Tämä on hyvä aika luoda katsausta japanilaiseen lukukulttuuriin, sillä Japanissa järjestetään vuosittain valtakunnallinen 読書週間 (Dokusho Shūkan, lukemisviikko) 27. lokakuuta – 9. marraskuuta. Vuonna 2026 se järjestetään jo 80. kerran. Samalla on hyvä luoda silmäys kirjakaupoista kertoviin kirjoihin. Jostain syystä japanista on käännetty yllättävän monta kirjakauppaan sijoittuvaa kirjaa suomeksi.
Aloin pohtimaan, kuinka paljon japanilaiset lukevat. Entuudestaan tunnen tunnelmallisennkiireettömät Kissatenit, joissa on perinteisesti viihdytty juomassa ja lukemassa illat pitkät.
Pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan japanilaisista reilu 9% luki vähintään kolme kirjaa kuukaudessa ja vajaa 28% yhden tai kaksi kirjaa kuukaudessa. Kysely tehtiin vain kirjoista, mangan lukemista ei tässä noteerattu. (Vertailun vuoksi: Suomessa ei ole tilastointia kuukausitasolla, mutta esimerkiksi kokonaisen vuoden 2022 aikana luki vähintään yhden kirjan 68% väestöstä.)
Fiktiota lukevat erityisesti koululaiset ja eläkeläiset. Työntekijät tekevät usein pitkää päivää joten lukeminen jää vähäiseksi, mutta pienikokoiset kirjat ovat suosittuja, koska niitä voi lukea helposti työmatkalla. Erityisesti nuoret aikuiset lukevat enemmän e-kirjoja kuin paperikirjoja, mutta niitä käyttää myös eläkeläiset.
Verrattuna Suomeen, alakoululaiset lukevat paljon. Esimerkiksi 4-6 luokkalaiset lukevat keskimäärin yli 13 kirjaa kuukaudessa. Niistä osa kuuluu pakollisina koulujen opetussuunnitelmaan. Lukioikään mennessä määrä on supistunut keskimäärin kahteen kirjaan kuukaudessa, mutta Fiktiota lukee enää puolet ikäryhmästä.
Kirjoja ei ole pakko ostaa, sillä Japanissa on yleisiä kirjastoja, kuten meilläkin, vaikka kirjastokortin saaminen voi olla vaikeampaa siellä kuin meillä.
Kirjakaupat ovat usein pieniä, mutta niitä on luultavasti tiheämmässä mitä meillä nykyisin. Monet sijaitsevat rautatieasemien läheisyydessä.
Kirjakauppoja on neljää eri tyyppiä. Perinteinen kirjakauppa, joka myy vain kirjoja. Kirjakauppa, josta saa myös paperitavaraa ja lahjoja, elämäntapa kirjakauppa, missä kirjoja voi tutkia kahvia juoden ja kirjojen ympärille rakentuu esimerkiksi harrastuksiin liittyvä miljöö. Esimerkiksi taiteeseen ja designiin erikoistunut kauppa myy design tuotteita. Ja ruokakirjojen vieressä myydään tarjoiluastioita. Sitten on vielä antikvariaatit ja lähikirjakaupat, joiden valikoima on suppea.
Kirjakauppojen määrä on Japanissa, kuten meilläkin vähentynyt huomattavasti. Kun 1990-luvun loppupuolellabkirjakauppoja oli vielä melkein 25 tuhatta, on niitä nykyisin hieman alle kymmenen tuhatta. Verkkokirjakaupat on sielläkin vienyt elinmahdollisuuksia kivijalkakaupoilta. Väheneminen on ollut kiivaampaa uusia kirjoja myyvien kauppojen kohdalla, vaikka antikvariasttienkin määrä on vähentynyt.
En tiedä monessako Suomen kunnassa on enää kirjakauppaa, mutta Japanissa sellainen puuttuu lähes joka kolmannesta kunnasta.
Entäs sitten se muu lukukulttuuri? Japanissakin tunnetaan lukupiirit, hiljaiset lukupiirit ja lukukoira joille voi käydä lukemassa lempikirjaansa.
Lisäksi sieltä löytyy tapahtumia, joissa lukijat esittelevät kirjaa 5 minuutin ajan, sitten on aikaa pari minuuttia keskustelulle. Kun jokainen on esitellyt kirjan, äänestetään kirjaa, jonka itse haluaisi lukea seuraavaksi. Tälläisia tapahtumia on kouluissa, kirjastoissa, työpaikoilla jne.
Mielenkiintoinen on myös lukemattomien lukupiiri - tapahtuma, jossa kirjan sisältö on sivuseikka, sillä siellä kerrotaan vain miksi on valinnut. Itse kirjaa ei ole tarvinnut lukea, kunhan tietää, miksi juuri se kirja kiinnostaa.
Suomessakin on totuttu erilaisiinnkirjalistoihin, mitä kriitikot ja julkkikset suosittelevat vaikka lomalukemiseksi ja jaetaan erilaisia kirjallisuuspalkintoja. Japanissa äänestetään myös kirjakauppojen työntekijöiden suosikki kirjoista. Ne eivät välttämättä ole myyntimagneetteja vaan kirjoja, mitä kirjakauppa väki itse lukee.
Natori Sawako Kirja jota etsit. Kirjakauppiaan poika on saanut isältään lainaan kirjan, jota ei ole lukenut. Nyt isä haluaa kirjan takaisin, mutta se on hävinnyt.
Poika ostaa useita eri painoksia, mutta isälle ne ei kelpaa. Ainoa toivo on Tokion lähiössä sijaitseva kirjakauppa, joka mainostaa tarjoavansa kaikkia kirjoja.
Kirjakaupassa on myös kahvila ja siellä järjestetään lukutapahtumia perjantaisin. Niissä kerrotaan lukuvinkkejä ja syödään hyvää ruokaa.
”Jossain vaiheessa jouduin vahvuutesi lumoihin. Kunnioitin sinua naisena, halusin olla enemmän rinnallasi, ja oikeastaan aloin toivoa, että voisimme aina olla yhdessä. Lopulta halusin yhteen mahdollisimman pian, niin että hermostuksissani kosin sinua. Mutta mitä enemmän aikaa vietimme yhdessä, sitä tuskaisammaksi oloni kävi. Aloin kammoksua itseäni, kun olin aikonut esittää olevani veroisesi, rakentanut perustan valheille ja aikonut maalata uuden kerroksen valhetta entisen päälle."
Kirjalle on tulossa jatkoa alkuvuodesta. Sen nimi on Lukupiiri jota etsit, ja senkin keskiössä on kirjakauppa. Kirjasarjan tapahtumapaikkana on Tokio.
Yogisawa Satoshi Päiväni Morisakin kirjakaupassa. Takakon tarina alkaa kuin omani. Mies kertoo yllätyksen ja tulee ero.
Työpaikalla olisi mies aina silmissä, joten pois pitää päästä, rahat loppumassa ja muuttaa täytyy...
Itsekin olisin todella, todella mielelläni muuttanut kirjakauppoja täynnä olevaan kaupunginosaan, kuten Takako, mutta päädyin ensialkuun kirjastoon töihin. Myöhemminkin myin kirjoja museokaupassa.
Takakon uusi työpaikka on enon omistama isoisoisän perustama kirjakauppa. Vähitellen siellä elämä alkaa viedä eteenpäin ja huonot asiat unohtuvat, kuten elämässä usein käy, vaikka sitä ei heti tapahtumien jälkeen uskoisikaan.
Natsukawa Sōsuke Kissa joka suojeli kirjoja. Tämä kolmas japanilainen kirjakaupparomaani oli mielestäni huonoin, vaikkei toivoton tämäkään."Ei siinä mitään noloa ole. Olet minun tärkeä sisarentyttäreni, enkö jo sanonut, sinä olet minulle kovin rakas, Takako, siksi en voi hyväksyä sen tyypin tekoja. Kyse on minun egostani. Ensi ei vain voi antaa asian olla."
" Täti ei selvästikään ollut vain ystävällinen, vaan myös fiksu. Eikä Rintarōlla ollut varaa väittää vastaan. Kumartaessaan päänsä kiitokseksi hän kuuli naisen mutisevan happaman hymyn säestyksellä: ”Sinä olet alkanut muistuttaa vaaria.” Jostain syystä se kuulosti suurimmalta mahdolliselta kohteliaisuudelta."
Ps. Kevään korvalla ilmestyy Takuya Asakuran Katoava kirsikankukkien kirjakauppa.
