Muumin päivä

Olen televisiota katsoessani pelännyt kolmea asiaa : kauhuelokuvia kuten Alienia ja Hohtoa, käärmeitä ja Muumeja joskus ennen joulua 1972. Omistan hyllyllisen muumimukeja, mutta mitään muumityttöä minusta ei koskaan tullut. Televisiosta olen katsellut piirrettyjä Muumeja muutamia jaksoja 1990-luvun lopulla. Ennen tammikuuta olin lukenut muutaman Muumi-kirjan ja kourallisen Tove Janssonin kirjoittamia tai hänestä kirjoitettuja kirjoja. 

Muumikirjojen suhteen tilanne parani kertaheitolla tammikuisen Ylen Muumit lukumaratonin aikana. Kuuntelin koko maratonin alkusanoista hamaan loppuun saakka, joten nyt olen lukenut kaikki Muumi-kirjat ainakin kerran. 

Maratoni oli sangen vaikuttava, ja näkyy edelleen Yle Areenalla, joten sitä voi suositella edelleen. 

Useampi tunti siinä vierähti, mutta se viikonloppu jäi kyllä erityisen hyvin mieleen. 

Hyviä lukijoita oli kaikki, mutta aivan erityisesti ihastuin pariin, joka luki Tiuhti ja Viuhti osuuden sekä tietty Osmoon ja sen isään. 

Hyvien lukijoiden ohella ihastelin myös itse lukupaikkaa. Siitä oli tehty viihtyisä ja kirjoihin hyvin sopiva. 

Lempikirjani Tove Janssonin tuotannosta on Kuka lohduttaisi Nyytiä. 

Sitä kirjaa käytin yhteen opettajankoulutustehtävään, missä piti pohtia muistaakseni erilaisia oppijoita. Lainasin tuolloin kirjan kaikilla kielillä, mitä löytyi Satakunnasta ja joku taisi tulla kaukolainana pääkaupunkiseudultakin. Jokaisen luvun alussa oli sitaatti kirjasta eri kielellä. 

Toinen kirja, joka on ollut harvoista lukemistani mieleeni, on Muumipapan urotyöt. Viime aikoina Muumi-kirjoja on ilmestynyt useampien kirjailijoiden kirjoittamana. Näistä olen lukenut muutamia pieninä välipaloina raskaampien kirjojen välissä. Kirjojen pituudet vaihtelevat äänikirjoissa vartista reiluun tuntiin. 

Esimerkiksi Johanna Sinisalo on kirjoittanut Ilta saapuu Muumilaaksoon sarjassa Tapahtui Muumilaaksossa -kirjan , Tapani Bagge Muumilaakson aarteet sekä Johanna Davidsson ja Alex Haridi Joulu saapuu Muumilaakson. Jälkimmäisessä kirjassa "joku kamala" (joulu) saapuu Muumilaakson. 

Tove Janssonin elämäkerroista olen lukenut ainakin hänen itsensä kirjoittaman elämäkerroista Kuvanveistäjän tyttären.

Sitä olen suositellut myös kavereille. Kirja kertoo nimensä mukaisesti kuvanveistäjästä ja hänen tyttärestään Tovesta. 

Muista Janssonin kirjoista olen tähän mennessä lukenut Haru, eräs saari, Kesäkirja sekä novellikokoelman Bulevardi ja muita juttuja. 

Monet ovat kehuneet Kesäkirja, mutta jostain syystä Haru oli enemmän mieleeni. 

Tove Jansson tunnetaan yleisesti Muumeista, mutta kirjoitti hän paljon muutakin. Kannattaa kokeilla. 

Mitä tulee sitten niihin pelottaviin muumeihin lapsuudestani, niissä seikkaili ihmiset muumipuvussa, ja jos oikein muistan, ne olivat vieläpä ruotsinkielisiä, joten en ymmärtänyt niistä paljonkaan. Opin jo viiden vanhana kyllä lukemaan, mutta en usko olleeni tuolloin kyllin nopea lukemaan tekstitystä. 

Joten hyvää syntymäpäivää Tove! 

Itse vietin sitä lempi-muumimukini kanssa. 

Soffamatkalla Etiopiassa

Etiopiaa voisi sanoa ihmiskunnan kehdoksi. Siitä huolimatta sieltä oli vaikea löytää luettavaa. Ilman lähetystyötä se olisi suomeksi lähes mahdotonta. Tänään, 28.5. on Etiopian kansallispäivä, joten onnea. 

Maan pääkaupunki on Addis Abeba, jonka nimen muistan kiehtoneen mieltäni jo lapsena. Sitä en muista, missä yhteydessä kaupungin nimen kuulin. 

Etiopiassa on oma kalenteri, joka perustuu mm. koptilaisten kalenteriin. Kuukausia on 13, joista yksi on 5-6 päiväinen, muissa on 30 päivää. Uudelle vuosituhannelle siirryttiiin vuonna 2007, jolloin vietettiin näyttäävästi Milleniumia. Vuosi vaihtuu syyskuussa ja vuorokausi alkaa aamulla kello 6.

Hyvä tulkki on aarre: maassa puhutaan 90 eri kieltä ja 200 eri murretta. Anhara on valtion työkieli ja siinä ominaisuudessa myös eräänlainen yleiskieli, vaikka sitä ei puhuta koko maassa. Lähetyskirjojen mukaan joku porukasta osaa aina anharaa, mutta kirjani ovat 40 vuotta vanhoja, joten en tiedä nykytilannetta. Oromon kielellä on enemmän puhujia. Kaikki 90 puhuttua kieltä ovat maan virallisia kieliä. Nykyisin englanti on lukioiden ja yliopistojen virallinen kieli. Katoamisvaarassa kielistä on 22. Näitä kun ajattelee, niin Suomen suomi, ruotsi ja saamenkielet vaikuttavat mitättömän vähäisiltä. 

Monesti unohtuu, että Eriopia on myös kristinuskon kehto. Maa oli Armenian jälkeen toinen, joka otti kristinuskon valtionuskonnoksi. 

Olen aina ihaillut lähetystyöntekijöitä ja hoitohenkilöstöä, jotka opiskelevat kieltä ja matkaavat avustustyöhön maailman ääriin. Lukiossa meillä kävi joku lähetyssaarnaaja Taiwanista tai Kiinasta, en enää muista kummasta, ja yliopistoaikana mietin jossain vaiheessa, että jos ei olisi ollut poikakaveria ja suunniteltua elämää, olisin minäkin halunnut kieltä opiskelemaan lähetystyöntekijäkursseille. Sinne suunnisti yksi opiskeluaikainen tuttavapariskunta. 

Outsider Etiopialainen perintö oli ensimmäinen lukemani kirja Etiopiasta. Lukeminen tosin osoitti, että kirjassa siellä oli elänyt vain perinnön jättäjä, ja kirjailijakaan tuskin on käynyt Etiopiassa, mutta tämä oli itselleni eka kirja, missä Etiopia oli edes jossain roolissa ilman että olisi tietokirja.

Etiopialaisesta klinikasta, kertoo Elisa Blombergin Ristinkukkia : tuokiokuvia etiopialaiselta kyläklinikalta. Blomberg työskenteli lähetystyössä klinikalla seitsemän vuotta.

Maan poliittinen historia on afrikkalaiseksi ainutlaatuinen, sillä Etiopia on ollut aina itsenäinen lukuun ottamatta niitä muutamaa vuotta, jolloin Mussoliinin Italia miehitti maan 1936.

Leena Kaartisen Olet vapaa Johannes kertoo samasta ajasta. Kaartinen on toiminut lääkärinä Etiopiassa pitkän aikaa. Kirjan päähenkilö, Johannes on kirjan alussa 10-vuotias, lopussa aikuinen. 

Kirjaa lukiessa nautiskelin kahvia, jonka pavuista osa oli Etiopiasta, osa Keniasta. Vaikka 2,5 on tummuuusasteena minulle melko mieto, niin tuosta tykkäsin. 

Kuvassa oleva Kari Elorannan Alkupiste Nollapiste -kirjassa on valokuvia ja lyhyitä tarinoita Egyptin ja Etiopian väliltä.

Arthud Rimbaud (1854-1891) Kirjeitä Afrikasta ja runoilijankomeetan kirjeitä. Runoilija Rimbaud päätyy Harrariin kahvialan töihin 1800-luvun lopulla. Harrar on Etiopian muslimialuetta. Kirjeet kertovat kuinka herkästä runoilijasta tuli kahvinviljelijä ja asekauppias. 

Itse en ole vielä lukenut Varjokuningasta, mutta kirja odottelee syyskuuta, joka on Afrikka-kuukauteni. 

Maaza Mengiste Varjokuningas kertoo Italian miehityksen ajasta. Kirja alkaa vuodesta 1935. Tiedoksi niille, jotka bongaavat mielellään kirjallisuuspalkittuja tai palkintoehdokkaita, tämä kirja on ollut Booker-palkintoehdokkaana. Tarina pohjautuu kirjailijan isoisältään kuulemiin tarinoihin. Sodassa naisten osa on usein ollut raiskausten uhrin tai kotirintamalla työtä puurtavan osa. Varjokuninkaassa on naisille muitakin rooleja. Kirjassa on oma roolinsa myös Aida oopperalla, joka on yksi lempioopperoistani samoin kuin se oli Haise Selassienkin suosikki. Kukapa ei Aidasta tykkäisi. 

Etiopian kahvikulttuuuri

Etiopiaa pidetään kahvin kotimaana. Legendan mukaan paimen nimeltä Kaldi huomasi vuohien villiintyvän punaisista marjoista. Tarina ei ole välttämättä ikivanha, mutta se kuvastaa paikallista käsitystä: kahvi on osa identiteettiä. Maassa kasvaa villiä arabicaa (Coffea arabica), erityisesti Kaffan alueella – siitä tulee sana coffee ja myös meidän kahvimme.

Paikallisia lajikkeita on tuhansia. Tunnetuimpia etiopialaisia kahveja on nykyisin ainakin Yirgacheffe, Sidamo, Harrar Limu ja Ghimbi. Kahvilajikkeet ovat kevyempiä kuin latinalaisen Amerikan kahvit.  Kahveja kuvaillaan kukkaisiksi, sitruksisiksi ja bergamottisiksi. Yirgacheffe muistuttaa maultaan eniten Earl Grey - teetä. Sidamossa voi maistaa myös persikka ja harrarissa mustikkaa. Villiä kahvia, kaffaakin on edelleen saatavilla. Etiopiasta löytyy korkeuseroja, jotka vaikuttaa makueroihin, kuten myös maaperä ja käsittelyytavat. Yirgacheffe sopii paremmin vaaleapaahtoiseen kahviin, Harrar myös tummempiin. 

Me tunnemme monet erilaiset tee perinteet ja seremoniat, mutta harva puhuu kahviseremoniasta. 

Etiopiassa kahvia ei vain keitetä. Se valmistetaan rituaalisesti. Seremonian nimi on bunna.  

Seremonia kestää usein 1–2 tuntia. Sitä johtaa yleensä nainen – kodin emäntä tai suvun nainen. Tämä on olennaista: kahvi on naisten sosiaalinen näyttämö.

Vihreät kahvipavut pestään. 
Pavut paahdetaan hiilillä avopannussa – Tuoksua kierrätetään vieraiden nenän alle (tämä on tärkeä vaihe). 
Pavut jauhetaan käsin morttelissa. 
Keitetään savisessa pannussa, jonka nimi on jebena (kuvassa). 

Kahvi tarjoillaan pieniin korvattomiin kuppeihin
Kahvia tarjotaan aina kolme kupillista, eikä siitä kolmannestakaan kannata kieltäytyä. Usein kahvia laimenee toista ja kolmatta kuppia kohti. 
Kuppi 1: Siunaus eli Abol
Kuppi 2: Syventyminen eli Tona
Kuppi 3: Siunaus / henkinen hyväätekeväisyys eli Baraka, joka viittaa myös siihen, että seremonian yhteydessä voidaan myös rukoilla. 

Etiopiassa kahvi on hienommaksi jauhettua, kuin suomalaiset kahvit. Kuten kaikissa pannukahveissa, sakkaa jää kuppiin ja suuutuntuma on täyteläisempi. Maku on pehmeä, mutta intensiivinen, ja luultavasti juuri siksi tykkäsin tuosta Kirwa-kahvista.

Suomessa kahvi on nopea piristysruiske, ja useimmiten se juodaan milanolaiseen tapaan kuin lääkkeeksi, eikä napolilaiseen tapaan hitaasti nautiskellen ja seurustellen, kuten opin jollain Italian matkalla. 

Harvoin Suomessa istutaan kahvipöydässä tuntia saati kahta, kuten Etiopiassa. Seremonian tarkoitus on ajan antaminen toisille.

Perinteisesti lattialle levitettiin ennen aloittamista tuoretta ruohoa ja poltettiin suitsukkeita. Kaupunkioloissa ruohoa ei luonnollisesti levitetä, mutta muuten seremoniaperinne elää vahvana. 

Kahviloissa tarjoillaan toki nopeampiakin elämyksiä kuten espressoa ja lattea. 
Kahvin ohella tarjolla on paahdettua maissia (popcorn) ja paahdettua kikherneitä. 

Etiopiassa on vahva ortodoksikirkko, minkä piirissä on paastoaikoja. Paastonaikana ei syödä eläinperäistä ruokaa, mutta kahvia saa juoda mielin määrin. Niinpä pitkiä kahvihetkiä voidaan järjestää ympäri vuoden. 

Kahviseremonia on Etiopiassa naisten hallitsema. Usein nainen on se, joka päättää ketä kutsutaan ja mistä puhutaan. Julkinen valta kuuluu miehille, mutta kahvihetket naisille. Näiden kahvittelujen myötä perheet voivat verkostoitua laajemmalle, mikä onnistuisi pelkästään miesten yhteisössä. Kahvi onkin pehmeän vallan väline. 

Jos kahvitellesa mukana on vain naisia puhutaan usein avioliitosta, lapsista ja niiden tulevaisuuudesta ja elämä tarinoista. Erityisesti miehet juovat kahvia (espresso tai jebena) myös kodin ulkopuolella puhuen jalkapallosta, uutisista ym. Kahvila on siten myös verkostoitumispaikka. 

Vaikka kahvia juodaan Etiopiassa muutenkin kuin seremoniallisesti valmistettuna, ei kahvi ole siellä välttämättä aamun ensimmäinen valinta. 

Sen sijaan juodaan pienistä laseista mustaa teetä runsaan sokerimäärän kanssa joskus maustettuna neilikalla tai kardemummalla. 

Erityisesti maaseudulla raskas työ vaatii enemmän energiaa, joten teehen lisätään maitoa ja joskus myös voita. Jos aamu alkaa genfopuurolla eli ohrapuurolla, juodaan sen kanssa usein maitoa tai vettä. 

Suurkaupungeissa, kuten Addis Abeba, moni nappaa töihin mennessään espresson tai macchiaton tai juo pikakahvia. 

Ihan Addis Abebaan saakka ei tarvitse kahvin perässä lähteä. Etiopilaista kahvia saa nykyisin hyvin myös suomalaisista pienpaahtimoista. Tämän etiopialaisen ostin viime juhannukseksi Porista. 

Erityisesti maaseudun kahvinviljelyalueilla kahvia saatetaan pureskellaan. Viljelmällä syödään marjoja tuoreena. Tuoreen marjan hedelmäliha on makeahko. Myös sisällä oleva papu pureskellaan. Tätä voi kokeilla kotonakin, jos omistaa kahvipensaan. 1 papu vastaa kofeinimäärältään noin 1/15—1/10 kahvikupillisen määrästä. 

Kotona papuja voidaan paahtaa ja pureskella missä vaan papu kerrallaan. Pureskellun pavun voi joko niellä tai sylkeä pois. Maku on voimakas, melko kitkerä ja öljyinen, jälkimaku säilyy suussa pitkään. Piristysvaikutus on nopeampaa, mitä suodatinkahvilla. Ei ehkä ole hyvä idea pureskella montaa papua ensimmäisellä kerralla, mutta itse aion kyllä joku kerta kokeilla, kunhan löydän jonkun jolla on kahvipensas. Lapsuudessani kylän osuuspankissa oli pankkihuoneessa iso kahvipensas, josta kyläläiset saivat papuja omia pensaita varten. Äitikin sellaista kasvatti, mutta mihin lie joutunut myöhemmin. Satoisaksi asti se ei meillä ollut. 

Etiopialainen voi sanoa ylpeästi:
"Kahvi on kotoisin kotimaastani."
Toinen tarina on se, että Punaisenmeren toisella rannalla, Jemenin Mochassa voidaan sanoa:

"Me teimme kahvista juoman ja suositun kauppatavaran." 
Ja molemmat ovat oikeassa, mutta se on sitten toinen tarina. 

Naisten viikko 12.-20.5. yhdeksäs päivä

Lilja 

Kukkien nimestä oli puhetta viikko sitten Floran päivänä. Yllättäen tälle viikolle on osuntu pari muutakin kukkasta. Erika ja nyt lopuksi Lilja. Kauniita nimiä molemmat. Ja kauniita on kukatkin. 

Liljasta tulee aina mieleeni entinen naapuri, gruusialainen kansantaloustieteilijä, joka oli luennoinut 1980-luvulla myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Me molemmat olimme silloin Suomen työmarkkinoille yhtä hyödyttömiä. Hän oli erikoistuntu vääriin aiheisiin (sosialistinen taloustiede ei ollut kovassa huudossa 1990-luvulla) ja minä olin vasta valmistuntu, enkä ollut siksi kovassa huudossa minäkään tuohon lama-aikaan. 

Hän tulee liljoista mieleen siksi, että hän maalaisi upeasti kukkatauluja. Erityisesti ihastuin hänen syreeneihinsä, mutta liljatkin olivat upeita. Lisäksi hän kirjoitti monien kulttuuripersoonien tapaan runoja ja soitti pianoa. 

Maalaisin itsekin tuolloin posliinia, mutta pianon soittajaa minusta ei olisi tullut.... vaikka pakko myöntää, että vieläkään ei ole liian myöhäistä. Samaisella 1990-luvulla tunsin naisen, joka oli käynyt hiljattain taidekoulun ja silloin opiskeli pianonsoiton alkeita. Hän oli noin 90-vuotias. 

Vaikka pianonsoitosta en ole varma, niin siitä olen 100% varma, että kätilöksi en olisi koskaan opiskellut, sillä en kestä nähdä juoksevaa verta ja veren tuoksun vuoksi en pystynyt edes vispaamaan kulhossa ollutta tuoretta lampaan verta jäähdyttääkseni sitä ilman, että silmäni peitettiin. Ah sitä lammasfarmarin elämää.... Tuokin tapahtui 1990-luvulla, mutta olen minä melkein pyörtynyt nähtyäni SPR:n ensiapunäytökseen maskeeratun polkupyöräonnettomuuden uhrin työpaikan lattialla... 

Päivän kirja oli Lilja Rajajärvi, Kaari Elämää eli erään kätilön muistelmat. Ja voi että kun oli mielenkiintoinen kirja, oikea nappivalinta pidennetyn naistenviikon päätteeksi. 

Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain, kuten mainitsin jo Mailan päivänä. 

Naisten viikko 12.-20.5. kuudes päivä

Maila, Maisa

Päivän itseoikeutettu kirjailija olisi ollut Maila Talvio, jonka kootut teokset olen joskus omistanut, mutta en lukenut. Talviokin olisi tähän päivään sopinut, sillä hän on kirjoittanut ainakin yhden tietokirjan, Johan Ludvig Runebergistä, mutta valitsin kuitenkin toisin. Annetaan Talvion vielä odottaa lukuvuoroaan. 

Maila Henriksson on kirjoittanut kirjan Miinan murju ja muita kirjoituksia. 

Kirjassa on nimensä mukaisesti erilaisia kertomuksia. Taustalla on Henrikssonin miehen sukuhistoria, mutta kirja ei ole sukuhistoriikki. 

Tarinoissa on hivin erilaisia elämänkokemuksia. Siitä löytyy mm. kieltolain aikaista trokaamista ja Lapin sotaa. 

Itse tykkäsin erityisesti Lapin sodasta kertovasta osasta, sillä se nivoutui sopivasti hiljaittain lukemiini Lapin sodan erilaisista kotirintama tunnelmista ja evakkomuistoista kertoviin kirjoihin. 

Erään entisen työkaverini sanontaa siteerataksenii: "Ei tämä mitään korkeakirjallisuutta ollut", mutta ei myöskään mitenkään huonoin lukukokemus tässä genressä. 

Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain. Ei ole montaa päivää, kun luin siitä, kuinka Virginia Woolf on aikanaa ollut samaa mieltä. 

Naisten viikko 12.-20.5. viides päivä

Esteri

Esteriä sanotaan sadepisaroiden tytöksi. Olen aina pitänyt Esteri nimestä, se kuulostaa jotenkin romanttisen runolliselta. Ehkä juuri siksi Esteri on tyttö sadepisarain... Italian matkoilla opin iltauutisista, että esteri tarkoittaa ulkomaan asioita. 

Ester Ståhlberg (1870-1950) oli Suomen ensimmäinen maan äiti. 

Ester Ståhlbergin kauniit, katkerat vuodet : presidentin rouvan päiväkirja 1920-25 -kirja on ilmestynyt 1980-luvulla ja olen lukenut sen ilmestymisen jälkeen. Viime aikoina olen lukenut useampiakin presidentin rouvien kirjoja tai heistä kertovia teoksia. 

Tällä viikolla olen lukenut tietokirjoja joita nimipäiväsankari on kirjoittanut. Tässä teoksessa yksi tekijöistä on Ester Ståhlberh, muut Hilkka ja Olli Vitikka. Päiväkirjat on luonnollisesti kirjoittanut aikaana Ester, toimitustyön tekivät Vitikat. 

Tästä kirjasta jäi jo ensimmäisellä lukukerralla mieleen erityisesti se, kuinka paljon ponnisteluja vaati uusperheen perustaminen tuolloinkin - aikana, jolloin monet naiset kuolivat synnytykseen ja monilapsisten uusperheiden perustaminen oli arkea monissa suvuissa. 

Tätä kirjoittessani tajusin, että Reitkallin puutarhaoppilaitoksen puutarhaopettajana toiminut Jenny Elfving, jonka kirjoittaman puutarhakirjan Suomalaista puutarhataidetta olen lukenut Mikkelin vuosinani. Elfving liittyy läheisesti myös marttahistoriaan, sillä hän innosti Alma Forströmin marttoihin ja Forströmhän tunnetaan Reitkallin puutarhaoppilaitoksen johtajuuden ohella mm. Sippolan Marttayhdistyksen tarmokkaana perustajana ja Emäntälehden (nykyisin Martat) alkusanojen lausujana... ja kun nyt eksytiin sangen kauas Esteristä, kerrottakoon myös että olen lukenut Forströmin elämkerran Soivat sireenit.  

Mutta palataksemme päivän kirjaan, Ester Ståhlbergin elämäkerta sai jatkoa kahden osan verran. Niillä päästiin vuoteen 1947, eli lähelle Ester Ståhlbergin kuolemaa. Itseäni kiinnostaisi myös kirja Ståhlbergin ensimmäisestä 50 vuodesta, joiden aikana hän aloitti kirjailijan uransa. 

Ester Ståhlbergin kirjoittamista kirjoista olen lukenut aiemmin Sunnuntain., joka ilmestyi pari vuotta Ståhlbergien häiden jälkeen. Sitäkin voin suositella. 

Naisten viikko 12.-20.5. neljäs päivä

Sonja 

Sonja O kävi täällä ... tai no, Kirsi V. kävi täällä ja kirjoitti Sonjan päivänä lukemastaan kirjasta. Sonjasta tulee kyllä aina mieleen Anja Kaurasen (nykyisin Snellman) kirjoittama kirja. Tällä naistenviikolla ei kuitenkaan lueta nimipäiväsankareista eikä romaaneita, vaan keskitytään nimipäiväsankareihin tietokirjailijoina. 

Sonja Hellmanin Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta oli tämän päivän kirja. 

Kuten kirjan nimikin kertoo, kirjassa kerrotaan viidentoista Suomeen muualta muuttaneen naisen tarinat. Pistäydytään heidän lähtömaassaan ja palataan Suomen vuosiin. 

Maahanmuuttajan elämä ei ole aina ruusuinen, vaikka lähtömaan olot olisivat kurjat ja hurjat. Se tuli taas selkeästi ilmi tästäkin kirjasta. 

Entuudestaan tiesin, että verkostoituminen on usein vaikeaa ja kieli vielä vaikeampaa, sillä harva puhuu sitä kieltä, mitä oppikirjat opettavat ja monet suomalaiset haluavat puhua muualta muuttaneille englantia, vaikka tarve kuulla ja puhua suomea olisi valtaisa. Harva haluaa ystävystyä, eikä edes suomalainen puoliso aina auta integroitumaan yhteiskuntaan... 

Tässä kirjassa oli monta surullista tarinaa, mutta myös iloisempia ja onnistuneita kotoutuistarinoita. 

Naisten viikko 12.-20.5. kolmas päivä

Tuula 

Jos oli eilinen Kukka vaikea, niin oli Tuulakin, vaikkakin täysin toisesta syystä. Niin moni Tuula on kirjoittanut kirjoja, joita haluaisin lukea lisää. 

Valitsin Tuula Saarikosken kirjailijaksi siksi, että luinex-puolisonsa Pentti Saarikosken Prahan muisteluita vähän aikaa sitten. 

Saarikosken Kaaos ja kirkkaus - muistelmat oli mielenkiintoinen lukukokemus, sillä en tietänyt aiemmin juuri mitään Saarikoskista. En edes tiennyt viitisentoista vuotta sitten, että olisin Valamossa voinut käytä Pentti Saarikosken haudalla, jonne "kaikki" käytät viemässä kynänsä. Itse vien kyniä lähinnä marttapiirin toimistolle, mistä kyniä häviää tämän tästä.  

Toisin kuin monet minua muutaman vuoden vanhemmat tytöt, en koskaan fanittanut Pentti Saarikoskea. Sen sijaan toinen runoilija Pentti, Pentti Saaritsa vei sydämeni 1970-luvun lopussa, jolloin ostin runokirjat Mitä näenkään ja Poskillani nautinnon suola. Pitäisikin ottaa ne jälleen luettavaksi kirjahyllystä...

Kuten sanottu, Saarikosket ovat minulle outoja. Siksi en odottanut mitään. Tiedän, että jotkut toivoivat kirjalta enemmän runoilija Saarikosken elämästä, mutta tämä oli Tuulan muistelmat, ei Pentin. Ja luultavasti hyvä niin, sillä käsittääkseni moni muukin on kirjoittanut runoilijan muistelmat. Ensimmäisen vaimon ei enää tarvinnut sitä tehdä. 

Jossain kohtaa kirjaa mietin, että jos ikinä kirjoittaisin muistelmani omasta elämästä, niin tämä ei olisi huono esimerkki. Oma elämäni on ollut toisenlainen, mutta monia vaiheita siihenkin on kuulunut. 

Mitä olisivat olleet ne muut Tuulat? Ainakin Tuula Sariola, Tuula Kalliomäki, Tuula T. Matintupa,  Tuula-Liina Varis tulevat ihan etsimättä mieleen. Kaikkien heidän kirjojaan olen lukenut aiemmin. 

Tätä kirjoittaessani tajusin lukeneeni Tuula Saarikoskea aiemminkin, 1980-luvulla luin Tauno Palon tuoreen elämäkerran, Tauno Palo : kolmen sukupolven sankari. Olen lukenut myös osan Saarikosken kääntämästä Umberto Econ Faucoultin heilurista, mikä on ollut kesken ilmestymisestään saakka. Nyt kirjaa voisi ehkä kokeilla uudelleen. Ostin kirjan aikanaan, koska ihastuin syvästi aiemmin ilmestyneeseen Ruusun nimeen. 

Kirjan perässä Limingalle

Jahkaannuin Limingalle kesäkuussa kaverin kysellessä apua yhden Limingan geokätkön ratkaisemiseen. Asia on useinkin juuri niin, kuin eräs pohjois-savolainen marttatuttavani totesi joskus 15 vuotta sitten: "lukutaitoista ihmistä ei pitäisi päästää etsimään nopeasti kuvasta löytyvä tietoa". Oikeaa kuvaa etsiessä "piti" lukea vaikka mitä mielenkiintoista, ja aikaa kului tunteja otaksutunnminuuttien sijaan. Niin kävi tässäkin. Tosin kätkökin tuli ratkettua.

Liminka ei ole ihan pienimpiä kuntamme, väkeä on reilu kymmenen tuhatta. 

Itselleni ensikosketus Liminkaan, siellä käymättä, syntyi 1990-luvun alun lintu harrastuksen kautta. Limingan linnustosta puhuttiin tuolloin paljonkin, tai ainakin harrastajana bongasin kaikki Liminganlahden lintumaininnat.

Voisin muuten hyvinkin kuvitella osallistuvansa lokakuun alussa Pöllöfestivaaleille, sillä aloittelin lintubongausta uudelleen viime vuonna, ja pöllöt ovat hienoja.

Kun kerroin viime kesänä Oulun seudulla asuvalle tuttavalleni, että luen kirjoja Limingalta ja että Vilho Lampi (1898-1936) vaikuttaa kiinnostavalta taiteilijalta, hänkin päättyi googlettamaan aihetta, päättyi johonkin kulttuuritapahtumaan Limingalle ja tutustumaan Abrahamin kulttuuripuistoon, mistä tämän jutun kuvatkin on vuodelta 2019. Puisto on nimetty oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) mukaan. 

Miksi sitten päädyin tälle softamatkalle? Geokätkön ratkaisu sai varaamaan muutaman kirjan. Juha Hurmeen Limingan ihme -kirja sai innostumaan kunnasta enemmänkin. 

Olen toki jaloitellut siellä parin geokätköilytauon verran aiemminkin, ja ajellut ohi sujuvasti muutaman kerran, mutta tässä kohden myös kunnan kulttuurielämä alkoi kiinnostaa. 

Pitkästä aikaa löytyi sarjakuva joka todella sykähdytti. Kirjassa Uhma on jumalasta Tessa Astere, Aapo Kukko ja Niko-Petteri Niva kertovat Vilho Lammen elämäntarinan. Tekstit ovat pääosin sitaatteja Lammelta itseltään tai muista kirjallisista lähteistä. Kuvat ovat kunkin taiteilijan omaa mielikuvitusta.

Samalla piti googlailla lisätietoja Lammen töistä.

Ihastuin siihen, miten sulavasti tarina eteni eri piirtäjien kertomana. Jotenkin oli löydetty kolme oikea piirtäjä kertomaan juuri oikeasta ajasta. Toivottavasti yhteistyö jatkuu valmistumisen jälkeenkin. 

"Planeetta meressä sinunkin valollasi on tehtävä." Vilho Lammen mietelause.

Vilho Lammen elämästä kertoo myös Paavo Rintalan Jumala on kauneus -romaani. Rintala itsensä mukaan kyseessä ei ole elämäkerta, vaikka yhteneväisyys on ilmeinen. Osattiin sitä ennenkin yhdistää elämäkertaa ja fiktiota. 

Toteemityyyppisen patsaan valokuvasi 2019 kesäteatterin läheltä. Taiteilijan nimeä emme löytäneet. 

Taiteilija Vilho Lampi lienee Limingan tunnetuimpia henkilöitä siellä syntyneen kirjailija Anna-Leena Härkösen ohella.

Härkösen Häräntappoaseen lukemisestani on muutama vuosikymmen. Kirjan tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Torvenkylä. Kuntaan ei mainita, mutta Kempeleen-Kaisa ja Oulun seudun murre viittaa Oulun läheisyyteen, ja laajat poltoaukeat sopii hyvin Limingallekin. Tapahtumapaikkana kirjassa siis voisi olla liminkalainen maalaiskylä.

Heikki Toppila Nuoruuden kujanjuoksu kirja piti löytyä Kullaan kirjastosta, mutta oli hävinnyt, joten tämä elämäkerta tyyppinen romaani jäi lukematta, koska kirjaa ei ollut muissa Satakunnan kirjastoissa. 

Limingassa puhuttiin myös viime vuonna lukemassani Kempeleellä tapahtuneessa Martta Saxin murha -kirjassa.

Olisin voinut vannoa, että minulla oli tehtynä myös tapahtumapaikkojen kartta, mutta näemmä ei ollut. Ehkä sitten vain ajelin Google Mapsilla alueella niin että luulin jotain tallentaneenikin. Pääasia tietty, että löysin reissuilta ottamani valokuvat. 

Toukokuussa luetut 2025

Toukokuussa pistäydyin soffamatkalla Prahassa, koska "kaikki" geotuttavat olivat siellä fyysisesti. Olipa mielenkiintoinen reissu! Piti tehdä myös päivitys soffamatkasta Egyptiin, mutta onnistuin taas hävittämään Bloggerista keskeneräisen tekstin. Pitäisiköhän oikeasti siirtyä kirjoittamaan Wordiin muistiinpanoja 🙃 Vietin instassa toukokuusta naistenviikkoa. Tänne kirjoittaneen niistä ensi vuonna, sillä valitsemani kirjat oli yllättävän hyviä. 

Aarnipuro Marja Murha toimituksessa - Kaarina Riikonen ratkaisee 8. Yksinhuoltaja Antti Pasanen mainittu. Toimistossa tulossa muutoksia. Mikä harvoin tietää yksilöille hyvää. Helsinki. (7.5.) 🌟🌟

Brigatti Ella Sängynaluskansa Egyptissä on yli 3-vuotiaille suunnattu kirja Vilkaista ja Metri-kissasta Egyptissä. (14.5.) 

Blyton Enid  Karanneen vangin salaisuus. Arpinaamainen vanki on karannut ja poliisipäällikkö pyytää apua Pullalta ja kumppaneilta. Englanti (9.5.) 🌟

Bovil (Bo Vilson 1910-1949) Sinuhe Egyptiläinen. Mika Waltari seuran kymmenen vuotta sitten julkaisema sarjakuvakirja Bovilin kuoleman vuoksi kesken jääneestä Sinuhesta. Viimeiseksi sivuksi Bovililta jäi Sinuhen aika Babyloniassa. Loppu romaani on tiivistetty sivun loppuun tekstinä. Kiva, mutta tummahko kuvitus. Suomennetussa versiossa on kirjan mukaan aitoa Waltarin tekstiä tiivistettynä. Egypti (1.5.) 🌟🌟

Dolan Penny Kissapatsaan arvoitus. Kirja on Hyppää kirjan kyytiin -sarjan kirja suuraakkosin. Kirja kertoo museon egyptiläisestä kissapatsaasta. Historia tietoja kirjasta ei juuri opi, mutta muuten mukava ja sopivasti mielikuvitusta herättävä tarina. Kirjasta tuli mieleen hieman isommille lapsille suunnattu Maijaliisa Dieckmannin Sigismund Virtanen Troijan sodassa. Molemmissa kirjoissa ollaan yhtäkkiä seikkailemassa menneisyydessä. Luin kirjan kaupunginosa tapahtumassa, kun lämmitteli kirjastossa. Egypti (18.5.) 🌟

Garam Sami ja Tervomaa Raija Boltsin södeimmä runot. Stadin slangi ei ole mun juttu, vaikka murteista tykkään muuten. Garamin stadin murrekirjoihin törmäsin syksyllä kun tehtiin esitelmää Aleksis Kivestä. Parhaiten runoista avautui ne, jotka tunsin entuudestaan. Niitä oli varmaan 3/4 runoista. Kahvia löytyi Eino Leinon runosta Yks muisto vaan Berliinistä (Garamin stadinnos):

"Snadi kuppila Charlooen kartsalla! /  Ku skriivaan muistelmia, on sust monta rivii.../ ....Mun tsufeeki sit jäähty, ku ajatus suhun pysähtyy./ Sit aloin täs mä spiidaa ja öögist valu vodaa..." (2.5.) 🌟

Granauskas Romualdas Elämä vaahtera alla. Maaseutu katoaa vähitellen ja tuo muutosta, joka ei välttämättä ole hyvää: välinpitämättömyyttä töistä ja ympäristöstä, juurettomuutta ja alkoholiongelma. Niin kävi Suomessakin. Liettua. (23.5.) 🌟

Grimaldi Virginie Hyvä elämä. Kaksi siskosta viettää viikon yhdessä isoäidin asunnossa tämän kuoleman jälkeen ja muistelee menneitä. Baskimaa (Espanja)

"En oikein tykkää Aku Ankasta, se on aina niin kiukkuinen." Emma 10v.

"Entä sinä ja Alex, kuinka pitkään te olette olleet yhdessä? 19 vuotta koossa ja kaikki hampaat suussa. Tuo sanonta kiellettiin jo vuonna 1925. Meneekö teillä hyvin?" Emma nyt.

"You are safe, sinä olet kassakaappi." Tyttöjen sisäpiirivitsi Titanic-elokuvasta (4.5.) 🌟

Hammett Dashiell (1894-1961) Maltan haukka. 1980-luvulta tuttu, kovaksikeitetty dekkari ilmestyi vappuna äänikirja palveluun ja olihan se otettava heti kuunteluun. (2.5.) En muista enää, mitä tykkäsin kirjan päähenkilöiden nimistä vajaa 40 vuotta sitten, mutta nyt en lähtisi lukemaan paperikirjaa, jossa esiintyy Brigid O'Shaughnessy. Aivot menee solmuun pelkästä ajattelemisesta, että tuo pitäisi lausua ääneen, mutta Lars Svedberg selviytyy siitä kelpolailla. 1920-luvun San Francisco, Kalifornia, Usa.

"Te olette voimakas, olette kekseliäs, olette rohkea. Teiltä varmaan liikenee tuota voimaa ja neuvokkuutta ja rohkeutta vähän minullekin. Auttakaa minua, herra Spade. Auttakaa minua, sillä tarvitsen niin kipeästi apua..."  (3.5.) 🌟

Hellman Sonja Naiset ilman maata viisitoista kertomusta. Maahan muuttaneiden naisten tarinoita. (11.5.) 🌟🌟

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau : kotona Sveitsissä. 14 vuotta sveitsiläisenä kotirouvana ja costaricalaisen puolisona, mutta myös etätyöläisenä. Sveitsi. (22.5.)

Henriksson Maila Miinan murju ja muita kirjoituksia. Kirjoitus on kuvitteellinen, vuonna 1925 syntyneen miehen sukututkimus. Se lupaus tulee hyvin täytettyä. Kirja kuulostaa hyvinkin omaelämäkerralliselta sukutarinalta. Kirjassa on kaksi "muisteloa" ja lopussa muutama runo. Miinan murju on tarina kieltolain vaikutuksesta. Toinen tarina, Lapin sota kertoo jatkosodan saksalaisista ja Lapin sodasta Raumon kylässä, missä Maila on syntynyt ja itsekin kokenut evakkoonlähdön 13-vuotiaana. Tornio, Lappi. (2.5.) 🌟

Hill Antonio Kuolleiden lelujen kesä : Komisario Salgado osa 1. Kuukauden toinen tai kolmas espanjalainen kirja. Ihan vain koska en muistanut, että olin jo lukenut vuoden espanjalaisen. Etsivän Héctor Salgado.. Espanja/ Barcelona. (23.5.)

Hjulström Carin Yksi ruumis liikaa :Taimitarha murhat 3. Siri ja Anton jatkavat puuhiaan taimitarhan ja sukututkimuksen parissa. Siinä sivussa ratkotaan murha ja Anton löytää jotain, missä on lähes luonnon lahjakkuus. Ruotsi. (21.5.) 🌟🌟

Huovinen Veikko (1927-2009) Puukansan tarinoita. Metsäpalo, puut siementää, horsmat, eläimet, sodat, nälät, pakolaiset... Lopulta metsää aletaan käyttää muuhun kuin metsästykseen ja marjastukseen. Tuli metsänhoitaja, joka katseli vankkoja puita.  Metsänhoitaja ei yksinkertaisesti malttanut kaadattaa näin jykevää saloa. Kaadettiin maltillisesti sieltä täältä, jotta metsä kasvaisi edelleen, niin, että ihmiset voisi tulla ihailemaan vankkaa metsää. Kuuntelin Veikko Huovisen syntymäpäiväksi Kainuun museon järjestämän lukumaratonin, joka kesti kuutisen tuntia. Sotkamo (7.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Suuren pyramidin arvoitus. Osa 1, Manethon papyrus sarjakuva kirjoissa Blake ja Mortimer seikkailevat Egyptissä. Tarina jatkuu katkeamatta toisessa kirjassa.  (1.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Osa 2, Horuksen kammio. Ensimmäisen kirjan alussa kerrataan Gizan isoimman pyramidin rakennetta ja esitellään Gizan nekropolia. Seikkailussa löytyy papyruspala muumioiden käärinliinoista, missä kerrotaan pyramidin salaisuudesta. Aarteiden perässä on myös pahoja miehiä. Amon-jumalan palvelijakin liittyy asiaan. Egypti (1.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Saalistetut - Näkijä 2. Näkijä lähtee Lappiin hotellin ennustajaksi. Hotellin siivoojalle alkaa tapahtua monia murheita. Tässäkin kirjassa surmatyö on tapahtunut kauan sitten. Kuuntelin kirjan vahingossa toisen kerran, aloitettuani päätin jatkaa, mutta ei tämä ollut yhtään parempi toisellakaan kertaa; ei vaikka lukijan ääni sopii mielestäni loistavasti lappilaisiin tarinoihin. Eka osasta tykkäsin paljon. Lappi (18.5.)🌟

Kanto Anneli Kaivatut - Näkijä 3. Näkijän tarina etenee. Tässäkin murha on vanha juttu. Kirjan tapahtumat ei ole kevyitä, mutta Kanto osaa kirjoittaa lempeästi. Tässä kirjassa maahanmuutto on yksi teemoista. Tästä osasta tykkäsin taas täysillä. Helsinki/Savo-Karjala

"Rouvasta tulis hyvä huijari." (18.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Häntähoiva ja Pätkä. Löysin tämän Kirjakärpänen-sarjan kirjan kirjaston vaihtolaatikosta muutama päivä ennen Anneli Kanto aiheista lukupiiriä. Kirjan on kuvittanut Tuire Siirtäminen. Kirjassa kolme lasta perustaa Häntähoiva osuuskunnan, jonka tarkoituksena on hoitaa ja ulkoiluttaa eläimiä. (19.5.) 🌟

Karolina Anna Toinen meistä kuolee tänään. Lukupiirin kirja, mitä en muuten olisi valinnut. Toisaalta tykkäsin... mutta... Voi sitä viinan määrää. Muutenkaan ei kovin sykähdyttänyt. Loppukin oli sekava, vaikka syylliset arvasin pitkästä aikaa tosi varhain. Ruotsi (21.5.)

Kohout Pavel Kysytään Klaaralta : Jelena Masinovan käsikirjoitukseen perustuva romaani. Kasiluokkalainen tyttö alkaa nähdä mitä tulee tapahtumaan. Veijaritarina Tsekistä. (24.5.).

Kurkov Andrei Kiovan korva.  Kurkov ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Nautittavaa tekstiä. Mielenkiintoinen tarina. Ja yhtä odottamaton kuin Kuolema ja Pingviini -kirjassa. Ukraina. (31.5.) 🌟🌟🌟

Kuronen Ville Vihtori Kunnasmaan perintö. Liperin Härkinvaaralla maatilaa pitävästä Kunnaspään suvusta. Kolme poikaa sai maata, kaksi tyttöä kunnon rahamäärän. Kirja on vuodelta 1988, jolloin itsekin asuin Joensuussa opiskelun merkeissä. Kirja-Sampo on sijoittanut kirjan 1980-luvulle.  En tiedä, oliko Pohjois-karjalassa silloin vielä karjapiikoja ja renkejä. Maanteiden kunnosta ym. päättelin tapahtuma-ajan aluksi ennemminkin 1950-luvun lopun tai 1960-luvun alun. Ihan lopussa päästiin kyllä sitten 1980-luvulta tuttuihin tunnelmiin. Liperi. 3.5.🌟🌟

Kyösti Jukka Kyllikki Saari : Paljastuksia suohaudasta. Murha vuodelta 1953 pitää meidät otteessaan. Jotenkin tämä kirja tuntui todellisemmalta kuin aiemmin asiasta lukemani. Kyöstin käytössä on ollut poliisin laajaa aineistoa ja hän on haastatellut murhan tutkijaa. Isojoki. (22.5.) 🌟🌟🌟

Miller C.L. Kuolema Punaisella : Antiikin metsästäjät 2. Museosta varastetaan taulu, ja antiikinmetsästäjät palkitaan etsimään saalista. Jäljet johtavat antiikkiristeilylle Punaisellemerelle, laivalle, minne antiikinmetsästäjättären piti alunperinkin mennä esiintymään. Paikka piti ihan googlettaa, kun on vuosia siitä kun olen kuullut sanan Punainenmeri. Meille unohtaneille: se löytyy Suezin kanavan tienoilta. Laivalla sattuu kaikenlaista.  Englanti/ Jordania. (28.5.) 🌟🌟

Müller Herta Ihminen on iso fasaani. Tuli mieleen vanha ruotsinkielen opiskeluaikainen vitsi kahdesta juttelevasta vanhasta miehestä: 'Fasaani?' 'Nej jag menade: Vad sa ni?' Päähenkilöiden nimet sanottiin niin usein, että juuri muuta ei aivot ottaneet vastaan. Romania. (29.5.) 

Mäki Reijo Tyynysotamies - Jussi Vares osa 36. Aina välillä rasittaa pitkät nimet, jotka lukiessa voi harppua yli, mutta kuunnellessa on pakko kuunnellen uudestaan ja uudestaan. Vakituisilla sivuhenkilöillä onneksi on lyhyet nimet kuten Kyypakkaus. Tykkäsin tästä kirjasta kuten edellisestäkin. Sijoittaisin top-10 listalle, jos pitäisin sellaista. Mäen oivallisista mietteistä pidän erityisesti. Ehkä se on meidän siikaislaisten omaa huumoria. Turku.

"Varför Paris! Vi har juu Pjongjang!"   "Raha tekee mykästäkin Pavarottin."  (29.5.) 🌟🌟

Neruda Jan (1834-1891) Prahalaistarinoita. Neruda ainoa kokonaan suomennettu kirja kertoo Malâ Stranan barokkikaupunginosasta, joka on kaupungin vanhin osa. Kaupunki on perustettu 1200-luvulla. Alueella sijaitsee nykyisin valtion virastoja ja myös Suomen suurlähetystö. Kirjasta tuli hyvällä tavalla mieleen mm. Heikki Hietamiehen Nikolai Tasihinin yleinen sauna, minkä luin viime syksynä. Lempeä tarina yhteisöstä. Tsekki. 🌟

"Papin ja vanha pojan kasvot erottaa pimeässäkin." (4.5.) 🌟

Němcová Božena Isoäiti - kuvia maalaiselämästä. Tsekkoslovakialainen isoäiti kutsutaan asumaan lapsensa luo. Hänestä tulee kulmakunnan yhteinen isoäiti. Tähän mennessä vuoden lempeän ihanin kirja. Tsekki. (6.5.) 🌟🌟🌟

Nicholson Dean ja Jenkins Garry Nalan maailma. Naula ja Garry lähtivät joku aika sitten jälleen pyöräilemään Englannista Thaimaahan ja seuraan matkaa instassa. Niinpä oli hyvä aika lukea tämä kirja joka on seikkaillut lukupinossa ainakin vuoden.(31.5.) 🌟🌟🌟

Praha Kirjailijan kaupunki. Toim. Jukka Hakkarainen.Suomalaisten kirjailijoiden tunnelmia Prahasta Alli Nissisestä ja Juhani Ahosta nykykirjailijoihin. Tsekki. (30.5.) 🌟🌟

Rajajärvi Lilja Kaari elämään eli erään kätilön muistelmat. Muhoksella syntynyt Lilja kertoo opiskelustaan kätiköksi ja työurastaan aikana, jolloin jotkut vielä synnyttivät kotona ja kätilö oli tiettömien taipaleiden takana, mutta pyrkimys oli jo synnyttämiseen sairaalassa. Muhos, ja muita paikkakuntia (20.5.) 🌟🌟

Ranta Kukka ja Kanninen Jaana, Vastatuuleen : Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Lappi. (8.5.) 🌟

Richelsen Sebastian, Veljeni 75 osassa. TrueCrimeä Pohjoismaista. Istuiko veli murhasta syyttömänä. Tarinasta tuli mieleen Ulvilan Murhan tutkinta ja Murphyn laki: jos joku voi mennä pieleen se menee. Mutta mikä olikaan totuus? Tanska. (28.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Pentti Aika Prahassa. Vuonna 1970 ilmestynyt eräänlainen erokirja. Saarikosken muistoja Prahasta parin kuukauden matkalta marras-tammikuussa 1966-67. Tsekki. 

"Lattea vertaus on aina parempi kuin syvällinen." (9.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Tuula Kaaos ja kirkkaus - Muistelmat. Saarikoski muistelee elämäänsä ja myös ensimmäistä puolisoaan Penttiä. (6.5.) 🌟

Saahko Lotta-Sofia Matkalaukkulapsuus. Saahko kertoo muutaman matkalaukkulapsen tarinan. On vaikea juurtua mihinkään, kun on koko ajan liikkeessä, vaikka toisaalta oppii jo nuorena monta kieltä ja kulttuuria. (6.5.) 🌟🌟

Sariola Mauri Sumusta nousee risti. Kyllikki Saaren tapauksesta ideansa saanut dekkari, mikä ei edes yritä olla TrueCrimeä. Isojoki. (28.5.) 🌟

Ståhlberg Ester Ester Ståhlbergin kauniit ja katkerat vuodet : presidentinrouvan päiväkirja 1920 -1925. Kirjan olen lukenut aiemminkin. Ei ole äitipuolilla helppoa... Tästä opin, että Ville Vallgren teki myös savikukkoja ja -ukkoja. Lucina Hagman oli bongattu baritoni Walfrid Lehdon ensi konsertissa. Lucina Hagman kävi presidentti Ståhlbergin vaimoa, Esteriä katsomassa 1922 ja hänellä oli pieni sydänkohtaus, Ester epäili, että kestääköhän hänen sydämensä pitkään. Kesti vielä yli 30 vuotta. Helsinki/Naantali (14.5.) 🌟🌟

Tuokko Kaisu Kosto - Eevi Manner osa 1. Manner on toimittaja sanomalehdessä. Merestä löytynyt ruumis on kirjan aiheena. Rikosta tutkii Mannerin nuoruuden aikainen heila Mats Bergholm. Itseäni vähän rasitti kirjassa Mannerin ja puolisonsa lapsettomuuden korostus. Elämä voi olla hyvä ilman lapsiakin. Kristiinankaupunki. (15.5.) 🌟

Tuokko Kaisu Yksin - Eevi Manner osa 2. Kakkososassa löytyy Myllykalliolta aliravitun vanhuksen ruumis. Juonessa on mukana Bergholmin pikkuveli, joka on ajautunut huonoon seuraan. Manner tuntuu järkevältä ihmiseltä, mutta luulisi perheväkivalta aiheesta kirjoittaneen toimittajankin tietävän, että kontrolloivat tyypit kontrolloivat myös puolisonsa kännykkää... Kristiinankaupunki. (16.5.) 🌟

"Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää." (16.5.) 

Tuokko Kaisu Valhe - Eevi Manner osa 3. Kirja alkaa siitä kun ennen juhannusta vanhankirkon portailta löytyy paljon verta. Sarja paranee näemmä edetessään, vaikka on tässäkin piirteitä, joista en niin tykkää. Tekisi mieli sanoa Mannerille ja Bergholmille, että pitäkää hynttyyt yhteen nyt niin saatte elää pidempään yhdessä.  Kristiinankaupunki. (19.5.) 🌟🌟

Vázquez Montalblán Manuel (1939-2003) Kuolema keskuskomiteassa. Yksityisetsivä Pepe Carvalho kutsutaan tutkimaan keskuskomiteassa sattunutta outoa kuolemantapausta. Kovin innoissaan hän ei ole, sillä Mardid ei ole hänen mielestään kulinaristinen paratiisi. Espanja.

"Hän antautui siiderin syvän raikkauden lumoihin. Nestettä kaadettiin kitsaasti laseihin, jotka eivät olleet tottuneet niin saitoihin juomahanoihin. Yltä päältä märkänä Carvalho huuheli omenaisella vaahdolla sisäänsä niin ikään siiderillä maustettuja makkaroita ja pasteijoita, joiden ylenpalttinen sipulimäärä yritti turhaan peittää sianlihan vähäisyyden. Oliko hän ollut täällä ennen? Epäilemättä." (22.5.)

Vepsä Emma Tie Teheraniin : Peukalo kyydillä Iraniin. Mielenkiintoinen matka kirja, jossa olisin soinut olevan enemmän sivuja jotka kertovat myös matkalla nähdystä. Roadtrip. (12.5.) 🌟

Walthéry Francois  Natasha 5 : Musta leski. Sarjakuvakirja jossa lentoemäntä Natasha selviää sangen kaaokselliselta lennolta. Lentomatka. (18.5.) 🌟🌟

Maaliskuussa luetut 2025

Päätin pelata maaliskuun ajan Kirja-Monopolia. Olen bongannut Pinterestistä useita erilaisia. Valitsin sellaisen, mikä näytti eniten Monopoli-lautapeliltä. Suomensin pelilaudan tekstit. Monopolin yksin pelaaminen ei tuntunut oikein järkevältä niin, että käyttäisin rahaa ja ostelisin hotelleja, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla... kerran. Geo-polystä oppineena päädyin siihen, että peli päättyy kuun lopussa tai kun jokaisessa ruudussa on käyty vähintään kerran. Vankilasta tein lukukiellon, joka kestää pelihetkestä vuorokauden loppuun. Jotta peli kulkisi jouhevasti ja lukemista riittäisi, kyselin muutamalta lukijakaverilta kirjoja 'kaverin valinnoiksi' jo etukäteen. En tehnyt niistä kortteja, vaan listan. Lupailin itselleni edetä ylhäätä alas, mutta sitten tuli eteen miesten viikko, joka toi pientä lisähaastetta, joten valitsin sopivan kirjan listalta kun tuli sen aika. 

Ja eikun sitten vaan pelaamaan. 

Pientä lisätwistiä kuukauteen toi siis aiemmin kalenteriin laittamani miesten viikko, jossa oli sen verran "ei-tavallisia" (lue haastavia) miesten nimiä, että tekemäni lukulistat muodostui mielenkiintoiseksi. Vielä helmikuun viimeisenä päivänä en tosin ollut päättänyt, lukisinko miesten viikkoni Kirjailijoiden niminä vaiko kirjan päähenkilöinä. Molemmista tein listan, mutta päädyin kirjailijoihin. 

Laitan tähän alkuun kirjat siinä järjestyksessä missä ne luin, mutta tulevia selailujani varten pistän loppuun samat kirjat tekijän mukaan aakkosiin. 

1. Ihmissuhteet: Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

2. Perinteinen: Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

3. Vankilassa viime kuussa aloitettu loppuun:  Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

4. Matkakirja: Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

5. Bookgram suosikki: Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

6. Mysteerikirja/dekkari: Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

7. ja 8.  Ohut kirja: Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Oli niin ohut kirja, että kuuntelin sitten myös Holapan itse lukeman Elävänä Bulevardilla -kirjan.  (6.3.) 

9. Luonto: Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

10. Kirjastosta: Elly Griffits Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

11. Paksu: 1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

12. Palkittu: Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

13. Kaverin valinta: Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

14. Ihmissuhteet: Ihastuin kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös Rosa Liksomin Everstinnan. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön). Kemi. (14.3.) 🌟🌟

15. Sota: József Debreczeni Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

16. Elämäkerta: Eppu Salminen Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

17. Sarjan osa: Victor Dixen Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

18. Ya/nuoret: Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

19. Vapaa valinta: Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Salme Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan Arpalippu. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

20. Luonto: Akseli Gallen-Kallela Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

21. Yhteisö: Gabriel García Márquetz Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

22. Hyllyn lämmitin: Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani Birger Widtin Togon urhea muukalainen - Sotekertomus -kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

23. Ilmasto: Saari Kankaanrinta ja Ilkka Herlin Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

24. Tulevaisuus: 

Piia Leino Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

25. Kaukomatka: Miikka Anttonen Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

26. Ihmissuhteet: Julia Chapman Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

27. Julkaistu 2025: Julia Chapman Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Yhteenveto: 

En tiedä, olisiko tämä monopoli ollut hauskempi kokeilu kaverin kanssa. Itsekseenkin tehtynä ihan ok, kuten Geo-polykin, mutta pakko todeta, että jossain välissä halusin kyllä lukea dekkarin, vaikka noppa näytti jotain ihan muuta. 

Siitä huolimatta kuukausi ei ollut lainkaan huono lukumielessä. Kohdalle osui muutama todellinen helmi, 

*  *  *

Ja sama aakkosissa

Anttonen Miikka Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

Chapman Julia Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

Chapman Julia Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

Corfixen Kristian Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

Debreczen József  Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

Dixen Victor Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

Gallen-Kallela Akseli Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

García Márquetz Gabriel Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

Griffits Elly Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

Holappa Pentti Elävänä Bulevardilla on Holapan itse lukema kirja. (6.3.) 

Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Mukava runokirja. (6.3.)

Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

Kankaanrinta Saari ja Herlin Ilkka Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

Kawaguchi Toshikazu Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

Leino Piia Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

Liksom Rosa Everstinna. Ihastuin Väylä kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös tämän. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön)- Everstinnalla oli ollut puoliso ja saksalainen rakastaja, joita hän muisteli tässä kirjassa. Kemi. (14.3.) 🌟🌟

Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

Salminen Eppu Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

Setälä Salme Arpalippu. Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

Wallace David Foster Päättymätön riemu    1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. 

. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

Widt Birger Togon urhea muukalainen - Sotekertomus. Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

Miesten viikko 21.3. Pentti

Tämänkertaisen miesten viikon puolivälissä kohtaamme Pentin. Päivälle löytyikin Penttejä suorastaan tulvimalla. Linkola, Saaritsa, Saarikoski ja Kirstilä tulivat oitis mieleeni. Eikä Kouria, Haanpäätä tai porilaista Jokistakaan tarvinnut kauaa miettiä. Myös Pentti Siimeksen elämäkerta tuli mieleen, mutta sen olen lukenut. Nykyään on yhä vähemmän nimipäiviä, jolloin nimipäivää viettää vain yksin nimi, Pentti on yksi sellaisista. Vaihtoehtokalenterista löytyy mm. Pena ja Peltsi.

Maaliskuisen Kirja-Monopoli -pelini noppa osoitti heti ensimmäisenä päivänä aiheeseen ihmissuhteet, joten päivän kirjailijaksi valikoitui itselleni muuten kuin nimenä tuntematon Pentti Holappa (1927-2017) ja kirjaksi jo nimen perusteella erilaisia ihmissuhteita käsittelevä Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. 

Kun huomasin, että sitä ei vielä löytynyt äänikirjana, valitsin tälle päivälle Holapan itsensä lukeman Elävänä Bulevardilla. 

Holappa voitti Finlandia-palkinnon 1998 kirjalla Ystävän muotokuva, mitä en ole lukenut, kuten en aiemmin muutakaan Holappaa. 

Miehen suudelma -kirjasta selviää, miten pelkällä kansakoulu pohjalla voi nousta kulttuuriministeriksi. Holappa teki nuorena miehenä juurakonhuldat. Hän opiskeli juoksupoikana ja kirjavarastonhoitajana aktiivisesti kansalaisopistossa Tampereella ja Helsingissä.

Luin loppujen lopuksi vielä kolmannenkin Holapan kirjan, runokirjan Rumpukalvolla. En ole ihan varma tykkäsinkö runoista. Runojen poljento oli kiva, mutta ei ehkä ihan minulle kirjoitettu.

Lukemistani kolmesta kirjasta pidin eniten Miehen suudelmasta... jälleen elämäkerta, jonka päähenkilö oli ennen kirjaa minulle täysi mysteeri. 

Ps. Tänään on liputuspäivä ja juhlimme Maailman metsäpäivää (YK). Metsä on hyvä paikka kuunnella myös runoja, joten eikun Holappaa kehiin. 

Miesten viikko 18.3. Eppu

Tänään alkaa maaliskuinen miesten viikko. Kalenterissa on viikko miesten nimipäiviä, vaikka taitaa siellä joku nainenkin olla mukana. Eetu, Ervard ja Eppu on tänään virallisia nimipäivän viettäjiä. Viikoksi valitsin kirjoittaa nimipäivää viettävistä kirjailijoista. Harkitsin kyllä kirjan päähenkilöitäkin, mutta helppoja nimiä oli tälle viikolle vähän. En löytänyt oikein sopivaa romaania, jonka nimipäiväsankari olisi kirjoittanut. Sielu janosi dekkaria, mutta harvassa oli ne Ervardit, jotka on kirjoittaneet kelpo dekkareita. Katselin vähän vaihtoehtoisia nimipäivän viettäjäkin, mutta Eddy eikä Edisonkaan auttanut. Valitsin sitten Eput. Eddie Jakun Maailman onnellisin ihminen olisi ollut toinen vaihtoehto. 

Eppu Salmisen Lasten ristiretki valikoitui päivän kirjaksi. Salminen aloitti teatterikorkeakoulun 1986, Turkan aikana ja kirja kertoo pääasiassa opintoajasta. Hieman muustakin kerrotaan.

Miksiköhän tartun aina elämäkertoihin ja muistelmiin, joiden ihmisestä en mitään tiedä :) Ei mitään mielikuvaa tästäkään tähdestä, mutta elämäkerta oli kivaa luettavaaa. 

Wikipediassa kerrotun leffalistan mukaan olen nähnyt hänet yhdessä elokuvassa Luusalmena ja Metsoloissa nuorena Anttina. Edellisestä on joku mielikuva, kun katsoin kuitenkin elokuvan vasta 3 viikkoa sitten... Ei tämä meikäläisen elämäkertakirjojen lukutapa mitään uutta ole... Vieläkään en tiedä, miltä näyttä joku jalkapalloa potkinut Zlatan tai Kosovon Härkä (eivät sitten olleetkaan sama tyyppi) enkä tunne Tauskin biisejä. Niidenkin elämäkerrat oli hienoja lukukokemuksia. Epuista Eppu Normaali tai Eppu Nuotio olisi olleet tutumpia. Jälkimmäinen on oikeasti Eija-Riitta. 

"Tilanne on aivan järjetön. Vihaan ja rakastan tätä."

Opin ainakin sen, että Eppu Salminen on laulanut Hurriganesin My only onen yhdessä Esa Saarisen kanssa. Itse olen laulanut sitä ainakin yhden serkkuni kanssa eräänä kesänä mökkeillessä. 

Kirja on Salmisen lopputyö Teatterikorkeakoulussa, mistä hän valmistui vihdoin 2000-luvulla. Kirja on julkaistu 2009. Pitkään kesti siis tälläkin ikätoverillani valmistuminen. No, oikeasti se on vain hyvä, sillä valmistuminen kymmenen vuotta aiemmin lama-aikaan ei tehnyt hyvää  millekään uralle. 

Eppua paremmin tunnistan isänsä, Reijo Salmisen, joka veti ihanaa Tiilia taalia tallallaa -teatterivisailuohjelmaa nuoruudessani. Ai että, tykkäsin siitä.