maanantai 5. syyskuuta 2022

Lentäviä traktoreita ja vähän normaalimpiakin

Onko teille sattunut niin, että vieraillessa jossain kaupungissa tai katsellessa televisiota tulee yhtäkkiä mieleen, että "vitsit, olisipa meilläkin jotain tuollaista"?

Itse koin tällaisen herätyksen parikymmentä vuotta sitten Turussa. Oli syksy ja ihailin Aurajokea Tuomiokirkon lähellä. Ruska oli upea ja ranta hienosti rakennettu. Kaihoisasti mietin itsekseni:

Miksi meillä Porissa ei ole jokea? 

Ja sitten totuus iskeytyi mieleen. Siis haloo, onhan meillä joki, jonka ylitän lähes tulkoon joka päivä Keski-Porin kirkon kohdalta, eli maisematkin ovat likimain samat kuin Turussa: on joki ja on Suomen mahtavimmat kirkot. Molemmissa. Turussa vain on onnistuttu brändäämään jokiranta viihtyisäksi oleskelupaikaksi, meillä Porissa se on ollut vain läpikulkupaikka.

Onneksi viimevuosina on Porissakin vähän panostettu jokirannan käyttöön muuallakin kuin Kirjurissa. Se on kyllä ainutlaatuinen paikka, mutta olisi kiva, jos bussilla pääsisi lähemmäs kuin Kaarisillan päähän. 

Kymmenkunta vuotta myöhemmin koin toisen herätyksen television äärellä. Middsommerin murhat -sarjassa vietetään jos jonkinlaisia kyläjuhlia hyvin monissa jaksoissa. Jonain iltana ihmettelin kotisoffalla:

Miksi meillä Suomessa ei ole kyläjuhlia?

Ja sitten totuus iskeytyi mieleen. Siis haloo, lähes jokaisessa kunnassa on nimikkomarkkinat ainakin kerran kesässä ja luultavasti jokainen kylä/kaupunginosayhdistys ponnistelee ainakin yhden oman alueen tapahtuman sen lisäksi. 

Kaikki eivät ole Maikkarin uutiskevennykseen pääseviä Eukonkantokilpailujen tapaisia kansainvälisiä vetonauloja, mutta yhtä kaikki, tapahtumia kuitenkin. Ei ne Middsommerinkaan kylätapahtumat mitään koko Englannin tapahtumia ole. Muutama markkinakoju ja hyvää ruokaa (ja murha tietysti kaupanpäälle, mutta niitä murhiahan ei elävässä elämässä kaipaa kukaan).

Näiltä tiimoilta huomasin, että kohta on syksy, ja sitä myötä Sammin traktorivetokisat vanhan kotikyläni hiekkakuopalla (soramontulla) lähestyvät. Korona-breikkivuosina niitä ei pidetty, mutta nyt taas pörisee traktorit mäkeä ylös 10.9. 22 klo 11.

Useamman kerran olen viettänyt siellä mukavan lauantaipäivän sukulaisten ja entisten naapurien seurassa katselemassa, miten traktorit selviytyvät painavan hiekkakuorman vetämisestä jyrkähkössä ylämäessä. Useimmiten hyvin, vaikka aina silloin tällöin tuleekin eteen koneremontti.

Kyläyhdistyksien voimainponnistukset eivät valu hukkaan, kun yleisöä saadaan paikalle riittävästi. Yleensä kyllä harmittelen, että tapahtumat ovat kesälauantaisin, jolloin bussiliikenne minne tahansa on pienimmillään. Onneksi aina silloin tällöin joku tuttava tarjoaa kyytiä, kun on itsekin menossa. Nyt kun bensan hinta on noussut, voisi olla hyvä ajatus järjestää bussikuljetus. 

Sammin kyläyhdistys valittiin Vuoden kyläksi 2015, jolloin uusi kylätalo oli juuri saatu valmiiksi. Talon rakennukseen uskallettiin ryhtyä, kun isoista kylätapahtumista saatiin riittävästi alkupääomaa ja sittemin lainan lyhennyksiä. Lyhennyksiä varten tarvitaan rahaa, jota on kerätty mm. vetokisoja järjestämällä. 

Syksyisen tapahtuman vetonaulana on siis maaseudulla tuikitarpeelliset traktorit. Traktoreita tarvitaan maanviljelykseen ja sen ohessa tapahtuvaan yrittämiseen, mutta oma traktori tai ainakin hyvät välit traktoriyrittäjään tarvitaan myös ainakin talvella aurausta varten, vaikka omaa maatilaa ei olisikaan. Kaikki talot kun eivät sijaitse aurattavan päätien varrella.

Lentävää traktoria en ole livenä nähnyt, mutta moldovalainen "artopaasilinna" Vladimir Lortšenkov on tarinoinut sellaisestakin kirjassa Lentävä traktori. Kirjassa köyhän Largan kylän asukkaat haaveilevat muutosta Italiaan ja muuttoa yritetään panna täytäntöön monin eri tavoin. Kirjasta ei puutu kutkuttavia juonenkäänteitä, vaikka taustalla onkin vahvana suomalaisellekin maaseudulle tuttu ilmiö: työtä ei ole tarjolla riittävästi.

Veijariromaani ei olisi kunnon veijariromaani ilman lukuisia pieniä sivupolkuja. Traktoriin liittyvää tarinaa en paljasta tässä, mutta tulkoon kerrotuksi maukas resepti, joka kirjan mukaan oli voittanut Itsenäinen Moldova -lehdessä sekä Naisten-päivän reseptikilpailun että kirjallisuuskilpailun. 

Tekstin nimi oli Itku poismenneen rakkaan miehen vuoksi :

Valmistusohje munuaisille vahvassa kastikkeessa
Ota kaksi sian munuaista, yksi ruokalusikallinen juoksevaa silavaa, kaksi lasillista lihalientä ja kolmasosa lasi pontikkaa, vahvaa kuin miehen sydän, ja vielä puolikas omena, ruokalusikallinen  jauhoa, valkoista kuin kuolinpaita, ja suolaa oman maun mukaan. 

Liota munuaiset viisi kertaa vettä vaihtaen, kastele ne samalla tavoin kuin lapsen syntyminen kyynelissä kastellaan, hiero niihin suolaa, kuin hieroisit muistoa loukkauksesta sydämesi haavoihin, jätä ne sitten keittiöön keräämään surua, musta peittää ne harsolla. Reilun tunnin kuluttua teloita ne, tai kasta, kummin haluat, upottamalla ne säälittä puhtaaseen veteen, sillä ne saavat uuden alkunsa kiehuvan veden laavassa tulen yllä. Kun ne ovat kiehuneet ja muuttuneet pehmeiksi, kuin sinä viikkoa ennen hääpäivää, leikkaa ne säälimättä paloiksi veitsellä, joka on terävä kuin raivo, kylmä kuin jää ja harmaa kuin teräs. Levitä keitettyjen munuaisten paloja tarjottimelle niin kuin Herodeksen tappamien viattomien vauvojen luut oli levitetty pitkin Jerusalemia. Itke niiden yllä äläkä enää kanna sydämessäsi murhetta. Sytytä mieluummin kynttilä ja pyyhi sen liekillä tuoteita vihanneksia tappaaksesi taudinaiheuttajat. Sillä tuli siunaa niin kuin vesi, mutta on vahvempi. 

Sillä aikaa kun munuaiset jäähtyvät, valmista kastike, kuohuva kuin joki tulvan aikaan, mausteinen kuin häpeällisin tuoksu vartalosi vaitonaisemmista osista...

Anna kattilalle hieman aurinkoa auringonkukkaöljystä, voitele sen arvet, ja heti kun öljy on kuumaa, sirottele joukkoon jauhoja, kaada sekaan lihaliemi, joka on vahvaa kuin sydän kylänmiehellä, joka ei osaa rakastaa sanoin vaan teoin, lisää pontikkaa ja paloittele omena. 

Kun kastike kiehuu, kaada se munuaisten päälle ja anna näiden uida siinä, anna jäähtyä ja imeytyä. 

Ja sitten, suutele käsiäsi siitä hyvästä, että ne tekivät ruuan, ja itke. 

Sillä hän ei ole kanssasi, hän joka tulisi syömään ruuan, ylistäisi sitä, söisi sen nopeasti ja ahneesti, huomaamattaan maun hienouksia, hän joka söisi ruuan hellästi, yhdessä siunun kanssasi.
(lyhennelmä romaanin sivuilta 80-82).

Mainittakoon myös, että Naisten-päivää 8.3. vietetään paljon isommin menoin Moldovassa ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa, mitä Suomessa.

Moldovalaisesta elämästä 1950-1970-luvuilla löytyy kuvia täältä. Noin 4000 kuvan aineisto löytyi hiljattain jostain vintiltä ja siitä on digitoitu muutama sata kuvaa. Kuvaaja on ollut Zaharia Cusnir.

Tämän mainion kirjan innoittamana tartuin vihdoin myös Marina Lewyckan kirjaan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Traktorit ovat yhtä kaikki, tuiki tarpeellisia maataloudessa, vaikka kirjallisuudessa niistä tulee luettua vähemmän. Itselleni tulee mieleen vain jotkut Enni Mustosen 1980-luvun maaseuturomantiikkasarjan kirjoista sekä Anneli Kivelän Kotiin Katajamäelle -kirja, joissa isäntämiehet ajelevat traktorilla. 

Lewyckan kirjassa ei hirveästi traktoreista puhuta. Sen verran kuitenkin, että nimeksi asti on asiaa. 

Kirja kertoo, että aina ei ole helppoa tulla isän uudeksi vaimoksi. Ja aina ei raha kuitenkaan voita rakkautta. 

Maalla traktori on ollut monelle nuorelle ainoa mahdollisuus päästä kylille, vaikka nykyään ajokortin voi saa hieman nuorempana mitä aiemmin. 

Siinä valossa on yllättävä, että ainakaan itselleni ei tule mieleen yhtään nuorten kirjaa, jossa traktori olisi merkittävässä roolissa. 

Yksi kirja sentään tulee mieleen, missä ajeltiin puutarhatraktorilla. Se oli Laura Suomelan Kiss my juhannus. Siitä kirjoitin jo juhannuksena. 

Olen muuten ollut kerran geokätköilymiitissä, missä on ollut kolmen maakunnan puutarhatraktorien ajokisat. Se oli Eurajoella ehkä 7 vuotta sitten, enkä enää muista mikä maakunta tuli ykköseksi, mutta hauska kisa se oli. 

Lastenkirjoissa traktoreista näkyy vähän useammin, kun traktori sopii hyvin kirjoihin, missä esitellään maatilan eläimiä. 

Huska traktorikirja on Hannu Hirvosen Tärisevät Traktorit. Traktorien ohella kirjassa seikkailee mm. kieliä opiskelevat hiirilapset ja krokotiilit. 

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Klassikkohaaste 2022 ja vuoden klassikkokatsaus

Klassikot on useimmiten aivan syystä klassikoita. Ne vaan on niin hyviä. Tosin joskus tulee aloitettua klassikko väärään aikaan. En ole viel...