Kansainvälinen romanipäivä 8.4.

Tänään oli taas päivä, jolloin romanilipun saattoi nähdä lippusalossa. Porin kaupunki tarjosi asukkailleen tämän elämyksen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tuntui hyvältä, että tässä maailmantilanteessa jaksetaan aloittaa uusia traditioita.

Romanipäivää on vietetty Suomessa vuodesta 1990 alkaen. Luultavasti huomasin päivän heti ensimmäisenä vuonna, sillä radio oli avoinna aina, kun olin kotosalla. Kaiketi uusi merkkipäivä ylitti uutiskynnyksen silloinkin. Blogiin päivä on päässyt aiemmin vuonna 2009.

Mietin päivän aikana mitä tänään kirjoittaisin. Sitten muistin, että en kirjoittanut joulukiireiden vuoksi 2019 joulun alla Rakastajat

Kuva: Torin nettikamera 8.4.22
Sumea otos, mutta liehuu se.

 teatterin Musta, mustempi, romani -näytelmästä, jota kävin katsomassa ystäväni kanssa.

Kävin Rakastajat-teatterin näytöksissä 1990-luvulla katsomassa varmaan kaikki näytelmät. Sitten kun teatteri löysi kiinteän esityspaikan, en enää käynyt. Jotenkin pelkäsin, että tunnelma olisi väljähtynyt kiinteässä esityspaikassa. Sitten muutin Mikkeliin.

Paluun jälkeen olen käynyt Kehräämössä silloin tällöin, mutta kieltämättä aivan liian harvoin. Ennen tuota näytöstä taisi käydä katsomassa jonkun Kehräämössä jonkun oopperan ja heti sen jälkeen jonkun vierailunäytöksen, mutta siitä taitaa olla nyt ainakin viisi vuotta.

Ilokseni huomasin, että Rakastajat teatteri esitti Musta, mustempi, romani -näytelmän viime vuonna Tampereella. Hyvä näytelmä kestää useampiakin esityksiä.

Tykkään Rakastajat-teatterin intiimiydestä. Myös tässä näytelmässä näyttelijät olivat lähellä yleisöä ja tuntui, kuin ystävä oisi kertonut siinä vierellä tarinaa.

Kuva: Christian Vaarapuro
Tampereen teatterissa 2019.
YasminAhsanulllah
jääkiekkokasseineen
ja Kai Tanner.

Olen nähnyt Kai Tanneria monenlaisissa rooleissa 1980-1990-luvun taitteesta lähtien. Porin teatterin ajoilta on jäänyt mieleen erityisesti hänen roolinsa My Fair Ladyssä Elaizan isänä ja Teini-ikäisenä mutanttininja kilpikonnana näyttelijöiden teatterin tukemiseksi pitämässä vuodenvaihteen iloisessa sketsinäytelmässä. Rakastajat teatterin ajoilta rooli teatterin ensimmäisessä Rakastaja -kappaleessa oli ikimuistoinen, mutta sitä oli myös Musta, mustempi, romani -näytelmän rooli itsenään.

Näytelmän on kirjoittanut mm. Kai Tannerin haastattelujen pohjalta Elina Izarra Ollikainen. Näytelmä on myös vahvasti informatiivinen. Itse tykkäsin kovasti myös siitä, että näytelmässä oli myös seinälle heijastettuja haastatteluosia.

Kai Tannerin ohella näytelmän helmi oli Yasmin Ahsanullahin rooli hoitajana. Näytelmä tuleekin nykyään aina mieleen, kun näen jääkiekkokassin.

Kaiken kaikkiaan näytelmä ylsi koskettavuudessaan henkilökohtaiseen top-kolmoseen. Siellä oli entuudestaan Lahden kaupunginteatterissa näkemäni näytelmä nuorten murhaajien äitien tuskasta siitä, miten he eivät ole kasvattaneet lapsiaan tappamaan, saman teatterin Mozartista kertova musikaali, jonka Salierin roolin hoiti upeasti Mikko Jurkka sekä Ulvilan kesäteatterin Viulunsoittaja katolla, missä juuri kun vihkiparin ylle laitettiin morsiuskatos, pörrähti paikalle iso lauma (suden)korentoja, jotka tanssivat katoksen yllä kappaleen ajan. Se oli niin uskomaton luontokokemus, että vastaavaan ei helposti yllä.

Nyt kun korona-breikki alkaa olla (ainakin toistaiseksi) menneen talven lumia, elän toivossa, että teattereissa tulee istuttua entistä enemmän.