Soffamatkalla Burkina Fasossa

Uskonnon opettajani lukiossa, jonka nimi ei jäänyt mieleen, mutta joka muuten jätti suuren vaikutuksen olemalla juuri sellainen opettaja, joita lukioon kaipasin, ja joista olen ollut elokuvissa usein kateellinen puhui eräällä tunnilla Ylä-Voltan pääkaupungin nimestä. Se oli hänen mukaansa hieno ja mieleenpainuva.

Kuvattu pajunäyttelyssä Porissa n.2016

Ylä-Voltasta tuli jossain vaiheessa Burkina Faso, mutta maan pääkaupunki on edelleen Ouagadougou. Nimi jäi mieleen kerrasta ja yhtä pysyvästi kuin Perun pääkaupunki Lima. Se jäi tosin mieleen ihan erilaisten mielleyhtymien vuoksi. 

Olin pitkään melko varma siitä, että Burkina Faso olisi yksi vaikeimmista lukumaista, ja mietin jo, että minun pitäisi ehkä itse kirjoittaa se kirja. Burkina Fason virallinen kieli on ranska. Ranskasta kääntäjiä on vähän, eikä pienistä ja köyhistä maista juuri ole kilpailemaan globaaleilla käännöskirjamarkkinoilla. 

Oma kirjani olisi kertonut kotitalousneuvontatyöstä maan alueella. Martoilla oli yhteistyötä Burkina Fasossa sijaitsevan järjestön kanssa 2000-luvun alkupuolella. 

Löysin kuitenkin sattumalta, mutta pitkän etsimistyön jälkeen yhden kirjan, jonka pystyin kuuntelemaan. 

Malidoma Patrice Somén Of Water and Spirit - Ritual, magic, and initation in the Life of an African Shaman -kirjan on lukenut äänikirjaksi englanniksi kirjailija itse. Tykästyin ääneen, joten kirjan kuuntelu oli yllättävän kevyttä. Yleensä englannin kuuntelu nukuttaa minua, mutta tässä ei tarvinnut pinnistellä sanojen vuoksi. Viisi tähteä lukijalle. 

Itse kirja oli lyhennetty kolmeen tuntiin, ja luultavasti siksi tarina sai minulta hieman vähemmän tähtiä. Tykkäsin silti mielenkiintoisesta kertomuksesta. 

Tarina alkaa Ylä-Voltasta, missä päähenkilöä pidettiin ranskankielisen lähetystyön koulussa 1950-luvun lopusta alkaen. Tarkoitus oli kouluttaa hänestä pappi. 15 vuoden koulutuksen aikana äidinkieli ja heimotavat unohtuivat. Lapsi länsimaalaistui, mutta sielussa oli palo halu palata takaisin. 20 vuotiaana hänen onnistui paeta, mutta kotimaassa häntä ei otettu ilolla vastaan, sillä hän ei ollut enää se sama ylävoltalainen, joka hän oli lähteissä. Kesti aikaa ja vaati myös hieman shamanismia, ennen kuin hänestä tuli jälleen hyväksytty. 

Huom: pieni Voodoo nukkeni laseja vasten

Kirjan alkuperäinen nimi onkin sopivasti englannista käännettynä Vedestä ja hengestä : rituaali, taika ja vihkimys afrikkalaisessa shamanismissa. 

Kirjoittaja on tehnyt kirjan myös puhdistautumisriiteistä Afrikassa, mutta siihen en tarttunut vielä. 

Itselleni tuli mieleen heti aiemmin lukemani kirja naapurimaiden Voodoo-perinteistä. Juhat Vakkuri ja Metso ovat tehneet siitä mainion kirjan Voodoo Afrikan arkea jota myös voin suositella.