Itselläni oli jotenkin suuremmatkin odotukset tästä
juhlavuodesta. Kuvittelin, että monia ainutlaatuisia ja kerrassaan uusia
näkökulmia avaavia tapahtumia olisi ihan vaivoiksi asti. Ilmeisesti olen
onnistunut välttämään kaikki ylimaalliset tapahtumat samaan tapaan, kuin
onnistuin sivuuttamaan SuomiAreenankin jota vietin tiiviisti työpaikallani.
Satakunnassa Suomi100 –logoa on nähnyt harvakseltaan, mutta
tuttavani muissa maakunnissa ovat kertoneet, että heillä teema on esillä
heinäpeltoja myöden. Maanviljelijät ovat kuulemani mukaan paalanneet heinäänsä
tänä vuonna sinisiin ja valkoisiin paaleihin ja tehneet niistä sangen näkyvää
taidetta maanteiden tuntumaan. Itsekin olen nähnyt tuollaisia teoksia
valokuvissa.
Muutaman kerran olen toki bongannut Satakunnassakin Suomi100
–logon, mutta näkemissäni tapauksissa kyseessä on ollut SuomiAreenan tapaan
toistuva tapahtuma.
Sellainen oli Porin kirjastossa järjestetty Kirjojen yökin.
Itselleni käynti Kirjoen yössä oli aivan uusi kokemus, sillä aiempina vuosina
en ole kyennyt muiden menojen vuoksi siihen osallistumaan. Tänä vuonna olin
viisaampi ja pistin tapahtuman visusti kalenteriin jo hyvissä ajoin.
Kirjastoon olikin saatu edustava joukko mielenkiintoisia
satakuntalaiskirjailijoita. Tässä tapauksessa satakuntalaisuus oli kerrankin
käsitetty savolaisten tapaan laajasti eikä sillä tapaa suppeasti kuin
siikaislaisuus Siikaisten Wikipedia sivuilla, missä Sammissa nuoruutensa
asunutta, lukuisia suomenmestaruuksia saavuttanutta ja kaksi kertaa
olympialaisissakin juossutta Ilmari Taipaletta ei vieläkään suostuta
tunnustamaan siikaislaiseksi, koska toisaalla Wikipediassa Taipaleen kerrotaan
syntyneen Tampereella.
Paikalla olleista kirjailijoista olin tavannut muutamia
aiemminkin Helsingin kirjamessuilla tai kirjailijoiden omissa tilaisuuksissa.
Paljon ehdin, kuunnella, mutta surkuttelin silti itsekseni, etten ehtinyt
kuuntelemaan Heli Laaksosta. Tosin häntä olen kuullut useammankin kerran.
Eräässä Mikkelissä järjestetyssä tilaisuudessa hän kertoi kovasti
jännittäneensä esiintymistä savolaisyleisölle, jonka murre on himpun verran
erilaista kuin kotoisat länsimurteemme. Porissa hänellä oli varmasti kotoisampi
olo, vaikka hyvin otti savolaisyleisö hänet vastaan.
Kirjojen julkaisutilaisuuksissa on aina oma hohtonsa. Niinpä
illan kohokohta oli tietysti Arttu Tuomisen Silmittömän julkaisutilaisuus. Olen
toppuutellut itseäni kovasti ja ainakin toistaiseksi olen onnistunut olemaan
lukematta sarjaa ennen kuin sen viimeinenkin osa ensi vuonna ilmestyy.
Olen tainnut aiemminkin jo mainta, että rakastan pitkiä
tarinoita ja siksi haluan lukea sarjat kokonaisuudessaan kerralla. Siitä huolimatta
oli taas hienoa kuulla kirjailijan itsensä kertovan pieniä makupaloja kirjasta
jo etukäteen.
Silmitöntä en siis ole lukenut ja pakko myöntää, että Petri
Tammisen Suomen historiaa lukuun ottamatta myös kaikkien muiden Kirjojen yössä
olleiden kirjailijoiden uutuus teokset ovat vielä lukematta.
Suomen historiakin olisi varmasti lukematta, ellei se olisi
niin oivallisesti sopinut Porin kirjaston kirjahaasteen kohtaan Suomen
historiasta kertova kirja.
Pakko todeta, että kirja – ohuudestaan huolimatta – kolahti.
Heti kohta aloin miettiä, millaisen kirjan saisi vastaavina ”makupaloina”
kirjoitettuna omasta suvustani.
Vuoteen 1983 kirjoittaisin, että kävin silloin ensimmäisen
tietokonekurssin Pomarkun lukiossa. Opetusvälineenä oli rehtorin uusi tietokone, joka oli niin
hieno, että me oppilaat emme saaneet laittaa siihen itse virtaa päälle. Syksyn
aikana opettelimme ohjelmoimaan Basicilla mm. lottorivin. Mainittakoon, että
rivi ei tuottanut yhtään lottovoittoa ennen kuin onnistuin hukkaamaan rivin
yliopistoaikana.
