Sitä on päästy rippikouluikään

Tasan 15 vuotta sitten töitten jälkeen istahdin soffalle iltateen kanssa. Mulla oli vähän tylsää. Ja mitäpä sitä ihminen tekee jos on vähän tylsää. No aloittaa jonkun isomman projektin tietysti. Minä aloitin blogin pitämisen.

Säätila oli tuona iltana likimain samanlainen kuin tänään. Lämpötila nollan tienoilla. Asensin blogiin säätietoa Porissa ja Roomassa osoittavan mittarin. Rooman lämpötila oli 16°C, joka on perinteisesti ollut yksi lempiluvuistani, ja jäi siksi mieleen. Vuosien saatossa mittari hävisi blogista eikä ole ollut tarvetta asentaa uutta.

Kun sitten oli asetellut sivua mieleisekseni ja asentanut tuon kotoisan lämpömittarin, jossa näin yhdellä silmäyksellä molemmat suosikkikaupunkini, oli aika aloittaa itse kirjoitus. Hirveästi tekstiä ei tullut, sillä en keksinyt mistä kirjoittaisin.

Aika äkkiä blogi painottui erilaisiin perinteisiin ja uudempiinkin juhlapäiviin. Valokuvien pistäminen blogiin oli mielestäni niin hankalaa, että ei tullut aloitettua sitä lainkaan. Onneksi se helpottui vuosien myötä, mutta vaikka nykyään pistänkin kuvan tai pari jokaiseen päivitykseen, niin onhan nämä minun juttuni aika tekstipainotteisia.

Yleensä ihminen tekee sitä, mistä itsekin tykkää. Kuvat on kivoja, mutta itse tykkään lukea pitkiä tarinoita. Vuosien myötä olen todennut, että jotkut muutkin onneksi tahtovat.

Nyt kun blogi alkaa olemaan aikuisuuden kynnyksellä, on vähitellen tullut olo, että blogia voisi kenties hieman alkaa ehostaa. Uusi kampaus pitäisi saada. Nuorena ei tarvitse paljon meikata, mutta jos vähän huulikiiltoa ja poskipunaa sinne, ripsiväriä tänne…. ja jos oikein lähtee lapasesta, niin voin harkita irtoripsiäkin. Geelikymmetkin olisi kivat, mutta geeli ei pysy kynsissäni kiinni. Eli jotain uudistuksia on tulossa kevään/kesän aikana tähän melko bliisuun perusulkomuotoon.

Sisältöpuolellakin on tulossa pientä piristystä, joka piti tehdä jo pari vuotta sitten, mutta sitten tuli korona-breikki-aika ja uudistukset siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Tarkoitus on, että jatkossa kirjoitan myös muusta kuluttamastani kulttuurista kuin kirjoista. Soffamatkoja olen tehnty muutaman viime kuukausien aikana, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa uskaltaa lähteä teatteriretkille ja muutenkin tutustumaan eri paikkoihin.

Viime vuonna ei tullut käytyä kuin pikaisesti Hangossa ja Salon tienoilla, mutta toiveissa on, että tänä vuonna pääsisi jo jonnekin muuallekin kuin geokätköille, kun reissuun lähtee. Ensimmäinen reissu onkin jo tehtynä ja siihen palaan lähipäivinä.

Tällaisia mietteitä on tänään 15 vuotta bloganneella itse blogista.

Eilen mietiskelin minkä tyyppisiä kirjoja luin 15-vuotiaana. Ainakin Kaari Utriota ja 3 etsivää kirjoja. 3 etsivää kirjoja luin koko yläasteen ajan aina silloin tällöin, sillä ala-asteen aikana koulun kirjastossa ei ollut niitä lainkaan ja yläasteella kaverit suosittelivat.

Mitä sitten luin 15 vuotta sitten. Odottelin malttamattomasti Harry Potterin Kuoleman varjeluksia, jonka olin tilannut kirjakauppaani englanniksi heti ilmestymispäiväksi. Vuonna 2007 kävin hakemassa kirjan ennen töihin menoa ja ostin samalla torilta töihin luudan. Mikkelin torikahviossa vähän naureskelivat ostoksiani. Potteria ja luuta 😊. Vampyyrikuume ei ollut vielä iskenyt, mutta Robin Hobbib Näkijän tarusta tykkäsin jo tuolloin.

Timo Parvelan Ella kirjat löysin 2007. Joka vuosi piti lukea Reijo Mäen, Outi Pakkasen, Seppo Jokisen, Leena Lehtolaisen, Taavi Soininvaaran ja Jarkko Sipilän uutuudet. Arto Paasilinnan olin tainnut jo unohtaa, sillä en muista lukeneeni Rietasta rukousmyllyä. Ilkka Remeksen Pahan perimä oli viimeinen Remes, jonka olen lukenut.

Taisin lukea tuona vuonna loppuvuodesta kasan italiasta kertovia kirjoja. Muita ulkomaisia kirjoja oli ainakin Dan Brownin Murtumaton linnake sekä Henning Mankelnin dekkarit, muihin skandinaavisiin dekkareihin en ollut vielä tuolloin kovin hurahtanut. Nobelin palkinnon sai sinä vuonna Doris Lessing, mutta ensimmäisen Lessingini luin vasta 10 vuotta myöhemmin.
Tietokirjoja tuli luettua paljon työn ja kulttuurihistorian opintojen myötä. Tässä katselen, että Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu kirja on vuodelta 2007. Se olisi kiinnostanut, mutta sen lukemiseen ei ollut aikaa. Ei tosin ole osunut käsiin tuo kirja myöhemminkään.

Juuri nyt on työn alla Robin Hobbin Näkijän tarun ensimmäinen osa Salamurhaajan oppipoika ja Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Mauri Sariolan Petroskoin keltaisen kissan sain juuri luettua ennen kuin aloin kirjoittaa tätä.

Ja sitten eikun kohti 16. ikävuotta. Teidän seurassanne sinne on kiva matkata.