Heinäkuussa 2026 luetut

Heinäkuussa luin sangen monta ohutta kirjaa. Osa oli kevyttä kesälukemista, mutta mahtui mukaan painavampaakin tekstiä. Dekkareitakin lukaisin muutaman. Kappalemäärää tuli sen verran, että ensimäistä kertaa täytyi pilkkoa kirjankansikuvat kahteen eri kuvaan. Edelleen olen hieman jäljessä kirja/päivä tahdista Aasialaisen kauteni vuoksi, mutta kyllä tämä tästä tasaantuu, uskon niin. Pienoisesta kiinnostuksestani huolimatta heinäkuukaan ei ollut niin pitkä, että olisin saanut englanninkielisen runokirjan Karibialta puuttuvasta maasta loppuun, mutta ehkä jo elokuussa.... Kuka ties. Luettua taisi tulla 73 kirjaa. Kirjat olen laskenut suoratoistopalveluiden tapaan, paitsi tyyliin päivittäin ilmestyvät joulukalenterikirjat (heinäkuussa oli yksi lomakirja), jonka laskin yhdeksi, koska kyseessä oli oikeasti romaani eikä novelli- tms. kokoelma. 

Aarnipuro Marja Murha retriitissä : Kaarina Riikonen ratkaisee osa 1. Joogaretriitistä on kyse. Kirja on ilmestynyt Avun kesädekkarina. Mikähän se on tänä vuonna, täytyy käydä kirjastossa lukemassa. (27.7.) 🌟🌟 

Muitakin kirjoja oli hyviä, mutta eikös 6 riitä parhaiksi?

Ahn Lars Seinien sisällä Pelon atlas osa 2. Kertojan muurari setä-Erik katoaa, miten käy kertojan. Tanska. (2.7.) 🌟🌟 

Aho Elisabet Helmi salaperäinen tyttö. Vappu ja Annika tutustuu hylättyyn päiväkotiin. Joku nukkunut päiväkodin leikkimökissä... Lukijana Maija Lang jonka ääni ei oikein sovi korvilleni, mutta kuuntelin. Lapset. (23.7.) 

Aho Juhani (1961-1921) Käynti Kolilla. Ajo taisi käydä Kolilla 1892, jolloin kirjoitti tuon. Lieksa tai tuolloin itse asiassa Pielisjärven pitäjä. (4.7.) 🌟🌟 

Aho Juhani Laatokka ja Valamo. Aho kävi Sortavalassa, Laatokalla ja Valamossa 1890-luvun alussa ja vertailee luostarin sisäpuolta Italiassa näkemiinsä luostareihin, jotka ovat koristeellisia ja Valamo taas pelkistetty. Kun roomalaiskatolisissa maissa luostarit on. Täynnä kuuluisien maalareiden tauluja, on venäläiset ikonit Ahon mukaan räikeitä ja pelkistettyjä. Toisena lukuna kokemuksia junamatkalta. Salmi. (4.7.) 🌟 

Aho Juhani. Pikimmiltään Venäjän-Karjalassa. Mieleen jäi oikeastaan vaan vaatetuseroja. Tämä oli pisin kirjanen näistä kolmesta. Alunperin taisivat olla jatkokertomuksena sanomalehdessä. Pielisjärveltä kohti Karjalaa. (4.7.) 🌟 

Alsanea Rajaa Riadin tytöt. Luulin lukeneeni tämän, mutta oli uusi tuttavuus. Perjantaisin on mahdollisuus saada sähköpostiin uutiskirje Riadin mehukkaimmista juoruista ja railakkaimmista bileistä... Kirjan pääosissa on neljä parikymppistä naista: Michellen, Sadimin, Lamisin ja Gamran. Sähköposteissa seurataan naisten siirtymistä avioliittoon vuosina 2004-2005. Kaikki ei ole aina auvoista: torstai ei ole toivoa täynnä sen enempää kuin muutkaan päivät, kuten jossain kirjan kirjeistä sanaillaan. Mukana on myös joitain sähköpostien lukijapalautteita. Saudi-Arabia. (9.7.) 🌟 

"Mitä sanoa miehistä vahvimmalle, kun hän on vanhemmillensa rumpu, jolla soitetaan vanha heimolaulu. Tyhjyyttään kumiseva rumpu oli vielä hiljan piripintaan täynnä rakkautta, jonka vain kiittämätön päästää käsistänsä."

Andersson Laura Malja uudelle : viinikylän mysteerit osa 1-3. Suomalainen nainen, eronnut matkustaa Ranskaan. Lähtökuopissa tulee kirje nuoruuden poikaystävältä ja naisen ero päätyy iltapäivälehtien lööppeihin. Edessä on matka viinitilalle. Siellä alkaa selvitystyö, mitä tapahtui Michaelille. Ranska. (21.7.)

Bagge Tapani Oravanpyörä. Aika mainio minidekkari. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Chizmar Richard Gwendyn lumottu sulka. Tarina jatkuu Gwendyn ollessa aikuinen. Gwendy saa lippaan takaisin... USA (30.7.)

"Kirjoittaminen on käytännössä leikkimistä." Stephen King kirjan esipuheessa. 

Chun Shu Beijing Beibi. Ikuisuusprojekti. Hyvä kirja, mutta jostain syystä sain kuunneltua vain pätkissä ja sitten muutaman päivän/viikon tauko. Kirja on nuoren punkkaritytön muistelmat. Peking, Kiina. (7.7.) 🌟🌟 

"Minulla oli värjätyt hiukset enkä pelännyt mitään." Beijing beibi, 17 v.

Dickson Brian Sokea lasku. Jösses, miten uskomaton suoritus! Nepal. 🌟🌟 

"Kaikki tuntuu oikein mukavalta kun vatsa on täynnä ja kädessä on kuumaa juotavaa." 

Dusapin Elisa Shua Sokcho talvella. Sokcho on kesäkaupunki itärannikolla 60 km Pohjois-Korea rajalta. Hotelli on melko tyhjä talvella ja sinne majoittuu ranskalainen sarjakuvapiirtäjä. Kirjailija on Sveitsissä asuva ranskalais-eteläkorealainen ja teos on voittanut parhaan käännös kirjapalkinnon 2021. Pitänee lukea myös Pachinko-kuulat. Etelä-Korea. (5.7.) 🌟🌟 

Gendrot Adrian ja Ryf Robert Dangerous Assignment: Macau Smuggle Agent Out of Country. Steve Mitchell seikkailee. Macao. (3.7.) 

Gogol Nikolai Nevan valtakatu. Pietarin valtakatu, 4,5 km pitkä bulevardi (Venäjän pisin) Nevski Prospekt, puhtaaksi lakaistu ja köyhällekin sopiva katu, jota alettiin rakentaa valtakaduksi 1710. Veikko Honkasen lukemien runojen jälkeen oli pakko etsiä toinen Honkasen lukema kirja. Tämä löytyi onneksi eilen tallentamistano. Venäjä. (5.7.) 🌟🌟 

Haahtela Joel Talvikappeli. Vuosi 1348 ja ruhtinaan tilaaman kappelinnmaalaus talvella. Maalarien ja ruhtinattaren välille syntyy yhteys. Pohjois-Italia. (26.7.) 🌟🌟🌟 

Haahtela Joel Sielunpiirtäjän ilta. 1600-luku, eläköityvän taidemaalari elämää ja muistoja. Hollanti.  (26.7.) 🌟🌟

Haavikko Paavo Tiet etäisyyksiin. Runoja voi lukea uudestaannja uudestaan. Tämä alieni kolmas kerta. Edelleen se yksi sykähdyttää, kuin kotiinsa tulisi. Runot. (3.7.) 🌟🌟 

Haukio Jenni Paitasi on pujahtanut ylleni. Haukion Runo-Kaarina -palkinnon saanut Esikoisteos. Runoja lapsuudesta, muoruudesta ja ensirakkaudesta. Runot. (18.7.) 🌟 

Hollola Maikku Murhia ja kenkiä, T. Lángos ratkaisee sarjan aloituskirja. Kismóran kylpyläkaupunki Unkarin ja Serbian rajalla. Pari kuollutta naista, dekkari kirjailija, melkein eronnut poliisi ja mitä olikaan tapahtunut Pekalle? (2.7.) 🌟🌟🌟 

Hurme Vuokko Mitä karhu sanoo? Rikastettu äänimaailma. Olipa outo käki. Mutta muuten tuttuja ääniä. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Häkämies Kari Kuuma puhelu. Poliittiset dekkarit ei ole suosikkejani. Mutta nyt on koko sarja luettu. (27.7.) 

Ihalainen J. K. Kultaiset vuoret : Mongolian matkalla. Melkein olin H-Moilasena kun luin Homoolista: parhaimman lastuisesta la nasta. Lopussa Sanakirja, joka sai miettimään, että kielissämme todellakin on jotain samaa. Mongolia. (28.7.) 

"Kaupunkien ulkopuolella yleisimmät kulkuvälineet ovat kaksikyttyräinen kameli, hevonen, moottoripyörä ja hajoamaisillaan oleva kuorma-auto." 

Jarla Pertti Fingerpääkaupunki . Fingerporin sarjakuva joka esittelee Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle sijoittuvia strippejä. Nautin. Sarjakuva. (16.7.)🌟🌟🌟 

Kallas Aino Reigin pappi. 1600-luku pappi joutuu virkaan Hiidenmaalle. Vaimo kohtaa viettelyksen. Klassikko, Viro. (26.7.) 🌟🌟 

Kallio Pauli & Kovács Kati: Väritetyt unet. Sarjakuvakirja unista. Tätä en ollutkaan aiemmin nähnyt, vaikka tykkään Kallion tarinoista. (22.7.) 🌟🌟🌟 

Kallioniemi Tuula Jäniksenpapanapolku : iloisia satuja. En ehkä lukisi lapsilleni känkkäränkästä, etteivät saisi vaikutteita 🙃. Mutta hauskoja nämä oli. Sadut. (11.7.) 🌟

"Puuro on ällöä."

Kauranen (Snellman) Anja Elämää Bulevardilla. Noin 30-vuotta sitten tehty äänikirja jossa katkelmia kirjailijan tuotannosta Kaurasen itsensä lukemana. Alkaa tietty Sonja O kävi täällä kirjasta, jo ja olen lukenut uudehkona. (10.7.) 🌟🌟🌟 

Kilpi Eeva (1928-2026) Animalia. Toinen lukukertaa, eka oli kauan sitten. Ei romantiikkaa. Tämä on se kirja, missä on myös ristinilmoituksista tuttu mummo-runo. Runot. (6.7.) 🌟🌟 

Kilpi Eeva Ennen kuolemaa. Tässä ei ollut juuri tuttua runoa. Runot. (10.7.) 

Kilpiläinen Katri Poikani, rikollinen : neljän äidin tarina. Kristiina, Helena, Päivi ja Saija kertoo tarinaansa. Rikos vaikuttaa muihinkin kuin syylliseen ja sen uhrin läheisiin. TrueCrime. (4.7.) 🌟🌟 

King Stephen & Chizmar Richard  Gwendyn lipas Gwendy-sarjan eka osa, seuraava osa on kokonaan Chizmarin kirjoittamana. Kingeihinhän en koske... Ja katso, koskin kuitenkin... Gwendy saa lippaan. Kauhukertomus tämäkin on, mutta lapsille... Vaalean vihreä Aasia, tummanvihreä Afrikka, oranssi Eurooppa, keltainen Australia, sininen Pohjois-Amerikka, violetti Etelä-Amerikka ja musta Etelämanner. Jaksaako Gwendy pitää näppinsä erossa nappuloista? (30.7.) 🌟🌟 

Klingenberg Malin Viima ja Kuris. Viisilapsisessa perheessäriittää vilinää. Tämän kirjan keskiössä on kaksi nuorimmaista, Paavo ja Pate, joilla monien veljesten tapaan on omat kujeensa ja kiusana, mutta yhteinen sävel löytyy kun on tarvetta. Lukemaan opetteleville kiva kirja. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Kunnas Kirsi Villi omenapuu. Runot. (24.7.) 🌟 

Laine Emilia Kulisseja ja koirankujeita. Ensimmäinen kuuntelemani heinäkuun lomakalenterikirja. Pygmalion, tunnetummin My Fair Lady on kesäteatterin näytelmänä. Elizan rooliin tarvitaan yhtäkkiä uusi esiintyjä ja kuinka ollakaan, eläinhoitaja Iiris tulee valituksi. (1.-31.7.)

Lampers Lars Olof Jääkiekkoilija murha : Henrik Myllykosken tapaus. Alingsås, Länsi-Ruotsi. Truecrime. 

Lasse jänis ja unohtumaton kilpajuoksu. Itsevarmuutta puhkuva jänis ja tahdonvoimalla valettu kilpikonna lähtevät kilpajuoksuun. Vanha faabeli Disney Lasten kirjakerhoversiona. (20.7.)

Lehtinen Tuija Mansikkakesä. Aika itsestään selvää oli heti alkumetreillä kenestä tulee pari. Mutta muuten kelpo kesäkirja. Tämä jos mikä oli kevyttä kesälukemista. Suonenjoki. (5.7.) 🌟🌟 

Lindholm Iris Snälla bli min. Pitkästä aikaa kuuntelin kirjan ruotsiksi. Onneksi suoratoistopalvelussa pystyy synkronoimaan tekstin, sillä vaikka ymmärsin lauseet, keskittyminen herpaantui kuunteluun tämän tästä. Vika oli kyllä ihan itsessäni, sillä lukijasta, Gunilla Leiningistä tuli heti suosikkini. Hänen äänensä on yhtä helppo kuunnella kuin kestosuosikkini Mirja Turestedtin. Maarianhamina. (23.7.) 🌟 

Meresmaa J. S. Hirviöhoitola Hirveä Helkatti. Luulin, etten ole ennen lukenut sarjaa, mutta lempikakut muistutti mieleen että jotain tuttua tässä on. Lapset. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Meresmaa J. S. Hirviöhoitola Vikkelä Vetikko. Tässä henkilögalleriassa esitellään lempilimsa. Äiti tykkääninkiväärilimusta. Mäkin tykkäisin, v mutta löytää liian harvoin ilman sokeria. Lapset. (27.7.) 🌟🌟🌟 

Meriluoto Katja Mehiläisen paino. Runoja, mietteitä. Ihminen ja mehiläiset. Äänikirjan taustalla vienoa musiikkia. Esikoisteos. Runot. (4.7.) 🌟🌟 

Miklu Paras kirja ikinä. Löysin kirjan pitsiviikolla Rauman kirjastossa kierrätyshyllyssä ja luin sen kahvin lomassa. Wau. Ollappa nuori. Nuoret. (20.7.) 🌟🌟🌟 

Miler Zdeněk Myyrän satuaarre. Olen ollut vuosikymmeniä tietoinen Myyrästä, mutta en ole koskaan tutustunut siihen mitenkään. Nyt kun sattumalta törmäsin tähän satukokoelmaan, oli pakko lukea se. Sadut. Tšekki. (9.7.) 🌟🌟 

Möller Kristiina Maiseman halkaisema hämärä. Veikko Honkanen luki nämä runot upeasti. (4.7.) 🌟 

"Katselen ulos ikkunasta, pimeää tunkeutuu sisälle, lävitse ruudun ja takaisin huonetta myöten. Hämärä peittää kaiken alleen. Nämä ovat pahoja päiviä, ne syövät sydäntäni pohjasta saakka."

Mörö Mari Aasin kosto. Outo minidekkari. Mutta aasi mainittu... (11.7.)

Naghian Siamäk ja Sonninen Marjatta (toim. ja kääntänyt) Ikuisuuden arvoitus : persialaista runoutta. Vanhoja runoja mm. Omar Khajan, Rumi, Sayeh ja Siamäk Naghian. Kuuntelin version, missä oli runot suomeksi ja arabiaksi santur-musiikilla yhteen nivottuna. Viottuneella kuulollani musiikki olisi saanut olla hiljaisempaa runojen välissä, kovempaa ääntä taisi tuottaa säestyskitara. Runot. (4.7.) 🌟🌟 

"Armaani kasvot kuvastui pikarin pintaan ja siksi juomistani, en saata lopettaa." 

Neubauer Annette kuvitus Bux Alexander Hälytys avaruudessa. Tavutettu lasten kuvakirja. Saksalainen kirjailija, mutta nyt oltiin avaruudessa. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Nigra Ciurana Carla Minne Paula katosi? Pelon atlas osa 10. Paula, Monica, Carlos... Barcelona, Espanja. (2.7.) 🌟 

Nykänen Harri Pelimies. Lyhyt dekkari. Nykyään näitä näemmä julkaistaan erikseen, ennen kokoelmana. (27.7.) 🌟 

Page Martin Kuinka minusta tuli tyhmä. Älykäs nuorimies Antoine halusi nuorempana Väiski Vemmelsääreksi, myöhemmin Vasco da Gamaksi. Opinto-ohjaaja ei suositellut kumpaakaan, joten hän opiskeli kaikkea työmarkkinoita ajatellen hyödyllistä ja oli koulutukseltaan Aramean kielen maisteri, biologian humanisten tieteiden kandidaatti, elokuvatieteen maisteri. Enää hän ei jaksa olla fiksu ja yksinäinen. Heinäkuun 19. päivä hän aloittaa uuden elämän ja ryhtyy tyhmäksi. Helpo samaistua. Omat kansantaloustieteenopinnot johti aikanaan samaan lopputulemaan työkkärissä. Ranska. (4.7.) 🌟🌟 

"-Toinen asia, Clemance sanoi. Minusta maailman voi jakaa, siis kaikkien sosiaaliluokkien lisäksi, niihin jotka käyvät bileissä ja niihin jotka eivät. Ja tuo ihmiskunnan jako, joka alkaa yläasteelta, jatkuu eri muodoissa koko elämän. Minua ei koskaan kutsuttu bileisiin. 

-Ei minuakaan." 

Pakkanen Jukka Hotelli Destino. Suomalainen valokuvaaja lähtee Annansa luota Italiaan työtehtävänä kuvata Spalenzan kellotorni. Yksinkertainen tehtävä, mutta sitten vastaan astuu Carla, joka vie jalat alta... Ja Carla on terroristi, jonka tarkoitus on tuhota samainen kellotorni. Spalenza, Italia. (3.7.) 🌟🌟  

"Annan kasvot… silmät kysyvät… painuvat kiinni…Käännyin niiltä. Ne vaativat jotakin mihin minä en kyennyt, en nyt enkä koskaan. Niissä oli kysymys, ja minä tein siitä syytöksen, haaksirikon merelle joka oli tyyni ja vaaraton."

Paloniemi Milla Maailman komein karhu. Sarjakuva mäyrästä joka rakastaa karhua. (16.7.) 🌟 

Richards Neil ja Costello Matthew Kadonnut matkailija : Cherringhamin mysteerit 18. Englannin sisällissota 1646 Cherringhamin taistelun opastuskierroksella häviää turisti. Jack ja Sarah saavat taas tutkittavaa. Nyt olikin pitkä tauko osien kuuntelussa. Olen tykännyt näistä ja tykkäsin tästäkin. Englanti. (28.7.) 🌟🌟

”Tuon verivirran kerrotaan olleen niin syvä, että ankat saattoivat kylpeä siinä!”  kuvailee paikallinen historian opas taistelun verisyyttä: 

Ropponen Markku Neljäs enkeli. Minidekkari. (27.7.) 🌟 

(Haudalla) " Enkelit edustivat rihkamateollisuuden viheliäisintä laitaaa: erittäin huonoa makua." 

Saahko Lotta-Sofia Juhannustanssit. Lotta ja pappa puhuvat rakkaudesta. Kirja on suunnattu 3-6 vuotiaille, mutta sopi se yli 60-vuotiaallekin. Satu. (10.7.) 🌟🌟 

Sánchez  Sergio Augusto Pikku avokadon tarina. Laura tykkää avokadoista. Hän istuttaa siemenen. Siemenestä kasvaa puu, mutta täytyy odottaa 5 vuotta ennen kuin puu tuottaa hedelmää. Kirjan ohjeilla ole kokeillut avokado kasvatusta 1980-luvulla. Onnistui, vaikka ei kyllä jaksettu odottaa satoa. Kolumbia. (27.7.) 🌟🌟🌟

Sipilä Jarkko Veri luottoa lisää. Minidekkari. Voi José... Menestyisit paremmin, jos eläisit lain mukaan. Eka Sipilä, joka ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta. USA. (27.7.) 

Sundström Josefine Saagan seikkailu. Luetaan yhdessä sarjaa. Pyöräseikkailu. Lapset. (27.7.) 🌟 

Teräs Mila Hotelli Hämärä ja kirotut kirjat. Mitä saa kun keittää varjoja ja Pöllön sulkia? Lue itse -sarjan kirja. Lapset. (27.7.) 🌟🌟 

Tiihonen Ilpo (1950-2021) Elävänä Bulevardilla. Kirjassa runoilija lukee runojaan kuudesta eri teoksesta. Tunnistin nimen ja yhden runokirjoista kun nimeltä, mutta jos olenkin lukenut, ei ole jäänyt muistijälkiä. Ihan ok. Kirja on osa noin 30-vuotta sitten tehtyä äänikirja sarjaa. Runot. (10.7.) 🌟

Trellis K. G. Hidastettu aika. Jo toinen kirja, missä mainitaan tänä kesänä Baudelaire, pitäiskö lukea sitä taas... Bod Runot. (26.7.) 

"Yksinäisen murre on hiljaisuus."

"... Kun keitän viimein pannullisen vahvaa kahvia,/ hiljaisuus kurkistaa ovelta./ Rakas ystävällinen yksinäisyys." 

Tuokko Kaisu Petos. Kristiinan kesämarkkinat. Kristiinankaupunki. (11.7.) 🌟🌟 

Tuuri Antti Lintujen kesyttäjä. Vuosi 1960, maalaiskunta. Eläinlääkäri suunnittelee eduskuntaan pyrkimistä. 15-vuotias poika saa saunakamariin viikoksi vieraaksi lintujen kesyttää. Loistava tarina. Lappajärvi. (5.7.) 🌟🌟🌟 

Vittenlind Katharina Ihania taikasatuja - 1 Lohikäärmesade. Äiti ja tytär havahtuvat lohikäärmesateeseen. Satu. (10.7.)

Voogd Barend de Tervetuloa Amsterdamiin! Pelon atlas osa 3. Ihan ei mennyt maaliin tämä valinta. Kuvittelin TrueCrime käsi, mutta oli futurologista kauhua. Kaiketi. Alku vaikutti ihan hyvältä, Hollanti, jonka nimi oli nyt Amsterdam, vuonna 2088. Sitten alkoi se kauhuosuus, joka kyllä enemmänkin yökötti. Ei jatkoon (no, kuuntelin pari muutakin jaksoa), kuukauden vähiten kiinnostava kirja. Alankomaat (1.7.) 

Vuortama Juri Talviyön kutsumaton vieras :  Hirsipuun pitkä varjo osa 1. Truecrime- sarja 1940-luvulta. Jatkosodan aika, Maaliskuu 1943 tarina alkaa Huittisten varavankilasta, mistä Toivo Koljonen karkaa. Siitä edetään Sastamalan kautta kohti Sääksmäkeä, vaikka Laihia olisi ollut tavoitteena. Tekijän veli, Olavi oli itselleni tuttu Teemu Keskisarjan Kirves-kirjasta. Huittinen. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Kolme laukausta pimeässä : Hirsipuun pitkä varjo osa 2. Truecrimea, kuka surmasi Porkkalaan matkalla olleen  Neuvostosotilaan marraskuussa 1944. Lauttasaari, Helsinki. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Rantakadun vaiettu synti : Hirsipuun pitkä varjo osa 3. Yleinen sauna herätti pahennusta 1946. Oli ilotyttöjä, mustaa pörssiä... Lappeenranta. (2.7.) 🌟🌟🌟 

Vuortama Juri 31 tunnin ihmisjahti Helsingissä :  Hirsipuun pitkä varjo osa 4. Kuristettu nainen penkin alla, heinäkuu 1947. Tuli mieleen, että oliko tämä innottajana Waltarin Tähdet kertoo komisario Palmu kirjaan. Tähtitorninmäki, Helsinki. (2.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri Kyyti, jota kukaan ei jäänyt kertomaan : Hirsipuun pitkä varjo osa 5. Tuoreen taksikuskin surma, joka ei ollut ryöstö. Ruissalo, Turku. (3.7.) 🌟🌟 

Vuortama Juri : Lasipalatsin särkynyt yö : Hirsipuun pitkä varjo osa 6. Lasipalatsi 1948, yövartija Murha. Tilapäiseksi aiottu Lasipalatsi valmistui 1936 (kuvittelin, että tehtiin 1940 olympialaisia varten) ja siellä oli talvipuutarha. Martoilla oli siellä sota-ajan neuvontaa, mitä ei kirjassa kyllä mainittu. Helsinki. (3.7.) 🌟🌟 

Widmark Martin Leirintäalueen arvoitus. Mikä onkaan parempi aika telttaretkelle kuin elokuu. Eikun polkupyörän selkään ja matkaan. Maija, Lasse ja Miranda + Sylvester-apina lähtee leirintäalueelle. Matkalla löytyy kantarelleja. Oivallinen sattuma, sillä tänään oli pari tuttua löytänyt kesän ekat kantarellit. Tykkään sarjasta, mutta ei ole tullut aikoihin kuunneltua. Lapset. (10.7.) 🌟🌟🌟 

Kolme kertaa Zweig

Itävaltalainen kirjailija Stefan Zweig (1881-1942) oli itselleni uusi tuttavuus. Törmäsin Shakkitarinaan helmikuussa, ja ihastuin Zweigin tyyliin heti. Onnekseni löysin häneltä useampiakin mielenkiintoisia kirjoja, joista tähän mennessä on suomennettu kymmenisen kirjaa. 

Pienellä googlailulla selvisi, että olen kuin olenkin tutustunut Zweigin yhteen tarinaan aiemmin. Zweigin novelli Kirje tuntemattomalta naiselta on nimittäin tarina, josta on tehty Tauno Palon tähdittämä Valkoiset ruusut elokuva, joka sai ensimmäisen jaetun Jussi-palkinnon vuonna 1944. Novelli ilmestyi ensi kertaa Amok kokoelmassa 1922. Valkoisessa ruusussa ihailun kohteena on kirjailija. Samasta novellista myöhemmin tehdyssä amerikkalaisessa elokuvassa on pianisti. 

Shakkitarina

Aloitin lukemisen Shakkitarinasta. 

Zweig kirjoitti Buenos Airesissa 1942 julkaistua pienoisnovellia maanpaossa vuosina 1938-1941. En tiedä Zweigin shakkitaidoista, mutta ainakaan tämä kirja ei ole omaelämäkerrallinen, sillä Zweig lähti Itävallasta pakoon jo 1934, kun rotuopit olivat vasta leviämässä Saksassa ja Itävallassa, mutta paljon oli hänkin kokenut. 

Sattumalta laivamatkalla kaksi shakin mestaria kohtaavat. Molempien aivotoiminta on poikkeuksellista. Toinen on kaikkien tuntema mestari. Toinen on sitä vain omassa päässään. 

En ole koskaan oli pelannut tosissani shakkia, vaikka kaksi kertaa olen omistanut pelilaudan ja nappulat. Siirtojen opettelu paperilta ilman osaavaa kaveria tuntui ylivoimaiselta, eikä tuolloin ollut käytössä internetistä löytyviä pelejä, joilla harjoitella. 

"Shakin houkutus perustuu pohjimmiltaan yksinomaan siihen, että sen strategiat kehittyvät kaksissa erilaisissa aivoissa erilaisiksi, että kun henkisesti sodassa musta ei tunne valkoisen kulloistakin liikettä ja yrittää koko ajan arvailla ja kuljeskella. Kun taas valkoinen pyrkii ohittamaan ja väistämään mustan salaiset aikomukset."

Kirja julkaistiin 1942 varovaisesti pienellä, 300 kirjan painoksella. Sittemmin siitä on tullut klassikko, joka kiinnostaa intensiivisyydellään nykyisinkin. 

Esimerkiksi suomeksi kirja on käännetty kahdesti. Aina Oksalan käännös julkaistiin 1951 ja Maria Wichin vuonna 2017. 

Itse luin jälkimmäisen ja se teki todella vaikutuksen. Täydet kolme tähteä ja paras kirja tähän mennessä tänä vuona (luettu 17.2.) 🌟🌟🌟

Matka Neuvostoliittoon

Varasin kirjastosta pari kirjaa, jotta saisin kolme täyteen, mutta en malttanut jäädä odottelemaan niitä, vaan tartuin suoratoistopalvelustani löytämääni saksankieliseen, Zweigin Neuvostoliiton matkasta vuonna 1928 kertovaan Reise nach Russland kirjaan.

Matkalla Zweik osallistui Tolstoi-museon avajaisiin ja tapasi unkarilaisen kirjailija Gogolin, joten matkakertomus kiinnosti.

Noh. Olisi tietty pitänyt muistaa, että Gogol oli kuollut jo kauan sitten... Kyseessä oli Maksim Gorgi, mutta muuten kirja oli ihan luettava 🙃. Gorgi oli tuolloin hiljattain palannut viiden vuoden reissultaan Italiasta ja perin väsynyt pitkästä matkasta, mutta otti kuitenkin vieraan vastaan. 

Ihmettelen kyllä kirjan nimeä, sillä vuonna 1928 nimi Neuvostoliitto oli ollut käytössä jo viisi vuotta (Neuvosto-Venäjä vuoteen 1922), joten valtio oli jo tuolloin saksaksi Sowjetunion. Tässä suoratoistopalvelun e-kirjassa on ehkä korjattu nimi nykyiseen muotoon. 

Kirja alkaa junamatkalla Itävallasta Moskovaan. Matkaa sinänsä ei valitettavasti kuvata, mutta kerrotaan, että Moskovaan menijöitä (pääsijöitä) oli sillä viikolla vaivaiset 20.

Matka-aikaa Zweig kuvaa enemmänkin ajaksi, jona pitää sopeutua uuteen aika- ja välimatkakäsitykseen. Välimatkoja ei lasketa sadoissa vaan tuhansissa kilometreissä. Zweigin matka oli pitkä, nykyisin lyhin reitti Wienistä Moskovaan autolla on joitain kilometrejä vaille 2000 km ja oletan matkan kestäneen junalla tuolloin kaksi yötä ja yhden päivän. Kolme vuorokautta Zweig mainitsee venäläisittäin pieneksi matkaksi ja 12 tuntia on vain retki. Mainittakoon myös, että Napoleonin aikaan ratsastukseen Pariisista Moskovaan kului Zweigin mukaan 50 päivää. 

Tunnin myöhästyminen on ihan korrektia, neljän tunnin keskustelu ystävän kanssa normaalia ja 1,5 tunnin julkinen puhe lyhyt ja oltuaan maassa muutaman päivän ja totuttuaan uuteen aikakäsitykseen, Zweig pohti kannattaako lähteä vähän kauemmas kylään, jos aikaa kyläilyyn on vain 6 päivää. 

"Nietcewon" [sillä ei ole väliä] avulla paikalliset ovat oppineet kärsivällisiksi. Hassua, että muistan kuulleeni tuon termin myös kotikylällä lapsena. Lieneekö se peräisin evakoilta, jotka kotikylälläni olivat Kivennavan suunnalta? 

Ensivaikutelma Moskovasta on Zweigille kiireinen ja nuhjuinen. Näkymä tuo mieleen Wienin 1919, jolloin ensimmäinen maailmansota oli päättynyt, eikä sodan aikana ollut aikaa ja mahdollisuutta pitää paikkoja tiptop kunnossa.

Lukemalla oppii paljon. Zweig kertoo kuinka tuolloin kirkkoja ja ikoneita puhdistettiin kansan silmiä varten, ja vuosisatojen kynttilöiden noen alta löytyi kirkkaita värejä. Tuttu juttu. Yllätys itselleni oli, että vasta alkuvuodesta kuulemani ateenalaisen Pantheonin temppelien värikkyys oli tuttua jo 100 vuotta sitten. Miksi kukaan ei ollut kertonut minulle sitä aiemmin?

Matkakertomuksesta tulee mieleen jostain syystä aikalaisensa Olavi Paavolainen. Zweig ei kuvaile tekniikan esiinmarssia kuten Paavolainen, mutta tunnistan saman huolellisen tarkkailijan innon Zweigin kuvaillessa Neuvostoliiton erilaista kulttuuria ja kansan intoa taiteita kohtaan.

Teksti on ruostuneellakin kielitaidolla, kääntäjää apuna käyttäenkin kaunista, mutta itse olisin kaivannut enemmän kuvailua. Toisaalta, jos matkailu Neuvostoliitossa oli tuolloin yhtään samaan tapaan säädeltyä kuin Pohjois-Koreassa 1990-luvulla, niin oli hyvä, että edes tuon verran tietoa pystyi jakamaan.

Moskovassa Zweig osallistui yli 6 tuntia kestäneeseen Tolstoi-juhlaan ja Tolstoi-museon avajaisiin. Ennen paluumatkaa hän kävi Tolstoin kotipaikalla ja tutustui Tolstoin tyttären kanssa kotimuseoon, jota Zweig piti hämmästyttävän alkeellisena. Olen itsekin nähnyt siitä kuvia ja todennut itsekin, että Tolstoin "kartano" vastasi omaa länsisuomalaista kartanokäsitystäni yhtä paljon kuin hyvinkin tavallisen näköiset savolaiskartanot, joissa vierailin Mikkelin vuosinani.

Leningradista, nykyiseltä Pietarista jäi mieleeni matkakirjasta, kuinka pääkaupungin siirtäminen Moskovaan pudotti väkimäärän kolmesta miljoonasta 3/4 miljoonaan, ja kuinka 7 kilometriä pitkä ja pariisilaisen Champs- Élyséen levyinen pääkatu, Nevski Prospect lähes humisi tyhjyyttä. 

Kirja oli mielenkiintoinen kertomus 1920-luvusta. Kannatti lukea, vaikka saksankieli vähän kangerteleekin harvahkon käytön vuoksi. 🌟🌟

Amok

Kolmas Zweig Amok alkoi vähän sekavasti kuvauksella Napolissa 1912 tapahtuneesta oudosta onnettomuudesta. Kappale oli sen verran outo, että asia selvisi vasta viimeisellä sivulla. Siinä välissä oli hyvä mutta surullinen tarina. 

Mies lähti Kalkutasta Eurooppaan Oceania-laivalla. Hän sai viimetipassa paikkalipun, mutta huonon hytin. Niinpä hän vietti yöt kannella katsellen tähtiä, kunnes tapasi toisen matkustajan, joka niin ikään viihtyi yön pimeydessä. 

Linnunrataa katselisin minäkin mielelläni... 

Amok on kirjan mukaan malaji-kansalla eräänlainen päihtymyksen tila. Mies juo välinpitämättömänä ja yhtäkkiä sekoaa. Tarttuu tikariin ja alkaa juosta. 

Ihmiset huutavat Amok Amok, jotta vastaantulijat eivät osuisi seonneen tielle, sillä se johtaisi puukotukseen. Seonnut taltutetaan väkivalloin. Usein jopa ampumalla, koska muuten ei tokene aiheuttamalla vaaraa. 

Wikipedia kuvaa tilaa raivoksi tai mielipuolisuudeksi ja vertaa sitä viikinkien berserkkiyteen. Malaijin ohella tätä murhanhimoista juoksua tapahtuu kaikkialla. Ilmiö ei ole onneksi yleinen. 

Mies kertoo laivan kannella matkakumppanilleen surullisen tarinansa.  Eräänlainen Amok siihenkin liittyy. Kannattaa lukea, ehdottomasti. 

Mielenkiintoista.  🌟🌟

Ja pari viikkoa myöhemmin jälleen kävi niin kuin usein ennenkin. 

Amok oli käsitteenä ennen kirjan lukemista täysin tuntematon itselleni. Ja sitten törmäsin Agatha Christien kirjassa Ruskeapukuinen mies lauseeseen: 

"Pelkänpä, että rouva juoksee amokia."

Amokin juoksemisesta puhutaan myös Christien Neiti Pinkertinin salaisuus kirjassa. 

Amok-kirjan lopussa oli Hugo von Hofmannsthalin novelli Bassompierren elämys. Ihmettelin lukiessa miksi juuri se, mutta Zweigin elämäkerrasta luin, että Zweig ja hänen opiskelukumppaninsa ihailivat Hofmannsthalia, joka jo 17-vuotiaana oli julkaissut ensimmäisen näytelmänsä ja siirtynyt palvottujen näytelmäkirjailijoiden kastiin. 

Heinäkuussa luetut kirjat

Heinäkuu alkoi Runon ja suven päivään liittyvillä runoilla. Siirryin Iin ja Kempeleen tienoille. Onnistuin hävittämään puolen kuun tekstit, joten tässä kuussa on sitaatteja todella vähän verrattuna muihin kuukausiin. Muutaman sentään olin kirjoittanut paperillekin tai ottanut kuvan myöhempää kirjaamista varten. Hyvä niin, ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa uusiksi. 

Al-Sabah Souad Alussa oli nainen. Kuwaitilaisia runoja, josta tykkäsin tosi paljon. Kirjottaja on elänyt elämää, jossa matkustellaan Euroopassa ja juodaan kahvia italialaisissa kahviloissa. Siitä tuli mieleen joku lukemani arabimaista kertova kirja, jossa naiset pukeutuivat lentokoneessa ennen laskeutumista kotimaansa vaatimiin vaatteisiin. Runot kertoivat pääasiassa rakkaudesta mutta tunnelmakuvat esimerkiksi kahvinjuonnista toivat lisäulottuvuutta romantiikkaan.

Älä lue minua

oikealta vasemmalle

arbialaisittain

äläkä vasemmalta oikealle 

latinalaisittain

älä ylhäätä alas 

kiinalaisittain

Lue minua yksinkertaisesti

niin kuin aurinko ruohon lehtiä

niin kuin pikkulintu ruusun kirjaa.  (1.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuinka kuolema kohdataan. Kotkan Kaunissaareen sijoittuva murhatutkimus, jossa on tapahtunut pari murhaa viime vuosituhannella ja pari nyt.  (15.7.) 🌟🌟

Bei Dao Puhun peilille kiinaa : valitut runot. Kiinan suosituimman nykyrunoilijan kokoelmateos. (31.7.) 🌟

Blomster Tapani Rakkauden hinta. Kirja aloittaa Kemi-sarjan. Poliisit olivat Kemistä ja varsinainen murhakin sattui Kemin puolella, mutta osa henkilöistä oli Iistä ja Iin puolella käytiin ainakin haastattelemassa todistajaa ja kahvilla paikassa, jossa itse olen syönyt Poropizzaa. (7.7.) 🌟

Catullus Gaius Valerius Kaikki runous, suomentanut ja valinnut pois pari runoa Jukka Kemppinen. Kirjan lopussa oli hyvät selitykset. Tykkäsin. Italia. (3.7.) 🌟

Clarke Lucy Haaksirikkoutuneet. Mainoslauseiden mukaan tämä oli psykologinen jännityskirja, trilleri. Tuskin oli. En olisi psykologiseen jännitykseen tarttunut, ellei Fidzi olisi siihen houkuttanut. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan Fidzistä, mutta kuinka moneen Fidzi-kirjaan sitä törmäilee... joten pakkohan tämä oli lukea. Ei psykologista eikä juuri jännitystäkään! Kirjan takakansi puhuu tappajan vaanimisesta saarella, mutta ei se mitään vaaninut puskissa, kuten jotenkin mielsin Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan henkeä muistellen. Pah. Mutta mielestäni tämä oli kyllä tavallista parempi avioerosta selviytymistarina. (19.7.) 🌟

France Anatole (1844-1924) Aadamin ensimmäisen vaimon tytär. Kirjassa on viisi erillistä tarinaa. Lilith oli entuudestaan tuttu, mutta tyttärestään Leilasta en ollut kuullut. Lilithistä olen lukenut mm. vampyyrikirjoista, joissa Lilith esitellään ensimmäiseksi vampyyriksi. Leilan lisäksi tarinoissa esiintyy neljä muuta mystistä olentoa, mm. egyptiläinen kissa. Muutkin tarinat oli ok. 

"Leilan, Lilithin tyttären, rukous:

Jumalani, lupaa minulle kuolema jotta voisin nauttia elämästä. Jumalani, lahjoita minulle tunnontuskat, jotta voisin tuntea nautintoa. Jumalani, tee minut Eevan tytärten kaltaiseksi!" 🌟🌟 (22.7.)

Haanpää Pentti Isännät ja isäntien varjot. Kempeleeseen sijoittuva tarina, jonka virikkeenä on toiminut Martta Saxin murha, josta luin kesäkuussa. Ensimmäinen Haanpääni ja vaikutti ihan hyvältä.  (2.7.)

Haanpää Pentti Vääpeli Sadon tapaus. Hyvin rakennettu tarina, mutta… Oli se vaan kenkku vääpeli! (3.7.)

Hulkko Kaisa Kiitäjien kylä. Kuvittelin kirjan sijoittuvan Ulvilaan, niin kuin edellinenkin Hulkon kirja, mutta kirja alkoi Karviasta ja suurin osa kirjaa seikkailtiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lomamatkalla raskaana oleva Tiina ja Veini, lapsen isä, poliisi (eivät asuneet yhdessä tuolloin) sanailevat paljon. Veini on mieltynyt sitaatteihin. Kun hän kertoo Tiinalle jonkun videopelin ideaa, kuinka 10.000 pisteestä saa uudeen elämän, hän siteeraa Anatole Francea: 

"Useimmat jotka eivät tiedä, mitä tekisivät tässä elämässä, toivovat toista, joka ei pääty koskaan." 

Googlaillessa törmäsin Nobel-voittajaan vuodelta 1921 Anatole Franceen. Varasin oitis muutaman hänen kirjoistaan. Tätä kohtaa kirjoittaessani aloittamani Francen kirja Aatamin ensimmäisen vaimon tyttärestä on kesken, mutta olen vampyyrikirjoja lukeneena vahvasti epäilen, että sitaatti löytyy tästä kirjasta.  (15.7.)

Hyry Antti Uuni. Kirjassa vanheneva mies muuraa uunin. Antti Hyry muurasi itsekin ison uunin Iissä sijaitsevaan taloonsa. (11.7.) 🌟🌟

Jutila Niko Kytäjän kartanon kolmoissurma. TrueCrime. Toukokuu 1972, kolme nuorta (14-18 -vuotiaat) oli telttailemassa Kytäjän kartanon mailla hieman väärässä paikassa. Kirjassa esitellään nuoret ja heidän koulumenestyksensä, ystävänsä ja harrastuksensa kuten kalastus ja viinaa halvemmat päihteet sekä murhan tekijä sekä hänen lähipiirinsä. Surmaaja oli aikanaan Suomen rikkain kuritushuonevanki. Itse en tätä tapausta muista, vaikka tuolloin jo sanomalehtiä selailinkin. Hyvinkää (20.7.) 🌟

Kevätsateiden aikaan. Arto Lapin kokoama runokirja japanilaisia tankarunoja. Runot oli sellaisia, joita Tuomas Anhava ei aiemmin ole kääntänyt. (30.7.) 🌟🌟

Lehtonen Joel Kuolleet omenapuut. Putkimotkotrilogian toinen osa, missä esitellään Putkinotkon henkilöt. Sääminki/Savonlinna. (28.7.)

Lehtonen Joel Putkinotko. Verrattoman loistava klassikko  Sääminki/Savonlinna. (30.7.) 🌟🌟🌟

Levola Kari Rouslainin ilmapuntari. Nappasin kirjastokäynnillä mukaan Levolan ala-asteikäisille suunnatun Rouslain kirjan. Kirja on kuulemma jo kahdeksas osa Rouslainista kettovaa sarjaa, mutta hyvin pysyin kärryillä vilkkaan Rouslainin kanssa näinkin. Muille toki suosittelen aloittamista ensimmäisestä osasta. Tässä kirjassa Rouslainin perhe muuttaa toiseen koulupiiriin, mutta kuitenkin lapsille sopivan pyöräilymatkan päähän luokkatovereista. Tykkäsin, kuten muistakin Levolan kirjoista. 🌟🌟 (21.7.)

Lipasti Roope Ruotsinlaiva. Ensin tuntui, että miten Helsinki-Tallinna tunnelityömaasta saa Ruotsinlaivaa, mutta kyllä se onnistui. (10.7.)

Mendelin Irene Koivikossa II. Runoja vuodelta 1899. Kirjan parasta antia oli Suomea koskevat runot. Yhtään näistä en tuntenut entuudestaan. Vähiten innosti runot Topeliuksesta ym. suurmiehistä. Vaikka en tykännyt kaikista runoista, on pakko todeta, että riimittelyt rimmasi, mikä osoittaa, että ainakin tällä nuorella naisella suomenkielen sanavarasto oli hallussa. Tuuliseen lukuhetkeen ennen sadetta sopii runo Ulkona tuulee:

Ulkona tuulee, tuulee
Luonto ei rauhaa saa; 
Syömmeni värjyin kuulee, 
Koivut kun valittaa. 

Kaihoten koivut sorjat
Kevättä ikävoi, 
Vinkuen oksat norjat

Kattoa äsken löi. (18.7.)

Mårtenson Jan Noitavasara. Olen lukenut muutamia Mårtensoneja ja pääsääntöisesti tykännyt kuten tästäkin. On sillä antiikkimiehellä vaan aikamoinen kissa! Tässä kirjassa puhutaan noituuteen liittyvistä esineistä.Ruotsi. (8.7.) 🌟

Murhat Itämeren rannikolla. Odotin jotenkin enemmän Itämerta. Sarjassa oli 6 osaa. Niiden murhat oli lähes yöunet vieviä ja tapahtuivat Viro, Latvia, Puola -akselilla.  (12.7.)

Omenakasvoinen morsian mordvalaista kansanrunoutta valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Luin runoja reilun kuukauden, mutta olisi pitänyt ehkä lukea vielä hitaammin. Runot oli kivoja, mutta ihan liian samankuuloisia. Parhaimmillaan nämä olisi luettuna pari silloin toinen tällöin. Mordva, Venäjä (1.1.)

Outsider Lasilinnan salaisuus Arkkitehti Karma avustaa tällä kertaa Lasilinnassa, helsinkiläisessä huvilassa, josta on tehty kylpylä. Talolla on historia, jonka tuntija kolkataan. (10.7.)

Pakkanen Outi Naistenkutsut. Mediasta tutulla narsistimiehellä on monta naista - entisiä, nykyisiä, tulevia. Sitten mies kuolee. Mutta kuka olikaan murhaaja? Helsinki. (5.7.) 🌟

Pasanen Eero Kononen ja keltainen ruusu. Kononen on mielenkiintoinen tyyppi ja tuttu entuudestaan. Piipunpoltto ajoi poliisin yksityisklubin jäseneksi tupakkalain tultua voimaan. Tämä Ahtisaaren näköinen mies ajattaa hiukset kaljuksi, ettei ihan samalta näyttäisi. Parturien smalltalk on kuitenkin kärsimys :

"Väkinäinen päivittäisten sääilmiöiden ja tyhjänpäiväisten asioiden jauhaminen ei ollut Konosen ominta osaamisaluetta."

Martat mainittu, tällä kertaa Elimäen Martat. Tässä Kononen tutkii satunnaisen tuttavan kuolemaa, mutta ylhäältä tulee tutkimuskielto. Se antaa vapaata matkustaa junalla melkein Thaimaalle. Helsinki/Kruunuhaka.(31.7.)

Paulow Ari Surmankarin vangit. Nuorten kirja. Neljä nuorta ( noin 11-15 v) haaveilevat seuraavasta kesälomasta Glasgowssa, mutta toteavat, että jo pelkkä matka Kempeleestä Vantaalle maksaa maltaita. Helpotusta rahoitukseen tarjotaan kuitenkin heti, kun yhden pojan äiti tarjoaa maalaushommia huvilalla. Kivan jännä kesäkirja, joka alkaa vähän vaarallisellakin veneretkellä ja jatkuu Viisikkoa jännemmällä seikkailulla Iissä. (4.7.) 🌟🌟

Pitkäranta Ari Vatajan kylän miehiä ja ruokia. Honkajoen markkinoiden innostamana luin ensimmäisen Honkajokea käsittelevän kirjan jonka sain käsiini. (26.7.)

Puiden lohtu saksankielistä runoutta 1946-2000. Kirjassa likimain puolet ja puolet runoilijoita Saksasta ja Itävallasta, Sveitsistä kirjassa oli yksi runoilija, jos oikein laskin. Kultakin runoilijalta oli keskimäärin 6 runoa. Osaan ihastuin, yhteenkään en vihastunut. (3.7.) 🌟

Pulla Armas J. Epäylevien ajatusten sanakirja. Kirjassa on erilaisten kuuluisuuksien ajatuksia eri asioista. Osa niistä oli tuttuja, osasta kuuluisuuksista en ollut edes kuullut. Kiitos Pulla!  

"Meistä on tullut keski-ikäisiä silloin, kun joutuessamme valitsemaan kahdesta kiusauksesta valitsemme sen, josta pääsemme aikaisin kotiin." Fermand. (17.6.) 

Pääskysaari Jenni Martta – Nainen joka kuoli eläessään. Storytel Original kirja. Paikoitellen olisin kaivannut kustannustoimittajaa. Vuonna 1923 syntynyt Martta jäi jumiin Sinebrykoffin hissiin Bulevardin tienoilla (juomatehdas, ei se nykyinen museo) 1971 joulukuussa. Hississä paloi valot ja hissin hälytys raikui hissin sisällä, mutta ei sen ulkopuolella. Kukaan ei huomannut asiaa ennen kuin oli kulunut kaksi viikkoa. Martan tarina oli tietysti lyhyt, kirjaa venytti Pääskysaaren omat ongelmat tai niiden puute. Itse Martan tarina oli surullinen. Onneksi sellaista ei voine enää tapahtua. Itsellekin tuli silti mieleen eräs perjantai-ilta, jolloin marttojen arkistoasioissa juutuimme Matin ja Tepon studion hissiin. Kaverin kännykkä oli mukana, omani latautui toimistolla, ja saatiin soitettua hissimies päästämään meidät pihalle, mutta muistot jäi. Hissistä löytyi jopa penkki, mitä nykyään näkee hississä harvoin. Martan tarinan ohella kirjan parasta antia oli kulttuuhihistorialliset muistelot, kuten se, että Sylvi Kekkonen sai Urkin kutsumaan linnan juhliin 1971 enemmän taiteilijoita. Mukana juhlissa oli mm. Veijo Meri, Veikko Huovinen ja Kalle Päätalo sekä muistelot influenssoista kuten honkongilainen 1969.  Helsinki, Bulevardi. (9.7.) 🌟

Selznick Brian Hugo Cabret - kuvaromaani. Tästä ei voi antaa kuin täydet pisteet! Yksi vuoden parhaista kirjoista. Istuin ulkona ja luin koko 550 sivua yhteen menoon. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kuvia (ei siis kuvituskuvia, vaan kuin mykkäelokuvaa kirjassa) noin 2/3 kirjasta, joten se selittää sen, että lukuaikaa kului vain pari tuntia. (17.7.) 🌟🌟🌟

Sinkkonen Lassi, Sumuruisku. 1968. Kirja työttömästä, perheellisestä miehestä, joka saa töitä maalarina Helsingissä. Kirjassa mainittiin hauska termi syrjähypystä: vällykäärmeen purema.  Olen kuvitellut V-sanan tuoreemmaksi, mutta näköjään jo 1968 se on ollut käytössä.

”Viimeistään tässä vaiheessa totaalinen vitutus iskee miehen kuin miehen. Alemmuudentunteet ja kiukku repivät jo ennestään huonoja hermoja. Ja jos talossa oli liuta sikiöitä, ovat ainekset valmiina suomalaiseen murhenäytelmään. Tapetaan kaikki ja mennään itse mukana. Helvetissä tavataan.”  (16.7.) 🌟🌟🌟

Tuure Leila Apteekki. Poriin sijoittuvan apteekki-sarjan aloitus. Apteekkarin tytär on kiinnostunut apteekkityöstä, mutta sata vuotta sitten naisen ura ei ollut itsestään selvyys. Sisällissota vei neidon Merikarvialle turvaan ja joukkosidontahommiin. Sen jälkeen oli hyvä ottaa opiskelu puheeksi. (6.7.) 🌟

Vainio Virpi Petsamon enkeli. Petsamo ennen talvisotaa. Kirja alkaa vuodesta 1937. Rakastunut Valeria ottaa kalatehtaalta loparit ja aikoo lähteä miehen perään etelään, vaikka ei puhukaan kunnon suomea. Taiteilija, valokuvaaja Maija ottaa hänet avukseen valokuvaamoon töihin. 

"Varjele Herra Petsamoa, joka ottaa siipiensä suojaan niin meistä vähäisimmän kuin kaikki maailmalla virkansa menettäneetkin."  (9.7.)

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutta löysin sentään toukokuulle yhden uuden maan, josta en ollut lukenut. Kohtahan tuo jo onkin - toukokuu. Luettuja kirjoja 42.  

Atkinson Kate Liian kirkas taivas oli eka Atkinson, jonka olen lukenut. 

"Elämä on liian lyhyt ja Netflix liian hyvä." 

Kertoo päähenkilö siitä, miksi ei lue edes hauskoja dekkareita saati sitten pohjoismaisia synkkiä. Englanti (11.2.) 🌟

Berkeley Anthony Myrkytetyn suklaarasian arvoitus. Mies saa englantilaiselle klubille postitse suklaarasian, antaa tämän miehelle, joka on hävinnyt vaimolleen vedon, vaimo kuolee myrkytykseen syötyään 7 liköörikonvehtia. Sitä seuraa monia käänteitä ennen kuin totuus selviää, sillä rikosta selvittelee dekkariharrastajien ryhmä, jolle uhri on tuttu. (9.2.)

Berkeley Anthony Silkkisukkamurhat. Tämänkin kirjan lukeminen vaatii lukijalta tarkkuutta, mutta kun etsiviä on ryhmän sijaan vain kaksi, poliisi ja toimittaja, on seuraaminen helpompaa. Englanti. (9.2.)

Booth Stephen Umpikuja. Rehurekka ajaa jumiin Englannin maaseudulla sillan alle, kuski katoaa, mutta hytissä on verta. Tutkija saa uuden parin ja sekin tuottaa haasteita. Uskon palaavani Boothiin jatkossakin, eikä vähiten kahvin vuoksi:

"Hän oli havainnut, ettei pärjännyt ilman joitain asioita. Kunnon yöunet eivät olleet aina välttämättömiä, mutta kahvi oli."(10.2.)

Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee? eli jotain kirjallista. Kirjassa Nobelin palkinnon vuonna 1972 saanut, vuonna 1917 syntynyt saksalainen kirjailija kuvailee elämistä 1930-luvun koulumaailmassa ja mm. välttelyään joutumista mukaan Hitler-Jugend - yhteisöön. Kirja on julkaistu saksaksi 1981 ja suomeksi Böllin kuolinvuonna 1985.

" Hylättyäni kirjastonhoitajan ammatin, joku perheenjäsen, kuka sitä en tiedä, toi julki ajatuksen, että minun tulisi valita alakseni jotakin kirjallista. 

- Harmi, ettei poikaa saatu vallitsevissa oloissa innostumaan teologiasta." 🌟

Coles Richard Murha seurakunnassa, kirkkoherra Clementin tutkimuksia osa 2. Pastori viettää iltapäivisin omaa aikaa opiskelemalla mm. perinnöksi saamansa haitarin soittoa, jonka hänen äitinsä kuvailee kuulostavan:

"Verilöylyltä baltialaisissa häissä." 

Uuttakin opin. Anglikaanisen papin kaftaanissa on  Englannissa aina 39 nappia. Mukavan leppoisa dekkari meille CozyCrime ystäville. (16.2.)

Carpelan Bo, Rannekello [selkokirja]. Olipa hyvä, että annoin Carpelanille uuden mahdollisuuden. Tämä oli tosi hyvä tarina, vaikka olikin valitettavan lyhyt. (11.2.) 🌟🌟

Chase James Hadley Kuollut kulkee keveästi. Mies palkkaa Englannissa voodoo-noidan tuomaan veljensä takaisin manan mailta. Kaikki ei mene ihan putkeen. Ihme sekoilua. Koska opin olemaan edes aloittamatta näitä... Myönnän, että minulle todella väärät kirjat lopetan nykyään alkuunsa, joten jotain tässä oli. Parani loppua kohden, kuin sika juoksuaan tai sitten vaan totuin kirjailijan rytmiin... Mutta hei, kahvi mainittu. 

"Hänen pohkeitaan jomotti ja hänen ruumiinsa tuntui liukenevan uupumuksen lätäkköön. 

- Oh, minä luulin – minä halusin vain kupillisen kahvia."  (10.2.)

Colling Nielsen Karpar Tanskan sisällissota 2018-24. Meinasin lukea tämän jo viime vuonna, mutta jätin sitten kuvitellun sodan päättymisvuoteen. Päähenkilö, (475 v.), muistelee sotaa 350-vuotiaalle koiralleen. Asetelma on mitä herkullisin, joku joka on elänyt 475 vuotta....  Mutta omaa lukuintoani pilasi sinänsä hyvässä kirjassa pahasti elämä koirana, tomaattipurkin tomaatin elämä ja sangen värikkäät sänkykohtaukset. (3.2.)

Haavisto Pekka Lipunnosto ja räätälin viisaus. Olipas mielenkiintoisesti lipunnostoteeman ympärille koottu rakenne. Tykkäsin. Opin joitain uusiakin asioita, mutta paljon oli vanhan kertausta. Paljon kirjaviisautta/havaintoja, vähän politiikkaakin. (6.2.) 🌟🌟

Hermans Daniëlle Tulppaanimurhat. Kirja on dekkari, minkä tapahtumat ovat seurausta 1600-luvun hollantilaista tulppaanikatastrofista. Joko en keskittynyt riittävästi tai tämä oli aikatasoineen vähän sekava. Saattoi olla edellistä enemmän kuin jälkimmäistä. (23.2.)

Herrndorf Wolfgang Ladaromaani. 'Myyty Saksassa yli 100.000 kpl, joten ei se vissiin huono voi olla', ajattelin, kun aloitin lukemisen. Kirjan pääosissa on kiltti berliiniläinen teinipoika, jonka äiti lähtee pojan kesäloman alkaessa erikoiskylpylään (=katkaisuhoitoon) ja yrittäjä-isä siitä innostuneena sihteerinsä kanssa lomalle. Poika jää yksin ja jo samana iltana hän ystävystyy uuden venäläisen luokkatoverinsa kanssa, jota koulu ei kiinnosta. Seuraavana aamuna uusi kaveri ajaa pihaan romulla Ladalla ja alkaa The kesäloma. 

"Mika Häkkinen on surkimus muhun verrattuna. " 🌟🌟🌟 (18.2.)

Iles Francis Vakain tuumin ja harkiten. Alfred Hitchcock oli kiinnostunut tästä kirjasta, ja se kyllä näkyi - kirja meni liikaa mukavuusalueeni ohi, mutta sitkeästi luin loppuun. Kirja ei ollut missään nimessä huono, se ei vaan sopinut minulle. Englanti (8.2.)

Irvine Alex Tintin seikkailut - romaani elokuvasta. Kuvittelin lukevani Ranskasta, mutta enämpi tässä oltiin Saharan liepeillä. Tykkään kyllä Tintistä enemmän sarjakuvakirjoina, mutta tämäkin oli kelpo kirja. (23.2.)

Jacobsen Roy Rajat kirjassa ollaan Saksan, Luxemburgin ja Belgian rajaseuduilla Ardenniassa. Eletään sodan jälkeistä aikaa. Päähenkilöinä on sodassa sokeutunut Markus, joka muistelee mm. Stalingradin piiritystä ja amerikkalaisen sotilaan poika, jonka opettaja-äiti joutui kasvattamaan aviottomana lapsena. 

Sota ei ole helppo asia. Mieleeni jäi erityisesti kohta, missä sodan kauhut nähnyt kertoi kysyttäessä sotineensa kuudennessa jalkaväkikomppaniassa ikään kuin se selittäisi kaiken. Kuulijalle se ei kuitenkaan merkinnyt yhtään mitään. Luin kirjaa heti Böllin kirjan jälkeen ja hauska sattuma oli, että tässäkin kirjassa jätettiin haaveet teologian opiskelusta. Niin paljon asioita sodat muuttaa nuorten elämässä. 

"Tämä oli oikeastaan Markuksen erikoisalaa: kärsivällisyys ja ojennettu käsi, sävyisyys. Nuoruudessaan hän oli suunnitellut, että olisi mennyt opiskelemaan teologiaa ja asettunut Herran palvelukseen, jos se vain olisi sopinut yhteen hänen Nellaa kohtaan tuntemansa lihallisen kiinnostuksen kanssa. " (29.2.)

Jalonen Olli 14 solmua Greenwichiin kirja imaisi mukaansa heti. Viime kesänä purjehdin maapallon lännestä itään ja idästä länteen. Tammikuussa seilasin koillisväylän ja luoteisväylän, nekin ees taas. Mutta että joku on keksinyt kulkea maapallon ympäri lähtien Lontoosta etelään ja saapuen vuoden kuluttua pohjoismantereen yli takaisin 1700-luvun kulkuvälinein ja 0-mediaania pitkin. Wau. Itse tarinakin oli kiinnostava. Amazing raceen tätä on verrattu, mutta katsoisin kyllä tätä mieluummin jos tulisi telkkarista. Kuvittelin solmut nopeudeksi, mutta haittasiko se? Ehei. 🌟🌟🌟 (24.2.)

Kazinski A. J. Viimeinen hyvä ihminen sarjan osa 1. Erään juutalaisen perinteen mukaan maailmassa on kerrallaan 36 hyvää ihmistä. Mitä jos niistä 34 on kuollut viimeaikoina? Selviää, että seuraava kuolema on Venetsiassa tai Kööpenhaminassaa. Mielenkiintoista. Jään odottamaan jatkoa ja tarinan seuraavaa tasoa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

Kinnunen Tommi Ei kertonut katuvansa kirjan kuuntelin heti Satu Saarisen kirjan jälkeen. Kinnunen luo täysin erilaisen kuvan saksalaisten kanssa oleilleista naisista. 

Norjassa suomalaisiltakin naisilta leikattiin hiukset. Sitten joku ajoi naiset valtakunnan rajalle Pohjois-Suomessa, siitä piti kävellä matkalaukun kanssa maantietä. Lappi oli poltettu. Sillat oli tuhottu ja myöhemmin kävi selväksi, että miinojakin saattoi olla. Kävelymatkaa oli satoja kilometrejä Rovaniemelle ja Kemiin. Osa naisista, etenkin ne, joilla oli lapsia, jäivät löytämäänsä joukkuetelttaan heti alkumatkasta. Heidän tarinaansa ei kerrottu. Viisi naista jatkoi kävellen kohti etelää. (20.2.)

MacLean  Alistair Kahlenukke. Pitääkö olla huolissaan vai tyytyväinen: jo toinen perättäinen kuukausi, kun luin vuosien jälkeen MacLeania. Tämäkin kirja oli hengästyttävää toimintaa Alankomaissa ihan ensi sivuilta lähtien ja sitä jatkui koko kirjan verran. 

Interpol-huumetutkija Paul Sherman-parka asui kyllä tosi hienossa hotellissa Amsterdamissa, mutta ei ehtinyt nukkumaan juuri lainkaan. Saatan lukea ensi kuussakin MacLeania. Vanhuus ei tule yksin vaan nuoruuden suosikkidekkaristin kanssa 🙃. Tämä ja viimekuun kirja olivat itselleni ihan uusia. Luin nuorempana vain suosituimmat kirjat kuten Navaronen tykit. 🌟 (27.2.)

Malvaldi Marco Viiden korttipeli on ensimmäinen kirja, joka kertoo älykkään Massimon pitämästä Bar Lume-kahvilasta Italian Toscanassa ja sen asiakkaista. Massimo on itsetapaamianikin italialaisia baristoja tiukempi siitä, milloin mitäkin juomaa on hyvä juoda. Viiden korttipeli alkoi kiinnostaa niin, että sitä olisi kiva kokeilla. Kepeän nokkela dekkari. Kunpa muutkin kirjat käännettäisiin. 

" Sisällä baarissa seudun alkuperäisasukkaat syventyivät iloisina siihen ruuansulatukseen liittyvään riittiin, jonka perusteella italialaiset erottaa muista kansallisuuksista ja jonka voi suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ilman, että tulee saapasmaan kirjoittamattomien baarisääntöjen  mukaan automaattisesti luokitelluksi sakemanniksi. Toisin sanoen: joivat espressoa. Siihen aikaan, josta tässä kerrotaan, Bar Lumessa oli tarjolla kymmentä eri kahvilaatua, joiden lähes pakkomielteinen harrastaja Massimo italialaisena ja matemaatikkona oli. Alkaen käsityönä paahdetusta arabicasta, jota hän tilasi eräästä Stravesan paahtimosta, ja jota tarjoiltiin niille, jotka tilasivat yksinkertaisesti vain kahvin ja päättyen caracolitoon, jonka pavut olivat pikkuisia ja huumaavan tuoksuisia ja jota ei valitettavasti aina ollut saatavilla, mutta josta Massimo oli salaa lähes yhtä ylpeä kuin olisi paahtanut sen itse." 🌟 Jösses. Minäkin tahdon caracolitoa. (26.2.)

Malvaldi Marco Kolmen kortin temppu. Italian Toscanassa pidetään kansainvälinen konferenssi. Bar Lumen pitäjä Massimo ratkoo japanilaisen konferenssiluennoitsijan kuolemaa. 

"Päivät jolloin tapahtuu onnettomuus alkavat aivan samoin kuin kaikki muutkin päivät. Niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut, ne ovat aivan tavallisia päiviä. Myöskään World international workshop jne. ensimmäinen päivä ei tee tästä poikkeusta. Kuten mikä hyvänsä konferenssi, missä ketään ei tapeta alkaa erityisen arvostetun puhujan luennolla, johon hän tiivistää elämäntyönsä tulokset. Sen jälkeen alkavat ensimmäiset sessiot, jotka kestävät yhteentoista saakka, jolloin ohjelman mukaan pidetään kahvitauko." 🌟 (26.2.)

Manner Max et. al. Brysselin Esso, novellikokoelma, missä kaikki novellit liittyy Brysselin tiettyyn Esso huoltoasemaan, paitsi yksi, jossa seikkailee Bryssel ja Esso. Yksi novelleista tapahtuu pääosin Luxemburgissa. (14.2.)

Moyes Patricia Setä kuolema Hollannissa. Tämä oli toinen lukemani Henry Tibbet kirja, ensimmäisessä aiheena oli niin ikään huumekauppa mutta kuvitteellisella saarella Karibialla. Kirja oli Musta tyttö, valkoinen tyttö. Tässä kirjassa Henry ja vaimo lähtevät Alankomaihin rikollisten perässä. 🌟 (16.2.)

Moyes Patricia Yölautta tuonelaan. Tibbetit ovat lomalla Alankomaissa tässäkin kirjassa. He menevät yölauttalla kanaalin yli. Murha ja jalokiviryöstö on tarinan aiheena. 🌟 (25.2.)

Moyes Patricia Kuka on Simon Warwick. Mies muuttaa testamenttia ja kuolee luonnollisen kuoleman. Omaisuuden perii Simon Warwick, mutta kuka hän on, vai onko Simonia lainkaan. Liikutaan välillä Englanti-Amerikka 🌟 (25.2.)

Mustonen Enni Näkijä osa 9. Viena on leski ja työskentelee pukijana Hollywoodissa. Hän asuu Martan ja tämän kumppanin kanssa rantatalossa. Marilyn Monroe on Vienan tuttava. (26.12.-4.2)  Usa🌟

Mustonen Enni Tekijä osa 10. Viena työskentelee Marimekolla. Omista suosikeistani mukana hengailee myös lempikeittokirjailijani Mysi Lahtinen. Tykkäsin kovasti koko sarjasta, mutta tästä osasta vähiten. (5.2.)

Nokelainen Pasi Maailmanloppu peruutettu. Vaatteet, kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet, työ, energia, asuminen.... Kattava kokoelma pohdintaa miten asiat voisi olla 2038. Tykkäsin erityisesti esim. vinkistä valtakunnallisesta vaatekorjausfirmasta. 🌟 (19.2.)

Parvela Timo Ella ja Yön ritarit. Mitä tapahtuukaan, kun ei pääse mukaan joukkueeseen. Kaikki on menossa pieleen, mutta joskus on tähdet kohdillaan: sää suosii ja sattuma löytää oikeat apulaiset. Sarjan osa 15. (2.2.)

Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. (15.2.) 🌟🌟

Saarinen Satu Annikin sota ja rauha. Millainen oli Saarisen äidin äidin sota ja rauha saksalaisen "Peterin" kihlattuna ja lapsen äitinä. Saksan vuoden jälkeenkin yhteys säilyi ja jatkuu nykyisinkin. Saarinen luo kuvan, että ongelmia ei ollut, ei ainakaan heidän perheessään, vaikka pari ei asunutkaan yhdessä 1940-luvun jälkeen. 🌟 (20.2.)

Salminen Sally Aikani Tanskassa. 

Salminen kuvailee vanhaa päiväkirjaansa lukien elämää Tanskassa sodan aikaan, mutta siitä sotaelämästä puhutaan melko vähän. Jotain sentään, joka muistuttaa, että Suomea ei valloitettu, kuten Tanska. 4.9.1943 Kotielämää - maa pimenee:

 "Katujen on oltava tyhjät kello 21." (1.2.)

Sheared L.T. Kissa joka pyydysti tappajan. Condrard-kissan tutkimuksia osa 1. 

Eläkkeellä oleva, leskeksi jäänyt naispoliisi asuu jokilaivassa ja saa yllättäen asuinkumppanikseen puhuvan kissan. Kun anoppi kuolee, he alkavat tutkia kuolemaa yhdessä. Englanti (16.2.) 🌟🌟🌟

Snow Christal Penni Pähkinäsydän Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Kirjassa Penni lukee salaa äitinsä kirjoittamia tarinoita Pennin elämästä. Kirja on jo sarjan neljäs ja innolla odotan viidettä. (21.2.)🌟

Strauss Botho Ei kukaan muu novelleja 1980-luvun Saksasta. Odotin enemmän tarinaa saksalaisesta arjesta ja vähemmän elämänkatsomuksellista lätinää, mutta tulipa luettua. Tämä oli niin kuin katselisi television keskusteluohjelmaa (joista en pidä), missä istutaan epämukavan näköisillä nojatuoleilla 10 cm korkokengissä toimittajan käydessä läpi kysymyspatteria, joka ei anna oikeasti asiantuntijalle mahdollisuutta kertoa taustoja. Hirveästi ei tästä tarttunut mieleen, vaikka odotin nimenomaan elämän kuvausta 1980-luvulta. No, olihan sitäkin vähän... (18.2.)

Ševtšenko Taras Unkaina - valitut runot. Voi kun olis oppinut muistamaan ulkoa runoja! 

Osan runoista luin monet kerrat, mutta säettäkään ei jäänyt mieleen. Osasta en juuri tykännyt. Mutta niinhän kokoelmissa usein on. Onneksi ei kuitenkaan siinä suhteessa kuin nuoruuden lp-levyissä. Yhdessäkin Remu Aaltosen soololevyssä oli vain yksi kappale josta todellakin tykkäsin... Täysikuu.... (29.2.)

Taylor Patric Irlantilainen maalaislääkäri. Kirjasta tuli mieleen hyvällä tavalla Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni.  Niin samankaltaista elo maalaislääkärin assistenttina oli verrattuna eläinlääkärin kotiin. Tykkäsin tästäkin, kuten eläinlääkärikirjastakin. Sarjassa taitaa olla englanniksi pari muutakin. Toivottavasti nekin käännetään pian. (21.2.)🌟🌟

Terras Antto Suomalaisuuden kultainen kirja. Terraksella on sana hallussa ja kepeä kynä, ei voi muuta todeta. Tämä on koettava itse. (2.2.) 🌟🌟

Theils Lone Näkymättömät. Nora Sand sarjan viides osa. Nora on lomalla Tanskassa kun naapurissa syttyy tulipalo. Jäljet johtaa Englantiin, missä Nora asuu. (7.2.)

Ukkonen Jyrki Ahneuden kartta. Norja, Bergen. Norjalainen tutkija kutsutaan venäläiseen tutkimusryhmään. Ennen kuin ehditään lähteä napa-alueelle, tapahtuu murha. Mutta miksi?  

Kirjassa puhuttiin hämärän asteista. Olin jo unohtanut ne. Porvarillinen hämärä on se, kun ensimmäiset tähdet näkyy, mutta vielä voi tehdä töitä ulkona. Aurinko on max 6° taivaan rannan alapuolella. Sitä seuraa merenkulkijan hämärä, jolloin horisontti vielä näkyy, (max 12°). Astronominen hämärä on sen ja täyden pimeyden välillä. (1.2.)

Zweig Stefan Shakkitarina on kirja siitä, kuinka vanki shakin avulla selvisi ylellisestä vankeudesta ilman virikkeitä. Mielikuvitusshakki koetellaan laivalla satunnaisessa ottelussa shakin maailmanmestaria vastaan. Itävalta 🌟🌟🌟  (17.2.)

Zweig Stefan Reise nach Russland. Shakkitarina oli niin hyvä, joten luin e-kirjana lyhyehkön matkakertomuksen Neuvostoliittoon 1928.Matkan tarkoitus oli osallistua Tolstoi museon avajaisiin Moskovassa. (17.2.)🌟

* * * * *

Lopuksi kirjattakoon tähän myös puolet kuunneltu kirja, jota en tule koskaan kuuntelemaan loppuun. 

Huom! Jos aiot lukea kirjan, alla oleva saattaa spoilata jotain, joskin tietoni päättyvät kirjan puoliväliin. 

Hoover Colleen Verityn varjo -kirja on maailmanlaajuinen Booktok suosikki. En usko, että olisin edes aloittanut kirjaa ilman Satakirjastojen lukuhaasteen Booktok-suosikki kohtaa, mutta ymmärrän kyllä täysin miksi kirja on suosittu. 

Loppujen lopuksi jätin kirjan kesken vähän ennen puoliväliä. Se ei vaan ollut mun genreä. 

Köyhä kirjailija saa unelmaduunin haamukirjailijana. Sopimus käsittää puoli miljoonaa dollaria ilman pr-velvoitteita ja kolme viimeistä kirjaa Jalot hyveet -sarjasta, eli osat Rohkeus, Totuus ja Kunnia. Aiemmat kirjat on kirjoitettu rikollisen silmin. 

Alkuperäinen kirjailija, Verity, on ollut kolarissa eikä pysty liikkumaan eikä puhumaan... (Kirjassa puhutaan koomasta, mutta hän istuu kyllä silmät auki pyörätuolissa ja nielee ruuat muusina, joten onko se koomaa... ). 

Ennen kolaria parin kaksoistyttäret ovat kuolleet. 

Jännitys tiivistyy. 

Ensimmäisenä työpäivänä nuori haamukirjailija löytää päiväkirjan, jossa paljastuu...

Lopetin kirjan kohtaan, jossa haamukirjailija palaa Verityn miehen ja pojan kanssa hampurilaiselta. Itse tuskin unelmoisin elämästä neliraaja-halvaantuneen, puhekyvyttömän pomoni miehen kanssa viikon tuttavuuden jälkeen kuvitellen auvoista perhe-elämää, kun pomo asuu saman katon alla... Mutta kuten sanottu. Ymmärrän suuren Booktok suosikki -maineen. 

Itse en vain halua lukea tällaista, vaikka tarina olisi kehitelty kuinka taitavasti, kuten tämäkin. Itselleni tästä tuli mieleen kirja Nainen junassa (somesuosikki kirja sekin muutama vuosi sitten), jonka luettuani olin pettynyt samalla tapaa kuin kuvittelisin pettyväni tämänkin jälkeen. 

Kirjassa juodaan 

Moskovan muulia 

4 cl vodkaa

1/4 limetti 

8 cl inkivääriolutta 

kuparimukista, joka täytetään ensin jäillä ja koristellaan mintunoksalla ja puristetulla limelohkolla. Saattaisin kokeilla. 

5 yötä jouluun (20.12)

Jouluun on öitä, kuten sormissa, viisi. Tämä olikin suosikkinumeroni tässä kalenterissa.

Ursula Poznanskin Vii5i on sangen rajua kamaa Itävallasta. 

Harrastan geokärätköilyä, mutta ei ole onneksi tällaisia kätköjä tullut vastaan... Ja toivon ettei tule. Ilman geokätköjä en olisi edes rohjennut lukea kirjaa, mutta mysteerin ratkominen lisäkannustimena lukeminen onnistui. Mahtava kirja, mutta minulle liian karmaiseva, joten en lue uudestaan. 

Jules Vernen Viisi viikkoa ilmapallossa kirjankin muistan lukeneeni kauan, kauan sitten, mutta en muista tarinasta yhtään mitään. Jos pitäisi olla 5 viikkoa ilmassa, en lähtisi reissuun kuumailmapallolla, sillä ajatus tarpeidenteosta pienessä kopassa kavereiden kanssa ei kuulosta kivalta. Ei myöskään 5 viikon seisominen. Jään innolla odottamaan mitä oikeasti seikkailulla tapahtui, vaikka veikkaan että Verne ei kerrokaan mitään ruokailusta, pesusta eikä ulostamisesta. 

Hallie Rubenhold on tehnyt upean kirjan Viisi : viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit. Se oli yksi viime vuoden suosikki kirjojani. Rubenhold oli löytänyt ihan käsittämättömän määrän tietoa noista viidestä naisesta. Kun olen itse yrittänyt kirjoittaa 1930-luvulla kuolleen iso-isoäitini elämäntarinaa, tyssää kirjoittaminen siihen, että faktat mahtuvat oivallisesti A4 paperiin. Luo siinä sitten elämäkerta 🤔

Neljäs kirja on itselleni uusi tuttavuus Juha-Pekka Koskisen Viisi todistajaa. Näin Jeesuksen synttärien tienoilla on hyvä muistella myös itse juhlan kohdetta. Kirjassa Jeesuksen veli, Maria Magdaleena, Juudas, roomalainen legioonalainen ja ylipappien vakooja kertovat millainen mies Jeesus oikeastaan oli. Kirjassa on käsittääkseni Raamatusta poimittua faktaa ehkä vähän enemmän, mitä itse olen kerännyt iso-isoäidistäni, mutta JP Koskisella onkin vilkkaampi mielikuvitus kuin itselläni. Aion lukea kirjan ja toivon, että se on yhtä hyvä kuin Asko Sahlbergin Pilatus, joka pelasti koronabreikkipääsiäiseni 2020. Veikkaan että kirja ei sovi tosikoille. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

Kissa vieköön mitä kissakirjoja!

Helmet haasteessa on tänä vuonna kohtana 32 kirja, jossa on kissa kansikuvassa tai takakannen tekstissä. Aihe kuulosti sen verran hauskalta, että päätin suorittaa kunnolla ainakin tämän kohdan.  

Kirjasammon kirjankansien etsintäominaisuudella löytyikin monta kivaa kissakirjaa, joiden kanssa on mennyt mukavasti alkuvuoden luppoajat ja muutama kiinnostava kissakirja on vielä varastossakin.

Alunperin suunnittelin lukevani tekstin lopussa olevassa kuvassa olevia kissakannellisia kirjoja, mutta kolmen ensimmäisen kuukauden aikana noista tuli luettua vain yksi: Aapelin Kissa, kissa, kissa ja kuunneltua pari Ryhmy ja Romppainen kirjaa, joista kumpikaan ei sattunut olemaan tuo kuvassa oleva, sillä aloitin sarjan alusta. Kuunnellut Armas J. Pullan kirjat olivat "Ja Pöh", sanoi sotamies Ryhmy ja "Jees, punamultaa!", sanoi kersantti Ryhmy. Molempien kirjailijoiden kirjoja olen lukenut ennenkin, mutta en mitään näistä. Ryhmy ja Romppainen kirjat olivat entuudestaan vain nimeltä tuttuja. Kirjassa seikkaileen sotamiesten ohella Romppaisen sipuliviinasta pitävä Mörökölli-kissa. Omasta kirjahyllystäni löytyy "Iltaa, Häspyyttäri!" sanoi vääpeli Ryhmy, se on kuitenkin vasta sarjan 10. kirja ja ensimmäinen selkeästi sotien jälkeen kirjoitettu (1950) joten jätän sen vielä lepäämään. 

Ruotsalainen Katarina Mazettin Seikkailuserkut on nuorisosarja lomalle tulevista serkuksista (Julia, Pörri (Daniela), Jori, Alex ja kissa Katinryökäle) on vähän kuin ruotsalainen viisikko. Ruoka vain on parempaa, sillä yksi serkuksista on melkein Masterchef tasoa. Alkuvuodesta lukemani kirjat olivat Varjoja ja vakoojia sekä Voroja ja vompatteja. Serkukset kokoontuvat lomiensa aikana Frida-tätinsä asumalle Uikkusaarelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Suomennettuja kirjoja on tätä kirjoittaessa seitsemän, joten vielä riittää mukavia hetkiä serkkujen seurassa. 

Sven Rordqvistin Viirua ja Pesosta on tullut luettua aiemminkin. Tämä Viiru kateissa ei ollut ehkä paras kirja luettuna, mutta mietiskelin että olikohan se sama tarina, jonka olen nähnyt Porin teatterissa noin10 vuotta sitten. Siinäkin Viiru piilotteli jossain ja Vesa Haltsonen oli oivallinen Pesonen. Teatterissa olin kummipojan päiväkodin mukana ja lasten kanssa teatterissa olo oli iloinen kokemus sinänsä. Sääli, että lapset kasvavat niin nopeasti! 

Saksalainen David Safierin Huono karma oli kutkuttavan loistava kirja. Varmasti yksi vuoden parhaistani. Kirjassa eteenpäin pyrkivä, pinnallinen televisiotähti kuolee ja jälleensyntyy sen mukaan, mitä karma antaa myöden. Jotkut eläimet elävät lyhyen elämän, jotkut pidemmän. Uusi syntymä tapahtuu aina entisen perheen läheisyydessä, joten kirjassa seurataan päähenkilön ohella myös hänen leskensä ja lastensa elämää. Vähitellen hyvä karma muuttuu paremmaksi ja kirja etenee jouhevasti eteenpäin kohti maalia. 

Tapani Immosen kirjassa Kissat ovat pimeässä harmaita ei sitten ollut kissaa kannessa muuta kuin nimenä, mutta vahingossa tuo tuli kuvaan pantua. Hyvä kirja josta toisaalla enemmän. Kirjan tapahtumapaikkana on Itävalta. 

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia tempaisi mukaansa matkalle Kosovoon ja Suomeen. Kosijamiehestä uskoin pahaa, mutta häät tulivat ja ilokseni mies oli ihan hyvä aviomies aikansa. Loistava kirja!

 Aiemmin olen lukenut Tiranan sydämen, ja tämän esikoiskirjan innostamana tartuin oitis myös Bollaan. Se olisi ehkä saanut jäädä tekemättä, sillä kaksi loistavaa kirjaa ei mielestäni tällä kertaa tarkoittanut sitä, että kolmaskin olisi loistava. Vähän harmittaa, että innostuin Bollaan, sillä vankka ja erityisen ennakkoluuloinen käsitykseni on, etten yleensä tykkää Finlandia voittajista ja se ennakkoluuloni osoittautui nyt toteen. Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta, sillä pikaisesti laskien olen jättänyt kesken aiemmin neljä voittajaa, ja noista kolme olivat sentään aikaan, jolloin en jättänyt kesken edes kirjaa/vuosi. Pitänee joskus kirjoittaa noista Finlandia-palkituistakin 😉 

Mutta mukavia kissakirjoja. Kiitokset Helmet haasteelle tästä mukavasta haastekohdasta! Veikkaan, että loppuvuoden aikana tulee luettua vielä muutama kissakirja, sillä paljon niitä on olemassa, kissoja. 

Tarkoituksena olisi lukea alla olevassa kuvassa olevista kirjoista ainakin uudestaan aiemmin lukemani David Eddingsin Althalus. Myös Doris Lessingiä ja Robert van Gulikia olisi kiva lukea pitkästä aikaa. Noita kirjoja en ole heiltä lukenut, mutta muuta kyllä. Lessingiä tosin vain yhden, mutta van Gulikia sitten jo enemmän.

Juha Mäntylän Älä ryhdy vieraan leikkiin lienee ihan pakko lukea nyt kun kerran olen huomannut tarinan alkavan porilaisesta vaatekaupasta.  

Petroskoin keltainen kissa kiinnostaisi kovasti, sillä jostain syystä Viipuri, Terijoki ja Äänislinna kiehtovat juuri nyt. Taigan Yhdeksänhäntäinen kissa kiinnostaa sekä kirjan nimen että kirjoittajan vuoksi. Sokalin Rasputinin merkin kuvittelin jo tilanneenikin lähikirjastoon, mutta näemmä olin varannut toisen Sokalin. Hyvä lienee sekin. 

 

Book Voyage 2021 - 2 February

 Helmikuu/February- Länsi-Eurooppa (West-Europe)

Länsi-Euroopan valloitus on tuttua puuhaa. Skandinavia, Englanti, Ranska, Saksa eteni helposti, mutta monta pienempää maata toki jäi lukematta. Jos oikein muistan, niin koko Länsi-Eurooppa on kokomaailma haasteessani jo suoritettuna lukuun otamatta lilliputteja. Niihinkin on kirjat hankittuna San Marinoa ja Maltaa lukuun ottamatta, jälkimmäinen menee kyllä tässä haasteessa kesäkuun saariin. 
West-Europa is quite easy, because a lot of books aren translated in Finnish from there. 

1. Jacky Durand Sydämeni reseptit kertoo kokkipojan mietteitä hänen kokki-isänsä ollessa kuolinvuoteella. Samalla tulee kerrottua koko perheen tarina. Isä on kotoisin Algeriasta, mutta hänen ravintolansa on Ranskassa, maalaiskylässä Dijonin lähellä. 

Jacky Durand Recipe book. French son (cook) tells his and his fathers memoirs while father, the chef, is living his last days. This is book of food and how to make it and family and how to love it. I liked. 

2. Selma van de Perre Nimeni on Selma on Selman oma tarina Alankomaiden maanalaisen armeijan toiminnasta ja joutumisesta keskitysleirille. Kirjan lopussa on myös lyhyt kertomus siitä, Selman loppuelämästä Englannissa, missä hän mm. työskenteli BBC:llä. Vastarinnassa toimiessaan ja keskitysleirillä Selma esiintyi toisella nimellä. 

My name is Selma is Selma's own history from Netherlands during Word War II. 

3. Mahhew Costello & Neil Richards Lumisokea dekkari on Cherringhamin mysteeri numero 8 ja sen tapahtuma paikkana on vanhusten hoitolaitos. Olen lukenut sarjaa osan silloin toisen tällöin tyylillä ja tykkään Costellon ja Richardsin tavasta tiivistää tarinat lyhyiksi, vaikka itse tapahtumissa olisi ainesta paksummallekin romaanille. Tapahtumapaikka Englantilainen Cherringhamin pikkukaupunki. 

In English this book is Snowblind and it is written by Mahhew Costello & Neil Richards. I like those short stories. This book tells mystery in retirement home. Place England. 

4. Pekka Pirin Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu imaisi mukaan merimatkalle avoveneellä Suomesta Islantiin. Nautin matkasta.... jolle en ikimaailmassa lähtisi livenä mukaan vapaaehtoisesti. En vaikka pläkää keliä luvattaisiin takuuvarmasti koko matkalle. Mutta upea kirja, joka kertoi niin matkan hyviä kuin huonojakin puolia. Kirjassa poikettiin Suomen ja Islannin ohella Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa. Norja taidettiin jättää väliin.

Pekka Piri has written a book about how he and his friend drove in an open motor boat from Finland to Iceland. They visited Sweden, Danmark and a isle in England while that trip. Unfortunately this is not translated in English. I think that was amazing trip, but I never ever would like to do it by myself. Little boat in big ocean! Book is in Finnish Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu. 

5. David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 

David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany. 

6. Sven Rodqvistin Viiru kateissa kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. Luin kirjan siksi, että kannessa oli kissa (Helmet haaste, mutta kissa oli kyllä suoritettu jo edellisessä kirjassa). Hauskinta kirjassa oli muistella, kuinka hauskaa oli Porin teatterissa, kun kävin katsomassa jonkun Viiru ja Pesonen tarinan joskus noin 10 vuotta sitten. Viiru ja Pesonen asustavat Ruotsissa. 

When Findus was Little and Disappeared is children's book of Sven Rodqvist. I think this was not his best book, but I like a lot Findus and his owner Pettson. I have seen Pettson and Findus also in the theater, and it was marvelous to see it with kids. Findus comes from Sweden. 

7. Katarina Mazetti Voroja ja vompatteja - Seikkailuserkut sarjan toinen osa. Serkukset palaavat Uikkusaarelle tätinsä luo viettämään pääsiäistä. Täti on tilannut Australiasta vompatteja ja ne saapuvatkin sopivasti serkusten ollessa saarella. Jännitystä saaren elämään tuo prätkäjengi. Serkukset tapaavat toisensa Öölannin lähistöllä Ruotsissa.

This Katarina Mazetti's book is not jet translated in English, but her book Benny & Shrimp is. This book is part of adventure cousins (four cousins and the cat  = five like Enid Blyton's Five). Book for children. Adventure happens in Sweden. 

8. Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. Tykkäsin kirjasta kovasti. Joskus reilu 10 vuotta sitten mietin, että omastakin elämästäni saisi tuollaisen kirjan. Mitä jos olisinkin mennyt kouluun vuotta aiemmin ja päässyt oppikouluun, entä jos olisin päässyt oikeustieteelliseen, entä jos olisin viettänyt välivuoden ruotsinkieliesessä käsityökoulussa enkä emäntäkoulussa... Näemmä juuri nyt on trendikästä pohtia erilaisia loppuja. Matt Haigin Keskiyön kirjastossakin sellaista pohditaan. 

The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life. Book begins from Austria and last story is from Germany.  

9. Elizabeth Adler Talo Amalfissa on kirja, jonka nimeä olen haikaillut useasti. Luin syksyllä Adlerin Monte Carlosta kertovan dekkarin ja dekkariksi kuvittelin tätäkin, mutta aika köykäiseksi tutkimiseksi jäi isän kuolema tässä ja pääasiaksi nousi rakkaustarina. Maisemat oli kuitenkin huikaisevia ja paikat todella tuttuja lukuisilta Italian matkoiltani, joten kirja oli kuin olikin kiva kirja. Italia ja Amalfin rannikko ovat sydäntäni lähellä, kuin toinen kotimaa. 

Elizabeth Adler's The House in Amalfi was too much love for me, but Amalfi and Rome is my favourite places in Italy... so that was quite journey now, when we may not travell because of corona-virus. 

10. Meksikolaisen kirjailijan Jorge Zepeda Pattersonin kirja Kuolema kelloa vastaan yllätti täysin. Dekkari kertoo ranskalaisen kilpapyöräilijän silmin Tour de Francen kulisseissa tapahtuvista murhista. Pyöräilijä joka on kirjan kertojana joutuu avustamaan poliisia, sillä hän on koulutettu armeija-aikana sotapoliiksiksi ja kilpailuun osallistuvana on aina paikalla. Kirjan tapahtumapaikkana on Ranska, Kolumbiassakin käydään, sillä päähenkilö on elänyt siellä lapsuuttaan äitinsä kanssa. Ihastuin pyöräilykilpailuun niin, että harkitsen vakavasti katseluoikeuden ostoa Italian ympäriajoon toukokuussa. En olisi itsestäni uskonut. 

Jorge Zepeda Patterson book The black Jersey is crime book from Tour de France. I loved it. I think, I have to pay Eurosport channel in next Tour de France... I... usually I don't like sport. 

11. Norjassa tuli vierailtua helmikuussa vain yhden kirjan verran. Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. 

I visited in February in Norway only with one childrens book: Operasjon Tordensky (not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

12. Toinen tänne kirjaamani kotimainen kirja on Tim Walkerin kirja Lost in Suomi. Tim Walker on amerikkalainen, joka rakastui suomalaiseen vaihto-oppilaaseen ja asuu nyt Suomessa.

From my own country - Finland i have chosen not so typical Finnish book.  An American Tim Walker found a girl from Finland, and now they live in Finland. His book Lost in Finland tells what is living and working in Finland. 

13. Skotlannista kertoi sarjakuva Asterix ja Piktit. Se olikin ainoa sarjakuva helmikuussa. 

Asterix and the Pikts tell's how Asterix travels to the North Scotland. 

14. Enid Blyton Viisikko ja salakuljettajat ei ehkä ollut ihan paras Viisikko, mutta kelpo kirja uutena käännöksenä. Olen kuunnellut nyt näitä uusittuja käännöksiä uudelleen kirjan silloin toisen tällöin. Seikkailusarja on suosikkini nykyisin. Lapsena tykkäsin Viisikoista, yläasteenpuolella oli luettavana myös Sos, jota ei löytynyt pikkukouluni kirjastosta. 

I have reread Enid Blyton's books during some years. Five go To Smuggler's Top was ok, but not the best one. I read those books seven times when I was at school (we had very little library in the little country school, so I had to read and reread all. Five was my favourite, so I read those seven times. This is eight time. 

15. Maria Langia olen lukenut niin ikään muutaman kirjan vuositahdilla pari vuotta. Nyt oli vuorossa Aavejuna, joka puksutteli vakaasti kohti loppuaan. Kiinnostava kertomus. Sanoisin jopa että mielestäni yksi parhaista näistä loppupään dekkareista joissa ei ole enää Puckia. 

Maria Lang was Swedish crime writer. Ånglok 16 på fel spår is not translated in English. Maria Lang is kind of Swedish Agatha Christie. She wrote crime books from different parts of Sweden. 

16. Kolmas luettu kirja helmikuussa Englannista oli Edgar Wallacen Mies joka tiesi. En olekaan hetkiin lukenut Wallacea, joten mikäs sen mukavampaa, tai niin kuvittelin, kunnes muistin lukeneeni viime vuonna Punaisen ympyrän. Timanttibisneksistä on tässä kyse ja ympyrät on hieman suuret omaan makuuni. Maria Lang uppoaa paremmin. 

Edgar Wallace is not my favourite, but I read The Man Who Knew (written in 1918). Diamond business is not familiar with me, but this was quite nice book. 

17. Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää kirja oli luultavasti ensimmäinen irlantilainen kirja, jonka olen lukenut kokonaan. Mukaan ei lasketa Patricia Moyesin Musta tyttö, valkoinen tyttö -kirjaa, jonka luin muutama vuosi sitten maahaasteen aloitettuani kuvitellen sen olevan jostain tietystä maasta Karibialla, mutta ei sitten ollutkaan vaan maa oli kuviteltu. Kirjailija Moyes on kyllä irlantilainen ja sieltä itse tarinakin alkaa. James Joycen Odysseusta olen selaillut niin monta kertaa, että senkin melkein voisi jo laskea luetuiksi, mutta ei nyt kuitenkaan vielä.
Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! 

Maeve Binchy's A Week in Winter was my first Irish book ever. It was very good in it's own genre, but maybe too much for me after that Adlers book :) Book was written with care, and I liked the way that Binchy write stories of so different guest in hotel. Usually I don't like that people in books try to remember their lifes before, but Binchy did it well. I think, I may read more Binchy in future - book in year or so.

18. Jyrki Erran Lyijyvalkoinen oli mielestäni erinomaisen mukavasti kirjoitettu kirja. Rooman ja Vatikaanin tuntevalle siitä löytyi paljon tuttuja paikkoja niin, että välillä tuntui, että itsekin voisi olla porukoissa. Jännitystäkin piisasi loppumetreille saakka. Tykkäsin. Ensi kuussa sitten Kaunasin sivut ja Liettua; menee kyllä väärässä järjestyksessä, mutta kestänen senkin. Tämä kirja käsitteli Vatikaania ja Italiaa. 
(Jyrki Erra's book Lead white is crime novel from Vatican and Italy. It is quite new and is not translated in English (yet). I liked this book lot and I will read Erra¨s ohter book in next month.)

19. Aloitin tammikuussa lukemaan Anu Patrakan Rui Santos dekkareita. Helmikuussa luin kirjat Totuuden portaat ja Huomenna sinä kuolet. Häpeän aukio jäi maaliskuun alkuun, mutta tätä kirjoittaessa on sekin luettuna. Olen tykännyt Patrakan tyylistä kirjoittaa ja odotan innolla että sarja jatkuu pitkään. Hienoa työtä!  Patrakalta olikin ensimmäiset portugalilaiset kirjat, joita olen luultavasti koskaan lukenut.
(I also read two detectivestories written by Finnish novellist Anu Patrakka. Those tell about police Rui Santos and his colleagues in Portugal. Anu Patrakka lives in Portugal. I really hope, that Patrakka's books will be translated in English. Those books are not like "Nordic Noir" -books but more like Agatha Christie. Something, that would happen in our village.)

20 Sain vihdoin luettua myös Fernando Pessoan Anarkistipankkiirin, joka on ollut lukupinossa makuuhuoneessa jo useamman kuukauden ajan. Pessoa on niitä Keski-Euroopassa kuuluisia kirjailijoita, joista en olisi ilman Twitterin Roomassa tänään päivityksiäni koskaan kuullut. Kiitokset tämän upea kirjan löytämisestä kuuluvat siis koronabreikille ja sen aikana löytämälleni Twitterin suositeltua minulle Roomassa tänään ehdotuksia, joihin olen jäänyt koukkuun. 

My 12th land in Fabruary was Portugal. I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. 

21. Toinen Itävaltaan sijoittuva kirja tässä kuussa oli itselleni yllätyksenä Tapani Immosen Kissat ovat pimeässä harmaita, jossa tapahtuu suomalaisten silmien alla murha suolakaivoksessa. Tästä kirjoitan oman tekstin myöhemmin, sillä ihastuin Immosen kirjoihin. 

I actually read one finnish book from Austria too. It was book of Tapani Immonen: Kissat ovat pimeässä harmaita (The cats are grey in the dark, not translated in English). In that book there is a murder in the salt main. 

22. James Joycen Kamarimusiikkia ei oikein vakuuttanut. En tiedä, olivatko runot vain huonoja vai oliko käännös huono, mutta ei iskenyt. Nyt olen kuitenkin ensimmäisen Joyceni lukenut, joten kaiketi pian sitten pääteosten kimppuun. 

I actually read also James Joyce's poems Chamber music, but I did not like it, maybe poems was not anymore best after translation in Finnish. But I am very happy, that at least I have managed to read a book (two books) from Ireland.

Counties that I visited by reading: 12
Austria
England and Scotland too
Finland
France
Germany
Ireland
Italy
Neatherlands
Norway
Portucal
Sweden
Vatican