Huhtikuussa luetut 2025

Huhtikuussa oikein yllätyin itsekin, miten vähän kirjoja määrällisesti tulikaan luettua. Vain 27. Tosin, on sitä siinäkin. Jotenkin oli vähän turnausväsymystä viime kuun kirjamonopolista. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta totesin, että omasta lukemisestani menee hieman nautinto, kun ei voi vain surffailla kirjapinossa. Etenkin kun neljä lukupiiriänikin vaatii jotain aikatauluttamistani kevät- ja syyskuukausina. 

Bennett S.J. Timanttitapaus : Hänen majesteettinsa tutkimuksia osa 4. Tällä kertaa ollaan 1950-luvulla. Elisabet II elää kuningattaren lapsiperhe arkea. Kuningatar äiti havittelee Margaretille tiaraa, mutta joku muu ostaa sen ja heti tiara löytyy kuolemantapauksen yhteydessä. Englanti. (12.4.) 🌟🌟🌟

Cedervall Marianne Viimeisen laulun kaiku - Muldvaldsin murhat osa 5. Italian matkalla tavattu sukututkimusta tekevä mies panee kylän sekaisin. Ruotsi.

"Hanki nastat. Ne on halpa henkivakuutus." (24.4.). 🌟🌟🌟

Echenoz Jean  Pitkä juoksu. Emil Zátopekin juoksujaelämäkerta. Keltaisen kirjaston kirja ei tuottanut pettymystä, vaikka toissa vuonna näin elokuvankin aiheesta. Tsekki.(7.4.) 🌟🌟

French Tana Pimennossa - Dublinin murhat osa 1. Huhtikuun lukupiiriin aiheena oli Irlanti ja yritin etsiä dekkaria, mitä en ollut lukenut. En löytänyt kuin kaksi aiemmin lukemaani. Unohdin katsoa BookBeatista, mitä en nyt käytä. Sieltä tämäkin olisi näkynyt. Yksi lukupiiriläisistä oli tämän löytänyt ja olihan se minunkin äänikirja palvelussa tarjolla, vaikkei ollutkaan luokiteltu irlantilaiseksi. Pah. Tykkäsin kirjasta. Toinen osa sen sijaan jäi kesken. Peite tehtävät ei ole mun suosikkeja. Tässä etsittiin nuoren tytön tappakaa. (29.4.) 🌟🌟

Greenwell Garth Kaikki mikä sinulle kuuluu. Amerikkalainen opettaja on opetustyössä Bulgariassa. Mies etsii itselleen oitis miesseuraa ja löytääkin kiihottavan miehen. (7.4.) 🌟

Hergé Faaraon sikarit. Sarjakuva on alkupään tuotantoa vuodelta 1934, ja hahmot hieman hakevat vielä itseään, mutta Tintti on jo Tintti. Egypti/Intia (21.4.) 🌟

Hopping Lorraine Jean Egyptin muumio : kurkistaa sisään! Kirjastossa suositeltiin tätä, kun kyselin kivoja kirjoja Egyptistä. Kirjassa kerrotaan muumioiden tekemistä, niihin liittyvistä perinteistä ja uskomuksista. (30.4.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Karma on Ole Vik -sarjan viides osa. Ensin sattuu itsemurha, sitten katoaa sen ilmoittaja, etsiminen on yksi seikkailu pimeässä, satuu tulipalo ja sitten tulee räjähdys... Onkohan kirjailija ihastunut tulipaloihin, sillä edellisessäkin kirjassa oli iso tulipalo. Norja (5.4.) 🌟🌟🌟

Jokinen Seppo Viimeinen vääntö. Sakari Koskisen viimeinen kesä poliisivoimissa. Kirja alkaa perjantaista 12.7.2024. Itse olin tuolloin lähdössä risteilylle, muista kavereista oli iso osa Iissä. Tampereen tapahtumia ei tullut seurattua. Kaikenlaista näkyy tapahtuneen, jo Koskinen säntää lomalle palatakseen töihin toviksi ennen eläkettä... Mutta ei spoilata enempää. Edellisestä osasta en tykännyt, mutta tämä oli taattua Jokista.  Tampere/Australia.

"Kuulostaa hyvältä, otetaan uimavehkeet mukaan." (23.4.) 🌟🌟🌟

Kallifatides Theodor  Isäni, kreikkalainen : erään vanhan miehen muistolle. Ensin oli kirjailijan elämä Ruotsissa ja muistot, sitten Ateenassa hautajaiset ja isän päiväkirja. Minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kirjailijaa kohtaan, mutta ainakin tämä sykähdytti. Kreikka (12.4.) 🌟🌟🌟

Kälviäinen Kaisu Missä äiti on? Kokemäen uunisurma. Vuonna 1960 kadonnut äiti löytyy 12 vuotta myöhemmin kodin uunin sisältä. Kokemäki (19.4.) 🌟🌟

Lohiniemi Leena-Maija ja Leskinen Jukka Saimaan valtakunta. Puumalassa tapahtuu jälleen! Tämä on selkeä jatko-osa edelliselle Rikoksen Vuoksi kirjan tapahtumille. Kelpo kirja, mutta itse tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän. (25.4.) 🌟

Outsider Tapahtui Monte Carlossa : Pekka Lipposen seikkailuja. Lipponen on kaikessa rauhassa hoitelemassa affäärejään Amerikan toimistossaan, kun saa sähkeen veljenpojaltaan Eskolta, joka on pulassa Monte Carlossa. Esko oli voittanut lotossa miljoonan ja lähtenyt katselemaan maailmaa sata tonnia taskussa. Kasinolla hän voitti rahaa, mutta sitten rahat hävisivät ja alkoi hurja seikkailu. Monaco.  (4.4.) 🌟🌟

Maula Hanni Vintagea ja veritekoja. Helvi Helve tutkii osa 1. Kiva kyläkauppias, äkäinen Tynell-keräilijä, äksy puudeli, tarmokkaita naisia Hauholla. Fiskarsin antiikkimarkkinoillakin käydään kun siellä on Tynell-luento.

..."Ja lähdit varjostamaan jotain gangsteria, Hämäläisen munkinpaistajan mandaatilla?" Anna täydentää lauseen. "Näin tein. Munkinpaistajan voimaa ei kannata väheksyä. Onko mitään ongelmaa, jota lämmin munkki ei ratkaisisi? " Hannu yrittää vitsailla... (24.4.) 🌟🌟

Mellanen Pirjo Matkustin Albanian. Mellanen osti asunnon Sarandasta, Albaniasta. Kaupunki sijaitsee Korfun lähellä, Italian saappaankoron korkeudella. 🌟🌟🌟

Patrakka Anu Ihailija. Nelson Monteira ja Kirsi lomailevat Lissabonissa, mutta ei Nelson osaa vain lomailla. Portugali. (4.4.) 🌟🌟

Pumpurs Andrejs (1841-1902) Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. Eepos julkaistiin 1888, suomennettu 1988. Lāčplēsis on jättimäinen karhunkaataja, joka taistelee myös saksalaisia ristiretkiläisiä ja liiviälisiä vastaan 1100-1200-luvuilla. Osa paikoista ja henkilöistä on historiallisia, osa mielikuvitusta. Baltianmeri on Itämeri. Latvia. (6.4.) 🌟

Pyy Mari Minä katoa. Suomalainen Sandra lähtee Egyptin Aleksandriaan tpaamaan kuolleen äitinsä ystävää. Tarkoitus on tutkia äidin surmaa, joka on tapahtunut parikymmentä vuotta aiemmin. Reissusta tulee todellinen seikkailu vieraassa kulttuurissa. Onneksi apujoukkojakin on saatavilla.  (3.4.)🌟🌟

Rantanen Linda Kadonneet. Mielenkiintoinen hakuteos niille, jotka eivät aiemmin ole lukeneet/kuunnelleet kirjoja tai podcasteja kadonneista. Itselleni kirjassa ei ollut mitään uutta, koska viime vuosina olen kuunnellut varmaan likimain kaikki aiheesta julkaistut kotimaiset jutut. TrueCrime. (1.4.)

Sander Mari Ilolinnut : Rouva Kukkin tytöt osa 1. Tapahtumapaikkana Tallinna 1939-41. Juuri ennen sotaa rouva Kukk saa ostettua uuden talon pienen piirin bordellilleen, jossa viihtyminen on tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu makuuhuoneissa. Sitten syttyy sota Saksassa ja myöhemmin Suomessa. On vakoilua mutta myös rakkautta,  Viro (10.4.) 🌟🌟

Sebald W.G. Luonnon mukaan : Perusruno. Kirja löytyi runohyllystä, mutta mielestäni se oli enemmänkin säeruno. Selkokieliseksi sitä ei voi luonnehtia. Lainasin kirjan tulevan merilehmäpäivitykseni vuoksi, kuvittelin sen olevan nopeasti luettu, mutta lisätieto "piti" googlettaa alusta lähtien. Juutalaisilla oli tosiaan jo 1200-luvulla viitassaan merkki uskonnostaan ja Schwabacher -fontti on sitä selkeämmän näköistä tekstuuraa, kuten itse olen asian määritellyt. Merilehmäkin vihdoin löytyi.  (8.4.)

Setälä Salme Arpalippu. Leikittelevän kepeä rakkaustarina. Huvitti tuomari Koiran ajatus, että jokainen oikea nainen maalaa posliinia, kuten neiti Pitkänen. Olenhan itsekin entinen posliini maalauksen opettaja. Tämän kirjan kuva jäi vahingossa viime kuun luettuihin, vaikka luin sen loppuun vasta pääsiäisenä. Helsinki/Lontoo. 

"Minä taidan meistä kolmesta maisterista ollakin ainoa, joka on tenttinyt filosofian, sanoi Takanen. — Mutta minä olenkin uimamaisteri." (21.4.) 🌟🌟

Shealer L.T. Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa. Kirjasta löytyy 10 yleisintä syytä tappaa joku: Seksi/ rakkaus, ahneus/ raha, kosto, salaisuuden säilyttäminen salaisuutena (nämä yhdessä =3/4 surmista), viha/ rasistiset ja homofobiset surmat, kiivastuksissa tehdyt tapot, rakkaan (perheen) suojeleminen, perheenjäsenen tappo avuksi esim. sairauden vuoksi (päätyy usein myös itsemurhaan), oman statuksen kasvattaminen esim. halutaan tapettavan virka tai viljelypalsta, sekopäät. Englanti.🌟🌟

Synge J.M. (1871-1909)  Aransaaret. Kirjailija vietti Aransaarilla viisi kesää, yhteensä 4,5 kuukautta kirjaten muistiin saarelaisten tarinoita ja arkea. Arjen kuvaajana Synge on loistava ja pikkutarkka. Melkein kuin olisin ollut itse mukana. Irlannin kansallisnäytelmäkirjailijana tunnettu kirjailija kirjoitti näytelmänsäkin pääasiassa saarelaisten elämästä. Saarella missä Synge asusti, asui noin 400 henkeä, yhteensä saarilla asui 2800 henkeä, nykyään n. 1600. Saarten kieli oli iiri. Saaret tunnetaan yksilöllisistä, yksivärisistä palmikkovillapaidoistaan. Irlanti (27.4.) 🌟🌟

Vala Vera Pimeyden paratiisi johdatti matkani taas Seycelleille. Kirja on Storytel only kirja. Paikallista voodoota, korruptiota, hyvä veli systeemeitä... 

"Näiden saarten ylle on langetettu Afrikan kirous. Se saa ihmiset lähtemään pois vannoen etteivät he koskaan enää palaa tähän viheliäisen loukkoon, mutta ennen pitkään he kaikki palaavat. Tämä paikka menee veriin. Afrikka kutsuu palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen." (26.4.) 🌟

Virtala Timo Sarajevo ja sen ympäristö : Savukeitaan matkaopas.  Kirjassa selkeä esittely Bosnia-Hertzegovinan historiasta ja kivoja, osin kyllä aika traagisiakin, tarinoita eri asioista. Itse matkailuvinkit ei tullut tarpeeseen. 

"Eksy, sillä vain siten voit löytää jotain sellaista, mitä et osaa etsiä." (11.4.) 🌟🌟

Örkény Isrván (1912–1979) Minuuttinovelleja. Mitä lukea kuunnellessa puhelimessa terveyskeskuksen jonotusääntä tai pysäkillä odottaessa seuraavaa menopeliä matkalla kotiin, kun aikaa on vähän mutta niukalti?  Örkény kuulemma kehitti tiivistämisen huippuunsa, ja pitihän sitä kokeilla. Unkari. (22.4.

Koe Kokemäki – sen joki ja väki

Kokemäen sloganiksi antaa google:

"Koe Kokemäki – sen joki ja väki ei saa aikaiseksi hajontaa."
Itselleni tulee mieleen Kokemäestä hieman toinen sanonta: Piru oot jos Porist oot, koko perkele jos Kokemäeltä. Tiedä sitten mistä jälkimmäinen on peräisin. Voisin itse pistää sen vaikka Nortamon suuhun. 

Kokemäellä tulee käytyä valitettavan harvoin. Se oli esimerkiksi Satakunnan kunnista viimeisin, jossa kävin aikanaan geokätköilytapaamisessa.

Kokemäen reissuista muistuu mieleen erityisesti kaksi. 

Ensimmäisellä reissulla kävin 2013 syksyllä ja se taisikin olla ensimmäinen kerta kun jalkani osui Kokemäen maaperälle. Geokätköily se sinne vei. 

Sillä kertaa jalkauduin kaupunkiin bussista joen toisella puolen. Kiipesin jollekin kalliolle ja katselin satakuntalaista maisemaa. Kotoisaa, vaikka Siikaisissa ei moisia peltomaisemia näy.

Kävelin siitä kotiseutumuseolle ja kirkolle. Molemmat olivat luonnollisesti kiinni. Oli syyskuun loppu. Museolla laskeskelin, että en ehdi voimalaitospadolle kävellen ja sieltä päivän viimeiselle bussille, joten se jäi käymättä. 

Toisella reissulla kävimme marttojen kanssa Opettajattaren kotimuseossa ihailemassa käsitöitä, Pyhän Henrikin kappelilla ja Sinituotteen tehtaanmyymälässä. Lounastimme keskustassa. Kirkkoon ei edes yritetty kun oli lauantai. 

Näiden reissujen lisäksi olen käynyt muutamia kertoja pikaisemmalla visiitillä. 

Kokemäestä kertovia kirjoja ei ole tullut montaa vastaan.

 

Esko Pertolan Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa oli ensimmäinen, jonka luin. 

Tykkäsin jutuista ja niiden kokemäkisestä murteesta, mutta pakko todeta, että tällaiset jutut toimivat parhaiten, kun niitä lukee yhden viikossa esimerkiksi paikallislehdestä. Sen vuoksi minulta kuluikin monta kuukautta lukea kirja läpi. Näin on käynyt Vaasan Jaakoolle ja monille muille vastaaville kirjoille aiemmin. 

Olen kuvannut Ompelijattaren kotimuseossa Kokemäellä tämän reliefin Uunosta. Kuvatessani en kyllä tiennyt esineen taustasta. 

Kyseinen kotimuseo oli lajissaan mahtava kaikkine käsitöineen. Kannattaa ehdottomasti poiketa. 

Samalla retkellä poikkesimme Piispa Henrikin saarnahuoneella, mutta silloin emme tienneet, että sinne olisi saanut avaimenkin ja olisi nähnyt sisälle.

Kokemäen vanhin rakennus, Pyhän Henrikin saarnahuone, löytyy kätkettynä kuvan tiilirakennuksen sisään. Pyhän Henrikin päivästä kirjoitin 2023 ja sieltä löytyy jotain kirjoja liittyen Henrikin.

Lisää Kokemäen ja Ulvilan historiasta voi lukea Hannes Tiiran kirjasta Oravannahoista Hansa kauppaan : Teljän taru ja Ulvilan aamunkoitto.

Pirjo Tuomisen Kokemäki-sarjan olen lukenut parikymmentä vuotta sitten. Nyt olen lukemassa sitä uudestaan makustellen kirjan paikkoja, jotka tunnen nyt paremmin kuin ensi lukemalla. 

Sarja alkaa kirjassa Suuren joen maa, vuodelta 1757, jolloin puoli-orpo esi-isäni Tuomas täytti seitsemän vuotta jonkin verran Kokemäkeä pohjoisempana. Hän oli rengin poika ja paini siis eri sarjassa kuin rikkaat talonpojat ja porvarit, vaikka äitinsä olikin talonpojan tytär. 

Otetaan loppuun vielä vähän jännitystä.

Virve Sammalkorven kirja Metsän keskellä maja vie lukijan Kokemäenjoen Kyttäläkoskelle. Paikka sijaitsee Puurijärvennlähistöllä Kokemäen keskustasta itään. Kirjassa sisarukset päättävät jäädä mökille miesten lähtiessä kalaan, mutta kutsumattomat vieraat tekee viikonlopusta psykologisen jännärin. 

Sitten on vielä Kokemäen uunisurma. Siitä olen katsellut aiemmin dokumentin ja kuunnellut podcastin. 

Surma tapahtui 1960 joulun alla ja hänet löydettiin talon uunista 12 vuotta myöhemmin. Olin silloin ekaluokkalainen ja kuulin tapauksesta vasta yläasteella kaveriltani, jonka perhe oli kiinnostunut kummitusjutuista ja murhista. 

Nyt luin heti tuoreeltaan Storytel only -kirjan Missä äiti on? Kokemäen uunisurma. Kirjan on kirjoittanut Kaisu Kälviäinen, ja se on julkaistu 11.4.2025. 

Kälviäinen on kokemäkeläinen toimittaja. TrueCrime -kirjassa pohditaan itse tapahtuneen lisäksi myös sitä, miten yhteisöllä voi olla yhteisiä salaisuuksia. 

Ilmastolukupiiri 2024

Vuosi 2024 alkoi mukavasti kahdella uudella lukupiirillä. Löysin marttojen valtakunnallisen ilmastolukupiirin vuoden tauon jälkeen (eri ryhmä kuin aiemmin, mutta yhtä kaikki ilmastoasioita kansantajuisessa muodossa). Toinen aloittamani on yhden järjestöni oma piiri, missä luetaan dekkareita ja uudehkoja romaaneista. 

Ilmastoasioista tuli heti mieleen Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa -kirjasta lukemani tarina. Se Uuno oli vähän niinkuin Severi Suhonen, kävi puhujakeikoilla, mutta soitteli vissiin vaan puhelimella. Supliikkimies. Ehti muistaakseni tehdä yhden elokuvankin.

Yksi tarina oli Amazonin sademetsistä. Uuno kuoli 1964, joten tarina on sitä vanhempi, mutta ounastelen Uunonkin vähän paheksuneen tapaa, jolla Amazonin metsiä tuhottiin jo silloin. 

"Yks suamalainen piäni siirtokunta sai kerran toimiluvan Prittiläisesä Kolumpiasa ja oli tommonen valehtelemati Uuremmaan läänin kokkoine pitelemätön mettäkappale. Pomo sano vaan, että juu pojjaat, tohon paperitehras ja tohon selluloosatehras ja tohon pualiautomaaytinen saha — ja syrjästä alkuun!!"

Ensimmäisenä kirjana piirissä oli Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa. Kirja oli itselleni melkolailla vanhan kertausta, eikä siitä muistunut tätä vajaa vuosi myöhemmin viimeistellessäni mieleen juuri muuta kuin kirjassa mukavasti toistuneet maininnat valaista. 

Tarkastin muistiinpanoni, ja olin kirjoittanut että kirja oli kuin SuomiArenan keskustelut. Joka vuosi sama pintaraapaisu, joka tuntuu kuunnellessa hirveän innostavalta, mutta mitään ei tapahdu jälkeenpäin.

Mainittakoon tässä, että olen lukenut yliopistossa perusopinnot myös ympäristöpolitiikasta ja tullut aivopestyksi Marttojen ilmasto-opintopiireillä ja luennoilla sekä lukenut viidellä vuosikymmenellä lukuisia artikkeleita ja kirjoja ympäristö- ja ilmastoasioista, joten ihan kaikki ilmastoasiat eivät ole enää uutta. 

Helmikuussa luimme Maailmanloppu peruutettu -kirjan. Sen kirjoittaja on Pasi Nokelainen (huom. tekijän nimi on tärkeä, myös Esko Valtaoja on kirjoittanut aiemmin saman nimisen kirjan).

Kirjassa esitetään 7 eri tapaa selvitä kiertotalouden avulla ilmasto- ja materiaalikriisistä.

Keskimääräinen suomalainen tekee tekstiilijätettä noin 15 kiloa vuodessa. Tarvetta olisi, että vaatteita käytettäisiin 2 kertaa pidempään. Se ei ole helppoa, jos ostetaan huonosta materiaalista nopeasti ja heikkolaatuisesti tehtyjä vaatteita. Aiemmin vaatesesonkeja oli 3-4 vuodessa. Nykyään sesonkeja on 12-36.

Pidempään käyttöaikaan pääsee huoltamalla tekstiiliä, korjaamalla sitä itse tai ostamalla palvelua. Tuttavat kyselevät välillä Facessa ompelijayrittäjää. Kirjasta opin, että Suomessa toimii valtakunnallinen Menddie-palvelu. Toimittaja lähetti kokeeksi lempihousunsa sinne ja sai ne korjattuna kuuden päivän jälkeen. 

Visio 2030-luvulle on vaatteiden kierätyspalvelu, jolloin ihmisen ei tarvitse ostaa juuri mitään vaatteita, vaan niitä tilataan käyttöön työpaikalle, kotiin ja lomalle. Joku firma omistaa, pesee ja huoltaa vaatteet, jolloin ne ovat myös mahdollisimman kestäviä. Tuo olisi hyvä idea Lapin turisteille jo nyt. Lämpimissä maissa ei tarvita untuvatoppahaalareita.

Vaatteiden ohella kirjassa puhutaan myös mm. mineraalien riittävyydestä ja energian viihdekäytön vähentämistä. Esim. Suomessa noin 40% kotitalouksista käyttää mobiilidataa vaikka wlan olisi huomattavasti energiatehokkaampaa.

Kevään loppuihin piireihin en ehtinyt mukaan, mutta luen niistäkin ainakin Mari Koistisen Lautasmatkan jossain välissä. Aihe ainakin on tosi innostava.

Lokakuussa oli vuorossa Atte Korholan Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Totta Korhola puhui. Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

Opin mm, että 1998-2013 oli imaston lämpenemisessä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta, mutta menköön noin. Naulat ei haise.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten... Joten tykkäsin. Paljon.

Marraskuun kirjana oli vaihteeksi romaani. Valitettavasti en päässyt osallistumaan lukupiiriin, mutta aloitin kirjan hyvissä ajoin. 

Viimeinen muuttolintu on australialaisen Charlotte McConaghyn kirjoittama lähitulevaisuuden sijoittuva kirja. Eletään aikaa, jolloin lajeja on kuollut ja kuolee sukupuuttoon runsaasti. 

Päähenkilö lähtee kalastusaluksen matkassa Grönlannista viimeisten lapintiirojen todennäköisesti viimeiseksi jäävän muuttomatkan vanavedessä etelään. Matkalla paljastuu, että pää henkilöllä on salaisuuksia... 

Kirja imaisi mukaansa, mutta tätä kirjoittaessa huomaan, että se on edelleen puolivälissä. Täytyy lukea loppuun. 

Ilmastolukupiirin hyvänä puolena pidän, että tulee luettua monipuolisemmin ilmastoasioista käsitteleviä kirjoja, mitä ilman lukupiiriä. 

Vaikka välillä mussutan itselleni, että ei näissä kirjoissa ole juuri mitään uutta... ja tottahan se monesti onkin, niin on kuitenkin myös totta, että kun katsoo samaa asiaa eri valossa huomaa eri asioita. 'Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita'...... vaikka valoisassa olisivat melkein oransseja.

Iloa on tuonut myös se, että meillä jokaisella on oma tausta, jonka vuoksi nostamme yleensä keskusteluun asioita eri kantilta. En ole piirin vanhin enkä nuorin, ja jo ikäjakauma tuo lisää mielenkiintoa vaikka kirja olisi ollut itselleni vanhan kertausta hieman eri muodossa. 

Kritiikistäni huolimatta korostan, että jokainen kirja on ollut omalla tavallaan hyvä ja olen oppinut jokaisesta jotain uutta. Sitähän oppiminen nuoruuden jälkeen on: tietojen keräämistä aiempien tietojen ympärille.

Toukokuussa luetut kirjat

Hertsumarepale sentään, nyt pitäisi siirtyä paksumpiin kirjoihin... Vaikka jemmattuja runokirjoja on vielä jäljellä tusinan verran. Muutama kirja sentään taisi tulla vähemmän kuin huhtikuussa, joten plussaa sekin. Tämä oli vähän outo lukukuu. Potterit, Zettenbergit, lisää runoja... Keskiössä piti olla Etelä-Aasia, josta luin vaivaiset 2 kirjaa, joista intialainen Gitanjali oli ehdottomasti kuukauden paras kirja. Se on nyt luvun alla uudestaan. 

Durling Ulf  Vanha juusto : salapoliisiromantisoitu tarina, joka jakautuu kolmeen tragiseen osaan. Ihastuttavan kepeillä sanoilla kirjoitettu dekkari Ruotsista, jossa kolmesta veikosta kokoontuvat eläkepäivien iloksi keskustelemaan dekkareista. Yhden papan poika on poliisi, ja ryhmä alkaa pohtia pojan kertomaa suljetun huoneen tapausta, missä 'iäkäs mies' (52 v.) surmataan pensionastissa. Kirjan tapahtumat on vuodelta 1969. Viihdyin. (4.5.)

Gadda Carlo Emilio Via Merulanan sotkuinen tapaus. Kuinka monessa kirjassa joku puree toisen korvasta palasen? Ja mikä on todennäköisyys, että sattumalta luet kaksi sellaista peräkkäin? Edellinen lukemani kirja oli Matti Remestä. Kirja on vuodelta 1957, ja tapahtuma-aika 1927. Roomaan tuli ikävä... Italia. 

"No, jaa. Kuka tahansa meistä on viaton ennen ensimmäistä lemmenseikkailuaan poliisilaitoksen kanssa." (28.5.)

Jokinen Seppo, Satuttamisen summa, Komisario Koskinen osa 29. Tamperetta vaivaa poliisien perhettä vainoavat ryöstelijät. Raija tarjoaa Koskiselle iltapalaksi 

Juustokukkoa (makkaraan viillot, niihin juustoa. Päihin oliivit silmiksi ja paprikasta heltta. Sitten uuniin. Koskinen tunnistaa tuoksun:

"Ei kai sitä muuten komisarioksi pääsisikään." (21.5.)

Katajisto Kati Vale-Jaakko : suomalainen huijaritarina 1700-luvunlta. Kaikkien auervaarojen äitikö tämä oli.... Perheellä ei ollut perijää, joten perijäksi kelpasi Venäjälle 1700-luvun alussa vihojen aikaan ryöstetty nuori mies. Jos nyt oli ensinkään siltä kylältä Isokyröstä ryöstetty. Mielenkiintoinen TrueCrime otteella kirjoitettu kirja. 🌟🌟🌟

Kaus Jan & Rinne Harri (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. Pari runoa sykähdytti, mutta muuten vain ihan ok. Kirjaan oli saatu kiva kokoelma eri runoilijoilta ja runot liikkuivat samoilla hoodeilla. Viro.

Kilpi Marko Kirkkonummen kolmois-surma. Kirkkonummi. Muistan kauhistelleeni vauvan hukkumista aikanaan. Hirveä tapaus, jonka ratkaisua ei ole näkyvissä. Kirja perustuu viime vuotiseen rikospodcast-sarjaan, jonka olen kuunnelut. Vuonna 1990 elettiin eri aikoja. Dna tunnistusta otettiin käyttöön vasta 3 vuotta myöhemmin, kännyköitä ja nettiä ei ollut. Tutkija kuitenkin kertoi:

"Meillä on käytössä tietokone." (2.5.) 🌟

Lovesey Peter Salapoliisi silkki-pöksyissä. Urheiluromaani viktorianajan Englannista. 

Kirjassa poliisi solutrautuu laittomiin nyrkkeilypiireihin ratkoakseen murhatapauksia. (3.5.) 🌟🌟

Manner Juha, Ollikainen Milla Ulvilan surma, juttu 2472. Kirjassa yritettiin kovasti selittää juttua, mutta nekin uudet tiedot, joita kirjassa oli eivät saaneet vakuuttumaan puoleen eikä toiseen. Kohta alkaa olla kaikkien näkökulmat kirjoitettuna, Auerin näkökulmaa en ole lukenut. 

Musso Guillaume Kirjailijoiden salattu elämä. Ensimmäisen käännetyn kirjan jälkeen odotin tätä malttamattomana, mutta ei ollut minun tarinani tämä. Hyvin kirjoitettu, mutta petyin silti. Luen kuitenkin kolmannenkin kirjan syksyllä. En tykännyt naispäähenkilöstä joka käyttäytyi mielestäni päällekäyvästi kirjan alkupuolella. Ranska. (4.5.)

Mustonen Enni Kielon jäähyväiset Koskivuori-sarja 3. Kirjassa eletään vuotta 1939 ja talvisotaa. Kristiina on Kannaksella, Hanna Helsingissä. Kotona Oitissakin ollaan.  Taisin tykätä tässä sarjassa tästä eniten.🌟

Mustonen Enni Metsäkukkia asfaltilla. Koskivuori-sarjassa ollaan edetty 1950-lukuun. Pääosa tapahtumista on Helsingistä. 

Ollikainen Milla, Manner Juha Ulvilan surma juttu 2472. Syytön kunnes toisin todistetaan. Mielenkiintoinen nökökulma tapaukseen. Auerin näkökulmaa en ole lukenut, kaikki muut kyllä. Siksensä hyvä, että en aikanaan päässyt oikeustieteelliseen. Ei musta olis ollut golfaamaan... (20.5.)

Patrakova Inna Kultahammas. Venäläisten vappuretki 30.4.-2.5.1997, kohteina Helsinki, Tampere, Nokia. Mielenkiintoinen ja hauskakin tarina ryhmämatkalta Suomeen. (2.5.) 🌟🌟

Pertola, Esko, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa, Kokemäki. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa.

"Tanssitti mua yksi Nakkilan miäskin. Se olikin oikein aika poika. Kehu, että hänellä on kivinavetto ja lipputanko ja sektori. Ja sano viälä sillaikin, ettei hän juur toisen apua tartte muuta ko rahan rikkomisesta!."

"On sittenkin parempi olls sekarotuinen ihminen, kuin puhdasrotuinen sika." 

"Vieraista on aina iloa – ellei heidän saapumisestaan, niin ainakin heidän lähtemisestään." (23.5.)

Remes Matti Tappava tuliainen, Ruben Waara 3. Olennlukenut Ruben Vaaran seikkailuita vähän sieltä lisää täältä menetelmällä. Nyt kun kaikki on suoratoistossa, olen paikkaillut aukkoja. Hanko. 

"Tiedätkö mitään, mikä on näkymättömämpi kuin näkymätön mies? - - - Se on lihava keski-ikäinen nainen." Ruben Vaaran kuljetusliikkeen sihteeri. (27.5.)🌟🌟

Remes Matti, Islantilainen syleily. Hanko. (28.5.)

Rowling J. K. Harry Potter - sarja. En ole ennen kuunnellut tai lukenut Harry Potter -sarjaa kokonaan suomeksi. Alunperin olen lukenut neljä ensimmäistä kirjaa suomeksi, loput englanniksi heti kun ne ilmestyivät. Sittemmin olen kuunnellut sarjaa ruotsiksi. Niinpä Harry Potter ja Feenixin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset tulivat luettua nyt ensi kertaa suomeksi. Tällä lukukokerralla ihastelin erityisesti sitä, kuinka täsmällisesti elokuvien hahmot noudattivat kirjan kuvauksia. Tähtiä on vaikea jakaa, kun on niin monta kertaa lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat. Englanti. 

Viisastenkivi  (10.5.)

Salaisuuksien kammio (11.5.)

Azkabanin vanki (13.5.)

Feniksin kilta (15.5.)

Puoliverinen prinssi. (17.5.)

Kuoleman varjelukset. (18.5.)

Siuntio sulosäkeen tarinat. (18.5.) 🌟🌟🌟

Ihmeotukset ja niiden. (18.5.) 🌟

Huispaus kautta aikojen. (19.5.) 🌟🌟

Harry Potter ja Kirottu lapsi. Vuoden ensimmäinen näytelmä. Luin tämän uutena, mutta tarinasta en muistanut juuri mitään enää. (20.5.)

Salonen Jari Päätin lukea koko Zetterman ratkaisee-sarjan ennen kuin luen uusimman, Käärmeen. Tykkään Zettermanin tyylistä ja konditorioiden korpuiksi kuivatuista hävikkipullista. Edelliset kirjat olen lukenut likimain sitä myötä, kun ne ovat ilmestyneet. Kirjat tapahtuvat pääosin Helsingissä, mutta ei tullut tälläkään lukukerralla kirjattua ylös tapahtumapaikkoja. 

Kuokkavieraat, Zetterman ratkaisee osa 1. Helsinki. 

Jahti. 

Kätkö.

Ontuva mies. 

"Ehkä minä pitäydyn jatkossakin elokuvissa, kirjoissa ja musiikin kuunteludda, hän päätti. Niistä saattoi harrastaa sisätiloissakin."Zettermanin mietteitä vanhuuden harrastuksista. 

Kaikki me kuolemme kerran. 

Ristilukki.

Bumerangi. Kirjassa purjehditaan. 

Käärme. Osa 8, 2024. Zetterermanilla itsellään on purjevene. 

Tagore Rabindransth Gitanjali. Bengalilaisia runoja, jotka ensi kertaa ilmestyi suomeksi 1917 Eino Leinon käännöksenä nimellä Uhrirunoja. Tagore voitti nobel-palkinnon näillä runoilla vuonna 1913. Uudessa, Hannele Pohjanmiehen käännöksessä on kaikki alkuperäisteoksen runot. Tykkäsin niin, että luen heti uusiksi. Intia. (27.5.) 🌟🌟🌟

Vakkuri Juha, Leokongo, runoelma. Kongon demokraattisen tasavallan historia 1800-luvunnloppupuolelta 1970-luvulle. Tätä kirjaa on tullut luettua kuin Iisakin kirkkoa rakennettu. Pitkään ja hartaasti. Syynä hitauteen ei ole kirjan huonous, päin vastoin. Rakastin sitä, enkä vaan malttanut lopettaa. Tämän kirjan voisi osaa itselleenkin. (23.5.) 🌟🌟🌟

Vilkuna Kustaa Paholaisen sota. Luin kirjan heti Katajiston Vale-Jaakon jälkeen. Ehkä antoisampaa olisi ollut lukea tämä ensin, mutta hyvä oli tämäkin. Pääpaino tässäkin kirjassa oli 1700-luvun Pohjanmaalla, mutta esimerkiksi Turku ja Ulvilakin tuli mainittua joidenkin tapausten yhteydessä. 🌟

Vuong Ocean  Lyhyt maallinen loistomme. Vietnamilaisen pohan pitkä kirje äidille. Olen lukenut kiehtovampiakin kirjeitä, mutta ihan ok tämäkin. En ehkä suosittele ainoaksi kirjeromaaniksi, jos olet sitä eysimässä. Sellaiseksi sopii paremminukrainalaiben  Rakas Ljuba tai senegalilainen Pitkä kirje. (30.6.)

Westlake Donald Turmion tiellä. Minä ja Westlake emme oikein tule toimeen, mutta tulipa taas kokeiltua. Ihan kiva tarina, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Englanti. 

Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 1

Vuoden 2024 lukuhaaste osa 1. Tammikuu meni arktisilla alueilla, helmi-maaliskuu muualla Euroopassa. Pari kirjaa oli pakko lukea muualtakin. 

Ensimmäisenä luin loppuun välipäivinä aloittamani CostaRica-kirjan, jonka jätin lepäämään ekan novellin jälkeen kun luin uudet haaste kohdat. Puuttuvia maita kokomaailman haasteessani on alle 20, joten yhtään ei voinut menettää, jos aion useamman lapun tänä vuonna täyttää. 

Viimeiseksi jäi kaunis kirja, joka muuttui raskaammaksi loppua kohti, sekä kirjastosta lainatut pakina, joita ei montaa jaksa yhteen menoon, vaikka tarinat olivat kivoja. Olisin kaivannut isompaa vaihtelua molemmissa. 

Seuraavasta lapusta puuttuu enää kolme kohtaa. Nyt voinkin aloittaa kolmannen täyttämisen. 

Kirjoista löytyy tarkempi esittely kuukaudun luettujen kirjojen päivityksestä.

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Sopii myös kohtiin 3, 19, jos ei ole lukenut japanilaisen kirjailijan kirjoja, niin myös 18. Japani. (26.1.) 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu

Ellinoor Rafaelsen, Katja Huippuvuorilla vuodelta 2001. Norja. (5.1.) 🌟

 3. Sarjan ensimmäinen osa 

Tuomo Pirttimaa, Hete, mielenkiintoinen rikostarina, jolla monta ulottuvuutta. Alkuun pääsy oli itselleni kankeaa, kun oli niin monta ihmistä äänessä ja lukijoita vaan kaksi (peräti kaksi). Kannessa neliö. Itä-Lappi (1.1.) 🌟

 4. Kirjassa kuljetaan paljain  Riikka Sandberg Ørja, Liv pakenee paljain jaloin norjalaisia miehiä, jotka saksalaisten lähdettyä ajelivat naisilta hiukset. Norja, pieni saari Lofooteilta koiliseen. (2.1.)

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin

Elinaikaa puuttuu äidiltä Ella-Maria Nutti kirjassa Pohjoisessa kahvi on juotu mustana. Ei minun genreä, mutta ihan hyvin kirjoitettu kirja. Ruotsi. (1.1.)

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen

Sebastian Lybeck, Latte-siili Lofooteilla. Kirjassa on eläinten ohella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Norja (4.1.)

 

7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapoaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä Norjassa. Ensin tämä tuntui täydelliseltä, mutta jossain 50 jälkeen aloin kaivata uutta tarinaa. 🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä Bengt Pohjanen Jopparikuninkaan poika. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Ruotsi. (1.1)

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Jyrki Kiiskinen Nenän edessä vuori. Runokirja. Tuskin olisin lukenut ilman nenää, mutta runoja on aina kiva lukea. (5.1.)

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle 

Sir Arthur Conan Doyle Der Gouverneur von St. Kitts. Kolahtaneet enemmän niihin, jotka ovat katsoneet Jack Sparrow -leffoja. (5.1.) 🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä David Eddings Rivan kuningatar. Garion etenee enämpi suomaisemissa mutta Kiven vartijan morsian vierailee metsikössäkin. (10.1.) 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia

Jukka Parkkinen Ella ja Yön ritarit kirjassa perustetaan joukkue ja pelataan jääkiekkoa. (2.2.) 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin

Janet Skeslien Charles Kirjasto Pariisin sydämessä. Alkuun pääsy oli takkuista, mutta lopu sujui ahmien. Ranska (31.1.)

14. Kirjassa on loru tai lasten runo

Mikko Nelimaa Meidän kimppa kirjassa luetaan Miia-tädin nuorena kirjoittamaa runoa pihkahärästä. 

"Herra astui, jalka kastui, rapa roiskui alla. 

Pihkahärkä lauleskeli: hiphei heipparalla." jne. Pori (29.1.) 🌟

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme 

Aino Marjatta Kallio, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun. Raimo Tanskanen oli Pomarkun lukion musiikinopettaja 1980-kuvulla, eli myös muistelin menneitä. Kekkonen istui kuuntelemassa Tanskasen soittoa ja  mainittiin Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari. Pomarkku.  (6.1.)

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Maria Lang Ei enää murhia! Lang on aina hyvä valinta... Mutta olipa vaikea etsiä kirjan nimeä jossa on joku muu merkki! Ruotsi. (26.1.)🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Ilari Aalto, Elina Helkala Vuosi keskiajan Suomessa kirjaa vinkattiin haasteen sivuilla ja kirja vaikutti mielenkiintoiselta, ja sitä se olikin, vaikka hirveästi en uutta oppinutkaan. (26.1.) 🌟🌟

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut

August Nemo, Carmen Lyra, Rafael Angel Troyo, Carlos Gagini, Manuel Conzález Magón, Ricardo Fernández Guardia, 7 mejores cuentos - Costa Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat/ovat asuneet kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa

Aslak Nore, Meren hautausmaa, 1940 ja vuosituhannen vaihde ja nykysika. Norja ja Palestiina&Afganistan, meren alla ja päällä. Odotin tältä kirjalta paljon enemmän. Menneen ja nykyisyyden voi yhdistää mielenkiintoisemminkin. Sarjan eka osa. Aika hypyt lähi-Itään selittynee seuraavissa osissa, mutta ei ne tätä kirjaa parantaneet. Sen sijaan itse päätarina 1940/nyt oli hyvä, paikoin erinomainen. (3.1.) 🌟

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilön nimeä. Mäkelä et.al. Arktisia kertomuksia. Kannessa ei ole edes Mäkelän nimeä. Kirjassa myös pestään pyykkiä Grönlannissa (21). Muutama vuosi sitten lueskelin samalla tavoin maanosa/kuukausi ja muistelin nyt myös niinä vuosina lukemiani naparetkikirjoja. Esim. Dominickin tarina oli surullinen. Tässäkin kirjassa mainittiin hänet. (9.1.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä

Antti Liuksiala Vuoret meren takana. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Matka tehtiin juna-bussi-laiva yhdistelmällä. Kirjassa mainittiin tuore presidentti Urho Kekkonen (15), siinä ei myöskään kuole kukaan (24). (4.1.) 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä

Enni Mustosen Näkijässä Vienna kuuntelee miehensä levyttämää Bodorinin jousikvartettoa. USA. (12.1.) 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta 

William Shakespeare, Loppiaisaatto. Ihanat alaviitteet ja johdanto. Opin mm. Että Illuvia oli 1500-luvulla nykyinen Albania. (5.1.)

24. Kirjassa kukaan ei kuole Märta Tikkanen Suurpyytäjä. Kirjailija esittelee tulkin avulla kirjojaan Grönlannissa ja muistelee omaa suurpyytäjäänsä. (15.1.)

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Leo Bruce Murha kävelykadulla. Kirjanntapahtumapaikka oli tuulinen rantakatu Englannissa, mutta jostain kumman syystä näin mielessäni paikan Cefaluna Sisiliassa. Niinpä tulikin muisteltua lol viikkoa Cefalussa noin 15 vuotta sitten. (7.1.)

26. Lainasit kirjan kirjastosta

Esko Pertola, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa. Humoriskeja. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa. Vaikka hauskaa oli, ei näitä montaa kerrallaan viitsi lukea. Eka kirjani Kokemäeltä. (23.5.) 🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla Pirkko Arhippa, Katso koiraa syvälle korvaan. Dekkari. Tuli opittua jotain uutta koiranäyttelyistä. (6.1.) 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa

Päivi Hannula, Väärän auton kyytiin. TrueCrime Poliisin luona asioidaan useita kertoja. Sopisi hyvin myös kohtaan 25. Mitä teinkään kun... Miksi en muista tätä... Muistan, kuinka tästä puhuttiin... Suomi, eri paikkakuntia. (4.1.) 🌟

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio

Anna Amnell Kyynärän mittainen tyttö. Tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabet I hoviin. (31.1.)

30. Rauhan kirja

Rauha S. Virtanen Seljan Tuli ja Lumi. Kirja on sarjan kuudes ja viimeinen. Suomi ja Chile. (29.1.)

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Antto Terras Suomalaisuuden kultainen kirja. Tykkään Terraksen kepeästä kynästä ja sanojen ilotulituksesta. (2.2.) 🌟

19.1. Piispa Henrikin muistopäivä

Piispa Henrikin surmavirsi  kertoo Henrikin ja Lallin tarinan. Se on innostanut monet kirjailijat tarttumaan Henrikin tai Lallin tarinaan. Usein se on tarkoittanut molempia. Myös Kerttu on päässyt ääneen ainakin yhdessä kirjassa. 

Henrik

Nuorille suunnattu tarina on Juuse Tammisen Repolan kuninkaan vangit. Kirjassa kerrotaan 1155 tehdystä ristiretkestä Suomeen ja Köyliön tapahtumista sen yhteydessä. Kirja kuuluu Nuorten toivekirjasto -sarjaan ja on niitä harvoja, jotka puuttuivat aikanaan omasta kokoelmastani. 

Riitta Nelimarkan Piispa Henrik ja Lalli on 1975 ilmestynyt lastenkirja Pyhän Henrikin ja Lallin legendasta. 

Omasta hyllystäni löytyy Pentti Rajalan kirja Piispa Henrik ja Lalli, siinä on kiva kuvitus. 

Lalli

Tuomas Heikkilä on kirjoittanut kirjan Lalli - kansallismurhaajan muotokuva.

Lalli on mies, joka ei käytä ketään kylmäksi, paitsi ehkä Piispa Henrikin Köyliön järven jäälle. 

Henrik ja Lalli tarvitsevat toisiaan.

Kivasti kirjoitettu kirja Lallista ja vähän Henrikistäkin, eli miehistä, joiden elämä ei ole yhtään niin varmaa kuin tarina kuolemasta. 

Myös Matti Rautiaisen dekkari Lallin perintö sivuaa Lallin tarinaa. 

Kerttu

Orvokki Annalan Lallinkartanon Kerttu antaa äänen Kertulle, Gertrudille, ritarintytyärelle, joka rakastuu Lallin mutta päätyy vaimon sijasta tämän jalkavaimoksi. 

Tämän luin viime kesänä, kun radiossa puhuttiin Piispa Henrikistä. Ja aloitin tätä kirjoitusta. 

Reliikit

Juha Ruusuvuori on jälleen tarttunut kiehtovan aiheeseen - pyhimysten jäänteisiin. Itseäni on ihmetyttänyt se, kuinka monessa kirkossa ja luostarissa on vitriinissä pyhien miesten luun kappaleita. Mietin aina sellaisen nähdessäni, miksi pyhä mies ei saanut tulla haudatuksi kokonaisena, irrotettiinko luut ennen hautausta vai kävikö joku myöhemmin valitsemassa kauneimmat luut näytettäviksi ihmisille ja tekemään ihmeitä. 

Ruusuvuoren kirja Ryöstetty pyhimys kirjassa eletään 1300-luvun Turussa.  

.