Muutama päivä sitten muistot kertoivat että olin ollut Ateneumissa ikimuistoisessa näyttelyssä. Olen vuosikausia kuvitellut, että jätin sen väliin, mutta koska en ole koskaan päivityksessäni valehdellut olleeni muualla missä olen, niin uskottava on.
Tasan 13 vuotta sitten olin tänään päivällä puhujakeikalla Savonlinnassa ja illalla teatterissa katsomassa Vaimoni on toista maata. Jostain syystä muistan sen puhujakeikan kyllä oikein hyvin. Valokuvasta muistan ruokailunikin teatterin jälkeen.
Olen kuvitellut muistavani kaikki näytelmät, joita olen nähnyt livenä, mutta tämä eibkyllä ole jättänyt mitään kunnon muistijälkeä. Tällä kertaa pistän tuon silloisen stressin piikkiin, mutta huolestun, jos niin tapahtuu muidenkin vuosien osalta.
Kävin yhdistyksen kanssa kesällä 2023 katsomassa tuon näytelmän Porissa Kirjurin kesäteatterissa.
Jotain tuttua siinä tuntui olevan, mutta mieleni kellot kilkatti 1980-1990-luvun Tampereelle, missä näin tuolloin monta samantyylistä farssia Esko Roineen tähdittämänä. Mikkeli ei tullut mieleen, vaikka siellä ja Lahdessa näin mikkelinvuosinani melkein kaikki suuren näyttämön kappaleet.
No. Pakko olla itselle armollinen.
Porissa pääosissa oli Joonas Nordman, Maria Kuusiluoma, Mika Muranen ja Jenny Kokander. Näytelmässä vanhempi pariskunta kutsuu kylään nuoremman pariskunnan, isäntäpari kuvittelee nuoremman naisen ulkomaalaiseksi ja farssien tapaan siitä syntyy melkoinen (parisuhde) soppa. Vanhalla parilla on ongelmansa, nuoremmalla omansa.
Itse nautin näkemistäni, sillä oma kauan sitten päättynyt parisuhde ei katselua häirinnyt. Kaverilla meni enemmän tunteisiin. Väliaika tarjoilu oli maukas, seura hyvä ja vessaan lyhyt jono. Nehän ne on kesäteatterimiljöön tärkeimmät asiat.
Tykkään farsseista harvakseltaan nautittuna. Ne on kyllä vähän 'aivot narikkaan' meininkiä, mutta useimmista on kuitenkin löytynyt myös vakavahenkisempi sanoma. Tässäkin parisuhteiden erilaisuudet.
Käsikirjoitus on ranskalaisen Gilles Dyrekin käsialaa, ja pakko todeta, että kyllä ranskalaisetkin osaa farsseja kirjoittaa.
Lähes 60-vuotias Dyrek on toisen polven näyttelijä, joka on kirjoittanut useampia näytelmiä. Vaimoni on toista maata lienee ainoa suomennettu, koska minun Google ei tarjonnut muun nimisiä näytelmiä. Dylekin Joulu parvekkeella kuulostaisi hienolta joulunäytelmältä. Katsoisin jos joku kääntäisi.
Surukseni huomasin, että Mikkelin teatterilla menee nykyään huonosti. Tämän päivän uutisissa oli, että rahat ja näytteleminen loppuu 2028 tienoilla, ellei jostain tule rahallista buustia. Nykyään teatterissa on enää kuusi vakinaista näyttelijää. Sääli, sillä tykkäsin Mikkelin teatterista. Sieltä jäi hyvät muistot. Toivottavasti joku senkin pelastaa, nyt kun kulttuuriministeriö kiristää rahahanoja, eikä Raha-automaattiyhdistys enää anna tukea, kuten 1990-luvulla.
Toivottavasti kurjuus ei iske koko maan teattereihin. Porissa näyttelijät paikkasivat aikanaan (noin 1992) vuoden tulosta hulvattomalla sketsinäytelmällä, jonka nimi on painunut unholaan, saattoi olla Tähden lentoja. Näytelmässä mainostettiin sponsoreita kuten Nauha ja nappia, Vesi Mäkistä ja ennen kaikkea Ilmari Holmlundia, josta laulettiin Porilaisten marssin sävelellä:
🎶Holmlund, presidentiksi...🎶
Mainos kannatti, sillä edelleen muistan kolme pääsponsoreista... Sen jälkeen en muuten olekaan istunut usein eturivissä, sillä Kai Tanner Teini-ikäisenä mutanttininja -kilpikonnana liukui lähes nenääni kiinni näytelmän tiimellyksessä. Oli siinä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja myös yksi teatterikassan ryöstö.
Kirjurinluodon kesäteatteri on kiva, ja yllättävän lähelle sinne pääsee myös bussilla. Kesäteattereiden huono puoli on, että niihin tarvitaan auto tai jonkun yhdistyksen bussikuljetus. Käyttäisin kesäteattereita paljon enemmän, jos jotkut ymmärtäisi perustaa sellaisia bussipysäkin viereen... Tai joku alkaisi bussimatkat kaikkiin lähitienoon kesäteattereihin.
