Yhdeksän kirjaa kirjoittanut Arttu Tuominen julkaisi Porin kirjojen yössä uusimman kirjansa, Vapahtajan.
Julkkarit pidettiin Porissa, joten tottakai olin paikalla. Tämä taisikin olla itselleni seitsemäs kerta. Arttu Tuomista haastatteli Itätuulen kirjastosta Erkka Ojanen, jonka olen aiemminkin kuullut haastattelevan Tuomista. Joiltakin haastattelu käy luonnostaan, niin, että tilaisuudesta tulee yhtenäinen. Niin kävi nytkin.
Ennenkin olen Tuomisen kuullut asiasta puhuvan, mutta kertauksen vuoksi aloitettiin siitä, että 'kuka teki' ei ole kiinnostava kysymys Tuomiselle, vaan se, 'miksi näin tapahtui'. Hän ei jätä kirjoissaan puolitiehen sen tarinan kertomista. Sen vuoksi itse tykkään Tuomisen kirjoista niin paljon, vaikka käsi sydämellä pitääkin sanoa, että joskus väkivallan kuvaus on ollut liian tarkkaa makuuni.
Kirjassa löytyy kuntolenkin varrelta poltettu ruumis. Paikkana lienee Isomäen ja Katinkurun maasto ja uhrina syrjäytynyt henkilö. Kodittomalla ja syrjäytyneelläkin on tarinansa, ne ovat ihmisiä kuten mekin, kertoo Tuominen.
Ojanen totesi, että tämäkään Tuomisen kirja ei päästä lukijaa helpolla. Aiemmissa kirjoissa on ollut joskus paljonkin pureskeltavaa niin rikollisuuden kuin tavallisten ihmisten moraalivalintojen kanssa.
Kirjojen yön teema oli tänä vuonna synti ja huuma. Vapahtaja-kirja istuu siihen seuraan hyvin. Tuominen kuitenkin pohtii, onko ihmisen väärä valinta aina syntiä, joskus on vain tullut valittua huonoista vaihtoehdoista toinen ja vähitellen valinnat kasautuu, yksi johtaa toiseen ja ongelmat kumuloituu.
Erkka Ojanen kertoi, että Delta-kirjasarjan hahmoilla on jokaisella omat faninsa. Oksmanilla on jopa omat fanisivut Facebookissa. Tässä kirjassa esille nousee Susanna Manner ja hänen poikansa.
Tässä kirjassa kerrotaan myös mitä kuuluu Verivelka kirjan Antille.
Erkka Ojanen kyseli lopuksi jatkosta. Kuudes kirja on teon alla. Tuominen lupasi kunnon paukut kirjasarjan, viimeisenkin osaan, joka ilmestyy ensi vuonna.
Kirjoittaminen silti jatkuu. Hieman eri näkökulmilla.
Vuoden 2021 positiivisin porilainen pitää vahvasti jalat maassa, vaikka kirjoja on myyty seitsemällä eri kielellä, Tanskasta hän sai vuoden dekkaripalkinnon ja Suomessakin on yli 100.000 kirjaa myytynä, mottona Tuomisella on kuitenkin "Pessimisti ei koskaan pety. "
Ps. Lööppeihin voi laittaa: Arttu Tuominen ei pidä kaalikääryleistä.
Ja eikun lukemaan. Kirja tulee myyntiin huomenna, mutta Tuominen myi kirjaa julkkareissa. Jono oli luultavasti kirjaston historian pisin ja ulottui ulos saakka. Joku totesi väliajalla, että kohta taitaa kiertää koko korttelin.
