Elokuun viimeinen viikonloppu, venetsialaiset kotiparvekkeella itseni ja kirjapinon kanssa. 72 tuntia lukemista ja nukkumista, yhdestä yöstä nukuin ison osan parvekkeella, kun en luonnon päivänä sen edemmäs luontoa halunnut yöksi. Tervetuloa syksyn lempeän lämpimät ajat.
Luetut kirjat
1. Lasse Honkanen Murha ei ole taidetta, Arttu Lampare sarjan 2. osa, kuuntelin, 277 sivua
Tykkäsin ekasta kirjasta ja tästä melkeinpä enemmän. Yhteistyö enon kanssa tuntuu toimivalta. Ällykkä on ihana sana, itsekin kutsun kännykkääni geokätkeillessä gepsukaksi. Molemmat tekee mielen iloiseksi, älykännykkähän on nykyään kuin lemmikkieläin, aina käsillä. Kirjassa oli murhan ja taiteen lisäksi mukavasti myös intertekstuaalista sisältöä.
"Punaviini sopii taiteilijalle kuin baskeri päähän."
2. Tiina Forsman Annikki Nissinen selvittää murhan. Toivon todellakin, että Annikki Nissinen ja inkeriläistaustainen naapurinsa Helmi Orlova selvittävät rikoksia jatkossakin. Kirjan rouvat oli mielestäni mainio tiimi.
Kirja on leppoisan kotoisa. Murhaa ratkotaan sauvakävelyllä ja kirkkokahveilla. Samalla Maahan muuttanut Helmi saa ystävän, oppii enemmän suomea ja kotoutuu. Itsellenikin kelpaisi jälleen Helmin kaltainen ystävä. 1990-luvun lopulla minulla olikin samankaltainen naapuri Gruusiasta. Sitten muutin Mikkeliin ja kun ei vielä ollut suomea, ystävyys jäi.
3. Minun on pitkään pitänyt tarttua Jaana Lehtiön dekkari sarjaan. Aloitin Kuka viisautta rakastaa -kirjasta. Ehkä jatko-osat on innostavampia, kuten monessa muussakin sarjassa. Nyt sarja on kuitenkin aloitettuna.
4. Eka keskeneräinen paperikirja, joka ei ollut edes kuvan pinossa, oli George Simenonin Keltainen koira : komisario Maigretin tutkimuksia. Kirja oli jäänyt kesken, kun se vaan ei innostanut. Tämä ei missään nimessä ollut paras Maigret, jota olen lukenut. Kuinkahan mones ranskalainen kirja tämä oli tänä vuonna, vaikka en ole mitenkään erityisesti innostunut ranskalaisista kirjoista.
5. Yhtälainen pettymys oli odotetusti perulainen Mario Vargas Llosan Maytan tarina. En ole tämänkään kirjan jälkeen vielä mikään eteläamerikkalaisten klassikoiden fani, mutta en löytänyt muutakaan perulaista kirjaa korjaamaan kokomaailma-haasteeni Peru-puutteita.
No, nyt on luettu laatukirja Perusta, mutta en siis viihtynyt. Seuraavaksi pitää ottaa jotain takuuvarmasti kivaa, jotta jaksaa vielä sunnuntain.
6. Aamu Nyström I. K. Inha Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä on odottanut luku vuoroa muutaman viikon. Luin Inhasta ensi kerran tänä kesänä, ja löysin tämän kirjan täydentämään tietojani.
Nyström on Inhan veljentytär, ja omaa siten sisäpiirin tietoa. Inha tunnetaan valokuviensa ohella mm. polkupyörien maahan tuojana.
7. Eila Palmgrenin Verenpunaiset ravut oli maratonini viimeinen kirja. Kuvittelin ensin, että en ole sarjaa lukenut, mutta huomasin lukeneeni yhden kirjan vuodenvaihteen tienoilla.
Tykkäsin tästä sarjan ensimmäisestä ja siitä myöhäisemmästäkin kirjasta. Työttömän pätkätöihin on helppo samaistua.
Sivut
277+223+260+62+374+270+197=1663 sivua. Eli melkein normaali kotiviikonloppu 🤔
Yhteenveto
Muuten hyvä, mutta olis ollut kiva, jos edes maratoni olisi innostanut tarttumaan kirjoihin, jotka on olleet pitkään vireillä. No... Ehkä ensi viikonloppuna.
Kivaa oli tälläkin kertaa! Kiitos!
