Perkeet lukuhaaste 2019 loppuraporttini

Perkeet haaste aiheutti tänä vuonna suorittamistani lukuhaasteista eniten pään vaivaa, kun sitä on tähän ikään mennessä tullut luettua joka tapauksessa yhtä ja toista, ja yhdellä jos toisellakin kielellä. Muutama vuosi sitten mietin, että suurimmasta osasta kirjastoluokkia on jossain vaiheessa tullut luettua ainakin kirja tai kaksi jollain kielellä. 

Erityisen vaikea oli etsiä kirja kielellä, jolla en ole ennen lukenut mitään sekä miettiä väitöskirjaa, alalta jota en tunne. Sen vuoksi väitöskirjan löytäminen kesti liian kauan, ja sitten ei enää innostanut lukea sitä. Loppujen lopuksi väitöskirjoja on nyt lukupinossa parikin kappaletta, mutta eipä niitä ole tullut luettua. Myös kirjallisuustieteen kirja sieltä lukupinostani löytyy, koska törmäsin kesällä jotain kirjaa lukiessani Kalevpoeg eepokseen, ja jostain syystä alkoi himottaa lukea kirjan taustoja enemmänkin, mutta sekin kirja on siis edelleen lukematta. Näin ollen pitää todeta, että suoritettua tuli haasteesta 11/13.

1. Kirja, jonka olet aiemmin jättänyt kesken. Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja oli perin tylsä eka kerralla, mutta kun pääsiäisenä ei ollut iPodilla mitään muutakaan kuunneltavaa, niin kuunneltiin sitten sitä palapeliä kootessa ja kas, se olikin ihan kelpo kirja.

2. Kirjassa on ruma tai luotaantyöntävä kansi. Eppu Nuotio Anopinhammas. Erehdyin jakamaan kirjan kansikuvan yhdessä ryhmässä kun kannustin sen ryhmän lukuhaasteeseen. Kun katselin kansikuvasta tehtyä postausta, ajattelin, että kyllä pitää outo tyyppi olla, jos tuon kuvan perusteella haasteeseen tarttuu :)

 
3. Yksi kokonainen Valittujen Palojen Kirjavaliot -nide. Niteestä löytyi mm. tarina Moriartystä. Luettu tämäkin, mutta kirja on nyt toisaalla, joten täydennän tätä kohtaa myöhemmin.

4. Kirja, jonka kannet ovat kokonaan

tai osittain irronneet ja hävinneet: W. E. Johns Biggles autiomaassa. Kirjasta oli kannet irti jo ennen kuin sain sen, mutta ei siinä vielä kaikki, pakko on nimittäin todeta, että kun kirja oli melkein luettuna, unohdin sen parvekkeelle ja ikkunan auki. Sade alkoi ja ennen kuin ehdin sulkea ikkunan, kirjan loputkin kastui. Noh, helppo se oli kuivatella pyykkitelineellä kuivaksi, mutta kastumisen jälkeen kirjasta alkoi irrota sivuja ryppäinä… Joten todellakin Perkeet –ainesta oli tämä kirja

5. Isän- tai äitienpäivälahjaksi mainostettu kirja. Arttu Tuominen Verivelka, mainostettiin myös isäinpäivänä, vaikka äitienpäiväksi tuo lähes ilmestyi. Oli loistava kirja tämä.
 

6. Kirjallisuustieteellinen teos.
 

7. Kirja kielellä, jolla et ole aiemmin lukenut kirjoja. Tämä paha. Olen lukenut kirjan kaikilla osaamillani kielillä, joten oli pakko valita espanja, jota olen lukenut vain yhden kesän 1980-luvulla. Kindlestä löytyi vähäsivuinen kirja jossa oli riittävän kevyt juoni, jotta pysyi kärryillä H. Héx Pillanda in fraganti la detective. En suosittele, mutta sen tiesin jo alkaessani.. 
 

8. Väitöskirja alalta, jota et ole opiskellut (ei popularisoitu versio, vaan nimenomaan väitöskirjaversio).
 

9. Blogiin tai vlogiin perustuva kirja. En oikein ymmärtänyt, mitä tässä tarkoitetaan, mutta haasteissa tulkinta on lukijalla… Enni Mustonen Paimentyttö-kirjan etenemistä olen seurannut Mustosen pitkien FB postausten myötä viikko viikolta, tämä riittänee. Tykkäsin kirjasta, mutta enemmän tykkäsin FB postauksista.
 

10. Urheilijan elämäkerta. Eeles

Landström Elämäni otekorkeuksiin. Totuuden nimessä kuuntelin tämän haasteen vuoksi, mutta olen omistanut kirjan Elisa-kirjassa useamman vuoden ajan. Yllätys oli, että Eeles on asunut Porissakin. Ihan outo urheilija entuudestaan. Kirjaan tartuin, koska Kimi Räikkösen elämäkerta tuli luettua jo viime vuonna. Tykkäsin silti kirjasta. Jos olisin tiennyt, että kirja oli kelpo kirja, olisin lukenut sen aiemminkin jossain välissä, kun ennen BookBeatia ei ollut "mitään kuunneltavaa".
 

11. Täysin ohi aiheestaan menevä kirja (jos et tiedä ennalta, lue niin monta kirjaa, että tällainen löytyy). Rob Sears Donald Trumpin kauneimmat runot. Ellei tämä mene täysin ohi aiheesta, niin ei sitten mikään. Pakko kuitenkin myöntää, että kirjassa oli pari helmeäkin, vaikka en minä niitä runoiksi olisi sanonut.  
 

12. Kymmenes tai myöhempi osa sarjasta, josta et ole lukenut vielä yhtään kirjaa (älä lue niitä edeltäviä osia ennen tätä).Tämä vaati pidempää pähkäilyä. Vaihtoehtoja kaunokirjallisuudesta en juuri löytänyt, kun pitkiä sarjoja rakastavana ihmisenä olen lukenut suurimman osan kokonaan tai jättänyt kesken, joten pakko oli tarttua siihen lähes ainoaan vinkkiin, mikä löytyi kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja käsittelevästä kirjasta. Adam Hallilta löytyi yli 10 kirjan sarja, jota en ollut lukenut yhtään ja valitsin 12. osan Surmantanssi Singaporessa, koska Singaporesta en ollut tuolloin lukenut mitään.
 

13. Kirjan formaatti, asettelu tai kirjasin on vaikealukuinen ja silmille raskas.

Tuohon viimeiseen haastekohtaan ei ollut vaikeaa löytää sopivia kirjoja. Lukuisia on tullut jätettyä valitsematta lukupinoon huonon fontin vuoksi. Yllättävän monessa kirjassa on nykyään ihan käsittämätön fontti.

Iso osa kirjojen ostajista on yli 40-vuotiaita, joiden näkökyky alkaa vähitellen heiketä. Olen monta kertaa miettinyt, että mikä idea on kehitellä koko ajan uusia fontteja, joiden ääriviivat ovat hentoisia ja siroja ja joita en oikein kenenkään muun kuin graafista alaa lukeneiden ole kuullut kehuvan, kun kerran meillä kerran on vuosikymmeniä ollut selkeitä fontteja, joiden ääriviivat ovat kyllin paksuja, jotta tekstiä on mukava lukea. Puhun nyt nimenomaan fonteista, joiden korkeus on sama, pari milliä normaalia matalampi fontti on sitten eri asia. Niitäkin olen joissain vanhoissa pokkareissa nähnyt. Itse en tarvitse lukulaseja, mutta omistan kyllä sellaiset, sillä luennolla missä tarvitsen silmälasit esitysten katsomiseen, en kykene lukemaan muistiinpanoja ilman moniteholaseja tai alituista lasien pois ottamista. Noilla monitehoilla en kuitenkaan kykene lukemaan makuuhuoneen hämärässä näitä uusia himmeitä fontteja. Sääli sinänsä, mutta onneksi pidän enemmän vanhoista kirjoista.

Perkeet haasteen suorittaminen oli nautinto, koska se mahdollistaa lukemisen silloinkin, kun se ei sisällä glamouria. Niinpä uskon suorittavani Perkeitä muinakin vuosina.

Kiitokset Tarulle upeasta haasteesta!