Blogin synttärit

Huhtikuussa 2007 aloitin ilman mitään ajatusta jatkosta. Blogin sisältö muuttui samalla kun itsekin muutuin. Tänään, melkolailla näillä illan viimeisillä kellonlyömällä tuli 19 vuotta täyteen.

Viimeiset kuukaudet sieluni on vaellellut Aasiassa. 

Se on varmasti täälläkin näkynyt selvästi. Lukemiseni on ollut hyvin Aasia painotteista. Viimeaikoina olen pikkuhiljaa laajentanut ympyröitä Kiina-Japani-Etelä-Korea ytimestä hieman muuallekin Aasiaan. 

On sääli, että aiemmat vahvat kirjakauteni eivät välittyneet yhtä näkyvästi tänne. Veikkaan, että moni olisi halunnut samaistua esimerkiksi vampyyrikauteni (noin 2010-2013) kirjapinoihin.

Juhlakuvan tarjoili ystäväni ChatGpt, jonka mielestä voisin olla vaikka mitä, vaikka kirja pinoja harrastava tukeva K-pop tähti -täti-ihminen... Malja sille. Taidan lähteä nahkatakkiostoksille. 

Huhtikuussa luetut 2025

Huhtikuussa oikein yllätyin itsekin, miten vähän kirjoja määrällisesti tulikaan luettua. Vain 27. Tosin, on sitä siinäkin. Jotenkin oli vähän turnausväsymystä viime kuun kirjamonopolista. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta totesin, että omasta lukemisestani menee hieman nautinto, kun ei voi vain surffailla kirjapinossa. Etenkin kun neljä lukupiiriänikin vaatii jotain aikatauluttamistani kevät- ja syyskuukausina. 

Bennett S.J. Timanttitapaus : Hänen majesteettinsa tutkimuksia osa 4. Tällä kertaa ollaan 1950-luvulla. Elisabet II elää kuningattaren lapsiperhe arkea. Kuningatar äiti havittelee Margaretille tiaraa, mutta joku muu ostaa sen ja heti tiara löytyy kuolemantapauksen yhteydessä. Englanti. (12.4.) 🌟🌟🌟

Cedervall Marianne Viimeisen laulun kaiku - Muldvaldsin murhat osa 5. Italian matkalla tavattu sukututkimusta tekevä mies panee kylän sekaisin. Ruotsi.

"Hanki nastat. Ne on halpa henkivakuutus." (24.4.). 🌟🌟🌟

Echenoz Jean  Pitkä juoksu. Emil Zátopekin juoksujaelämäkerta. Keltaisen kirjaston kirja ei tuottanut pettymystä, vaikka toissa vuonna näin elokuvankin aiheesta. Tsekki.(7.4.) 🌟🌟

French Tana Pimennossa - Dublinin murhat osa 1. Huhtikuun lukupiiriin aiheena oli Irlanti ja yritin etsiä dekkaria, mitä en ollut lukenut. En löytänyt kuin kaksi aiemmin lukemaani. Unohdin katsoa BookBeatista, mitä en nyt käytä. Sieltä tämäkin olisi näkynyt. Yksi lukupiiriläisistä oli tämän löytänyt ja olihan se minunkin äänikirja palvelussa tarjolla, vaikkei ollutkaan luokiteltu irlantilaiseksi. Pah. Tykkäsin kirjasta. Toinen osa sen sijaan jäi kesken. Peite tehtävät ei ole mun suosikkeja. Tässä etsittiin nuoren tytön tappakaa. (29.4.) 🌟🌟

Greenwell Garth Kaikki mikä sinulle kuuluu. Amerikkalainen opettaja on opetustyössä Bulgariassa. Mies etsii itselleen oitis miesseuraa ja löytääkin kiihottavan miehen. (7.4.) 🌟

Hergé Faaraon sikarit. Sarjakuva on alkupään tuotantoa vuodelta 1934, ja hahmot hieman hakevat vielä itseään, mutta Tintti on jo Tintti. Egypti/Intia (21.4.) 🌟

Hopping Lorraine Jean Egyptin muumio : kurkistaa sisään! Kirjastossa suositeltiin tätä, kun kyselin kivoja kirjoja Egyptistä. Kirjassa kerrotaan muumioiden tekemistä, niihin liittyvistä perinteistä ja uskomuksista. (30.4.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Karma on Ole Vik -sarjan viides osa. Ensin sattuu itsemurha, sitten katoaa sen ilmoittaja, etsiminen on yksi seikkailu pimeässä, satuu tulipalo ja sitten tulee räjähdys... Onkohan kirjailija ihastunut tulipaloihin, sillä edellisessäkin kirjassa oli iso tulipalo. Norja (5.4.) 🌟🌟🌟

Jokinen Seppo Viimeinen vääntö. Sakari Koskisen viimeinen kesä poliisivoimissa. Kirja alkaa perjantaista 12.7.2024. Itse olin tuolloin lähdössä risteilylle, muista kavereista oli iso osa Iissä. Tampereen tapahtumia ei tullut seurattua. Kaikenlaista näkyy tapahtuneen, jo Koskinen säntää lomalle palatakseen töihin toviksi ennen eläkettä... Mutta ei spoilata enempää. Edellisestä osasta en tykännyt, mutta tämä oli taattua Jokista.  Tampere/Australia.

"Kuulostaa hyvältä, otetaan uimavehkeet mukaan." (23.4.) 🌟🌟🌟

Kallifatides Theodor  Isäni, kreikkalainen : erään vanhan miehen muistolle. Ensin oli kirjailijan elämä Ruotsissa ja muistot, sitten Ateenassa hautajaiset ja isän päiväkirja. Minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kirjailijaa kohtaan, mutta ainakin tämä sykähdytti. Kreikka (12.4.) 🌟🌟🌟

Kälviäinen Kaisu Missä äiti on? Kokemäen uunisurma. Vuonna 1960 kadonnut äiti löytyy 12 vuotta myöhemmin kodin uunin sisältä. Kokemäki (19.4.) 🌟🌟

Lohiniemi Leena-Maija ja Leskinen Jukka Saimaan valtakunta. Puumalassa tapahtuu jälleen! Tämä on selkeä jatko-osa edelliselle Rikoksen Vuoksi kirjan tapahtumille. Kelpo kirja, mutta itse tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän. (25.4.) 🌟

Outsider Tapahtui Monte Carlossa : Pekka Lipposen seikkailuja. Lipponen on kaikessa rauhassa hoitelemassa affäärejään Amerikan toimistossaan, kun saa sähkeen veljenpojaltaan Eskolta, joka on pulassa Monte Carlossa. Esko oli voittanut lotossa miljoonan ja lähtenyt katselemaan maailmaa sata tonnia taskussa. Kasinolla hän voitti rahaa, mutta sitten rahat hävisivät ja alkoi hurja seikkailu. Monaco.  (4.4.) 🌟🌟

Maula Hanni Vintagea ja veritekoja. Helvi Helve tutkii osa 1. Kiva kyläkauppias, äkäinen Tynell-keräilijä, äksy puudeli, tarmokkaita naisia Hauholla. Fiskarsin antiikkimarkkinoillakin käydään kun siellä on Tynell-luento.

..."Ja lähdit varjostamaan jotain gangsteria, Hämäläisen munkinpaistajan mandaatilla?" Anna täydentää lauseen. "Näin tein. Munkinpaistajan voimaa ei kannata väheksyä. Onko mitään ongelmaa, jota lämmin munkki ei ratkaisisi? " Hannu yrittää vitsailla... (24.4.) 🌟🌟

Mellanen Pirjo Matkustin Albanian. Mellanen osti asunnon Sarandasta, Albaniasta. Kaupunki sijaitsee Korfun lähellä, Italian saappaankoron korkeudella. 🌟🌟🌟

Patrakka Anu Ihailija. Nelson Monteira ja Kirsi lomailevat Lissabonissa, mutta ei Nelson osaa vain lomailla. Portugali. (4.4.) 🌟🌟

Pumpurs Andrejs (1841-1902) Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. Eepos julkaistiin 1888, suomennettu 1988. Lāčplēsis on jättimäinen karhunkaataja, joka taistelee myös saksalaisia ristiretkiläisiä ja liiviälisiä vastaan 1100-1200-luvuilla. Osa paikoista ja henkilöistä on historiallisia, osa mielikuvitusta. Baltianmeri on Itämeri. Latvia. (6.4.) 🌟

Pyy Mari Minä katoa. Suomalainen Sandra lähtee Egyptin Aleksandriaan tpaamaan kuolleen äitinsä ystävää. Tarkoitus on tutkia äidin surmaa, joka on tapahtunut parikymmentä vuotta aiemmin. Reissusta tulee todellinen seikkailu vieraassa kulttuurissa. Onneksi apujoukkojakin on saatavilla.  (3.4.)🌟🌟

Rantanen Linda Kadonneet. Mielenkiintoinen hakuteos niille, jotka eivät aiemmin ole lukeneet/kuunnelleet kirjoja tai podcasteja kadonneista. Itselleni kirjassa ei ollut mitään uutta, koska viime vuosina olen kuunnellut varmaan likimain kaikki aiheesta julkaistut kotimaiset jutut. TrueCrime. (1.4.)

Sander Mari Ilolinnut : Rouva Kukkin tytöt osa 1. Tapahtumapaikkana Tallinna 1939-41. Juuri ennen sotaa rouva Kukk saa ostettua uuden talon pienen piirin bordellilleen, jossa viihtyminen on tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu makuuhuoneissa. Sitten syttyy sota Saksassa ja myöhemmin Suomessa. On vakoilua mutta myös rakkautta,  Viro (10.4.) 🌟🌟

Sebald W.G. Luonnon mukaan : Perusruno. Kirja löytyi runohyllystä, mutta mielestäni se oli enemmänkin säeruno. Selkokieliseksi sitä ei voi luonnehtia. Lainasin kirjan tulevan merilehmäpäivitykseni vuoksi, kuvittelin sen olevan nopeasti luettu, mutta lisätieto "piti" googlettaa alusta lähtien. Juutalaisilla oli tosiaan jo 1200-luvulla viitassaan merkki uskonnostaan ja Schwabacher -fontti on sitä selkeämmän näköistä tekstuuraa, kuten itse olen asian määritellyt. Merilehmäkin vihdoin löytyi.  (8.4.)

Setälä Salme Arpalippu. Leikittelevän kepeä rakkaustarina. Huvitti tuomari Koiran ajatus, että jokainen oikea nainen maalaa posliinia, kuten neiti Pitkänen. Olenhan itsekin entinen posliini maalauksen opettaja. Tämän kirjan kuva jäi vahingossa viime kuun luettuihin, vaikka luin sen loppuun vasta pääsiäisenä. Helsinki/Lontoo. 

"Minä taidan meistä kolmesta maisterista ollakin ainoa, joka on tenttinyt filosofian, sanoi Takanen. — Mutta minä olenkin uimamaisteri." (21.4.) 🌟🌟

Shealer L.T. Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa. Kirjasta löytyy 10 yleisintä syytä tappaa joku: Seksi/ rakkaus, ahneus/ raha, kosto, salaisuuden säilyttäminen salaisuutena (nämä yhdessä =3/4 surmista), viha/ rasistiset ja homofobiset surmat, kiivastuksissa tehdyt tapot, rakkaan (perheen) suojeleminen, perheenjäsenen tappo avuksi esim. sairauden vuoksi (päätyy usein myös itsemurhaan), oman statuksen kasvattaminen esim. halutaan tapettavan virka tai viljelypalsta, sekopäät. Englanti.🌟🌟

Synge J.M. (1871-1909)  Aransaaret. Kirjailija vietti Aransaarilla viisi kesää, yhteensä 4,5 kuukautta kirjaten muistiin saarelaisten tarinoita ja arkea. Arjen kuvaajana Synge on loistava ja pikkutarkka. Melkein kuin olisin ollut itse mukana. Irlannin kansallisnäytelmäkirjailijana tunnettu kirjailija kirjoitti näytelmänsäkin pääasiassa saarelaisten elämästä. Saarella missä Synge asusti, asui noin 400 henkeä, yhteensä saarilla asui 2800 henkeä, nykyään n. 1600. Saarten kieli oli iiri. Saaret tunnetaan yksilöllisistä, yksivärisistä palmikkovillapaidoistaan. Irlanti (27.4.) 🌟🌟

Vala Vera Pimeyden paratiisi johdatti matkani taas Seycelleille. Kirja on Storytel only kirja. Paikallista voodoota, korruptiota, hyvä veli systeemeitä... 

"Näiden saarten ylle on langetettu Afrikan kirous. Se saa ihmiset lähtemään pois vannoen etteivät he koskaan enää palaa tähän viheliäisen loukkoon, mutta ennen pitkään he kaikki palaavat. Tämä paikka menee veriin. Afrikka kutsuu palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen." (26.4.) 🌟

Virtala Timo Sarajevo ja sen ympäristö : Savukeitaan matkaopas.  Kirjassa selkeä esittely Bosnia-Hertzegovinan historiasta ja kivoja, osin kyllä aika traagisiakin, tarinoita eri asioista. Itse matkailuvinkit ei tullut tarpeeseen. 

"Eksy, sillä vain siten voit löytää jotain sellaista, mitä et osaa etsiä." (11.4.) 🌟🌟

Örkény Isrván (1912–1979) Minuuttinovelleja. Mitä lukea kuunnellessa puhelimessa terveyskeskuksen jonotusääntä tai pysäkillä odottaessa seuraavaa menopeliä matkalla kotiin, kun aikaa on vähän mutta niukalti?  Örkény kuulemma kehitti tiivistämisen huippuunsa, ja pitihän sitä kokeilla. Unkari. (22.4.

Quinming ja tuonpuoleista rahaa

Kiinalaisiin perinteisiin kuuluu vainajien muistaminen. Tänään on Kiinassa vapaapäivä, joka on pyhitetty hautojen hoitoon ja vainajien muisteluun. Perinteistä haudanlakaisupäivää vietetään vuosittain 15 päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Tänä vuonna päivä on siis 5.4.

Päivän aikana puhdistetaan hauta ja vaihdetaan kukat tuoreiksi. Suitsukkeet ja etenkin tuonpuoleisen rahan eli tarkoitusta varten ostetun 'leikkirahan', polttaminen ovat niin ikään yleisiä juhlimismuotoja. 

Kuva: qipao Unsplash/East meets dress ja rahat Unsplash/Winston Chen

Rahajäljitelmiä poltetaan, jotta vainajilla olisi tuonpuoleisessa riittävästi rahaa käytettävissä. 

Nykyään voidaan polttaa rahan ohella myös vaikkapa iPhoneja, merkkikaukkuja, urheiluautoja, taloja tai mitä nyt rikas vainaja voisi tuonpuoleisessa tarvita (toki kaikki vain ostettuina kuvina), mutta yleisimmin poltetaan vain paperirahajäljitelmiä. 

Haudalle voidaan tuoda myös vainajan herkkuruokia tai viettää piknik-hetki perheen ja vainajien kanssa haudalla. Yleisin ruokalaji on vihreäksi värjätty, kylmä, tahmea riisi, qīngtuán. Muutkaan ruuat eivät ole lämpimiä. Perinne syödä kylmää ruokaa on 2500 vuoden takaa. 

Kiinnostuin tuonpuoleisesta rahasta ja samalla tästä haudanlakaisupäivästä, kun luin Qiu Xiaolongin kirjaa Punapukuiset naiset. Kirjassa tuonpuoleisesta rahasta ja sen taittelusta ja polttamisesta puhutaan useampaan kertaan. 

Kirja on viides Chen Cao -sarjan kirja. 

Punainen mekko, josta kirjassa puhutaan on kiinalainen perinteinen naisten vartalonmyötäinen mekko, qipao oli cheongsam, jonka käyttö on viime vuosikymmeninä jälleen yleistynyt. 

Olen tykästynyt Chen Caon hahmoon. Poliisi on nokkela ja oppinut. Hän lukee paljon ja kirjoittaa runoja. Hän osaa lukuisia sananparsia ja runoja ulkoa ja siteeraa niitä karehdittavan usein. 

Aikani karehdittuani totesin, että ei kannata. Itsekin siteeraan suomalaisia sananparsia ja laulujen sanoja. Vaikka runoja luenkin, harvoin jaksan opetella niitä ulkoa, edes osittain. 

Jos olisin kiinalainen, siteerasin varmasti kiinalaisia sanontoja. Niissä ehkä sanotaan asiat eri sanoin, mutta varmasti sieltäkin löytyy vastine yhdelle lempisanonnoistani: 

Edit 6.5.23 katselin tällä viikolla kiinalaisen elokuvan Jäähyväiset, jossa perhe kävi haudalla. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä vainajien muistelupäivä, vai liittyikö käynti häihin, veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa olin onnesta soikeana, kun saatoin kertoa kaverille mistä oli kyse, kun paperia poltettiin haudalla. 

*  *  *

Tämän jutun tiimoilta en vastaan ottanut tuonpuoleista rahaa enkä muitakaan hyödykkeitä, mutta pakko todeta, että tuonpuoleinen raha ja eritoten tuonpuoleiset kännykät alkoivat kiinnostaa niin, että pitänee etsiä paikka, josta niitä löytyy. 

Veteraanipäivän mietteitä

Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. Veteraanien määrä on supistunut vuosi vuodelta ja sitä myötä omakin haikeuteni asian suhteen vain kasvaa. Oman kotikuntani viimeinen toisen maailmansodan veteraani saateltiin haudan lepoon muutama kuukausi sitten.

Viimeisen parin kuukauden aikana on käynyt monta kertaa mielessä, että sotaveteraaneja ajatellen on vain hyvä, että heidän kaikkien ei tarvinnut nähdä tätä hirveää aikaa. Uskon, että tämänkaltainen eurooppalainen sota nostaa sodan kauhut kaikkien niiden mieliin, jotka sodan ovat kokeneet. 

Kun mietin, mitä kirjoittaisin tänään, muistui mieleeni yhtäkkiä että Mikkelin vuosinani olin mukana XXII Veteraanien liittopäivillä Mikkelissä. Mitään muistijälkeä ei jäänyt, missä ominaisuudessa siellä olin Maanpuolustusnaisten tai Naisten valmiusliiton tehtävissä, mutta muistoksi sain muistoesineen, jolle sanavarastossani ei ole nimeä.

Hämmästyttävää kyllä. Löysin sen juuri siitä laatikosta, missä sen kuvittelin olevan, vaikka en ole nähnyt sitä 16 vuoteen. 

Ensi kesän liittopäivät ovat numero XXX ja ne pidetään Tampereella. Hienoa, että päivät pidetään, vasikka väki vähenee. Muistelen että 2006 jo mietittiin, että monia päiviä ei enää ole tulossa veteraanien kanssa. 

Viimeksi lukemani talvi- ja jatkosodan veteraaneja koskenut kirja oli Mauri Sariolan Petroskoin keltainen kissa. Kirja ei ehkä ollut parasta Sariolaa, mutta ei myöskään huonoin. Itseäni jäi kirjassa vaivaamaan turha johtolanka samankaltaisesta olemuksesta/vaatetuksesta. Sariolaan perinteiset suomalaiset rikokset tuntuvat hyvältä kansainvälisten kirjojen lomassa. 

Ukrainan sota sotki vähän (no oikeastaan paljon) lukemistani, sillä luin maali-huhtikuussa lähes 30 kirjaa Ukrainasta. Niinpä lukupinossa on edelleen Pekka Mannisen Äänislinna ja Juha-Pekka Koskisen Tulisiipi. Eli ennakkosuunnitelman mukaan minun piti lukaista jo maaliskuussa Petroskoi/Äänislinna-tripla romaaneina, mutta se on siis vielä suunnitteluasteella.

Raili Virtasen Tiltun tarina - eräs suomalainen elämä kohtalo -kirja kertoo niin ikään Petroskoista. Saimi Virtanen oli yksi kolmesta kaikkien sodan aikana tuntemista Tiltuista, joka toimi Petroskoin radiossa kuuluttajana. Muita Tiltuja oli Moskovan ja Lengradin Tiltut. Saimi Virtanen oli Suomesta Neuvostoliittoon muuttanut, perheellinen nainen, jonka elämä rajan takana ei ollut sitä auvoa, mitä muuttaessa odotettiin. 

Tiltujen tehtävänä oli kertoa kuinka suomalaisten sotilaiden kannattaa lopettaa sotiminen ja aloittaa uusi elämä. Tiltujen liian silmiinpistävä propaganda ei juurikaan purrut suomalaisiin sotamiehiin,vaan aiheutti naureskelua. Silloin propagandaa hoidettiin radioitse ja lentolehtisinä, nykyisin trolliarmeija toimii netissä.

Sotapropagandaa kannattaa varoa edelleen, tulipa sitä mistä tuutista tahansa. Marttojen II maailmansodan aikainen neuvo toimii nykyäänkin:

Katkaise vääriltä huhuilta siivet. 

Tiltujen vastapainona suomalaisen puolella toimi mm. Jahvetti, Yrjö Kilpeläinen, joka vastaili suomalaisten satoihin tai tuhansiin kysymyksiin sota-ajan radiossa. Vähän samaa tekee Ylen venäjänkieliset uutiset nykyään. 

Aunus ja erityisesti Petroskoi on kiinnostanut itseäni muutaman vuoden ajan. Tuolloin luin kuinka mm. Riihimäeltä lähti opettajaneiti Aunukseen opettamaan suomenkieltä ja suomalaisia tapoja. 

Samoihin aikoihin luin Lauri Jäntin tavattoman mielenkiintoisen Salainen sotapäiväkirjani - Jatkosota rintamakirjeiden ja kommenttien valossa -kirjan. Kirja oli yksi parhaista sodan arkielämää kuvaavista kirjoista joita olen lukenut. Sen ainoa huono puoli on, että Jäntti sai koko sodan ajan palkkaa työstään ja upseerin päivärahat, jolloin hänen elämäntapaansa, ja esimerkiksi lettukestejä ystävien kanssa, ei voi verrata köyhien duunareiden sota elämään jatkosodan sinä aikana kun sota ei juuri edennyt kumpaankaan suuntaan. 

Kirjassa Jäntti palvelee jonkin aikaa myös Petroskoissa ja elelee virkamiesmäistä elämää huvituksineen kaikkineen.

Mutta palatakseni veteraaneihin. Kyselin muutamalta paljon lukevalta kaverilta mitä sotaveteraaneista kertovia kirjoja heille tulee mieleen.

Itse muistin Sariolat, joissa mainitaan usein sotilasarvo ja muistellaan pikaisesti sotavuosiakin, kuten tuossa Petroskoin keltaisessa kissassakin tehdään. Lisäksi muistui mieleen erilaiset muistelmat. Lähinnä sellaiset, joissa äiti ja lapset juoksee pakoon tai saa selkäänsä sodan käyneeltä mieheltä. 

Yksi muisti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan, jossa sotamuistojakin kertaillaan viinapullon kanssa tai ilmankin. Itsekin sarjan olen lukenut, ja viimeksi lueskelin kirjan, jossa Kalle on juuri valmistunut rakennusmestariksi ja etsii työpaikkaa. Kirjan nimi on Reissutyössä. Kyllä siinäkin kirjassa muutama muisto oli. 

Hiukan pääsi yllättämään ajatus, että veteraaneista on puhuttu harvoissa kirjoissa. Heitä oli kuitenkin niin paljon. 

Kirjoja ja ruusuja

Vähänkö petyin, kun kuulin, että tänä vuonna on Kirjan ja ruusun -päivä on huhupuheiden mukaan siirretty syksylle. Saatoin aiempina vuosina ymmärtää jotenkin sen, että 23.4. päivämäärään sidottu tapahtuma siirtyi kaupallisten syiden vuoksi aiemmin lauantaille, onhan juhannuskin siirretty perjantaille, mutta että kuukausikaupalla. Ei voi ymmärtää.

Mutta myönnän että yritin. 

Kun netistä ei löytynyt vastauksia, pohdin : Onko syynä kaupallisuus, vai kenties Venäjän käymä sota? Pyhän Yrjön -nauhan käyttö ei ole nyt suotavaa, mutta en ole sitä kyllä koskaan nähnyt Kirjan ja ruusun -tapahtumissa... Vähän kaukaa haettu ajatus että tapahtuma olisi siirretty syksylle nauhan takia? Vai lakkautettu kokonaan, kun siirrostakaan en löytänyt ilmoituksia. Veikkaan kuitenkin kaupallisuutta. Eihän partiotakaan olla Pyhän Yrjön vuoksi kieltämässä. 

Löytyi sentään yksi verkkotapahtuma koko maasta. Suomi-Espanja -seuralta. Myös muutamissa kirjastoissa näkyy olevan kuin vanhasta muistista joku kirjallisuustapahtuma. Porissa on kaksipäiväiset Sarjakuvafestarit, minne en koronan vuoksi pääse. Tauti myöhästyi parilla päivällä. 

Meinasin alunperin kirjoittaa tähän Matti Rautiaisen dekkarista Pyhän Yrjön varjo, kun kirjan yksi tapahtumapaikkakin on sopivasti kotikaupungissani Porissa, mutta jätetään nyt sitten koko Ykä ja siirrytään kirjaan jossa yhdistyy sekä kirja että ruusu.

Siihen tarkoitukseen sopii mainiosti viime vuonna BookBeatiin äänikirjana julkaistu Sari Järnin Lupaan sulle ruusutarhan.

Siinä sitten on ajatuksia herättävä kirja! Ja sopii hyvin eilen kuuntelemani Marttaliiton vuosikokousseminaarin jatkoksi. Tosin olen lukenut kirjan jo paperikirjana melko tuoreena, mutta hyvää kirjaa voi lukea useamminkin. 

Heti aluksi kirja panee miettimään, perheen arkista taas-arvoa. Mitä naisten ja miesten roolista kertoo se, kuka perheessä ajaa autoa ja milloin, kun lähdetään liikkeelle koko perheen voimin. Ajaako nainen vain, kun mies on kännissä? Vai ajetaanko vuorotellen, tasa-arvoisesti?

Sana koskee omien huomioiden mukaan tietysti muitakin kotitöitä. Mies voi silittää ja nainen vaihtaa lamput. Toisaalta kaikkien naisten ei tarvitse olla viherpeukaloita eikä jokaisen miehen tarvitse osata vaihtaa renkaita. Jostain syystä useat tuttavamiehet tykkäävät leipoa sämpylöitä ja pullaa enemmän kuin naispuoliset ystäväni. On hienoa tunne upottaa kädet taikinaan.... kuulemma. 

Kirjassa pohditaan virkistävän lyhyesti mielenkiintoisia aiheita: 

Metsästääkö miehet puumia vai luuskia? 

Kuka kuvastimestasi katselee? 

Oma raha - onko se mahdollista? 

Raha vai rakkaus - onko pakko valita? 

Kirjoitatko HEPSisi itse? Mitä haluat elämältäsi?

Pitäisikö kirjoittaa myös oma HUPSi?

Kirjan lopussa on juoksukouluohjeiden kaltaiset ohjeet hyvinvoinnin hallintaan viikoksi, lisää voi keksiä itse. 

Sari Järn on kirjoittanut myös kirjat Hiirestä puumaksi, joka niin ikään löytyy äänikirjanakin ja Voiko painoa hallita -kirjan lihavuusleikkauksista, mikä olisi kiva kuunnella. 

Järnin kirjasta tulee mieleen toinen

ajatuksia herättävä kirja, on Chimamanda Ngozi Adichien Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen feministinen manifestin. Kirjassa ystävä kertoo toiselle ja samalla meille kaikille, miksi lapsesta kannattaa kasvattaa feministi ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta onnistuisi.

Mitä tulee itse Kirjan ja ruusun päivää, miehelle voi ostaa vaikka alussa mainitsemani kotimaisen dekkarin, naisille kannattaa ostaa ruusuja.  Kannattaa muistella millaisista ruusuista saaja pitää. Itse preferoin ei-keltaisia ja matalavartisia. Upeimpia ovat wanhat, tuoksuvat ruusulajikkeet kuten Maiden's Blush, josta tykkäsi meidän pässikin 1990-luvulla kovasti.

Pääsiäisen ratoksi

Pääsiäinen on kerran vuodessa, ja pääsiäisen aika sisältää monenlaisia mahdollisuuksia kirjojen tarinoiksi. Tai niin ainakin luulisi. Pääsiäinen voi olla uskonnollinen, keväinen loma-aika tavata sukulaisia, aika syödä mämmijäätelöä, paiskia töitä tuplapalkalla. Siihen voi liittyä virpominen tai lento kyöpelivuorelle, lampaat tai pajunkissat. 

Pari vuotta sitten huhtikuussa onnistuin aivan sattumalta haalimaan lukupinoon peräti kolme pääsiäiseen liittyvää kirjaa.

Nyt olen pari päivää miettinyt, mistä muusta voisin tänään kirjoittaa kuin Seppo Jokisen viimevuotisesta dekkareista Siipirikkoiset.

Se olikin kotoisaa luettavaa pitkästä aikaa kaikkien Ukrainan, entisen Jugoslavian alueen maiden, Etelä-Amerikan ja Afrikan jälkeen. Oli kuin olisi kotiinsa tullut.

Kirja alkaa murhalla, joka sotkee Koskisen ja hänen alaistensa pääsiäisen vieton. Edes mämmiropposta ei ehditä tyhjentää kahvihuoneessa, kun jo viipotetaan tukka putkella pitkin Tamperetta, pari poliisia ajelee Turussakin, kun turkulaiset ei osaa hommiaan kunnolla. Korona-aikaa eletään, sillä maski ja kättelemättömyys vilahtelee puheessa tämän tästä. Yllättävää kyllä, käsidesiin tai käsien pesulle ei juuri ryhdytä. 

Ainakin talousrikostutkija Vasala vaikuttaa kirjassa kovin tyytyväiseltä siihen, että pääsiäisenvietto keskeentyi. Pääsiäisenä oli syöty jo anopin kanssa lammasta itämaisittain munakoisopyreellä, sherryssä haudutettua karitsanpaistia ja lampaanviulua valkosipulimarinadissa. Seuraavana olisi ollut yhtä taivaallisten ruokien listani huippuruuista : voissa paistettuja pässinkiveksiä, mutta Vasala ei ruokalajista innostunut. 

Olen syönyt pässinkiveksiä ainakin kolmesti lammaspeijaisten yhteydessä ja parhaita ne olivat juurikin leivitettynä ja voissa paistettuna, joskin erinomaisia joka kerta. Olen huomannut, että monet vieroksuvat tätä hyvin riippunutta ruhonosaa, mutta oikein valmistettuna se on vähintäänkin yhtä hyvää ja mureaa kuin kieli. 

Muista kirjoista ensimmäisenä tulee Juha Nirkon toimittama ja kirjoittama perinnekirja Pääsiäinen : juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia, joka on ollut kotini käsikirjastossa jo lähes 15 vuotta. Kirjassa esitellään vanhoja sanontoja ja perinteitä, jotka liittyvät pääsiäisen aikaan ja siitä aina juhannuksen tienoille saakka. 

Mutta mitä muuta?

Enid Blytonin kirjat kertovat pääasiassa lomien ajasta. Ainakin hiljattain lukemani Viisikko pulassa -kirjan tapahtuma-aikana on pääsiäisloma. Viisikon pyöräretki saa jännittäviä piirteitä, kun Dick kidnapataan porukan mukaan lyöttäytyneen Richardin asemasta. Viisikko päätyy Pöllökartanon aitojen taa ja jännistä hetkistä huolimatta ruokaa piisaa mahan täydeltä tässäkin seikkailussa. Olen nauttinut näistä uusista käännöksistä. Kiva, että opiskelijat ovat tarttuneet tähän sarjaan kaksin käsin.

Myös Katariina Mazettin "Gotlannin Viisikko" eli Seikkailu serkukset seikkailevat vain loma-aikana. Kirjassa Voroja ja Vompatteja on serkusten täti Frida tilannut saarelle vompatteja (kannattaa googlata kuva, jos ei tunnu tutulta), ja niiden lisäksi Uikku-saarelle on tulossa myös voroja. Seikkailuhan siitä syntyy ja Alexilla on täysi työ keittiössä patojen ja pannujen äärellä.

Yksi nuoruusvuosien suosikeistani pääsiäisen aikaan ja muinakin isoina pyhinä oli Noita Nokinenä. Näitä kuunnelmia löytyy Yle Areenalta useampiakin. Pääsiäiskokkoa en muista itse kuunnelleena aiemmin. 

Kirjan Pontius Pilatuksen kirjeet : kirjoitetut hänen ollessaan Juudean maaherrana hänen ystävälleen Senecalle Roomaan, luin lähes kokonaan pari kuukautta sitten. Mielenkiintoinen kirjekokoelma oli tämäkin ja pakko todeta jälleen kerran, että on ihan uskomatonta, että kirjeitä on säilynyt 2000 vuotta lukukelpoisina! Tuskin jää meidän aikamme kirjeitä saati sähköpostikirjeitä luettavaksi jälkipolville. 

Minulla on joku mielikuva on, että JP Koskisen Huhtikuun hiipuva rakkaus kertoisi pääsiäisestäkin, mutta sarja on edennyt sen verran pitkälle, että en ole enää varma.

Nyt yöpöydälläni on Sakari Montosen Musta pääsiäinen : rikosromaani, joka sijoittuu vuoden 1939 Viipuriin. Pääsiäisenä on paljon vapaa-aikaa tehdä vaikka törkeä kassakaappikeikka, mutta oliko keikka vain satunnainen keikka ja mitä kaapista oikein vietiin? 1920-1930-luvun vanhat kirjat kiehtovat, mutta hyvin näkyy uppoavan uudempikin aikakautta kuvaava kirjallisuus, kuten tämäkin 1990 - ilmestynyt kirja. 

Näissä merkeissä mukavaa pääsiäistä. 

Kiitän sua Agricola, kielestäni rikkaasta

Äidinkieli, mikä ihastuttava ajatus. - Jotain omaa ja kuitenkin yhteistä, jolla voi kertoa meille omista asioista kuten sisusta, kalsarikänneistä ja saunan jälkeisestä raukeudesta. 

Toissakesänä etätöissä ollessani suunnittelin, millaisia kirjoitusharjoituksia voisi pitää omaa lehteä kirjoittaville nuorille.

Löysin erilaisia apuvälineitä ja kokeilin niiden toimivuutta luovuuden tukena ja tyhjänpaperinkammon nujertajana. Jälkimmäistä en tosin ole koskaan itse tuntenut. 

Työnkuva muuttui ennen kuin saatiin nuoret lähitöihin, joten käytäntö jäi kokeilematta. Myöhemmin löysin Tigeristä nopat, joita voi käyttää apuvälineenä. Tänään siivotessa tuli purkki vastaan ja päätin, että tämä on sopiva päivä testaamiseen. 

Tirpan päiväretki

Eräänä huhtikuisena lauantaina herra Tirppa pakkasi evääksi banaanin, pani hatun päähän ja hyppäsi iloisesti hymyillen bussiin. Silmälasitkin tulivat mukaan. Hyvä niin, sillä ilman laseja Tirppa ei nähnyt puita metsältä eikä erottanut oikeaa bussia väärästä. 

Tirppa katseli ohivilahtelevia maisemia. Kuusimetsät kiehtoivat Tirppaa erityisesti, sillä hän on kuusimetsän kasvatteja. Sade ei haitannut katselua. Banaani riitti aamupalaksi, sillä lounastreffit oli sovittu alkavaksi kello 12.25. Sen jälkeen ei ollutkaan kiirettä mihinkään, sillä kotiin pääsi vielä yömyöhään tähtien ja kuun loisteessa. 

Yhtäkkiä, BANG, bussi törmäsi karhuun. Naapuripenkillä istuneen tytön jalkapallo pompahti Tirpan otsaan ja silmälasit putosivat päästä. Tirppaa itketti. Lohdutukseksi kuski tarjosi kaikille matkustajille (joita ei ollut montaa) kupongin, jolla sai torikahvilasta jäätelön tai pirtelön, kumpi vaan maistuisi paremmin. 

Kolarin vuoksi bussi saapui perille vähän myöhässä. Siellä jo odottelikin Tirpan karavaanarikaveri herra Pulu uudessa keväthatussaan. Aurinko oli alkanut paistaa ja ilma lämpeni. Lounaspaikaksi valittiin kasvisravintola, mistä sai maukasta sipulikeittoa. 

Kun keitto oli syöty viimeiseen pisaraan, suunniteltiin kesälomareissua yhteisellä asuntovaunulla. Viime kesänä oltiin Aavasaksalla. Nyt päätettiin lähteä Hankoon. Kun suunnitelma oli valmis juotiin kahvit ja kirjoitettiin kirje Hangon leirintäalueelle, josta varattiin paikka hiljaisimmästä peränurkasta. 

Kello oli niin vähän, että vielä ehti torille pirtelölle. Viileä pirtelö sopikin hyvin lämmenneeseen ilmanalaan. Herrat pistivät hatut päähän ja astuivat perätysten ulos. 

Heti ulos päästyä Pulu astui kissankakkaan. Se olikin oikea liukumiina. Pulu kaatui, taittoi kyntensä ja näki hetken tähtiä. Taisi näkyä kuutamokin. Toivuttuaan tällistä pirtelö piristi nolostuneen Pulun mieltä. Tirppa kätki hymynsä ja hekotteli Pulun matalaa ilmalentoa hienotunteisesti vasta kotimatkalla. Onneksi itsetuntoon sattui kuitenkin enemmän kuin Pulun kroppaan. 

Sen pituinen se. 

* * *

No, ehkä nämä nopat tosiaan soveltuvat satujen kirjoittamiseen. Vakavampaa proosaa näillä kuvilla tuskin syntyy, mutta yllättävän hyvin ainakin tämä ensimmäinen tarina muovautui. 

Nopat olen ostanut itse, ja ehtinyt unohtaa koskaan avanneen koko purkkia. 

Kansainvälinen romanipäivä 8.4.

Tänään oli taas päivä, jolloin romanilipun saattoi nähdä lippusalossa. Porin kaupunki tarjosi asukkailleen tämän elämyksen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tuntui hyvältä, että tässä maailmantilanteessa jaksetaan aloittaa uusia traditioita.

Romanipäivää on vietetty Suomessa vuodesta 1990 alkaen. Luultavasti huomasin päivän heti ensimmäisenä vuonna, sillä radio oli avoinna aina, kun olin kotosalla. Kaiketi uusi merkkipäivä ylitti uutiskynnyksen silloinkin. Blogiin päivä on päässyt aiemmin vuonna 2009.

Mietin päivän aikana mitä tänään kirjoittaisin. Sitten muistin, että en kirjoittanut joulukiireiden vuoksi 2019 joulun alla Rakastajat

Kuva: Torin nettikamera 8.4.22
Sumea otos, mutta liehuu se.

 teatterin Musta, mustempi, romani -näytelmästä, jota kävin katsomassa ystäväni kanssa.

Kävin Rakastajat-teatterin näytöksissä 1990-luvulla katsomassa varmaan kaikki näytelmät. Sitten kun teatteri löysi kiinteän esityspaikan, en enää käynyt. Jotenkin pelkäsin, että tunnelma olisi väljähtynyt kiinteässä esityspaikassa. Sitten muutin Mikkeliin.

Paluun jälkeen olen käynyt Kehräämössä silloin tällöin, mutta kieltämättä aivan liian harvoin. Ennen tuota näytöstä taisi käydä katsomassa jonkun Kehräämössä jonkun oopperan ja heti sen jälkeen jonkun vierailunäytöksen, mutta siitä taitaa olla nyt ainakin viisi vuotta.

Ilokseni huomasin, että Rakastajat teatteri esitti Musta, mustempi, romani -näytelmän viime vuonna Tampereella. Hyvä näytelmä kestää useampiakin esityksiä.

Tykkään Rakastajat-teatterin intiimiydestä. Myös tässä näytelmässä näyttelijät olivat lähellä yleisöä ja tuntui, kuin ystävä oisi kertonut siinä vierellä tarinaa.

Kuva: Christian Vaarapuro
Tampereen teatterissa 2019.
YasminAhsanulllah
jääkiekkokasseineen
ja Kai Tanner.

Olen nähnyt Kai Tanneria monenlaisissa rooleissa 1980-1990-luvun taitteesta lähtien. Porin teatterin ajoilta on jäänyt mieleen erityisesti hänen roolinsa My Fair Ladyssä Elaizan isänä ja Teini-ikäisenä mutanttininja kilpikonnana näyttelijöiden teatterin tukemiseksi pitämässä vuodenvaihteen iloisessa sketsinäytelmässä. Rakastajat teatterin ajoilta rooli teatterin ensimmäisessä Rakastaja -kappaleessa oli ikimuistoinen, mutta sitä oli myös Musta, mustempi, romani -näytelmän rooli itsenään.

Näytelmän on kirjoittanut mm. Kai Tannerin haastattelujen pohjalta Elina Izarra Ollikainen. Näytelmä on myös vahvasti informatiivinen. Itse tykkäsin kovasti myös siitä, että näytelmässä oli myös seinälle heijastettuja haastatteluosia.

Kai Tannerin ohella näytelmän helmi oli Yasmin Ahsanullahin rooli hoitajana. Näytelmä tuleekin nykyään aina mieleen, kun näen jääkiekkokassin.

Kaiken kaikkiaan näytelmä ylsi koskettavuudessaan henkilökohtaiseen top-kolmoseen. Siellä oli entuudestaan Lahden kaupunginteatterissa näkemäni näytelmä nuorten murhaajien äitien tuskasta siitä, miten he eivät ole kasvattaneet lapsiaan tappamaan, saman teatterin Mozartista kertova musikaali, jonka Salierin roolin hoiti upeasti Mikko Jurkka sekä Ulvilan kesäteatterin Viulunsoittaja katolla, missä juuri kun vihkiparin ylle laitettiin morsiuskatos, pörrähti paikalle iso lauma (suden)korentoja, jotka tanssivat katoksen yllä kappaleen ajan. Se oli niin uskomaton luontokokemus, että vastaavaan ei helposti yllä.

Nyt kun korona-breikki alkaa olla (ainakin toistaiseksi) menneen talven lumia, elän toivossa, että teattereissa tulee istuttua entistä enemmän.

12.-14.4. Suviyöt

Huhtikuun 12.-14. päivää vasten olevia öitä kutsutaan suviöiksi. Jos näinä öinä on kylmä, kertoi vanhakansa sen olevan paha merkki tulevalle kesälle.

23.4. Yrjön yö

Yrjön yö on yksi merkittävimmistä vanhoista Suviöistä, joina tutkailtiin tulevan kesän säätä etukäteen. Tähdenlentoretkellä Julia aikookin panna merkille myös yön säätilanteen.

• Hyvää vuotta enteilee, jos Suviyöt ovat sulia.
  
• Kylmä sää tietää 40 kylmää yötä viimeistään kesällä.
• Ukkosen jyrinä olisi merkki kylmästä ja sateisesta kesästä.
  
• Yöpakkanen vie kolmanneksen viljantähkistä.
  
• Tuuli taas ennustaa karhun olevan kesällä vihainen.

Koko Yrjönpäivän ajan kannattaa vältäää äänekkäitä töitä ja epäjärjestystä.

22.-23.4. Lydenin tähdenlentoparvet

Kulunut viikko on ollut tylsä merkkipäivien suhteen. Julia on potenut flunssaa eikä ole jaksanut pohdiskella uusia merkkipäiviä kamarinsa viihdykkeeksi. Amalian päivä tosin livahti ohi, mutta siihen voi palailla taas ensi vuonna.

Koska ei ole ollut aihetta juhlaan, Julia lähtee tänä iltana retkelle. Ei pöllöretkelle, sillä ne ajat alkaa olla ohi tältä vuodelta, eikä myöskään muulle linturetkelle, sillä yölaulajien aika ei taida ihan vielä olla kohdallaan. Ei. Julia lähteekin avaruusretkelle. Pulloon kuumaa kaakaota tai mikä vielä parempaa, kuumaa karpalomehua ja reppuun hyvät eväät ja sitten eikun etsimään paikkaa, missä kaupungin valosaaste ei turmele koko taivasta.

Tänäillalla kannattaa katsella taivaalle sillä todennäköisyys tähdenlennon näkemiseen on suuri. Tulevan onnensa eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa, joten näe tähdenlento ja toivo, se on tämän illan teema.

14.4. Tiburtiuksen päivä

Tiburtiuksen päivää on sanottu myös vanhaksi Suwi-päiväksi. Vuosi jaettiin ennen kesä- ja talvipuoliskoon. 14.4. oli silloin ensimmäinen kesäpäivä.

Julia on miettinyt joskus, oliko kyseessä vanhan, 1700-luvun alkupuolella voimassa olleen kalenterin mukainen vai nykyisen kalenteriin mukainen 14.4. Eroa on useita päiviä, joten sillä on merkitystä. Pitänee joskus ottaa selvää siitäkin asiasta.

Tiburtuksen päivänä ojat ovat täynnä ja tiet tulvivat.

Saamelaisen kalenterin mukaan huhtikuun 14. päivää seuraavat yhdeksän yötä ovat merkittäviä kesän etenemiselle. Jos jokaisena yönä on kylmä, niin tulee pitkä ja kylmä kevät. Jos ennen kolmanneksi viimeistä yötä lämpenee, tulee jokseenkin leuto kevät.

9.4. Agricolan päivä

Suomen uskonpuhdistaja ja kirjakielen isä sekä Turun piispa Mikael Agricola kuoli 9.4. 1557 palatessaan Moskovasta rauhan neuvotteluista. Agricolan syntymäpäivä ei ole tiedossa.

Agricolan päivää on vietetty vuodesta 1960 alkaen ja se sai seurakseen suomen kielen päivän vuonna 1978. Julian kotitalon lipputangossa liehuu tänäänkin lippu suomenkielen kunniaksi.

Aamukahvipöydässä Julia muisteli, että Agricolan ajan suomenkielessä meidän nykyistä tuoretta maitoa kuvaava sana oli rieska. Siihen aikaan tuoretta maitoa ei juuri juotu, vaan se tehtiin piimäksi tai viiliksi tai Länsi-Suomessa myös juustoksi, koska maidon säilytys tuoreena oli vaikeaa lämpimänä aikana vuotta ja kylmänä aikana vuotta lehmät olivat ummessa eikä maitoa saanut lainkaan, ellei sitä pystynyt syksyllä jäädyttämään.

Myöhemmin maidon asuttua kuvaan, rieska unohtui sanana lähes koko maassa, vain savolaiset säilyttivät sen laajemmassa käytössä. Siellä rieska ei tosin enää tarkoita tuoretta maitoa, vaan ylipäätään tuoretta, olipa se leipää taihi uutta cd-levyä.

Päivä sattuu olemaan myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä (s.1802). Lönnrot sai Kalevalan valmiiksi 1840.

8.4. Romanien kansallispäivä

Tänään vietetään romanien kansallispäivää. Joissain lipputangoissaa saattaa nähdä romanien oman punaisella rattaiden pyörällä somistetun sini-vihreä raitaisen lipun.

Päivää juhlistaakseen voi käväistä Helsingissä, Hankasalmen huvilassa katsomassa Varokaa, mustalaisia! -näyttelyn ja osallistua ko 15 alkavaan Romanien kansallispäivän tapahtumaan.

Julia ei valitettavasti pääse itse osallistumaan tuohon tapahtumaan, sillä pääsiäinen kolkuttelee jo ovella ja Julia matkailee muualla. Julia katsasti näyttelyn itse asiassa jo kuukausi sitten ja piti siitä kovasti. Julian suosittelema näyttely!

Mp3:een on matkaa varten ladattuna päivään sopivaa musiikkia. Juuri nyt pilvet karkaavat kauas...

Lopuksi Julia heittäytyy luultavasti ensimmäistä kertaa tässä blogissa avoimeksi ja kertoo, että on on oppinut elämänsä ensimmäisen englanninkielisen sanan naapurin tytöltä kuuden vanhana, kun kotiin tuli romaninaisia myymään käsitöitä. Sana kuvasti, ja kuvaa edelleen, osuvasti noiden nuorten naisten vaatetusta: beautiful.

6.4. Villen päivä

Julian parhaiten tuntema Ville on Ville Vallaton ja tänään on siis Villen nimipäivä. Mikä sopisi Villen päivään paremmin kuin Ville Vallaton -juoma. Koska Julia on lomalla, saattaavJulia, hiljaisesta viikosta huolimatta, käydä tänä iltana lähibaarissa maistamassa tuota sekoitusta. Niin tulisi sitten sekin juoma koettua sopivana päivänä.

Vanha kansa on muuten sanonut, että Villen päivän yöpakkasesta seuraa, että vielä on 40 pakkasyötä jäljellä.

4.4. Ukon päivä

Ukko oli muinaissuomalainen pääjumala samalla tavoin kuin Odin oli viikinkien pääjumala.

Julia on pohdiskellut joskus kamarinsa yksinäisyydessä, miksi suomalaiset eivät enempää kirjoita ja kerro muinaisista jumalistaan. Kreikkalaiset ja italialaisetkin kertovat omistaan, vaikka ovat kristittyjä, kuten suurin osa suomalaisistakin vielä nykyisin. Pitänee ottaa selvää asiasta ja palata asian tiimoilta ensi vuonna.

2.4. Kansainvälinen lastenkirja -päivä

Kansainvälinen lastenkirja päivä on valittu huhtikuun toiselle päivälle kaikkien tunteman satusedän H.C. Andersenin syntymäpäivän kunnaiksi.

Ainoa oikea tapa viettää päivää on tietysti lukea lastenkirja. Julian kamarissa on luettu viimeaikoina runsaasti lastenkirjoja. Viimeksi on tullut kahlattua läpi nuoruuden Enid Blytonin Salaisuus-sarjan kirjoja. Jostain syystä Julia ei pitänyt niistä lapsena, vaikka muut Blytonin kirjat miellyttivätkin. Nyt Viisikko kirja jäi kesken, mutta Salaisuus-kirjoja voisi lukea enemmänkin. Tätä se ikä teettää :)

Ennen Blytonia Julian yöpöydältä löytyi Dahlia ja sitä ennen H.C. Andersenin satuja. Teossarjan kolmas osa jäi vähän kesken, kun perinteiset sadut alkoivat kyllästyttää, mutta kaiketi päivän kunniaksi voisi lukaista kirjan loppuun.

Julian kyökissä ei juuri tänään ole inspiraatiota leipomiseen, mutta tämän päivän kakku tai leivos voisi olla pehmeän samettityynyn mallinen. Keskelle tyynyä tehdään tietysti painauma, johon voi laittaa vihreästä marsipaanista muotoillun pyöreän herneen tai kultaisen pallon, riippuen siitä kummasta sadusta pitää enemmän: Prinsessa ja herne vai Sammakkoprinsessa. Mikäli kakun kuorruttaa esimerkiksi marsipaanilla, voisi siihen saada kankaan näköisen pinnan kaulimalla marsipaanilevyn puhtaan, silitetyn sideharson päällä. Julia ei ole testannut koskaan ideaa, mutta se vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta...

1.4. Aprillipäivä

Aprillipäivä, johon liittyy pilojen tekeminen tuttaville, levisi Suomeen viimeistään 1700-luvulla. Aprillipäivää ei ole tapana merkitä kalenteriin, koska päivän idea on nimenomaan yllätyksellisyys.

Kristityissä maissa aprillipäivä on Juudaksen syntymäpäivä eli kaikinpuolisen epäonnen ja petosten päivä. Uskomusten mukaan paholainen suistettiin alas taivaasta ja ainoa asia, jolla hänen valtansa maan päällä voitiin torjua, oli naurun ja pilailun mahti.

Aprillipäivää on kutsuttu myös juoksujuhlaksi, jolloin jotakuta juoksutettiin kylällä talosta taloon jonkin olemattoman tavaran perässä. Sitä kait tarkoitti Mark Twainkin sanoessaan: Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana.

Aprillia, aprillia

syö silliä ja juo kuravettä päälle!

Julia on pohtinut, kuinka laajalti maailman eri kielissä aprillipäivään liitetään kala. Esimerkiksi italiaksi aprillipila on pesce d'aprille eli huhtikuun kala.