Pari vuotta sitten huhtikuussa onnistuin aivan sattumalta haalimaan lukupinoon peräti kolme pääsiäiseen liittyvää kirjaa.
Nyt olen pari päivää miettinyt, mistä muusta voisin tänään kirjoittaa kuin Seppo Jokisen viimevuotisesta dekkareista Siipirikkoiset.
Se olikin kotoisaa luettavaa pitkästä aikaa kaikkien Ukrainan, entisen Jugoslavian alueen maiden, Etelä-Amerikan ja Afrikan jälkeen. Oli kuin olisi kotiinsa tullut.
Kirja alkaa murhalla, joka sotkee Koskisen ja hänen alaistensa pääsiäisen vieton. Edes mämmiropposta ei ehditä tyhjentää kahvihuoneessa, kun jo viipotetaan tukka putkella pitkin Tamperetta, pari poliisia ajelee Turussakin, kun turkulaiset ei osaa hommiaan kunnolla. Korona-aikaa eletään, sillä maski ja kättelemättömyys vilahtelee puheessa tämän tästä. Yllättävää kyllä, käsidesiin tai käsien pesulle ei juuri ryhdytä.
Ainakin talousrikostutkija Vasala vaikuttaa kirjassa kovin tyytyväiseltä siihen, että pääsiäisenvietto keskeentyi. Pääsiäisenä oli syöty jo anopin kanssa lammasta itämaisittain munakoisopyreellä, sherryssä haudutettua karitsanpaistia ja lampaanviulua valkosipulimarinadissa. Seuraavana olisi ollut yhtä taivaallisten ruokien listani huippuruuista : voissa paistettuja pässinkiveksiä, mutta Vasala ei ruokalajista innostunut.
Olen syönyt pässinkiveksiä ainakin kolmesti lammaspeijaisten yhteydessä ja parhaita ne olivat juurikin leivitettynä ja voissa paistettuna, joskin erinomaisia joka kerta. Olen huomannut, että monet vieroksuvat tätä hyvin riippunutta ruhonosaa, mutta oikein valmistettuna se on vähintäänkin yhtä hyvää ja mureaa kuin kieli.
Muista kirjoista ensimmäisenä tulee Juha Nirkon toimittama ja kirjoittama perinnekirja Pääsiäinen : juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia, joka on ollut kotini käsikirjastossa jo lähes 15 vuotta. Kirjassa esitellään vanhoja sanontoja ja perinteitä, jotka liittyvät pääsiäisen aikaan ja siitä aina juhannuksen tienoille saakka.
Mutta mitä muuta?
Enid Blytonin kirjat kertovat pääasiassa lomien ajasta. Ainakin hiljattain lukemani Viisikko pulassa -kirjan tapahtuma-aikana on pääsiäisloma. Viisikon pyöräretki saa jännittäviä piirteitä, kun Dick kidnapataan porukan mukaan lyöttäytyneen Richardin asemasta. Viisikko päätyy Pöllökartanon aitojen taa ja jännistä hetkistä huolimatta ruokaa piisaa mahan täydeltä tässäkin seikkailussa. Olen nauttinut näistä uusista käännöksistä. Kiva, että opiskelijat ovat tarttuneet tähän sarjaan kaksin käsin.
Myös Katariina Mazettin "Gotlannin Viisikko" eli Seikkailu serkukset seikkailevat vain loma-aikana. Kirjassa Voroja ja Vompatteja on serkusten täti Frida tilannut saarelle vompatteja (kannattaa googlata kuva, jos ei tunnu tutulta), ja niiden lisäksi Uikku-saarelle on tulossa myös voroja. Seikkailuhan siitä syntyy ja Alexilla on täysi työ keittiössä patojen ja pannujen äärellä.
Yksi nuoruusvuosien suosikeistani pääsiäisen aikaan ja muinakin isoina pyhinä oli Noita Nokinenä. Näitä kuunnelmia löytyy Yle Areenalta useampiakin. Pääsiäiskokkoa en muista itse kuunnelleena aiemmin.
Kirjan Pontius Pilatuksen kirjeet : kirjoitetut hänen ollessaan Juudean maaherrana hänen ystävälleen Senecalle Roomaan, luin lähes kokonaan pari kuukautta sitten. Mielenkiintoinen kirjekokoelma oli tämäkin ja pakko todeta jälleen kerran, että on ihan uskomatonta, että kirjeitä on säilynyt 2000 vuotta lukukelpoisina! Tuskin jää meidän aikamme kirjeitä saati sähköpostikirjeitä luettavaksi jälkipolville.
Minulla on joku mielikuva on, että JP Koskisen Huhtikuun hiipuva rakkaus kertoisi pääsiäisestäkin, mutta sarja on edennyt sen verran pitkälle, että en ole enää varma.
Nyt yöpöydälläni on Sakari Montosen Musta pääsiäinen : rikosromaani, joka sijoittuu vuoden 1939 Viipuriin. Pääsiäisenä on paljon vapaa-aikaa tehdä vaikka törkeä kassakaappikeikka, mutta oliko keikka vain satunnainen keikka ja mitä kaapista oikein vietiin? 1920-1930-luvun vanhat kirjat kiehtovat, mutta hyvin näkyy uppoavan uudempikin aikakautta kuvaava kirjallisuus, kuten tämäkin 1990 - ilmestynyt kirja.
Näissä merkeissä mukavaa pääsiäistä.
