perjantai 1. marraskuuta 2019

Kiitospäivän soffamatka Kanadaan

Kanada lienee ainoa amerikkalainen maa, jonne oikeasti haluaisin. Osaksi syynä on sinne muuttaneet ja juurtuneet sukulaiset, mutta jollain tapaa olen mieltänyt Kanadan kotoisen suomalaiseksi, mutta meitäkin tasa-arvoisemmaksi maaksi.

Omaa kaukaista sukuani löytynee eniten Sudburyn tienoilta. Näin kiitospäivänä reissasin kuitenkin Tree Pines nimisessä kylässä Quebeckin lähellä.

Luin Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä
dekkarin
jo aiemmin, ja tänään lopettelin bussimatkalla sarjan toisen osan Kylmän kosketus, jossa kerrotaan joulukaudesta.

Sarjan alku oli sen verran mukaansa tempaava, että hieman harmittaa, että tuli aloitettua sen lukeminen näin varhain. Onneksi sarjan kolmas osa Kuukausista julmin ilmestyy jo keväällä.

Saattaa olla, että hyvää ei tällä kertaa malta odottaa edes kevääseen, sillä BookBeatissa näkyy löytyvän sekä äänikirjana että kirjana peräti 6 kappaletta.

Pidin sarjassa erityisesti siitä, että Armand Gemachen ohella myös osa kirjassa esiintyvistä kyläläisistä on samoja molemmissa kirjoissa.
etsivä

Louise Pennyä on kutsuttu kanadan moderniksi Agatha Christieksi. Kieltämättä Penny on tehnyt saman tyylisiä huomioita ihmisluonteista, mitä Christie. Voisin hyvinkin kuvitella modernin Christien kirjoittavan Curling ottelusta ja itsekkäistä äideistä.

Ylipainoisista lapsista Christiekin
on kirjoittanut. Muistaakseni sellainen esiintyi eiliselle hyvin sopivassa kirjassa Kurpitsajuhlat. Jos satun muistamaan väärin, niin joka tapauksessa tuo on yksi Christie-suosikeistani. Omasta kirjahyllystä löytyy tämän näköinen painos.




Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Klassikkohaaste 2022 ja vuoden klassikkokatsaus

Klassikot on useimmiten aivan syystä klassikoita. Ne vaan on niin hyviä. Tosin joskus tulee aloitettua klassikko väärään aikaan. En ole viel...