Black friday

Musta on vihreän ohella lempivärini. On ollut vuosikymmeniä. Näin Black fridayna on hyvä muistella tätäkin asiaa. Koska tämä on enemmänkin kirjallisuusblogi, otan mukaan marraskuisia limerikkejäni. Niitäkin olen harrastanut tämän parin kuukauden tauon aikana. 

Ensi kertaa havahduin mustaan työpaikkahaastattelussa Tampereella. Elettiin 1990-luvun alun syvintä lamakautta. Ryhmä jyväskyläläisiä konsultteja haastatteli minua kesäkuumalla Stockmannin kahvilassa.

Olimme kaikki pukeutuneet mustaan. Yksi nuorista miehistä havahtui asiaan ja totesi että "musta on kesäväri". Miehet olivat kokomustissa, itselläni oli sentään Polan valkoraitainen, lyhythihainen kauluspaita, jonka ostin juurikin työpaikkahaastatteluja varten, mutta enemmän sitä tuli kyllä käytettyä hautajaisissa, joita riitti silloin Eurajoella. 

Siitä haastattelusta ei poikinut muuta hyvää kuin se, että tuosta lähtien olen kantanut mustaa ylpeästi kesät talvet. 

Toriparlamentti

Kova tyyppi pakkasessa Porin,

musta takki hulmusi ohi pärekorin.

Tuuli puhalsi lujasti,

Patsas seisoi vakaasti –

se oli marraskuun kuningas torin.

Välillä vaatekaappini saattaa kapinoida. Sieltä löytyy mm. vadelmaa ja fuksiaa, sekä tietysti klassiset syys värit munakoiso ja poltettu oranssi. 

Mutta musta ei ole pelkkää mustaa. Vaateteollisuudesta löytyy ainakin seuraavia sävyjä. Kaikista ei ole tarkkaa suomennosta, mutta näillä mennään. Tässä pari tusinaa mustan sävyä, mutta tuskin vielä kaikkia. 

Black black – syvä musta / täysmusta

Midnight black – keskiyönmusta

Raven black – korppimusta (hieman sinertävä musta)

Black ice – jäämusta (kylmä, hieman sinertävä musta)

Jet black – jäänmusta / kiiltomusta (erittäin syvä, puhdas musta)

Gloss black – kiiltomusta

Ink black – mustemusta

Onyx black – onyksmusta (korumaisen syvä ja tasainen musta)

Charcoal black – hiilimusta (hiilenharmaa musta)

Carbon black – karbonaattimusta / hiilimusta (teknisempi kuin charcoal)

Pitch black – pikitumman musta / pikitumma

Obsidian black – obsidiaanimusta (kivimäisen syvä musta)

Oil black – öljymusta (hieman vihertävä tai irisoiva musta)

Mud black – mudanmusta (ruskeaan vivahtava musta)

Vintage black – vintagemusta (kevyesti haalistunut, ”patinoitunut” musta)

Ash black – tuhkamusta (haalistettu, harmahtava musta)

Faded black – haalistunut musta

Shadow black – varjomusta (pehmeä, tummanharmaa musta)

Soot black – noenmusta (likaisenharmaa musta, selvästi ”pehmeä”)

Graphite black – grafiittimusta (metallinhohtoinen harmaamusta)

Smoky black – savuinen musta (lämpimään harmaaseen liukuva)

Velvet black – samettimusta (pehmeän matta, usein syvempi tekstiileissä)

Matte black – mattamusta

Eggshell black – munankuorimusta (matta, ”liitutaulumainen” musta; ei kiiltoa)

Syysmuotia

Rooman kujilla kulki mies mustissaan,

pimeys kietoutui kankaisiin ulsterissaan.

Joku huusi “Signore!”,

mut se jatkoi vain vuorelle –

marraskuu teki tyylin turisteill’ mustissaan.

Etelän yö

Senegalin yössä näin kulkijan taas,

mustat vaatteet hohti kuin lämpö haas.

Tuuli toi rytmin rantaan,

hän vain nyökkäsi santaan –

marraskuu on tumma, mut ei koskaan mieli maas.

Ja lopuksi sinne, missä sielu on nyt:

Sydän Kiinassa

Wuhanin sillalla eräs kaveri seis’,

musta sadeviitta liehui kun joki sen veis.

Höyry nousi kuin teen,

ilma kylmeni yllä veen –

mut tyylinsä piti: marraskuun musta on meis.

Runot omia limerikkiharjoituksiani. 

Vaimoni on toista maata

Facebookin muistoja tältä päivältä vuosien varrelta on kerrassaan mainio asia. Olen saanut viikon sisällä itseni kahdesti kiinni siitä, että en muistanut, mitä tapahtui marraskuussa 2011. Se nyt ei sinänsä ole ihme, sillä työyhteisöni eli YTeisen jälkeistä loppusuoraa ja sattuneista syistä vietimme sillä työpaikalla viimeistä joulua vol 2. Se ensimmäinenkin vuotta aiemmin rasitti. Kulttuuria ehdin näemmä silti harrastaa.

Muutama päivä sitten muistot kertoivat että olin ollut Ateneumissa ikimuistoisessa näyttelyssä. Olen vuosikausia kuvitellut, että jätin sen väliin, mutta koska en ole koskaan päivityksessäni valehdellut olleeni muualla missä olen, niin uskottava on. 

Tasan 13 vuotta sitten olin tänään päivällä puhujakeikalla Savonlinnassa ja illalla teatterissa katsomassa Vaimoni on toista maata. Jostain syystä muistan sen puhujakeikan kyllä oikein hyvin. Valokuvasta muistan ruokailunikin teatterin jälkeen.

Olen kuvitellut muistavani kaikki näytelmät, joita olen nähnyt livenä, mutta tämä eibkyllä ole jättänyt mitään kunnon muistijälkeä. Tällä kertaa pistän tuon silloisen stressin piikkiin, mutta huolestun, jos niin tapahtuu muidenkin vuosien osalta. 

Kävin yhdistyksen kanssa kesällä 2023 katsomassa tuon näytelmän Porissa Kirjurin kesäteatterissa. 

Jotain tuttua siinä tuntui olevan, mutta mieleni kellot kilkatti 1980-1990-luvun Tampereelle, missä näin tuolloin monta samantyylistä farssia Esko Roineen tähdittämänä. Mikkeli ei tullut mieleen, vaikka siellä ja Lahdessa näin mikkelinvuosinani melkein kaikki suuren näyttämön kappaleet. 

No. Pakko olla itselle armollinen. 

Porissa pääosissa oli Joonas Nordman, Maria Kuusiluoma, Mika Muranen ja Jenny Kokander. Näytelmässä vanhempi pariskunta kutsuu kylään nuoremman pariskunnan, isäntäpari kuvittelee nuoremman naisen ulkomaalaiseksi ja farssien tapaan siitä syntyy melkoinen (parisuhde) soppa. Vanhalla parilla on ongelmansa, nuoremmalla omansa.

Itse nautin näkemistäni, sillä oma kauan sitten päättynyt parisuhde ei katselua häirinnyt. Kaverilla meni enemmän tunteisiin. Väliaika tarjoilu oli maukas, seura hyvä ja vessaan lyhyt jono. Nehän ne on kesäteatterimiljöön tärkeimmät asiat.

Tykkään farsseista harvakseltaan nautittuna. Ne on kyllä vähän 'aivot narikkaan' meininkiä, mutta useimmista on kuitenkin löytynyt myös vakavahenkisempi sanoma. Tässäkin parisuhteiden erilaisuudet.

Käsikirjoitus on ranskalaisen Gilles Dyrekin käsialaa, ja pakko todeta, että kyllä ranskalaisetkin osaa farsseja kirjoittaa. 

Lähes 60-vuotias Dyrek on toisen polven näyttelijä, joka on kirjoittanut useampia näytelmiä. Vaimoni on toista maata lienee ainoa suomennettu, koska minun Google ei tarjonnut muun nimisiä näytelmiä. Dylekin Joulu parvekkeella kuulostaisi hienolta joulunäytelmältä. Katsoisin jos joku kääntäisi.

Surukseni huomasin, että Mikkelin teatterilla menee nykyään huonosti. Tämän päivän uutisissa oli, että rahat ja näytteleminen loppuu 2028 tienoilla, ellei jostain tule rahallista buustia. Nykyään teatterissa on enää kuusi vakinaista näyttelijää. Sääli, sillä tykkäsin Mikkelin teatterista. Sieltä jäi hyvät muistot. Toivottavasti joku senkin pelastaa, nyt kun kulttuuriministeriö kiristää rahahanoja, eikä Raha-automaattiyhdistys enää anna tukea, kuten 1990-luvulla.

Toivottavasti kurjuus ei iske koko maan teattereihin. Porissa näyttelijät paikkasivat aikanaan (noin 1992) vuoden tulosta hulvattomalla sketsinäytelmällä, jonka nimi on painunut unholaan, saattoi olla Tähden lentoja. Näytelmässä mainostettiin sponsoreita kuten Nauha ja nappia, Vesi Mäkistä ja ennen kaikkea Ilmari Holmlundia, josta laulettiin Porilaisten marssin sävelellä:

🎶Holmlund, presidentiksi...🎶

Mainos kannatti, sillä edelleen muistan kolme pääsponsoreista... Sen jälkeen en muuten olekaan istunut usein eturivissä, sillä Kai Tanner Teini-ikäisenä mutanttininja -kilpikonnana liukui lähes nenääni kiinni näytelmän tiimellyksessä. Oli siinä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja myös yksi teatterikassan ryöstö.

Kirjurinluodon kesäteatteri on kiva, ja yllättävän lähelle sinne pääsee myös bussilla. Kesäteattereiden huono puoli on, että niihin tarvitaan auto tai jonkun yhdistyksen bussikuljetus. Käyttäisin kesäteattereita paljon enemmän, jos jotkut ymmärtäisi perustaa sellaisia bussipysäkin viereen... Tai joku alkaisi bussimatkat kaikkiin lähitienoon kesäteattereihin.