Book Voyager 2021 - 6 Islands

Kesän tullen merimatkat saaristossa virkistää aina. Tänä vuonna täytynee vielä tyytyä virtuaalimatkailuun, mutta kaiketi lähivuosina korona-breikki päättyy ja palataan taas perinteisempään matkailuun. Aika monella saarella sitä ehti käydä yhden vaivaisen kuukauden aikana. Kuukauden saldoksi tuli 12 saarta joista yhdessä kävin kahden kirjan voimin. Uusia maita kertyi vain Itä-Timor sekä Seychellit, jonne minut johdatti mm. kilpikonnia katselemaan Vera Vala. Poikkeuksellinen kuukausi mahdollisti myös ahkeran vierailun kotimaassa ja käytin sitä hyväkseni täysin rinnoin. 

1. Söderskär Christian Rönnbacka Majakka. Majakan valo syttyy jälleen ja mitä löytyykään lähistöltä, no ruumishan sieltä löytyy, ja poliisin vapaapäivät häviävät kuin tuhka tuuleen.

Söderskärd is island with lighthouse in South Finland. Christian Rönnbacka's book Lighthouse (not in English), is Novel with murder in that Söderskär island. 

2.3. Utössä kävin kahden kirjan voimin. Molempien kirjoittaja oli sama, Juha Laaksonen. Luin ensin kuvapäiväkirjan Utö syksy ja kevät lintusaarella ja heti sen jälkeen dekkarin Murha lintusaarella. 

Utö is island with old lighthouse in South-West Finland. Nowadays it is also famous place where you can see birds especially in spring and autumn. I read 2 books by Juha Laaksonen. First photodiary Utö and then Murder in birdisland. Not translated in English. 

4. Kökar Ulla Lundbergin Jää voitti Finlandia-palkinnon 2012. Minun on pitänyt lukea kirja siitä lähtien. Se on niitä harvoja Finlandia-palkittuja jotka koskaan ovat kiinnostaneet. Syynä kiinnostukseen on tietysti Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Sally Salmisen Katriina. Hyvää kannatti odottaa. 

Kökar is little island country region in the South-West of Finland. There is old churse, made of rock and this book, Ice, tell's about New priest and his family in the Island. Ulla Lundberg is writer and book won the biggest prize in Finlnd 2012. She writers in Swedish and you may read Ice in German, Russia or Dutch, but not yet in English. 

5. Porkkalan edustalla sijaitsee Eva Frantz Suvisaari, missä viettää kesäistä viikkoa työkaverilauma perheineen. Osa perheistä on ensikertalaisia, osa on kotiutunut vuosien varrella niin, että nykyään tuo mukanaan verhotkin saarelle, mikä ei todellakaan tulisi itselleni mieleen. Genrenä cozy crime, joka nimenä tuo jostain syystä mieleen pehmoporno - sanan. Pehmoilua se cozykin on - - > ei verta eikä suolenpätkiä. 

In the little island near Helsinki in Porkkala is summer-cottages of insurance company. Ewa Frantz's book Summer-island tell's about week in the company's villa. Cozy crime. Not translated in English. Frantz writes in Swedish. 

6. Bengtskär Matti Remeksen Sukellus kirjassa sukelletaan Bengtskärin majakkasaaren lähistöllä. Matti Remeksen dekkareihin olen ihastunut erityisesti merellisen tunnelman ja leppoisan salapoliisiparivaljakon vuoksi. 

Matti Remes writes about Hanko, the southest city of Finland. In his book Diving he tells about enviromental crime and driving near Bengtskär Lighthouse island in South Finland. Not translated in English. 

7. Nimetön saari Helsingin edustalla Virpi Hämeen-Anttilan Juhannysyön painajaisessa lähtee juhannusyön vietto väärille raiteille ja murhahan sielläkin tapahtuu. Kirjassa eletään 1920-lukua ja murhaa tulee ratkaisemaan aiemmista kirjoista tuttu Karl Alex Björk. 

Virpi Hämeen-Anttila writes criminal stories in 1920's. In book Midsummer Night's Nightmare murder take place in little island near Helsinki, Finland. Not translated in English. 

8. Seychellit Vera Valan Suden hetki on sarjan kuudes osa. Aiemmin olen lukenut vain kaksi ensimmäistä, mutta uusi valtio ja vieläpä saarivaltio kiehtoi sen verran, että päädyin harppomaan. Hieman harppominen harmittaa, sillä tulihan kirjassa juonipaljastuksia, mutta tehty mikä tehty. Kirjassa Ariana lähtee Bartolomeuksen seuraksi työmatkalle Seychelleille. Upea hotelli, hiekkarantaa, kilpikonnia, mereneläviä.... ja kauhistuttavia tapahtumia. Niistä oli koottu tämä kirja. 

Vera Vala is Finnish writer, who lives in Italy and writer detective stories. Book The Moment of Wolf is part 6 and protagonist Ariana travels with her husband to Seychells, where he have to work little. Ariana's mystical past will be present there... Not translated in English. 

9. Vietnam Phu Quoc -saari  Marja-Leena Tiainen Maiju ja Bao oli kiva lastenkirja ystävyydestä ja kansainvälistä avustustyöstä, johon lapsetkin voivat osallistua. Luin kirjan, koska se sijoittuu Vietnamissa olevalle lomasaarelle, jonne Maiju perheineen on tullut lomalle. Phu Quocia pidetään Vietnamin kauneimpana lomasaarena. Googlattu on, mutta liian kuuma minulle. 

Maiju flies with her family on holiday from Finland to Vietnam and Phu Quoc island. There Maiju make friends with poor boy Bao. After holiday Maiju begins relief work to help Bao and his family after fire of his home. And in the lucky end Maiju's father get a new job. Book is not translated in English.  

10. Itä-Timor Jaco, Per Ole Persson Jaco vie miehen ja sitä myötä lukijan Itä-Timoriin ja siellä Jaco nimiselle saarelle. Kuten oudoilla matkoilla, ei täältäkään selvitä takaisin samana ihmisenä. Itä-Timor on monille kaukainen paikka Aasiassa Australian yläpuolella. Itsekin muistan kuulleeni tämän tästä Itä-Timorista jotain, mutta mitään konkreettista ei kriisin ja YKn siellä olon lisäksi ole jäänyt mieleen. Jonkinlaisia kriisejä on ollut 1975 vuodesta aina 2000-luvulle saakka. Nykyisin maalla taitaa vihdoin olla turvallisempi aika. Kirja oli outo, mutta toisaalta kiehtova. 

Swedish author Per Ole Persson writes about Jaco island in East Timor. Book was good but some kind of strange. Not translated in English. 

11. Marstrand Ann Rosman Majakkamestarin tytär kirja toi mieleeni jostain syystä ensin Camilla Läckbeckin Majakanvartijan, joka jäikin viimeiseksi Läckbeckiksi jonka olen lukenut. Mielikuva oli onneksi vain mielikuva, sillä tykästyin Rosmanin Majakkakirjaan oitis. Ihmettelin marraskuisessa kirjabloggauksessani raskaana olevista Karin/Karen poliiseista kertoessani itsekseni Karen ja Karin nimien samankaltaisuutta. Nyt huomaan, että myös Rosmanin poliisi on nimeltään Karin. Eihän nimi naista pahenna, mutta kai nyt Ruotsin kokoisessa maassa on muitakin naisen nimiä...  Murha on tapahtunut kauan sitten ja paljon pitää selvitellä, ennen kuin rikos on selvitettynä. Aivan varmasti luen jatkossakin Rosmania, kunhan siihen löytyy sopivaa aikaa. Kirjassa kiehtoi kuitenkin eniten meri, jota ei ehkä seuraavissa osissa ole. 

Ann Rosman's The Lighthouse Keeper's Daughter is part one of this criminal serial. I liked a lot this book with sea, lighthouse, island and police woman who moves to live in a boat. Book tells about Marstrand island Swerige.

12. Sandham/Lökholm Viveca Stenin murhasaaren Sandhamin tuntumassa Lökholmilla tapahtuu jälleen murha kirjassa Totuuden nimessä. Murhaan liittyy lasten purhehdusleiri, joka ei kaikkien osalta mene niin kuin oli suunniteltu. Kaikilla ei ole kivaa. Thomas saa selvitettäväkseen tapahtunuta ja sattumalta jälleen kerran Noora jahkaantuu avuksi tutkintaan. Totuuden nimessä on pakko sanoa, että mukavampiakin Stenin kirjoja olen lukenut. Lasten leirielämä ei ole koskaan kiehtonut, koska lapset osaavat olla julmia toisilleen niin livenä kuin kirjoissakin. 

Viveca Sten In the Name of Truth is Sandham Murders part 8 from Sweden. I like this serial, but this part was not so pleasant. I do not like children's summer camp, so I do not like books that tells about it either. But I do like Sten's books. 

13. Tuntematon saari Enid Blyton Seikkailujen meri. Seikkailijat ovat tällä kertaa päässeet viettämään Billin kanssa lomaa kaukaiseen saaristoon. Billillä on töitä ja seikkailijat törmäävät jälleen kerran vaaralliseen salaisuuteen. 

Enid Blyton The Sea of Adventure from 1948 is again new arventure of four friends and parrot Kiki.

14. Sansibar Tansania, M.M.Kaye Kuolema Sansibarissa. Mielenkiintoinen ja tarkan tuntuinen kuvaus saarella vietetyistä hetkistä ja siellä tapahtuneesta murhasta. 

Zanzibar, M.M.Kaye Death in Zanzibar. It is said, that Kaye wrote very exactly notes in her diary about all places she visited and when she had time, she wrote a books. So also in this book I can feel that she has seen all those places. I almost saw that she had looked grom Google Maps all streets and places like I do. I liked this book a lot and will read all other her Death in... books too. 

15. ja 16. Nousuvesisaaresta Englannin rannikolla kertoo kaksi Jenny Colganin kirjaa: Majakanvaloa ja leivän tuoksua sekä Auringonsäteitä ja vuorovetten vaiheita. Kolmas kirja ilmestyy äänikirjana ennen joulua ja aion kuunnella sen silloin. Kun lukee nelisen sataa kirjaa vuodessa, ehtii kokeilla genrejä, joihin ei tarttuisi, jos lukisi vain 100 kirjaa. Tämä sarja kuuluu ehdottomasti niihin. Sarja oli kuitenkin ihan kiva ja sopi hyvin kesäkuun kuumiin päiviin juhannuksen tienoilla. Vuorovetten vaiheita kirjassa oli jännitystäkin enemmän. Majakka oli näissäkin kirjoissa keskeisessä roolissa. 

I read also two books by Jenny Colgan: The Little Beach Street Bakery and Summer at Beach Street Bakery. Before christmas I will read the last one of this serial. I do not like this kind of "love stories" but this was good. 

16 books from islands, 

14 islands, 

2 new countries East-Timor and Seychells. And ofcourse a lot of other books made my June.

Soffamatkalla Utössä

Majakat ovat kivoja. Saaret ovat kivoja. Lintujen katseleminen on kivaa. Suomen eteläisimmässä majakkasaaressa siis kaikki on kivaa. Ei ole tullut käytyä, kun olen kuvitellut, ettei sinne pääse yhteysaluksilla. Nyt tiedän Tosin bussilla lähtö rantaan pääseminenkin voi olla hankalaa. Jokatapauksessa, kun ei ole päässyt livenä on käytävä virtuaalisesti. Se onneksi on helppoa. Ei muuta kuin matkaan.

Lintujen bongailun vuoksi parasta aikaa on Kevät ja syksy. Syysmyrskyt hieman pelottaa, Estoniakin upposi vain noin 50 km päässä Utöstä, mutta soffamatkalla sää ei ole ongelma.

Säädän aikakoneen ja lähden matkaan siis illan hämärryttyä ennen iltakahdeksaa 15.9.2010. Jos olisin tullut aamulla, olisin voinut saada elämäpinnan lapasorsasta ja pikkusieposta. Näin kertoo matkaoppaanani toimiva kirjailija Juha Laaksonen, joka on asunut saarella jo melkein viikon. Majoittaudun ja käyn syömässä ravintolassa. 

Urpiainen (1986) oli toinen lintu, joka sai minut
myöhemmin bongaamaan lintuja.
Kuva: Laaksosen kaksi Utö kirjaa levällään pöydälläni.

16.9. Aamulla aurinko paistaa. Juhan tytär menee esikouluun. Lintupäivä on Juhan mielestä huono, mutta illalla näen hautausmaan tienoilla oudon pikkulinnun ja kuulen hassua tsip ääntä. Itse en lajia tunnista, mutta kuulen lintumiehiltä, että lintu oli tundrakirvinen. Jösses mikä onnenkantamoinen.*

Kaikki saarella olleet lintumiehetkään eivät tätä harvinaisuutta nähneet. Onneksi siitä ei syttynyt suurempaa sanaharkkaa, sillä miehillä oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Samoissa porukoissa ollut luontomies oli aamulla löydetty kuolleena merestä. 

Kuulen aamupalalla, että rantavedestä on löydetty ennen seitsemää ruumis. Paikalla olevista lintumiehistä muutamat ovat alkaneet selvitellä juttua. Poliiisikin on tulossa, mutta siihen menee aikaa, kun saari on kuitenkin saari. Meressä. Mutta nopeastikin pääsee, kun on kiire. Lounasaikaan Salokannel onkin jo työn touhussa. 

Tuosta alkaa tapahtumaketju, joka kuljettaa läpi saaren nähtävyydet ja tutustuttaa samalla lintujen tarkkailijoiden elämään. Jälkimmäistä olenkin kaipaillut, sillä omasta lintubongausajasta on aikaa 25 vuotta. Viimevuotinen työkaveri oli harrastanut lintujen kuvausta muutaman vuoden ja kahvipöytäkeskustelut saivat minut vähän kiinnostumaan asiasta uudestaan. Senkin vuoksi on hyvä, että pääsen näin soffalla käsin mukaan lintumiesporukoihin. 

Päivän mittaan kuulen kaikenlaisia huhuja. Salokannel käy kuulustelemassa minuakin, sillä yövyin saarella. Mitään en tiedä ja ketään en tunne. Iltalenkilläkään en nähnyt mitään ihmeellistä. Miehiä meni kaukoputkien ja kameroiden kanssa sinne tänne, myöhemmin kaukoputket oli vaihtunut joillain lasisiinlaulukirjoihin. samalla huolellisuudella niitäkin kannettiin. Saunalle ja naapurimökkiin. Menin aikaisin nukkumaan, joten yöelämästä en tiedä mitään. Pidin ikkunaa auki, ja meri kohisi ihanasti, siihen oli hyvä nukahtaa. Paremmalta se tuntui, kuin kotona kuunneltu YouTube video aaltojen pauhusta. 

Yllättävän nopeasti Salokannel ja lintumiehet saivat rikoksen ratkottua. Illalla nousee tuuli,12 metriä sekunnissa tuntuu meikäläisestä paljolta. Onneksi eilen oli tyynempää, kun tulin. Pää ei kestä kun vesi keinuu jos olen laivassa. Ei yhtään. Salokannelta ei pienet myrskyt hetkauta, oli kuulemma lähtenyt soutelemaankin pimeän yöhön. Vähän ennen puolta yötä kuulen helikopterin säksätystä.

Aamupalalla 17.9. asia on kaikkien huulilla, rikos tuli ratkottua. Ei olisi uskonut siitäkään tyypistä, oli monien mielipide. Itse en jaksanut piitata asiasta. Jo aamukävelyllä törmäsin muutamaan lintuun, joita en ole aiemmin nähnyt. Elämä on pelkkää juhlaa, ei siinä miestapot paljon hetkauta, kun näkee muuttohaukan ja mustakurkku-uikun elämänsä ensimmäistä kertaa. 

Kokki lupaa lounaalle lammasmuhennosta kroatialaisilla yrteillä ja verigreippisnapsit. Se on kuulemma hänen bravurinsa ja lammas on paikallista lammasta. En huomannut kysyä, oliko kroatialaiset yrtit Kroatiasta vai itse kasvatettuja, veikkaan jälkimmäistä. Myös koululaiset syövät lammasmuhennosta, mutta heidän snapsinsa on alkoholitonta. Vähän olen kateellinen tällaiselle koulun keittolalle, mutta toisaalta, ei lapsuudessa keittäjä-Annin ruuat olleet yhtään huonompia. Yhtä hyvää jauhelihaperunasoselaatikkoa en ole sen jälkeen saanut. Sen salaisuus oli, että jauhelihana käytettiin munuaisia. Nam. 

Lintupäivä on huono, mutta sudenkorentoja bongailen paljon. Niistä tulee mieleen kuinka kerran viime vuosituhannella martanpäivänä olimme katsomassa Ulvilan kesäteatterissa Viulunsoittaja katolla ja juuri siinä kohdassa, kun nuoripari seisoo morsiuskatoksen alla sudenkorennot pörähtävät paikalle kuin tilattuna läheiseltä lammikolta ja alkavat tanssia katoksen päällä. Jösses, kun luonto on ihmeellinen. Olisipa siitä saanut aikanaan videon!

Valokuvailen paljon, kävelen paljon. Syön hyvää ruokaa ja juttelen ihmisten kanssa. Kaikilla on tarve höpöttää tapahtumista, mutta saan nopeasti käännettyä puheet paikallisin tarinoihin. Kuulen esimerkiksi, että yksi kokeista on pelastautunut aikanaan Estoniasta. Tapahtuma tuntui hirvältä Eurajoellakin, ja mietin, kuinka kauhealta sen on täytynyt tuntua saarella.  

Ehdin bongata vielä ennen kotiin paluuta pohjansirkun, järripeipon ja pikkusiepon. Viisi uutta elämpinnaa. Mahtavaa. yhtä mahtavaa oli, että näin pitkästä aikaa kuusitiaisen. En olen nähnyt sitä sitten 1996 vuoden, jolloin muutin Eurajoelta kaupunkiin. 

Luetut kirjat:
Juha Laaksonen Uto syksy ja kevät ulkosaaristossa sekä
Juha Laaksonen Murha Lintusaaressa.
Suosittelen lukemaan kirjat tässä järjestyksessä. Utö kuvakirja antoi mukavasti taustatietoja dekkarin lukemiseen ja syvensi mukavasti lukukokemusta. 

*  *  *

* Oikeasti tundrakirvinen on nähty Suomessa vain 1972 toisella hyvällä muuttoseuranta kohteella hieman lännempänä Långskärillä Lemlandissa. 

Itselläni on oikeasti elämäpinnoja viime vuosituhannen harrastuksesta ja muutamasta sen jälkeen sattumalla nähdystä linnusta yhteensä 108. Harvinaisempana ehkä punajalkahaukka, joka lepäili perunapeltomme päällä puhelinlangalla eräänä kevätaamuna niin pitkään, että kyllästyin katselemaan. Ylpeä olen myös erään vuoden Suomen ensimmäisestä havainnosta taivaanvuohesta. Se taisi olla keväällä 1993 Eurajoella. 

Niin ja se ihan ensimmäinen innostajalintu oli Lapin satakieli, jonka näin aamulla kouluun mennessä 9 luokan viimeisellä viikolla. Biologian opettajalta kyselin, että mikä se sellainen lintu oli, niin hän totesi, ettei sellaista olekaan. Yliopistossa sekin asia selvisi, kun kämppäkaveri opiskeli myös biologiaa ja tunnisti linnun. Todettakoon nyt vielä sekin, että hieman on jäänyt harmittamaan, että en enempää käynyt kuuntelemassa ihme luentoja yliopistolla. 

Mieleen on jäänyt enemmän ne poikkeukselliset jutut kuin pääaineen kurssit. Esimerkiksi yksi opiskelija piti mahtavan luennon räkättirastaiden rengastamisesta ja toinen kertoi safarikokemuksiaan Afrikasta. Kansantaloustiede ei tarjonnut kuin Uskali Mäen (mahtava luennoitisija) ja Kullervo Marja-ahon, jonka kertomaan netistä, jonka avulla voisi vaikka huviveneen kannelta ostaa tankkilaivallisen öljyä, vuokrata laivan kuljettamaan sitä ja myydä se sitten kalliimmalla eteenpäin. Ei ole tullut kokeiltua miten tuo onnistuisi. Mutta toisaalta, se ainoa vene, joka mulla on ollut oli merikarvialaismallinen avo-kalastajavene, jota ei juuri huviveneeksi voi kutsua, vaikka paljon huvia siitäkin aikanaa oli. 

Yllätyksekseni huomasin, että olen ollut majakkaretkellä tänään vuonna 2014 Säpissä.

Pistetään tähän loppuun tunnelmakuvaa sieltäkin. Mufloneita - enkä sen puoleen nautojakaan en nähnyt, ei ollut hirveästi edes lintuja eikä lintumiehiäkään näkynyt, mutta kiva retki se oli.

 Toisen kerran olen käynyt lähellä Ihana-kaljaasilla, mutta silloin ei rantauduttu.