylistään kirjoittaa ja yhdistellä asioita hivenen humoristisella otteella. Äänikirjan alussa kuultu aloitus sisällön vanhuudesta osui kyllä nappiin. Tyyli oli 1994 hieman erilainen mitä nyt. 

Heleena Lönnrothin Piironki joka näki murhan on jatkoa Noita pussista kurkistaa kuolema -dekkarille, toimittaja Johanna on muuttanut Vaasaan. Myös kirjan meedio on muuttanut Helsingistä Vaasaan. 

Keskiviikko

John Dickson Carria taisin luvata lukea klassikkohaasteeseen. Kuolema pettureiden portilla on vuodelta 1946.

Tämä juttu alkoi baarissa kuten useimmat tohtori Fellin seikkailut.

Enkelin muisto -drinkki kuulostaa hyvältä, mutta tohtori otti ison vaalean oluen. Makunsa kullakin. Alku tuntui sekavalta, mutta sitten tarina imaisi mukaansa niin, että ilta kului kuin siivillä. Vielä ehti aloittaa uuden dekkarin. Kannatti lukea. 

Torstai

Ellery Queen Salaperäiset lehtileikket

-Mitä tiedätte tapauksesta? 

-Mitäkö tiedän. Tiedän, että ihminen on kuolevainen ja että kuolema on surullista, sen verran minä tiedän siitä. Tiedättekö te enemmän? 

Mitä tapahtuu kun lehtileikkeitä alkaa tulla postissa salapoliisille pyytämättä. Minne hävisi 5000 puntaa?... Huh, siinäpä tuli ruumiita! 

Perjantai

Ursula Auer Murha Maintenonissa. Kuvittelin lukeneeni kaikki Auerin dekkarit, mutta vielä löytyi näemmä yksi lukematon. Tässä ollaan Ranskassa ja vietetään kirjailijan syntymäpäiviä sangen oudolla kokoonpanolla. Juhlien ruokalista vaikuttaa maukkaalta. Pitäisköhän kerran elämässä kokeilla sipulikeittoa... Kiva, että osa juhlavieraita oli maata pitkin matkustavia. Trendikästä. Kirjassa mainitaan useampia kirjoja, Proustia tietty, pitäisi itsekin sitä kokeilla, mutta myös dekkari Joku on murhannut  Maiskisen, joka itsellänikin on lukupinossa. Meinasin ottaa sen seuraavaksi, mutta suoritetaan nyt tämä haaste ensin. Ursula Auer on salanimi, jonka takana on Anja Angel ja Pentti Kirstilä. 

Lauantai

Maria Lang Albertan perintö -kirjassa on tulva, joka nostaa vettä talojen kynnyksille. Kirja alkaa kuolemasta, jota myöhemmin epäillään murhaksi. 

Smålantilainen sananparsi:

-Piru on irti kahdessa paikassa: papinvaaleissa ja perinnönjaossa. 

Perintöä tässä jaetaan. Kaikki haluavat maton, lipaston, kirjakokoelman.... Mutta kuka sen perii?

Geoetsivät on Johanna Hulkon lasten dekkari sarja. Geoetsivät ja rosvopäällikön aarre alkaa kiipeilykurssilla. Puukiipeily valjaiden kanssa on asia, jota en aio kokeilla itse, mutta vierestä olen seurannut. 

Anneli Kanto Haihtuneet kolme ihmistä haihtuu samana iltana jonnekin. Kylään muuttaa näkijä ja sitten alkaa tapahtua. Kirja oli niin leppoisa psykologinen trilleri, että oli ihan viihdyttävä. Psykologiset jutut ei yleensä ole mun juttu, mutta tämä maistui. 

Sunnuntai 

Outi Pakkanen Kissa kuussa. Psykologinen trilleri tämäkin, mutta arvelin, että Pakkanen ei iholleni menevää kauhua kirjoita. Bonuksena juhannukseen liittyvä tarina. 

Bingoruutu tuli täyteen, joten päädyin ottamaan extraa Stuatrt Kaminskyn Joku on murhannut maiskisen, joka mainittiin Ursula Auerin kirjassa. Se onkin ollut lukupinossa kuukauden verran. Ellei olisi ollut, olisin tuskin kiinnittänyt nimeen huomiota lukiessa Aueria. 

Sää oli yhä kaunis

Kenkäni olivat siedettän puhtaat

Vuokra oli maksettu ja

Kotona minulla oli kaksi pakettia muroja ja paljon kahvia. 

Maailma oli minun ja minulla oli runsaasti aikaa. 

Tässä vielä vaaditut kohdat:

Sata aurinkoista päivää enemmän

Hain taannoin geokätkön jonka aiheena oli sata aurinkoista päivää enemmän ja mieleni siirtyi Vaasaan, joka Merikarvian ohella on mainostanut itseään tällä mainoslauseella.
    

Vietin Vaasassa yhden kesätyörupeaman ajan joskus 1980-luvulla. Kaupunki viehätti silloinkin, mutta ei niin paljoa, että olisin uskaltanut jättää opinnot kesken ja jäädä talveksi töihin. Sittemmin useampia lamakausia kokeneena olen monesti katunut, että en jäänyt. Pelko siitä, ettei koskaan valmistuisi, oli suurempi, kuin halu saada työkokemusta – etenkin, kun 1980-luvulla riitti kaikille töitä.

Sata aurinkoista päivää enemmän tekee kymmenessä vuodessa tuhat auringon näkemistä enemmän. Näkemisestähän tässä mainoslauseessa on kyse, sillä aurinkoiseksi päiväksi riittänee, että aurinko vilahtaa edes hetken ajan taivaalla.

    

Kymmenen vuotta kuluu loppujen lopuksi nopeasti, joten ihmettelen, miksi mikään kunta ei ole vielä keksinyt mainostaa tuhannella aurinkoisella päivällä.

    

Lukevaisempi lukija aavistaa jo tässä vaiheessa, mihin suuntaan teksti on etenemässä. Aivan oikein: Afganistanin suuntaanhan sitä tuli nojatuolimatkattua tällä kerralla.

    

Olen ladannut iPodilleni Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa joskus Mikkelissä asuessani, eli ainakin yli 5,5 vuotta sitten. Olen pääsääntöisesti pitänyt kaikista lukemistani naisten elämää hunnun takana valottavista kirjoista, mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä miehen kirjoittama tarina ei vaan ole aiemmin tuntunut aloittamisen arvoiselta.

    

Kesän aikana olen taas kuunnellut äänikirjoina useampia pohjoismaisia dekkareita ja jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että nyt voisi kokeilla jotain aivan muuta.

Loppujen lopuksi työmatkojen iloksi tarkoittama kirja oli pakko kuunnella muutaman päivän aikana lähes yhteen soittoon sillä tarina vei kummasti mukanaan.

    

Ihan en kuitenkaan allekirjoittaisi Suomi24 keskustelupalstalla esitettyä kysymystä ”Suositelkaa keveitä eri kulttuureista kertovia tyyliin … Tuhat loistavaa aurinkoa.” Itse en kokenut kirjaa millään muotoa keveäksi, vaikka kirjailija oli saanut taiturimaisesti liitettyä kirjaan sekä ilon että surun niin, että päähenkilöiden arjesta näytti pääasiassa muodostuvan kaikesta huolimatta vähintäänkin siedettävä.

    

Kirjassa koettiin sotaa ja kapinaa ja siinä tehtiin perheväkivallan ohella yksi murhakin. Päähenkilöt, Mariam ja Laila onnistuivat kuitenkin löytämään hyviä hetkiä kuten päivittäisen hetken, jolloin naiset istuivat juomassa kuumaa kahvia ja syömässä tähteeksi jäänteitä halvan murusia.
    

Hassua kyllä, vahva, kardemummalla maustettu kahvi ja halva kuuluivat itsellänikin talvisten sunnuntai-iltojen nautintoihin silloin, kun vielä kykenin syömään sokeria. Tosin wikipedian mukaan halvaa saisi myös taatelisiirapilla makeutettuna, joten ensi talvea ajatellen pitänee ryhtyä tarkkailemaan halvojen ainesosia.

Kirsin kardemummakahvi ( = kaksi kupillista turkkilaistyylistä kahvia yhdelle juojalle)

Mittaa perinteiseen kahvipannuun

3 dl vettä         

2 kahvimitallista mieluistasi kahvijauhetta

½ tl kardemummaa mieluiten itse jauhettuna.

Laita pannu liedelle ja kiehauta perinteiseen tapaan, eli kun kahvi meinaa kuohua pannusta, nosta pannu liedeltä. Sekoita lusikalla.

Kun kuohunta on laantunut, laske pannu takaisin liedelle ja anna kuohahtaa vielä toisen ja sitten kolmannenkin kerran. Anna purujen laskeutua jonkin aikaa. Kaada juoma perinteiseen mokkakahvikuppiin tai itämaisittain lasiin niin, että nostat ja lasket kahvipannua ylös alas. Tällöin kahvin pinnalle tulee kauniita kuplia.

Nautiskellaan halvan murusten tai minkä vaan makean kera mieluiten hyvän kirjan kanssa mukavassa nojatuolissa istuen. Ellei satu omaamaan lukuhaluja, toisen kupillisen voi jakaa hyvän kaverin kanssa, joka osaa kertoa tarinoita kuin kirjoissa ikään.