perjantai 1. syyskuuta 2017

Suomi 100



    Itselläni oli jotenkin suuremmatkin odotukset tästä juhlavuodesta. Kuvittelin, että monia ainutlaatuisia ja kerrassaan uusia näkökulmia avaavia tapahtumia olisi ihan vaivoiksi asti. Ilmeisesti olen onnistunut välttämään kaikki ylimaalliset tapahtumat samaan tapaan, kuin onnistuin sivuuttamaan SuomiAreenankin jota vietin tiiviisti työpaikallani.
    Satakunnassa Suomi100 –logoa on nähnyt harvakseltaan, mutta tuttavani muissa maakunnissa ovat kertoneet, että heillä teema on esillä heinäpeltoja myöden. Maanviljelijät ovat kuulemani mukaan paalanneet heinäänsä tänä vuonna sinisiin ja valkoisiin paaleihin ja tehneet niistä sangen näkyvää taidetta maanteiden tuntumaan. Itsekin olen nähnyt tuollaisia teoksia valokuvissa.
    Muutaman kerran olen toki bongannut Satakunnassakin Suomi100 –logon, mutta näkemissäni tapauksissa kyseessä on ollut SuomiAreenan tapaan toistuva tapahtuma.
    Sellainen oli Porin kirjastossa järjestetty Kirjojen yökin. Itselleni käynti Kirjoen yössä oli aivan uusi kokemus, sillä aiempina vuosina en ole kyennyt muiden menojen vuoksi siihen osallistumaan. Tänä vuonna olin viisaampi ja pistin tapahtuman visusti kalenteriin jo hyvissä ajoin.
    Kirjastoon olikin saatu edustava joukko mielenkiintoisia satakuntalaiskirjailijoita. Tässä tapauksessa satakuntalaisuus oli kerrankin käsitetty savolaisten tapaan laajasti eikä sillä tapaa suppeasti kuin siikaislaisuus Siikaisten Wikipedia sivuilla, missä Sammissa nuoruutensa asunutta, lukuisia suomenmestaruuksia saavuttanutta ja kaksi kertaa olympialaisissakin juossutta Ilmari Taipaletta ei vieläkään suostuta tunnustamaan siikaislaiseksi, koska toisaalla Wikipediassa Taipaleen kerrotaan syntyneen Tampereella.
    Paikalla olleista kirjailijoista olin tavannut muutamia aiemminkin Helsingin kirjamessuilla tai kirjailijoiden omissa tilaisuuksissa. Paljon ehdin, kuunnella, mutta surkuttelin silti itsekseni, etten ehtinyt kuuntelemaan Heli Laaksosta. Tosin häntä olen kuullut useammankin kerran. Eräässä Mikkelissä järjestetyssä tilaisuudessa hän kertoi kovasti jännittäneensä esiintymistä savolaisyleisölle, jonka murre on himpun verran erilaista kuin kotoisat länsimurteemme. Porissa hänellä oli varmasti kotoisampi olo, vaikka hyvin otti savolaisyleisö hänet vastaan.
    Kirjojen julkaisutilaisuuksissa on aina oma hohtonsa. Niinpä illan kohokohta oli tietysti Arttu Tuomisen Silmittömän julkaisutilaisuus. Olen toppuutellut itseäni kovasti ja ainakin toistaiseksi olen onnistunut olemaan lukematta sarjaa ennen kuin sen viimeinenkin osa ensi vuonna ilmestyy.
Olen tainnut aiemminkin jo mainta, että rakastan pitkiä tarinoita ja siksi haluan lukea sarjat kokonaisuudessaan kerralla. Siitä huolimatta oli taas hienoa kuulla kirjailijan itsensä kertovan pieniä makupaloja kirjasta jo etukäteen.
Silmitöntä en siis ole lukenut ja pakko myöntää, että Petri Tammisen Suomen historiaa lukuun ottamatta myös kaikkien muiden Kirjojen yössä olleiden kirjailijoiden uutuus teokset ovat vielä lukematta.
Suomen historiakin olisi varmasti lukematta, ellei se olisi niin oivallisesti sopinut Porin kirjaston kirjahaasteen kohtaan Suomen historiasta kertova kirja.
Pakko todeta, että kirja – ohuudestaan huolimatta – kolahti. Heti kohta aloin miettiä, millaisen kirjan saisi vastaavina ”makupaloina” kirjoitettuna omasta suvustani.
Vuoteen 1983 kirjoittaisin, että kävin silloin ensimmäisen tietokonekurssin Pomarkun lukiossa. Opetusvälineenä oli rehtorin uusi tietokone, joka oli niin hieno, että me oppilaat emme saaneet laittaa siihen itse virtaa päälle. Syksyn aikana opettelimme ohjelmoimaan Basicilla mm. lottorivin. Mainittakoon, että rivi ei tuottanut yhtään lottovoittoa ennen kuin onnistuin hukkaamaan rivin yliopistoaikana.

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...