20.8. Vaatiihan taistelu miehiäkin saati sorsanmetsästys

Tänään alkoi puolilta päivin sorsanmetsästys. Lukioajoilta muistan yhden luokkatoverin, nyt jo edesmenneen, olleen innokas sorsastaja, joka oli pois koulusta sorsastuksen aloituspäivänä. Omaan lähipiiriin sorsastus ei juuri kuulunut. Mieleen ei ole jäänyt, että olisi sorsapaistia koskaan lapsena syönyt, mutta oli sitä kuulemma ollut kaksikin kertaa, ensimmäisen ja viimeisen 😊. Viikinki-ravintolassa olen syönyt sorsapaistia kerran, mutta nautinnon odotuksen tuoma mielikuva hävisi siinä vaiheessa, kun tarjoilija (ihan oikein) varoitteli mahdollisista hauleista. Sen jälkeen syönti-into oli kalanperkauksen tasoista närppimistä. Ruotojen etsintä vie nautinnon kalan syömisestäkin. Mutta sorsastus aihe sopii tähän päivään, joten tartun aiheeseen. Tosin sorsakirjoja en sitten löytänyt kuin yhden, joten tässä lähinnä vaan metsästetään dekkareissa. 

Jättimäisin saalis sorsanmetsästys retkeltä on saatu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kirjassa, missä veljekset päättävät lähteä Taulu-Matin tarinoita muistellessaan sorsametsälle Viertolan maiden taa. 

Matkalla metsälle veljekset kaatavat karhun, viettävät neljä päivää hiidenkivellä härkien saartamana, muistavat että Laurin kontissa on koko joukon panokset ja listivät 40 härkää. Karhusta ja häristä tulee lihaa hyvinkin reilut 5000 kiloa, joka kaikki jää veljesten kontolle.

Yhtään sorsaa ei ammuttu.

Toisaalta veljekset selvisivät reissusta paremmin, mitä Reino Helismaan Sorsanmetsästys-laulussa, missä yksi lähestulkoon hukkui ja loputkin kyydittiin ambulanssilla paikattavaksi.

Jos Aleksis Kiven metsästys kertomus ei juuri nyt iske, voi lukea englantilaisia maalaisaatelistoromaaneita sen sijaan, niissä metsästetään usein, tai vaikka Mauri Sariolan metsästysaiheisen dekkarin Susikosken ajojahti. 

Siinä kartanon isäntä kutsuu Susikosken hirvimetsälle. Metsästyksestä tuleekin outo tapahtuma, ja dekkarista kun on kyse, niin murhalta ei voi välttyä. 

Leena Lehtolaisen Turman luoti on samoilla linjoilla. Maria Kallion puoliso Antti Sarkela suorittaa metsästyskortin ja liittyy Siuntiolaiseen metsästysseuraan. Hirveä tässäkin kirjassa metsästetään ja huonostihan siinäkin käy. 

Oma metsästykseen liittyvä dekkarisuosikkini on M. J. McGrathin Jään muisti, jossa Edie Kiglatuk opastaa jäällä metsästys seuruetta ja myrskyn yllätettyä porukan yksi kuolee.

Edit 19.6.24. Lisäänpä tähän yhden 2021 lukemani sorsastuskirjan, jonka olin tyystin unohtanut. Tuli vastaan, kun silmäilin GoodReadsista mitä olen lukenut. Outsiderin Peli on menetetty -jännärissä Klaus Karma lähtee sorsastamaan Munkkiluodolle, jonka sijoitin Espooseen (Monckörn eli Ankkurisaari).  

Turvallista metsästystä uudistuneilla säännöillä ja maukkaita sorsapaistihetkiä. Reseptin voi poimia vaikka Hanhensulan keittokirjasta, josta on mieleeni jäänyt reseptin nimi, Heinäsorsaa herkemmillään... Vai oliko se sittenkin joku muu keittokirja.

Sorsastuksen sijaan teemme tänään sorsapalapeliä.